Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Läsnäolo naamioituneena poissaoloksi
No full textKuvataiteen maisterin opinnäytteeni koostuu taiteellisesta ja kirjallisesta osasta. Opinnäytteen taiteellinen osa oli esillä Taideyliopiston Kuvataideakatemian Kuva/Tila- galleriassa 17.5-15.6.2025 osana Kuvan Kevättä.
Taiteellinen osa sisältää kolme teosta nimeltään Eclipse of an Eye, Book of Permafrost ja The Idea of History. Teokset käsittelevät poissaoloa, läsnäoloa, aikaa, näkemisen ja katsomisen haasteita. Lähestyn näitä aiheita tallentamisen historian kautta, joka on alkanut jo ennen ihmistä jatkuen ihmiskeskeisempään tapaan tallentaa aikaa, tulkita ja havainnoida. Kaikkien teosten pohjana toimii paperi. Kahdessa teoksessa olen hyödyntänyt silkkipainotekniikkaa ja kolmas teos on kollaasi, joka on rakennettu paperisista osista.
Aloitan kirjallisen osan jakamalla tekstin, joka on kulkenut mielessäni kevään aikana. Jatkan taustoittaen teosten syntymiseen vaikuttaneet lähtökohdat sekä, kerron mikä on johtanut minut käsittelemieni aiheiden pariin. Jokainen teos asettuu omaa nimeään kantavan otsikon alle. Näissä osuuksissa käyn läpi työskentelyni eri vaiheita samalla selostaen käyttämäni tekniikat ja menetelmät. Jaan myös taiteilija- ja teosesimerkkejä sekä ajatuksia muilta tekijöiltä, tukeneet niin omaa prosessiani, kuin myös ajatteluani. Pohdin myös tapaani työskennellä taidegrafiikan parissa. Käyn läpi teosten ripustamisen ja ajatuksiani näyttelyn jälkeiseltä ajalta. Kirjallinen osuus päättyy pieneen visuaaliseen jatkumoon, joka suuntaa ajatuksiani tulevaan
Raivattu tie : arjen rutiinit itsetuntemuksen ja tietoisen pyrkimyksen mahdollistajana
No full textOpinnäytetyöni kirjallisessa osiossa reflektoin auki arkeni rutiinit. Päivittäin toistuvat tekojeni sarjat ovat johtaneet minut syvempään itsetuntemukseen ja vahvistaneet kykyäni toteuttaa tietoisia pyrkimyksiä. Suunnitelmallisuus ja vaativa työstö itseni kanssa ovat vähentäneet kroonisen masennuksen ja prokrastinaation valtaa elämässäni. Nyt tunnen itseni psykofyysissosiaalisesti työkykyiseksi ihmiseksi, mikä ei ole ollut kohdallani itsestäänselvyys. Väitän viidettä vuotta jatkuvan prosessin kehittää ja toteuttaa arkisia rutiineja olevan kehitykseni kivijalka. Kirjoitan itsetietoisesti itselleni, itsestäni ja itsekseni, sillä uskomuksella, että oman navan kaivelu tarjoaa lopulta parhaimmat keinot ottaa vastuuta omasta elämästä. Tämä saattaakin olla hyödyllisin teko, minkä voin tehdä itselleni, ympärilläni eläville ihmisille, eläimille ja luonnolle. Ensimmäinen kappale, (1.) johdanto, esittelee opinnäytetyön ristiriitaisen päähahmon eksistentiaalisen kauhun, suuret toiveet ja pienet kyvyt. Havahtumisen hetkiksi kutsumani säröt toimivat sielullisina herätteinä, jotta lakkaisin syyttelemästä ulkopuolisia ja ottaisin vihdoin vastuuta omasta hyvinvoinnistani. Pyrkimyksellinen muutostyö itsensä parissa vaatii ensiksi tietoa siitä, kuka olen, millaiseksi haluan tulla – ja miksi. Kappaleessa kaksi, (2.) Gnōthi seauton (tunne itsesi) kysynkin, mitä työtä vaatii tämän hetken tilanne, jotta identiteettini ja todelliset tekoni olisivat yhdenmukaiset suhteessa pyrkimyksiini ja arvoihini. Alaotsakkeina esittelen neljä tärkeintä motiiviani: (I) tarve purkaa sisäistä jännitettä, (II) halu ymmärtää maailmaa ja itseä, (III) kaipaan kommunikaatiota luolani ulkopuolella ja (IV) tahdon kasvaa jaloksi ja maksaa kiitollisena takaisin. Nämä yhdessä muodostavat motivaationi ylipäätään yrittää yhtään