Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Oppilaan musiikillisen toimijuuden tukeminen erityismusiikkikasvatuksessa
No full textMaisterintutkielmani käsittelee oppilaan musiikillista toimijuutta erityismusiikkikasvatuksen kontekstissa. Tutkin, miten erityismusiikkikasvatukseen keskittyvän musiikkiopisto Resonaarin käytänteet ja mitkä opettajan pedagogiset valinnat tukevat oppilaan musiikillista toimijuutta. Tutkimuskysymykseni oli: Mitkä tekijät tukevat oppilaan musiikillista toimijuutta erityismusiikkikasvatuksessa?
Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä avaan toimijuuden ja musiikillisen toimijuuden käsitteitä, yksilöllistä ja yhteisöllistä musiikillista toimijuutta ja musiikillisen toimijuuden yhteyttä itsesäätelyyn. Tarkastelen myös tutkimuksen kontekstia eli erityismusiikkikasvatusta.
Laadullisen tapaustutkimuksen aineisto tuotettiin haastattelemalla Resonaarin opettajaa ja oppilasta sekä havainnoimalla opetusta. Aineisto analysoitiin käyttämällä laadullista sisällönanalyysiä.
Tutkimukseni perusteella oppilaan toimijuutta tukevia pedagogisia keinoja ovat oppijalähtöisyys, oppilaan rohkaiseminen päätöksentekoon ja oma-aloitteisuuteen sekä onnistumisen kokemusten mahdollistaminen sopivalla tehtävä- ja tavoiteasettelulla sekä myönteisellä palautteella. Erityismusiikkikasvatusta tarjoavan oppilaitoksen merkitys musiikillisen toimijuuden tukemisessa liittyi saavutettavuuteen sekä uskoon jokaisen oppilaan oppimispotentiaaliin. Resonaari tarjoaa oppilaille esiintymistilaisuuksia, mahdollisuuden tavoitteelliseen oppimiseen sekä kokemuksia yhteisöllisyydestä ja musiikilliseen yhteisöön kuulumisesta. Tutkimukseni vahvistaa perusteluja sille, miksi on tärkeää huomioida kaikkien oppijoiden yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua tavoitteelliseen musiikkikasvatukseen
Takamatkalta musiikkiammattiin – käsityksiä ja kokemuksia perhetaustan merkityksestä musiikin ammattipolulla
No full textTarkastelen tutkielmassani perhetaustan merkitystä musiikin kentällä: miten perhetausta vaikuttaa musiikin koulutuspolkuun ja ammatilliseen uraan? Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnän Pierre Bourdieun yhteis-kuntaluokkaa koskevasta teoretisoinnista ammentavaa tutkimusta ja lähinnä kotimaista taiteen ja koulutuk-sen eriarvoisuutta käsittelevää tutkimusta.
Haastattelin kolmea musiikin ammattilaista, joita yhdistää klassisen musiikin soitonopettajan koulutus ja musiikkiopistosta ammattiopintoihin edennyt koulutuspolku. Tämän lisäksi heillä on kokemusta muista musiikin alan koulutuksista ja rooleista.
Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä ja teemoiteltiin teoreettisen tarkastelun pohjaksi. Olen tarkastellut Bourdieun pääoman lajeihin peilaten, miten perhetaustaan liittyvät tekijät vaikuttavat musiik-kiopintojen alkuvaiheessa, ammattiopintoihin siirryttäessä ja työelämässä.
Perheen tuki, opettajien kannustus ja vertaisten esimerkit korostuivat erityisesti harrastuksen syventyessä kohti ammattiopintoja. Mikäli kotoa ei saatu aktiivista ohjausta musiikkiuralle, ammattiin hakeutuminen saattoi tapahtua viiveellä ja usein opettajan kannustuksesta.
Perhetaustan koettiin vaikuttavan myös kykyyn sietää epävarman alan riskejä ja siihen, kuinka kokonaisval-taisesti musiikkiuran vaatimuksiin, harjoitteluun ja verkostoitumiseen, on mahdollista paneutua.
Sosiaaliset verkostot sekä alan käytäntöjen ja ihmisten tuntemus olivat keskeisiä työllistymisen kannalta, jolloin perheeltä perityt verkostot tuovat etulyöntiasemaa. Ilman valmiita verkostoja niiden rakentaminen vaatii aikaa. Verkostot auttavat myös ymmärtämään kentän toimintatavat.
Perhetaustan kasautuvat vaikutukset voivat synnyttää rakenteellista eriarvoisuutta, jolloin meritoitumisen lähtökohdat ja mahdollisuudet ovat erilaiset, mikä saattaa taas mahdollisesti kaventaa sosiaalista moninai-suutta erityisesti alan arvostetuinta huippua kohti mentäessä
Toward Sustainability Beyond Advocacy : Systems Thinking for Unlocking the Transformative Powers of Music Education
No full textIn the face of the unequal effects of neoliberalism on politics, education, and culture globally, there is an urgent call for music educators to proactively address the collective concerns for sustainability. As the need for transformation grows louder, music education cannot advocate for more resources to unlock its transformative powers while maintaining a presumed political neutrality that reinforces neoliberal logic. To transform the field’s professional responsibility beyond self-promoting advocacy, we propose systems thinking as a framework to make sense of our world and its complex interconnections. We use three animated systems stories to demonstrate how music education may sustain unsustainability, and articulate how, by attending to the bigger picture of issues of sustainability, music educators as systems practitioners can reach beyond the narrow purposes of technical rationality and self-centered aims that preserve the status quo of the system towards a new social contract (UNESCO 2021) between disciplinary experts and society
Bodies of Pleasure - Kontekstin kuratointi ja seksuaalisuuden tutkiminen esityksessä
No full textOpinnäytteeni käsittelee kuratointia rajatusta temaattisesta näkökulmasta: mitä mahdollisuuksia esitys mediumina tarjoaa seksuaalisuuden tutkimiselle ja mitä voisi tarkoittaa seksipositiivinen esityskonteksti. Taiteellinen osa Bodies of Pleasure oli elokuusta 2021 lokakuuhun 2022 toteutettu taiteellinen tutkimusalusta, jossa kuusi uransa eri vaiheessa olevaa esityksen tekijää pohti ja kehitti omaa esityspraktiikkaansa suhteessa seksuaalisuuden ja seksipositiivisuuden kysymyksiin. Alusta perustui yhteiseen studiotyöskentelyyn ja toimi hautomona oman työn kehittämiselle. Bodies of Pleasure huipentui yleisölle avattuun festivaaliin Museum of Impossible Formsin tiloissa Helsingissä 20.–30.10.2022.
Opinnäytteen kirjallisessa osassa avaan alustan lähtökohdat sekä Museum of Impossible Formsissa toteutetun tapahtuman ohjelmistoa. Tarkastelen ohjelmistoa erityisesti siitä näkökulmasta, millaisia toimijuuksia ja osallistumisen mahdollisuuksia se tarjosi yleisölle. Kirjallisessa osassa myös käsittelen ja reflektoin kuratointiprojektille keskeisiä kysymyksiä ja käsitteitä. Pohdin muun muassa esityksen erityisyyttä ja muutosvoimaisuutta taidemuotona. Lähestyn näitä aiheita yleisön ja esiintyjien samanaikaisen fyysisen läsnäolon, nyt-hetkisyyden ja empatian kautta, ja tutkin, miten esitys voi avata mahdollisuuksia intiimiyden kokemiseen myös katsojan näkökulmasta. Lisäksi tarkastelen kontekstin merkitystä ja kuratointia: olen kiinnostunut siitä, millaisessa suhteessa taideteos ja esittämiskonteksti ovat, ja kuinka erilaiset teot tuntuvat eri konteksteissa mahdollisilta sekä taiteilijalle että yleisölle. Pohdin myös, missä ja miten seksuaalisuutta on käsitelty nykykoreografiassa ja nykyesityksessä sekä millaisia kysymyksiä suostumuksesta ja turvallisemmasta tilasta nousee esittävissä taiteissa. Kirjallisen osan lopuksi reflektoin omaa praktiikkaani kuraattorina
Introduction : A Comprehensive Understanding of Gender-Based Violence in Artistic and Cultural Worlds
No full textIn October 2017, dozens of women made accusations of sexual violence against the cinema producer Harvey Weinstein. Shortly after, upon the invitation of Alyssa Milano, thousands of women shared their experiences of gender-based violence on social media under the hashtag #MeToo, using the name of the movement against sexual violence experienced by women of colour founded by the African American activist Tarana Burke. In many locations all over the world, the past eight years have been marked by numerous denunciations of cases of sexual harassment, sexual assault and rape, mainly committed by men against women, in a large range of artistic and cultural work and education contexts. Gender-based violence affects all kinds of artistic and cultural workplaces and educational institutions across many countries, which suggests that they are neither isolated incidents nor the consequences of a few individual deviant men. Instead, it reveals the systemic character of gender-based violence in artistic and cultural worlds. However, while gender inequalities in art worlds are well documented by academic research, the identification and explanation of gender-based violence in artistic and cultural sectors remain underexplored. Based on ambitious case studies in several art and cultural domains—opera, popular and electronic music, visual arts, screen industries, photography, and theatre—and across a wide range of countries—Finland, France, Japan, the United Kingdom, and the United States—this book aims to fill this gap. In this introductory chapter, we first examine the current state of the art in the analysis of gender inequalities and gender-based violence in artistic and cultural worlds before presenting the key contributions of this book to a comprehensive understanding of gender-based violence in artistic and cultural work and education
(ei) saa katsoa - katse kohti tätä (ujoa) näyttelijää
No full textTässä kirjallisessa opinnäytteessäni pohdin kokemuksiani katsottavana olemisesta näyttelijäntaiteen opintojeni aikana Teatterikorkeakoulussa. Kirjoitan siitä, kuinka ajattelen näyttelijän itsetuntemuksen olevan apuna katseiden edessä pelosta ja häpeästä vapaaseen toimintaan, joka mahdollistaa itselleni tuntemuksen läsnäolosta. Tämän opinnäytetyön näkökulma on ujossa persoonallisuudessa, jonka piirteitä itsessäni tunnistan. Avaan pohdintaani siitä, kuinka yrittämällä ymmärtää tämän persoonallisuuspiirteen toimintatapoja, kykenen tunnistamaan omia tarpeitani ihmisenä ja näyttelijänä, ja siten voin pyrkiä näiden tarpeiden täyttämiseen.
Mitä minun (ujo) ruumiini tarvitsee, jotta kykenen toimimaan (ja nauttimaan) katseiden edessä?
Aloitan purkamalla ajatustani siitä, kuinka koen näyttelijän siviilielämän ja työelämän väistämättä sotkeutuvan toisiinsa. Tämän vuoksi tahdon itse pyrkiä ymmärtämään omaa siviiliminuuttani mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, sillä se kulkee omine toimintamalleineen, tarpeineen ja historioineen mukanani harjoitustilanteisiin, sekä vääjäämättä myös näyttämölle. Vaikka kuinka toimisin näyttämöllä roolihenkilön suojissa, se kaikki tapahtuu tämän oman ruumiini kautta. Esitän keinoni erotella arkea ja työtä ruumiissani siten, että jaottelen sen kolmeen eri osaan. On arkiminä, harjoitteluminä ja näyttelijäminä. Tämän jaon avuin mahdollistan itselleni toimimisen ujouden kanssa.
Kirjoitan siitä, kuinka tunnistan ujouden rinnalla myös herkkyyden piirteitä itsessäni. Avaan sitä, kuinka ujous ja herkkyys juuri minussa ilmenevät, ja kuinka ne ovat vaikuttaneet näyttelijänä kasvamisen prosessiini opintojeni aikana. Pyrin vastaamaan muun muassa kysymyksiin:
Haluanko olla muille näkyvä vai näkymätön?
Mitä tapahtui, kun tuntui turvallisemmalta olla näkymätön?
Mitä tapahtui, kun halusin olla kontrollissa siitä, kuinka minut nähdään? Mitä on olla näkyvä?
Avaan pohdintaani siitä, mitä tarkoittaa katseen alle jääminen. Kirjoitan kokemuksestani, kun annoin liikaa valtaa sille, kuinka oletan yhteiskunnan, oman alamme, opettajien ja kanssaopiskelijoiden katseiden minut näkevän, ja siten jäin katseiden alapuolelle. Pohdin sitä, kuinka tämän vuoksi jäin myös oman katseeni alle.
Kuinka se, miten minua katsotaan, vaikuttaa siihen, miten minä itseäni katson?
Lopussa käännän katseeni sinuun, häneen, teihin. Kirjoitan havahtumisesta siihen, kuinka paljon kykenen saamaan toimijuutta, pelottomuutta esiintymiseeni, kun myös minä voin katsoa ja nähdä. Kohdistamalla katseeni, näkemällä myös itse, en olekaan enää yksin katseen kohteena, vaan myös sinusta, hänestä ja teistä tulee yhtä lailla kohteita. Katseemme ovat yhdenvertaiset, eikä minun tarvitse murskautua sen alle. Käsittelen kokemustani katseen kääntämisestä Veljelleni -näytelmän harjoitus- ja esityskaudella. Kuinka näyttelemäni roolihenkilön Siskon silmät saivat minulle kokemuksen rohkeudesta ja vapaudesta, nautinnostakin näyttämöllä. Avaan myös kokemusta laulamisesta katseiden edessä. Kirjoitan siitä, kuinka laulaessani toisen/toisten katseen kohtaaminen on mahdollistanut minulle rauhan ja siitä seuranneen nautinnon tuntemuksen tilanteessa, jota niin usein kuollakseni pelkään. Pohdin sitä, onko minun esiintyessäni aina pyrittävä nautintoon, vai voiko kyse ollakin vain rauhan tunnusta? Synnyttääkö rauha nautintoa
Pilviprojekti
No full textPilviprojekti on meneillään oleva projekti ja maisterin opinnäytetyö, joka sisältää taiteellisen osan ja kirjallisen osan. Molemmat osat tukevat taiteellista työskentelyäni, jossa keksin tapoja, joilla luonto ja ihmiset voivat tulla lähemmäksi toisiaan pehmeällä tavalla.
Koko projekti on ollut käynnissä neljä vuotta ja se jatkuu tulevaisuuteen. Aikaisemmin Pilviprojektista on syntynyt installaatio, taideteoksia, runoja ja esitys. Kuvan Kevät-näyttelyssä 2025 esitin kolme taideteosta: Olen pilvi, Pilvi 1–352 ja Pilvi, jota voit koskettaa. Olen pilvi on hidas tanssi, jossa liikun kuin pilvi, kuvittelen itseni pilveksi. Pilvi 1–352 on valokuvainstallaatio, jossa 352 pientä valokuvaa esitettiin. Pilvi, jota voit koskettaa on ryijymatto, jota yleisöä kutsuttiin koskettamaan kuvitellessaan, että matto on pilvi. Nämä taideteokset puhuvat teemoista kosketus, pehmeys, havainto ja mielikuvitus.
Kirjallisen osan kaksi pääkysymystä ovat: Mitä ihmiset ennen vanhaan ajattelivat pilvistä? ja Millaisia pilvet ovat tulevaisuudessa? Vastaan ensimmäiseen kysymykseen käyttämällä alkuperäiskansojen metodologiaa ja kannattelemalla vanhoja tarinoita tavalla, jolla ne ovat aikoinaan kasvatettu, kunnioitettu ja nähty totuuksina. Tarinat ovat Suomesta, Norjasta, Australiasta ja mielikuvituksestani. Tutkin toista kysymystä ilmastonmuutoksen valossa ja tieteen näkökulmasta. Esimerkiksi ilmaston lämmetessä mikrobien elämä vapauttaa enemmän pilvisiemeniä, jotka tekevät pilviä jäisemmiksi. Muut tieteelliset teemat ovat epävarmuus, ilmastomallit, takaisinkytkennät ja maajärjestelmien keskinäinen kytkös.
s u u r i a a l u e i t a h i t a a s t i l a s k e v a a i l m a
“The way you do anything, is the way you do everything” ~ thoughts about performance art, practices, cycles, sustainability, life, death, (re)birth...
No full textThis document is a written component of my artistic thesis work for Dance Performance Master’s Studies in Theatre Academy, University of the Arts | Uniarts Helsinki. It is a reflection of my two-year MA studies about perspectives on making performance art and its sustainability, everyday practices that can work as a foundation for artistic practices, cycle conscious living | creating and big questions of life, death and (re)birth. The work has a red thread that it follows ~ the cyclicality of the female hormonal cycle and its connection to the seasons in nature.
The work has three introductions: Introduction 1 ~ “Welcome, my name is Mathilda” that works as an introduction to the themes of the work and how I perceive life and art at the moment, Introduction 2 ~ This thesis, the basics that gives the reader the practical information about the thesis and on how to read this work and Introduction 3 ~ Cycles, practices that works as a background information for the chosen perspectives of the work like cycle consciousness, cyclical living and everyday practices that blend with artistic practices.
After the introductions the work has four main chapters ~ Phase I, II, III and IV, that represent the phases of a biological woman’s hormonal cycles when unaltered by pharmaceutical drugs or hormonal contraception and they are paired | connected with different elements and seasons that work as a catalyst on reflecting the studies.
In the first main chapters Phase I ~ winter, water, new moon, night I continue opening the knowledge of the first phase of the female hormonal cycle, the menstruation, also known as “the inner winter”. In this chapter I reflect on my MA solo From Source and Deep cleansing to Rebirth (2023) and the importance of water and research in my practice.
In the second chapter Phase II ~ spring, air, sunrise I give an introduction for the next phase of the menstrual cycle ~ “the inner spring”, unwrap ACO: boxytocin (by Avgoustina Triarou, 2024) and my artistic thesis The Last Rite of Spring (by Renan Martins, 2024) projects and expand the importance of quantum biological practices in my everyday life and artistic work.
In the third chapter Phase III ~ summer, earth, full moon, day I continue with an introduction of the third phase of the moon cycle ~ “the inner summer”, reflect on nora chipaumire’s wisdom, talk about my perspectives and importances of sustainable working and thoughts about freedom and captivity.
In the fourth chapter Phase IV ~ autumn, fire, sunset I talk about the last phase of the menstrual cycle ~ “the inner autumn”, walk through Valgie verevä (2025) project and share my thoughts about audience engagement and rituals.
Thesis ends with a Conclusions chapter that sums up thoughts about writing the thesis, studying in Theatre Academy, what happens next and who I want to thank and acknowledge regarding my MA studies and this thesis
Skills of economy sessions : bio-kuratoriaalinen teksti
No full textOpinnäyte on bio-kuratoriaalinen teksti, joka kytkeytyy kuratoimiini Skills of Economy Sessions -tapahtumiin syksyllä 2016 ja keväällä 2017. Tekstissä selitän ja avaan tapahtumissa käytetyt käsitteet sekä perustelen, miksi haluan käyttää niitä. Näiden tekstien lisäksi julkaisun jokaiseen kolmeen osaan tilattu teos sekä keskustelu taiteilijan, minun ja sellaisen kolmannen henkilön kanssa, joka on perehtynyt niihin teoreettisiin ja tutkimuksellisiin näkökulmiin, joihin taiteilijan teos liittyy ja joihin keskustelu kiinnittyy. Olen määritellyt julkaisun bio-kuratoriaaliseksi tekstiksi, joka ajallisesti sijoittuu itse kuratoriaalisen työn erilaisiin vaiheisiin ja joka sekoittaa tämän työprosessin eri muotoja pyrkien tuottamaan uusia näkemyksiä ja asemia. Se käy dialogia erilaisten teoreettisten näkökulmien kanssa, reflektoi kuratoriaalista työtä ja esittää teoksia sekä taiteellista työskentelyä kuraattorin henkilökohtaisten näkökulmien kanssa yhdessä. Opinnäyte tuo esiin lähtökohtia, joiden vuoksi kuratoriaalinen työskentelyni Skills of Economy Sessions -tapahtumien yhteydessä on sellaista kuin se on, ja miten se kiinnittyy tiettyihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Samalla koen, että on tärkeää artikuloida kuratoriaalista työskentelyä henkilökohtaisena prosessina, johon vaikuttavat yksilön materiaaliset, kulttuuriset, sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset lähtökohdat. Näin ollen kuratointi on aina asioiden tekemistä ja taiteen esille tuomista jostain lähtökohdasta, johon vaikuttavat monenlaiset keskenään ristiriitaiset yhteiskunnalliset seikat. Teksti tuottaa narratiivin, joka tuo yhteen kysymyksiä yhteiskuntaluokan ja prekaarisuuden nykyisestä merkityksestä sekä hyvinvointivaltion muutoksista. Samalla kysymykset liittyvät hupeneviin resursseihin ja pelkoihin sekä mahdollisuuksiin, mitä ihmiselämän loppuminen aiheuttaa. Tarkoituksena on tuottaa, esittää ja uudelleen esittää käsitteitä, kokemuksia ja käsityksiä, jotka sitovat ja kietovat näitä kysymyksiä yhteen. Tekstin ja tapahtumien pääasiallinen lähtökohta oli ja on, että huolia tasa-arvosta, tulonjaosta ja työolosuhteista ei voi ymmärtää ilman kysymyksiä hyvinvointivaltiosta ja sen kehityksestä. Hyvinvointivaltion tulevaisuuden mahdollisuuksia ei voi ymmärtää ilman pohdintoja resursseista ja elämän loppumisesta, vallasta siihen sekä näihin liittyvistä hybridimäisistä toimijuuksista. Tekstin, kuten Skills of Economy Sessions -tapahtumienkin, kuratoriaalinen työ on tämän yhteiskunnallisen ja poliittisen position tutkimista ja artikuloimista henkilökohtaisen kanssa yhdessä. Miten minä toimijana, jossa ovat keholliset, materiaaliset, kulttuuriset, sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset seikat toisiinsa kietoutuneina ja toisiaan määrittävänä, tuotan, esitän ja uudelleen esitän taiteen, taiteilijoiden, tutkimuksen, tutkijoiden ja näihin kietoutuneet kriittisten keskusteluiden kanssa näkemyksiä ja kokemuksia yhteiskuntaluokasta, prekaarisuudesta, hyvinvointivaltiosta ja resurssien sekä (ihmis)elämän muuttumisesta ja loppumisesta? Näin kuratointi, ja teksi osana sitä, on suunnistamista ja hapuilua, aseman etsimistä, joka vaihtuu jatkuvasti, ristiriitaisessa ja monimutkaisessa yhteiskunnallisessa ympäristössä, jossa kuratointi ei pyri tuottamaan pysäytettyjä, varmoja, objektiivisia tai ympäristöstään irrotettuja näkökulmia ja tietoa taiteesta, kulttuurista tai yhteiskunnasta. Kuratoriaalinen työskentelyni pyrkii materialisoimaan ja esittämään väliaikaisia ja tilanteeseen sidottuja näkökulmia taiteen ja todellisuuden kanssa 3 avaten niitä ja itseään aina uusille asemille, prosesseille ja näkökulmille, jotka kiistävät ja luovat mahdollisuuksia uusille eettisille, epistomologisille ja ontologisille järjestyksille
Two approaches to relationality in experimental notation
No full textWritten by artist-researchers whose musical upbringing is in Western classical music, this article contributes to the ongoing discourse reflecting on norms of music creation and performance, specifically in terms of authenticity, agency, and ways of knowing. We approach these challenges through the discussion of our respective research projects addressing experimental notation practices. These projects answer similar needs and challenges through differing practical approaches.
Our approaches to experimental notation challenge common attitudes within institutionalised classical music by emphasising sound and listening as inherently relational in terms of time and space. Through our compositional processes, we show two possible paths: modifying pre-existing conventional musical notation through a strong emphasis on listening-based music performance, and reframing composing and performing as ongoing negotiation between materials and agents.
We wish to redress disparities in our tradition’s practice by rejecting the monistic, authoritarian perspective we find ethically and creatively harmful to our field. Instead, we argue for plural, simultaneous approaches and knowledges that hold conventional or experimental ways of music-making as valuable in their own rights. We thus provide more points of access to engaging with works in our canon, and enrich the possibilities of contributing to both the preservation and development of Western classical music