Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Luonnon puolella : Taideyliopiston opiskelijoiden kokemuksia ekososiaalisten teemojen käsittelystä taiteen keinoin
Tämä maisterintutkielma tarkastelee ekososiaalisten teemojen käsittelyä taiteen keinoin korkeakouluopetuksessa. Tutkimuskysymykseni on:
Millaisia kokemuksia Taideyliopiston opiskelijoilla on ekososiaalisten teemojen käsittelystä taiteen keinoin kurssilla Community Engagement Project: Artistic activism and political decision making?
Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää opiskelijoiden kokemuksia ekososiaalisten teemojen käsittelystä taiteen avulla sekä tarkastella, miten tällainen työskentely vaikuttaa heidän tulevaisuuden näkemyksiinsä ja toimijuuden kokemukseensa.
Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu Raisa Fosterin ja muiden tutkijoiden esittämiin ekososiaalisen kasvatuksen ja kestävän kehityksen teorioihin, jotka korostavat yhteiskunnan ja ympäristön välistä vuorovaikutusta kasvatuksessa. Lisäksi käsitellään taiteen mahdollisuuksia luoda toivoa ja osallisuuden kokemuksia ekologisen kriisin aikana. Tutkielma on laadullinen tapaustutkimus, ja aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla sekä havainnoinnilla haastattelujen tukena.
Tulokset osoittavat, että ekososiaalisten teemojen käsittely taiteen kautta voi auttaa opiskelijoita ymmärtämään ekologisia kysymyksiä syvällisemmin sekä käsittelemään niitä myös tunnetasolla. Monialainen yhteistyö, kuten luonnontieteilijöiden ja taideopiskelijoiden välinen vuorovaikutus, koettiin erityisen merkitykselliseksi. Opiskelijat raportoivat myös kasvaneesta toimijuuden kokemuksesta ja lisääntyneestä motivaatiosta vaikuttaa asioihin yhteiskunnallisesti taiteen avulla. Haasteena nähtiin aikataulukysymykset ja faktatiedon vähäisyys sekä ajoittainen kommunikaation puutos.
Tutkimus korostaa ekososiaalisen kasvatuksen ja taidekasvatuksen roolia kestävyysajattelun edistämisessä. Musiikkikasvatus voi toimia välineenä, joka yhdistää tieteellisen tiedon ja emotionaalisen kokemuksen auttaen yksilöitä navigoimaan monimutkaisissa ympäristökysymyksissä. Työ tarjoaa myös käytännön esimerkkejä siitä, miten korkeakoulut voivat edistää ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää kasvatusta
Aesthetics, de-aestheticisation, abstraction, and five efforts in themes and methods
Tiivistelmä
Kuvataiteen tohtorin opinnäyte Aesthetics, De-Aestheticisation, Abstraction, and Five Efforts in Themes and Methods (Estetiikka, epäestetisointi, abstraktio sekä viisi teema- ja menetelmäkokeilua) koostuu taiteen filosofian monografiasta sekä taiteelliseen praktiikkaan perustuvasta tutkimuksesta, jossa esiteltyjä teoksia tarkastellaan teoreettisesti. Nämä kaksi osaa – teoreettinen ja käytännöllinen – ovat käsitteellisesti yhteydessä toisiinsa mutta erillisiä ja itsenäisiä tutkimuksia. Kahden kirjallisen osan lisäksi opinnäytekokonaisuuteen sisältyvät kuvallisesti dokumentoidut taideteokset.