mitään. Kolmas kappale (3.) Tietoisen pyrkimyksen podium nostaa esille ne tärkeimmiksi kokemani praktiset työkalut ja rutiinien sarjat, joidenka avulla operoin arjessani motiiveista jalostuneita tietoisia pyrkimyksiä. Kun tiedostaa hieman kuka on ja mitä tarvitsee, voi rakentaa itselleen olosuhteita, joissa tietoisen pyrkimyksen aktit muovautuvat arjessa toistuviksi rutiineiksi. Kappaleen neljästä alaotsikosta ensimmäinen on (I) ’Tee identiteetistäsi mitattava elämäntapa’. Oikeita asioita uudestaan tekemällä ja tuloksia mittaamalla vahvistan sellaisen identiteetin voimaa, jollaiseksi haluan tulla. Toinen alaotsikko (II) ’Keskittymiskyky – 2000-luvun supervoima’ muistuttaa tietoisen läsnäolon merkityksestä ja esittelee tukun keskittymistämme uhkaavia tekijöitä, pahimpana älylaitteet. Seuraavassa alaotsikossa (III) ’Mēden agan – yksinkertaisesta elämässä – ja taiteessa’ suuntaan katseeni siihen, miten kohtuullisuuden hyve elämäntapana vahvistaa huomiokykyä sille, mikä on arkisen aherruksen luomisaktissa pyhää ja tärkeintä. Viimeiseksi on (IV) ’Aika kunnioittaa aikaa’, jossa pohdin maailmankaikkeuden mahtavinta voimaa, jota emme mielestäni arvosta sen ansaitsemalla tavalla. Tästä johtuen prioriteettimme ovat vinoutuneita, ja asetamme ensimmäisen viimeiseksi. Lopuksi kappaleessa neljä (4.) Engya, para d' ata (takuu on tuhoksi) ympyrä sulkeutuu ja palaan ajatuksiini suhteesta kontrolliin. Voin tehdä suunnitelmia, järkeillä systeemeitä, toistaa rutiinien sarjoja hautaan saakka, vaan varminkin tie on aina alisteinen käänteisille voimille. Toteutan arjessani syvenevää tunnetta tarkoituksestani, mutta jokainen yritykseni on parhaimmillaankin vain pyrkimyksen aie, kuin hento kuiskaus jonkun suuremman ja sanomattoman edessä. Opinnäytetyön valmiiksi saattamisessa kirjoittamisen rutiinit ovat olleet mitä parahin työvälineeni. Jokaisena päivänä havainnoin ja kuokin tarkemmin sitä, mikä on kaikista tärkeintä. Haastan itseäni uudelleen ja uudelleen kysymään, miksi todella teen sitä, mitä teen. Viisitoista viimeisintä vuotta elämästäni ovat teatteri ja siihen liittyvät ambitiot olleet selkeä tie seurattavaksi. Nyt autenttisuuden kaipuuni mukaan seuraavat viisitoista vuotta seuraan luontoa, raapustan kirjaimia ja samoilen tietöntä tietä kera Hesse-koiran, hellaakoskelaisen vapaassa hengessä
Joustava harrastus, jutteleva ohjaaja ja muita tutkijoiden suosituksia lasten ja nuorten harrastustoiminnan ohjaajille
No full textTämä julkaisu on osa kansallista lapsistrategiaa toteuttavaa hanketta Lapsen hyvinvointi harrastuksissa. Oppaan toimitustyöstä on vastannut Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen erikoistutkija Anna Kanerva yhteistyössä työryhmän kanssa, johon kuuluivat neuvotteleva virkamies Iina Berden opetus- ja kulttuuriministeriöstä sekä professori Eeva Anttila ja koordinaattori Sunna Maijala Taideyliopistosta. Hanketta on hallinnoinut Taideyliopiston Tutkimusinstituutti. Hanke on toteutettu yhteistyössä Suomen taide- ja kulttuurikasvatuksen observatorion, Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen, Olympiakomitean ja opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Hanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö.Ympäristölliset virittäjät sekä lapsen kehitysvaiheiden tuntemus harrastustoiminnan ohjauksen tukena / Inkeri Ruokonen --
Murrosikäisen harrastaminen ja harjoittelu / Tuula Aira --
Hyvässä ja pahassa: lasten ja nuorten vertaissuhteiden merkitys liikuntaharrastuksissa / Päivi Berg --
