Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Kivat leikkikaverit – ryhmätyön haasteet näyttelijän silmin
No full textTaiteellinen osio ei ole Teatterikorkeakoulun tuotantoa (tekijänoikeuksista on sovittu)
Taiteellisesta osiosta ei ole tallennetta
Opinnäytetyössäni Kivat leikkikaverit – ryhmätyön haasteet näyttelijän silmin tarkastelen näyttelijäntyöhön olennaisesti kuuluvaa ryhmätyöskentelyä ja sen haasteita.
Näyttelijänä olen työskennellyt monissa työryhmissä, joissa olen kohdannut erimielisyyksiä, joiden käsittely on vaatinut aikaa. Pohdin työssäni, millainen ryhmän jäsen olen, kuinka ryhmä vaikuttaa taiteelliseen työskentelyyni ja mitä olen oppinut haastavista ryhmäprosesseista.
Johdannossa pohjustan työtäni kertomalla kokemuksistani ulkomailla suorittamistani kandiopinnoista. Opinnot olivat minulle monessa suhteessa vaikeat, ja ne toimivat ensisijaisena innoittajana tämän aiheen tarkastelulle, erityisesti ryhmän johtamisen näkökulmasta.
Toisessa luvussa käsittelen ryhmänormeja ja sääntöjä, ryhmärooleja sekä ryhmän muodostumisen vaiheita. Näitä ryhmään liittyviä ilmiöitä tarkastelen erään haastavan taiteellisen ryhmäprosessin kautta.
Kolmannessa luvussa tarkastelen henkilökohtaisemmalla otteella näyttelijänä kokemiani tunteita ryhmässä. Olen rajannut tarkasteluni iloon, epävarmuuteen ja kateuteen.
Neljännessä luvussa analysoiden suhdettani auktoriteetteihin ja vahvoihin johtajiin.
Pohdin suhdetta ohjaajaan näyttelijänä työskennellessäni ja avaan näkemyksiäni vahvan johtajan ominaisuuksista.
Viidennessä luvussa käyn ensin läpi erästä kandiopintojeni aikaista taiteellista prosessia, jossa ryhmän ulkopuolelta tulleen ohjaajan ja kandiluokkamme välille syntyi konflikti. Tarkastelen ryhmämme yritystä ratkaista tilanne ja analysoin, mitä konflikti meille lopulta opetti. Pohdin, mistä syistä pystyimme kuitenkin viemään prosessin loppuun. Lisäksi käyn läpi mitä ratkeamaton riitatilanne on opettanut minulle itsestäni ja miten se vaikuttaa taiteelliseen työskentelyyni.
Kuudennessa luvussa avaan turvallisemman ja urheamman tilan käsitteitä ja niiden eroa. Tarkastelen myös omaa suhdettani ryhmän jäsenenä urheampaan tilaan hyödyntäen Rosa Meriläisen kolumnia Luodaan yhdessä turvallisempi tila (2024).
Lopuksi reflektoin omaa suhdettani ryhmätyöhön ja pohdin, mitä opinnäytteeni myötä olen ymmärtänyt ryhmän merkityksestä näyttelijäntyössä. Päätelmänäni on, että ryhmätyön sujuvuus vaatii sekä rohkeutta puhua avoimesti että halua kohdata kritiikkiä, mutta myös ymmärrystä ja armollisuutta toisia kohtaan. Pienetkin väärinymmärrykset voivat helposti paisua konflikteiksi puhumattomuuden takia. Näyttelijälle ryhmä on kaikki kaikessa, ja sen hyvinvointi on jokaisen jäsenen vastuulla
Sustaining the Unresolvable: Micro-Pain and the Ontology of Heterogeneity
No full textThis thesis investigates micro-pain as repetitive, low-intensity, often unconscious bodily discomfort, as an ontologically significant phenomenon. Rather than responding to micro-pain as a symptom to be given or eliminated, as is common in psychological or medical discourse, this research uses an interdisciplinary framework that brings phenomenology, philosophical theory, and performance art into coalition. Drawing on Merleau-Ponty's body schema, examining how micro-pain as a disturbance of body schema that disrupts bodily transparency and brings the body into perceptual presence. But not all micro-pain can be reintegrated into functional coordination. Certain forms persist, repeat and resist resolution, revealing themselves not as temporary disruptions but as persistent residues. In an attempt to describe this remainder that cannot be reduced, the framework shifts on Georges Bataille's expenditure and heterogeneity theory to conceptualize micro-pain as a residual form of sensation that resists utility, regulation, and symbolic integration.
