Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
”Mielestäni musiikki voi olla vainajan näköistä, omaisille lohduttavaa ja tilaisuutta kunnioittavaa.” : Kanttorien näkemyksiä hautajaismusiikista ja sen valinnasta Mikkelin hiippakunnassa.
No full textTutkimuksessa selvitettiin kanttorien näkemyksiä sopivasta hautajaismusiikista sekä sen valintaan vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi kartoitettiin, miten kanttorit kokevat roolinsa ja merkityksellisyytensä hautaustoimituksissa. Tutkimus toteutettiin verkkokyselynä Mikkelin hiippakunnassa työskenteleville kanttoreille vuonna 2023. Tutkimusaineistoa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistoa verrattiin erityisesti Anne-Marie Grundsténin (2017) väitöstutkimukseen. Hautajaismusiikin valintaan vaikuttavat kyselyn mukaan eniten omaisten toiveet. Pappien rooli musiikkivalintojen esittelyssä ja omaisten ohjaamisessa on kasvanut 2010–2020-luvuilla verrattuna Grundsténin tutkimukseen. Suuri osa kanttoreista kokee, että omaisten toiveet ovat monipuolistuneet, eri musiikkityylien kirjo on lisääntynyt ja vainajien ja omaisten persoona näkyy musiikkitoiveissa aikaisempaa enemmän. Kanttorit kokevat, että omaisten perinteisen hautajaismusiikin ja kirkollisen tapakulttuurin tuntemus on heikentynyt. Suuri osa kyselyyn vastanneista kanttoreista kokee, että hautaustoimituksen jumalanpalvelusluonne toteutuu, jos esitettävä musiikki ei ole ristiriidassa kristinuskon opin kanssa. Vähemmistö vastaajista kokee jumalanpalvelusluonteen velvoittavan vain hengelliseksi määritellyn musiikin esittämiseen hautaustoimituksessa. Kanttorit kokevat roolinsa hautaustoimituksessa hyvin merkitykselliseksi ja heille on tärkeää tuoda omaisille musiikin keinoin lohtua ja auttaa surutyössä. Tutkimustulokset dokumentoivat suomalaista hautauskulttuuria, ja niitä voi käyttää pohjana kirkollisessa arvokeskustelussa
"Mä voin soittaa ukulelea ja silti olla, mikä mä oon": Lukio-opiskelijoiden näkökulmia musiikillisen toiminnan sukupuolittumiseen
No full textTutkimukseni tarkoitus on selvittää lukio-opiskelijoiden käsityksiä sukupuolittumisesta musiikinopiskelussa. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millaisia sukupuolittuneita rooleja, käytäntöjä tai stereotypioita esiintyy lukiolaisten mukaan musiikin opiskelussa? 2) Millaisena haastateltavat kuvaavat sukupuolittumisen merkitystä musiikillisen toimijuuden kannalta? 3) Miten opiskelijat kuvaavat sukupuolittuneiden roolien syntyä ja niistä poikkeamista?
Lähestyn näitä teemoja perinteistä sukupuolidikotomiaa kritisoiden. Pyrin työlläni osallistumaan musiikkikasvatuksen sukupuolitietoisuutta käsittelevään tutkimukseen ja keskusteluun. Päämääräni on tehdä näkyväksi musiikillisen toiminnan sukupuolittumista, sillä rajoittavia uskomuksia ja epätasa-arvoa voidaan purkaa vasta, kun nämä rakenteet on tehty näkyviksi. Työni teoreettinen viitekehys rakentuu sosiaalisen konstruktionismin ja sukupuolitietoisuuden teemoista. Tarkastelen sukupuolta ja toimijuutta sosiaalisina konstruktioina eli kulttuurin, historian ja sosiaalisen vuorovaikutuksen muovaamina. Lisäksi käsittelen musiikinluokassa esiintyviä sukupuolittumista tukevia ilmiöitä, kuten piilo-opetussuunnitelmaa, vertaispainetta sekä musiikillisen kaanonin maskuliinista vinoumaa.
Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto on tuotettu puolistrukturoitua haastattelua muistuttavilla teemahaastatteluilla. Haastattelin kahdeksaa lukio-opiskelijaa ja analysoin aineistoa teoriaohjaavasti. Tutkimukseni pääasiallisena tuloksena esitän, että musiikilliseen toimijuuteen liittyy sukupuolittumista, joka rakentuu monitahoisissa prosesseissa niin koulussa kuin sen ulkopuolella
Luova tulevaisuus : taide kehittämistyössä
No full textTaiteellinen asiantuntijuus ja sen tuomat mahdollisuudet ovat vielä suurimmalle osalle sekä tekijöistä että tilaajista tuntemattomia asioita. Tämä julkaisu syntyi juuri tuosta tarpeesta sanoittaa, mitä on taiteellinen asiantuntijuus. Julkaisussa on asiaa alustavia artikkeleita sekä puheenvuoroja tilaajatahoilta ja toteuttajilta. Mukana on kannustavia esimerkkejä taiteellisen asiantuntijuuden käytöstä ja taiteilijoiden omia näkemyksiä siitä, mihin he kokevat taiteellista asiantuntijuutta voitavan käyttää. Julkaisu on pyritty tekemään helposti luettavaksi ja ymmärrettäväksi. Sitä ei tarvitse lukea kannesta kanteen vaan siitä voi poimia juuri sopivat palaset. Toivomme, että tämä julkaisu puheenvuoroineen kannustaa sekä elinkeinoelämää että taiteilijoita kokeilemaan taiteen tarjoamia uusia mahdollisuuksia perinteisenä koetun taidekontekstin ulkopuolelta.Lukijalle / Jenni Latva --
Taiteen neljä eri roolia työelämän organisaatioissa / Krista Petäjäjärvi --
Taideperustaisella osaamisella uutta näkökulmaa organisaatioihin / Kai Lehikoinen --
Taide näytti, mikä on mahdollista / Jenni Latva --
Improvisaatiolla varmuutta esiintymiseen / Jenni Latva --
Viiva ja väri kommunikoinnin välineenä / Tero Annanolli --
Taide työvälineenä tulevaisuuden palvelujen suunnittelussa / Auri Antinranta --
Jazzia johtamiseen / Patrick Furu & Jari Perkiömäki --
Organisaatioiden valmentaminen valokuvaa hyödyntäen / Nanna Hänninen --
Elämyskohteita draaman ja proosan keinoin / Anne Lukkarila --
Teatteritaide osana muutosvoimaa / Niina Nurminen --
Vuorovaikutusta afrikkalaisesta rytmistä / Aakusti Oksanen --
Kehittämisen taide / Vesa Purokuru --
Resonanssi on viba / Max Mickelsson.Julkaisija: Taideyliopiston Seinäjoen yksikköfi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Suomalainen kirkkokonsertti 1850–1917 ja keskieurooppalaiset asetelmat : näkökulma Suomen musiikkikulttuurin muotoutumiseen ja katsaus esitettyyn urkuohjelmistoon
No full textKirkkokonsertit eli hengelliset konsertit olivat tärkeä osa suomalaisen musiikkielämän rakentumista Suomen autonomian aikana. Miten vuosina 1850–1917 esitetty urkuohjelmisto poikkeaa nykypäivän konserttiohjelmistosta, ja mitkä syyt olivat muutoksen takana? Artikkelin kirjoittaja tarkastelee artikkelin tutkimuskysymyksiä aikakauden aatteiden ja ideoiden kautta. Tutkimusaineisto koostuu kansalliskirjaston sanomalehtien digitaalisesta tietokannasta ja Sibeliusmuseon arkistosta kerätyistä konserttiohjelmista, lehtiarvosteluista ja muista lehtikirjoituksista, jotka kertovat paitsi esitetystä ohjelmistosta, myös aikakauden asenneilmapiiristä ja tärkeistä tapahtumista.
Helsingin musiikkiopiston saksalainen konservatoriomalli mahdollisti lukkari-urkurikoulujen urkujensoiton opetuksen rinnalla suomalaisten urkureiden musiikillisen peruskoulutuksen kotimaassa. Richard Faltinin ja Oskar Merikannon akateeminen verkostoituminen muualle Eurooppaan olivat avuksi heidän urkuoppilaidensa hakeutumisessa ulkomaille jatko-opintoihin.
