Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Säveltäjänä rajapinnoilla : hälyisyydestä sävelisyyteen kokeellisen musiikkiteatterin kontekstissa
No full textTaiteellisessa tohtorintutkinnossani tarkastelen ja kokeilen hälyisyyden asteen säätelyä, paikkasidonnaisen teoskonseptin mahdollisuuksia, monityylisyyden luomia rajapintoja sekä todellisuuden ja esityksen välisen rajan murtamista. Tutkielmassani tarkastelen hälyisyyden asteen säätelyn ja esityspaikan ääniympäristön huomioimisen keinoja kokeellisen musiikkiteatterin kontekstissa. Tarkastelen erilaisten rajapintojen funktioita säveltämisen näkökulmasta erityisesti kokeellisen musiikkiteatterin kontekstissa. Pyrin löytämään ja käsitteellistämään erilaisia rajapintoja omassa musiikissani säveltäjän käytännön työn näkökulmasta. Työni koostuukin pääasiassa omien sävellysteni analyyseista sekä omien sävellysprosessieni reflektoinnista ja dokumentoinnista. Lisäksi olen analysoinut referenssiteoksia vakiintunein partituurianalyysin menetelmin. Tutkimusmenetelmät asettuvat toisaalta musiikinteorian ja toisaalta taiteellisen tutkimuksen traditioon.
Tutkintoni koostuu useista teoksista, joissa käytän erilaisia laajennettuja soitto- ja laulutekniikoita sekä harmoniassa toteutettua hälyisyyden asteen säätelyä osana musiikillista ilmaisuani. Näitä teoksia ovat Mitä meille harmonikalle ja sekakuorolle Arto Mellerin tekstiin (2007), La Spada del Sole jousikvartetille (2008), Lauluja – Sånger sopraanolle ja pianolle (2009) sekä Pariton barytontriolle (2011). Kokeellisissa Oopperaa arjessa -musiikkiteatteriteoksissa laajennan hälyisyyden asteen säätelyn ajatuksen koskemaan myös ennakoimattoman kaupunkimelun ja sävelletyn välistä suhdetta. Oopperaa arjessa -trilogia sisältää teokset Le Saxophone… bassosaksofonille, sekakuorolle ja kauppakeskuksen äänille (2010), Kohtaus kadulla sopraanolle, lyömäsoittajalle, näyttelijälle ja kaupunkitilan äänille (2011) sekä Tori kansanlaulajalle, baritonille, harmonikalle ja Kuopion torin ihmisille sekä äänille (2014). Erityisesti Torissa käyttämäni katusoittajalle sävelletyt tyylipastissit olivat musiikillisena sysäyksenä tohtorintutkintoni viimeiselle teokselle, Der Unveröffentlichte Film der Eva Braun (2020–2021). Se on sopraanolle ja kamariyhtyeelle sävelletty monologiooppera, joka esitettiin perinteisessä teatteritilassa. Monologioopperassa sävellystyön fokus siirtyi hälyisyyden asteen säätelystä saman kulttuurialueen erilaisista tyyleistä luotuihin jännitteisiin.
Tämän tutkielman merkitys on näyttämömusiikin erityispiirteiden hahmottamisessa yleisesti ja hälyisyyden asteen säätelyn ja erilaisten rajapintojen tarkastelussa erityisesti. Johtopäätöksenä esitän, että hälyisyyden asteen säätelyä ja erilaisia rajapintoja voidaan hyödyntää tietoisesti kokeellisessa musiikkiteatterissa merkitsemään esimerkiksi muotokokonaisuuksia, päällekkäisiä tapahtumia, draaman rakentamista tai purkamista sekä paikkaerityisissä teoksissa esityspaikan vaikutusta ja esittäjien funktioita. Tutkielmani tarkoituksena on sanallistaa säveltäjälähtöistä tietoa tästä aiheesta.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Mitä jää jäljelle? : erasure-runous ja poispyyhkimisen poetiikka