Monilajisuus lasten ja nuorten liikunnassa / Nanne-Mari Luukkainen --
Harrastavan lapsen ja nuoren uni / Juulia Paavonen --
Lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia tukevat ruokavaliot / Sari Niinistö & Susanna Raulio --
Mistä motivaatiota harrastukseen? / Sanna Salminen --
Miten vuorovaikutuksella voidaan ylläpitää laadukasta motivaatiota ja myönteistä ilmapiiriä? / Nelli Hankonen --
Harrastuksen ohjaajalla on iso merkitys harrastamiselle / Tanja Laimi --
Miten tukea nuoren mielenterveyttä harrastustoiminnassa? / Miguel Reyes --
Icehearts-toiminta tarjoaa pitkäkestoista tukea joukkueurheilun keinoin / Kaija Appelqvist-Schmidlechner --
Tavoitteellisen urheilun ja koulun yhdistäminen vaatii myös valmentajan tukea / Matilda Sorkkila --
Musiikillisesti lahjakkaat lapset tarvitsevat tukea kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja kehityksen näkökulmasta / Guadalupe López-Iñiguez --
Kulttuurinen ja kielellinen moninaisuus harrastustoiminnassa / Mariana Siljamäki--
Opettajana eläminen ja pojat / Isto Turpeinen --
Tästä eteenpäin.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Taide tekee tulevaisuuden: Raportti Taideyliopiston kuoronjohdon opetuksen ohjelmistoista lukuvuosilta 2021–2025
No full textAnalysoin tutkimuksessani Taideyliopiston kuoronjohdon opetuksessa käytettyjä ohjelmistoja vuosien 2021–2025 väliseltä ajalta. Tutkimusaineistoni, eli kuoromusiikkia sisältävät ohjelmistot, olen kerännyt kirkkomusiikin, musiikin johtamisen ja musiikkikasvatuksen aineryhmistä. Lista tutkimusaineiston kaikista säveltäjistä, sovittajista ja teoksista löytyy liiteosiosta. Vertailen saamiani tuloksia kahden muun vastaavan tutkimuksen tuloksiin. Näissä tutkimuksissa on analysoitu länsimaista taidemusiikkia painottavien instituutioiden (All state-kuorot ja Helsingin kaupunginorkesteri) kuoro- ja orkesteriohjelmistoja.
Tarkastelen tilastotieteen keinoin ohjelmistojen kokonaiskuvaa, säveltäjien ja sovittajien monimuotoisuutta sekä länsimaisen taidemusiikin representaatiota. Selvitän kenen tekemää musiikkia kuoronjohdon opiskelijat johtavat eniten ja millainen maantieteellinen sekä musiikinhistorian aikakausiin perustuva tilastollinen jakauma säveltäjistä ja sovittajista muodostuu. Tutkimukseni painottuu vahvasti myös naispuolisten säveltäjien aseman ja näkyvyyden tarkasteluun. Olen myös sisällyttänyt tutkimukseen pohdintaa siitä, ohjaavatko Taideyliopiston strategian mukaiset arvot ohjelmistojen valintaprosessia. Strategian yhtenä tavoitteena on edistää musiikin (ja muun taiteen) tekijöiden moninaisuutta koulutuksessa ja kulttuurikentällä, joten sen toteutumista tulee tarkastella instituution kaikissa rakenteissa.
Tutkimustuloksistani selviää, että kuoronjohdon opetuksen ohjelmistoihin sisältyy pääosin eurooppalaisten miessäveltäjien teoksia, jotka edustavat romanttista tai modernia aikakautta. Useimmin ohjelmistoissa esiintyvät säveltäjät ovat Johann Sebastian Bach, Wolfgang Amadeus Mozart, Einojuhani Rautavaara ja Toivo Kuula. Suurin osa kaikista säveltäjistä tai sovittajista on syntynyt joko Suomessa tai Iso-Britanniassa. Binäärisen sukupuolijakauman perusteella naispuolisten säveltäjien ja sovittajien osuus ohjelmistoissa on 10,2 %
Yritin šuaha hänet kuvah onnakko hiän kato
No full textOpinnäytteen taiteellinen osuus on yksikanavainen liikkuvan kuvan teos Yritin šuaha hänet kuvah onnakko hiän kato, joka esitettiin Taideyliopiston Kuvataideakatemian K-216 -tilassa osana Kuvan Kevät 2024 -maisterinäyttelyä 4.5.-2.6.2024.
