Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Puuttuva ääni: Tutkielma puutteen luomisesta esittävissä taiteissa
No full textOpinnäytteeni on taiteellinen tutkielma, joka tarkastelee puutteen luomista äänisuunnittelun menetelmänä. Puute avaa näkökulman, jolla lähestyn äänisuunnittelun kysymyksiä siitä, miten ääntä voi asettaa erilaisia esittävien taiteiden avaamia konteksteja vasten.
Opinnäyte on julkaistu Research Catalogue -tietokannassa (RC) ekspositiona, joka sisältää johdannon, kolme päälukua, äänikoeaineiston, sisällysluettelon ja lähdeluettelon. Tutkielmasta ei ole pdf-tiedostoa, joten ekspositio on ainoa tapa lukea opinnäyte.
Puutteen teoria on saanut innoituksensa sellaisen nauttimisesta, joka tuntuu aukolliselta ja vajaalta. Muodostan teoreettista pohjaa puuttuvalle äänelle vertailemalla puutteen ja puuttumisen käsitettä taideteoriassa jo vakiintuneempaa poissaolon käsitettä vasten. Teoreettinen viitekehykseni ei perustu yhdelle suuntaukselle tai teorialle. Sen sijaan puute on teorioita toisiinsa sitova ilmiö, jota tarkastelen rinnakkain esimerkiksi Simone de Beauvoirin eksistentialismin sisäisen puutteen, Luce Irigarayn ilman käsitteen ja Jacques Derridan dekonstruktion hengessä. Lisäksi teoriakirjallisuutta muodostaa Tanja Tiekson fenomenologisesta kehyksestä tutkima kokeellinen musiikki ja Seth Kim-Cohenin jälkistrukturalistisessa kehyksessä käsittelemä ei-kuultava äänitaide. Lisäksi käytän viitekehyksenä katsomiani puutteen ja taiteen välisiä klassikoita, kuten Lorenzo Sennin, Georges Perecin ja John Cagen tuotantoa ja tekstejä.
Tutkimusmetodini on yhdistelmä kirjoittamista ja äänikokeiden tekemistä. Prosessin päävaiheessa pyrin luomaan puuttuvia tai puutteellisia ääniä. Asetan näitä vierekkäin tuodakseni esille puutteen raja-alueita. Kokeet ovat kuunneltavissa äänitiedostoina tekstin rinnalla konkretisoidakseen puutteen ja äänen välisiä suhteita kuunneltavina ilmiöinä.
Johtopäätösluvussa käsittelen puuttuvan äänen täydentymistä esityksen yhteydessä. Tarkastelen esityksen ja puuttuvan äänen välisiä mahdollisuuksia omista äänisuunnittelun kokemuksistani käsin. Koska täydentyminen voi tapahtua myös teoksen tullessa esitetyksi, tarkastelen puutteen jättämistä myös esityksen ”lopulliseen” esitettävään muotoon.
Keskeisin havaintoni on vahvistus äänen puutteen ja kontekstin välisestä suhteesta. Puutteen reunoja pitkin kiertäen palautuu kysymys miltei aina kontekstin asettamien odotusten ja tottumusten äärelle. Koska äänisuunnittelija voi itse luoda odotuksia ja konteksteja omalle äänisuunnittelulleen, voi hän täten luoda myös puutetta itse asettamiensa odotusten kautta. Näin puutteen näyttäytyminen voi vaatia käsitteellistämistä kommunikaation tueksi.
