Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Nälkä ja vilu : Matkoja kauheaan pohjoiseen
No full textThis book examines a range of Arctic histories as narrative forms of telling and retelling. Most of the material – texts, images and a film – builds on the Romantic concept of the Arctic sublime. The methodological framework is that of artistic research
Kohti vapautta: opettajan näkökulma häpeäsensitiiviseen laulunopetukseen
No full textHäpeä on itseen kohdistuva, pahimmillaan lamauttava tunne, joka aiheuttaa arvottomuuden ja huonouden kokemusta. Häpeä aiheuttaa kehossa stressireaktion, mikä vaikuttaa fyysisesti monin tavoin haitallisesti. Häpeä ja yritykset hallita sitä aiheuttavat esimerkiksi täydellisyydentavoittelua ja korostunutta itsekriittisyyttä. Laulamisessa kehoa, itseä ja instrumenttia ei voi erottaa toisistaan, ja tämä aiheuttaa laulunopiskelussa häpeälle altistavia tilanteita.
Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoitus oli tuottaa laulupedagogeille tietoa häpeäsensitiivisestä opettamisesta. Näkökulma tutkimuksessa oli rajattu klassiseen yksinlauluun. Tutkimustehtävänä oli selvittää kirjallisuuskatsauksen ja kahden teemahaastattelun avulla, miten laulunopettaja voi toimia häpeäsensitiivisesti, ja mitä vaikutuksia häpeällä ja sen käsittelyllä on laulamiseen opettajan näkökulmasta.
Päätutkimuskysymys oli: Millaisia toimintamalleja opettajalla on laulajan häpeän kohtaamiseen ja käsittelyyn laulutunneilla? Tämän selvittämiseksi tutkittiin myös häpeäsensitiivisen opettamisen määritelmiä. Pedagogisia toimintamalleja tarkemmin avaavia kysymyksiä olivat: Millaisia asenteita ja työkaluja toimintamallit sisältävät? sekä Miten häpeän käsittely vaikuttaa laulajan ilmaisuun ja laulutapahtumaan opettajan näkökulmasta?
Tutkimus toteutettiin kahden laulupedagogin teemahaastatteluna. Aineisto perustuu haastateltavien omaan muusikon ja pedagogin kokemukseen ja tietotaitoon. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin häpeää psykofyysisenä ilmiönä ja miten se voi näkyä laulamisen kontekstissa, sekä häpeän haitallisia hallintakeinoja ja häpeän käsittelyä. Kirjallisuuskatsauksessa käsiteltiin myös häpeäsensitiiviseen opettamiseen linkittyvää psykofyysistä opettamista.
Haastatteluissa nousi esiin myötätuntoinen ja hyväksyvä asenne oppilasta kohtaan sekä avoin kommunikaatio tärkeinä häpeäsensitiivisinä asenteina. Opettaja voi omalla toiminnallaan vaikuttaa oppilaan kokeman häpeän käsittelyyn sekä usein myös siihen, kokeeko oppilas häpeää tunneilla. Haastatteluista löytyi erilaisia käytännön harjoitteita häpeän kohtaamiseen laulutunneilla
Pizzaläheteistä, näyttelemisestä ja rakkaudesta: Ajatuksia ryhmästä näyttelijäntaiteen koulutuksessa
No full textSain lahjan. Oman näyttelijäntaiteen vuosikurssini. Joka kerta, kun minulta on kysytty, millainen vuosikurssi miellä on ollut, olen vastannut
että ”Aivan ihana! Uskomaton!”. Tämä on kiitoskirje. Tämä on nostalgiamatka. Tämä on luopumisprosessi ja osoitus siitä, että
osaamistavoitteet on saavutettu.
Olemme nimenneet näyttelijäntaiteen vuosikurssimme Pizzaläheteiksi. Nimi on syntynyt siitä, kun professorimme Elina Knihtilä vertasi
näyttelijää Pizzalähetiksi. Ketään ei kiinnosta, kuka pizzan tuo ovelle, vaan tilaaja haluaa nimenomaan tilaamansa pizzan. Ajatus on
peräisin Milo Raun esityksestä La Leprise.