Artikkeli havainnollistaa eurooppalaisten muusikkojen verkostoitumista ja ylirajaista liikettä, jonka ansiosta uudet vaikutteet saapuivat Suomeen nopeasti. Idealistisen estetiikan ja pietistisen uskonsuunnan vaikuttama ahdas kirkkomusiikkikäsitys sai 1800-luvun loppuvuosikymmeninä rinnalleen sinfonisen urkutyylin, jonka ansiosta urut vapautuivat kulttisoittimen imagosta ja kehittyivät solistiseksi konserttisoittimeksi
Care robot literacy : integrating AI ethics and technological literacy in contemporary healthcare
No full textHealthcare work is guided by care ethics, and any technological changes, including the use of robots and artificial intelligence (AI), must comply with existing norms, values and work practices. By bridging technological literacy and AI ethics, this study provides a nuanced definition and an integrative conceptualization of care robot literacy (CRL) for contemporary care work. Robotized care tasks require new orientation and qualifications on the part of employees. CRL is considered as one of these new demands, which requires practitioners to have the resources, skills and understanding necessary to work with robots. This study builds on sociotechnical approach of literacy by highlighting a dynamic relationship of care robotization in which successful human–technology interaction relies on exchanges between the technological and the social. Our findings from directed content analysis and theoretical synthesis of in-demand technological literacy and AI ethics in care work emphasize competencies and situational awareness regarding both using the robot and communicating about the care robot. The initial conceptualization of CRL provides a conceptual framework for future studies, implementation and product development of care robots, drastically differing from studying, implementing and developing robots in general. In searching for technologically sound and ethically compliant solutions, the study advocates for the future significance of context-specific CRL as valuable addition to the terminology of ethical AI in healthcare
Tonaaliset ja ei-tonaaliset elementit varhaisessa 1900-luvun musiikissa
No full textTutkielma käsittelee harmonian ja säveltaso-organisaation ilmiöitä kolmessa 1900-luvun alun pianokappaleessa. Kappaleet ovat Maurice Ravelin Forlane pianosarjasta Le tombeau de Couperin, Sergei Prokofjevin Reminiscence pianosarjasta op. 4 no 1, sekä Claude Debussyn La sérénade interrompue, Preludi no 9 ensimmäisestä kirjasta. Tarkoituksena on tutkia musiikkianalyysin keinoin kappaleiden harmoniassa esiintyviä tonaalisia ja ei-tonaalisia elementtejä. Analyysin lähtökohtana on neljä tonaalista piirrettä: diatonisuus, kolmisointuisuus, harmonian funktionaalisuus ja äänenkuljetus. Tavoitteena on selvittää miten kyseiset piirteet toteutuvat musiikissa, missä määrin musiikki on
tonaalista sekä miten tonaaliset ja ei-tonaaliset elementit ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
Tutkimuksen luvut jakautuvat kahteen osaan. Ensimmäinen osa (luvut 1–3) esittelee teoreettisen ja historiallisen viitekehyksen, metodologian ja musiikkianalyysissa käytettävät menetelmät. Lisäksi osassa taustoitetaan ja problematisoidaan tonaalisuuden käsitettä ja kuvataan 1900-luvun taitteessa musiikin harmoniassa tapahtunutta murrosta kohti laajennettua tonaalisuutta ja post-tonaalisuutta. Tutkimuskirjallisuuden painopiste on schenkeriläisessä teoriassa, mutta sen rinnalla käytetään transformaatioteorioihin liittyviä näkökulmia silloin, kun se musiikin ei-tonaalisten piirteiden hahmottamiseksi tuntuu tarpeelliselta. Toinen osa (luvut 4–7) sisältää kolmen kappaleen analyysin sekä yhteenvedon tutkimustuloksista. Analyysissa korostuvat yhtäläisesti musiikin lineaariset ja vertikaaliset piirteet, joita tarkastellaan syvällä tasolla, välitasolla ja pintatasolla. Keskeisiä käsiteltäviä harmonisia ilmiöitä ovat muun muassa modaalisuus, kromaattisuus, kolmisointujen laajentuminen sekä funktionaalisuuteen ja kokonaisrakenteeseen liittyvät kysymykset.