Yksi tämän tutkielman lopputulemista on puutteen ja äänen välisten suhteiden koonti ja kirkastaminen tekemisen sisältä käsin. Tarkoitus ei ole esittää absoluuttista puutteen teoriaa, käytäntöä tai tekniikkaa vaan tuoda ilmi puutteen mahdollisuuksien kirjoa ja kykyä järjestää tulemisen tilaa. Kuinka sillä voi olla esityksen eri vaiheiden kannalta uutta luova ja mahdollistava vaikutus
Opinnäytteen kirjallinen osa
No full textOpinnäytteen kirjallinen osa on muodoltaan vaihteleva kokoelma kirjoituksia, jossa pohdin suhdettani taiteelliseen työskentelyyn ja olemiseen. Kirjallinen osa dokumentoi sanallisesti ja kuvallisesti opinnäytteen taiteellista osaa, joka oli esillä Kuvan kevät 2024 -näyttelyssä.
Osana 4.5–2.6.2024 järjestettyä Kuvan kevät 2024 -näyttelyä toteutin paikka- sidonnaisen installaation, in 1–3, joka sijaitsi Kuvataideakatemian pääraken- nuksen toisen kerroksen julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa.
Teksti liikkuu runollisen, aistikokemuksista ja tuntemuksista ammentavan sekä tarkemmin artikuloivaan pyrkivän, erittelevän kirjoittamisen välimaas- tossa. Avoimeen muotoon kirjoitettu teksti käsittelee kirjoittamista asioiden kehkeytymisenä, jossa eri tekstiainesten kohtaaminen synnyttää jonkinlaista hajanaista, yhteistä kenttää asettuen kielen ja materian välisten suhteiden, praktiikkani luonteesta ja muodosta nousevien kysymyksien, kapitalistisen arvontuotannon, halun, materiaalisuuksien ja jokapäiväiseen elämän pariin ilman varsinaista tiivistettyä lopputulemaa tai päätelmää.
Keskustelen tekstissä materiaalisuutta pohtivien filosofien ja taiteilijoiden
kanssa, lähestyen heidän ajattelunsa kautta mm. asioihin, toimijuuksiin, kieleen ja materiaalisuuksiin liittyviä kysymyksiä. Osaksi kirjoittamista on sisällytetty valokuvia ja kuvauksia arkipäiväisistä hetkistä, sekä muutamia kuvia muiden taiteilijoiden teoksista, jotka ovat tulleet mieleeni kirjoittaessa.
Muodollisesti tekstin voisi jakaa kahteen osaan, opinnäytetyön taiteellisen osan prosessin ja näyttelyssä esillä olleen kokonaisuuden sanalliseen ja ku- valliseen läpikäyntiin, sekä loppuosaan, joka toimii tekstin pääasiallisena, eri ainesten vaikuttavuuksia ja keskenäisiä suhteita tutkivana alueena
Rendered Illegible: Ornament, Letterpress and Imaginary Alphabets
No full textThe Master of Fine Arts thesis project consists of an artistic component Rendered
Illegible displayed as part of Kuvan Kevät between 4th of May and 2nd of June 2024 at
the Academy of Fine Arts in Helsinki, and a written component titled Rendered Illegible:
Ornament, Letterpress and Imaginary Alphabets. The written thesis aims to give an insight into the exhibited work: describing the research and studio process, and reflecting on the final work and its exhibited form.
The written MFA thesis begins with a contextualisation of my practice: the positioning between graphic design and fine art printmaking, with ‘print’ being an overarching theme linking together multiple components: letterpress, typography and an interest in publications. The thesis examines several sources which were influential in my research process: the book Nineteenth Century Ornamented Typefaces by Nicolete Gray, the art piece Book from the Sky by Xu Bing and the Voynich Manuscript (author unknown, ca. 1401- 1599).
