Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Museums as Intersectional Spaces for Artivist Solidarity
No full textThis chapter responds to the themes of pedagogical sensibilities and anticolonial museum work by exploring two separate, but intertwined art education projects (cases) carried out in collaboration between the Art Education Programme at Aalto University, the Finnish National Gallery's Ateneum Art Museum, the Amos Rex art museum, and individuals associated with local NGOs.
The chapter concludes with an emphasis on solidarity; to sensibly and ethically combat systemic discrimination supported and maintained by museums and countless educators despite of their personal and collective aims and ideals. The chapter challenges the prevailing binary divisions within museum knowledges and their inscribed hegemonic, hierarchical structures between people, objects and knowledges. As a critical stance, the authors present the need for anticolonial and co-constructed knowledges where authority is shared, and where critical knowledge as a discourse strives to move past normative ways to perceive, experience, articulate and contextualise museum objects. The notions of sensible, anticolonial museum also brings forth non-verbal, embodied knowledge and sensuous epistemic orientation: artivist solidarity
Hommage à Rolf Bergroth : kappale suomalaisen pianismin historiaa
No full textRolf Bergroth (Turku 1909 – Helsinki 1995) oli yksi 1900-luvun merkittävimpiä suomalaisia pianisteja. Debytoituaan 18-vuotiaana hän lähti 1928 Pariisiin Marcel Ciampin oppilaaksi. Toisen maailmansodan jälkeen hän palasi sinne Yves Natin oppiin. Ei siis ihme, että Bergroth tunnettiin paljolti ranskalaisen musiikin tulkitsijana, vaikka hänen repertuaarinsa ulottui Scarlattista Bartókiin ja suosikkisäveltäjäkseen hän mainitsi Mozartin. Kotimaisista säveltäjistä hän esitti ennen muuta Sibeliusta ja Palmgrenia.
Klassinen selkeys ja viimeistelyn korkea taso olivat leimallisia Bergrothin tulkinnoille. Sotien jälkeen hän alkoi tehdä säännöllisiä taltiointeja Ylelle. Esiintymisten lisäksi hän kirjoitti huomattavan paljon musiikista muun muassa Nya Argukseen, Rondoon ja Hufvudstadsbladetiin. Pianistin viimeinen julkinen esiintyminen oli 1969 kun hän soitti Mozartin c-mollikonserton (KV 491) Okko Kamun johtaman HKO:n solistina. Pedagogina Bergroth aloitti 1935 ja toimi 1941—1979 Sibelius-Akatemiassa aluksi tuntiopettajana ja vuodesta 1954 eläköitymiseensä asti lehtorina.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Muuttuva kaupunkitila maalauksen motiivina
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytteeni taiteellinen osa oli esillä Kuvan Kevät näyttelyssä 3.5.– 2.6.2024 Kuva/Tila-galleriassa.
Näyttelyssä oli esillä kaksi suurikokoista öljyvärimaalausta rinnakkain muodostaen teosparin. Maalaukset ovat samankokoisia ja koostuvat molemmat kahdesta paneelista, jotka ovat kiinni toisissaan. Ne ovat ripustettu keskitetysti rinnakkain lähelle toisiaan, mutta eri suuntaisesti. Vasemmalla oleva maalaus on horisontaalinen, kun taas oikeanpuoleinen vertikaalinen. Maalaukseni tutkivat tilallisuuden muodostumisesta maalauksen keinoin. Teokset pohjautuvat havaintoihin kaupunkitilasta kuvaten sen alati muuttuvaa luonnetta ja tilallisten ulottuvuuksien monimuotoisuutta. Maalauksissa nähdyt tilat ovat muodostuneet kokeilemisen ja kerroksellisen maalaustekniikan kautta.
Opinnäytteen kirjallisessa osassa käsittelen taiteellisen työni eri elementtejä ja niiden roolia teosteni syntyprosessissa. Olen jakanut sen kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa käsittelen taiteellisen työskentelyni sekä ympäröivän maailman muutosta. Käyn läpi maalausteni käsitteellisiä lähtökohtia ja sitä, miten kokemukset ja havainnot kaupunkiympäristöstä ovat muovanneet ilmaisutapaani. Toinen osa käsittelee kokeiluluontoista maalausprosessiani, pohdin värin ja viivan suhdetta sekä materiaaleja. Käyn läpi, miten näihin elementteihin syventyminen on avannut uusia mahdollisuuksia taiteellisen tekemiseni kehittämisessä. Kolmannessa osassa puhun esittävyydestä, perspektiivistä ja ripustuksen vaikutuksesta teosten kokemiseen ja siihen, miten teos toimii tilassa ja suhteessa katsojaan.
