Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Eiks ääni ookin tärkee? Näyttelijän ääni-identiteeti ja sen monet vaiheet
No full textOpinnäytteessäni ”Eiks ääni ookin tärkee?” tarkastelen näyttelijän ääni-identiteettiä. Tutkin äänen matkaa lapsuudesta tähän päivään. Pohdin oman puheääneni kautta, kuinka ympäristömme, perhetaustamme, harrastuksemme, sukupuolemme ja työkokemuksemme vaikuttavat tapaamme puhua ja käyttää ääntä. Tarkastelen äänen identiteettiä myös näyttelijäntyön linssien läpi, etenkin osana Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen maisteriohjelmaa. Nostan myös äänellisesti tärkeitä työkokemuksia viime vuosilta niin koulun kuin kenttätyön tiimoilta. Läpi opinnäytteen käyn keskustelua Samuli Niittymäen haastattelun kanssa. Halusin haastatella Niittymäkeä
nimenomaan siksi että hänen näyttelijäntyönsä äänellinen ilmaisu kiinnosti minua.
Johdannossa kerron miksi päädyin kirjoittamaan opinnäytettä juuri äänestä, sekä siitä millä uteliaisuudella siihen suhtaudun.
Toisessa kappaleessa reflektoin puheäänen kehitystä sekä äänellistä elämänkertaani. Avaan myös suhdettani perheeni jäsenten ääniin ja siihen, miten suhtaudun ääniin ympärilläni, oli kyseessä sitten kollega tai näyttelijä, jonka työtä ihailen. Tarkastelen myös suhdettani naiseuteen ja siihen miten oman sukupuolen tutkiminen koulussa on vaikuttanut ääneeni. Havannoin äänen kuormituksesta johtuvaa sairasteluani ja sitä, miten se on opettanut minua huoltamaan ääntäni.
Kolmannessa kappaleessa pureudun äänen ja näyttelijäntyön suhteeseen. Pohdin, millainen oppija olen ja miten se näyttäytyy eri projekteissa ja kursseilla. Käsittelen äänenkäytön perustekniikkaa ja mitä olen siitä oppinut. Mukana on kokemuksia runokurssilta sekä puheen yksityistunneilta. Paneudun äänen ja fysiikan yhteispeliin ja kerron havaintojen avulla siitä, miten tämä on vaikuttanut ääneeni mm.
studiokurssilla, klovneriassa ja Fitzmaurice-tekniikan kurssilla. Käsittelen äänettömyyden ja hiljaisuuden tuomaa vapautta osana Nimetönprojektia, jonka teimme viimeisenä kandivuonna. Kirjoitan ilmaisusta vieraalla kielellä ja murteiden ja aksenttien opiskelujen tuomasta ilosta. Lopuksi käyn läpi rakasta mutta kompleksista suhdettani laulamiseen ja kehityskaartani laulutunneilla.
Neljännessä kappaleessa suurennuslasin alla on maisteriajan tuoreet havainnot äänestäni. Reflektoin taivaltani taiteellisen opinnäytteeni, pitkän improvisaatiokurssin aikana ja poimin sieltä tärkeitä äänellisiä havaintoja. Kerron kuunnelma- ja dubbauskurssien asettamista haasteista ja mitä niistä opin. Kerron kokemuksestani Elina Knihtilän mestarikurssilla ja siitä, miten luomani Bruscon-hahmo vei minut
tutun, vähän piilossa olleen minäni luo. Kerron äänitöistä mainosspiikkerina ja kokemuksistani lukijana sekä Finlandia-gaalassa että osana Tuntematon sotilas -lukumaratonia. Näissä molemmissa onnistuin hyödyntämään oppimaani roolityöstä, sekä harjoittelun tärkeydestä.
Viidennessä kappaleessa pohdin oppinäytteen tekoprosessia, ja siitä miten solmuun se minut sai. Mukana on ajatuksia siitä, miltä tuntuu olla valmistumisen kynnyksellä, ja mikä ilo on ollut huomata, että olen oppinut jotain.