Tutkimuksen tulokseksi sain, että jokaisessa kappaleessa kuullaan olennaisissa määrin tarkastelun kohteeksi valittuja piirteitä. Pääosin kappaleita voi siis analysoida tonaalisesta lähtökohdasta ja schenkeriläisen menetelmän keinoin. Erityisesti bassolinjan tarkastelu schenkeriläisen grafiikan avulla on hedelmällistä. Esitän, että modaaliset ja kromaattiset elementit sekä kolmisointujen kasvattaminen terssipinoilla laajoiksi soinnuiksi haastavat tonaalisuutta, ja että näiden ilmiöiden käsittelyssä voi olla mielekästä hyödyntää pluralistista lähestymistapaa musiikkianalyysissa. Tonaaliset ja ei-tonaaliset piirteet ovat jatkuvasti dialogissa keskenään ja esiintyvät pikemminkin rinnakkain kuin vuorotellen musiikin eri rakennetasoilla. Kokonaisrakenteet ovat tonaalisia, mutta paikallisilla tasoilla esiintyy toisinaan ilmiöitä, jotka eivät ole täysin tonaalisesti selitettävissä.The thesis examines harmony and pitch organization elements in three early twentieth-century piano pieces. The pieces are Maurice Ravel´s Forlane from Le Tombeau de Couperin, Sergei Prokofjev´s Reminiscence from piano series op. 4 no 1 and Claude Debussy´s La sérénade interrompue, Prelude no 9 from the first book of preludes. The purpose is to investigate the tonal and non-tonal elements of
harmony via music analysis. Four tonal features are at the starting point of the analysis: diatony, triadicity, functional harmony and linear counterpoint. The aim is to clarify how those elements appear in music, how much music can be seen as tonal and how the tonal and non-tonal elements interact.
The chapters of the research are divided into two parts. The first part (chapters 1–3) introduces theoretical and historical backround, methodology and the methods used in analysis. Besides the term tonality is contextualized and problematized and the harmonic transition towards expanded tonality and post-tonality during the end of nineteeth and the beginning of twentieth century is described. The principal part of the literature is based on schenkerian theory, but besides of that there are perspectives that are related to trasformational theories, whenever it seems relevant so that the non-tonal elements of music can be conseptualized. The second part (chapters 4–7) includes the analysis of three pieces and the summary of research results. Both linear and vertical aspects of music are emphasized in analysis and reviewed in background, middleground and foreground. The relevant harmonic aspects are for example modality, chromaticity, expansion of triads and questions around functionality and deep-level structure.
The research result is that all four tonal features in every piece were investigated. Thus, the pieces can be analyzed mainly from the perspective of tonality and by means of schenkerian methodology. Studying bass arpeggiation with schenkerian graphics is especially fruitful. I argue that modal and chromatic elements, as well as the expansion of the triads with the stack of thirds, challenge tonality, and it can be meaningful to use pluralistic view in music analysis when handling these phenomena. Tonal and non-tonal elements are in continuous dialogue and exist more of side by side than alternately in the different grounds of music. Deep-level structures are tonal, but at the local levels, some elements that cannot be not tonally explained
Tuhnurella - Paska näyttelijä
No full textLika, sotku, epäjärjestys, tuhnu, tuhru, ryönä, roska, paska, kaaos. Millainen on paska näyttelijä? Entä siisti näyttelijä? Voiko toisen hikisiin kenkiin oikeasti astua vai onko se pelkkää harhaluuloa?
Tuhnurella Flipfloppi -niminen taiteilijasielu liukastelee lavalla Flip Flop -varvassandaaleissaan ja haisee, minkä vuoksi hänen pahin kriitikkonsa, silotellumpaa ilmaisua kaipaava ilkeä äitipuoli, on piilottanut hänet torniin maailmalta piiloon. Tornissaan Tuhnurella näyttelee eläimille ja roskille.
Tuhnurella: paska näyttelijä on opinnäytetyö, joka on samalla näytelmä. Tuhnurella käsittelee näyttelijän vuorovaikutussuhdetta vastanäyttelijän, yleisön, roolihenkilön ja hänen itsensä eli sisäisten ääniensä välillä. Vuorovaikutussuhteita tarkastellaan empatian, lian ja katsekontaktin näkökulmista.
Työ rakentuu johdannosta, yhdestä pääluvusta ja loppuyhteenvedosta. Pääluku jakaantuu neljään alalukuun, joista ensimmäinen alaluku ”flip floppi” esittelee Tuhnurellan ja Tuhnurellan tornin.
