Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
From Teaching to Curation : Cross-pollination as a Reparative Strategy in Pedagogical Field(s) of Dance
No full textThis chapter is a song. We invite you to chant it out loud. It exposes issues of colonial thinking within teaching practice. Coming from two different countries, Iran and Brazil, in distant continents within the global south, we realise our ex-centricity as dance artists-academics when we are brought together by the sense of displacement with/through teaching in academia. This co-written chapter is a practice of cross-pollination: a method of nomadic/counter authorship that we have been developing through our collaborations as dance artists, curators and academics. In this chapter, we depart from the question “how can teaching be(come) a curatorial practice?” and then we unfold “what do we mean by curation?” and “how can we teach/learn through curationship?” Understanding the curatorial practice as a practice of caring for/with/through relationships with an ‘other’, we step into counter-colonial practices of curation by celebrating the multiple and the multitude, poly relations that engage in response to situated territories, in a co-laboration of spiral relationships. To think of curationship as experiences of confluence is to value ecosystems of care that takes place through co-learning, experimenting, conversing, and co-curating as we re:pair our senses of belonging with place, time, and relations
Opetussuunnitelman perusteiden toteuttaminen yläkoulun musiikinopetuksessa
No full textTutkimuksen tavoitteena oli selvittää musiikin opetussuunnitelman perusteiden toteutumista opetuksen sisällön ja työtapojen osalta yläkoulun kaikille yhteisessä musiikinopetuksessa seitsemännellä ja kahdeksannella luokalla. Koska opettajilla on laaja pedagoginen autonomia opetussuunnitelman perusteiden tulkinnassa ja toteutuksessa, oli mielenkiintoista tutkia, millaisia valintoja musiikinopettajat tekevät ja millä perusteilla. Tutkimuksen kohdistaminen yläkoulun seitsemännelle ja kahdeksannelle luokalle ja kaikille yhteiseen musiikin oppimäärään perustui siihen, että tuolloin Suomessa oppivelvollisuutta suorittavat oppilaat opiskelevat musiikkia viimeisen kerran koko ikäluokan kattavana joukkona.
Tutkimuksen pääkysymys oli:
1. Miten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjä musiikinopetuksen sisältöalueita toteutetaan yläkoulun musiikinopetuksessa?
Pääkysymystä tarkennettiin seuraavien alakysymysten avulla.
1.1 Mitä musiikkia opetuksessa tarkastellaan, toteutetaan ja tuotetaan?
1.2 Mitkä kriteerit ohjaavat ohjelmistovalintoja ja miten opettajat perustelevat niitä?
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä olivat opetussuunnitelmatutkimus ja opettajan autonomia. Opetussuunnitelmatutkimuksesta tuotiin esiin sen historiaa ja opetussuunnitelmatyötä Suomessa. Opettajan autonomiaa käsiteltiin autonomiana suhteessa opetussuunnitelman perusteiden tavoitteiden ja sisältöjen toteuttamiseen.
Tutkimuksen aineisto tuotettiin musiikinopettajille osoitetun kartoittavan kyselytutkimuksen ja kolmen puolistrukturoidun haastattelun avulla.