Ensimmäinen, teoreettinen osa on otsikoltaan Aesthetics, De-Aestheticisation, Abstraction: Reflections on the Philosophy of Art After the Avant-Garde and Conceptualism (Estetiikka, epäestetisointi, abstraktio: pohdintoja avantgarden ja konseptualismin jälkeisestä taidefilosofiasta) ja luonteeltaan taidefilosofian alaan kuuluva teoreettinen tutkielma. Sen tavoitteena on taiteen ontologian uudelleentarkastelu analysoimalla yhteentörmäystä klassisen estetiikan ja 1900-luvun vallankumouksellisen taiteen välillä. Lähtökohtana on ajatus, että saksalaisen taidefilosofian sekä avantgarden ja käsitetaiteen ”antitaiteeseen”, taiteen ”epäestetisointiin” ja ”radikaaliin abstraktioon” tähtäävien suuntausten välistä jännitettä ei ole vielä tutkittu tarpeeksi. Tutkimuksessa käsitellään taiteen ontologian kysymystä ajallis-historiallisesta näkökulmasta ja pohditaan siten taiteen luonnetta sen käsitteellisen eron valossa, joka vallitsee nykytaiteen ja menneen taiteen välillä. Tarkastelun kohteena ovat taidefilosofian eri suuntausten väliset jännitteet ja yhteydet, jotka ovat jääneet vähälle huomiolle. Pyrkimyksenä on myös kaventaa kuilua akateemisen taideteorian ja taiteen tekemisen käytännön metodien välillä. Teoriaosan lopussa pohditaan tutkimuksen laajempia merkityksiä ja kiinnitetään huomiota erityisesti käsitteellis-ontologisen ja kulttuuris-eettisen näkökulman väliseen keskeiseen jännitteeseen taiteessa. Lisäksi korostetaan, että nykytaiteen asema kaipaa uudelleenarviointia taidefilosofisessa mielessä.
Toinen, käytännöllinen osa – Five Efforts in Themes and Methods (Viisi teema- ja menetelmäkokeilua) – on väitöskirjan taiteellisen osa ja koostuu viidestä taideteoksesta ja niiden teoreettisesta tarkastelusta. Viidessä luvussa keskitytään kussakin yhteen taideteokseen ja esitetään niitä koskevia teoreettisia pohdintoja, jotka ammentavat taidefilosofiasta sekä muista teoreettisista viitekehyksistä.
Opinnäytteessä aihetta tarkastellaan sekä teoreetikon että taiteen harjoittajan silmin ja nostetaan taideteoksen ontologia nykytaiteen keskeiseksi kysymykseksi. Siinä käsitellään taiteen tekemisessä ajankohtaista kysymystä: kuinka taide voi ottaa kantaa yhteiskunnallisesti ja poliittisesti turvautumatta realismin, representaation ja estetismin kaltaisiin konservatiivisiin, avantgardea edeltäviin käsityksiin taiteesta? Vaikka väitöskirja yhdistää teoreettisen ja käytännöllisen näkökulman, ne pysyvät selkeästi erillisinä ja itsenäisinä kokonaisuuksina, eikä käsitteellistä akateemista analyysia ja itsereflektoivaa taiteellista tutkimusta sulauteta yhteen.
Tässä verkkojulkaisussa ovat mukana opinnäytteen molemmat kirjalliset osat sekä kuvallinen dokumentaatio taideteoksista. Opinnäytteen teoreettinen osa Aesthetics, De-Aestheticisation, Abstraction: Reflections on the Philosophy of Art After the Avant-Garde and Conceptualism (Estetiikka, epäestetisointi, abstraktio: pohdintoja avantgarden ja konseptualismin jälkeisestä taidefilosofiasta) on saatavilla myös painettuna ja erillisenä avoimena verkkojulkaisuna.Abstract
This doctoral thesis – Aesthetics, De-Aestheticisation, Abstraction, and Five Efforts in Themes and Methods – integrates two formats of a doctoral dissertation in fine arts: a monograph in the philosophical theory of art, and a practice-based study, which includes a theoretical discussion on the artworks it presents. These two approaches, though conceptually linked yet strictly separate, form the Theory and Praxis volumes of the thesis, respectively. Alongside the image documentation of the artworks, the two written components constitute the dissertation.