Toisessa alaluvussa ”einfühlung” Tuhnurella reflektoi empatiaa näyttelijäntyössä yhdessä V-M. Loirin Tietoisuus -72 -taulun, hämähäkin ja Empatiahiirien kanssa. Luku soveltaa Aaltolan ajatuksia näyttelemiseen ajatellen, ettei näytteleminen ole kovinkaan kaukana empatiasta, sillä sekä näytteleminen että empatia ovat ihmisten välillä tapahtuvaa liikettä, tiedon vaihtamista ja vastavuoroista vaikuttamista. Pääpaino on näyttelijän ja roolihenkilön välisessä vuorovaikutussuhteessa, josta Tuhnurella ja kumppanit keskustelevat toisen kenkiin astumisen analogiana. Luku ehdottaa, että roolihenkilön kengät koostuvat käsikirjoituksesta ja koreografiasta – eräänlaisista raameista – jotka näyttelijä täyttää ja kehollistaa omalla elämänkokemuksellaan.
Kolmas alaluku ”paska” on keskustelua liasta ja vaarasta, epäjärjestyksestä ja järjestyksestä, jäsentymättömyydestä ja kaavoista. Luvussa keskitytään Tuhnurellan ja äitipuolen väliseen rajankäyntiin, jota Mary Douglas -niminen pölypallo kommentoi. Tuhnurella menee itseensä reflektoidessaan vuorovaikutussuhdettaan hänen kriitikkoonsa ja ainoaan ihmisyleisöönsä, ilkeään äitipuoleen. Hän yrittää ymmärtää, miksi kokee tarvetta miellyttää vihollistaan.
Neljäs ja viimeinen alaluku ”satu” on kuvaus ”paskassa istumisesta”. Tuhnurella pääsee Satu-nimisen päiväkirjansa Meisner-tekniikan tunnille, jossa Tuhnurella ja Mary Douglas kokeilevat Sadun ohjaamana Sanford Meisnerin kehittämää toistoharjoitusta. Pölypallon katsottavana oleminen aiheuttaa Tuhnurellassa vastustusta, minkä seurauksena hänen sisäinen paskamyrskynsä tulvii yli. Tuhnurella toteaa, että helvetti on muut roskat
Kuvataiteen maisterin kirjallinen opinnäyte
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytteeni koostuu kahdesta taiteellisesta osasta ja tästä kirjallisesta osasta. Ensimmäinen taiteellinen osa oli nimeltään Jäljitystä/Tracking 2019. Se muodostui viidestä polymeerigravyyri -tekniikalla toteutetusta valokuvapohjaisesta vedoksesta, yhdestä pigmenttivedoksesta ja videosta. Teos oli esillä Kuvan Kevät -ryhmänäyttelyssä 10.10.–8.11.2020 Exhibition Labo- ratoryssä Helsingissä. Ensimmäinen taiteellinen osa liittyi luonnon- varaisiin eläimiin, jotka olivat jääneet auton alle ja menehtyneet. Teos sai alkunsa tunnereaktiosta, jonka kuolleiden eläinten näke- minen minussa herätti.
Toinen taiteellinen osa oli nimeltään A Lick Of Paint 2021. Koko- naisuus piti sisällään 54 monotypiavedosta sekä videon ja yhden kolmiulotteisen objektin. Teoskokonaisuus oli esillä 19.2.–7.3.2021 Project Room -galleriassa Helsingissä. Sitä tehdessäni työskentelin yhteistyössä kolmen lemmikkikoiran kanssa. Teos oli jonkinlainen leikkimielinen tutkimustyö, jota tehdessäni pohdin tekijyyden merkitystä ja tallensin koirien tekemiä jälkiä.
Tässä kirjallisessa opinnäytteessä kerron työskentelystäni kummankin näyttelyn valmistumisen ajoilta. Käyn prosessia läpi ideoinnista aina töiden näytteille asettamiseen asti. Kirjallinen osa sisältää myös kuvalliset dokumentaatiot kummastakin näyttelystä. Teksti sisältää taiteellisten osien kuvailemisen lisäksi havaintoja omasta elämästäni, johon eläimet ovat aina liittyneet. Pääosan koko opinnäytetyössä ovat saaneet koirat, joiden seurasta minulla on paljon kokemusta, ja jotka osallistuivat konkreettisesti toisen taiteellisen osan tekemiseen. Peilaan tekstissä ajatuksiani koirien kanssa elämisestä erityisesti Tiina Raevaaran kirjoituksiin teok- sessa Minä, koira ja ihmiskunta (2022).