Saadut tutkimustulokset ovat pitkälti linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa. Musiikinopetus näyttäytyi yhteismusisointiin perustuvana toiminnallisena oppiaineena. Opetussuunnitelman perusteiden sisältöalueet toteutuivat pääasiassa hyvin, eli musiikinopetus oli monipuolista. Opetuksen ohjelmistot olivat monipuolisia erityisesti kuunteluohjelmiston osalta. Luovan tuottamisen sisällöt toteutuivat vaihtelevasti, eli opettajakohtaiset erot opetussuunnitelman perusteiden toteuttamisessa olivat tällä osa- alueella suuria. Voimassa olevien vuoden 2014 opetussuunnitelman perusteiden ajalta ei ole tehty yläkoulun musiikinopetuksen sisältöihin tai työtapoihin liittyvää tutkimusta, joten tämä tutkimus tuotti uutta ja tarpeellista tietoa musiikkikasvatuksen alalle
Heat work : choreography as an ecological enquiry of machine learning and extractivism
No full textArtificial Intelligence (AI) has the potential to both disrupt and transform the performing arts. However, the use of Machine Learning (ML) algorithms in choreography risks leading to a reductive and opaque formalization of choreographic decisions, often disregarding energy consumption and environmental impact. This article explores choreography as a method for examining the energetic materialities of ML and extractivism. Through Heat Work, a performance project, it investigates the energy and heat generated by movement data derived from tribal dances within an extraction zone. The methodology includes motion capture, data classification, and the application of a supervised ML model, with a focus on implementing a sustainable approach to choreography with AI. By examining the project’s ecological dependencies for choreographic decision-making, the article proposes a sustainable and ethical avenue of research at the intersection of AI, extractivism and performance
Hardware ghost
No full textThis thesis is the written component of the Master of Fine Arts work titled Hardware Ghost. The artistic component with the same title was exhibited as a part of the Academy of Fine Arts Helsinki's MFA exhibition, Kuvan Kevät 2024.
The artistic component was “an interplay between a sounding circuit and a piece of writing that constitute a sonic intervention in the gallery space”, as per the exhibition text. The sounding circuits, based on a CD4093BE chip, were made to produce a sonic portrait of a specific event at K-Rauta Otra Nekala hardware store in Tampere, sometime in spring 2023. The text, handwritten on graph paper, was a poetic description of that event and of the impression that arised from the sound. By utilizing the commonalities between the gallery space and the hardware store, as well as by pointing to the sound, the text was an attempt to project the event from one space to the other. The installation of the work leaned on found materials—such as repurposed electric cabels and junk metallic bars found at the loading dock right beside the work's location—as well as the existing structures of the space, namely the cable racks in the ceiling, to camouflage the work as a part of the space.
As the exhibition text also stated, “the work explores an occurrence of mundane dissociation and the possibility of re-enchantment in the electrified built environment” and the written component is made alongside this inquiry. In trying to knit together a bundle of experiences, thoughts and ideas the work took part in, the thesis goes through things such as the affectivity of sounds, thresholds of perception and questions concerning the gallery space. Literary references from fields of philosophy and art accompany and broaden the themes discussed, as do the references to works by others. The goal is to map the different approaches taken to the subject matter of the thesis.
A large part of the thesis is description of the many stages of the artistic action, from the inspiration, through building a sounding circuit and installing it in space, to reflections of the end result and speculations of what may follow. The materials, parts and techniques that took part in making the work are explained and described less and more in detail, as well as the frustrations around and the fondness with them
Marginaalista mainstreamiin? : Ravekulttuuri Suomessa 1990-luvulta 2020-luvulle
No full textElektroniseen musiikkiin ja usein erityisesti teknoon liitetty ravekulttuuri on kokenut merkittävän muutoksen Suomessa viimeisten vuosikymmenten aikana. Se on ottanut paikkansa osana suurempia musiikkitapahtumia, ja siihen liittyvät musiikkigenret sekä estetiikka ovat tutumpia yhä suuremmalle yleisölle. Samaan aikaan pienet kotikutoisemmat tapahtumat säilyttävät sitkeästi kulttuurin alkuperäistä henkeä. Ravekulttuurilla on kyky mukautua jatkuvasti muuttuviin kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin olosuhteisiin sekä olla yhtenä suunnannäyttäjänä edistämässä tasa-arvoa, yhteisöllisyyttä ja suvaitsevaisuutta.
Tutkimuksessani tarkastelen, miten ravekulttuuri on kehittynyt marginaalisesta alakulttuurista osaksi laajempaa populaarikulttuuria Suomessa. Keskeiset kysymykseni ovat: mitkä tekijät ovat vaikuttaneet tähän muutokseen, ja miten tämä muutos on vaikuttanut ravekulttuurin luonteeseen? Pyrin vastaamaan näihin teemoihin hyödyntämällä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja artikkeleita narratiivisen kirjallisuuskatsauksen keinoin.