Volume I, Theory – Aesthetics, De-Aestheticisation, Abstraction: Reflections on the Philosophy of Art After the Avant-Garde and Conceptualism – comprises a self-contained theoretical study in the philosophical theory of art. The research presented in this segment of the dissertation embarks on a revision of art’s ontology by analysing the clash between classic aesthetics and the revolutionary art of the 20th century. Proceeding from the hypothesis that the tension between German philosophy of art and the ‘antiartistic’, ‘de-aestheticising’ and ‘radical abstraction’ programmes of the avant-garde and Conceptual art is under-researched, the study delves into the problem of art’s ontology in its temporal-historical dimension, thereby examining the nature of art in relation to the conceptual difference between contemporary art and art of the past. After first examining overlooked schisms and connections in different bodies of art philosophy, the study then attempts to bridge the lacuna between academic art theory and practical art-making methodologies. The segment concludes with a reflection on the broader implications of the research, emphasising the principal tension between conceptual-ontological and cultural-ethical perspectives on art, and urges a re-evaluation of contemporary art’s status in relation to the philosophical theory of art.
Volume II, Praxis – Five Efforts in Themes and Methods – presents five art projects created as the artistic component of the dissertation, and offers a theoretical discussion on them. It includes five chapters, each devoted to a distinct art project, providing the author’s theoretical reflections on the artworks from the standpoint of various aspects of the philosophical theory of art and other theoretical contexts.
Written from the dual perspectives of a theorist and an art practitioner, the dissertation unveils the ontology of artwork as a central issue in contemporary art, thereby addressing a topical question for today’s artistic practice: how can art be socially and politically engaged without reverting to conservative pre-avant-garde ideas such as realism, ‘art as representation’, and ‘art as aesthetic’? While both the purely theoretical and practice-based standpoints are present, the clear separation between these approaches aims to ensure the integrity of each, preventing conflation of the conceptually-driven academic inquiry with the self-reflective artistic one.
This online publication includes all the written components of this doctoral dissertation and the image documentation of the artworks. The Theory volume of the thesis – Aesthetics, De-Aestheticisation, Abstraction: Reflections on the Philosophy of Art After the Avant-Garde and Conceptualism – is also available in printed form and in a separate open-access online publication.Abstrakt
Detta lärdomsprov för doktorsexamen i bildkonst Aesthetics, De-Aestheticisation, Abstraction, and Five Efforts in Themes and Methods integrerar två former av doktorsavhandling i bildkonst: en monografi i filosofisk konstteori och en praktisk studie, som omfattar en teoretisk diskussion om konstverken den presenterar. Dessa två tillvägagångssätt är konceptuellt sammanlänkade men ändå helt separata, och utgör avhandlingens respektive volymer Theory och Praxis. Tillsammans med bilddokumenteringen av konstverken bildar de två skriftliga delarna avhandlingen i sin helhet.
Volume I, Theory – Aesthetics, De-Aestheticisation, Abstraction: Reflections on the Philosophy of Art After the Avant-Garde and Conceptualism – omfattar en självständig teoretisk studie i filosofisk konstteori. Forskningen som presenteras i den här delen av avhandlingen djupdyker i en översikt av konstens ontologi genom en analys av kollisionen mellan klassisk estetik och 1900-talets revolutionerande konst. Med utgångspunkt i hypotesen att det inte har forskats tillräckligt i spänningen mellan estetiken och inriktningarna ”anti-konstnärlig”, ”de-estetisk” och ”radikal abstraktion” inom avantgarde och konceptkonst, djupdyker studien i problemet med konstens ontologi i dess temporär-historiska dimension, och undersöker därmed konstens natur i förhållande till den konceptuella skillnaden mellan samtidskonsten och konsten i det förflutna. Efter att först ha undersökt försummade schismer och kopplingar i olika verk inom konstfilosofi, försöker studien bygga en bro över lakunen mellan akademisk konstteori och praktiska metoder för att skapa konst. Delen avslutas med en reflektion över forskningens bredare effekter, med betoning på den huvudsakliga spänningen mellan koncept-ontologiska och kultur-etiska konstperspektiv, och uppmanar till en omvärdering av samtidskonstens ställning i förhållande till filosofisk konstteori.
Volume II, Praxis – Five Efforts in Themes and Methods – presenterar fem konstprojekt som skapats som den konstnärliga komponenten av lärdomsprovet, och innehåller en teoretisk diskussion av dem. Volymen innehåller fem kapitel som vardera ägnar sig åt ett visst konstprojekt och presenterar författarens teoretiska reflektioner om konstverken utifrån olika aspekter av filosofisk konstteori och andra teoretiska kontexter.
