Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Mielenkartta: Maalaa pimeän toiseuden kanssa
No full textTyöni kuvaavat mieleni sisäistä toiseuden kokemusta. Suurikokoiset öljyvärimaalaukseni on luotu pimeydessä käsin ja sormin maalaten, ja niiden stokastisesti maalattu reliefimäinen tuntu mukailee sokeiden pistekirjoitusta. Teoksen värit, jotka olen luonut itse muokkaamillani pigmenteillä, imevät itseensä päivänvaloa ja purkautuvat pimeydessä luminesenssina hehkuna. Luminesenssi on ilmiö, jossa aine säteilee itseensä kerääntynyttä valoa materiaalisen toimijuutensa kautta. Pimeydessä hehkuva luminesenssivärin valo asettuu konventionaalisen päivänvalomaalauksen rinnalle toiseksi valoksi.
Ei-esittävien toiseuden kokemusta kohti kurottavien ajatusrakennelmien ja ilmiöiden kuvaaminen on maalausteni ja taiteellisen ajatteluni keskiössä. Minun ja sinun välistä yhteyttä kuvatessani pyrin ilmentämään kahden tietoisuuden välisen jumalallisen rakkauden inhimillistä mahdollisuutta. Kokonaisuudesta muodostuu sisäisen toiseuden kokemusta kuvaava sarjallinen teos Mielenkartta.
Opinnäytetyöni kirjallinen osa käsittelee taiteellisen työskentelyni rinnalla kulkevaa ajattelua. Kirjoitan taiteellisesta työskentelystä, joka kumpuaa toiseuden kokemuksesta. Aluksi pohdin ajatteluuni vaikuttaneiden filosofien ja taiteilijoiden roolia työskentelyssäni. Sen jälkeen lähestyn maalausta abstraktista näkökulmasta. Kirjoitan maalausteni tyhjyydestä ja pimeydestä kumpuavasta aistillisuudesta. Lopuksi pohdin työskentelyni meditatiivista ja vapaudellista luonnetta.Opinnäytteen loppuun on sisällytetty erillinen kuvaliite
Marcel Dupré, Roland Barthes ja legaton hurma : Legatoartikulaatio urkurin ilmaisullisena työvälineenä
No full textTaideyliopiston Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulussa suorittamaani taiteelliseen lisensiaatintutkintoon sisältyvän tutkielman tehtävänä on selvittää, miten legatoartikulaatio voi toimia urkurin ilmaisullisena työvälineenä. Tutkielmassa tarkastelen ranskalaisen urkurin ja säveltäjän Marcel Duprén (1886–1971) käsitystä legatosoiton tavasta, jota lähestyn tutkimalla Duprén urkukoulussaan Méthode d’Orgue (1927) esittelemiä legatosoiton erilaisia tasoja. Millainen on Duprén täydellinen legato, legato parfait? Legatosoiton kokemusta taustoitan tarkastelemalla kokemustani Johann Sebastian Bachin (1685–1750) urkuteoksen Liebster Jesu, wir sind hier, BWV 731 soittamisesta, ensin saamani koulutuksen viitoittamalla non legato -soiton tavalla ja tämän jälkeen tavoittelemalla Duprén ohjeistamaa legatosoiton tapaa. Miten artikulaation tavan muutos vaikuttaa ilmaisuuni?
Tutkielmani filosofisena viitekehyksenä toimii Roland Barthesin (1915–1980) käsite le grain de la voix. Samannimisessä esseessään Barthes kuvailee baritonilaulajien Dietrich Fischer-Dieskau (1925–2012) ja Charles Panzéra (1896–1976) laulutapoja sekä niiden eroja. Barthesin feno- ja genolaulamiseksi nimeämät erilaiset laulamisen tavat siirrän urkujensoiton piiriin ja tarkastelen niitä sekä musiikin kuulijana että soittajana. Feno- ja genosoiton tavat linkittyvät tutkielmassani vaihtelevan legaton erilaisiin ilmenemismuotoihin.
