Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Kudelma (materiaaleista ja tekijyydestä.)
No full textLopputyöni koostuu sekä taiteellisesta että kirjallisesta osuudesta.
Taiteellinen osuus oli yksityisnäyttely (Un)ravelling Porvoon Taidehallissa 29.3.-5.5.2024. Paikka- ja tilaorientoituneen veistosinstallaation materiaalit koostuivat löydetyistä ja saaduista romumetalleista, joita taivuttelin ahjossa aikaansaaden orgaanisia tilassa luikertelevia arkkitehtonisia muotoja. Teos käsitteli kutoutumisen ja purkautumisen tematiikkoja.
Taiteellisen työskentelyn keskeisin havainto oli metallimateriaalin kyky muuttaa laatuaan kovasta ja kestävästä taipuisaksi ja muovautuvaksi sen olosuh-
teita muuttamalla. Ahjon kuumuus, kappaleen muoto ja koko, metallikappaleen mineraalirakenne, sekä kappaleen sisällä olevan hiekan koostumus yhdistettynä omaan jaksamistilaani, sekä ulkoisiin olosuhteisiin – sään lämpötilaan ja kosteuteen, toimivat lopullisen kappaleen muotoutumisen määrittäjinä. Niiden kautta oli mahdollista konkreettisesti havainnoida elementtien välisiä vuorovaikutussuhteita, ja saada kokemus maailmassa olevien asioiden yhteenkuuluvuudesta ja hienovaraisista arkikokemukselle näkymättömistä verkostoista.
Kirjallisessa osuudessa käsittelen taiteellista lopputyötäni, sen valmistumisprosessia, sekä omaa materiaali- ja tilasuhdettani suhteessa teokseen ja taiteelliseen praktiikkaani. Lisäksi käyn läpi itselleni keskeisiä käsitteitä (kudelma, materia, toimijuus, tila, sommitelma, maisema, tuntu), jotka ammentavat uusmaterialistisesta ja posthumanistisesta ajattelusta ja maailmasuhteesta. Näiden kautta hahmottelen omaa suhdettani käsillä oleviin materiaaleihin, niiden historiaan ja taiteelliseen työskentelyyni.
Ajattelen kudelmaa eräänlaisena käsitteellisenä lähestymistapana työskentelyyni, materiaali- ja tilasuhteeseeni. Ymmärrän kudelman muotona, jossa asiat ja elementit järjestyvät yhteenpunoutuen, joko suunnitellusti, sattumanvaraisesti tai näiden kahden yhdistelmänä. Keskeistä kudelmalle on se, että samalla kun se kutoo ja sitoo yhteen elementtejä, se on myös purkautuva ja uudelleen muotoutuva.
Tilasuhteeni koostuu paikan erityisyyden huomioimisesta teoksen rakentumis- ja installointivaiheessa. Se voi koskea tilan tuntua, tunnelmaa, tai sen historiaa tai tilaa ympäröivää ympäristöä laajemminkin.
Lisäksi kontekstoin praktiikkaani konkretismin ja uuskonkretismi taidesuuntausten kautta. Pyrin ymmärtämään oman praktiikkani ja teosteni merkityksen muotoutumisen osana näitä kaanoneita
Tekstuurit jazzpianistin ilmaisuvälineenä: Musiikillisten tekstuurien tarkastelua jazzpianisti Brad Mehldaun (1970-) triolevytysten sekä oman taiteellisen työskentelyn kautta
No full textTässä tutkielmassa esitellään jazzpianisti Brad Mehldaun (1970-) jazzpianopedagogiikan konventioista poikkeavia teksturaalisia ilmaisukeinoja hänen soitossaan pianotriossa. Tämän lisäksi kirjoittaja pohtii oman taiteellisen työskentelynsä kautta keinoja vastaavanlaisten teksturaalisten ilmaisukeinojen harjoitteluun. Tutkimuskysymykset ovat: Millaisia konventioista poikkeavia teksturaalisia keinoja Brad Mehldaun soitosta on löydettävissä? Miten näitä keinoja voi harjoitella osaksi omaa improvisointia? Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu jazzpianonsoittoa ja -pedagogiikkaa sekä Mehldauta koskevasta aiemmasta tutkimuksesta, kirjallisuudesta ja muista julkaisuista sekä aiheeseen liittyvistä keskeisistä käsitteistä ja niiden määritelmistä. Tutkielmaa varten kirjoittaja on valikoinut pedagogisesti mielekkäitä otteita Mehldaun pianosooloista hänen triolevytyksiltään ja nuotintanut otteet tarkastelua varten. Lisäksi tiedonhankinnassa on hyödynnetty taiteellista tutkimusta; kirjoittaja on tuottanut tietoa oman harjoitteluprosessinsa kautta.
