Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
The influence of music performance anxiety on career expectations of early musical career students : self-efficacy as a moderator
No full textMusic performance anxiety (MPA) is recognized as a distinct emotional behavior rather than merely a motor control disorder and is influenced by specific conditioning experiences. This study investigates the interrelationships between MPA, self-efficacy, and future career expectations among music students within the Chinese context. The participants of this study were 340 high school students majoring in music education and performance, drawn from three music schools in China. Data were collected using several questionnaires: the MPA Inventory for Adolescents (MPAI-A), the Self-Efficacy Formative Questionnaire, and the Career Futures Inventory (CFI). The findings indicate that MPA is negatively associated with self-efficacy and future career expectations. Additionally, self-efficacy acts as a partial moderator between MPA and career expectations, suggesting that enhancing the self-efficacy of music students can boost their future career aspirations and mitigate the adverse effects of MPA. This research explores the complex relationships among MPA, self-efficacy, and future career expectations, emphasizing the importance of curriculum and pedagogical strategies in music schools. Music students with high levels of self-efficacy may exhibit more confidence and stable performances before audiences. According to the panel regression analysis, self-efficacy significantly positively influences career expectations. An appropriate educational environment and supportive pedagogical approaches to MPA can foster the early career development of musicians
Maisterin opinnäytteen kirjallinen osa
No full textOpinnäytteeni taiteellinen osa koostuu kahdesta julkisesta esiintymisestä: Kuvan Kevät 2021 -näyttelystä, sekä Project Room galleriaan 2022 työryhmällä toteutetusta Ryhmähali - Group Hug -näyttelystä. Tässä opinnäytteeni kirjallisessa osiossa kuvailen taiteellista ajatteluani ja noihin lopputyönäyttelyihin liittyneitä prosessejani. Kirjoitan Maastoja -otsikon alla aluksi sellaisista maailmassaoloon liittyviä orientaatioistani, jotka vaikuttavat taiteellisessa työskentelyssäni. Palaan välistä vuoteen 2020 ja sitä seuranneisiin vuosiin, joiden aikana työstin opinnäytenäyttelyitäni Kuvataideakatemiassa. Teksti vaeltelee monenlaisissa aiheissa kuten rajoissa, harhailussa ja eksymisessä, pimeässä, unissa, magiikassa, merkeissä, sekä suhteessani kuvan tekemiseen ja materiaaliin, erityisesti maalaamiseen ja saveen. Näyttelyt -osassa kerron konkreettisemmin opinnäytenäyttelyitäni kohti työskentelystä: tekniikoista, valinnoista ja olosuhteista. Kuvailen paikoin prosessien kronologioita, paikoin teosten materiaalisia luonteita, sekä niiden sisällöllisiä ja käsitteellisiä lähtökohtia.
Ensimmäisen näyttelyn teos Trophy Throne esitettiin Kuvan Kevät -ryhmänäyttelyssä 12.5–6.6.2021 Exhibition Laboratoryn lisätilassa. Teos koostui omalla painollaan seisovasta keraamisesta veistoskokonaisuudesta, sekä heinästä (ja muista pienistä kasvinosista), joka muodostui teoksen tilasuhteen ja siitä aukeavien assosiaatioiden kannalta olennaiseksi elementiksi. Keraaminen osa rakentui valtaistuinmaiseksi veistoskokonaisuudeksi, jonka osaelementit yhdistyivät muodoissaan maljamaisiin pokaaleihin. Veistosten pintoja kiersi kutakin erilaiset (taide)historialliset viittaukset, sekä maagiseen elementtiin liittyvät- ja itsekeksityt, henkilökohtaisesti merkittävät symbolit: reliefimäiset merkit ja kuvat. Teoksen assosiatiivinen merkityskenttä avautui monenlaisiin teemoihin, kuten ihmisen valta- ja uskomusjärjestelmiin, taikuuteen ja näkymättömän maailman vaikutuksiin, ajallisuuteen, kulttuuristen rakennelmien ja luonnon suhteisiin, sekä esineiden voimaan.