Kokonaisuudessaan pyrin esittämään, miten maalaustaide voi toimia tilallisuuden tutkimisen välineenä. Pohdin, kuinka teokseni ja taide voivat tarjota uusia näkökulmia tilojen monimuotoisuuteen ja kokemiseen. Maalaaminen ei ole pelkästään visuaalisten elementtien järjestelyä, vaan tapa tutkia tilaa, aikaa ja olemassaoloa. Prosessissa yhdistyvät havainto, kokeilu ja ajattelu, mikä synnyttää uusia tapoja ymmärtää ja kuvata ympäröivää maailmaa. Maalaukset yhdistyvät sekä fyysiseen tilaan, että sen ajallisiin ja kokemuksellisiin ulottuvuuksiin
Harppu orkesterissa - orkesteriharpistien työtavat ja tavoitteet
No full textTämän tutkimustyön aiheena on suomalaisissa ammattiorkestereissa työskennelleiden ammattiharpistien harjoittelutapojen ja heiltä orkesterityösssä vaadittujen taitojen tutkiminen. Tutkimusmenetelmiini kuului aineisto- ja sisällönanalyysi, kyselytutkimus ja itsereflektiivinen ote. Aineistoanalyysi perustui kirjallisten ja verkkolähteiden analysointiin. Kyselytutkimus perustui tekemääni kyselyyn. Itsereflektiivinen ote perustui 12 vuoden työkokemukseen 22 suomalaisessa ammattiorkesterissa. Työni käsittelee harppua suomalaisissa ammattiorkestereissa käytetyn modernin kaksoispedaaliharpun (englanniksi double action pedal harp) ja länsimaisen taidemusiikin näkökulmasta. Työni avaa harpistien näkökulmaa orkesterin osana. Kyselyyn tulleiden vastausten perusteella voitiin todeta, että Suomessa työskentelevillä ammattiharpisteilla on paljon tietoa ja osaamista erilaisista orkesterisoiton harjoitusmenetelmistä sekä ammattiharpistin orkesterityössä tarvitsemista taidoista. Tutkielman aikana löytyi tarve uusien käsitteiden nimeämiselle ja luokittelulle kuten fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen soittokunto. Tutkielman tieto voisi laajentaa ymmärrystä harpistien orkesterityöstä, harjoittelu- ja työtavoista, orkesterityön vaatimuksista ja työn määrästä. Tätä tietoa voitaisiin mahdollisesti käyttää erilaisten pedagogisten menetelmien kehittämiseen
Kuvataiteen maisterin opinnäytetyö
No full textOpinnäytteeni taiteellinen osa koostui kolmesta öljyvärimaalauksesta, jotka olivat esillä Kuvan Kevät -näyttelyssä Kuva/Tila -galleriassa 4.5.-2.6.2024. Maalausten aiheena oli tapani mukaisesti ihoa ja lihallisuutta korostavalla tavalla maalattu ihminen. Ihmisyyttä käsittelen myös opinnäytetyöni kirjallisessa osassa. Avaan tekstissä ihmiskäsitystäni, kuinka se on muodostunut, ja miksi juuri ruumiillisuutta korostava näkökulma ihmisen tarkasteluun ja kuvaamiseen tuntuu minusta relevanteimmalta.
Sivuan tekstissä aiheita sielu-ruumis-jaottelusta freudilaisiin sukupuolinäkemyksiin, katseen valtaan ja minuuteen. Henkilökohtaisuudet ovat oleellisia, jos mielii tietää mistä ideat ja kuvat todella kumpuavat, joten tekstissä avaan myös hieman taustaani. Vellon aiheiden äärellä muutenkin melko esseistiseen ja omakohtaiseen tyyliin viitaten muutamiin kirjoihin ja puhutteleviin taiteilijoihin. Puran myös hieman merkityksiä kuva-aiheideni taustalla.
Lopuksi käsittelen lyhyesti suhdettani maalaamiseen ja pohdin, miksi se on itseilmaisuni muoto. Teksti on aika lailla eksistentiaalisen kriisin sävyttämä pihahdus, jossa pyrin avaamaan sekä lukijalle että itselleni miksi maalaan mitä maalaan
Valmistautumisesta, näyttelijäntaiteen ja joukkuevoimistelun näkökulmasta
No full textOpinnäytteessäni halusin tutkia tapaani lämmitellä ja virittäytyä näyttelijäsuoritukseen. Valmistautuminen näyttelijäsuoritukseen on kiehtonut
minua koko opiskeluaikani ja koen siitä kirjoittamisen olevan omassa prosessissani tärkeää. Olen pyrkinyt etsimään Teatterikorkeakoulun
opintojeni aikana itselleni optimaalisinta valmistautumisrutiinia. Alun perin ajattelin, että oikea lämmittelyrutiini takaisi aina onnistuneen
suorituksen.
Työtä aloittaessani huomasin, että erilaiset tavat valmistautua h-hetkeen ovat kulkeneet mukanani lapsuudesta asti joukkuevoimistelun kautta.