Lopuksi jaan tekemäni äänimanifestin
Kapellimestarin hiljainen tieto ja vuorovaikutus orkesterinjohdon pedagogiikassa
No full textMaisterintutkielmassani tutkimustehtävänäni oli tutkia kapellimestarin ammattiin sisältyvää hiljaista tietoa ja vuorovaikutuksen eri tasoja sekä sitä, miten niitä välitetään kapellimestariopiskelijoille tai - oppilaille orkesterinjohdon pedagogiikassa. Teoreettisen viitekehyksen keskeisiä käsitteitä olivat hiljainen tieto ja vuorovaikutus. Lähestymistapana oli laadullinen tapaustutkimus, menetelmänä puolistrukturoitua haastattelua muistuttava teemahaastattelu. Tutkimuskysymyksiä oli kolme: 1. Millaista hiljaista tietoa haastateltavat kapellimestarit kuvailevat välittävänsä orkesterille? 2. Millaisilla vuorovaikutuksellisilla välineillä kapellimestarit kuvaavat välittävänsä hiljaista tietoa? 3.Miten haastateltavat kapellimestarit opettajina kuvailevat välittävänsä edellä mainittua tietoa omille kapellimestariopiskelijoilleen?
Haastateltavina oli kolme suomalaista kapellimestaria. Tärkeimmiksi tutkimustuloksiksi nousivat dialogista ja yhteistyöstä kumpuava työskentely. Dialogi ja työn demokraattisuus ovat arvoja, jotka ohjaavat hiljaisen tiedon ja vuorovaikutuksen rakentumista. Nämä arvot heijastuvat myös orkesterinjohdon pedagogiikkaan. Pedagogeina toimiessaan kapellimestarit ymmärtävät työn ohjauksellisen luonteen ja luovat opiskelijoille hedelmällistä alustaa vuorovaikutukselle, mutta paljolti työ pohjautuu myös yksilölliseen ohjaamiseen ja intuitiiviseen ongelmanratkaisuun.
Työni on merkittävä musiikkikasvatuksen alalle, sillä se auttaa ymmärtämään kapellimestarin työn ja orkesterinjohdon pedagogiikan suhdetta toisiinsa. Sen lisäksi tutkielma kartoittaa kapellimestarien pedagogista otetta seuraavan sukupolven kapellimestarien ohjaajina
Celebrating ten years of ISME's Revista Internacional de Educación Musical : Music education research in Ibero-America
No full textThis chapter discusses the importance of music education research and its democratisation around the world, highlighting the importance of reaching all countries with possibilities to research and publish their quality research and to access and apply it in music education. This is the philosophy with which the ISME’s Revista Internacional de Educación Musical (RIEM) was born ten years ago. It should be noted that Spanish is one of the most widely spoken languages in the world and the mother tongue in many countries while, at the same time, there are very little quality fora to publish research in this field. This is why this journal makes its use possible, both for researchers and music educators who are carrying out quality research that should be disseminated and for all those potential readers who feel more confident in this language. In the same way, the commitment to open access publication seeks to democratise knowledge, allowing all those areas with fewer economic resources to use it. ISME’s firm commitment to the democratisation and universalisation of knowledge and research in music education goes one step further with this book, bringing this quality research to the English-speaking public as well. In this paper we will discuss all these issues and the role the RIEM journal has played during its ten years of existence
Dylan, The Clown – Näyttelijäntaiteellinen praktiikkani klovnerian kautta tarkasteltuna
No full textOpinnäytetyössäni tarkastelen näyttelijäntaidettani klovnerian ja fyysisen teatterin näkökulmasta. Sivuan tekstissä myös toiseuden kokemuksen teemoja. Laajennan klovnerian käsittelyä myös sosiaalisyhteiskunnalliseen suuntaan viitaten Johanna Peltolan opinnäytetyöhön ”Klovni ja kasvojen esittämisestä vapautuminen – autoetnografinen tutkimus klovneriasta arjen vuorovaikutustilanteissa”.