Tutkimukseni on taiteellista tutkimusta, jonka tekemisessä hyödynnän ammatillisen opiskelun ja muun taiteellisen toimintani aikana kehittynyttä muusikkouttani. Tutkielmassani yhdistyvät musiikin esittämisen tavan tutkiminen sekä taidefilosofinen, Barthesin kirjoituksista ammentava, pohdiskeleva tutkimusote. Duprén legatosoiton tapaa etsiessäni tärkeimpiä lähteitäni ovat mainittu Duprén urkukoulu sekä Duprén laatima Bach-editio (1938–1941).
Tutkimukseni osoittaa, että legato voi olla vaihteleva, jatkuvassa prosessissa oleva ja urkurin intentioita heijasteleva, ilmaisuvoimainen artikulaation tapa. Tutkimukseni tuo myös esiin agogiikan tärkeyden legatoartikulaatioon yhdistyvänä ilmaisullisena keinona. Lisäksi tutkimukseni osoittaa, että Barthesin esittämät ajatukset esittäjän ruumiin läsnäolosta osana soittotapahtumaa on mahdollista niveltää osaksi muusikon kokemuksen tutkimista ja sanallistamista.The aim of this thesis, part of my artistic Licentiate of Music degree at the DocMus Doctoral School of the Sibelius Academy, University of the Arts Helsinki, is to explore how legato articulation can function as an expressive tool for the organist. I examine the French organist and composer Marcel Dupré’s (1886–1971) conception of legato playing, which I approach by studying the different levels of legato presented in his organ method Méthode d’Orgue (1927). What is Dupré’s idea of a perfect legato – legato parfait?
To contextualize the experience of legato playing, I reflect on my own experience performing Johann Sebastian Bach’s (1685–1750) organ work Liebster Jesu, wir sind hier, BWV 731. I first approach the piece using the non-legato style according to my training, then contrast this with Dupré’s prescribed method of legato. How does the change in articulation affect my expression?
The philosophical framework of the study is Roland Barthes’s (1915–1980) concept le grain de la voix. In his essay of the same name, Barthes compares the singing styles of baritones Dietrich Fischer-Dieskau (1925–2012) and Charles Panzéra (1896–1976), and discusses their differences. I transfer Barthes’s distinction between pheno-song and geno-song to the domain of organ playing and examine them from both a listener’s and performer’s perspective. In my thesis, these two ways of playing, pheno-performance and geno-performance, are linked to the various forms of variable legato.
My study is a work of artistic research, in which I draw upon my musicianship developed through professional studies and artistic activity. The study combines an investigation into performance practice with a reflective, art-philosophical approach grounded in Barthes’s writings. Key sources in my search for Dupré’s concept of legato include his aforementioned organ method and his Bach edition (1938–1941).
My research demonstrates that legato can be variable, in a constant state of process, and capable of reflecting the organist’s intent as an expressive mode of articulation. The study also highlights the importance of agogics as an expressive means integrated into legato articulation. Furthermore, it shows that Barthes’s ideas about the presence of the performer’s body in performance can be incorporated into the study and articulation of the musician’s lived experience.SISÄLLYS