Toinen julkinen esiintyminen oli niin ikään ryhmänäyttely, mutta sen tavoitteena oli luoda yhtenäinen näyttelykokonaisuus jaetun temaattisen viitekehyksen sisään. Ryhmähali - Group Hug -näyttely toteutui Project Room galleriassa 8.-23.1.2022, ja näyttelyn nelihenkisen työryhmän muodostivat minun lisäkseni eri opintoalueilla opiskelleet ystäväni Man Yau (kuvanveisto) Jade Kallio (tila-aika) sekä Aleksi Martikainen (tila- aika). Näyttelyn kaikuna toimi eräs koronan karanteeniaikana (kyseenalaisesti) pyykkituvassa ystävien kesken vietetty yö. Jaettu aihepiiri liittyi ystävyyden, yhteyden ja läheisyyden-, sekä toisaalta haavottuvuuden ja etäisyyden teemoihin, joita taiteilijat lähestyivät kukin omasta suunnastaan. Tein Ryhmähali -näyttelyyn kaksi teossarjaa: toisen samasta karkeasta kivitavarasavesta, josta rakensin myös Kuvan Kevät -teoksen, ja toisen kirkkaasta värittömästä glyseriinisaippuasta, jota valoin muotteihin ja kaadoin kuumana galleriatilan lattioille. Teosteni assosiatiivisena lähtökohtana vaikuttivat pyykkituvan märkätilasta ja tuosta yöllisestä tilanteesta kumpuavat emotionaaliset, kosmiset ja materiaaliset sisällöt. Keramiikan sekä havuntuoksuisen, juoksevasta kiinteäksi jähmettyneen saippuan läpi teokset viittasivat erilaisiin näkymättömiin yhteyksiin, alitajuntoihin ja tunne-elämiin, ajankuluun, muistiin ja salaisuuksiin: veden metaforisiin merkityksiin ja nestemäisiin logiikoihin, sekä toisaalta vedelle rakennettuihin portteihin
—kaivonkansiin, jotka vartioivat maanpäällisten ja maanalaisten tilojen rajoja.
Tekstiosuuksia seuraava kuvaliite sisältää valokuvadokumentaatiot molemmista näyttelyistä. Trophy Thronen on dokumentoinut Jade Kallio ja Ryhmähalin Emma Sarpaniemi
Kanssaeläjillemme tällä planeetalla – huomioita eläimestä taiteessa(ni)
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytteeni koostuu taiteellisesta osasta ja kirjallisesta osasta. Taiteellinen osa rakentuu eläimiä kuvaavista keraamisesta veistoksesta ja kahdesta öljymaalauksesta. Kolmen teoksen kokonaisuus oli esillä Kuvataideakatemian Kuvan Kevät -näyttelyssä keväällä 2024. Kaikki teokset ovat valmistuneet keväällä 2024. Kirjallinen osa ”Kanssaeläjillemme tällä planeetalla – huomioita eläimestä taiteessa(ni)” on tutkielma eläimestä taiteessa ja taiteelliseen työskentelyyni sisältyvistä, eläimyyteen eri tavoin liittyvistä ulottuvuuksista.
Taiteellisen osan eläinkuvat ovat ehdotus yhdenlaiselle mahdolliselle evoluution polulle, toisin sanoen ne esittävät tulevaisuuden spekulatiivisia eläinlajeja. ”Matriarkan muisti suojelee laumaa” öljymaalauksessa on kuvattu suurikokoinen arktisilla alueilla elävä vuohieläin, ”Pölisevä ponsi” öljymaalaus esittää kukkia pölyttävää selkärankaista ja keramiikkaveistos ”Maamureena” pesäänsä suojelevaa munivaa nisäkästä. Tulevaisuuden eläinlajiston kuvaaminen sisältää pyrkimyksen päästää irti nykyhetkessä vallitsevasta kyynisyydestä ja toivottomuudesta. Teoskokonaisuus on saanut vaikutteita luonnontieteellisen eläinkuvituksen historiasta.
Kirjallinen osa sisältää työskentelyprosessin eri vaiheiden kuvauksen lisäksi huomioita ja analyyttista pohdintaa 1. tieteen ja taiteen väliin jäävästä tieteellisestä eläinkuvituksesta, 2. nykytaiteen suhteesta eläimiin, 3. söpöyden estetiikasta, 4. käsillä tekemisen ruumiillisuudesta, ja 5. eläimen territoriaalisuudesta. Kirjallisessa osassa havaintojen pohjana toimivat teorioiden tai hypoteesien sijaan taiteellisessa työskentelyssäni oivaltamani asiat. Tavoite on syventää omaa ymmärrystäni eläimen käsitteellisistäkin ulottuvuuksista taiteessa yleensä, sekä osana omaa taiteellista työskentelyäni.