Sen vuoksi aloitan opinnäytetyöni kirjoittamalla luvussa kaksi tavoistani valmistautua suoritukseen urheilun näkökulmasta. Etenen
aikajanassa lapsuuden leikkimielisestä harrastuksesta maa-joukkueaikoihin nuoreen aikuisuuteen asti. Käytän lähteinäni materiaaleja, jotka
ovat keskittyneet tutkimaan huippusuorituksiin tähtääviä aloja fyysisestä sekä henkisestä näkökulmasta.
Opinnäytteeni kolmannessa luvussa siirryn käsittelemään lämmittelyä näyttelemisen kontekstissa. Opinnäytteen kirjoittamisen prosessin
aikana ymmärsin, että omat valmistautumisrutiinini näyttelijänä ovat vielä kehitteillä. Tämän vuoksi pyysin haastateltavikseni kahta kokenutta
näyttelijää - Krista Kososta ja Martti Suosaloa. Kysyin heidän käsityksiään siitä, mitä lämmitteleminen ja virittäytyminen heille näyttelijöinä
tarkoittaa ja toimivatko he samalla tavoin valmistautuessaan näyttämölle tai kuvauksiin. Kysyin myös, millaisia tekniikoita ja rutiineja heillä
valmistautumiseen on ja miten toimia silloin, kun arjessa on paljon kiirettä ja haasteita, eikä luovan työn tekeminen ole helppoa.
Loppupäätelminä totean, että valmistautumisessa tärkeintä on löytää optimaalinen keskittymistila ennen suoritusta. Näyttelijän käyttämät
keinot sitä varten saattavat vaihdella tilanteesta riippuen, mutta on hyvä omata itselleen sopivia rutiineja, joita voi käyttää tarvittaessa. Pohdin
myös asioita, joita en ole avannut työssäni, mutta haluaisin tulevaisuudessa tutkia lisää.
Lopuksi kiitän ihmisiä, jotka ovat auttaneet opinnäytetyöni kirjoittamisessa ja jotka ovat muuten vain rakkaita.kiito
Digital curation : Encouraging disciplinary digressions and diversions
No full textData generated by current research provide exciting new dimensions to existing archives, enabling the transformation of these historical materials. The digital space provides a platform in which this shapeshifting can manifest. This chapter explores these possibilities by using the methodology of an object study conducted on an archival holding of the University of Cape Town (UCT) – a small medicine chest housed in the Manuscripts and Archives (M&A) Department as part of a larger collection of papers called the BC666 Floyd Family Papers. Because this little chest exhibits characteristics that fall outside those privileged by the library’s categorisation systems and search engines, it has been rendered somewhat invisible in the institution. This chapter uses the chest as a prompt and a provocation to consider where else in the institution knowledge has similarly been rendered invisible by the taxonomic systems utilised in its various departments, and it explores the role of digital curation (and platforms such as Omeka S) in expanding the limitations of disciplinary frameworks
Erään näyttelijän kasvutarina. Muistoja katsomisesta, leikistä, häpeästä, äidistä, nautinnosta ja armosta.
No full textKäsittelen kirjallisessa opinnäytetyössäni oman taiteilijaidentiteettini kehitystä. Lähden liikkeelle lapsuudestani päätyen nykyhetkeen, Teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi valmistumiseen. Käyn läpi identiteettini muutosta yksilökeskeisestä käsityksestä kohti avoimempaa ja yksilöpersoonan ylittävää. Pohdin muutostani suhteessa leikkiin, tekniikkaan ja omaan itsesuhteeseeni. Kerron, miten suhteeni roolien ennakkotyöhön on muuttunut vuosien varrella ja miten Teatterikorkeakoulu on muovannut suhdettani näyttelijäntaiteeseen. Kuvaan näyttelijäidentiteettini kehitystä elokuva ja TV-sarjoissa tekemieni töiden avulla. Käsittelen yhteensä neljä tekemääni työtä. Aloitan kahdeksanvuotiaana tekemästäni TV-sarjasta Harvoin tarjolla, joka oli ensimmäinen kosketukseni kameranäyttelemiseen. Seuraavaksi käsittelen kokemuksiani elokuvassa Tulen morsian, jossa tein ensimmäisen pääroolini. Työn kautta opin näyttelijäntyön luonteesta ja sain kokemuksen pidemmästä kuvausjaksosta. Tämän jälkeen valotan
kokemuksiani TV-sarjassa Helsinki syndrooma. Työ oli Teatterikorkeakoulusta kandiksi valmistumiseni jälkeen ensimmäinen kameratyöni. Viimeisenä avaan töistäni tuoreimman, TV-sarjan Rosvopankki prosessia. Sarja edustaa minulle ensikosketusta taiteelliseen vapautumiseen. Pyrin avaamaan lukijalle omaa kokemusmaailmaani näyttelemisen hetkestä. Jaan intohimostani suhteessa elokuviin ja valotan kokemuksiani häpeästä sekä armottomuudesta itseäni kohtaan. Kerron Scott Miller tekniikasta, ja avaan, kuinka