This thesis is not intended to cure or solve micro-pain. Instead, it proposes that certain kinds of pain persist not as dysfunction but as structural residue. Through an analysis of my own practice, I illustrate how micro-pain is made habitual embodied through repetition, residue, and non-teleological gesture. In this context, the body is one in which consumption, discomfort, and ritual intersect. The gesture is non-expressive and non-productive, but sustains pain as a continuous condition.
By refusing to treat micro-pain as either metaphor or pathology, this thesis proposes an alternative model in which it is approached as a mode of being. Micro-pain disrupts the foundations of corporeal coherence and discloses the limits of normalization. Rather than asking how such pain could be resolved, this research investigates what its non-functional and unresolved presence tells us about the structure of sensation and the weight of being
The Helsinki School : Gendered Image Shaping and Gender-Based Violence in a Photography Branding Project
No full textThe Helsinki School was founded as a coaching project for photography students in the early 1990s at the University of Art and Design Helsinki, currently the Aalto University School of Art, Design & Architecture. Curator Timothy Persons, who held the position of Adjunct Professor, began to internationalise the photography programme, with a module ‘Helsinki School Studies’ established in the Master’s Programme in Photography. The School taught a handpicked group of students, took them to international art fairs and introduced them to curators and buyers. The Helsinki School was largely celebrated as a brand, and a success story of internationalisation in the Finnish art scene, until, in early 2022, it came into the public eye in a different light: the media began publishing allegations of abuse of power and sexual harassment of students, and also exposed ambiguities in the School’s funding and a lack of transparency of operations. After an internal investigation, Aalto University terminated the module. Persons retired after a slight reprimand made public by the University.
This chapter continues the collaboration, which Rossi and Karttunen started in the early 2000s in the ‘Polar Stars’ project. Funded by the Academy of Finland, the project explored the internationalisation of Finnish photographic and video art. Our interviewees at the time drew attention to the selective access of students to the Helsinki School; we also noted far-reaching attempts to shape the students’ artistic production and image. The present chapter updates the research on the Helsinki School, examining the export project from the perspectives of visual sociology and gender studies. We carry out both visual and textual analysis of the Helsinki School publications and of related media material. The visual representations of gender and sexuality are analysed through close reading the distinct ways in which young female bodies are portrayed in the photographs. We ask whether the gendered image-shaping of both the photographs and the export project overall can be seen as a form of gender-based exploitation
SWANA-soundeja Helsingin yössä : hybridit identiteetit ja perinne Helsingin yöelämän SWANA-teemaisissa musiikkitapahtumissa
No full textKandidaatintutkielmani on etnografinen tutkimus SWANA-teemaisista yökerhotapahtumista Helsingin yöelämässä. SWANA on lyhenne sanoista South West Asia and North Africa, eli Lounais-Aasia ja Pohjois-Afrikka. Se on dekoloniaalinen vaihtoehto termille Lähi-itä. SWANA-tapahtumia on järjestetty koronapandemian jälkeen Helsingin klubeilla. Dj:t soittavat niissä usein uutta ja vanhaa arabi- ja länsimaista popia ja elektronista tanssimusiikkia, mutta sekoittavat setteihinsä myös perinteisiä musiikkeja, kuten palestiinalaista dabkea.
Tutkielmassani tarkastelen, millä tavalla musiikillinen menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus sekoittuvat tapahtumissa ja millä tavalla kulttuuri-identiteettien hahmottaminen liittyy sekoittamiseen. Rajaan aiheen käsittelyä dj-kollektiivi Yallan tapaukseen. Teoreettinen viitekehykseni pohjaa aiempaan elektronisen tanssimusiikkikulttuurin ja diasporisten musiikkiskenejen etnografiseen tutkimukseen.
Pääaineistoni koostuu haastattelutallenteesta ja kenttämuistiinpanoista. Tein osallistuvaa havainnointia kollektiivin tapahtumissa ja pidin ryhmäteemahaastattelun kolmelle kollektiivin dj:lle. Aineistoa analysoin koodaamalla siitä nousevia aiheita ja teemoittelemalla ne tutkimusongelman kannalta olennaisiin pääteemoihin: musiikki, identiteetti sekä perinteet ja perintö.