Opinnäytekokonaisuus asettuu osaksi nykytaidekenttää, ja erityisesti osaksi sitä taiteen tekemisen jatkumoa, jossa eläin, eläimyys tai monitieteinen eläintutkimus on nähty työskentelyn keskeisenä lähtökohtana. Opinnäyte toimii alustana uusien eläintä koskevien havaintojen mahdollisuudelle – minulle sekä muille
Taiteilija, viihteilijä - vai kirottu käsityöläinen? Kuviteltu käsikirjoitus The Addams Familyn lavastuksen suunnittelusta, ja lavastajan identiteetin etsimisestä
No full textTämän opinnäytteen kirjallinen osa on tehty yritykseksi löytää oma lavastajan identiteettini. Kirjoittaessani olen pyrkinyt hahmottamaan omaa työskentelytapaani ja sen lainalaisuuksia. Keskeisin kysymykseni on ollut minkälainen lavastaja minä voisin olla, voisinko olla taiteilija – tai tarvitsenko tällaisia määritelmiä laisinkaan?
Opinnäytteeni taiteelliseksi osaksi tuli lavastuksen suunnittelu The Addams Family -musikaaliin, joka toteutui Seinäjoen kaupunginteatterin Alvar näyttämöllä keväällä 2023. The Addams Family antoi mahdollisuuden tutkia suhdettani musikaalin lavastuksen suunnitteluun, omaan taiteilijakäsitykseeni sekä tapaani tehdä suunnittelijan työtä.
Opinnäytteeni tekeminen koostui neljästä erillisestä vaiheesta, jotka olivat edellytyksiä toisilleen; suunnitteluvaihetta seurasi toteutusvaihe, johon oleellisesti kuului harjoitusprosessi. Ensi-illan jälkeen seurasi reflektointivaihe, jonka aikana tapahtui suurimmat ymmärrysyritykset sekä oivallukset, mutta myös pakeneminen koko lavastustaiteen ääreltä. Viimeisenä kirjoitin kirjallisen osuuden opinnäytteestäni, ja syvennyin tarkastelemaan tapaani toimia lavastajana. Kirjallisessa osassa päänsisäiset keskusteluni avautuvat dialogin muodossa, kohtauksina suunnitteluprosessin eri vaiheista.
Metodin tilalla esittelen intuitiosuunnistuksen, joka on oma tapani lähestyä lähestulkoon kaikkea – tutkimusta, työtä, suunnittelua, elämää. Tekstin rakenne on hortoilullinen, sarjakuvaa lähestyvä ja tutkimuksellista otetta pakeneva. Olen haastanut itseni opettelemaan uuden tavan ilmaista itseäni sarjakuvan kautta, mutta silti jatkanut suttaamista ja kuvallisten muistiinpanojen piirtämistä. Kirjallista osuutta kuvaa hyvin kaiken tekemiseni laajeneva sekavuus, josta ammennan selkeitä ja toteutettavia ratkaisuja. Päänsisäisen kaaoksen lisääntyessä produktion selkeys kasvaa.
Suurimpina kysymyksinä ilmeisesti kaikissa suunnitteluprosesseissani ovat kysymykset taiteilijuudesta, identiteetistä, oikeudesta toteuttaa tätä taidemuotoa. Pohdinnoissani Minä jakautuu kahdeksi, Pukusuunnittelijaksi sekä Rusinaksi, jotka yrittävät mahtua saman Minän ajatuksiin ja tekoihin. Hortoilen, eksyn ja intuitiosuunnistan teatteritaiteen syövereissä, hukaten itseni ja kenties lopulta myös löytäen.
Opinnäytteen pitkäksi venyneen valmistusajan sisällä olen pystynyt jäljittämään omaa tekemisen tapaani, jossa päänsisäisen moniäänisyyden kuunteleminen on saamassa järjestäytyneempää muotoa. Hälyäänet ovat muuttuneet neuvoa-antaviksi ääniksi. Tämä taiteellinen prosessi ei vielä kerro kaikkea minusta lavastajana, mutta paljastaa joitakin piirteitä ja toistuvia toimintamalleja.
Opintojeni aikana olen pyrkinyt kohti suurempia näyttämöitä ja isompia näyttämökoneita. Mottona onkin ollut ”Enemmän on enemmän – ja enemmän on parempi!”