1 JOHDANTO – À la recherche de la musique perdue
1.1 Tutkimuksen tausta
1.2 Tutkimustehtävä ja -kysymykset
1.3 Tutkimusmenetelmät ja tutkielman rakenne
1.4 Aineisto ja aikaisempi tutkimus
1.5 Artikulaatio, agogiikka, kosketus ja legato
2 MARCEL DUPRÉ JA LEGATOSOITTO
2.1 Marcel Dupré ja ranskalainen Bach-soiton traditio
2.2 Duprén urkukoulu Méthode d’Orgue
2.2.1 Legatosoiton ohjeet
2.2.2 Legatosoiton mahdollistavat soittotekniikat
2.2.2.1 Sormiosoitto
2.2.2.2 Jalkiosoitto
2.3 Duprén Bach-editio
2.3.1 Sormitukset ja jalkiojärjestykset
2.3.2 Artikulaatiota koskevat symbolit
2.3.3 Ornamentiikka
2.3.4 Rekisteröinti
3 ROLAND BARTHES JA LE GRAIN DE LA VOIX
3.1 Mikä ihmeen grain?
3.2 Feno ja geno
3.3 Ruumis ja sielu
3.4 Merkitys ja merkitsevyys
3.5 Plaisir ja jouissance
3.6 Urkumusiikki ja le grain de la voix
3.7 Le grain de la voix osana urkurin kuuntelukokemusta
4 LE GRAIN DE LA VOIX OSANA URKURIN TYÖSKENTELYÄ
4.1 Historiallisesti informoitu Bach
4.2 Duprén legaton erilaiset asteet
4.3 Bach à la Dupré
5 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA – La musique retrouvé
Shaping Non-Linear Soundscapes : Creative and Technical Approaches for Game Audio Mixing
No full textThis thesis examines the audio mixing process for video games and is aimed at anyone interested in the field of interactive audio. The research focuses on the creation of a mix that aligns with a game’s core design and artistic vision while meeting today’s technical standards and requirements.
Written from a sound designer’s perspective, the thesis explores workflows, tools, and techniques for mixing in non-linear media, offering a practical and holistic lens that considers the technical, artistic, and collaborative aspects of interactive audio. This study examines how a well-crafted mix enhances gameplay clarity, immersion, and emotional impact, ensuring that players receive essential auditory feedback while experiencing a compelling soundscape.
A significant focus is placed on practical implementation, including the role of audio middleware, real-time mix adjustments, and technologies such as object-based audio and 3D spatialization. Case studies of existing games, along with reflections on personal industry experience, provide real-world examples of interactive mixing solutions. By bridging academic research and industry practice, this thesis serves as both an educational resource and a reference for professionals, offering insights into the evolving landscape of game audio mixing in modern interactive media
Olevaisuuden kysymykset tanssijan- ja esiintyjäntyön kokemuksellisuudessa : mahdolliset maailmat ja niiden kanavointi
No full textSyvennyn kirjallisessa opinnäytetyössäni tutkimaan tanssijan ja esiintyjäntyöllisiä olevaisuuksia, joilla tarkoitan erityisesti olotiloja ja niistä kumpuavia tapahtumia. Olevaisuus on altis värinöille, resonansseille, affektiivisuudelle – se voi olla jotain hetkessä ilmestyvää ja samaan aikaan järjen käsittämättömissä olevaa, mutta kumpuaa myös menneistä ruumiin tuntemuksista ja tapahtumista. Kysyn kirjallisessa opinnäytetyössäni Miten lähestyä olevaisuutta tanssijan- ja esiintyjäntyön kokemuksellisuudesta – miten ja millaisia maailmoja tuon todeksi? ja reflektoin teemaa maisteriopintojeni sekä aiempien työkokemusteni kautta. Tuon esille kiinnostuksen kohteitani esiintyjäntyölliseen käsityöläisyyteen, kuten liikelaatujen ja -materiaalien tutkimiseen, tunteiden ja intensiteetin kanssa työskentelyyn sekä tekstin- ja äänenkäyttöön, jotka kaikki jatkavat muotoutumistaan kirjoitukseni rinnalla. Tuon pohdintaani esille Maija Hirvasen, Jenni-Elina von Baghin ja useiden muiden esitys- ja tanssitaiteilijoiden sekä tutkija-kirjoittajien ajattelun kautta. Olevaisuus ja ihmisen jälkeinen ruumis -pääluvussa avaan kirjallisen työni teoreettista viitekehystä ja kytkeydyn posthumanismin ja affektiteorian maailmoihin. Avaan pohdintojani työskentelystä ei-inhimillisyyden kanssa filosofian