Lärdomsprovet är skrivet utifrån såväl en teoretikers som en konstutövares perspektiv, och visar på konstverks ontologi som ett centralt problemområde inom samtidskonsten. Därmed ställer avhandlingen en aktuell fråga om den moderna konstutövningen: hur kan konst användas socialt och politiskt utan en återgång till konservativa, för-avantgardistiska idéer som realism, ”konst som representation” och ”konst som estetik”? Medan såväl den rent teoretiska som den praktiska synvinkeln presenteras i avhandlingen, är syftet med den klara uppdelningen mellan dessa tillvägagångssätt att säkerställa integriteten för vardera, och på så sätt förhindra sammanflätningen av den konceptdrivna akademiska frågan med den självreflekterande konstnärliga frågan.
Denna webbpublikation innehåller alla skriftliga delar av lärdomsprovet och bilddokumenteringen av konstverken. Avhandlingens volym Theory – Aesthetics, De-Aestheticisation, Abstraction: Reflections on the Philosophy of Art After the Avant-Garde and Conceptualism – finns även i tryckt format och som en separat, öppen webbpublikation.Abstract
Tiivistelmä
Abstrakt
Acknowledgements
Foreword
Vol. I. Theory. Aesthetics, De-Aestheticisation, Abstraction
Introduction
Part I. Aesthetics
Part II. De-Aestheticisation
Part III. Abstraction
Conclusion
Vol. II. Praxis. Five Efforts in Themes and Methods
Additional Acknowledgements
Introduction
Artworks
Appendices
Referencesfi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
Kulttuurinen vanhustyö hoivalaitosympäristössä : Laadullinen tutkimus kulttuurisen vanhustyön ilmenemisestä hoivalaitosympäristössä hoiva-alan ammattilaisten näkökulmasta
Maisterintutkielmani tarkastelun kohteena oli kulttuurisen vanhustyön ja kulttuurisen hyvinvoinnin sekä toimijuuden muodostama kokonaisuus. Kulttuurinen vanhustyö on vähitellen vakiintuva käsite, joka kattaa sisälleen taidetta, luovuutta ja kulttuuria hyödyntävät toimintamallit. Ne vaikuttavat vanhustyön kaikilla organisaatiokulttuurin tasoilla. Kulttuurisen vanhustyön toteutumiseen vaikuttavat eri toimijat ja yhteiskunnalliset tasot. Tässä tutkielmassa tarkastelen myös kulttuurisen hyvinvoinnin roolia osana kulttuurisen vanhustyön tavoitteita ja selvitän, miten se voi olla osaltaan edistämässä toimijuutta hoivalaitosympäristössä.
Tutkimuskysymykseni olivat:
Millä tavoilla kulttuurisen vanhustyön tavoitteet ilmenevät hoivalaitosympäristössä haastateltavien hoitajien näkökulmasta?
Miten kulttuurinen vanhustyö lisää hoitajien ja ikääntyvien toimijuutta hoivalaitosympäristössä haastateltavien hoitajien näkökulmasta?
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys tarkastelee ikääntyvän yhteiskunnan kohtaamia haasteita ja sitä, miten kulttuurinen vanhustyö voi olla osaltaan vastaamassa näihin haasteisiin. Tarkastelen myös kulttuurisen vanhustyön toimintatapoja, taustaa sekä kulttuurisen hyvinvoinnin ja toimijuuden keskeisiä malleja.
Tutkimuksen aineiston tuottamisen menetelmä on puolistrukturoitua teemahaastattelua muistuttava haastattelu. Käytin haastattelun pohjana ennalta asetettuja kysymyksiä, jotka ovat nähtävissä liitteessä.