Pizzaläheteistä, näyttelemisestä ja rakkaudesta pohtii Pizzalähettien kautta, millaiset asiat ovat mahdollisesti edistämässä toimivan
opiskeluryhmän syntyä ja millaisia vaikutuksia toimivalla ryhmällä on ollut omissa näyttelijäntaiteen opinnoissani. Olen kirjoittanut
opinnäytteeni pääosin omien ajastusteni, pohdintojeni ja mielipiteitteni kautta. Lähteinäni olen käyttänyt Olka Horilan opinnäytetyötä
Meidän luokka (1999), Anu Koskisen väitöskirjaa Tunnetiloissa (2013) sekä jonkin verran sosiaalipsykologian kirjallisuutta.
Johdannossa avaan hiukan historiaani ryhmistä, annan lukijalle pienen lukuohjeen ja kehun näyttelijäntaiteen vuosikurssiani.
Toisessa luvussa kirjoitan yleisellä tasolla ryhmästä ja ryhmän kehitysvaiheista sekä kuvaan oman ryhmämme kehitysvaiheita tiettyjen
opiskeluvaiheiden kautta. Pohdin, millaiset asiat vaikuttavat toimivan ryhmän syntymiseen, miten ryhmässä tasapainotella erilaisten
prosessien kanssa sekä millainen on mielestäni toimiva ja turvallinen ryhmä, ja millaista sellaisessa on työskennellä. Ensimmäisessä luvussa
kirjoitan myös ryhmän sisäisistä rooleista, käyn läpi omia roolejani sekä luettelen ryhmiä, joita on muodostunut vuosikurssimme sisälle.
Kolmannessa luvussa kirjoitan kolmesta kouluaikaisesta projektista ja vaihto-opiskelustani Islannissa sekä kuvaan niiden kautta syntyneitä
pohdintoja. Tässä luvussa käyn muun muassa läpi, miten olemme vuosikurssina päässeet vaikeuksista voittoon, minkä tyyppistä
yksinäisyyttä olen kokenut, millaista yhteistyö näyttämöllä voi olla ja miten ryhmästä itsenäistymiseni on lähtenyt käyntiin. Lisäksi sivuan
omaa opintojenaikaista uupumustani.
Neljännessä luvussa pohdin ystävyyden merkitystä ja roolia näyttelijänä työskentelemisessä, kirjoitan alan herättämästä kilpailusta ja
kateudesta, hiukan ihastumisesta ja ylpeydestä, jota kannan vuosikurssiani kohtaa.
Viimeisessä luvussa pohdin vielä turvallisen tilan periaatteiden soveltumista näyttelijäntaiteen opintoihin, ja teen ehdotuksesta tuoda
rohkean tilan diskurssia turvallisen tilan rinnalle. Loppu on omistettu Pizzaläheteille, kurssitovereilleni.
Kirjallinen opinnäytteeni ei ole vastaus ongelmiin tai opas oikeastaan mihinkään. Se on kummunnut omista tarpeistani purkaa viisivuotista
prosessia ja saada pohdintojani konkreettiseen muotoon. Toivon, että opinnäytteeni voi kuitenkin toimia ajatusten herättäjänä ja
keskusteluun kannustavana kirjoituksena. Olen halunnut myös tallettaa muistoja omasta vuosikurssistamme, koska tämä ryhmä, jonka
kanssa olen saanut jakaa opiskeluaikani tässä laitoksessa, on onnistunut vaikuttamaan minuun tavoilla, joista olen loputtoman kiitollinen
Heritage on stage : Music education lessons from folk musicians in Finland and Nepal
No full textThis chapter discusses the educational complexities and opportunities involved in incorporating diverse musical traditions, considered as intangible cultural heritages, into formal music education. The study contributes to decolonising music education by illustrating Nepali and Finnish professional folk musicians’ aesthetic, ethical, and cultural navigation in learning particular musical traditions and recontextualising them as contemporary performances. Findings suggest that holistic immersion in musical traditions through musicking carries the potential for enriching music learning; however, ethical engagement must accompany the processes. Furthermore, the educational potential of musical heritages cannot be realised unless music educators understand the territorial nature of such heritages, and interrogate the intertwined political, ethical, and aesthetic valuations that shape music education practices and policies. Thus, decolonising the future of music education to create an ethically and socially just space for diverse musics entails problematising hegemonies and stretching our epistemological understandings
Pedagoginen näyttelijä
No full textPedagoginen näyttelijä on taiteellis-pedagoginen opinnäytetyöni. Se sisältää tämän kirjallisen osan lisäksi käytännön tarkastettavan osuuden. Tutkimusmenetelmäni on harjoittelu ryhmässä.
