Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Muistoja siitä yhdestä maisemasta
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytteeni koostuu taiteellisesta ja kirjallisesta opinnäytteestä. Opinnäytteen taiteellinen osa Muistoja siitä yhdestä maisemasta oli esillä Taideyliopiston Kuvataideakatemian Kuva/Tila –galleriassa 4.5.–2.6.2024. Kuvan Kevät 2024 kuraattorina toimi Tuomo Rainio.
Opinnäytteeni kirjallisessa osassa kerron ajatuksiani teoksen teemoista sekä konkreettista tekoprosessista. Alussa käyn läpi teosta Kuvan Kevät 2024 -näyttelyssä sekä kerron teoksen ripustuksesta ja ajatuksiani lopputuloksesta. Tämän jälkeen siirryn pohtimaan teemoja, jotka ovat olleet installaation luomisprosessissa tärkeässä roolissa. Pohdin maiseman merkitystä ja sen arvottamista sekä suomalaisten kieroutunutta luontosuhdetta ja sen vaikutusta metsiin sekä kaupunkiympäristöön. Kerron ajatuksiani dokumentaatiosta, paikan hengestä, taiteen ja maiseman säilymisestä sekä taideteosten ja maiseman kokemisesta esteettisenä illuusiona. Viimeisessä kappaleessa kerron paperinvalmistuksesta prosessina ja kuvailen paperinvalmistuksen työvaiheita sekä omia tuntemuksiani niistä.
Kirjallisen opinnäytteen loppuun sijoitetussa liitteessä luettelen paikat, joista olen kerännyt materiaalit opinnäytteen taiteelliseen osaan. Paljastan, miksi kyseiset paikat ovat olleet minulle merkityksellisiä.
Opinnäytteen taiteellinen osa on installaatio. Teos koostuu paperiteoksesta sekä videosta. Paperiteoksessa on yksitoista eri pituista paperisuikaletta. Teoksen paperit ovat käsin tehtyjä ja niiden valmistukseen on käytetty kasveja minulle tärkeistä ympäristöistä. Installaation toinen osa on pystysuuntaiselta televisioruudulta esitetty video. Videolla näkyy suurennettuna samoja papereita, jotka ovat esillä paperiteoksessa. Ne lipuvat hitaasti oikealta vasemmalle ja suurennettuina ne näyttävät paperien jokaisen yksityiskohdan
Totuuden illuusio
No full textTotuus, tarkemmin sanottuna näyttämöllinen totuus ja näyttelijän totuus, on yksi pääaiheistani, jota lähden tutkimaan opinnäytetyössäni. Käyttäessäni sanaa totuus tarkoitan sillä omaa uskoa siihen, mitä tekee. Tarkoitan sillä myös sitä, kuinka omassa kehossaan ja tunnetasolla tuntee olevansa yhtä oman ihmisyytensä kanssa ilman, että väliin tulee suojamuureja, egoa, tai sosiaalista naamaria. Kun näyttelen lavalla tai kameran edessä, koen onnistumisen tunteen silloin, kun tunnen olevani tällaisessa totuuden tilassa.
Sana totuus herättää varmasti eri mielikuvia eri ihmisille. Se on myös hyvin vahva sana ja se voi jopa provosoida joitakin. Minulle totuus tarkoittaa ensinnäkin sitä, että uskaltaa avata sen, mitä sisimmässään on. Se tarkoittaa oman sydämen ja oman rohkeutensa avaamista muille. Se tarkoittaa oman vilpittömän itsensä ilmaisemista muille. Totuus tarkoittaa minulle, että olen se, miksi minut on luotu. Lisäksi totuus tarkoittaa minulle oman elämän tarkoituksen etsimistä, empatian ja rakkauden harjoittamista itseään ja muita kohtaan.
Totuus on lopulta myös elämän kauneuden löytämistä ja sen tulkitsemista eri muodoissa. Kun näytellessäni tunnen, että oma totuuteni on läsnä, koen siis onnistumisen tunnetta. Onnistumisen tunne tai kokemus näytellessäni syntyy, kun uskon siihen, mitä kehoni, äänihuuleni, mieleni ja mielikuvitukseni tuottavat jossakin tietyssä näyttämöllisessä tai lavastetussa tilanteessa. Kun repliikit, koreografiat ja liikeradat on harjoiteltu moneen kertaan, olen ajatellut monesti: ”Nyt on vain aika päästää irti ja antaa tilanteen viedä.” Irti päästäminen ja tilanteen vietäväksi antautuminen ei aina kuitenkaan ole ollut helppoa, eikä onnistumisen tunnettakaan ole syntynyt.