No full textTässä opinnäytetyössä tarkastelen erasure-runouden menetelmää, sen historiaa ja yhteyksiä kuvataiteeseen. Keskeinen tutkimuskysymykseni on: miten merkitys muodostuu erasure-runoissa? Erasure on löydetyn runouden ja menetelmällisen kirjoittamisen muoto, jossa tekijä ottaa olemassa olevan tekstin teoksensa lähtökohdaksi ja pyyhkii pois, peittää tai muulla tavoin poistaa siitä suuren osan, luoden uuden teoksen siitä, mikä jää jäljelle. Opinnäytteeni on ensimmäinen laajempi suomenkielinen katsaus erasure-runouteen. Jäsennän työssäni erasure-runouden suhdetta käsitteelliseen ja menetelmälliseen kirjoittamiseen sekä kartoitan sen asemaa suomalaisessa runoudessa. Osoitan, että erasure-runoudessa keskeistä on suhde poispyyhittävään lähdetekstiin sekä menetelmän luoma läsnä- ja poissaolon välinen jännite. Työssäni tarkastelen erasure-runoutta myös osana feministisen uudelleenkirjoittamisen traditiota, jolloin poispyyhkiminen ei ole vain esteettinen ele, vaan keino vaikuttaa kieleen, kollektiiviseen muistiin ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Opinnäytteeni jakautuu kahteen osaan: reflektiivinen osio kartoittaa erasure-runoutta ja analysoi kolmea poistomenetelmää hyödyntävää teosta: Alfredo Jaarin Real Pictures (1995), Jan Hellgrenin Luonnoskirja 13 (2016) ja M. NourbeSe Philipin Zong! (2008). Liitteenä oleva taiteellinen osio koostuu omista erasure-menetelmällä luomistani teoksista, jotka sijoittuvat runouden, kuvataiteen ja käsitetaiteen välimaastoon. Olen käyttänyt kaikissa runoissani samaa, itse kehittämääni metodia: poistan vanhojen tietokirjojen sivuilta tekstiä ja kuvaa digitaalisesti kuvankäsittelyohjelmassa, ja jätän vain osan näkyviin, alkuperäisille paikoilleen. Taiteellinen osio ei ole valmis teoskokonaisuus, vaan se toimii katsauksena siihen, miten olen tutkinut erasure-menetelmää ja kehittänyt omaa poispyyhkimisen poetiikkaani. Se tuo esiin erasure-runouden potentiaalin ja avaa uudenlaista, taiteidenvälistä näkökulmaa suomenkieliseen menetelmälliseen kirjoittamiseen. Opinnäytteeni reflektiivinen ja taiteellinen osio keskustelevat keskenään ja valottavat erasure-menetelmän mahdollisuuksia sekä kriittistä potentiaalia. Läpi reflektiivisen osan kulkee pohdinta omasta taiteellisesta prosessistani sekä siitä, mitä yhteyksiä kirjoittamisella ja valokuvalla on työskentelyssäni. Taustani on valokuvataiteessa, joten kysymykset kuvan ja sanan sekä lukemisen ja katsomisen suhteesta nousevat myös esiin. Erasure-runot toimivat sekä kielellisen että visuaalisen merkityksentuotannon tasolla, ja erasuren voi nähdä yhtenä taiteidenvälisen kirjoittamisen muotona. Ehdotan opinnäytteessäni, että erasure on kirjoittamisen ohella myös lukemisen muoto. Erasure-runoissa on näkyvissä lukemisen jäljet eli se, miten tekijä on lukenut lähdetekstiä ja reagoinut siihen. Tätä kautta erasure-runoutta voi lähestyä performatiivisen lukemisen näkökulmasta, jossa lukeminen on aktiivista, tuottavaa toimintaa. Poispyyhkimisen poetiikka hahmottuu työssäni taiteellisena ja esteettisenä kysymyksenä, joka ei rajaudu vain erasure-runouteen, vaan ulottuu myös kuvataiteen teoksiin, joissa poistamisen tai piilottamisen ele toimii keskeisenä ilmaisun keinona
Liikahduksia : 1600-luvun musiikin affektien historiaa ja nykyisyyttä cembalistin monitaiteisessa työskentelyssä
No full textTämän taiteellisen tutkimuksen lähtökohtana on 1600-luvun musiikin affektiivisuuden ajatteleminen materiaalina nykyesitykselle. Se nostaa esiin historiallisten affekti- ja passiokäsitteiden – galenistisen affektiteorian – sovellusmahdollisuuksia taiteidenvälisessä, erityisesti vanhan musiikin ja uuden tanssin välisessä työskentelyssä. Tutkimuksen myötä cembalistin työskentely laajenee ja syvenee kohti musiikkiesityksen moninaisten affektiivisten merkitysten hahmottelua ja kohti kokonaisvaltaisesti keholliseksi miellettyä esiintyjän työtä.