Tutkielman kautta havaittiin Mehldaun soitosta löytyvän jazzpedagogiikan konventioista poikkeavia teksturaalisia ilmaisukeinoja, joissa käsien roolit ja niiden soittama materiaali eroavat jazzpianopedagogiikassa hyödynnetyistä konventionaalisista soittotavoista. Tekstuurit myös laajensivat perinteistä jazzpianonsoiton homofonista lähestymistapaa polyfoniseen suuntaan. Tämän ohella tekstuureissa esiintyi vaihtelevia tiheyden ja monimutkaisuuden tasoja, joita hyödynnettiin muun muassa vaihtelua ja jännitettä luovina keinoina. Vasemman käden osalta tutkielmaan valituissa otteissa korostui solistinen, melodinen rooli perinteisen harmonisesti säestävän roolin sijaan. Otteissa esiintyi oikean käden osalta moninaisia säestäviä, kommentoivia sekä staattisia elementtejä. Aiemman tutkimuksen ja kirjallisuuden tarkastelun kautta nykyisen jazzpianopedagogiikan todettiin keskittyvän lähinnä konventionaalisten soittotapojen opettamiseen. Näin ollen huomattiin mahdollisuuksia pedagogiikan kehittämiselle ilmaisun monipuolistamiseksi ja teknisten valmiuksien harjoittamiseksi. Taiteellisen työskentelyn kautta löydettiin keinoja omaksua teksturaalista ilmaisua osaksi omaa improvisointia sekä löydettiin erityisesti teknisien valmiuksien harjoittelua tukevaa materiaalia klassisesta piano-ohjelmistosta. Löydettyjä keinoja voidaan hyödyntää myös pedagogisessa työskentelyssä
Partakko, Oaggojiehkki, Hehtaari, Partakko: teatteriäänisuunnittelijan luontosuhdepaikantumisia Saamenmaalla ja Suomessa
No full textTässä esittelystä, kahdesta autobiografisesta esseestä, jälkisanoista ja liitteestä koostuvassa teatteritaiteen maisterin kirjallisessa opinnäytetyössäni käsittelen saamelaisen ja länsimaisten luontosuhteiden välisiä leikkauspintoja äänisuunnittelun opinnoissani Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa sekä omaa tunnematkaani äänisuunnittelijaksi. Kuvaan Saamenmaalta kotoisin olevan äänisuunnittelijaopiskelijan työtä ekologisten kriisien aikakaudella, jota leimaa ennakoimattomuus, näköalattomuus ja kriisien fyysinen eskaloituminen kaukana harjoitussaleistamme. Käytän tekstissäni paitsi omia kokemuksiani, myös tutkimuskirjallisuutta, enimmäkseen saamentutkimuksen, ympäristöantropologian sekä posthumanistisen taiteelliseen tutkimuksen terminologiaa ja kenttää.
Ensimmäisessä esseessä käsittelen äänisuunnittelun maisteriopiskelijoiden kenttä-äänitysmatkaa Saamenmaan Lyngenin eli Ivgun alueen suurimmalle jäätikölle, Strupbreenille eli Oaggojiehkkille, syksyllä 2021. Tutkin Oaggojiehkki-jäätikön koetuksi tulemista sekä länsimaisen taidekorkeakouluopiskelijan että perinteisen saamelaisen paikkaymmärryksen näkökulmista. Sivuan tekstissä kenttä-äänittämiseen liittyviä kolonialistisia rakenteita ja tuon esiin saamelaisten taiteilijoiden ja taiteen- ja maisemantutkimuksen näkökulmia aiheeseen. Kuvaan ja erittelen omaelämäkerrallisen kirjoittamisen keinoin kokemustani Oaggojiehkkillä äänittämisestä suhteessa maailmantilaan, juuriini ja koulutukseeni.