Olen aiemmin monesti nojautunut sattuman tai tietynlaisen mystiikan varaan, kun olen havainnut, että nyt näyttämöllä asiat eivät mene niin kuin niiden pitäisi. Sittemmin Teatterikorkeakoulun opintojen myötä olen oppinut eri tekniikoita ja työkaluja, joita voin käyttää tällaisissa tilanteissa. Ne ovat minun työkalupakkini. Onnistumisen tunteen syntyminen näyttelemisessä edellyttää siis vaivannäköä, edessä olevan työn sisäistämistä ja työstämistä niillä keinoilla, joita työkalupakissani on.
Pohdin opinnäytteessäni, mitä tehdä silloin, kun koen, että olen epäonnistunut? Mitä tehdä silloin, kun yleisön positiiviset reaktiot eivät ole pelastamassa minua? Miten rakentaa terve suhtautuminen onnistumisen tunteeseen? Auttaako minua oman totuuteni tutkiminen näyttelijän työssä ja onko oma totuuteni välttämätön, jotta voin toteuttaa itseäni näyttelijänä ja taitelijana? Kuinka vapautua itsetietoisuuden kahleista ja päästää irti ilman, että se tuntuu suorittamiselta? Oman totuuteni käsitteleminen opinnäytteessäni on osa matkaani kohti monitulkintaista totuutta. Uskon, että oman totuuden löytäminen ei loppupeleissä ole se päämäärä, vaikka sinne tähtäänkin. Niin kliseinen ja käytetty lause ’’Ei se päämäärä, vaan sen matka’’, osuu omassa tapauksessani ytimeen. Tiedän, että jos jatkuvasti kyseenalaistan ja etsin omaa totuuttani, pysyn oikealla polulla ihmisenä, sekä taiteilijana, että näyttelijänä
Georg Philipp Telemannin Harmonischer Gottesdienst -kantaattikokoelman käytettävyys suomalaisessa jumalanpalveluksessa kirkkovuoden raamatuntekstien näkökulmasta
No full textTässä tutkimuksessa tutkin Georg Philipp Telemannin (1681-1767) kantaattikokoelman Harmonischer Gottesdienst käytettävyyttä suomalaisessa jumalanpalveluksessa kirkkovuoden raamatuntekstien näkökulmasta. Laadin taulukon, jossa näkyy kantaattitekstien pohjana olevat raamatunkohdat sekä niiden vastaavuus nykyisen evankeliumikirjamme kanssa. Taustatietoina esittelen kirkkovuoden ja tekstijärjestelmien historiaa sekä Telemannia kantaattisäveltäjänä ja pohdin tekstimusiikin valintaan vaikuttavia näkökohtia Jumalanpalveluksen oppaan valossa. Tutkimustulokseni on, että seitsemästäkymmenestäkahdesta kantaatista kolmekymmentäseitsemän voidaan raamatunkohtansa perusteella sijoittaa samaan pyhään kuin nykyisin, kaksikymmentäviisi voidaan sijoittaa toisaalle kirkkovuodessa, ja kymmenen kantaatin raamatunkohta ei ole enää käytössä. Esitän ehdotukseni kantaattien käytöstä kirkkovuodessa kolmen esimerkkikantaatin avulla. Tutkimukseni tarkoitus on helpottaa kyseisen kantaattikokoelman käyttöä jumalanpalveluksissa
”"Totta kai sillä on vaikutusta, vaikka se ei ois haavoittavaa” - Turvallisuudesta ja suostumuksesta teatterityöskentelyssä ja -opetuksessa
No full textTutkin opinnäytteessäni suostumuksen ja turvallisuuden teemoja teatterityöskentelyssä ja opetuksessa. Avaan sitä, miten jokainen opettaja ja ohjaaja voi työssään luoda turvallisempia tiloja näyttelijöille ja opiskelijoille.
Tutkin turvallisuuden ja suostumuksen toteutumista teatterityössä ja opetuksessa tutkimusten, kirjallisuuden ja teemahaastattelujen kautta. Haastattelin opinnäytettäni varten Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen opiskelijoita. Haastatteluissa kysyin suostumuksen ja turvallisuuden teemoista yleisellä tasolla sekä osana haastateltavien opintojaan Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen opinnoissa.