The thesis gives an in-depth account of the creative process, resulting in the work displayed during Kuvan Kevät. The project begins with research into letterpress, 19th
century decorative type in Britain, and imaginary languages, followed by the creation of 26 imaginary characters forming a fictional alphabet. The thesis documents a studio-based practice and its stages: drawing, exploration of woodblock printing, creation of sculptural objects and the decisions behind the installation of the work. The artistic component consists of a collage of work displayed as a 3.2 x 6 metre installation including prints, drawings, sculptures and woodblock matrices. Rendered Illegible touches upon subjects of visuality, semantics, cognition and perception and the value of aesthetic qualities of language in and of itself. It encourages us to think about the visual forms which
surround us on an everyday basis
Jumalanpalvelus urkurin silmin, korvin, jaloin, sormin
No full textTutkielmani kuuluu Taideyliopiston Sibelius-Akatemian taiteelliseen tohtorintutkintoon kirkkomusiikin alalla. Tohtoritutkinnon aihe on ”Venez Esprit-Saint, et envoyeznous du ciel un rayon de votre lumière – ranskalaisen liturgisen urkumusiikin soveltaminen suomalaisessa jumalanpalveluksessa”. Tutkinnon taiteellinen osio koostui vuosina 2017–2022 toteutetuista kahdesta seurakunnan päämessusta, kahdesta iltamessusta ja yhdestä vesperistä.
Tutkielman aiheena on urkurin suhde suomalaiseen evankelisluterilaiseen jumalanpalvelukseen. Lähestyn aihetta taiteellisen tutkimuksen keinoin. Tutkimusmenetelmäni on perustunut autoetnografiseen tutkimusotteeseen. Pääkysymyksenä on, minkälaisin eri tavoin urkuri on vuorovaikutuksessa jumalanpalveluksessa ja suhteessa jumalanpalvelukseen. Kysymykseen haen vastausta alakysymysten kautta. Miten minä urkurina ymmärrän suomalaisen evankelisluterilaisen jumalanpalveluksen? Mikä on suhteeni urkurina suomalaisen evankelisluterilaisen jumalanpalveluksen traditioon ja tähän aikaan? Mikä on roolieni kautta suhteeni jumalanpalveluksen yhteisöön ja tilanteeseen? Mikä on urkurina suhteeni jumalanpalveluksessa koettuun osallisuuden kokemukseen? Tutkimusmateriaalina ovat tutkimukseni taiteellisen osion jumalanpalvelusten omaa työskentelyäni kuvaavat tapausesimerkit sekä niissä käyttämäni ranskalainen 1800–1900-lukujen urkumusiikki.
Lähestyn tutkimusaihettani kolmesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin olen taiteilijalähtöisen sekä musiikinteologisen tutkimuksen välinein peilannut kolmea messun läpi kulkevaa niin kutsuttua säiettä pohtien, miten minä urkurina ymmärrän suomalaisen evankelisluterilaisen jumalanpalveluksen tässä ajassa. Toiseksi olen tapausesimerkeillä kuvannut, kuinka voin urkurina huomioida jumalanpalveluksen sisällön, yhteisön ja tilanteen solistin, rekisteröijän, säestäjän, sovittajan, improvisoijan ja työryhmän jäsenen roolien kautta. Kolmantena näkökulmana olen laajentanut vuorovaikutuksen käsitettä jumalanpalveluksessa dialogisuuden suuntaan eli avautumiseen toiselle ja toisen kokemukselle erityisesti taiteen välityksellä. Urkurina voin eri roolieni ja päätösteni myötä vahvistaa monimuotoista vuorovaikutusta jumalanpalveluksessa käyttämällä muun muassa improvisointia välineenäni. Erityisesti musiikillisiksi sanoiksi kutsumani toistettavat ja tunnistettavat musiikilliset elementit vahvistavat vuorovaikutusta jumalanpalveluksen musiikin suhteen. Vieraasta kirkkokunnasta ja kulttuurista lähtöisin olevan musiikin runsas käyttö jumalanpalveluksessa nähdään tässä tutkimuksessa luovana prosessina, jonka kokeminen osana yhteisöä voi vahvistaa osallisuuden kokemusta sattumanvaraisessa yhteisössä. Tutkimus laajentaa siten myös osallisuuden käsitteen merkitystä liturgisessa kontekstissa.