Tulokset osoittavat kulttuurisella vanhustyöllä olevan vaikutuksia muun muassa ikääntyneen ja hoitajien hyvinvointiin ja aktiivisen toimijuuden toteutumiseen. Tulokset osoittavat, että näiden asioiden toteutumiseen vaikuttavat myös esimerkiksi arjen rutiinit hoivalaitoksissa, toimintakulttuurien mallit sekä ajankäytölliset että resursseihin liittyvät kysymykset
If/Else
Binary Disc explores the intersection of social media, anonymity, and the archival impulse in a digital age oversaturated with information. The artistic component of this thesis consists of a web-based artwork and an interactive installation for engaging with the web-based artwork. The interactive installation was exhibited as part of Kuvan Kevät 2025 at the Academy of Fine Arts, Uniarts Helsinki. Binary Disc is Conceived as both an artwork and a critical experiment, in the form of a new social media platform that invites and encourages people to upload a single piece of content, after which they permanently lose access to both their contribution and the platform itself.
At its core, the project employs a binary code system: each participant receives a code ending in either 1 or 0. a structural reference to the most fundamental logic by which machines process and categorize us. By enforcing the one-upload-only rule, Binary Disc interrupts the endlessness of digital feeds and accumulation, instead imposing scarcity, finality, and disappearance as conditions of interaction. Within this system lies a further layer of unpredictability: the Red Horse. Printed only once during the exhibition. This ticket grants its holder extraordinary power to alter, or even delete, the entire archive. This mechanism functions as a stress test of anonymity and authority,
The written thesis component, If/else, traces Binary Disc from its initial conception to its full realization, situating the project within broader theoretical, artistic, and cultural contexts. It examines the technical execution process, the conceptual framework and staging questions of permanence, randomness, and authorship while engaging with theories of deindividuation, and digital memory. By drawing on philosophical, psychological, and literary references from Lynch and Sunstein to Zimbardo and Golding the work situates itself as both a critique and an embodiment of our networked condition.
In this thesis written component, Binary Disc is situated at the intersection of Interactive Art, New media and Internet-based Art. The written component concludes with an analysis of what I expected from the project, and what I have observed and encountered so far.
At its core, Binary Disc is not only a digital archive of people’s memories or interactions, but also a mirror or even a pause, reflecting how humans navigate identity, control, and disappearance within the infrastructures that shape our collective digital existence. Also, as more than an artistic concept for me, it’s an experiment. a formal system altering social interaction by changing the rules of online identity and content sharing
Representations of Metaphysical Temporality in the Libretto of Einojuhani Rautavaara's Vincent with a Corresponding Resemblance to Alban Berg's Wozzeck
In his early serialist composition style, Einojuhani Rautavaara expressed indebtedness to the flexible usage of the twelve-tone system that was adapted by Alban Berg. The trace of Berg's influence becomes dramaturgically reminiscent when investigating the philosophical impact that Berg's opera Wozzeck had on Rautavaara's opera Vincent. This study aims to analyse the symbolic content of the Vincent libretto, with a secondary depiction of parallel attributes found in the libretto of Wozzeck. This examination demonstrates how the operas share a philosophical foundation that is based on an expression of metaphysical temporality inherent within the plots of both operas, which juxtapose the duality of the two temporal planes of empirical reality and metaphysical illusion. The outcome of such a comparison illustrates how Rautavaara's opera can be interpreted in a new framework of understanding that is based on the Finnish composer's mirroring of Berg's operatic and dramatic style as seen in Wozzeck
Suolaa haavoihin – Näyttelijä etsii haavoittuvuuttaan
Opinnäytteeni käsittelee haavoittuvuutta näyttelijän näkökulmasta. Johdannossa esittelen miten päädyin aiheen äärelle.
Tarjoan alussa mahdollisia määritelmiä haavoittuvuudelle. Avaan, miten se on ilmennyt taiteessani sekä miten oma taustani on vaikeuttanut minun kykyäni olla haavoittuvainen. Pohdin myös, miten haavoittuvuus näkyy näyttämöllä ja sen vaatimuksen ristiriitaisuutta näyttelijäntaiteen ammatissa.
Käsittelen kappaleessa 3. Chekhov-tekniikan oppituntien merkitystä minulle ja kuinka se on auttanut minua pyrkimyksissäni olla haavoittuvainen. Kuvaan, miten oppituntien rauhallinen ilmapiiri on auttanut minua haavoittuvuuden tutkimisessa sekä avaan hieman minulle keskeistä elämänvoiman käsitettä. Paneudun etenkin kauneuden valtakunta- sekä henkilökohtainen manifesti -harjoitteisiin, jotka olivat molemmat käänteentekeviä kokemuksia minulle aiheeni saralla.