Teoksen lähtöimpulssi on historiallinen fakta: vienankarjalainen esivanhempani Rimmin Ul’l’aška esiintyi elävänä mallina Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykin (1891) toisessa versiossa Väinämöisen roolissa. Teoksessa Rimminkylän historianäyttely, julkiset ja yksityiset arkistomateriaalit, päällekirjoitettu haastattelu sekä henkilökohtainen muisto on järjestetty heterogeeniseksi, mutta tarkasti jäsennellyksi sommitelmaksi.
Kuvataiteen maisterin opinnäytteen kirjallinen osuus on dokumentaatio ja reflektio opinnäytteen taiteellisesta osuudesta. Teksti sisältää teoksen tekstuaalisen kuvailun sekä kuvakaappauksia teoksesta ja dokumentaatiokuvan installaatiosta. Lisäksi esittelen ja alustan niin teoksen kuin sen aiheen samalla reflektoiden valintojani
Timbral Frame : Expanding artistic identity through the process of creating an installation-performance
No full textThis thesis investigates how reinforcing individuals' most meaningful ways of practice, and collaborative creativity, can affect the artistic outcome of a project and the formation of an artistic identity. It demonstrates how my personal artistic practice as a woodwind player, composer, and improviser is strengthened by traditional handcrafts, sound-oriented multidisciplinary practices, and interdisciplinary collaboration. The main body of the text is centered around the process of creating an installation-performance timbral frame in collaboration with three other multidisciplinary artists. The text reflects, articulates, contextualizes, and justifies the methods that I have used artistically in my personal work, and as a facilitator of an interdisciplinary collaboration.
Throughout the study I have referred back to my personal work with the modified instrument, as it offers tangible results to the research question investigating the influences on personal artistic identity. During the process of this study, the role of interdisciplinary collaboration reinforcing human connection grew bigger, becoming an integral part of the research.
Findings of this study shows how artistic identity and artistic practice exists in a reciprocal and mutually influential iterative cycle, and how collaboration taking a starting point from implementing meaningful forms of expression, and connectivity, can result in artistic outcomes that trace shared ownership between the creators. Further outcomes of this research include installation-performance, compositions, improvisations, collaborations, instrument modifications, techniques, multichannel loudspeaker system, sculpture, and a documentation of this process
Three doors to the house of perspective-taking and self-reflection : Experiences of guided narrator exploration for healthcare education
No full textPrior research shows that writing interventions can foster perspective-taking, the ability to imagine how other people would experience things. An aspect that is not well understood concerns the experienced effects of such writing for healthcare practitioners. How do clinicians experience the relevance and effects of personal reflective/creative writing from different points of view for their clinical practice? To investigate clinicians’ experienced effects of personal writing on perspective-taking and ethical patient-centered practice, we administered weekly writing interventions to healthcare and social work professionals over a 7-week course that followed the narrative medicine model. We guided participants to explore three narrator choices in their personal writing: The autobiographical first person; the autobiographical third person; and the fictional first person (i.e., a patient’s/client’s POV). Interviews with course participants (n = 14), analyzed using inductive reflexive thematic analysis, generated three themes reflecting experienced effects of personal writing from different points of view: (1) The familiar seen in a new light, the experience that the writing helped participants to see their clinical work and their own role with new acuity; (2) Transformations of emotions and relationships through the reframing and reinterpretation of experienced events, experienced changes in perspective and reoriented interpretations of clinical encounters and relationships; and (3) Questioning the objectivity of one’s observations and assumptions, questions related to epistemic humility inspired by the writing. The results illustrate the experienced relevance of personal reflective/creative writing for healthcare practitioners and show that narrator choice is relevant for the experienced effects
Helppo homma - kärsivän taiteilijan matka kohti kestävyyttä
No full textKirjallinen opinnäytetyöni Helppo homma - kärsivän taiteilijan matka kohti kestävyyttä käsittelee pääpiirteittäin kahta kylki kyljessä kulkevaa ajatusta ja suuntaa, joihin tähtään omassa näyttelijäntyössäni: helppous ja kestävyys. Tulen itse sellaisesta teatteriperinteestä, jossa kaikki tai ei mitään on sitä todellista ja hyvää näyttelijäntyötä. Kaikki annetaan niin fyysisesti kuin henkisestikin. Rajoja ei ole ja voittoon mennään - ei suinkaan ilolla ja helposti – vaan vaikeuksien kautta. “Mitä se sellainen näyttelijäntyö on, joka helpolta tuntuu?” on ajatus, joka on seurannut minua aina maisteriopintoihini saakka. Pohdin opinnäytteessäni, millaista on tavoittelemani helppo näytteleminen ja mikä sen esteenä on. Etsin vastauksia kysymyksiini siitä, millaiset työskentelytavat auttavat minua löytämään helppouden tunteen
näyttelijäntyössäni sekä millaiset asiat omassa työskentelyssäni tukevat kestävää tapaa tehdä taidetta.
