Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
2024
No full textOpinnäytetyöni taiteellinen osa Nimetön oli esillä Kuvataideakatemian Kuvan Kevät - näyttelyssä 4.5.-2.6.2024. Nimetön on installaatio, joka koostuu filmille kuvatuista hetkistä, joissa ihmiset viettävät aikaa yhdessä. Äänettömässä teoksessa olen tallentanut arkisia hetkiä Bolex H16 -kameralla 16mm filmille, jonka olen itse kehittänyt. Materiaali on digitoitu ja se heijastettu projektorilla ripustettuun läpinäkyvään pintaan, joka roikkuu katosta ja on katsottavissa molemmilta puolilta. Videon kannalta ei ole tärkeää milloin sen katsomisen aloittaa tai lopettaa. Heijastuspinnan asettelu ja ripustus jäljittelevät ikkunaa, josta voi katsoa paikkaan ja aikaan, jossa ihmiset viettävät aikaa yhdessä.
Kirjallisessa osassa tarkastelen taiteellista prosessiani sekä syvennyn dokumentaarisen kuvaamisen merkityksiin suhteessa teokseen. Lisäksi pohdiskelen länsimaisen myöhäiskapitalistisen suoritusyhteiskunnan piirteitä sekä vaikutuksia kiihtyvään yksilökeskeisyyden muotoon. Pohdin, miten nämä ilmiöt näkyvät teoksessani ja laajemmin ajassamme.
Teosteksti:
Teos on filmille kuvattuja katkelmia. Siinä katsotaan ystävyyden joutilaisiin hetkiin ja vietetään aikaa yhdessä silloin kun juuri mitään ei tapahdu. Lyhyet kohtaukset muodostavat muotokuvia ihmisistä kiireettömyyden keskellä. Filmille kuvaamisen prosessissa toisintuu muistojen fragmentaarisuus, epävarmuus sekä sattumanvaraisuus, jotka heijastelevat elämää ja sen narratiiveja
Minä ja muut eläimet – Ihmiskeskeisyyttä purkavaa tanssipedagogiikkaa
No full textTaiteellis-pedagogisen opinnäytetyön kirjallinen osa pohjautuu taiteelliseen osaan, joka on 23.3.2024 ensiesityksensä saanut lasten ja aikuisten osallistava tanssiteos Minä ja muut eläimet. Opinnäytetyö sai alkunsa tanssitaiteilija-pedagogin henkilökohtaisesta tarpeesta kehittää tanssipedagogiikkaa ja sen käytäntöjä ympäristökriisin aikakauden maailmassa, jossa ihmisen suhde muihin eläimiin on kestämätön. Taiteellis-pedagogista työskentelyä ohjasi tutkimuskysymys: Miten käsitellä ongelmallista ihmis–eläin-suhdetta tanssipedagogiikan keinoin? Tähän kysymykseen etsittiin taiteellisen työryhmän kanssa vastauksia teoksen työskentelyprosessin aikana, ja tässä kirjallisessa osiossa tuodaan näitä löydöksiä esiin teosta lineaarisesti kohtaus kohtaukselta purkaen.
Minä ja muut eläimet esitettiin Annantalossa, Helsingissä, ja teoksen työryhmään kuuluivat tanssitaiteilija-pedagogin lisäksi teatteritaiteilija Riikka Niemistö ja säveltäjä Pietari Kaasinen. Teos kertoo tarinan ihmisen ja tuotantoeläimen kysymyksiä herättävästä kohtaamisesta ja se kuljettaa osallistujat tarinan läpi kehollisten harjoitteiden tukemana. Esitykselliset ja osallistavat kohtaukset nivoutuvat teoksessa yhteen tavalla, joka mahdollistaa moniaistisen ja -tasoisen osallistumisen mahdollisuuden. Lapset ja aikuiset tanssivat ja harjoittelevat huoltapitävää kosketusta ja kuvittelevat omaa eläimyyttään kehollisten harjoitteiden avulla.
Minä ja muut eläimet -teoksen työskentelyprosessia ja lopputulosta tarkastellaan tässä kirjallisessa osuudessa ekososiaalisen taidekasvatuksen kehystä (Foster, Salonen & Sutela 2022) hyödyntäen. Teorialla oli myös oma vaikutuksensa taiteellisen osion työskentelyprosessiin. Taiteellis-pedagogisen prosessin avaamisen lisäksi opinnäytetyön kirjallisessa osuudessa vastataankin myös kysymykseen: Miten ekososiaalisen taidekasvatuksen ulottuvuudet toteutuvat osallistavassa tanssiteoksessa? Opinnäytetyön kannalta olennaisia ekososiaalisen ajattelun käsitteitä ja ekososiaalisen taidekasvatuksen kolmea ulottuvuutta (kehollisuus, kuvittelukyky ja huolenpito) tarkastellaan Minä ja muut eläimet -teoksen kontekstissa.