Kappaleessa 4. kerron negatiivisesta minäkuvastani, sen vaikutuksesta näyttelemiseeni ja miten olen yrittänyt sitä työstää. Tarkastelen epämiellyttävää kokemusta kameran edessä oppitunnilla ja avaan, kuinka negatiivinen kokemus ulkonäöstäni vaikutti siinä hetkessä näyttelijäntyöhöni ja miten tilanne lopulta purkautui, kun myönsin pahan oloni ääneen. Jatkan siitä toiseen kameratilanteeseen, missä pyrin kohtaamaan jännittävän tilanteen lähestymällä sitä toisenlaisella energialla ja ottamalla tilan haltuuni. Kärsimyksen ihannoimisesta kappaleessa käsittelen suhdettani taiteilijoiden kärsimyksen ihannoimiseen ja miksi kärsimystä ei mielestäni pitäisi ihannoida. Kappaleen lopussa erittelen, kuinka ulkopuolisuuden kokemukseni on vaikuttanut näyttelijäntyöhöni ryhmätyöskentelytilanteissa ja miten olen yrittänyt kääntää negatiivisen näkökulmani positiiviseksi. Vertaan vielä ulkopuolisuuden kokemustani narriuteen.
Kappaleessa 5. avaan katsojakokemukseni esityksestä, jossa esiintyjä oli mielestäni haavoittuvainen. Pohdin esityksen kontekstin vaikutusta haavoittuvuuteen ja pyrin erittelemään, millä tavoin haavoittuvuus ilmeni esiintyjässä. Kuvailen kuinka esityksen aihepiiri ja tematiikka koskettivat minua. Päättelen lopuksi, että esiintyjän haavoittuvuus kosketti minua esityksessä ja salli minunkin olla haavoittuvainen katsojana.
Kappaleessa 6. syvennyn työtilanteeseen, jossa kamppailin oman haavoittuvuuteni kanssa. Kuvailen tarkasti, miten näytelmän lukuharjoitus herättää minussa vahvoja tunteita, kuinka kipuilen ajatusteni sekä tunteiden kanssa ja lopulta uskaltaudun avautumaan siitä ohjaajalle. Väitän tässä kappaleessa, että haavoittuvuuden ja avoimuuden kautta työskentelen näyttelijänä paremmin.
Viimeisessä kappaleessa teen johtopäätelmän, että tutkimalla haavoittuvuuttani olen löytänyt, mitkä asiat ovat minulle taiteessani merkityksellisiä, ja että syleilemällä haavoittuvuuttani tunnen itseni paremmin ja voin näyttelijänä paremmin. Lopuksi kerron, minkä vuoksi näytteleminen ja taide on minusta tärkeää
Emma Mattilan ruumis 2.0 - hevoset ja taide
Kirjallisessa opinnäytteessäni Emma Mattilan ruumis 2.0 – hevoset ja taide käsittelen ruumiin tuntua ja katsetta ohjaajan työkaluina. Pyrin tunnistamaan johtajuuteeni liittyviä arvoja ja heppatyttöyttäni osana ohjaajaksi kasvua. Avaan taustaani, kuinka päädyin ohjaajaksi sekä sitä, minkä kriisin esiintyjästä ohjaajan positioon vaihtaminen minussa aiheutti. Koin ruumiillisen katkoksen suhteessa näyttämöön ja tuon katkoksen myötä en tiennyt kuinka katsoa näyttämölle. Pyrin määrittämään tarkemmin ruumiin tunnon käsitettä eläinfilosofi Elisa Aaltolan, ratsastusvalmentaja Katariina Alongin ja ohjaaja Kaisa Korhosen avulla. Tarkennan ja avaan motiivejani tehdä teatteria ja miksi empatia on hurmaavinta mitä tiedän. Viisivuotinen ohjaajantaiteen koulutusohjelma on painottunut ohjaajan henkilökohtaisuuteen, havainnon tarkentamiseen ja omin arvojen tunnistamiseen. Tässä työssä määrittelen itselleni tärkeät arvot, joista käsin pystyn työskentelemään ohjaajana sekä kantamaan vastuun johtajana. Tässä työssä on kolme tavoitetta: Tunnistaa ja tunnustaa johtajuuteen liittyvät arvot, joista käsin teen valintoja ja päätöksiä. Yhdistää hevostaustastani nousevat työskentelyntavat ja havainnot osaksi ohjaajaidentiteettiäni. Purkaa ruumiin tunnun käsitettä sekä sitä, miksi se on minulle tärkeää