Toisessa esseessäni kuvaan taiteellisen opinnäytteeni, Marja Salon ja Hanna-Kaisa Tiaisen Kansallisteatterin Omapohja-näyttämölle ohjaaman Hehtaarin äänisuunnittelun, prosessia tunnekokemuksena sekä luontosuhdekitkaa tutkien. Pyrin tekstissä kuvaamaan, millaista oli tehdä ekologisten kriisien tunnemaastoa ja erästä kymenlaaksolaista hakkuupalstaa käsittelevää esitystä Helsingin Kaisaniemessä Saamenmaalta kotoisin olevana äänisuunnittelijana yhdessä suomalaisen työryhmän kanssa. Käytän apuna samaa teoriamaastoa kuin ensimmäisessäkin esseessä mutta painotan omaelämäkerrallisuutta, työprosessin kuvausta ja tunnekokemuksien käsittelyä. Tekstin lopussa kerron hieman muusta työstäni äänisuunnittelijana tunnenäkökulmasta ja kokoan vinkkejä teatteriäänisuunnitteluprosessissa ilmenevien tunteiden kanssa toimeen tulemiseen.
Jälkisanoissa pohdin, mitä opinnäytteen kirjoittamisen prosessi on minulle aiheistani opettanut ja miten aion jatkaa näiden kysymysten äärellä
Towards an Acousmatic Narratology
No full textThis doctoral project is an investigation into the narrative aspects of acousmatic music.
The goal of the project is, on the one hand, to propose and develop an advanced narrative approach to the acousmatic genre, and on the other to examine, explore, and illustrate this approach through a portfolio of acousmatic compositions.
Acousmatic music is a genre of electroacoustic tape music that has its roots in
Pierre Schaeffer’s ‘musique concrète’, the fundamental premise of which is the use of
recorded sound from the world around us as primary musical materials. Such sounds,
while offering significant musical and sculptural potential, also tend to import images of
the possible sources – real or imagined – that might have made these sounds. Despite
Schaeffer’s insistence on ‘reduced listening’ as the key to ‘musique concrète’, experience
quickly demonstrated that it is not possible to fully ‘turn off’ the string of images and
associations that accompany such sounds. These tend to build up towards a narrative
experience of acousmatic music, which can be proposed as a kind of ‘parallel’ to the
more purely musical experience of the work.
This project therefore proposes a ‘musical/narrative dichotomy’ that is central to
acousmatic music. The written work starts from an overview of existing literature (e.g.
Ferrari, Emmerson, Smalley, Young, Norman, etc.), with reference to key ideas from
narratology, psychology, and the musicology of electroacoustic music, and is examined
from perspectives including embodiment, cultural relativism, and approaches to space
and place. These provide a foundation for the development of a more substantial and
coherent approach to the narrative properties of acousmatic music, culminating in the
proposal of a model of eleven ‘Narrative Modes’ in acousmatic music.
The project includes a portfolio of nine acousmatic compositions, which are
examined and discussed through the lens of the proposed ‘Narrative Modes’ framework.Tämä väitöskirjaprojekti tutkii akusmaatisen musiikin narratiivisia näkökohtia. Projektin
tavoitteena on yhtäältä ehdottaa ja kehittää pitkälle edistynyt narratiivinen
lähestymistapa akusmaattisen musiikin genreen ja toisaalta tutkia, tarkastella ja
havainnollistaa tätä lähestymistapaa akusmaattisten sävellysten portfolion kautta.
Akusmaattinen musiikki on elektroakustisen nauhamusiikin genre, jonka juuret
ovat Pierre Schaefferin "musique concrète":ssa, jonka peruslähtökohtana on
ympärillämme olevan maailman tallennetun äänen käyttö ensisijaisena
musiikkimateriaalina. Tällaisilla äänillä on merkittävää musiikillista ja veistoksellista
potentiaalia samalla kun niillä on myös taipumus luoda mielikuvia mahdollisista äänen
lähteistä – olivat ne todellisia tai kuvitteellisia. Huolimatta Schaefferin "vähennetyn
kuuntelun" vaatimuksesta "musique concrèten" avaimena, kokemus osoitti nopeasti, että
näihin ääniin liittyvien kuvien ja assosiaatioiden merkkijonoa ei ole mahdollista
"sammuttaa". Niillä on taipumus rakentua kohti akusmaattisen musiikin narratiivista
kokemusta, jota voidaan ehdottaa eräänlaiseksi paralleeliksi teoksen pelkän musiikillisen
kokemuksen kanssa.