maisteri ja väitöskirjatutkija Henna-Riikka Rumbinin ajattelun kanssaolemisen komposition kautta. Kanssa-ajattelu mahdollistaa huomion viemisen kaikkiin, ajatustyöhön osallistuvien tekijöiden toimijuuksiin sekä edelleen valintoihin tilanteissa, joissa toimijuudet vaikuttavat. Olevaisuuden potentiaaleja -pääluku käsittelee äänenkäytön mahdollisuuksia osana esiintyjäntyötä: Syvennyn affektiteoreettisen ajattelun kautta pohtimaan kysymystä miten tanssia ääntä? Tutkin kirjoituksessani myös liminaalisia tiloja ja paikkoja, jotka muistavat, koreografi Liisa Pentin ja tutkija Emily Orleyn affektiivisen ja muistoihin kytkeytyvän ajattelun kautta. Sensaatiot, mielikuvat ja niiden kokemuksellisuus -pääluku tuo esille ruumiin vaikuttumista eri aistien kautta. Tutkin konkreettisten esimerkkien kautta, millaisia kokemuksia sensaatioista, kanavoinnista ja tekstin kanssa työskentelystä olen havainnoinut ja elänyt niin esiintyjänä kuin katsojana. Referoin tuntemuksiani suhteessa esitys- ja tanssitaiteilijoiden kirjoituksiin sekä Susan Hrachin, Jon Clayn ja Naomi Segalin teksteihin
Toimialabarometri 2023 : Rytmimusiikkifestivaalien tilanne alkoi normalisoitua, mutta kustannusten kasvu huolestuttaa
No full textSuomalaista festivaalikenttää tarkasteleva toimialabarometrikysely on toteutettu nyt kuusi kertaa. Toimialaa koskevaa tietoa on kerätty vuosilta 2015, 2017, 2019, 2021, 2022 ja 2023. Kahden ensimmäisen kyselyn järjestäjinä toimivat Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Seinäjoen yksikkö, Lapin yliopiston Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti, Sibelius-Akatemian Taidejohtamisen ja yrittäjyyden pääaine, Finland Festivals ry sekä tutkimukseen osallistuneet festivaalit. Vuonna 2015 yhteistyökumppaneita olivat lisäksi Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö. Kahdessa ensimmäisessä tiedonkeruussa kysely kohdistettiin pääosin Finland Festivals ry:n jäsenistölle huomioimalla myös yhdistykseen kuulumattomia merkittäviä rytmimusiikkifestivaaleja.
Vuonna 2019 tutkimuksen pääjärjestäjäksi vaihtui LiveFIN ry, joka sai tuolloin tutkimuskyselylle rahoitusta Musiikin edistämissäätiöltä. Samalla päätettiin fokusoitua nimenomaan rytmimusiikkifestivaaleihin tavoitteena saada aiempaa syvempi kuva toimijakentästä. Tutkimuksessa olivat mukana Lapin yliopiston Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti sekä Sibelius-Akatemian Taidejohtamisen ja yrittäjyyden pääaine. Tutkimusyhteistyötä tehtiin myös Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen kanssa.
Vuonna 2021 järjestäjänä oli LiveFIN ja yhteistyökumppaneina Lapin yliopiston Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti, Sibelius-Akatemian Taidejohtamisen ja yrittäjyyden pääaine sekä Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore. Vuodesta 2022 lähtien yhteistyötä ovat jatkaneet LiveFIN, Lapin yliopiston Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti sekä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Taidejohtamisen aine.
Kahta ensimmäistä tutkimusta ei voi verrata myöhempiin tutkimuksiin, koska alussa mukana oli klassisen ja rytmimusiikin, tanssi-, teatteri-, kirjallisuus-, ooppera- sekä monitaidefestivaaleja, joiden järjestämisen tavat, festivaalien taustaorganisaatioiden muodot ja rahoitusrakenteet vaihtelevat paljon. Sen sijaan vuodesta 2019 alkaen tehdyt tutkimukset ovat keskenään vertailukelpoisia.
Tässä raportissa käsitelty kysely tehtiin huhti-syyskuussa 2024. Toimialabarometrikysely tehtiin jälleen jo vuoden päästä edellisestä kyselystä, koska haluttiin tallentaa ensimmäinen festivaalivuosi ilman pandemiarajoituksia.
Tässä samassa julkaisusarjassa on raportoitu myös rytmimusiikkifestivaalien yleisöille suunnatun Festivaalibarometrin tuloksia.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Rethinking Music Education as Artizenship Education : Society as a Democratic Learning Space for Music and other Arts in an Era of Insecurity, Fear—and Hope!