Kulttuuriseen globalisaatioon, teknologian kehitykseen ja kaupallistumiseen liittyvät ilmiöt ovat vauhdittaneet ravekulttuurin valtavirtaistumista Suomessa. Ravekulttuuria ei enää voi kutsua pelkästään nuorisokulttuuriksi, sillä se tavoittaa nykyään eri-ikäisiä ihmisiä monenlaisista elämäntilanteista
Kolme esimerkkiä kansanmusiikin opetuksen toteutumisesta musiikin taiteen perusopetusta tarjoavissa oppilaitoksissa 2020-luvulla
No full textTutkielman tavoitteena oli selvittää rehtoreiden näkemyksiä kansanmusiikin ja paikallisen kulttuuriperinnön opettamisesta musiikin taiteen perusopetuksessa vuoden 2017 valtakunnallisen opetussuunnitelmauudistuksen jälkeen. Uudistuksen myötä vuoden 2002 opetussuunnitelmassa mainitun musiikillisen kulttuuriperinnön opetuksen lisäksi opetuksessa tulisi huomioida myös paikallisen kulttuuriperinnön opetus.
Tutkimuskysymykset ovat:
1. Miten taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman vuoden 2017 lisäykset ja tarkennukset paikallisen kulttuuriperinnön ja uudistuvan kulttuuriperinnön osalta ovat tulleet huomioiduiksi oppilaitoksissa ja miten niitä tulkitaan?
2. Miten edellä mainitut muutokset ovat vaikuttaneet opetuksen painotuksiin ja miten muutokset vaikuttavat opetuksen toteutukseen jatkossa?
Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen, ja sen tarkoituksena oli kartoittaa kolmen taiteen perusopetusta tarjoavan oppilaitoksen rehtorin näkemyksiä kansanmusiikin opetuksen toteutuksesta omissa oppilaitoksissaan. Lisäksi tutkimuksessa kerättiin tietoa kansamusiikin toteutumismuodoista kyseisissä oppilaitoksissa. Aineistonkeruun menetelmänä käytettiin puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Tutkielma nojaa vuosien 2002–2017 taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmiin ja Suomen allekirjoittamaan Unescon vuoden 2003 yleissopimukseen aineettomasta kulttuuriperinnöstä. Kirjallinen aineisto koostuu ajankohtaisista suomalaisista ja kansainvälisisistä kansanmusiikin ja musiikkikasvatuksen alan julkaisuista vuosilta 2002–2024. Tutkimuksellinen viitekehys aiheesta on suppea ja tutkimuksella kannustetaan oppilaitoksia ammentamaan opetukseensa yhä enemmän vaikutteita Suomen alueen paikallisperinteistä.
Tutkimuksessa selvisi, etteivät vuoden 2017 opetussuunnitelman lisäykset vaikuttaneet haastateltavien musiikkiopistojen opetussuunnitelmiin tai koulutuksen toteutukseen merkittävästi tai ollenkaan. Musiikkiopistojen opetussuunnitelmat ovat melko yleisluontoiset eikä tarkkaa määritelmää kulttuuri- ja paikallisperinteistä ole. Oppilaitok sissa pidetään kuitenkin tärkeänä paikallisuutta ja kansanmusiikin opetusta, jota toteutetaan yksilö- ja ryhmäopetuksissa. Opettajan roolilla on kansanmusiikin opetuksen toteutuksen kannalta suuri merkitys
Disorientaatioita : reflektioita Förlorarna -esityksen prosessista
No full textKirjallisessa opinnäytteessäni Disorientaatioita: Reflektioita Förlorarna -esityksen prosessista käsittelen disorientaation käsitettä skenografisen työskentelyni näkökulmasta sekä reflektoin taiteellisen opinnäytteeni Förlorarna -esityksen skenografista prosessia. Keskeisin opinnäytteeni käsite on disorientaatio, jonka määrittelen totutusta poikkeamisen aiheuttamana hämmennyksen tilana. Opinnäyte on jaoteltu kolmeen lukuun, joista ensimmäisessä luvussa Disorientaatioita hahmottelen ajatteluani disorientaation käsitteestä ja siitä, miten näen käsitteen potentiaalin skenografisena työvälineenä normittuneiden toimintatapojen ja maailmointien häiritsemiseen. Lähestyn