Tämä projekti ehdottaakin "musiikin ja narratiivin dikotomiaa", joka on
akusmaattisesen musiikin keskiössä. Kirjallinen osuus aloitetaan olemassa olevan
kirjallisuuden (esim. Ferrari, Emmerson, Smalley, Young, Norman jne.) katsauksella
viitaten narratologian, psykologian ja elektroakustisen musiikin musiikkitieteen
keskeisiin ideoihin, ja sitä tarkastellaan muun muassa kehollisuuden,
kulttuurirelativismin ja tilan ja paikan lähestymistapojen perspektiiveistä. Nämä luovat
pohjan akusmaattisen musiikin kerronnallisten ominaisuuksien entistä olennaisemman ja
yhtenäisemmän lähestymistavan kehittämiselle, mikä kulminoituu ehdotukseen
yhdestätoista akusmaatisen musiikin "kerronnan moodit" mallista.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Viewing Sexual Violence : Audience Responses to Game of Thrones
No full textIn this article, we examine audience responses to representations of sexual violence in the fantasy television series Game of Thrones (GoT, 2011–2019) by analysing online survey data gathered by the international Game of Thrones Research Project (2016‒2017). GoT has been subject to heated debate over its violent content, particularly the representations of rape. Many scholars have analysed the series’ representations of violence, but relatively few studies focus on the show’s audiences, let alone on the reception of sexual violence. This article seeks to fill this gap in earlier research by analysing the complex ways that viewers experience sexual violence in GoT. Our study sheds light on the ways in which audiences negotiate their (gendered) viewing experiences in the context of their personal histories and in relation to the functions and conventions of media representations, narratives, and cultural discourses
Artistic Thinking and Societal Change
No full textThe meaning of art has changed through centuries and even during the past decades. Some of the old meanings have kept their status quo and new ones have taken their place alongside the old and tried ones. Art has always had instrumental value: as a religious object or ritual, as a sign of wealth, as a mean to demonstrate, to make a statement, as a sign of belonging to a certain group or class, in everyday design of domestic items and so forth. Even the absence of art carries a meaning. Art unites and it divides people. Art is active; it works on us
Kynänkäyttöä – tieteellistaiteellinen yhteistyö elokuvassa "Tutkittava tähtiä tänä iltana"
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytteeni taiteellinen osa "Tutkittava tähtiä tänä iltana" on esseistinen dokumenttielokuva, jonka käsikirjoitin ja ohjasin yhdessä kahden historian väitöskirjatutkijan, Lauri Julkusen ja Ida Vesterisen kanssa. Elokuvamme keskipisteessä on 1940-luvun koululaukku ja siihen pakatut esineet – kynät, lippulappuset ja rikkinäiset aurinkolasit – joiden merkitys on muuttunut ajan kuluessa. Koululaukun esineistä avautuen elokuvassa käsitellään muun muassa historiantutkimuksen etiikkaa, lapsuudenhistoriaa, historian käyttöä ja esineiden kokemusmaailmallista tietoa.
Tässä maisterin opinnäytteeni kirjallisessa osassa “Kynänkäyttöä – tieteellistaiteellinen yhteistyö elokuvassa Tutkittava tähtiä tänä iltana” tarkastelen elokuvamme syntyä, työmetodeita ja ilmaisullista kieltä, joita kaikkia määrittää elokuvantekijän ja kahden historiantutkijan tiivis yhteistyö. Olen pyrkinyt avaamaan työskentelyämme niin, että kiinnostunut lukija voisi löytää sieltä välineitä myös omaan käyttöönsä. Tämä kirjallinen osa sisältää myös juonikuvauksen ja pohdintaa suhteesta essee-elokuvan perinteeseen.