olen käyttänyt tekniikkaa hyödykseni roolin ennakkotyötä tehdessä. Proosarunomaisissa ”kirjeitä äidille” osioissa käsittelen taiteilijaidentiteettini kehittymistä suhteessa omaan äitiini. Äitini on samalla alalla kanssani, joten oman äänen löytäminen suhteessa häneen on ollut myös merkittävä osa taiteilijaidentiteettini kehitystä. Opinnäytetyön viimeisessä kappaleessa avaan tällä hetkellä itselleni merkitykselliseltä tuntuvia teemoja. Puhun
näyttelemisestä välittämisen taiteena sekä syvästi ruumiillisesti tuntuvana lajina, jonka toivon sisältävän tilan myös jumalan ilmentymiselle. Kuron reittiäni kohti omaa totuuttani ja pohdin, mikä on itselleni todellista haavoittuvuutta. Puhun leikistä ja nautinnosta työskentelyni kantavina arvoina sekä käsitän näyttelemisen hetkeä Scott Millerin Eitietämisen tilan kautta. Pohdin kehollista tilaa, josta näytteleminen alkaa, ja haaveilen oman syvän ruumiillisen femiiniinisyyteni ulos näyttelemisestä kameralle
Maisterin opinnäytteen kirjallinen osa
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytteeni koostuu taiteellisesta sekä kirjallisesta osasta. Kirjallinen osa käsittelee opinnäytteen taiteellista osaa, joka oli esillä Kuvan Kevät -lopputyönäyttelyssä 6.5.–4.6.2023 Taideyliopiston Kuvataideakatemian Kuva/Tila-galleriassa. Kirjallinen osa sisältää dokumentaation taiteellisesta osasta sekä avaa ajatuksia ja teemoja teosten taustalla.
Taiteellinen osa koostui 24 maalauksesta sekä öljymaalipalloista. Usealla eri tekniikalla toteutetut pienikokoiset maalaukset loivat yhdessä kokonaisuuden nimeltä Maali, kaverini. Lisäksi näyttelyssä oli esillä kirjoittamani teksti näyttelykatalogiin.
Kirjallisessa osassa käsittelen teoksia materiaalisuuden, jäljen sekä mittakaavan näkökulmista. Materiaalisuutta lähestyn omasta materiaalisuhteestani sekä uusmaterialismin näkökulmasta. Lisäksi pohdin materiaalien ajallista olemusta. Jälkeä käsittelen itsepäisenä, omana entiteettinä ja mittakaavaa puolestaan pienuudesta käsin.
Taiteellisen osan ohjaajina toimivat kuvataiteilijat Anna Tuori ja Ilari Hautamäki. Opinnäytteen tarkastajina toimivat professori emeritus Altti Kuusamo sekä filosofian tohtori, intendentti Inkamaija Iitiä
du soleil, que ça existe
No full textThe thesis project du soleil que ça existe comprises both an artistic and a written component that reflect on
themes of fragmentation, identity, and perception.
The artistic portion is an audiovisual installation that incorporates film, sound, and space to explore human connection with natural elements, particularly water, while evoking a sense of longing and existential contemplation. Central to the installation are concepts of fluidity, both in water and identity. The images feature abstract visual compositions, such as slow pans of landscapes, close-ups of body parts, and shimmering water-like textures, which invite the viewer to reflect on the nature of human perception. The audio component, with dialogues in both French and Finnish, further complicates the discernment of a single identity, as the same voice appears to belong to multiple people, emphasizing themes of fragmentation and multiplicity. Technically, the artistic work employs experimental film techniques like solarization, producing images that blur the boundaries between drawing, painting, and film. The result is an evocative play of textures, light, and darkness that contributes to the emotional depth of the work. The overall project weaves together personal reflections, dream logic, and references to literary figures like Marguerite Duras, creating a meditative experience on the fluidity of time, space, and self.
The written component of the thesis serves as a meta-narrative that continues the dialogue of the installation. It consists of fragmented dialogues between unspecified voices engage in philosophical discussions that explores the themes and conceptual underpinnings of the installation, such as the connection between bodies and water, the subjective experience of time, and the elusive nature of identity. The text reflects my experimental approach to both language and form, resisting linear narratives in favor of a fragmented, poetic style that mirrors the conceptual focus of the installation.
Overall, the thesis project du soleil que ça existe is a multidisciplinary exploration that uses the visual and textual mediums to question and deconstruct the notions of identity, inviting the audience to engage in a reflective dialogue on the nature of self and perception