Opinnäytteeni alussa kerron Dunning-Kruger-ilmiöstä. Tutkijakumppanukset David Dunning ja Justin Kruger ovat kehittäneet teorian osaamisen kokemisesta. Siinä käsitellään ylivertaisuusvinoumaa eli sitä, miten henkilö, joka on aloittelija jossain asiassa ja omaa kyseisestä asiasta vain vähän informaatiota, saattaa helposti kuvitella tietävänsä enemmän kuin tietääkään, kun taas vastaavasti asiaan perehtynyt ammattilainen ymmärtää tehtävänsä monimutkaisuuden sekä tilansa ainaisena oppijana. Tutkija Joonas Keitaanniemi kyseenalaistaa tämän
teorian omassa artikkelissaan. Hän on laatinut väitteestä kaavion. Vaikka Keitaanniemi kyseenalaistaa tutkimuksen akateemisessa kontekstissa, itselleni tämä hupikäyrästö on samaistuttava. Mielestäni se havainnollistaa kokemustani ammatillisesta itseluottamuksestani näyttelijäksi opiskeluni aikana sekä ennen sitä. Käytän Keitaanniemen tutkimuksesta luomaa kuvakaaviota opinnäytteeni punaisena lankana aiheen käsittelyssä sekä otsikoinnissa ja tarkastelen omaa oppimisprosessiani sen kautta. Käsittelen myös hiljaisen tiedon sekä kehollisen tiedon käsitteitä tietämisen ja osaamisen laatuina ja sitä, kuinka ihminen voi tietää paljon enemmän kuin hän osaa sanoittaa. Pohdin sitä, mitä hiljainen ja kehollinen tieto ovat minulle näyttelijänä tässä vaiheessa matkaani.
Valaistumisen rinne-luvussa pohdin maisteriopintojeni aikana tekemiäni havaintoja läsnäolosta sekä virtaavuudesta suhteessa helppouden tunteeseen näytellessäni. Valitsin kirjoittaa havainnoistani lähestulkoon yksinomaan improvisaation mestarikurssin näkökulmasta, sillä koen improvisaation olevan kuin näyttelijäntyö pähkinänkuoressa.
Opinnäytteeni viimeisessä luvussa suuntaan Kohti kestävyyden tasannetta, ja olen tätä varten haastatellut näyttelijäntaiteen opettajaa Marjo-Riikka Mäkelää, jonka Chekhov-tekniikan opetuksessa inspiroiduin helppouden tunteesta sekä Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen lehtoria Anu Almagroa, joka opetuksen lisäksi luotsaa nelivuotista Kestävä näyttelijä-hanketta. Tässä luvussa keskustelen Mäkelän kanssa helppouden tunteesta Chekhov-tekniikan näkökulmasta ja pohdin Almagron kanssa kestävyyden käsitettä henkilökohtaisella ja yhteisöllisellä tasolla. Avaan tässä luvussa toiminta- ja ajatusmalleja, joiden olen oppinut olevan helppouden tiellä näytellessäni, tai jotka eivät tue kestävää työskentelytapaa. Pohdin, mitkä asiat auttavat minua löytämään helppouden tunteen, kuten esimerkiksi Chekhov-tekniikan erilaiset psykofyysiset apukeinot, kauneuden näkeminen (tämäkin tuttua Chekhovista) sekä se, etten tee kotiläksyjäni liian
tarkasti.
Tämä opinnäytetyö on selvitys helppouden luonteesta sekä kestävän taiteilijan ideasta.