Luokkakuva : Opettajan ja osallistujien kokemus teatteriprosessissa
No full textTaiteellis-pedagoginen opinnäytetyöni käsittelee opettajan ja osallistujien kokemusta teatteriprosessissa. Se lähti liikkeelle kysymyksestä: ”Mitä taiteellinen työskentely voisi antaa peruskoulun opettajan työn arkeen?” Opinnäytteen pohjana toimii peruskoulun luokan- ja aineenopettajille suunnattu teatterikurssi, jota opetin Lasten ja nuorten taidekeskus Annantalolla alkuvuodesta 2024. Kurssilla syntyi esitys
”Luokkakuva”, joka on myös tämän opinnäytteen tarkastettava käytännön osa. Kurssin tärkeinä lähtökohtina olivat prosessikeskeisyys ja kokemuksellisuus. Lähdin liikkeelle siitä, että en opeta teatteria välineenä. Sen sijaan keskityin siihen, että jokainen osallistuja pääsee osallistumaan taiteelliseen toimintaan ja saa kokemuksen teatteriprosessiin osallistumisesta ja esityksen tekemisestä.
Kurssin edetessä katseeni suuntautui myös sisäänpäin, opettajuuden olemuksen pohtimiseen. Mikä on opettajan rooli prosessissa? Millaisia tunteita siihen liittyy? Aloin kirjoittaa omia kokemuksiani ylös ja niistä tuli osa tutkimusta. Tässä lopullisessa opinnäytteessä kulkevat rinnakkain minun ja opettajien teatterikurssin osallistujien kokemukset. Niitä avataan kokemuksellisten kirjoitusten kautta. Nämä kirjoitukset ovat minun ja osallistujien auki kirjoittamia pieniä hetkiä kurssilta ja esityksestä.
Opinnäytteen ensimmäisissä luvuissa kerron taustoistani, kurssin lähtökohdista ja työssä käytettävästä narratiivista tutkimusotteesta. Lisäksi avaan oman opettajuuteni peruspilareita. Nämä pilarit ovat sotku, oma ääni ja tietoisuus vallasta. Ne muodostavat oman opettajuuteni perustan ja samalla myös lähtökohdan, josta käsin lähdin opettajien teatterikurssia suunnittelemaan. Avaan näitä peruspilareita henkilökohtaisten esimerkkien kautta ja peilaan ajatuksiani mm. Paolo Freiren Sorrettujen pedagogiikkaan sekä Gert Biestan näkemyksiin
taidekasvatuksesta.
Kurssia ja esitystä käsittelevissä luvuissa kerron, mitä kurssilla käytännössä tehtiin ja millaisia havaintoja matkan varrella syntyi. Kerron myös kurssin teoreettisista lähtökohdista, johon kuuluvat mm. Augusto Boalin Sorrettujen teatterin harjoitteet ja Mihail Tšehoviin näyttelijäntyön harjoitteet. Prosessikuvauksen rinnalla reflektoin omaa toimintaani opettajana ja nostan esiin itseäni pohdituttavia aiheita ja hetkiä. Lukujen aineistona toimivat omat oppimispäiväkirjani, tuntisuunnitelmani sekä minun ja osallistujien kokemukselliset kirjoitukset.
Oppimispäiväkirjani merkintöjen avulla pyrin avaamaan opetustilanteissa syntyneitä ajatuksia ja tunteita. Osallistujien kokemukselliset kirjoitukset taas tarkentavat pieniin hetkiin kurssin ja esityksen aikana.
Viimeisessä luvussa käsittelen tutkimukseni tuloksia. Hahmottelen ajatusta teatteriopettajan ”turvapeitosta.” Tämä turvapeitto on koottu asioista, joita minä pidän tämän tutkimusmatkani jälkeen teatteriopettajuudessa tärkeinä. Se ei ole keinolistaus tai opas, vaan enemmänkin lista ajatuksia, joiden pariin voi palata aina uudelleen. Turvapeitto on minun pieni kirjeeni toisille teatteriopettajille
The Future of Higher Arts Education : Possibilities to Shape a Trajectory
No full textThis document presents futures scenarios and policy recommendations for higher arts education, addressing the imperative of facilitating policymaking and strategic decisions that effectively confront future challenges. Insights drawn from futures research assist in pinpointing and delineating influential factors, offering a foundation of reliable data.