Elokuvamme keskeisimpiä teemoja on pyrkimys sisällyttää siihen esineiden kokemusmaailmallista luonnetta alistamatta tätä luonnetta kielelliselle analyysille. Tässä kirjallisessa osassa avaan tuota dynamiikkaa ja heijastelen sen lopullista muotoa
CATAVENTO - From a field trip to a concert concept: the transformation of artistic identity through musicking and tacit knowledge from a non-native perspective
No full textThis study aims to better understand how intercultural immersion in different cultures can impact artistic processes and the experience of one's artistic identity. In this written
work personal growth and evolvement in artistic identity are explored through an artistic field trip and the consequent master’s concert, which was constructed after the trip had occurred. For the reader to have an idea of the writer’s positionality and identity formation, a background of my personal and professional timeline is described. The three-layered research process takes into account the author’s origin as a Finnish native, a year spent in Portugal in exchange studies and a three-month field trip to Brazil, which all culminated in a master’s concert project CATAVENTO in December 2023. The acquisition of tacit knowledge resulting from an artistic field trip in Brazil
is examined through the methods of artistic research and autoethnography. Furthermore, the experience's impact on the author’s artistic identity is analysed, particularly through the tacit knowledge assimilated from a non-native position. The theoretical framework of this research is constructed by reviewing existing academic literature on concepts such as tacit knowledge, intercultural immersion, artistic identity and musicking. To strengthen the findings of this research, I analyse the results of two focus group discussions. They were held between other artists in the global music field, whose artistic identity is partially formed through other culture’s musical traditions, in which they possess a non-native position. The key findings of this study show that diving into a field trip experience not only provides tacit knowledge that shapes one’s artistic identity but in addition, broadens worldview and widens the understanding of working amongst other cultures. As artistic expression is – implicitly and explicitly – constructed further, finding a balance between creative expression and cultural sensitivity became increasingly important. Acknowledging position and privilege became highlighted, both while conducting the field trip and deriving inspiration from it in the later stages of this research project
The Boy Study : Appendix A Thesis
No full textIn this thesis I am organizing my thoughts on performing and my thoughts on boys.
I took the most outdated concept that I could imagine: Boys will be boys. I then studied and cross-examined the boys in their most natural habitat, in romantic relations, through dating them - in a quest to find out if there were any more progressive notations to be discovered.
This thesis is a collage, a collection of quotations, dialogues, texts and essays that are either included in, or circle around, a performative study on white cis-male adults, that identify as boys. It is investigating methods of positioning oneself, negotiating proximity and making statements, as techniques for
performing. It plays with all tools at sight, from flirting to calculating. It neglects the English language as colonially and patriarchally neutral, and rather approaches it as a bit of a silly and rusty, yet malleable, tool, that bends to varying shapes and forms depending on the desires of the content.
The Boy Study is an artistic project, in which I have during 18 months been dating 18 boys and written field notes on how the dates went. In this thesis, I share some of those notes, among many other notes, as an attempt to contextualize my artistic work and what I have learned throughout my studies.
Please note, that this is not The Boy Study, this is an appendix to it, this is a thesis. But you will get some of the love, loss, humiliation, tenderness, and dirty poems here as well
Investigating if and how string teachers instruct and support the self-regulation of students’ practice in online lessons
No full textExisting literature indicates that music teachers and educators working online need to encourage students to adopt self-regulating behaviors to succeed in their learning and performance. This study examines if and how string teachers promote selected self-regulated learning (SRL) processes in online lessons; specifically, how they teach and support motivation, self-efficacy, and task strategies for the self-regulation of students’ practice. Five string teachers and seven students at different levels of musical development participated in this study. The data sources included semi-structured interviews with teachers and lesson recordings. We analyzed the data using a coding scheme based on self-regulated learning theory. Our findings report that teachers used practices that can indirectly contribute to the self-regulation of students’ practice, such as using digital tools to help plan practice, discussing repertoire with the student, and requiring recordings to motivate students to practice. However, teachers’ direct approaches to instructing self-regulated learning behaviors did not stimulate students’ reflection; consequently, the development of students’ metacognition was poor. Therefore, a prominent implication underscored by this study highlights the potential created when online music educators take advantage of twenty-first-century technologies and the outstanding need to replace some traditional nineteenth-century approaches to music learning with more student-centered practices in which self-regulated learning plays a central role