Tutkimuskokonaisuus rakentui monipuolisesta cembalistin taiteellisesta työskentelystä, oman cembalistisen praktiikan reflektoinnista, koreografi Anna Mustosen kanssa tehdyistä esityksistä ja työpajoista, kollegoiden haastatteluista sekä affekteja ja passioita käsittelevään kirjallisuuteen tutustumisesta. Tutkielma hyödyntää tätä aineistoa nostaen rinnalle myös valikoiman affekteja ja passioita käsitteleviä 1500–1600-lukujen (ja muutamia varhaisempia) lähteitä sekä otteita historiallisia affekteja ja passioita käsittelevästä nykytutkimuksesta.
Historiallisten affektiteorioiden avaama käsitys affekteista vaikutti cembalistin työskentelyyn monella eri tasolla yksityisestä harjoittelusta yhteistyöhön ja esityskokonaisuuksien ajatteluun. Tutkielma kuvaa tätä prosessia laajenevien kehien metaforan avulla. Taiteellisista tuotoksista tutkielma käsittelee erityisesti Di anima et di corpo- ja Maria-vesper-esityksiä.
Affektien ja passioiden käsitteet ovat olleet erittäin tärkeitä aikamme historialliseen tietämiseen perustuvan esittämiskäytännön (historically informed performance, HIP) muodostamassa suhteessa historialliseen musiikkiin. Musiikkia ensisijaisesti partituurianalyysin näkökulmasta lähestyvä tutkimus on tullut luoneeksi barokkimusiikin affekteista osin rationaalisesti ja tekstuaalisesti painottuneen kuvan, mitä käsillä oleva tutkielma valottaa kriittisesti. Tutkielma asemoituu viime vuosikymmeninä virinneeseen kehollistuneempien affektien paradigmaan ja esittelee affektit ensisijaisesti välisyydessä, hetkellisyydessä ja elävien kehojen todellisuudessa tapahtuvina
Non-holdings: Sculptural Mode of In-Betweenness and Material Fictions
No full textNon-Holdings is Lina Herrmans’ Master of Fine Art thesis project that delves into in-betweenness as a sculptural logic, exploring visual, temporal, functional, and ethical ambiguities. The thesis consists of an artistic component: an installation of ten interrelated sculptural works shown in Kuvan Kevät 2025 (Academy of Fine Arts, University of the Arts Helsinki) and a written component that articulates the conceptual, material and procedural thinking behind the work. Together, they explore the themes of in-betweenness, marginality, and what remains unsettled between categories of form, function, and meaning.
The artistic component is built primarily through metal casting in aluminium, bronze, and tin, with selected use of concrete and steel. Works such as Surrounded by, I Start to Collect and I Feel Exactly the Same and Also Different I & II reveal a process where accidents, seams, and misalignments are not polished away but left visible as traces of time and process. These sculptural elements resemble infrastructural fragments yet refuse to declare function. Instead, they stage moments of suspension, where recognition and uncertainty coexist.
The written component frames the installation through a practice-led inquiry into connecting in-betweenness, unfixed narrative, and ambiguity to material methods and theoretical influences. It connects making and theory by reading casting as a dialogic process (material correspondence), by considering mistakes and seams as narrative traces, and by arguing for an ethics of slow, embodied perception. The text weaves theoretical interlocutors (Ursula K. Le Guin’s carrier-bag logic; Sara Ahmed on orientation; Susie Scott on the social life of nothing) with literary affinities (Ali Smith, Olga Tokarczuk, Maggie Nelson) and close readings of the exhibited works. It also addresses process, naming and installation strategies.
The works do not provide answers, but hold space—materially and conceptually—for the viewer to navigate the in-between with sensitivity and openness.
Ultimately, the thesis concludes by advocating for "staying with the in-between" as a generative site of practice
”ARKI! ARKI! ARKI! LEIKKI! LEIKKI! LEIKKI!" : Tarpeista huolehtiminen osana taiteellista työskentelyä
No full textTämä kirjallinen projektityö on osa maisterin opinnäytettäni, johon kuului projektin lisäksi maisterikonsertti "Luottamuskirjeet" (2024). Projekti liittyy maisterikonsertin valmisteluprosessiin ja sen tavoitteena oli selvittää, miten teen taidetta, millaisia olosuhteita taiteeni tekeminen edellyttää ja miten sopivat olosuhteet voi saada aikaan. Käsittelen työssäni arkea, tarpeita ja hyvinvointia myös laajemmin kuin vain taiteen tekemisen näkökulmasta.