Johdannossa kerron, miten kiinnostukseni klovneriaa kohtaan on alun perin syttynyt, miksi haluan kirjoittaa siitä ja miksi se on minulle tärkeää. Kirjoitan myös auki fiktiivisen tilanteen premissin, johon dialogimuotoinen tekstini asettuu. Tässä fiktiivisessä tilanteessa olemme 2060-luvun Teatterikorkeakoulussa, jossa hallituksen leikkaukset ovat johtaneet sekä henkilökunnan että sisään otettavien opiskelijoiden vähentämiseen niin, että koulussa on jäljellä enää vain yksi opettaja, joka opettaa kaikki ”aineet”. Tämän fiktiivisen opettajan, professori Pilipulin myötä, pääsen yhdistelemään monilta eri Teatterikorkeakoulun opettajilta oppimiani asioita työkalupakiksi, jota näyttelijänä
käytän. Toisessa luvussa kerron perustietoja klovnerian ja commedia dell’arten historiasta, ja tutustutan lukijan ”Peliin”, joka on tärkeä osa nykyklovnerian harjoittelua siinä tyylilajissa, jonka minä olen oppinut. Pelin tarkoituksena on opetella ”säännöt”, jotka vaikuttavat klovni improvisaation
taustalla. Kolmannessa luvussa esittelen kaksi dramatisoitua tilannetta klovneriatunnilta, joista ensimmäisessä synnytän klovnini, Dylanin, ja toisessa klovnit epäonnistuvat harjoitteessa, eli floppaavat. Tilanteiden lomassa avaan näyttelijäntaiteellisia tekniikoita, joita itse käytän usein
työssäni, tai joita pidän muuten tärkeinä. Tässä kappaleessa kuullaan professori Pilipulin puhetta, Dylanin repliikkien kautta klovnini olemista harjoitteessa, sekä kursivoiduin kirjaimin omia ajatuksiani näyttelijänä klovnin takana. Neljäs luku, ”Klovnerian soveltamista”, käsittelee tanssitunnilla tehdyn muutosharjoitteen kautta toiseuden kokemusta ja sen näyttelijäntaiteellista potentiaalia, sekä klovnerian sosiaalisyhteiskunnallista potentiaalia viitaten Johanna Peltolan opinnäytetyöhön ”Klovni
ja kasvojen esittämisestä vapautuminen – autoetnografinen tutkimus klovneriasta arjen vuorovaikutustilanteissa”. Muutos- harjoitteen kautta käsittelen myös variaation ja fyysisen käänteen tekemisen tematiikkaa. Johanna Peltolan opinnäytetyön kautta sivuan myös klovnerian potentiaalia työskentelykulttuurin parantamisessa. Viimeisessä kappaleessa vedän yhteen opinnäytteen kirjoittamisprosessin kautta oivaltamiani asioita
Kuvataiteen maisterin opinnäytetyö: Excerpts, for Sustain
No full textNykyaikana informaatiota on saatavilla vaivattomammin ja demokraattisemmin kuin koskaan ennen. Samalla teknologian toimintamekanismit, jolla tietoa haetaan ja käsitellään, ovat käyttäjilleen pitkälti tuntemattomia. Kuvataiteen maisterin opinnäytteeni taiteellinen osa käsittelee, miten digitaalinen teknologia vaikuttaa muistoihin palaamiseen ja sitä kautta laajemmin oman itsen ja ympäröivän maailman kokemiseen.
Teossarjaa varten valmistin uudestaan lapsuudessani omistamiani ja sittemmin kadonneita esineitä internetistä löydettyjen kuvien perusteella. Kipsiset esineet ovat kuva-aiheena kolmessa teoksessa: The August Issue ja Double Halo -asetelmavalokuvissa sekä videoinstallaatiossa Excerpts, for Sustain.
Teoskokonaisuudessa katsoja kohtaa esineet eri medioiden välityksellä. Valokuvissa kadonneet muistot ovat saaneet fyysisen muodon. Ne kuvaavat kipsisiä tavaroita ikään kuin ympäristöstä löydettyinä tai museoesineiden kaltaisina objekteina. Excerpts, for Sustain on taas kolmikanavainen video, joka on ripustettu tilaan katsojaa ympäröiväksi installaatioksi. Videolla esineitä kuvataan makro-objektiivilla lähietäisyydeltä, jolloin esineiden mittakaava muuttuu maiseman kaltaiseksi. Videoon kuuluu myös kahteen kanavaan jaettu äänimaisema sekä kahdelle näytölle jaettu teksti, joka koostuu lyhyistä tekstikappaleista.