Musiikki ja mielikuvituksen monet mahdollisuudet : Näkemyksiä mielikuvitusrikkaan musiikintulkinnan ja -ilmaisun opetukseen
Tarkastelin tutkielmassani pianonsoiton opetusta. Selvitin, miten mielikuvitusta voi pianonsoiton ilmaisu- ja tulkintataidoissa hyödyntää, sekä miten opettaja voi tukea oppilastaan näiden taitojen kehittämisessä. Peilasin näitä kysymyksiä klassisen musiikin musiikkimateriaaleihin, nostaen esiin eroavaisuuksia, joita eri tyylisten teosten opetuksessa tulee huomioida. Aiheeni on rajattu klassisen pianonsoiton näkökulmaan. Tutkielma tarjoaa työkaluja siihen, miten toteuttaa mielikuvituksellisuutta soitonopetuksessa.
Tutkielmani teoreettinen viitekehys koostuu mielikuvituksen, leikin, tulkinnan ja ilmaisun merkityksestä musiikissa. Esitän näistä näkökulmia, joille tutkielmani filosofinen perusta rakentuu. Keräsin aineistoni haastattelemalla kolmea piano- opettajaa. Analysoin aineistoni temaattisesti.
Haastatteluistani ilmeni näkemyksiä muun muassa mielikuvien käytön kategorioista, teosten tuntemuksesta, sekä pianomusiikin luontaisesta taipumuksesta mielikuvituksellisuuteen ja imitointiin. Aineistoni perusteella on todettavissa, että mielikuvitusrikas soitonopetus vaatii opettajalta laajaa alansa osaamista, sekä rohkeaa heittäytymistä
Musiikkivalinnat koulujen juhlissa : Monimenetelmätutkimus koulujen juhlien ohjelmistovalinnoista ja niitä ohjaavista arvoista
Koulujen tilaisuuksissa ja juhlissa esitettävä musiikkiohjelmisto on noussut mediassa otsikoihin viime aikoina yhä useammin. Tässä tutkimuksessa selvitin, millaista ohjelmistoa peruskoulujen ja lukioiden juhlissa esitetään. Lisäksi olin kiinnostunut valintoja ohjaavista arvoista. Tutkimuskysymykseni olivat:
1. Millaista musiikkiohjelmistoa koulujen lukuvuoden päättävissä juhlissa esitetään?
2. Millaiset arvot ohjaavat ohjelmistovalintoja?
Tutkimukseni on monimenetelmätutkimus, jossa on piirteitä kvantitatiivisesta kyselytutkimuksesta sekä kvalitatiivisesta tutkimuksesta. Tuotin tutkielman aineiston keväällä 2025 verkkokyselyllä, jonka lähetin 150 musiikinopettajalle pääkaupunkiseudun suomenkielisissä kouluissa. Kyselyyn vastasi 51 opettajaa. Kysyin opettajilta viimeisimpien lukuvuoden päättävien juhlien ohjelmistoja. Lisäksi vastaajat arvioivat väittämiä ohjelmistovalintojen perusteista viisiportaisella asteikolla sekä vastasivat halutessaan avoimiin tarkentaviin kysymyksiin.
Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä käytin Schwartzin arvoteoriaa, jonka mukaan eri kulttuureissa esiintyy universaaleja arvotyyppejä, jotka ovat merkitykseltään yhteismitallisia ja järjestyvät suhteessa toisiinsa ristiriitaisina tai yhteensopivina. Schwartz erotti tutkimuksissaan kymmenen arvoa, jotka voidaan sijoittaa kehälle, jossa vierekkäiset arvot ovat psykologisesti samankaltaisia. Kiinnitin huomiota erityisesti mallin pääulottuvuuden muutosvalmius–säilyttäminen väliseen jännitteeseen ohjelmistovalintojen analyysissä.