Taiteellis-pedagogisen praktiikan kautta löydettiin uusia tapoja tuottaa ihmiskeskeisyyttä purkavaa tanssipedagogiikkaa. Ekososiaalisen taidekasvatuksen kolme ulottuvuutta toimivat työkaluina ihmisen ja muun eläimen välistä suhdetta käsittelevän taideteoksen suunnittelussa. Tutkimuksen aikana havaittiin, että konkreettinen ja kehollinen teoksen tarinan maailmaan eläytyminen mahdollistaa syvemmän ymmärtämisen tason, jota pelkällä puhumisella tai ajattelulla ei olisi mahdollista saavuttaa. Kuvittelukyvyn taas havaittiin toimivan teoksessa vähintäänkin kahdessa eri lähtökohdassa: esityksellisyydessä ja monitaiteisuudessa. Huolenpidon ulottuvuus taas näyttäytyi teoksessa kolmessa eri kategoriassa; 1. Taiteilijat pitävät huolta osallistujista 2. Aikuiset ja lapset pitävät huolta toisistaan 3. Teoksen sanomassa, jossa huolenpito laajenee ei-inhimilliseen todellisuuteen.
Osallistavan monitaiteisen tanssiteoksen kautta siis havaittiin, että ekososiaalisen taidekasvatuksen kolme ulottuvuutta (kehollisuus, kuvittelukyky ja huolenpito) voivat taiteen tekemisessä ja kokemisessa yhdistyä sellaisella tavalla, joka ruokkii muihin eläimiin ja elämänmuotoihin ulottuvaa empatiaa. Opinnäytetyö osoitti, että ihmiskeskeisyyttä purkavassa pedagogiikassa on olennaista, että tekijät ovat omaksuneet ekososiaalisen taidekasvatuksen tavan nähdä ja kokea maailmaa, ja ymmärtäneet oman maailmakietoutuneisuutensa monilajisena, muusta maailmasta riippuvaisena, prosessina
Vanhemmuuden ruumiillisuudesta
No full textKirjallisessa opinnäytteessäni tarkastelen vanhemmuuden ruumiillisuutta ja siitä käsin avautuvaa taiteellista soolopraktiikkaani sekä tämän praktiikan prosessuaalista rakentumista osaksi taiteilijuuttani. Tekstikokonaisuuteni muodostaa laajentuneen vastauksen tanssijantaiteen maisteriopintojen hakuprosessissa esitettyihin kysymyksiin koskien sen hetkisiä keskeisiä taiteellisia kysymyksiäni sekä tavoitteitani mahdollisissa maisteriopinnoissa. Aloitan matkani raskauden ruumiillisuutta käsittelevästä osasta, joka piirtää näkyväksi lähtöpisteen, eräänlaisen alien-tilan, jonka kautta nostan pintaan vanhemmuuteen kytkeytyviä kysymyksiäni hoivasta, sukupuolen representaatiosta ja itsemäärittelystä. Ruumiistaan vieraantumisen kokemukset ja samastumispinnan etsiminen koronapandemian keskellä, lähtevät kiinnittämään ajatteluani toisiin taiteilijoihin ja ajatusten verkostoihin. Käyn keskustelua raskauden kokemisesta ja kirjoittamisen tavasta Maggie Nelsonin Argonautit -teoksen kanssa ja peilaan ajatuksiani vanhemmuuden toisin tarkastelusta dramaturgi Even Minnin radioesseeseen, Äitini on Alien. Tästä sukellan kohti käyttämäni kielen ja teoreettisen viitekehyksen availua osassa käsitteet, jossa nojaan muun muassa tutkija, kirjailija Sophie Lewisin jäsennykseen perheenmuodostuksesta ja avaan ajatuksiani sukupuolesta kirjailija, kuraattori Legacy Russellin teoksen Glitcfeminismi – Manifesti kautta.