Installointi heijastelee digitaaliteknologian luonnetta. Se muodostaa sirpaleisen ja moniäänisen kokonaisuuden, joka esittää havaintoja maailmasta yhdistelemällä erilaisia medioita ja lähdemateriaalia. Teoskokonaisuus äärellä katsoja voi tarkastella suhdettaan omiin muistoesineisiinsä sekä pohtia niiden taustalla vaikuttavia voimia.
Opinnäytteeni kirjallinen osa on kuvaus opinnäytteeni taiteellisen osan prosessista. Kirjallisessa osassa kerron teoskokonaisuuteen vaikuttaneiden taideteosten ja kirjallisuuden suhdetta töiden teemoihin ja toteutukseen. Esittelen myös, miten teos on inspiroitunut ympäröivän yhteiskunnan olosuhteista ja pyrkii toimimaan alustana sen rakenteiden tutkiskelulle
Performance
No full textThis entry gives an overview of the concept of performance as research (PAR) and its many different uses in artistic research, in pedagogy and in social sciences. It concludes that, as a notion, PAR can be more than an alternative to interpretation and provide a (post-qualitative) path to move beyond representations
Effect of Timbre on Goodness-of-Fit Ratings of Short Chord Sequences
No full textPrevious research has found that instrument-like timbres (hereafter, timbres) can affect the Goodness-of-Fit (GoF) evaluations of cadences (Vuvan & Hughes, 2019). Here, we expand these findings by testing more timbres and chord sequences and analyzing a wide array of chordal and timbral variables. One hundred and thirty-five participants with varying levels of music training provided GoF ratings for 15 C-C-X chord sequences constructed with piano, clean electric guitar, and choir timbres. The third chord was a major, minor, major-minor seventh, or minor seventh chord. The ratings of choir stimuli were higher and their range narrower than the ratings for the other two timbres, regardless of music training. Additionally, the profile formed by the GoF ratings of the 15 choir stimuli was different from the profiles of the other two timbres. Further analyses provided detailed information about the effect of timbre as well as harmonic and melodic factors on the ratings. Attack was identified as a likely contributor to GoF ratings of choir stimuli being higher than the ratings of the other stimuli. Tonal contextuality (Leman, 2000), affected by diffuse partials, and the importance given to the soprano are discussed as two plausible explanations for the narrow range and other idiosyncrasies of the GoF ratings of the choir stimuli
Aesthetics, de-aestheticisation, abstraction : reflections on the philosophy of art after the avant-garde and conceptualism
No full textArt theory is not an explanation of art, but rather its highest implementation. This Hegelian thought seems more an expression of the desirable than a description of the real when it comes to contemporary art: neither post-Kantian and phenomenological approaches, nor the various cultural and visual studies that have dominated the field in recent decades, have demonstrated their suitability for dealing with anything other than the representational and sensible aspects of today’s art. Proceeding from the hypothesis that the crux of the matter lies in the under-researched tension between German aesthetics and the ‘anti-artistic’, ‘de-aestheticising’ and ‘radical abstraction’ programmes of the avant-garde and Conceptual art, this study seeks to contribute to the development of a philosophical discourse that is capable of engaging with contemporary art in its ontological aspect.Abstract
Tiivistelmä
Abstrakt
Acknowledgements
Introduction
Part I. Aesthetics
Introduction