No full textIn this article, the authors examine the interconnections between the potential roles of music and arts education in people’s lives and social contexts. How can contemporary society act as a democratic learning space for music and other arts in an era of extensive societal challenges? Following an exposition of the Nordic context, the authors delve into learning and education through the lens of transitions in music education, guiding readers from critical pedagogy to counter-critical pedagogy. The discussion addresses the current era, an era marked by insecurity and fear—yet also hope—and examines its implications for citizenship and artistic citizenship education. The concept of artizenship is introduced, wherein artistry and citizenry are viewed as interconnected practices. In conclusion, the authors advocate for a novel educational approach, artizenship education, which underscores the potential of society as a democratic learning space for music and other arts, fostering hope for the future
Samat siivet kantavat meitä : pohjoismaisia runoilija-säveltäjäkohtaamisia
No full textGustav Djupsjöbacka tarkastelee teoksessaan Samat siivet kantavat meitä Pohjoismaiden kulttuurista yhtenäisyyttä ja sen muotoutumista erityisesti vuosina 1850–1920. Hän perehtyy pohjoismaisten runoilijoiden ja säveltäjien kohtaamisiin ja siihen kuinka yhteiskunnalliset murrokset, kansallisuusaatteet ja taiteen kenttä kehittyivät Pohjoismaissa.
Kirja keskittyy erityisesti pohjoismaisten liedien syntyyn ja kehitykseen sekä siihen, miten kulttuurivaihto ja kansalliset identiteetit heijastuvat taiteessa. Teos tarjoaa mielenkiintoisen matkan pohjoismaiseen kirjallisuuteen ja musiikkiin ja tuo esiin monia unohtumattomia ja rakastettuja persoonia.
Djupsjöbacka kuljettaa teoksessaan läpi aikakausien ja kulttuurien tutkien, kuinka runous ja musiikki ovat olleet vuorovaikutuksessa ja inspiroineet toisiaan pohjoismaisten taiteilijoiden elämässä. Erityisesti hän käsittelee kielen ja kulttuurin roolia kansallisen identiteetin rakentamisessa.
Kirja on omiaan niille, jotka ovat kiinnostuneita pohjoismaisesta kirjallisuudesta, musiikista ja taiteen rajapinnoilla liikkuvista kohtaamisista. Se tarjoaa monipuolisen katsauksen siihen, miten Pohjoismaat ovat muovanneet yhteistä kulttuurista.
Teos avautuu lukuun Kyyhkyläinen häkissä – Holger Drachmannin ja Peter Heisen Dyveke-laulut, jossa pohditaan rakkauden ja tragedian teemaa Drachmannin ja Heisen sävellyksissä. Seuraavaksi tarkastellaan Kehykset murtuvat – Jens Peter Jacobsen ja Carl Nielsen, jossa käsitellään säveltäjä Nielsenin ja kirjailija Jacobsenin suhteen syvyyksiä ja niiden vaikutuksia toistensa teoksiin. Luvussa Tunturimaan jättiläisten askeleet – Bjørnstjerne Bjørnson, Henrik Ibsen ja Edvard Grieg pohditaan Ibsenin ja Bjørnsonin draamojen ja Griegin musiikin välistä vuoropuhelua, joka heijastaa pohjoismaisen kulttuurin voimakkaita teemoja. Teos syventyy myös Kepeyttä ja viattomuutta – Vilhelm Krag, Edvard Grieg ja Selim Palmgren käsittelemään pohjoismaista kauneuden ja herkkyyden ideaa.
Luvussa Karmivia kuningaskohtaloita – Gustaf Fröding ja Ture Rangström tarkastellaan Frödingin runouden ja Rangströmin sävellyksien synnyttämää synkkää mutta kaunista maisemaa. Luvussa Älykköjen maalaisromantiikka – Erik Axel Karlfeldt ja Wilhelm Peterson Berger taiteilijat tuodaan yhteen maalaisromantiikan ja älyllisten kysymysten pariin. Viimeiseksi, Myöhäiskorjuu – Bo Bergman ja Wilhelm Stenhammar avaa keskustelua teosten kypsästä pohdinnasta ja pohjoismaisen kulttuuriperinnön myöhäisistä muodoista.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Huoltaja lapsen oppimisen tukena : Näkökulmia huoltajan merkityksestä lapsen musiikkiharrastuksessa
No full textSeminaarityössäni tarkastelin huoltajan merkitystä sekä vaikutusta lapsen oppimiseen, kehitykseen ja motivaatioon musiikkiharrastuksessa. Työssäni tarkastelin, millä tavalla huoltaja voi toimia lapsen oppimisen ja kehittymisen eduksi. Tutkimuksen kohteeksi rajattiin alakouluikäisten lasten soitonopetus.