Perinteiden ja popin sekoittaminen liittyy skenessä oman paikan hahmottamiseen maailmassa sekä SWANA-alueen musiikin transnationaaliseen arvostukseen. Samalla siihen liittyy pelko kulttuurin menettämisestä nykyajassa, jossa polarisoitunut poliittinen ilmapiiri vaikeuttaa yhteyden luomista siihen. Haastateltavien puheissa kuuluu reflektiivistä nostalgiaa, ja musiikkitapahtumat voikin käsittää kollektiiviseksi kulttuuriseksi muisteluksi. Koska tapahtumat ovat vakiintuneet Helsingin yöelämään ja niissä yhdistellään musiikkia ja perinteitä sosiaalisiin, poliittisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin, voi niitä tarkastella myös aineettomana kulttuuriperintönä
Failing my mother as an inevitable performative action
No full textThe thesis text “Failing Painting my mother as an Inevitable, performative action” is an accompanying part to the series “I remember we had these boxes of paint tubes at home (with labels in foreign language)” including three paintings “ОКСИД ХРОМА ЗЕЛЕНЫЙ with yellow”, “ОКСИД ХРОМА ЗЕЛЕНЫЙ with beige” and “ОКСИД ХРОМА ЗЕЛЕНЫЙ with pink”. In this thesis text, I reflect on the questions I had before making the paintings for Kuvan Kevät, and analysing the outcomes of the work and thinking behind them.
I clearly remember being fascinated by the USA I saw in the television. I uncritically believed in a sort of the American Dream. It was only in my 20s I became disillusioned with, among other things, capitalism and neoliberalism. I chose to concentrate on this image of an Eastern European, who idealises the West, because I have been there. Idealising the West and simultaneously Othering myself as an Eastern European led me to be interested in this notion of stabile and Othered self. Chapters in this thesis talk about the post-Soviet identity which often concerns failure, failure to be like the imagined West to be more specific. I elaborate on that failure, but also the meaning of failure in personal and wider (perhaps political, social, or cultural) sense, and try to see sense in it.
I chose the subject of the paintings to be my mother; I was interested in the relationship between myself and her. Having grown up with a parent whose youth and some formative years fell alongside to the Soviet era, I questioned our differences. The paintings and the thesis are questioning the originality of one’s sense of self: what in me is truly me?
This thesis as a whole consists of a series failed attempts at writing the written part of the thesis. It is a textual collage of failed starts. The chapters flow from one to the next through the connections between one’s end and the other’s beginning. I have incorporated slightly more official text alongside poetical thoughts. The thesis paintings were exhibited in the Academy of Arts Mylly building, on the 6th floor space “Majakka” in May 2022. The thesis paintings were supervised by Liisa Pesonen and Heli HIltunen. The supervisor for the written part was Siiri Haarla. The thesis will be examined by Teemu Mäki and Sanna Tirkkonen
Generative AI as a collaborator in music education : An action-network theoretical approach to fostering musical creativities
No full textThis article explores the potential of Generative Artificial Intelligence (GenAI) to enhance music education by facilitating creative collaborations. Drawing on the pragmatism of the later works of John Dewey and the posthumanism of Karen Barad, and employing Actor-Network Theory (ANT), we propose viewing creative collaborations as dynamic systems of intra-actions, transcending didactic interactions to include broader, systemic engagements. In this outlook, GenAI tests the limits of collaborative agency in educational settings. Yet, although GenAI can enhance musical learning and evolve within these processes, we question its potential to educate due to its limitations in ethical deliberation. This questioning raises significant implications for music educators, underscoring the need for pedagogical tact in AI-assisted educational environments
Yrittäjyyskasvatus musiikinopetuksessa : tapaustutkimus yrittäjyyskasvatuksen ja musiikkikasvatuksen rajapinnoista lukiolaisten näkökulmasta
No full textYrittäjyyskasvatus on ollut osana perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelman perusteita kolmekymmentä vuotta, mutta aihekokonaisuuden opettamisen toteutumisesta löytyy vain niukasti tietoa etenkin musiikin oppiaineesta. Tutkimukseni tehtävänä oli tarkastella nuorten omien ajatusten kautta käytäntöjä, joissa yrittäjyystaitoja on integroitu musiikinopetukseen lukiossa sekä perusopetuksessa. Tämän lisäksi selvitin, minkälaisia kokemuksia nuoret saivat heille järjestetystä workshopista, jossa lukiolaiset tuottivat alusta loppuun oman konsertin.
Tutkimuskysymykseni olivat
1. Minkälaisia ajatuksia nuorilla on yrittäjämäisestä toiminnasta musiikintunneilla?
2. Minkälaisia kokemuksia nuoret saivat heille järjestetystä workshopista?
Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä oli yrittäjyyskasvatus sekä kokemuksellisen oppimisen teoria. Tutkimukseni oli laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto tuotettiin haastattelemalla erään lukion workshopiin osallistuneita opiskelijoita. Aineisto tuotettiin ryhmähaastatteluiden avulla, joita järjestettiin yhteensä kolme.
Tutkimukseni perusteella nuoret kokivat yrittäjyyskasvatukseen liitettävän vastuun ja innovatiivisuuden pääosin positiivisena. Tuloksista oli kuitenkin nähtävissä, että vaikka yrittäjyyskasvatusta olisikin opetettu jossain asiayhteydessä, sen tunnistaminen koettiin vaikeaksi. Tutkimukseen osallistuneet nuoret tunnistivat yrittäjyyteen liittyviä käsitteitä, mutta heillä ei ollut aiempaa kokemusta projektista, joka nojautuisi täysin yrittäjyyskasvatuksenomaiseen opetukseen. Tutkimuksessa kokemuksellinen oppimisteoria osoittautui luontevaksi ja toimivaksi pedagogiseksi käytännöksi yrittäjämäisen toiminnan viitekehyksessä
Pedagogical friendships between teachers and students in one-to-one tuition : An interview study on the meanings in the learning process
No full textThis study examines pedagogical friendships in one-to-one instrumental tuition within higher music education, exploring their impact on students' learning processes. Through qualitative research, four students who experienced friendships with their teachers during their bachelor’s studies were interviewed through semi-structured interviews.
Findings reveal that teacher-student friendships generally create a positive learning atmosphere, fostering emotional support and trust. Students reported that closeness in the relationships improved communication and enhanced their confidence in lessons. However, ethical concerns were exposed, including fairness among classmates, objectiveevaluation, and personal boundaries. While the students’ viewed these friendships as beneficial, they also mentioned that personal connections influenced the learning environment in different ways.
The study is based in the duality that pedagogical friendships have. They can enhance emotional well-being and learning process development, but only if there is ethical awareness. The findings contribute to discuss on several aspects of teacher-student relationships and friendships in music education, and the research suggest some recommendations on building an ethical and supportive teacher-student relationship
Musiikkikasvattajat hoivamuusikkoina : yksilöllisesti toteutetun hoivamusiikin vaikutuksia muistisairaisiin hoitohenkilöstön ja musiikkikasvattajien näkökulmasta
No full textTutkimuksessani selvitin hoitohenkilöstön ja musiikkikasvattajien kokemuksia yksilölle suunnatun hoivamusiikkitoiminnan toteuttamisesta säännöllisenä osana palveluasumista. Tutkimuksen aineisto koostui kolmen erilaisen Suomen pääkaupunkiseudun palvelutalon henkilökunnan ryhmähaastatteluista sekä kolmen musiikkikasvattajan ryhmäreflektiosta. Musiikkitoiminnan kohteena oli 12 tehostetun palveluasumisen piirissä asuvaa 65–80-vuotiasta, joilla oli todettu muistiin liittyvä aivosairaus. Kuukauden mittaisen projektin aikana musiikkikasvattajat laativat toiminnastaan 100 kirjallista raporttia.
Teoreettinen viitekehys käsittelee kulttuurista hyvinvointia hoivaympäristössä, ikääntymisen vaikutusta aivoihin, normaalin muistin perusominaisuuksia sekä muistisairauksien vaikutusta ihmisen toimintaan arjessa. Teorialuvussa esitellään myös monipuolisesti musiikin kuntouttavia vaikutuksia. Tutkimus oli laadullinen tutkimus, jonka analyysimenetelmänä oli teoriaohjaava eli abduktiivinen analyysi. Tutkimuskysymykset olivat:
1. Miten musiikin mahdolliset vaikutukset muistisairaisiin näyttäytyivät musiikkikasvattajille ja hoitohenkilöstölle kuukauden mittaisen tutkimusprojektin aikana?