This publication was developed and published as part of the Erasmus+ Knowledge Alliance for Higher Art Education, Creative Industry, and Business – Futures Art School Trends 2045 (FAST45) project co-funded by the European Union’s Erasmus+ Knowledge Alliance programme
On the Embedded Embodiment of Dancers in Language-based Site-specific Choreography
No full textThis keynote presentation, held at the 16th Nordic Forum for Dance Research (NOFOD) conference, scrutinises how two cases of progressive forms of site-specific and language-based choreographic practices by performing dancers enact embedded embodiment. The addressed works of Paula Kramer (2021) and Kirsi Heimonen and Leena Rouhiainen (2022; 2024a) both entail motional exploration of chosen physical environments as well as their language-based articulation. The presentation introduces concrete examples from these works and discusses the site-specificity and language-use by the dancer-performers in dialogue with conceptions from embodied cognition and phenomenology. The examination of the notions of embedded embodiment or intercorporeality and the gestural base of language is the means through which the presentation suggests that there is a continuity between situated lived bodily experience and writing. The presentation likewise recommends that we consider language and linguistic expression integral to the medium of dance
Teachers’ expanding roles and tasks : Integrating embodied and arts-based language pedagogies in physical education for cultural and linguistic awareness
No full textDeveloping linguistically and culturally aware pedagogies is essential in increasingly diverse countries, such as Finland, thus needing more attention in teachers’ preservice education. This article focuses on physical education (PE) students’ views on their future profession and how these views may expand toward cultural and linguistic awareness. In addition, it explores how Finnish as a second language (F2L) teachers view their roles and tasks and how they apply embodied and arts-based pedagogies in their language classes. The notion of expanding professionalism is a central concept in this study. It entails attending to teachers’ social responsibilities. In addition, the theoretical framework includes a discussion of embodied pedagogy and language as a multimodal phenomenon. The context is a mandatory equality course in a PE teacher program at a Finnish university. The course included fieldwork where the PE students practiced embodied and arts-based language pedagogies. Drawing mainly from approaches to performative writing, the authors approach the research material and present their findings in narrative form. Based on the study, both PE students and F2L teachers appear to be aware of the need to expand their professional competences and consider embodied and arts-based approaches to be important in teaching language. However, future teachers need courage and skill in embodied and multimodal pedagogies.
Moreover, they expressed an awareness of teachers’ social responsibilities within the increasingly complex societal situation. The authors conclude that embodied and arts-based approaches are key to developing culturally and linguistically aware PE. Such approaches have great potential for educating all future teachers
Embodied language learning through the arts : insights, results, and policy recommendations = kehollisuus ja taide kielen oppimisessa : oivalluksia, tuloksia ja suosituksia = kroppsligt språklärande genom konst : insikter, resultat och policyrekommendationer
No full textThe ELLA research project has explored how embodied language learning in and through the arts may contribute to renewing pedagogical practices in various educational settings. This publication presents insights, results, and policy recommendations for teachers, artists, researchers and policymakers about how art and language as embodied phenomena can be intertwined.ELLA-tutkimushankkeessa on tutkittu, miten kehollinen kielenoppiminen yhdistettynä taidepohjaisiin työskentelytapoihin voi tukea pedagogisten käytänteiden uudistamista eri oppimisympäristöissä. Tässä julkaisussa esitellään opettajille, taiteilijoille, tutkijoille ja poliittisille päättäjille suunnattuja näkemyksiä, tuloksia ja suosituksia siitä, miten taide ja kieli kehollisina ilmiöinä voivat kietoutua toisiinsa.Forskningsprojektet ELLA har undersökt hur kroppsligt språklärande i kombination med konstbaserade ingångar kan bidra till att förnya pedagogiska praktiker i olika undervisningskontexter. I denna publikation presenteras insikter, resultat och rekommendationer för lärare, konstnärer, forskare och beslutsfattare om hur konst och språk som kroppsliga fenomen kan sammanflätas.Introduction: Embodied Language Learning through the Arts (ELLA) --
Dance in early language and literacy education --
Arts-based language learning in multilingual preparatory classes --
Dance with language in upper secondary education --
Finnish as second language learning for adults in and through the arts --
Language teaching through the arts in teacher education --
Conclusions --
Johdanto: Kehollisuus ja taide kielen oppimisessa (ELLA) --
Tanssi varhaisessa kielen, lukemisen ja kirjoittamisen opetuksessa --
Taideperustainen kielenoppiminen valmistavan opetuksen ryhmissä --
Tanssin ja kielen yhdistäminen lukiossa --
Taide osana aikuisten suomen kielen oppimista --
Kielten opettaminen taiteen avulla opettajankoulutuksessa --
Johtopäätöksiä --
Introduktion: Embodied Language Learning through the Arts (ELLA) --
Dans i tidig språk- och litteracitetsundervisning --
Konstbaserat språklärande i flerspråkig förberedande undervisning --
Dansa med språk i gymnasiet --
Finska som andra språk för vuxna i och genom konst --
Språkundervisning genom konst inom lärarutbildning --
Slutsatser --
ELLA Team.The ELLA research project (2021–2024) is coordinated by the University of the Arts Helsinki, and funded primarily by Kone Foundation.