käsitettä yleisesti skenografisen työskentelyn kannalta sekä keskittyen siihen taiteellisen opinnäytteeni prosessin kontekstissa, jossa tavoittelin disorientaatiota erityisesti Åbo Svenska Teaterin suuren näyttämön normittunutta katsomo-näyttämöjakoa häiritsemällä. Taiteellisen opinnäytteeni tilasuunnittelussa tämä disorientaatio tapahtui luomalla näyttämölle toinen katsomo, johon osa katsojista siirtyi kesken esitystilanteen, ja joka rikkoi totutun esityksen tilallisen kokemisen tavan. Pääasiallisena keskustelukumppaneinani ja lähteinäni disorientaation käsitteen käsittelyssä toimivat filosofi Sara Ahmed sekä skenografian teoreetikko Rachel Hann. Sovellan ajattelussani myös valosuunnittelija Veli-Ville Sivénin fokus-konteksti -käsitteistöä. Toisessa luvussa taiteellisen opinnäytteen esittely reflektoin Åbo Svenska Teateriin tekemäni taiteellisen opinnäytteen työskentelyprosessia. Taiteellinen opinnäytteeni Förlorarna oli ensi-iltansa syyskuussa 2024 saanut ryhmämuotoisessa prosessissa toteutettu esitys, joka käsitteli häviämisen ja leikin tematiikkoja käsipallomaailman kautta. Luvussa avaan ensin ryhmämuotoisen esitysprosessimme taustoja, minkä jälkeen käyn alaluvuissa tarkemmin lävitse esitykseen suunnittelemiani skenografian osa-alueita ja niiden suunnittelun prosesseja. Suunnittelemiini skenografian osa-alueisiin kuuluivat esityksen tila-, puku- ja videosuunnittelu. Tämän jälkeen alaluvussa Reflektioita disorientaatioista Förlorarnan esitysprosessissa esittelen ja käyn läpi kolme esityksen prosessissa tapahtunutta disorientaation hetkeä tai tapahtumaa, joita käytän esimerkkinä disorientaation tapahtumisesta käytännössä esityksen prosessissa. Kolmannessa luvussa Loppureflektio kerään yhteen sekä taiteellisen että kirjallisen opinnäytteeni prosessista nousseita havaintoja ja ajatuksia sekä arvioin omaa työskentelyäni suhteessa tavoitteisiini, jotka taiteellisessa opinnäytteessäni oli disorientaation aiheuttaminen ja kirjallisessa opinnäytteessäni skenografisen työskentelyni teoreettisen taustan avaaminen kirjallisen tekstin muodossa
We're Here! We're Sphere! Get Used To It!: Anti-Fatness at the Theatre Academy
No full textThis is a thesis inspired by autotheory and stand-point theory, in which I present experiences lived by myself and four other fat students at the Uniarts Helsinki Theatre academy. Drawing on literature from the field of fat studies as a part of gender studies, it explores how anti-fat attitudes have shown themselves in the interactions we have had with individuals and structures at the academy and how we as individuals who have been shaped by anti-fat bias and abuse outside of the Theatre academy cope within it. Additionally, the thesis compares statements from the Uniarts Helsinki vision statement and Safer spaces guidelines and argues that for fat people at the academy these guidelines and goals are not upheld nor reached. Fat students at the academy face bias and abuse, they limit themselves personally and artistically and are actively limited artistically by teachers and peers, they receive movement training of lesser quality than their thin peers and they are not supported in becoming self-confident fat artists when they leave the academy.
The method used is interviews in the form of small talk between author and interviewee. The interviewees and their quotes have been anonymized, and the quotes have been scrambled so as to form a mass of experiences rather than shaping rosters of individual experiences for each interviewee.