Avaan opinnäytteessäni sekä omia työtapojani sekä yleisemmin kentällä käytössä olevia työtapoja ja harjoitteita. Haluan myös tuoda näkyväksi niitä ongelmakohtia ja tilanteita, joissa opiskelijoiden ja näyttelijöiden turvallisuus ja suostumus tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon. Tarkastelen myös sitä, millaisia turvallisuutta edistäviä keinoja ja työtapoja teatterinkentällä jo toteutuu.
Aloitan työni kertomalla niistä lähtökohdista, joista kirjoitan, sekä esittelemällä työni tärkeimpiä kirjallisia lähteitä. Yhtenä tärkeimmistä kirjallisista lähteistäni nostan esille Chelsea Pacen kirjan Staging sex sekä Ayisha Mackie-Stephensonin toimittaman Intimacy directing for theatre,
Kerron työssäni myös omasta työroolistani teatteripedagogina, sekä siitä, kuinka koen tämän jakautuvan omalla kohdallani kahteen rooliin – ohjaaja ja opettaja. Esittelen haastatteluista noussutta materiaalia ja peilaan kentällä tapahtuvaa toimintaa haastatteluissa nousseisiin huomioihin. Tämä haastatteluista saamani materiaali tukee ajatteluani sekä haastaa sitä ja toimii keskustelukumppanina läpi työn.
Kerron opinnäytteessäni myös omasta työstäni tällä hetkellä ja tulevaisuudessa. Pyrin avaamaan paitsi oman työni, myös haastattelujen, kirjallisuuden ja tutkimusten kautta, niitä keinoja, joita jokaisen opettajan ja ohjaajan tulisi ottaa käyttöönsä. Tuon esille myös sitä, kuinka täysin turvallista tilaa ei voi luvata ja tarkastelen anteeksi pyytämisen ja virheiden hyväksymisen tärkeyttä suhteessa turvallisuuden tunteisiin.
Tuon työssäni esille sen kuinka jokaisella, erityisesti opettajilla ja ohjaajilla, on valtaa muuttaa kentän toimintatapoja. Tehdäkseni tämän näkyväksi annan myös selkeitä esimerkkejä harjoitteista ja työtavoista, joilla työskentelystä voi luoda turvallisempaa ja ottaa opiskelijoiden ja näyttelijöiden suostumuksen huomioon
Tilan, ruumiin ja runon kohtaamisia tiladramaturgisessa praktiikassani
No full textOpinnäytteeni kirjallisessa osassa tarkastelen opinnäytteeni taiteellisen osan Huoneen (2023) rakentumista tiladramaturgiseksi praktiikaksi kutsumani työskentelyn kautta, sekä kartoitan materiaaleja, joiden jäsentelystä praktiikkani rakentuu. Tiladramaturgisella praktiikalla tarkoitan laajennetun skenografian kontekstiin asettuvaa tila-ajatteluani, joka keskittyy esityksen tilallisten ja ruumiillisten materiaalisuuksien dramaturgiaan. Praktiikkani keskiössä on näin ollen ruumiin kokemuksellisuus, jota katson ruumiin ja sitä ympäröivän tilan suhteen kautta. Työskentelyssäni ruumis asettuu siis kokemuksellisena, tilallisena ja materiaalisena elementtinä tiladramaturgisen praktiikkani jäsentelyn kohteeksi ja mittatikuksi.
Opinnäytteeni taiteellinen osa Huone on näyttämörunon ja skenografisen installaation välimuoto, joka syntyi kokeilustani yhdistää tila-ajatteluni taustaani lavarunouden parissa. Huoneen prosessissa tiladramaturginen praktiikkani näyttäytyi runotekstin ja skenografian minimalististen materiaalisuuksien ja tuntuisuuksien tarkasteluna ja järjestelynä. Huoneessa minimalistinen aineellinen materiaalisuus - eli suorakaiteen muotoon asetetut valkeat vanhat katsomotuolit, mikki, mikkistandi ja valkea mikkipiuha ainoina esitystekniikan oheisina objekteina tilassa - korosti sekä esiintyvän ruumiin, että katsoja-kokijoiden ruumiiden suhdetta esitykseen. Näin minimalistinen aineellinen materiaalisuus alkoi limittää yhteen Huoneen äärelle kokoontuneita ruumiita, runoa sekä tilasuunnittelua.