Pedagoginen näyttelijä on koollekutsumani ryhmän toiminnan eli opetusharjoitteluni rinnalla kulkeva kumppani. Ryhmän toiminnan sekä tämän kirjallisen osan keskiössä on ollut tutkimuskysymys: miten näyttelijyyttä voisi harjoitella ei-yksilökeskeisenä praktiikkana.
Kysymystä ohjaa tarve hahmottaa näyttelijyyttä suhteessa sitä ympäröivään maailmaan ja osana ympäröivää maailmaa. Nimitän näille kysymyksille rakentuvaa toimintaa pedagogiseksi näyttelijyydeksi. Termi ei ole syntynyt toiminnasta, vaan on sen alku. Hypoteesinimitys jollekin, jota pyrin tämän kokonaisuuden kautta tekemään todeksi. Pedagoginen näyttelijyys onkin mielestäni samaan aikaan oppimisen, harjoittelemisen ja taiteellisen toiminnan prosessi.
Tärkeitä keskustelukumppaneita työssäni ovat ryhmän, Eeva Anttilan, Srilatha Batliwalan, Gert Biestan, Rachel E. Blackburnin, Hope Chigudun, Alexis Pauline Gumbsin, Terike Haapojan, Jack Halberstamin, Donna J. Harawayn, Tuija Kokkosen, Rosemary Malaguen, Stanford Meisnerin, Lisa Peckin, Martín Prechtelin, Ross Priorin, Reettaleena Rauhalan, Richard Schechnerin ja Alison Nicole Vasquezin ajatukset. Osa kulkee mukana läpi työn kehyksenä ja osa nousee esiin toiminnan ehdottamilla hetkillä.
Työssä ryhmän merkitys kysymyksiin vastaamisessa on sekä tärkeää että välttämätöntä. Pyrkimys tasa-arvoiseen horisontaaliseen hierarkiaan on toiminnan laatua värittävää ja sen suuntaa ohjaavaa. Tässä kirjallisessa osassa kirjoittajan rooli on kuitenkin minulla ja oma ääneni siksi voimakkain. Toivon, että ryhmä kuuluu silti läpi. Suhde toiseen, ja siten suhde yksilöön onkin merkittävä teema tässä työssä.
Kirjoitan siitä laajemmin luvussa kaksi, Taiteellisesta ajattelusta, jossa esittelen ajatukseni inhimillisestä toimijasta, joka toimii taiteessa sekä yksilön positiosta tässä asetelmassa.
Keskeisimpinä työn lähtökohtina toimivat käsitteet näyttelijä ja taito, pedagogiikka ja toinen. Lisäksi esittelen feministisestä viitekehyksestä nousevat termit valta ja toimijuus sekä itselleni tärkeän ystävyyden kehyksen. Avaan näitä luvussa kolme Alku -- työskentelyn lähtökohtia. Lisäksi kerron, miten ryhmän toiminta alkoi.
Työlle ominaista on asioiden ilmestyminen, muuttuminen, mukautuminen, yhdistyminen ja paljastuminen. Tämä on nähtävissä erityisesti
luvussa neljä, Kohti pedagogista näyttelijää, jossa tunnistan, otsikoin ja jaottelen ryhmän toimintaa toiminnan ja teorian välisen dialogin
pohjalta.
Taiteellis-pedagoginen tarkastettava osuus opinnäytetyötäni oli Avoin pedagogisen näyttelijän harjoitus, joka nimensä mukaisesti oli avoin
harjoitus. Viidennessä luvussa esittelen tämän muodostuneen pedagogisen näyttelijän harjoituksen sekä sen avaamisesta ulkopuoliselle
katseelle nousseita havaintoja esityksellisyyden käsitteen kautta.
Lopuksi käsittelen havaintoja siitä, miten oma roolini ja pedagoginen näyttelijyys kommunikoivat keskenään eli reflektoin omaa positiotani.