Taiteellisen opinnäytteeni ohjaajina toimivat Aura Hakuri ja Markus Konttinen. Työn tarkastajina toimivat Saara Hacklin ja Riikka Niemelä. Kirjallisen opinnäytteeni ohjaajana toimi Melina Voipio
Valse Hot : Kulttuurinen hybridisoituminen jazzvalssien rytmiikan varhaisessa historiassa
No full textTutkimustehtäväni on jazzvalssien sisällön historiallisen ja yhteiskunnallisen kontekstoinnin kautta saavuttaa laajempi ymmärrys jazzmusiikin kontekstissa tapahtuvasta musiikkikulttuurin hybridisoitumisesta. Tutkimuskysymykseni ovat: Onko jazzvalssin ilmiössä kyse kulttuurisesti hybridistä musiikki-ilmiöstä ja miten tämä näkyy jazzvalssin rytmiikan yhtyetason kehityksessä ja muutoksissa vuosien 1900–1957 välillä? Miten jazzvalssi toimii esimerkkinä siitä, miten kulttuurisesti hybridi musiikkityyli voi muodostua?
Tutkielmassani tarkastelen jazzvalssin rytmiikkaa varhaisilta äänitteiltä tehtyjen transkriptioiden avulla. Lisäksi aineistossani on muutamia ragtime-valsseja tai ”synkopoituja valsseja” joiden rytmiikkaa tarkastelen alkuperäisistä julkaistuista nuoteista. Tutkimukseni on välineellinen tapaustutkimus, jossa on musiikin kulttuurihistorian, mikrohistorian ja taidelähtöisen tutkimuksen piirteitä.
Esitän tulosteni perusteella, että jazzvalssin tahtilajin 9/8-luonne on yhdistelmä swing-tyylisen jazzin kannalta oleellisen afrikkalaisen 12/8-tahtilajin sekä eurooppalaisen valssin 3/4-tahtilajin piirteitä. Jazzvalssissa eurooppalaisen valssin ”um-pa-pa” topos ei ole kokonaisuutta määrittävässä asemassa, mutta se on kuitenkin läsnä. Lisäksi melodian tai säestysinstrumenttien tasolla ilmenee usein synkopointia, joka muodostaa 2:3 polyrytmisen vaikutelman suhteessa koettuun pulssiin. Musiikissa toteutuessa kummallekin tyypillisiä, mutta ei välttämättä alun perin yhteisiä rytmisiä ilmiöitä, on lopputulos jotain, joka ei voisi olla olemassa ilman jompaa kumpaa kulttuurista vaikutetta.
Valssin ja jazzmusiikin suhde 1900-luvun alun yhdysvaltalaisessa eurosentrisessä kulttuurissa sisältää ”latautuneisuutta” josta kertovat monet aikalaiskuvaukset. Esitän, että jazzvalssi kulttuurisen hybridisoitumisen tuotteena on myönteinen esimerkki ilmiöstä sen selkeästi perustuen kulttuuriseen ymmärrykseen, jossa musiikin tulkitsijat, säveltäjät ja esittäjät ovat ymmärryksen kautta yhdistelleet musiikillisia elementtejä toisiinsa
Stimulating Political Imagination With Arts-Based Methods: The Case of Utopia Consultation
No full textIn this article, we identify ways to methodologically stimulate political imagination in sociological research by exploring an art concept called ‘utopia consultation’ and related arts-based exercises. We investigate how political imagination can be stimulated and practised through arts-based research methods in sociology, and what tangible tools arts-based research offers for studying the intangible. Our analysis builds on recent work on utopia, understood as a tool rather than a blueprint, and sociology of the future, which focuses on the future as an analytical category. We draw on 18 one-on-one utopia consultation sessions conducted in 3 upper secondary schools in Finland, and 3 facilitated collective discussions with the participants in each education institution to discuss their experiences of the one-on-one utopia consultations. Based on our analysis, we suggest four key methodological practices for stimulating political imagination: dialogue, play, cultivating a hopeful orientation to the not-yet, and collective utopian negotiation. We advance sociological discussions of methodology around utopia and political imagination, and contribute to sociological work on the intangibility of discovering the not-yet through arts-based methods by identifying tangible practices and tools for studying the intangible