Opinnäytteeni kirjallisessa osassa selvitän, kuinka Huoneen prosessissa runon kirjoittamisesta, esityksen työstämisestä sekä esiintymisestä tuli ruumiin ja runon fragmenttien avaaman maailman dialogista kohtaamista ja näiden kohtaamisten kerrostumista. Peilaan praktiikkaani ja Huoneen prosessia kohtaamisen tapahtumaan ja laajennetun skenografian kontekstiin. Skenografian ja runon hahmottuessa suhteessa katsoja-kokijoiden ruumiisiin ja omaan esiintyvään ruumiiseeni, jäsentelen myös yhteiskunnallisen toiseuden vaikutusta ruumiillis-tilalliseen kokemukseeni. Lopuksi esitän, kuinka esitetty runo ja skenografia antoivat Huoneessa ja Huoneen prosessissa ruumiillis-tilalliselle toiseuden kokemukselleni kohdattavan muodon
Toimialabarometri 2022 : rytmimusiikkifestivaalit koronan jälkimainingeissa.
No full textSuomalaista festivaalikenttää tarkasteleva toimialabarometrikysely on toteutettu nyt viisi kertaa. Toimialaa koskevaa tietoa on kerätty vuosilta 2015, 2017, 2019, 2021 ja 2022. Kahden ensimmäisen kyselyn järjestäjinä toimivat Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Seinäjoen yksikkö, Lapin yliopiston Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti, Sibelius-Akatemian Taidejohtamisen ja yrittäjyyden pääaine, Finland Festivals ry sekä tutkimukseen osallistuneet festivaalit. Vuonna 2015 yhteistyökumppaneita olivat lisäksi Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö. Kahdessa ensimmäisessä tiedonkeruussa kysely kohdistettiin pääosin Finland Festivals ry:n jäsenistölle huomioimalla myös yhdistykseen kuulumattomia merkittäviä rytmimusiikkifestivaaleja.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Meaningful encounters : value-based foundations of art-ups
No full textWhat are the reasons and motivations for an artist to become an entrepreneur? And what kinds of value-based foundations can be identified in companies founded by artists, which we refer to as “art-ups"? Meaningful Encounters – Value-Based Foundations of Art-ups, a study carried out among Uniarts Hub Pre-incubator participants in 2023-24, sheds light on how early-stage entrepreneurs in different fields of arts perceive the role of values in the early development phase of their business activities. In addition, the study discusses the internal and external motivations for artists to become entrepreneurs as well as their targets and aspirations as business owners. Experienced contradictions between simultaneously being an artist, a member of an artist community, and an entrepreneur are also discussed. Finally, the article suggests ways to enhance and develop support for early-stage art-up entrepreneurs in the domains of education and public discussion.The publication is published as part of Uniarts Hub, the pre-incubator programme funded by the City of Helsinki. The programme has been carried out in 2022-24 by Open Campus, Uniarts Helsinki.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
The Only One Year
No full textMy work's themes include memory, personality, body memory, rituals, routine, repetition, craft, family, and micro- and macrohistory. In my past practice, I worked extensively in a duo. My artistic practice is dedicated to memory but on a personal level. I am genuinely interested in memory, including long-term and short-term memory, details we remember, and things we associate with ourselves or others.
The Only One Year project reimagined my life in Saint Petersburg from 2009 to 2010, where I sewed new clothes for myself every day. I photographed myself daily for one year, and then, more than a decade later, I used those 365 photos to create tiny fabric appliqués. Clothing holds memories, and when I look at a particular garment, it brings back significant events, emotions and feelings from my past. The coloured wall represents my old kitchen, which was repainted years ago; I am reproducing the pink colour of the walls in this artwork.
I decided to implement this project because, years later, I began to need to remember details. Working on it helped me remember significant events from the past.
The practical component of the work consists of 365 10x15 cm appliqués, each hand-stitched. They are displayed on the pink-coloured wall with a floral pattern on top.
The written component consists of three chapters. Each chapter's name is bilingual—in English and Russian. While working on the project, I was reading Maria Stepanova's book In Memory of Memory / Памяти Памяти in two versions—in Russian and English. The book inspired me to use two languages.
In Chapter I, I write about 2009, its time, and how it motivated me to take everyday pictures. The first chapter also includes my memories of a few particular days of the year. Every memory is supported by pictures depicting my look on that day.
In the second chapter, I discuss my transition from painting to textiles and the phenomenon of so-called “textile painting”.
In Chapter III, I write about influential artists for this project, such as Tehching Hsieh and Cindy Sherman. The book What Artists Wear by Charlie Porter helped me immensely during this part of the project.