Toteutin projektin taiteellisen tutkimuksen keinoin dokumentoimalla taiteellista työskentelyäni ja sitä haittaavia ja tukevia tekijöitä, tarkastelemalla havaintojani ja muokkaamalla toimintaani niiden perusteella. Työni keskeisintä aineistoa ovat olleet konserttia edeltäneen vuoden aikana pitämäni työskentelypäiväkirja sekä konsertin kappaleiden ja tekstien luonnokset. Myös työskentelyprosessi itsessään on toiminut projektissa paitsi menetelmänä, myös aineistona ja lopputuloksena.
Projektin myötä aloin hahmottaa arjesta ja perustarpeista huolehtimisen tärkeänä osana taiteellista prosessiani ja kehitin uusia rutiineja sekä työskentelyn ja työhön ryhtymisen tapoja. Omaksuin myös entistä laajemman käsityksen siitä, millainen toiminta voi olla taiteen tekemistä ja millaista materiaalia voi käsitellä taiteena. Projektin aikana tekemäni havainnot kannustavat myös laajempaan keskusteluun arjen roolista taiteellisessa toiminnassa sekä opiskelu- ja työhyvinvoinnin ylläpitämisestä
Ljuddesign som metod för ljuddesign
No full textI detta skriftliga lärdomsprov utforskar jag hur plagiat kan användas som metod för att skapa föreställningar och ljuddesign. Arbetet baserar sig på mitt konstnärliga lärdomsprov Varasta tämä esitys som hade premiär på Teaterhögskolan våren 2024. Grundidén för detta arbete är att all konstnärlig verksamhet kan hävdas bygga på plagiat. En mindre provocerande formulering är att all konstnärlig verksamhet bygger på tidigare konstnärlig verksamhet. I arbetet undersöker jag denna premiss genom att diskutera föreställningen Varasta tämä esitys, som var ihopsatt av plagierat material. Genom att rensa plagiat från de negativa konnotationerna ordet väcker, visar jag hur plagiat kan användas som konstnärlig metod och att metoden är likvärdig med andra sätt att skapa material. I texten redogör jag för olika sätt att plagiera material som kan fungera som startpunkter för andra som vill plagiera material. Jag föreslår också att plagiat är ett utmärkt sätt att lära sig hur scenen och ljuddesign fungerar.
Texten breddas med idéer om hur en ljuddesigner kan använda plagiat för att referera till andra material och på så sätt skapa mening i en föreställning. Ett ljud innehåller mer information än den auditiva händelsen. Plagierat material refererar till andra material och kan bygga upp komplexa referenskedjor som innehåller mycket information som en ljuddesigner kan utnyttja. För att ge exempel på hur samhället formar hur vi upplever ljud redogör jag för LJ Müllers analys av hur sångrösten som manliga sångare inom klassisk rock använder har kommit att representera något autentiskt för lyssnare. Ett ljud är inte endast auditiv information, utan kan också laddas med kulturella och samhälleliga betydelser. Ett annat centralt begrepp som ärviktigt för hur jag behandlar uppbyggnaden av mening med ljud är Jean Baudrillards teori hyperreality, som hävdar att vår verklighet egentligen inte längre är direkt kopplat till det som de facto är verkligt. Med hjälp av Baudrillards teori är det möjligt att utvidga hur vi tolkar olika ljud och hur ljud bidrar till uppbyggande av mening på scenen.