Tutkimus syventää suomalaista jumalanpalvelustutkimusta musiikin tekijän ja erityisesti urkurin kokemuksen ja kehollisuuden näkökulmasta. Se nostaa esille monitieteellisen jumalanpalvelustutkimuksen ja 2000-luvun aikana hiljaiseloon jääneen musiikinteologisen tutkimuksen merkityksen. Tutkielman runsaat kuvaukset urkumusiikin käytöstä viidessä erilaisessa jumalanpalveluksessa antavat kiinnostuneille myös näkökulmia musiikin rooleista sekä toteutuksesta liturgisessa ympäristössä.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Drawn into Dancing and Danced into Drawing: Exploring Deleuze’s Lines of Flight through Dancing–Drawing Approaches in Early Childhood Dance Pedagogies
No full textThis article explores Deleuze and Guattari’s (1987) notion of ‘lines of flight’ as a philosophical concept and a phenomenon in dance pedagogical learning events by focusing on approaches combining dancing and drawing in an early childhood educational context. I share how the enquiry has been guided not only through the concept of thinking with theory (Jackson and Mazzei 2023) but also through dancing with theory through a series of creative approaches.
This study is situated in the field of artistic research, with its theoretical framework in post-human theories (Barad 2007), intra-active pedagogy (Lenz Taguchi 2010) and assemblage (Deleuze and Guattari 1987) thinking. Diffractive reading (Barad 2007) is used in narrating the key moments, theorised as translations, that have been significant in researching the lines of flight and the intra-active relationship between drawing and dancing.
The central claim is that working with dancing– drawing assemblages may expand children’s potential entry points and modes of participation. This can support more diverse, inclusive and participatory forms of dance pedagogies. Through dancing–drawing approaches, dance improvisation may become a mode of multimodal meaning-making, fostering rich and varied artistic experiences for children where embodied and artistic thinking intersect in novel ways
□℺
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytteeni taiteellinen osa esitettiin Kuvan Keväässä 2022, Kuva/Tila -galleriassa. ”Aamiainen rannassa” -installaatio koostui öljyvärimaalauksesta MDF-levylle, hiekasta, styroxista, hiekanalisesta rakenteesta, kertopuusta, lasi-hartsiveistoksesta sekä lumisadepallon muotoon hartsiin ja isomaltisokeriin valetuista sieni- ja limasieni-itiöistä. Teoksen ilmoitustaulun muotoinen, ohuehkolla värillä toteutettu maalaus puutelineessä muistutti viereisestä ikkunasta näkyviä kaupungin rakennusmaakylttejä. Kauempana, eri seinällä, maalausinstallaatio ”Sivuamisia” koostui neljästä pienestä, orgaanisesti asetellusta, palikkamaisesta öljyvärimaalauksesta ja lyijykynänjäljestä levylle. ”Sivuamisia” käsitti sirpalemaisia, itselleni olennaisia huomioita maalaamisen ja materian vuoropuhelusta.
Olen jakanut tämän kirjallisen opinnäytteen kolmeen osaan. Ensimmäiset kaksi osaa summaavat nuuskintaani ja reflektiotani teorioiden parissa, jotka koen olennaiseksi taiteelliselle ajattelulleni ja työskentelylleni. Ensimmäisessä osassa tutkin minua kiinnostavia oudon ja kummallisen ilmiöitä sekä erilaisten kietoutumien, monimutkaisten vuorovaikutusten ja hybridien roolia taiteellisessa ajattelussani. Käyn lyhyesti läpi joitakin teoreettisia kokonaisuuksia näihin teemoihin liittyen, ja nostan esiin minua kiinnostavia reunamia tai leikkauspisteitä. Olioiden ja ilmiöiden pohjattoman syvyyden ihmettely lienee kaiken taiteellisen tekemiseni alkupiste.