Jatkan kirjoittamalla maisteriopintojen ensimmäiseen syksyyn sijoittuvasta soolotyöstäni we share waters. Tässä osassa kuvaan konkreettisesti sooloteoksen rakentumisen kerroksia, sekä soolopraktiikan syntyyn liittyvää prosessia ja olosuhdetta. Kirjoitan lukijalle ja itselleni näkyväksi taiteellista ajatteluani, kysymyksiäni ja työni tematiikkaa. Kuvaan näiden siirtymistä työn edetessä esityksen tapahtumaa näyttämöllisiksi kuviksi. Pohdin työtä, vanhemmuutta ja taiteilijaksi kasvamista, sekä näitä tukevia rakenteita ja taiteelliseen dialogiin asettumista. Käyn keskustelua työskentelyäni tukeneiden toimijoiden kanssa ja suhteutan työni suuntia esiin nostamiini ajattelijoihin. Lisäksi pohdin, kuinka vanhemmuuden ja tanssijantaiteen koulutusohjelman yhteen kietoutuminen on kokemukseni mukaan mahdollistunut.
Soolotyöskentelyä koskevassa toisessa osassa kirjoitan taiteellisen praktiikkani laajentumisesta ja opintojen puitteissa tapahtuvista erilaisista kokeiluista ajallisesti useaan osaan levittäytyvässä kokonaisuudessa Demoprosessi. Tässä osassa kirjoitan myös näkyväksi työstä ulos rajautuneita osia, mahdollisia työtä jatkavia ajatuksia. Käsittelen laajasti taiteellisia referenssejäni, pohtien positioitumistani suhteessa esitystaiteen kentän toisiin toimijoihin. Koreografi Dana Michelin teokset, New Fam kollektiivin esitys Babymmalian sekä koreografi Sheena McGrandlesin autofiktiomusikaali DAWN, asettuvat peilikseni jäsennellessäni työni muotoja, sisältöjä ja esteettisiä asetuksia. Työn verkostoja kartoittava kirjoittaminen on pyrkimykseni osoittaa läpinäkyvästi niitä vaikutteita, joista käsin oma vasta muotoutuva taiteellinen praktiikkani sanallistuu ja piirtyy esiin. Taiteellista opinnäytetyötäni Outoliini /Oddling, kosketan tämän osan sisäisyydestä käsin luoden kytköksiä teoksen koreografi Laura Jantusen Somagics -praktiikan ja oman taiteellisen praktiikkani välille. Avaan syntyneen taiteellisen praktiikkani valumista toisiin taiteellisiin prosesseihin ja sen vakiintumista esiintyjäntyöllisiä strategioita rakentavaksi pohjaksi kollektiivisessa työskentelyssä.
Koskettelen kirjoituksellani monia eri alueita sekä pohdin sitä, kuinka kirjoittamisen tapa jatkaa ruumiillisen praktiikkani tuottamaa maastoa. Merkkaan ja merkitsen erilaisia resonaatiopintoja ja ajattelijoita, joihin palata ja syventyä taiteellisen työn yhä jatkuessa. Kirjallisen työni lopuksi liitän mukaan luvun loppupäätelmistä suhteessa kirjoittamisen kautta avautuneeseen ajatteluun ja taiteellisen työskentelyni avaamiin mahdollisiin tuleviin suuntiin. Tarkastelen myös opintojen ja kirjallisen työni alussa piirtämääni haaveiden, toiveiden ja tavoitteiden tilaa
Perspectives on popular music voice teaching : A systematic mapping review of recent literature
No full textThis systematic mapping review explored scholarly and educational literature on popular music voice teaching (PMVT) published in English, Finnish and Swedish between 2014 and 2020. The mapping included 177 publications, including peer-reviewed articles, book chapters, dissertations and educational books. The literature was categorized into four so-called dispositions, the findings suggesting that PMVT is perceived either as an independent field of work or as part of the broader disciplines of voice teaching (VT) or instrument teaching. The literature was also organized into seven key areas and 33 topics, encompassing disciplinary issues, education, genre-specific singing, pedagogical methods and tools, voice students, voice science, and health and well-being. The analysis highlights the influence of author context and acknowledges an English-language bias, resulting in an Anglo-American emphasis in the reviewed literature
Nordic Influences in Violin Sonatas by Edvard Grieg, Wilhelm Stenhammar, Jean Sibelius, and Christian Sinding
No full textDenna artikel utforskar hur musikaliska element som associerats med Norden framträder i violinsonater av Edvard Grieg, Wilhelm Stenhammar, Jean Sibelius och Christian Sinding. Nordisk musik under det långa 1800-talet präglades av en balansgång mellan två historiska trender. Å ena sidan var den nordiska klassiska musiken starkt bunden till en centraleuropeisk tradition, men å andra sidan var det de lokala, regionala, folkloristiska eller de från en centraleuropeisk förebild avvikande inslagen som kraftigast kom att förknippas med just det nordiska. Artikeln visar hur dessa element framträder i de analyserade violinsonaterna. Samtidigt argumenterar jag för värdet av ett nordiskt perspektiv, till skillnad från ett rent nationellt eller internationellt. Artikeln kombinerar traditionell musikvetenskaplig forskning med praktikbaserade metoder och utgår från mitt eget konstnärliga arbete, som har styrt mina forskningsfrågor
Paholaisen tanssi
No full textOpinnäytteeni koostuu taiteellisesta osasta ja kirjallisesta osasta. Opinnäytteen
taiteellinen osa oli esillä Kuvan Keväässä 2024, kahden veistoksen muodossa.