Arbetet innehåller både teoretiska och praktiska förhållningssätt och verktyg för konstnärer och ljuddesigners som vill arbeta med plagiat som skapandeprincip. Plagiat kan användas för att producera nytt material, men också som en metod för att förstå hur scenen och ljud fungerar
ONCE IN A WHILE: On Substitutions, Displacement and Illegible Bodies
No full textONCE IN A WHILE is the master's degree graduation project of Ginko Hsu, which consists of a written thesis component and an artistic exhibition component. This thesis explores how fragmented memory, inherited grief, and cultural displacement shape the perception and construction of the body, through the concept of the ersatz body—a substitute marked by absence, rupture, and illegibility. Moving through feminist, postcolonial, and hauntological frameworks, the written component weaves personal narrative, myth, fiction, iconography, and diasporic thinking to ask how alternative systems of knowledge may emerge from what is lost, obscured, or unspoken. The artistic component has taken place at Tasku Galleria, as a part of Kuvan Kevät Master’s Degree Show, from May 17th to June 15th in 2025. It presents a series of multimedia installations, combining ceramic sculpture, hand-tufted textile, glass, photography print, projection, and participatory ritual. For me, these works evoke memories that are personal yet shared, incomplete yet intimate, distant yet felt, offering forms of soft resistance. Together, the thesis proposes a way of thinking through disjunction: not toward fixed identity or coherence, but toward meaning that is held in fragments, tenderness, and embodied process
Koppargrundet ja ”med flera platser” : Luodon vuoden 1722 haaksirikkojen esinelöydöt 2000-luvun uuden tutkimuksen valossa
No full textThe subject of the article is the findings of two different shipwreck areas, Köbergsgrunden and Koppargrundet, in Luoto (Larsmo) dating to the 1722. The first research reports on this topic date back to the 1870s, but until the beginning of the 2000s these losses have been mixed with each other, which has caused problems in the interpretation and biographies of the objects. Based on written sources from the 1720s, one of the ships was on the way from Stockholm to Kokkola with cargo of merchandise, and the other was transporting buil ding materials, money and passengers with their personal needs from Stockholm to Tornio. Through the means of object research and critical review of research literature, I will show why the information about the finds of objects connected to these shipwreck areas is cont radictory. I explain the objects’ contexts, timing and biography after they were found, and show that the groups of objects I have chosen for closer examination, especially coins, have chronological significance that supports written sources. The object groups studied are coins, silverware, ceramics and drinking glasses, as well as building materials. The study of these artifacts creates a perspective to the incompletely known material culture after Great Wrath 1713–1721, period of Russian occupation of Finland
Taidemusiikin ja luonnon kosketuskohtia
No full textMikä on elektronisen musiikin suhde luontoon? Miten pastoraali-idylli ilmenee modernin ajan musiikissa? Millä tavalla ilmastonmuutos kohtaa musiikin? Luonnon ja musiikin kytkökset ovat saaneet historian kuluessa vaihtuvia merkityksiä, ja näillä kytköksillä on luontokeskustelussa oma arvonsa ja roolinsa.
Tämä teos on kokoelma Musiikkia ja filosofiaa -luentokonserttisarjassa vuosina 2011–23 mukana olleiden taiteilijoiden ja tutkijoiden kirjoituksia. Tekstityypit vaihtelevat puheenvuoroista erityyppisiin tutkimusartikkeleihin, ja luontokysymys esiintyy niissä mitä moninaisimpana tarkastelukohteena.
Kirjoittajat käsittelevät nykyisin paljon esillä olevia ilmaston ja luonnonsuojelun kysymyksiä, jotka saavat rinnalleen musiikintutkimuksen, aatehistorian ja taidefilosofian näkökulmia.Esipuhe
Matti Huttunen & Eveliina Sumelius-Lindblom: Johdanto.
Kirjailijan puheenvuoro
Anni Kytömäki: Romaani on metsän ja musiikin summa
Luonto, maailmankuva ja todellisuus
Päivi Järviö & Marianna Henriksson: Musiikki, maailmankaikkeus ja ihminen uuden ajan alun ajattelussa
Hanne Appelqvist: Mitä puhdas musiikillinen muoto voi paljastaa todellisuudesta?
Luonnon ideoita musiikissa
Markus Mantere & Eveliina Sumelius-Lindblom: Luontokuvia vai ironiaa? Pastoraalisuuden merkkejä Georges Auricin (1899–1983) ja Joonas Kokkosen (1921–1996) pianomusiikissa
Matti Huttunen: Gruppen, Aubade ja luonnon koordinaatit uudessa musiikissa
Annikka Konttori-Gustafsson: Sinirastaan maisemassa
Luonto ja luonnollisuuden kriteeri musiikissa
Jenni Lättilä: Klassinen laulu ja luonnollisen estetiikka
Otso Aavanranta: Elektronisen musiikin luonto
Musiikki, ympäristö ja ekologia
Riikka Talvitie: Kompleksinen luonto sävellyksen lähtökohtana
Markku Oksanen: Neljä vuodenaikaa, tasapaino ja ilmastonmuutos
Kirjoittajatfi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Special issue: "Ethical questions in transforming music practices"
No full textThe themes of equity and justice in professional activities are becoming increasingly important for those working in music-related fields. This special issue explores these topics through the lens of ethical dilemmas and challenges, drawing on international perspectives from scholars and practitioners. Ethical decision-making requires professionals not only to engage in critical thinking and self-reflection but also to take action by transforming organisational and institutional structures. -