Tutkimuskysymykseni olivat:
1) Mikä merkitys huoltajalla on lapsen musiikkikasvatuksessa soittoharrastuksen tukena?
2) Minkälainen huoltajan rooli sekä opettajan ja huoltajan yhteistyö tukevat optimaalisesti lapsen soittoharrastusta edistäen lapsen oppimista ja kehitystä?
Tutkielma on systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Aineistona käytin laajasti kirjallisuutta paitsi musiikkikasvatuksen, myös muun muassa kehityspsykologian alalta. Tarkastelin aihetta useiden eri alojen kautta ja pyrin yhdistämään niitä lasten musiikkiharrastusten kontekstiin. Analysoin aineistoja tutkimuskysymyksistäni nostamieni teemojen mukaan.
Huoltajan rooli, tuki ja läsnäolo lapsen arjessa ja musiikkiharrastuksessa on tärkeää lapsen kaikissa kehitysvaiheissa. Keskeisintä on aito kiinnostus ja henkinen läsnäolo lapsen harrastuksessa. Huoltajalta vaaditaan useita erilaisia rooleja ja tapoja osallistua ja tukea lasta musiikkiharrastuksessaan.
Tutkielmassa korostui myös lapsen, huoltajan ja opettajan roolien erot. Lapsella tulisi olla tilaa omille valinnoilleen sekä motivaatiolleen, ja tämän tulisi itse voida hallita omaa harrastustaan. Huoltajien keskeisimpiin tehtäviin kuuluvat lapsen tukeminen ja kannustaminen, harrastuksen mahdollistaminen sekä hyvän opettaja-oppilassuhteen tukeminen ja opettajaan luottaminen. Opettajan puolestaan tulee luoda hyvä, terve ja innostava ilmapiiri paitsi lapsen soittotunneille, myös yhteistyöhön ja kommunikointiin huoltajien kanssa
"Toivon, että näistä asioista puhuttaisiin avoimemmin" : Laadullinen tutkimus musiikin korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnista ja sen tukemisesta
No full textMaisterintutkielmassani tutkin musiikin korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin haasteita ja hyvinvoinnin mahdollisia tukikeinoja korkeakoulutasolla.
Tutkimuskysymykseni olivat:
1. Mitä hyvinvoinnin haasteita musiikin korkeakouluopiskelijat kohtaavat opintojensa aikana haastateltavien mukaan?
2. Millä tavoin opiskelijoiden hyvinvointia voitaisiin tukea ja haasteita ennaltaehkäistä musiikin korkeakouluympäristössä?
Teoreettisessa viitekehyksessä esittelin musiikin korkeakouluopiskelun erityispiirteitä ja syvennyin erikseen fyysisiin ja psyykkisiin haasteisiin. Lisäksi perehdyin korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointiin opiskelijoiden perspektiivistä, erityisesti musiikinopiskelijoiden näkökulmasta.
Toteutin tutkimukseni laadullisena tutkimuksena. Aineistontuottamismenetelmänä tutkimuksessani oli puolistrukturoitua haastattelua muistuttavat teemahaastattelut, ja analysoin aineistoni teoriaohjaavasti. Haastattelin tutkimukseeni kolmea musiikin korkeakoulu- ja yliopistosektorilla toimivaa opetusalan ja hallinnon asiantuntijaa.
Tutkimukseni perusteella musiikin korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin haasteet kietoutuivat toisiinsa. Monet eri haasteet, kuten stressi ja kilpailu, johtivat tutkimukseni perusteella lopulta uupumukseen, ja uupumus osoittautuikin erittäin ajankohtaiseksi ja nousevaksi haasteeksi musiikin korkeakouluopiskelijoilla.