Lisäksi hahmottelen esiin pedagogisen näyttelijän harjoituksesta esiin nousevia taitoja ja havaintoja, jotka tuntuvat tällä hetkellä
ensisijaisimmilta sekä nostan esiin kysymyksiä, joita tämä työ on herättänyt ja joihin tämä työ itsessään ei vielä yllä. Tarkoitus ei ole esitellä
pedagogisen näyttelijän toimintaa yleisenä ehdotuksena, vaikka se näyttääkin lopulta praktiikan omaiselta. Toivon, että tämä työ näyttäytyy
esimerkin omaisena mahdollisuutena opetella asettumaan uudelleen oman taiteellisen praktiikan arvojen äärelle
A Self-reflective Exploration in the Intersection of Synesthesia and Virtual Reality
No full textThe thesis project consists of the written component and two artistic practices: an interactive sound installation titled Orange and a VR performance titled Actuality as a part of the MFA degree show Kuvan Kevät 2024. In this project, self-reflection was a central method as a part of the artistic process and it was explored in the two different scopes of performative and sculptural practices.
Orange was an interactive sculptural installation displayed next to two large scale windows covered with an orange plastic film. The installation was conceived as an abstract form of self-portrait. This portrait was then reinterpreted through personal synesthetic perception and a desire to be seen and acknowledged as I define myself. The materials were chosen based on personal synesthetic experiences of color, sound, texture and interaction. In terms of the aesthetic appearance and ambiance, black synthetic hair, a head object, technical components for interaction, and orange colored window films were employed. The technological components were installed to trigger an interactive communication with viewers. To reflect on the cognitive pathway in my synesthetic experiences, human presence was required to stimulate the sound interplay from the audience and this intercommunication was stressed. My aim with the hairy creature was to bodily enlarge the method of self-reflection and perceive it as personal representation.
Actuality was 14 hours of live-streaming VR performance executed in one of the metaverses called VRChat and it was conducted in the allocated space right in front of the staircase on the 2nd floor in the Mylly building. In this project, the objectives were to investigate my selfhood in the virtual universe and discover my new persona and values that emerged in the metaverse by engaging anonymous users. Alongside, positionality and accountability were elucidated in the questions of possible transition of ego and the environment of VR world. As the result was shaped in the intense moment of performative practice, hidden identity including altered attitude and demeanor was unveiled and I came to terms with the coexistence of two different personae.
While the themes of synesthesia and virtual reality seemed unrelated, both experiences led me to similar outcomes established in self-perception, unhindered by positionality in hierarchy and physical appearance. Simultaneously, self-determination and integrity were primarily positioned in the navigated introspection of subjects of synesthesia and VR world to promote the process of self-reflection in the projects of Orange and Actuality
Posi ja epäposi
No full textKäsittelen tässä opinnäytteessä mm. teatteria, haaveita, vimmaa, häpeää ja vaaraa sekä viisivuotista opintaivaltani Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen koulutusohjelmassa
Musiikkikasvatuksen mahdollisuudet osana kiusaamisen ehkäisyä
No full textTutkimukseni kohteena on kiusaaminen ilmiönä ja musiikkikasvatuksen mahdollisuudet osana sen vastaista työtä. Tutkimuksessani tarkastelen musiikin aineenopettajien näkemyksiä ja kokemuksia koulussa esiintyvästä kiusaamisesta ja siihen puuttumisesta. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoisuutta kiusaamisesta ja edistää musiikkikasvattajien ymmärrystä heidän toiminnan mahdollisuuksistaan kiusaamista ehkäisevässä työssä. Lisäksi tavoitteena on nostaa laajemmin ammatilliseen keskusteluun musiikkikasvatuksen merkityksiä muutenkin kuin musiikillisia taitoja kartuttavana oppiaineena. Tutkimuskysymykseni on: Minkälaisia kokemuksia ja näkemyksiä musiikinopettajilla on kiusaamisen ilmenemisestä sekä kiusaamista ehkäisevistä käytänteistä peruskouluissa ja lukioissa?
Käsitteellisessä viitekehyksessä tarkastelen kiusaamista ilmiönä ja musiikkikasvatuksen erityispiirteitä kiusaamista ehkäisevässä työssä. Esittelen myös tunnetaitojen ja empatian käsitteet ja analysoin niiden suhdetta kiusaamisen ilmenemiseen ja musiikilliseen toimintaan. Lopuksi tarkastelen käsitettä systeemiälystä ja systeemiälykkään toiminnan mahdollisuuksia osana kiusaamisen vastaista toimintaa kouluissa. Käsitteiden esittelyn lomassa tarkastelen aiheesta aiemmin tehtyjä tai aiheeseen tämän tutkimuksen puitteissa liittyviä tutkimuksia.