Toisessa osiossa käsittelen materiaalisuutta ja aikaa taiteellisessa ajattelussani ja kosketan enemmän käytännön työskentelyäni. Kolmannessa tarkastelen erityisesti Kuvan Kevään töitäni näiden näkökulmien läpi. Sivuan samassa myös taidekentän ympäristökriisejä koskevaa keskustelua ja oman taiteellisen ajatteluni asettumista tietynlaiseen ristivetoon aihepiirin kanssa. Lopuksi vedän yhteen maisteriopintojeni sekä lopputyöni antia
Durational aesthetics: a common expanded field of sculpture and music
No full textMy thesis, ‘Durational aesthetics: a common expanded field of sculpture and music’ concerns the practical application of music in my sculpture practice, and the application of sculptural thought in my music-related work. I survey this topic both through examples of other artist’s artworks, and through critical reflection on the making of my own sculptures for the Kuvan Kevät 2022 degree exhibition.
My works were presented under the shared title “One more thing before I go”, a reflection of events in my personal life at the time of the making of the work. My aim in these artworks was to express musical thought through sculpture, and to preserve something of my connection to my Grandmother in the UK, who was very poorly at the time that I was making these works.
In my written thesis, I explore the particular ways in which I attempted to express musical ideas through sculpture, initially in the form of time, immateriality, impression and light. I reflect on my lack of consideration for colour, and then move on to the more literary aspects of my working process. Here, I reflect upon possible sculptural applications of music notation, the ‘reading instruction’ (which I borrow from the Finnish ‘lukuohje’), and finally, poetry.
In the last third of the thesis, I reflect on the work of three artists in particular who pioneered the common expanded fields of music and visual art, and to whom my personal ways of thinking around (what I term) ’music-sculpture’ is indebted: Rolf Julius, Alvin Lucier, and Peter Roehr. I discuss the concealment of sounds and objects, repetition and minimalism, and the utility of what I have come to term ‘provisional music’: a kind of musical material that may be used as an interstitial material in sculpture, to support or uphold sculptural materials or structures.
I follow this with a brief reflection on a singular listening experience that began this process of artistic research for me – an event which took place during my MA studies at the Theatre Academy some time in 2013.
In my final conclusion, I list the ways in which I have found that music and sculpture may interact in my work. Far from being conclusive, I accept that I still haven’t reached a conclusion, and that I expect to follow these lines of inquiry long into the future
Leif Segerstam's Pedagogical Legacy
No full textLeif Segerstam served as the professor of conducting at the Sibelius Academy from 1997 to 2013. Renowned for his virtuosity with the baton, Segerstam shaped the education of over 50 Finnish and international conducting students during his tenure. This article delves into Segerstam's pedagogical legacy, exploring his artistic background and outlining his technical and pedagogical principles through interviews and the author's experiences as a student at the Sibelius Academy. It concludes with an analysis of the impact of Segerstam's teaching on his students' careers
Yhteisöllisten keinojen kehittäminen esiintymisjännityksen käsittelemiseksi
No full textTutkimukseni kohteena ovat musiikkikasvatuksen opiskelijoiden kokemukset esiintymisjännityksestä opintojen aikana ja millaisia yhteisöllisiä keinoja musiikkikasvatuksen yhteisössä voitaisiin kehittää esiintymisjännityksen käsittelemiseksi. Tutkimuksen tavoitteena on esittää tuloksia ja niihin perustuvia päätelmiä, joiden pohjalta musiikkikasvatuksen opiskelijoiden kokemaa esiintymisjännitystä huomioitaisiin paremmin ja musiikkikasvatuksen yhteisö kehittäisi yhteisiä käytäntöjä ilmiön käsittelemiseksi. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millaisia kokemuksia musiikkikasvatuksen opiskelijoilla on ollut esiintymisjän-nityksestä musiikkikasvatuksen käytäntöyhteisössä?; 2) Millaiset yhteisölliset keinot voivat vaikuttaa muusikoiden kokeman esiintymisjännityksen käsittelyyn?