Toinen veistoksista esittää vihreää paholaista tai demonia ja toinen jonkinlaista
psykedeelistä pinokkiomaista hahmoa, jonka värikäs nenä kasvaa kuin sarvivalaan
sarvi.
Kirjallisessa osiossa pyrin avaamaan työskentely prosessiani opinnäytteen taiteellisen
osan kanssa ja tuomaan esille ajatuksiani ja inspiraatioitani, jotka ovat vaikuttaneet
opinnäytteen taiteellisen osan taideteosten syntyyn.
Esittelen lyhyesti lähtökohtiani taiteen tekijänä ja kulkemaani polkua taiteilijana. Kerron
miten olen päätynyt monen mutkan kautta kuvanveistäjäksi, aloittaen alunperin
taiteellisen työni valokuvataiteilijana.
Kirjoitan myös työhuoneen merkityksestä taiteellisessa prosessissa ja työskentelystäni
Roihupellon teollisuusalueella, jossa opinnäytteeni teokset ovat pääosin syntyneet.
Sivuan ajatuksiani musiikista inspiraationa ja tunnelman luojana, miten musiikki
vaikuttaa luovaan työhön. Miten musiikki voi antaa energiaa tai rauhoittaa.
Kirjallisessa osassa kerron ajatuksistani liittyen veistosteni rakennus materiaaleihin ja
vertaan työskentelyäni alkemiaan kohdassa rautakaupan alkemia. Kerron uretaanin,
epoksin ja polystyreenin luonteesta ja mietin, miten niiden ilmenemismuodot ja rooli
veistoksissani vertautuu alkemistien okkulttisiin pyrkimyksiin.
Kirjoitan myös veistosten “kuuntelemisesta” luovana työkaluna. Miten veistosten
kuunteleminen voi olla apuna intuitiivisessa kuvanveistossa ja määrittää suuntaa,
johon teosta viedään sen valmistuessa.
Käsittelen myös moninaisia inspiraation lähteitäni, niin kuvataiteen saralla kuin myös
populaari- ja vaihtoehto kulttuureissa.
Myöhemmin analysoin teosteni merkityksiä ja symboliikkaa sekä pyrin paikantamaan
opinnäytteeni teoksia suhteessa taiteen kenttään ja taidehistoriaan. Lopuksi pureudun
vielä näyttelyn ripustukseen ja sen tuomiin haasteisiin sekä niistä oppimiseen
Taidepedagogisia näkökulmia itsensä johtamiseen : “Bosslevel metodin” kehittäminen
No full textTutkielmani on nimeltään Taidepedagogisia näkökulmia itsensä johtamiseen- “Bosslevel metodin” kehittäminen. Opinnäytetyössäni tarkastelen johtajuussanastosta tulevien sanojen oletettuja merkityksiä ja niiden muutoksia, kun niitä tutkitaan itsensä johtamisen ja itsetunnon vahvistumisen kautta.
Opinnäytetyöni tutkimuksellisuus on mahdollistanut johtajuus-sanojen tarkastelun sekä sanojen ja käsitteiden uudelleen määrittelyn. Tutkimuksellinen ote tässä opinnäytetyössäni on antanut tilaa uusille merkityksille ja löydöille.
Projekti käsitti neljä työpajaa neljälle eri ryhmälle. Toteutin työpajat Teatterikorkeakoulun teatteripedagogiikan opiskelijoille, Laurea ammattikorkeakoulun opiskelijoille, Kaupunkiolohuone Kohtauksella sekä Q-teatterin yleisötyön ammattilaisille. Työpajoissa tarkasteltiin sanojen assosiointia, leikillisyyttä ja sanojen uudelleen nimeämistä.