Musiikin korkeakoulutasolla oli selkeästi herätty jo hyvinvoinnin teemoihin ja tukemiseen. Korkeakoulun toimintakulttuurilla ja vaatimuksilla oli oleellinen asema hyvinvoinnin tukemisessa
“Leading” as a mode of interaction and communication in contemporary music performance-practice on the violin
No full textMy artistic doctoral degree work, “Leading” as a mode of interaction and communication in contemporary music performance-practice on the violin, consists of five concerts, two peer-reviewed research articles, and this summary, which contextualizes the two articles within the overall doctoral project and identifies links with the concerts presented as the artistic component of the project.
The doctoral concert series, At the Edge of the Sound – Violin as a Medium for Composers’ Expression, consisted of solo violin works and chamber music composed after the Second World War to the present day. To expand the violin repertoire, I commissioned new works by Jukka Koskinen, Jouni Hirvelä, Jarkko Hartikainen, Maija Hynninen, and Veli Kujala.
In my practice-based artistic doctoral study I explored leading as a mode of interaction and communication between myself, my fellow performers, the audience, and the performed compositions in the context of contemporary music performance-practice. Leading is an elementary physical skill that refers to directing, conducting, cueing, and synchronizing the ensemble performance with bodily and instrumental indications while playing an instrument. Due to the increased complexity of the musical material, leading in a contemporary music ensemble provides multiple challenges compared to leading in the Classical or Romantic repertoire.
In the first article, “Leading” as a mode of interaction and communication in contemporary music performance-practice (Trio 2021), I explored leading as a multimodal, crossmodal, and multidirectional interactive process in a chamber ensemble context. My study was grounded in Leman’s theory of expressive alignment and enactment process (2016) and various other studies on embodied interaction, gestural communication, and synchronization; it also reflected on diverse social roles and leadership in chamber music ensembles. Through three case-studies, I illustrated various leading practices and alternating ensemble roles that had emerged in my performance-practice. I classified musical ensemble roles as leader, co-leader or supportive leader, and follower, and divided leadership into two categories, designated and shared leadership. I divided leading into temporal and expressive leading techniques, which are used to express various temporal and expressive musical features. I found several sensorimotor, instrument-specific, notational, temporal, socio-cultural, and acoustical factors affecting leading practices.
Hence, I argue that leading techniques must be consciously practiced and embedded in body language as separate, instrument-specific playing techniques.
The second article, ‘Leading’ as a strategy in the performance-practice of contemporary solo violin music (Music Performance Research 2024), provided a leading-based approach to the performance-practice of contemporary works for solo violin. The theoretical context for this study was based on the theory of focus-of-attention and music-related studies on physical gestures. I used two case-studies to explore which specific temporal and expressive ensemble leading techniques and practices could be applied in a solo performance to emphasize interpretation, temporal structures, phrasing, dynamics, and articulation. I demonstrated how notational practices, performance gestures, leading techniques, varying ensemble roles (within a solo performance context), metaphors, and different focus-of-attention conditions can be used as a strategy to improve the performance-practice of contemporary works for solo violin. I argue that leading in a solo performance serves two purposes: leading my own actions and leading the audience to perceive the music and participate in the listening.
Within the different works presented in my concert series At the Edge of the Sound – Violin as a Medium for Composers’ Expression, I explored varied leading practices, the quality and character of leading gestures, and breathing as a method of timing and unifying the ensemble synchronization.
Despite being a designated leader in the beginning of each rehearsal project, shared and rotated leadership and active co-leadership became the most elementary practices in my performance-practice. I propose that the ability to recognize and utilize different ensemble practices and the variable functions of leading gestures clarifies and speeds up the rehearsal processes.
I identified various leading types. In orchestral leading, I used different temporal and expressive leading gestures of an orchestra section leader, which activated the body language and helped me focus attention externally. Associative leading revealed musical structures, musical references, and gestural associations that affected my analysis and interpretation of music and helped to communicate music to the audience. In intentional leading, I emphasized the musical expression by conscious bodily movements, gazes, and theatrical gestures.
The solo violin performance and the multimedia performance had a different mode of communication and interaction. The works for violin, electronics, and other media provided both visual and audible material that functioned as a leader, to which I had to adapt my performance. Hence, my study suggests that leading as a method of interaction and communication involves three different orientations and contexts: leading in a chamber ensemble context, leading in a solo performance, and leading a solo violin performance in a multimedia context, the latter including electronics, live-electronics, video, and other types of media.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility