Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
VARASTA TÄMÄ OPINNÄYTE : omasta luovasta identiteetistä ja alaa uudistavasta ammattilaisuudesta
No full textEsittelen tässä teatteritaiteen maisterin opinnäytteeni kirjallisessa osassa joitain tapoja suhtautua omuuden, luovuuden ja identiteetin käsitteisiin ja pohdin näitä erityisesti suhteessa opinnäytteeni taiteellisen osan Varasta tämä esitys taustalla vaikuttaneeseen ja sen valmistamisen myötä syventyneeseen ajatteluun. Opinnäytteeni kirjallinen osuus koostuu johdantoluvun lisäksi neljästä keskenään hieman erityylisestä esseemäisestä luvusta sekä loppupäätelmistä.
Ensimmäisessä luvussa avaan lyhyesti opinnäytteeni taiteellisen osan Varasta tämä esitys lähtökohtia, teoksen valmistamista, sisältöä ja sen saamaa vastaanottoa. Pohdin opinnäytteeni taiteellisen osan suhdetta nykytaiteeseen ja esitän joitain huomioitani käsitteestä nykyesitys
Toisessa luvussa lähestyn luovuuden ja luovan identiteetin sekä omistamisen ja omuuden ajatuksia ensin suhteessa historialliseen taiteilijakäsitykseen – erityisesti saksalaisen filosofi Immanuel Kantin esittelemän taiteellisen nerouden käsitteen kautta – ja myöhemmin porvarillisen yksilön käsitteen valossa. Pohdin näitä suhteessa Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa vallitseviin henkilökohtaisuuden ajatusta painottaviin opetuskäytäntöihin ja diskursseihin.
Luvussa kolme syvennän pohdintaa oman luovuuden ja luovan identiteetin ajatuksista käymällä läpi varastamista, plagioimista ja kopioimista enemmän tai vähemmän tietoisina menetelminä ja ilmiöinä eri taidemuotojen traditioissa. Esimerkkini tässä nousevat pitkälti näytelmäkirjallisuuden, kirjallisuuden, musiikin, elokuvataiteen ja kuvataiteen piireistä.
Neljännessä luvussa lähestyn aihettani hieman toisella tavalla ja pyrin erittelemään – ja purkamaan paloiksi – omaa luovaa identiteettiäni sekä sen rakentuneisuutta kaunokirjallisia keinoja hyväksi käyttäen. Kaunokirjallisen osuuden lähtökohdat, muodon ja ilmaisun olen varastanut niin kuvataiteen kuin teatterinkin konteksteista.
Opinnäytteeni kirjallinen osani päättyy loppupäätelmiin, jossa tosiaankin pyrin esittämään loppupäätelmäni aiheesta. Kirjoitelmani alaa uudistavuus jääköön tämän jälkeen lukijan sekä opinnäytteeni tarkastajien arvioitavaksi
”Rima alas ja komeasti yli” : Kolmen soitonopettajan kokemuksia oppilaan minäpystyvyyden tukemisesta
No full textIhmisen usko itseensä ja kykyihinsä määrittelee monella tavalla hänen elämänvalintojaan. Kehittyäkseen elämässä jokaisen on kyettävä oppimaan uutta, ja oppiminen edellyttää uskoa omiin kykyihinsä, minäpystyvyyttä. Minäpystyvyydellä tarkoitetaan yksilön uskomuksia tai arvioita omista kyvyistään suoriutua erilaisista tehtävistä (Bandura 1997).
Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää, millaisilla vuorovaikutuksen keinoilla soitonopettaja voi tukea oppilaan musiikillisen minäpystyvyyden kehittymistä yksilöopetuksessa. Tarkasteluni kohteena ovat nimenomaan musiikkiopistossa tapahtuvat soittotunnit, joissa opettaja ja oppilas ovat kahden kesken. Opettajan vuorovaikutus on keskeisessä osassa minäpystyvyyden tukemisessa. Tutkimuskysymykseni ovat:
1a Millaisia vuorovaikutuksen keinoja haastateltavat soitonopettajat kuvailevat käyttävänsä yksilöopetuksessaan?
1b Miten haastateltavat soitonopettajat pyrkivät vuorovaikutuksellaan tukemaan oppilaidensa musiikillisen minäpystyvyyden kehittymistä?
Teoreettinen viitekehys tarkastelee minäpystyvyyden käsitettä, merkitystä ja sen muodostumisen lähteitä, sekä minäpystyvyyden yhteyttä motivaatioon ja emootioihin. Lisäksi tarkastelun kohteena on opettajan vuorovaikutus minäpystyvyyden tukemisen näkökulmasta, jolloin erityisesti opettaja-oppilassuhde ja oppilaslähtöisyys ovat keskeisiä.
Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, ja aineistonkeruumenetelmänä oli teemahaastattelu. Haastatteluihin osallistui kolme soitonopettajaa musiikkiopistosta, jossa annetaan opetusta taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän mukaan. Aineiston analyysissa käytin teoriaohjaavaa analyysia.
Tutkimukseni tulokset osoittavat, että minäpystyvyys ja sen tukeminen koetaan merkittäviksi asioiksi, ja opettajat ottavat minäpystyvyyttä huomioon omassa opetuksessaan. Erityisesti onnistumisen kokemusten mahdollistaminen ja kannustavan palautteen antaminen ovat merkittäviä keinoja oppilaan minäpystyvyyden tukemiseen. Tärkeänä pidettiin oppilaslähtöistä opettamista, sopivan tasoisten tavoitteiden asettamista, joustavuutta tuntien kulussa sekä oppilaan taitotason ja emootioiden huomioimista
Esitystaiteen menetelmät ja utooppinen pedagogiikka
No full textTässä artikkelissa tarkastelen taiteen opettamisen poliittisuutta utooppisen pedagogiikan käsitteen kautta. Avaan utopian käsitettä yhteiskuntatieteissä ja tuon esiin, miten utopiaa on tarkasteltu teoreettisesti taiteen tutkimuksen piirissä. Tutkimuskysymykseni on, miten utooppista pedagogiikkaa voisi kehittää taidelähtöisesti ja mitä se tarkoittaa eri konteksteissa? Viittaan aiempaan tutkimusprojektiin ”Poliittinen mielikuvitus ja vaihtoehtoiset tulevaisuudet” (2020–2024) Turun yliopistossa ja siinä toteutettuun pedagogiseen kurssikokonaisuuteen. Jäsennän kurssin mukanaan tuomia huomioita kokeilevuuden, leikin, materiaalisuuden ja yhdessä kuvittelun avulla. Pyrin vahvistamaan yhteiskuntatieteissä käydyn utopiakeskustelun ja taiteesta lähtöisin olevan utopiakeskustelun yhteneväisyyksiä pedagogisesta näkökulmasta. Päädyn ajatukseen utooppisesta pedagogiikasta käsitteellisenä työkaluna taiteen opettamisen yhteiskunnallisen sidoksen vahvistamisessa
Resonating Voices - Waves of Sound and Spirit in a Palestinian Musician's Quest for Identity and Freedom
No full textThis thesis emerges as an exploration of the multifaceted nature of music, identity, and the enduring spirit of a people living through profound challenges. Based on autoethnographic reflection, it provides an introspective exploration of how sound becomes a vessel for presence, a mirror for resilience, and a space for transformation. Through music, this inquiry seeks not merely to articulate personal narratives but to connect them with the common pulse of collective memory—a memory influenced by the persistent realities of displacement and the yearning for freedom that Palestinians, no matter where they are in the world, experience.
At the heart of this research lie three case studies that illuminate the potential of music: Sonic Exile, where traditional Arabic modalities and experimental soundscapes dissolve into a single, resonating voice; Echoes from Bethlehem, an improvisational encounter with Palestinian Nay master Faris Ishaq that brings forth a meditative state of being wholly present in sound and spirit; and the work of the Amwaj Choir, where human voice rises above cultural and physical confines, embodying a living, enduring presence.
The findings suggest that music is not a static act but a living practice—an unfolding dialogue between tradition and innovation, self and other, silence and sound. Improvisation, as a way of being, becomes a method of both reflection and resistance, enabling a deeper connection to the present moment while engaging with the complexity of the past.
The research reveals music’s profound capacity to heal, to resist, and to imagine new pathways for freedom and belonging. Rather than offering definitive conclusions, this thesis extends invitations: to listen, witness, and remain open to the spaces where sound and silence meet, where identity and memory evolve, and where the human spirit, despite all, continues to create and endure
Encountering music analysis: structure, performance, text and beyond : Festschrift for Lauri Suurpää
No full textModern music theory scrutinizes its subject matter not only as pitches, rhythms, and structures. Instead, the narrativity, referentiality, and cultural context of music are all aspects of music’s ontology that link music theory to other disciplines within academic music research. The potential applications of music theory are very broad: the knowledge generated by music analysis is not only indispensable for editorial research, but also a natural part of the methodology of artistic research. This research anthology celebrates Lauri Suurpää’s 25-year career as Professor of Music Theory at the Sibelius Academy. The Festschrift brings together key research themes and theoretical perspectives in his work, including narrativity, New Formenlehre and Schenkerian analysis. The relationship of classical music to the world around it and the internal coherence and logic of music are key areas of Suurpää’s research, which the authors of this anthology address from their own perspectives. The articles cover the entire tonal period of instrumental and vocal music, from Scarlatti and J. S. Bach to Anton Bruckner and Jean Sibelius.CONTENTS
Introduction / Johdanto
Part I: Analyzing Instrumental Music
L. Poundie Burstein : “But First, I’ll Have a Snack!”: Beethoven’s Inter-movement Finale Parodies
Jonathan Dunsby : To be a Saint: Domenico Scarlatti’s K. 87
Robert S. Hatten: Texture as Premise in Haydn: Developing Variation of Thematic Texture in the First Movement of the Piano Sonata in C Major (1794/5)
Olli Väisälä: Schenkeriläinen äänenkuljetus ja “mekaaniset” operaatiot Bachin C-duuri-inventiossa/ Schenkerian Voice-Leading and “Mechanical” Operations in Bach’s C-Major Invention
Inkeri Jaakkola: Stylistic Conventions and Individual Fingerprints in Erik Tulindberg’s String Quartets op. 1 and op. 2
Julian Horton: Bruckner, the New Formenlehre and the Problem of Cadence
Part II: Text and Music
Sakari Ylivuori: A Hero Despite His Flaws – The Narrative in Sibelius’s Sandels (op. 28)
Anna Pulkkis “Ich hab’ im Traum geweinet” by Schumann and Bronsart: Dreams of Reality and Illusion
Thomas H. Kirkegaard: Tonal Irony in Tekla Griebel Wandall’s Saphire sind die Augen dein
Part III: Performance, Analysis and Editions
Daphne Leong: A Metric Puzzle in Sibelius’s Violin Concerto
Timo Virtanen: Notes on Heinrich Schenker’s Views on Notation and Editing
Cecilia Oinas: Beethoven’s Performative Past: A Case Study on Interpreting the Editions of the Piano Sonata in G major op. 14 no. 2
Mieko Kanno: Drift, and the Aging of New Music
Juha Ojala: Indications of Performer’s Semiotic Space: Pianists on The Spruce op. 75 no. 5 by Jean Sibelius
Markus Mantere: Heinrich Schenkerin vaikutus suomalaiseen musiikintutkimukseen
Part IV: Reminiscences
Minna Holkkola: Lauri työtoverina ja kolleganafi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Generatiivinen tekoäly luovan yhteistoiminnan osapuolena musiikkikasvatuksessa
No full textTässä artikkelissa pohdimme generatiivisen tekoälyn (generative artificial intelligence, GenAI) mahdollisuuksia edistää luovuutta musiikkikasvatuksessa. Samalla tarkastelemme yleisemmin GenAI:n roolia luovan yhteistoiminnan osapuolena. Perinteisesti kyky luovaan yhteistoimintaan on liitetty intentionaalisiin toimijoihin, ennen muuta ihmisiin. Pragmatismin ja posthumanismin filosofisiin viitekehyksiin tukeutuen haastamme tämän ihmiskeskeisen näkemyksen ja ehdotamme, että luova yhteistoiminta voidaan hahmottaa intentionaalisten ja ei-intentionaalisten toimijoiden välisenä vuorovaikutuksena. Hyödynnämme tarkastelussamme toimija-verkkoteoriaa, joka yhdessä pragmatististen ja posthumanististen filosofioiden kanssa auttaa hahmottamaan musiikkikasvatusta yhteen kytkeytyvinä dynaamisina ja systeemisinä vuorovaikutuksina, jotka tukevat musiikillista oppimista, kasvua ja sivistystä. Vaikka GenAI tuo luoviin musiikillisiin prosesseihin uusia ilmaisullisia mahdollisuuksia, sivistystä edistävä kasvatus edellyttää pedagogista tahdikkuutta, joka näyttää olevan tekoälyn ulottumattomissa. GenAI:n hyödyntäminen sivistävässä musiikkikasvatuksessa edellyttää opettajilta perehtymistä tekoälypedagogiikkaan ja asettaa uusia haasteita musiikin alan opettajankoulutukselle. Keskeistä on opettajaopiskelijoiden kriittisen tekoälylukutaidon kehittäminen tavoilla, jotka auttavat heitä ymmärtämään tämän teknologian ehtoja, mahdollisuuksia ja riskejä
Pitkät hyvästit : Syitä kotimaisten artistien lopettamispäätöksille
No full textTässä kandidaatin tutkielmassa tarkastellaan kahden kotimaisen artistin, Iisan (Iisa Pajula) ja AURALin (Laura Sippola) sekä SOFA-yhtyeen (Sonja Kuittinen ja Fanni Noroila) uransa lopettamispäätöksiä ja niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää, millaiset rakenteelliset haasteet indieartistin näkökulmasta vaikuttavat siihen, että musiikkiura koetaan kestämättömäksi.
Aineistona toimii kahden artistin ja yhden yhtyeen omat ulostulot lopettamiseen liittyen, media-artikkelit ja mediassa esiintyneet haastattelut ja sosiaalisen median päivitykset. Aineisto analysoidaan teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Keskeisiksi analyysikategorioiksi muodostuivat indieartistin toimiala, hyvinvointi, tulonmuodostus, musiikkialan tila, kaupalliset mittarit, musiikin rooli ja medianäkyvyys.
Tulokset osoittivat, että vaikka indieartistin asemaan liittyy luova vapaus, siihen liittyy myös rakenteellista epävarmuutta, kuten toimeentulon haasteet, resurssien niukkuus ja kaupallisten paineiden aiheuttama kuormittavuus. Kaikki tutkimuskohteet kokivat, että nykyiset rakenteet eivät mahdollista kestävää taiteellista työskentelyä. Lopettamispäätökset eivät kuitenkaan merkinneet taiteilijuudesta luopumista, vaan pikemminkin uuden suunnan löytymistä taiteen tekemisessä: vanhasta oli luovuttava
Opinnäytteen kirjallinen osa
No full textOpinnäytetyöni koostuu taiteellisesta ja kirjallisesta osasta.
Taiteellinen osa Sometimes (in rooms, e-mails, windows, walls) on ääni-installaatio, joka esitettiin osana Kuvan Kevät-näyttelyä 17.5.–15.6.2025 Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa Helsingissä. Näyttelyssä teos sijaitsi Mylly-rakennuksen toisessa kerroksessa, huoneessa K-216. Huoneeseen tehty tilasidonnainen teos yhdisti ääntä, esineitä sekä veistoksellisia elementtejä.
Opinnäytetyön kirjallinen osa koostuu taiteellisen osan dokumentoinnista tekstin sekä kuvien avulla. Lisäksi avaan teoksen lähtökohtia ja prosessin etenemistä pohtien suhdettani ääneen, tilaan ja muuhun materiaaliin.
Sometimes (in rooms, e-mails, windows, walls) teos on lähtenyt liikkeelle jonkinlaisesta staattisen ja jähmeän materiaalin välttelystä ja kaipuusta tilan sekä tilanteiden pariin. Lähestyn tekemistä moniulotteisen informaation ja tuntemisen välimaastossa. Tekstissä pyrin hahmottelemaan itselleni kiinnostavia kohtia ja suuntia esimerkiksi herkistymisen, liikkeen, performatiivisuuden sekä aktiivisen tilan ja kokoontumisen energian käsitteiden kautta.
Avaan tekstissä myös ajatuksiani erityisesti ääneen ja sen nauhoittamiseen, työstämiseen sekä esittämiseen liittyen. Pohdin esimerkiksi äänen kehollista läsnäoloa ja erilaisia latauksia sekä läsnäoloja äänessä; puhelimella äänittämistä; kuuntelemisen merkitystä teosten ja merkitysten rakentumisessa sekä äänen mahdollisuuksia kuvataiteen kontekstissa.
Keskustelen tekstin läpi itselleni merkityksellisiltä tuntuvien taiteilijoiden ja tekijöiden kanssa viittamalla ja samaistumispintoja etsimällä. Pyrin sijoittamaan omaa työskentelyäni ajatuksiin ja keskusteluihin, joita kohti tekemiseni nykytaiteen kontekstissa tuntuu hakeutuvan
What Is the Vision for Cultural Funding in Finland and How Is It Supported by the Government? : Analysis of the 2024 Cultural Policy Report and Trajectory of State Level Cultural Funding in Finland
No full textDiscussion regarding cultural funding and its structures is currently active in Finland and involves wide range of stakeholders, such as cultural sector professionals, political decision-makers, civil servants, and public commentators. The discussion has been accelerated in part by the preparation of the 2024 Cultural Policy Report by Prime Minister Petteri Orpo’s government, as well as the historical cuts to culture for 2025 made by his government. At the same time, significant disruptions have occurred in recent years in the operational environment of the cultural sector and its funding, such as the global pandemic and the loss of the state gambling monopoly’s beneficiary status, which transferred funding for the arts and culture directly to the state budget. These sector specific changes, together with macro-level challenges, the heightened geopolitical tensions and exceptionally uncertain economic situation both in Finland and globally, raise fundamental questions about the role of culture for our society and how we choose to support the things that matter.
This thesis aims to contribute to this discussion by analyzing the 2024 Cultural Policy Report from the point of view of cultural funding and structures, by examining budget decisions implemented by the government, and assessing them in relation to the vision and proposed actions presented in the report. The findings of the analysis reveal at least a partial contradiction between the report’s objectives and actions and the concrete political decisions concerning cultural funding.
This thesis is a case study of cultural funding and its instruments in Finland, conducted as desk research through document analysis. The theoretical framework of the analysis is grounded in research literature on cultural policy and cultural funding as well as previous research on cultural funding and cultural governance in Finland. Consequently, the thesis provides the reader with a comprehensive and timely overview of state-level cultural funding instruments and structures in Finland, their development and current discussion concerning them
Towards a Theatre of Be()longing
No full textIn this thesis, I explore the potential of theatre in a world where the idea of the "real" is in crisis. I suggest that this ongoing disruption – brought about by the collapse of metaphysical distinctions such as real/fake, true/false – remains irresolvable if it continues to treat itself as a crisis rather than recognizing itself as a condition. Rather than assuming we are cut off from reality, one might instead consider that reality itself no longer functions within the parameters these concepts once provided. In relation to these changes, the work of the actor can no longer be described as dependent on these parameters either. Building on existential philosopher Martin Heidegger’s concept of dasein and post-structuralist Jacques Derrida’s notion of différance, and merging their thinking through the lens of artistic practice, I propose a revised understanding of presence as negotiation. Drawing from scholars such as Erika Fischer-Lichte, Amelia Jones, and Luk van den Dries, I examine how the tension between re-presentation and representation – the crisis of formulas amidst the relationality of space – calls for a reconsideration of distinctions such as mediated/present and essential/coded. This analysis contributes to the development of the concept of per-for(m)ation – as negotiating one’s own absence – examining how theatre, as a relational space, becomes a vehicle for engaging with the collapse of traditional metaphysical distinctions, in order to realize (as recognize and create) realities that are processual, co-created, and very real. Under these circumstances I argue, the focus necessarily shifts from what to how, marking the emergence of the dramaturg as a pivotal figure in the creation of theatre. Every question (surrounding the making of theatre) becomes inherently dramaturgical