The Beginning of Aesthetics: Baumgarten’s ‘Science of the Sensuous’
Aesthetics as Philosophical Science on Pure Forms of Intuition: the ‘Transcendental Aesthetics’ of Kant’s Critique of Pure Reason Aesthetics as Philosophical Critique of Taste and Sensibility: Kant’s Critique of the Power of Judgement
Aesthetics as a ‘Mere Name’ for Art Theory: Hegel’s Philosophy of Fine Art
Concluding Remarks
Part II. De-Aestheticisation
Introductory Remarks
Introduction
De-Aestheticisation as the Heir to Jena Romanticism: Peter Osborne on the Premises of Conceptual Art in German Philosophy
Critical Remarks on Osborne’s Theory from the Standpoint of Hegel’s Critique of the Jena Romanticists’ Philosophical Aestheticism
Either Art or the Aesthetic: Keti Chukhrov on the ‘Aesthetic Schism’ in Modern Art Theory
Critical Remarks on the Ideologisation of the Contra- and Pro-Aesthetic Positions
The Revision of Kantian Aesthetics in Postmodern Art Theory: Thierry de Duve’s Re-Aestheticisation of Readymade
The Avant-Garde’s Attack on the Institution of Art, and its Impact on Art and the Aesthetic: Peter Bürger’s Theory of the Avant-Garde
Critical Remarks on Duve’s Theory from the Standpoint of Bürger. Preliminary Theoretical Conclusion
The Neo-Avant-Garde and the ‘Sublation of the Aesthetic’: the Viewpoint of Art Praxis
Remarks on Distinguishing the Aesthetic from the Artistic in the Institutional Theory of Art
Concluding Remarks
Part III. Abstraction
Introduction. The Question of Abstraction: the Relation of Art to Life Praxis
Abstract Art in Terms of Form and Content
Abstract or Still Representational: ‘New Painterly Realism’, the ‘Fourth Dimension’ and the ‘Spiritual’
Abstract Art as ‘Presentation of the Unpresentable’: Jean-François Lyotard’s Conception of ‘Sublime Painting’
Robert Pippin: Abstract Art as Part of the Development of the Human Self-Consciousness in History
Conclusion
Introductory Remarks
On a Work of Art
On Split Personality, Theft, and Freedom
On the Stupidity of the Artist and the Truth of Art
References.This publication presents the Theory volume of Ilya Orlov’s doctoral dissertation Aesthetics, De-Aestheticisation, Abstraction, and Five Efforts in Themes and Methods. The full version of the thesis, including all the written components and the image documentation of the artworks, can be accessed in the publications archive Taju.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Passiflora
No full textKuvataiteen opinnäytteeni taiteellinen osa koostui kahdeksasta värikkäästä öljyvärimaalauksesta. Maalaukset oli toteutettu laseeraustekniikalla niin, että peittävän alusmaalauksen päälle maalasin läpikuultavilla pigmenteillä ohuita lasuureja. En juurikaan sekoittanut värejä paletilla, vaan käytin metodina optista sekoittamista, eli värit syntyivät tästä eri pigmenttien kerrostamisesta.
Maalausteni kuva-aiheina toimivat kukat, ikkunat ja kuunsirpit. Kukka-aihe syntyi saatuani ystävältäni vaatimattoman pistokkaan, joka paljastui Yönprinsessa -nimiseksi lehtikaktukseksi. Kyseinen varreltaan vaatimaton kasvi muodostaa kypsään ikään ehdittyään tuoksuvan kukinnon, joka kukkii vain yhden yön. Kukka-aihe muodostui minulle elämän väliaikaisuuden, mutta myös kauneuden, symboliksi. Ikkunoissa minua kiinnostaa kahden tilan välissä oleminen, se, että olemme yhdessä todellisuudessa, josta näemme toiseen todellisuuteen, jota ikkuna rajaa. Taivaankappaleiden aika on toinen kuin kukkien; auringoilla ja planeetoilla on oma elämänkaarensa ja kiertokulkunsa, mutta tuo aikakäsitys on ihmiselle vieras ja käsityskykymme ulkopuolella.