Bosslevel metodi kehittyi toiminnallisten työpajojen ja reflektointini kautta sellaiseksi, kuin se tällä hetkellä on. Metodin kehittymisen punaisena lankana oli selvittää, miten taidepedagogisesta näkökulmasta oma (ammatillinen) itsetunto, itsensä johtaminen ja omien tarpeiden sanoittaminen kohtaisivat kulttuurin kollektiivisemman kehittämisen, yhteisten tilojen luomisen ja kehittyvän yhteisöllisyyden kanssa?
Työssä pohdittava metodi kurottelee ehdotuksen äärelle, voisiko bosslevel metodin toiminta edistää tasavertaisuutta ja kuuntelemista jokaisen omassa johtajuudessaan ja suhteessa muihin.
Opinnäytteen aineisto koostuu teetetyistä työpajoista sekä itsereflektiosta, jotka molemmat keskustelevat valitun kirjallisuuden ja teoreettisten tekstien kanssa
Reflections on a Video Series (Re)presenting Local Dance Knowledge
No full textThis article discusses a collaboratively produced video series aimed at documenting and representing local knowledge of the Senegalese sabar dance tradition. I reflect on the process of recording and editing from the perspective of the decolonization of knowledge, questioning how the audiovisual format and the focus on local dance knowledge might contribute to the goal of broadening and diversifying the scope of academic knowledge. I also consider how this particular way of working might differ (or not) from commonly used methods of knowledge production and publication in ethnomusicology
What are individual‐level nature amends? Rescaling biodiversity offsetting from the community members' perspective
No full textEffective solutions to biodiversity loss are multidimensional, requiring engagement from diverse stakeholders across various sectors and commitment levels. In this context, voluntary actions from community members emerge as a valuable addition to the large-scale nature conservation activities conducted by states and municipalities. Such actions complement biodiversity protection measures and legal requirements aimed at companies. This article delves into the rescaling of biodiversity offsetting to the community members level and explores it from the perspective of community members. Through workshops organized in four Finnish municipalities, participants were prompted to reflect on biodiversity offsetting in their daily lives. The results show community members' limited resources to conduct pro-biodiversity actions and highlight their diverse interpretations of the topic. Beyond direct biodiversity-enhancing action, like maintaining rural biotopes, eradicating alien species, or protecting forests, workshop participants called for indirect actions. These included education, eco-taxes, and the development of sharing economies. Thus, rather than solely focusing on biodiversity offsetting or the mitigation hierarchy, these suggestions underscore the need for diverse pro-biodiversity actions at the community member's level. Furthermore, the results highlight the need for support that enables community members and communities' work for biodiversity. Introducing the concept of nature amends addresses this need, enhancing the mitigation hierarchy's capacity to incorporate community members in nature conservation endeavors
Maalaamisesta ja kulkemisesta
No full textÖljyvärimaalauksista ja paperimassaveistoksista koostunut maisterin opinnäytteeni taiteellinen osa oli esillä Kuvan kevät -näyttelyn yhteydessä Kuva/Tila -galleriassa Helsingissä 4.5.–2.6.2024. Teoskokonaisuuden nimi, ”Näin vähän muotoisesi pilven”, viittaa maalausprosessin ajelehtivaan luonteeseen. Olenkin halunnut rakentaa tämän opinnäytteen kirjallisen osan jonkinlaiseksi mielleyhtymien verkoksi, heijastelemaan taiteellista prosessiani.
Pyrkimykseni ei tässä tekstissä niinkään ole aukiselittää opinnäytteen taiteellista osaa, vaan toivon, että kirjallinen osa voisi valottaa niitä konkreettisia tilan- sekä häilyviä mielenpaikkoja, joissa maalaaminen, taide (ja elämä) tapahtuvat. Tekstiin olen liittänyt mukaan poimintoja muiden taiteilijoiden, erityisesti taidemaalareiden, kirjoituksista ja haastatteluista. Ne ovat tarjonneet samaistumispintaa, oivalluksia, iloa ja lohtua.
Minua viehättää maalaamisen samanaikainen ylevyys ja arkisuus. Tekeminen on usein asioiden kantelua paikasta toiseen ja konkreettisten seikkojen ratkomista. Hankaluuden sietämistä, älyllistä pulmanratkaisua, hetkittäistä hullaantumista, jopa pyhän kokemista. Alkuja, umpikujia ja loppuja, jotka lomittuvat, sekoittuvat, katkeavat, monistuvat tai saavat uusia merkityksiä ajan päättymättömässä syklissä