Tämä on erään kärsivän taiteilijan matka kohti kestävyyttä
Oppilaan aistitiedon käsittelyn vaikeudet viulunsoitonopetuksessa
No full textKirjallisen työn tavoitteena oli tarkastella aistitiedon käsittelyn vaikeuksien ilmenemistä viulunsoitonopetuksessa. Työssä etsittiin myös pedagogisia lähestymistapoja, joilla voisi huomioida aistitiedon käsittelyn vaikeudet paremmin viulunsoitonopetuksessa. Tutki- muskysymykset olivat: 1) Miten aistitiedon käsittelyn vaikeudet ilmenevät viulunsoitonopetuksessa? 2) Millaiset lähestymistavat viulunsoitonopetuksessa mahdollistaisivat op- pilaan aistitiedon käsittelyn vaikeuksien huomioimisen?
Teoreettinen viitekehys kirjalliselle työlle koostui aistitiedon käsittelyn vaikeuksien kä- sitteestä ja siitä, miten niiden kanssa voidaan selviytyä. Lisäksi teoreettisessa viitekehyksessä avattiin viulunsoitonopetusta yhden viulunsoitonopettamista käsittelevän kirjan kautta ja peilattiin sitä taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän opetussuunnitelmaan.
Työ toteutettiin laadullisena empiirisenä tutkimuksena. Aineisto tuotettiin puolistruktu- roiduilla haastatteluilla. Haasteltavina oli kaksi viulunsoitonopettajaa eri musiikkioppilaitoksista.
Työn tuloksissa kävi ilmi, että aistitiedon käsittelyn vaikeudet esiintyvät viulutunneilla monilla tavoilla. Haastateltavilla oli paljon erilaisia lähestymistapoja kohdata oppilaita, joilla on haasteita aistitiedon käsittelyssä. Opettajilla on mahdollisuus opetussuunnitelman väljyyden vuoksi opettaa oppilaita yksilöllisesti ja heidän tarpeensa huomioiden. Monet opettajat kuitenkin kokevat, että heillä ei ole valmiita lähestymistapoja kohdata oppilaita, joilla on haasteita aistitiedon käsittelyssä, ja usein aistitiedon käsittelyn huomioivien lähestymistapojen kehittäminen jääkin opettajan omalle vastuulle.
Kirjallisessa työssä käsiteltiin myös aistitiedon käsittelyn vaikeuksien esiintymistä ryhmäopetuksessa. Ryhmäopetustilanteet ovat selkeästi haasteellisempia niille oppilaille, joilla on vaikeuksia aistitiedon käsittelyssä, ja vaativat enemmän opettajan läsnäoloa ja huomiota. Tässä kirjallisessa työssä nousi esiin tarve lisäkoulutukselle aiheesta
As Above So Below
No full textThis thesis examines the making of As Above So Below, the body of work by Ramina Habibollah for the graduation exhibition Kuvan Kevät 2025 at the Academy of Fine Arts, University of Arts Helsinki.
Exhibited from 17th of May to 15th of June 2025, As Above So Below consisted of nine (9) aluminium oil sand casts, eight (8) glass sand casts, and a neon light sculpture—exploring the notion of the concealed twin, the shadow self, the doppelgänger, through the process of tapping into the subconscious using intuitive drawing as a method.
Through a lens of sensorial, corporeal and sensual epistemologies, as well as questions of belonging, this thesis explores magical ideas of multiple selves in an artistic context. Touching upon the notion of the double self in Abrahamic mysticism, it does not intend to rationalize or answer a question but rather seeks to remain in the ambivalence of the concealed.
In the chapter THE FILTER, Ramina reflects on the idea of an artist as the filter, and the concept of Umwelt, the unique sensory experience of the world of an organism in relation to art making and process sharing.
Through unraveling and reweaving fragmented entanglements of parallel realms and multiple selves, Ramina reflects on the mystical and alchemical processes of mould making and casting within the context of her intuitive drawing practice.
Reflecting on her lived experience as an immigrant, she provides personal anecdotes that intertwine together the mystical themes of her thesis into a more tangible form.
Throughout the thesis, she acknowledges the role of synchronicity and community in the progress and realization of her art.
In the chapter Studying during difficult times, Ramina reflects on her time studying at KuvA for the past five years. She touches upon the importance of remembering and cherishing the lineage of KuvA artists who came before her, navigating life and studies in similar contexts and with similar challenges. Parallel to this, she reflects on the relationship and the disconnect between spiritual affairs and political activism, specifically in the context of student activism in the Academy of Fine Arts Helsinki in the past two years