Maisterin opinnäytteeni kirjallinen osa jakautuu neljään osioon. Ensimmäinen niistä on kuvallinen dokumentaatio maisterin opinnäytteeni taiteellisesta osiosta Passiflora, joka esitettiin Kuvataideakatemian Kuva/Tila -galleriassa 17.5–15.6.2025. Toisessa osiossa, joka sisältää kappaleet Uskomisesta ja hulluudesta ja Tarkkuusmittaaja ja metodiekspressionisti, kerron työskentelyni taustoista ja avaan työhuonetyöskentelyäni. Osio sisältää myös kuvallista dokumentaatiota työhuoneeltani. Kolmannen osion kappaleissa Tuo tuomi tuomittu kukkimaan, Kuu lohduttaa huolestuneita ja Rajautuvia näkymiä kirjoitan kuva-aiheisiin liittyvästä symboliikasta ja reflektoin maalauksiani Craigie Aitchisonin, Georgia O’Keeffen ja Hima af Klintin tuotantoon. Neljännen osion kappaleissa Väri on seireenin laulua, Tenebre eli pimeys ja kaikki mitä rakastin ja Sielunpiirtäjän poetiikkaa avaan suhdettani väriin ja pyrin hahmottamaan, miten väristä olisi mahdollista puhua. Lisäksi pohdin maalarin suhdetta maalaukseen sekä sitä, miten maalauksesta tulee lopulta oma erillinen subjektinsa
Täydellisen tylsyys & keskeneräisen kauneus : äänisuunnittelijan ideaalit
No full textTämän kirjallisen opinnäytteen keskiössä on taiteellisessa ajattelussani ja praktiikassani tapahtunut muutos, murtuminen, laajentuminen. Opinnäyte tarkastelee, miten klassisen musiikin tausta rakentaa esteettistä hahmotusta ja taidekäsitystä ja miten tämä ajattelu törmää esittävien taiteiden alan suunnittelijan praktiikkaan. Siirtyminen musiikin parista äänisuunnittelun alalle on asettanut vanhoille käsityksilleni haasteen muuntua ja uudelleenjärjestyä. Vanha opittu tieto ei ole kadonnut, mutta uusien näkökulmien kautta se on järjestäytynyt minussa uudelleen.
Ensimmäisessä osassa puran taustaani ja minuun rakentunutta arvottavaa suhdetta ääneen sekä dualistista taidekäsitystä. Sanoitan havaintojani siirtymästäni pitkien musiikkiopintojen jälkeen esittävien taiteiden puolelle ja äänisuunnittelun ideaaleissa tapahtunutta muutosta. Kyseenalaistan ja haastan täydellisyyden tavoittelua ja täydellisyyteen pyrkivää äänisuunnittelua. Kuvaan suhdettani äänisuunnitteluun ja laajenevaan esteettiseen ajatteluun: kuinka käsitys siitä, mikä on äänellisesti sallittua ja arvokasta, on laajentunut. Havainnoin esteettistä dualismia vastapariesimerkkien kautta: nostan esille minulle merkityksellisiä vastapareja, taiteellisia ideaaleja, jotka ovat kulkeneet mukanani äänisuunnittelun opinnoissa.
Toisessa osassa esittelen murtumisen prosessia ja tämänhetkistä äänisuunnittelijan praktiikkaani. Tarkastelen minuun rakentuneita äänisuunnittelijan ideaaleja. Avaan äänisuunnittelun opintojen liikkeelle laittamia ajatusprosesseja sekä opintojen aikana minulle merkityksellisiksi nousseita käsitteitä, työkaluja, jotka tukevat perfektionismia haastavaa ajattelua. Esiin nousee etenkin kuuntelun merkitys. Syväkuuntelu ja ei-määrittävä kuuntelu haastavat mielen tapaa arvottaa kuulemansa. Kuvaan nykyistä, kehittyvää äänisuunnittelijan praktiikkaani kahden erilaisen produktion ja taiteellisen prosessin, taiteellisen lopputyöni Förlorarnan sekä Vaara-kollektiivin Kainuun metsäkiistat -dokumenttiteatteriesityksen, kautta.
Viidennessä luvussa tarkastelen murtumisen merkitystä ja avaan nykyhetkeä: missä olen nyt ja mitä kohti olen kulkemassa seuraavaksi, mikä on minulle taiteentekijänä olennaisinta ja ominaisinta. Millainen on muutoksen läpikäynyt taiteilija? Avaan murtumisen tapahtumaa: murtuminen on ollut perfektionistisista vaatimuksista irtipäästämistä ja taiteellisen ajattelun itsenäistymistä. Merkitykselliseksi on noussut keskeneräisen, aidon ja epätäydellisen arvostus. Esittelen vastaparit uudessa muodossa – ei-arvotettuina, omina itsenäisinä laatuinaan. Kirjallisen opinnäytteeni viimeinen luku on koonti opinnäytteen havainnoista ja kuvaus lopputulemasta: mihin muuntumisen prosessi on johtanut. Työni lähtötilanne – murtuminen – lopputulema -rakenteesta huolimatta totean, että muutos on edelleen käynnissä