Keräsin tutkimusaineistoni haastattelemalla kolmea musiikin aineenopettajaa. Toteutin haastattelun puolistrukturoituna ryhmähaastatteluna, jonka rakensin kolmen eri teeman ja niistä johtamieni kysymysten varaan. Analysoin tutkimusaineiston laadullisen sisällönanalyysin menetelmin.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ryhmän dynamiikka ja siten myös mahdollinen kiusaaminen voivat ilmetä musiikintunneilla selvästi tuntien toiminnallisen luonteen vuoksi. Kiusaamisen ehkäisyssä korostuu musiikinopettajan pedagoginen osaaminen ja hänen kykynsä nähdä erilaisia toiminnan mahdollisuuksia. Kiusaamista ehkäistäkseen musiikinopettajan tulee pyrkiä vaikuttamaan ryhmän toimintakulttuuriin ja siinä vallitseviin normeihin. Aineiston analyysi osoittaa, että opettajajohtoinen opetustapa voi ehkäistä kiusaamistilanteiden ilmaantumista ja luovat työskentelytavat luokassa puolestaan tuovat kiusaamisen herkemmin esiin. Tulosten perusteella suuret ryhmäkoot vaikeuttavat musiikinopettajaa havainnoimasta luokkaansa sekä tuntemasta ja kohtaamasta oppilaitaan, mikä voi johtaa opettajan omiin merkityksettömyyden tuntemuksiin. Tutkimustulokset osoittavat pedagogisesti taitavan opettajan johdolla tapahtuvan musiikillisen toiminnan ja tarkoin valikoidun musiikin mahdollisuudet yksilön tunnetaitojen kehittymisen ja vahvistamisen tukena, ja siten niiden mahdollisuudet toimia kiusaamista ehkäisevästi. Ammattitaitoisesti fasilitoitu musiikillinen toiminta voi lisätä myös yksilöiden empatiaa ja kykyä huomioida muita ihmisiä.
Musiikinopettajan on mahdollista musiikillinen toiminnan keinoin edistää luokassa sellaista keskustelukulttuuria ja tapaa ilmaista mielipiteitä, joka on muita ihmisiä arvostavaa ja kunnioittavaa. Näiden kykyjen omaksumisen kannalta suuri merkitys on sillä, kuinka opettaja itse kommunikoi luokassa. Koulun yhteiset, kiusaamiseen puuttumiseksi luodut toimintamallit, ovat tutkimuksen tulosten perusteella olennaista kiusaamisen ehkäisyn kannalta. Tutkimuksen tulosten perusteella esitän, että musiikinopettajakoulutuksessa tulisi edistää opettajaopiskelijoiden valmiuksia haastavien vuorovaikutustilanteiden käsittelyyn opetustyössä
Music as Agency. Diversities of Perspectives on Artistic Citizenship : Toim. Maria Westvall & Emily Achieng’ Akuno. Routledge 2024 [kirja-arvio]
No full textTaiteen ja taiteilijoiden yhteiskunnallinen merkitys muuttuvassa maailmassa on innoittanut eri alojen tutkijoita pohtimaan, mitä ”taiteellinen kansalaisuus” (artistic citizenship) voisi tarkoittaa nykyisten maailmanlaajuisten ongelmien, kuten ilmastokriisin, lisääntyvän taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden sekä nuorten mielenterveydellisten haasteiden aikakautena. Musiikin ja taidekasvatuksen tutkimuksen alalla käsite taiteellinen kansalaisuus nostetaan tarkastelun kohteeksi Routledgen keväällä 2024 julkaisemassa antologiassa Music as Agency. Diversities of Perspectives on Artistic Citizenship. Teoksen ovat toimittaneet Maria Westvall, Kööpenhaminassa sijaitsevan Rhythmic Music Conservatoryn professori, ja Emily Achieng’ Akuno, joka toimii musiikin professorina Keniassa. Westvall johtaa instituutiossaan taiteellista kansalaisuutta tutkivaa tutkimuskeskusta (Centre for Research in Artistic Citizenship), jonka puitteissa vastikään julkaistu teos on tuotettu ja toimitettu
Editorial : Revista Internacional de Educación Musical, 12(1)
No full textPresentamos el nuevo número de la Revista Internacional de Educación Musical (RIEM), integrado por seis artículos revisados por pares, escritos por colegas chilenos, italianos y españoles que abordan diferentes temáticas de gran interés en el ámbito de la investigación educativa musical