Kyselyaineistoni perusteella musiikinopettajilla on tärkein rooli ohjelmiston suunnittelussa, mutta erityisesti yläkouluissa ja lukioissa oppilaat osallistuvat valintoihin, mikä näkyy pop- ja rockmusiikin yleisyytenä erityisesti kevätjuhlissa. Joulujuhlien ohjelmistot eroavat koulujen välillä toisistaan kristillisten viittausten, kielivalintojen ja monikulttuurisuuden huomioinnin osalta. Englannin suosiminen koetaan usein neutraaliksi ratkaisuksi. Kevätjuhlissa Suvivirsi ja perinteiset laulut ovat säilyttäneet asemansa, mutta niiden esitystapoja muokataan. Ohjelmistojen suunnittelussa opettajat tasapainottelevat perinteen ja uudistamisen välillä, ja koulujen omat laulut koetaan yhteisöllisyyttä vahvistavina.
Tärkeimmiksi arvoiksi ohjelmistovalinnoissa nousivat Schwartzin arvoteorian mielihyvä ja suoriutuminen. Arvojen painotuksissa havaittiin eroja: vanhemmat opettajat painottivat säilyttämisen arvoja, kun taas nuoremmat ja naiset kallistuivat muutosvalmiuden suuntaan. Vaikka vastaajajoukko ei mahdollista yleistyksiä, aineisto antaa viitteitä siitä, miten Schwartzin arvoteoria voi jäsentää koulujen juhlien musiikkivalintoja ja niitä ohjaavia arvoja
Näkymätön nainen : systeemiteoreettinen näkökulma sukupuolittuneiden rakenteiden tarkasteluun suomalaisessa äänitetuotannossa
Tämä kandidaatintutkielma tarkastelee äänitetuotannon sukupuolittuneisuutta systeemiteoreettisesta näkökulmasta. Työn lähtökohtana on havainto siitä, että naiset ja sukupuolivähemmistöt ovat musiikkialalla edelleen aliedustettuja erityisesti tuotannollisissa ja teknisissä rooleissa. Työn tarkoitus on selvittää, millaisia sukupuolittuneita rakenteita äänitetuotannon järjestelmässä on tunnistettavissa, millaista viestintää järjestelmä tuottaa ja millaiset ärsykkeet voivat haastaa järjestelmän vakiintunutta rakennetta.
Tutkielmassa sovelletaan Niklas Luhmannin systeemiteoriaa. Työ on systeemiteoreettisesti informoitu empiirinen tutkimus, joka yhdistää systeemiteoreettisen lähestymistavan empiirisen aineistoon. Tutkimusaineisto koostuu kolmen suomalaisen naisvetoisen indie-toimijan toiminnasta, teemahaastattelusta, yhdenvertaisuusraporteista sekä tutkijan omista kokemuksista. Menetelmänä hyödynnetään temaattista analyysia, jota täydennetään autoetnografisella ja systeemiteoreettisesti informoidulla lähestymistavalla.
Tutkielman tulos osoittaa, että yhdenvertaisuuden toteutuminen äänitetuotannossa edellyttää sekä yksilöiden että järjestelmien tason toimia. Laadullinen näkökulma paljastaa rakenteellisia valtarakenteita, joita määrällinen tutkimus ei tavoita. Järjestelmän marginaalista nousevat musiikkiaktivismi ja vaihtoehtoiset toimintamallit toimivat ärsykkeinä, jotka voivat käynnistää järjestelmässä muutosprosessin. Johtopäätöksenä esitetään, että rakenteita voidaan muuttaa ärsykkeiden kautta, mutta todellinen muutos edellyttää sekä yksilöllisiä tekoja että laajempaa rakenteellista vastuuta. Yhdenvertaisuuden toteutuminen vaatii järjestelmän jatkuvaa reflektointia ja aktiivisia toimenpiteitä sekä sen sisältä että ulkopuolelta käsin