ELLA-tutkimusprojekti (2021–2024) on Taideyliopiston koordinoima hanke, jonka päärahoittaja on Koneen Säätiö.
Forskningsprojektet ELLA (2021–2024) koordineras av Konstuniversitet i Helsingfors och finansieras till största delen av Konestiftelsen.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Luota siihen mitä tiedät : Näytelmäkirjailijan ja ohjaajan kokemus tietämisestä
No full textHahmotan tässä opinnäytetyön kirjallisessa osiossa taiteilijan tietämisen kokemusta esityksen tekemisen prosessissa. Alkusysäys työhön syntyi tarpeesta ymmärtää omia taiteellisia prosesseja tarkemmin. Pohdin tekstissä, kuinka löydän esityksen tekijänä aina uudestaan tietämisen äärelle. Mitkä tekijät edesauttavat ja mitkä puolestaan vaikeuttavat tietämisen kokemusta prosessissa? Tarkastelen kysymystä sekä näytelmäkirjailijan että ohjaajan näkökulmasta.
Ensimmäiset tekstimateriaalit tätä kirjallista opinnäytetyötä varten ovat syntyneet kirjeiden muodossa opiskelijakollegalle. Se on vaikuttanut työn muotoon, joka koostuu johdannosta sekä kymmenestä luvusta. Materiaalin tuottamiseen valittu menetelmä heijastaa sitä, että minun on helpompaa löytää tietämisen äärelle vuorovaikutuksessa jonkun kanssa. Samalla työ tekee myös näkyväksi henkilökohtaisen ajatteluprosessini kohti tietämistä.
Tekstin kannalta keskeisimmiksi lähdemateriaaleiksi nousivat teokset Jumalainen näytelmä: Dramaturgisia työkaluja (2012), joka on näytelmäkirjailijan taiteeseen keskittyvä kokoelmateos sekä Looking for Direction – Rethinking Theatre Directing Practices and Pedagogies in the 21st Century (2022), joka on puolestaan kokoelma 17 eri kirjoittajan näkemyksistä ohjaajantyön ajankohtaisista kysymyksistä. Avaan intuition käsitettä Daniel Kahnemanin teoksen Ajattelu, nopeasti ja hitaasti (2012) sekä Asta Raamin teosten Älykäs intuitio (2017) ja Intuitio3 (2020) avulla. Käytän ajattelun apuna myös muutamaa kirjoitusta kuvataiteen kontekstista.
Pyrin kuvaamaan tekstissä itselleni keskeisiä reittejä ja keinoja tietämiseen. Johdannossa käyn läpi kirjallisen opinnäytetyöni kysymyksenasettelua ja esittelen lähtökohdat, jotka ovat johtaneet minut näiden kysymysten äärelle. Aloitan kirjoittamalla virittäytymisestä sekä tiedon ja toiston suhteesta. Sen jälkeen kirjoitan ei-tietämisen merkityksestä luovassa prosessissa ja pohdin tekijän itsetuntemuksen sekä taiteellisen laadun suhdetta. Sitten syvennyn intuition käsitteeseen ja sen merkitykseen esityksen tekemisen prosessissa. Pohdin myös levon ja palautumisen merkitystä tietämisen kokemukselle ja avaan muutaman henkilökohtaisen esimerkin kautta sekä keveinä että haastavina kokemiani prosesseja. Lopuksi kirjoitan luottamuksesta itseeni ja ammattitaitoon. Erittelen kirjoitusprosessin aikana tekemiäni oivalluksia tietämisen kokemuksesta, ja totean, että ei ole mitään ruuvisarjaa, joka sopisi esityksen kuin esityksen työstämiseen