The interview materials have been categorized through close reading, following the themes arisen in the interviews. The categories are as follows:
1. Getting in – experiences from entrance exams
2. Opting out – experiences of self-censorship and exclusion
3. Fitting in – experiences from the costume department
4. Staying fat – temporality of identity and the pressure to shrink
5. Getting out – how has the school prepared us for the field?
6. Stigma, slurs and surviving
This thesis came about due to my own hurt as a fat person studying at the Theatre academy, and my own experiences of not being heard or supported when expressing this hurt. I chose to place myself as an active part of the thesis för several reasons: to include my own experiences in order to have more voices in the mix; to assert myself in my fat identity; to place myself and fat narrative as part of the stand-point theory canon; to practice the principle I inherited from my mentor Suzanne Osten to always as a director be ready to answer any question I put to an actor or colleague
Changing Concepts of Curatorial Enquiry : Care, Ethics, and Research
No full textIn this essay, the current debate about paradigm formation in artistic research is chosen as a starting point. The way in which artistic research operates as a convergence of creative practice, artistic thinking, and curatorial strategies shows strong similarities with the definition of care proposed by Maria Puig de la Bellacasa: a dynamic, triangulated interaction between labor, affect, and politics. This proposition will be briefly elaborated on the basis of three research projects. Starting from the statement “Research is another word for Care” (Marion von Osten), a further reflection on the significance of this perspective for the topical discussion about curatorial research will be developed
Taide kodissa: kuraattorin rooli taidekodin ripustuksessa
No full textTämä opinnäytetyön kirjallinen osa käsittelee kuraattorin roolia yksityisen taidekokoelman ripustamisessa ja sen esittämisessä kotiympäristössä. Tutkimuksen lähtökohtana on tapaustutkimus Taidekoti M&M:stä, yksityisistä taidekeräilijöistä ja heidän taidekokoelmastaan, joka on ripustettu ja esitetty kodissa, jossa kokoelman keräilijät asuvat. Työn tavoitteena on selvittää, millainen on kuraattorin rooli yksityisessä taidekokoelmassa, miten kokoelma voidaan tehdä saavutettavaksi yleisölle ja millaisia erityispiirteitä kotinäyttelyt sisältävät.
Opinnäytetyön käytännön osa piti sisällään Taidekodin ripustuksen sekä taidekokoelman teosten inventoinnin ja listauksen.
Opinnäytteen kirjallisessa osassa tarkastellaan ripustus- ja kuratointiprosessin käytäntöä, teosten sijoittelua sekä kodin ja taiteen vuorovaikutusta. Lisäksi pohditaan kuraattorin tehtävää välittäjänä taiteilijan, teosten, keräilijän ja yleisön välillä. Työssä analysoidaan, kuinka yksityinen tila voi toimia osittain julkisena näyttelytilana ja mitä haasteita sekä mahdollisuuksia siihen liittyy.
Metodologisesti tutkimus pohjautuu tapaustutkimukseen ja laadulliseen analyysiin, jossa aineistoa on kerätty haastattelujen, havainnoinnin ja taidekokoelman dokumentoinnin kautta. Lisäksi työssä peilataan yksityisiä taidekokoelmia ja kotinäyttelyitä laajempaan kulttuuriseen ja institutionaaliseen kontekstiin.
Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että kuraattorin rooli kotinäyttelyssä eroaa perinteisestä museokontekstista ja painottuu henkilökohtaiseen suhteeseen keräilijän ja kokoelman kanssa sekä ripustuksen ja tilallisuuden merkitykseen. Lisäksi yksityisen kodin avaaminen yleisölle herättää kysymyksiä saavutettavuudesta, turvallisuudesta ja kodin yksityisyydestä, mutta tarjoaa samalla uusia tapoja tehdä taidetta näkyväksi ja lähestyttäväksi. Taidekoti M&M toimii esimerkkinä siitä, miten yksityinen taidekokoelma voi olla osa laajempaa taidekenttää ja miten kotinäyttelyiden konseptia voidaan kehittää kuraattorintyön näkökulmasta