In part called The Wallpaper as Trauma / Обои / Травма, I write about the phenomena of wallpaper during the period of the late Soviet Union - the time of my childhood. I’m writing about it from the point of trauma and, as an example, using my past work called Half a Room.
For this text, I also worked with my photo archive, using pictures from 2009-2010 which were carefully selected and arranged chronologically.
Although the project seems very personal at first glance, I suggest looking at it from a different perspective and reflecting on the colours, composition, materials, and visual execution of the work as a whole.
I couldn't have implemented the project without the help of my partner Pavel Rotts and my supervisors, two incredible artists, Sini Vihma and Pauliina Turakka-Purhonen.
I would like to thank all of my colleagues and teachers for their fruitful comments and tips during the seminars in the painting department.Master thesis consists of Three chapters, a conclusion and documentation of the artistic componen
Social Portrait – Women Only
No full textLopputyössäni tutkin nähdyksi tulemisen kokemusta ja naisten representaatiota taiteessa. Projektini Social Portrait – Women Only alkoi vuonna 2017 Suomen satavuotisjuhlan inspiroimana. Tavoitteenani oli piirtää sata muotokuvaa naisista, jotka symboloivat naisten merkittävää roolia yhteiskunnassamme. Vuosien saatossa työni kasvoi, ja olen piirtänyt vuosien 2017-2024 aikana yli tuhat naista maailmanlaajuisesti. Työskentely on laajentanut näkemystäni taiteen mahdollisuuksista ja nähdyksi tulemisen merkityksestä.
Kuvan Kevät 2023 -näyttelyssä esillä oli 955 muotokuvaa vuosilta 2017–2023. Näyttelyn aikana piirsin lisäksi 30 uutta muotokuvaa piirrosperformansseissa, joissa korostuu katseen ja läsnäolon merkitys. Työni taiteellinen prosessi haastaa perinteisiä käsityksiä taiteen luomisesta asettaen inhimillisen kokemuksen ja kohtaamisen keskiöön.
Työni kirjallinen osuus sukeltaa syvemmälle prosessiin, osallistujien kokemuksiin ja projektin suhteeseen feministiseen keskusteluun. Pohdin, kuinka taiteen kautta voidaan vaikuttaa yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Projektin pitkäkestoisuus ja kansainvälisyys ovat mahdollistaneet syvällisen pohdinnan taiteen ja vallan suhteesta sekä muotokuvien historiallista roolia valtarakenteiden heijastajina.
Lopuksi, työni esittää ehdotuksen muotokuvan uudelleenmäärittelystä: ei vain staattisena henkilökuvana, vaan välineenä, joka voi välittää yhteiskunnallista muutosta, voimaa, haavoittuvuutta ja inhimillistä läsnäoloa
Impression
No full text‘Impression’ is the written component of the Master of Fine Arts thesis at the University of the Arts Helsinki, Academy of Fine Arts authored by the writer of this text. The supervisor of the thesis project is Simon Thompson and supervising professor Marjaana Kella. The writing of the written component has taken place under the supervision of Lena Séraphin. The examiners of the Master of Fine Arts thesis’ artistic and written parts are artist Ed Atkins and art historian Gertrud Sandqvist. The artistic component of the thesis work, titled either as Ville Laurinkoski ‘7.5.–5.6.2022’ or ‘7.5.–5.6.2022,’ was exhibited in ‘Kuvan Kevät 2022’ exhibition in Kuva/Tila, the exhibition space of the Academy of Fine Arts, in Helsinki in the spring 2022. The work ‘7.5.–5.6.2022’ is composed of the interior of a room and a 14-minute soundtrack that is played in a loop. Besides the already existing infrastructure of the space, the interior contains a one-person mattress, XLR cords and power outlets, a media player and four loudspeakers mounted on the walls. Voice and piano in the soundtrack: Ville Laurinkoski. The written component consists of the written and photographic documentation of the exhibited work. The written documentation is incorporated in the essay, and the photographs can be found under ‘Figures’. Under ‘Libretto’ one can find the score of the audio track. ‘Audio’ in turn comprises links to the soundtrack of the work. The title essay ‘Impression’ is an inquiry on ‘7.5.–5.6.2022’ and is divided in two parts. The first section presents the work as a series of transgressions and the second as infrastructure of relation, reconciliation, and style. It is written into a succession of shorter sequences of items closely related to the work – its source materials, artworks, literature, and theoretical propositions