2. Miten toistuvuus ja yksilöllisyys näyttivät vaikuttavan hoivamusiikin toteuttamiseen musiikkikasvattajien ja hoitohenkilöstön näkökulmasta?
Musiikkitoiminta tuotti havaittavia positiivisia muutoksia fyysisellä, psyykkisellä ja sosiaalisella tasolla. Tulosten perusteella toistuvuuden ja yksilöllisyyden havaittiin olevan erityisen tärkeää toiminnan toteuttamisen ja vaikuttavuuden kannalta. Yksilölle suunnatun musiikkipalvelun kehittämistä pidettiin tarpeellisena ja hyödyllisenä, varsinkin mielenterveyteen ja muistin toimintaan liittyen. Mielimusiikin avulla lisättiin muistisairaiden elämänlaatua ja tuettiin hoivatyöntekijöiden työtä. Kohdennetulla sisällöllä arvioitiin olevan suuri merkitys säännöllisessä terveyden edistämisessä, kuntouttavassa harrastustoiminnassa ja muistisairauksien ennaltaehkäisyssä. Tulokset toivat esiin musiikkikasvattajien ammattiroolin laajentamisen mahdollisuuksia: he voivat toimia osana moniammatillista tiimiä ja tavoitteellisesti toteuttaa yksilön tarpeita vastaavaa musiikkitoimintaa. Jatkossa olisi tärkeää kehittää malleja, joissa musiikin terapeuttista käyttöä voidaan sisällyttää systemaattisesti palveluasumiseen ja terveydenhuoltoon
MOTIONS/NOTIONS
No full textTaideyliopiston Kuvataideakatemian maisterin opinnäytetyöni koostuu taiteellisesta ja
kirjallisesta osasta. Taiteellinen opinäytetyöni MOTIONS/NOTIONS oli esillä
Taideyliopiston Kuvataideakatemian vuotuisessa KUVAN KEVÄT -näyttelyssä
17.5.-15.6.2025.
Kokonaisuus koostui teossarjoista SLO-MO ja DE:CODED. SLO-MO-teossarjasta esillä
oli teos nimeltä GRIND. DE:CODED -sarjasta esitin teokset PEEL, WEAVE, UNRAVEL ja
CROSS-SECTION. Teokset olivat esillä Kuvataideakatemian Tasku-galleriassa
koulurakennuksen ensimmäisessä kerroksessa.
Teoskokonaisuudessa tutkin muiston, muistin ja tiedon rakentumis-, välittymis- ja
esittämistapoja yhdistellen taidegrafiikkaa ja installaatiota. Valokuvapohjaiset
serigrafialla tehdyt taidegrafiikan vedokset muuntuvat liikkuviksi ja kolmiulotteisiksi
teoksiksi, jotka luovat dialogia niin tilan kuin katsojankin välillä.
SLO-MO -sarjan esillä oleva teos on hylännyt paikkansa perinteisenä kehystettynä
taidegrafiikan vedoksena muuntuen motorisoiduksi installaatioksi. Teos on vedoksen
sijaan alati muuntuva ennalta arvaamaton livelähetys tai alusta joka taltioi itseensä
uutta tietoa läpi näyttelyn.
DE:CODED -sarjan teokset ovat pysähdyksiä kuvan rakentumisesta, jotka paljastavat
valokuvamaisen serigrafialla toteutetun CMYK-kuvan valmistusprosessin vaiheita.
Lopullinen kuva tarvitsee syntyäkseen syaanin, magentan, keltaisen ja mustan. Sarjan
teokset muodostuvat näistä väreistä, mutta värit ovat erkaantuneet toisistaan ja
limittyneet keskenään digitaalisesti manipuloitujen valokuvien tapaan.
Kirjallisessa opinnäytetyössäni kerron teossarjojen parissa työskentelystä ja niiden
valmistumisesta sekä pohdin teossarjoissa käsittelemiäni teemoja muistosta,
muistamisesta, kuvan rakentumisesta ja muuntamisesta. Käsittelen myös
taidegrafiikan, sekä valokuvan ja liikkuvan kuvan rajapintoja, kuva-aiheiden teemoja
sekä kuva-aiheiden suhdetta valmiiseen taideteokseen. Lisäksi digitaalisen
työskentelyn ja käsityöläisyyden yhteen punoutuminen nousee teoksien keskiöön