Käsitteellisessä viitekehyksessä tarkastelen esiintymisjännitystä ilmiönä ja musiikillisen käytäntöyhteisön rakentumista ja sen suhdetta esiintymisjännityksen kokemiseen. Esittelen myös sosiaalisen oppimisen teorian ja oppijalähtöisyyden käsitteet ja käsittelen niiden suhdetta esiintymisjännitykseen. Keräsin tutkimusaineistoni haastattelemalla viittä musiikkikasvatuksen opiskelijaa. Toteutin haastattelun puolistrukturoituna ryhmähaastatteluna ja analysoin tutkimusaineiston laadullisen sisällönanalyysin menetelmin.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että musiikkikasvatuksen opiskelijat voivat kokea eriasteista esiintymisjännitystä musiikkikasvatuksen käytäntöyhteisössä. Esiintymisjännitystä voivat aiheuttaa tilannekohtaiset vaikuttimet ja opiskelijaan liittyvät henkilökohtaiset tekijät. Tulosten perusteella käytäntöyhteisössä esiintymisjännityksen käsittelyä vaikeuttavat vähäinen keskustelu ilmiöstä koko yhteisön voimin, yksipuolinen asennoituminen ilmiöön, yhteisössä ilmenevät piilovaatimukset ja -odotukset tietynlaisista valmiuksista ja yhteisössä vaikuttava pystyvyyden kulttuuri. Ilmiön kokemiseen voivat vaikuttaa myös kokemus yhteisön ulkopuolisuudesta ja yhteisössä vaikuttava sukupuolittunut sosiaalinen normisto. Tulosten perusteella esiintymisjännityksen käsittelyä helpottivat opettajien antama henkilökohtainen tuki ja kanssaopiskelijoiden antama vertaistuki.
Musiikkikasvatuksen käytäntöyhteisössä on mahdollista kehittää esiintymisjännityksen käsittelyn yhteinen käytäntö. Tutkimuksen tulosten perusteella avoin keskustelu esiintymisjännityksestä, monipuolisten toimintatapojen ja työkalujen kehittäminen ilmiön käsittelemiseksi sekä turvalliseen ilmapiiriin panostaminen koko musiikkikasvatuksen käytäntöyhteisön voimin ovat olennaisia jaetun käytännön kehittämisen kannalta. Tutkimustulosten perusteella esitän, että musiikinopettajakoulutuksessa tulisi edistää yhteisöllisten keinojen kehittämistä esiintymisjännityksen käsittelemiseksi
Kukkosauna, Laivasaari ja muita muistoja : Erään pienen saunan ja sen edesmenneen rakentajan monumentin hahmottelua
No full textArtikkelin lähtökohta on Outokummun Juojärven rannalla sijaitsevassa pienessä Kukkosaunaksi nimetyssä paikassa sekä muutamissa muistin esineissä, joita edesmenneet perheenjäsenet ovat jälkeensä jättäneet. Artikkeli nojaa taiteelliseen tutkimukseen, jossa puumateriaalin kanssa työskennellen pohditaan materiaalin ja muistin yhteen kietoutumista: millaista muistia esineet ja materiaalit kantavat, mitä avaavat, tuovat näkyväksi ja piirtävät esiin. Tutkimuksessa materiaalisuus toimii muistelun affektiivisena lähtökohtana, muistelun välineenä, muistelun kohteena ja myös muistelun mahdollistajana. Myös materiaali muistaa ja taiteellisille tutkimusmenetelmille tyypilliseen tapaan kaikki muistaminen ei artikuloidu sanoina ja käsitteinä. Puisen narratiivin kautta yritetään ymmärtää menneisyyttä, tehdä läsnä olevaksi sitä, mikä on poissa ja hidastaa muistojen haalistumista. Yhdessä puisten teosten kanssa tämä artikkeli hahmottelee Kukkosaunasta eräänlaista topografista menneisyyden ja muistin tilallista esitystä, puista monumenttia