Taideyliopisto: Taju
Not a member yet
5000 research outputs found
Sort by
Häxan: om häxan som karaktär och arketyp
No full textVad är en häxa och vem är häxan för mig? Vad har häxan för koppling till mitt konstnärskap och varför inspirerar häxan mig så mycket?
I min uppsats Häxan: Om häxan som karaktär och arketyp, undersöker jag min subjektiva relation till häxan som fiktiv karaktär.
Jag inleder uppsatsen med att beskriva arbetet med videokonstverket Siinä hän oli noita, maahinen där häxan fungerat som inspirationskälla i den konstnärliga processen. Videokonstverket skapades av mig och Emelie Zilliacus i samband av en kurs. Under kursen såg vi en inspelad version av Mary Wigmans danskonstverk Hexentanz från år 1926. Inspirerade av danskonstverket, frågade vi oss hur Mary Wigmans dans förhöll sig till samhället hon levde i och vad som kunde vara vår tids motsvarighet till Wigmans häxdans. Till vårt verk skapade vi karaktärerna maahiset som baserar sig på våra intuitiva uppfattningar om vad en häxa är för något.
I nästa del av min uppsats reflekterar jag kring min personliga bild av häxan. Jag vill få svar på frågan: Varför är det specifikt häxan som inspirerar mig att utforska ämnen som till exempel självsäkerhet, makt, platstagande och ett frigörande från att behaga och vara till lags? Och varför kopplar jag häxan med ord som absurd, rebellisk, frigörande och vänskap?
För att få svar på mina frågor granskar jag ursprungskällorna till mina egna uppfattningar om häxan som roll, karaktär och arketyp. Jag studerar representationen av häxor på film, tv, i sagor och folktraditioner för att lättare förstå varifrån mina bilder av häxan kan ha formats från. Jag undersöker historien kring häxprocesserna i Europa och Nordamerika på 1500-talet och 1600-talet och reflekterar kring kopplingen mellan uppfattningarna om häxan under häxprocesserna och häxans roll i filmvärlden.
Som forskningsmaterial har jag läst litteratur om häxprocesserna i Europa och Nordamerika under 1500-talet och 1600-talet men jag går för det mesta i dialog med tankar presenterade i boken Caliban and the Witch av filosofen och författaren Silvia Federici som argumenterar för att häxprocesserna bland annat var ett sätt att styra kvinnan mot ett mera kapitalistiskt samhälle genom att tvinga henne in i en roll med mindre autonomi där hennes värde begränsades till hennes reproduktiva förmåga. Som forskningsmaterial har jag också bland annat sett en handfull filmer och serier där häxan har en betydande roll. I min uppsats resonerar jag kring häxans roll i olika filmer och hur det speciellt under 1990-talet sker en förändring på attityden kring häxan i medier. Ett återerövrande av karaktären häxa sker där häxans roll förändras från att vara antagonist till protagonist.
I sista delen av min uppsats, öppnar jag upp mina tankar angående den sceniska föreställningen jag och Emelie ska skapa till våren 2023 som bygger på vårt arbete med videokonstverket Siinä hän oli noita, maahinen. Jag funderar kring balansen mellan att skapa material intuitivt och mera medvetet och frågar mig hur den här uppsatsen påverkar den kreativa processen med föreställningen
Tulkinnan poluilla : näkökulmia musiikillisen tulkinnan muodostamiseen ja opettamiseen
No full textTämä seminaarityö käsittelee musiikillisen tulkinnan muodostamista ja sen opettamista kirjallisuuskatsauksen muodossa. Oma asemani tutkimuksen kirjoittajana on taiteellispedagoginen. Keskeisimpänä viitekehyksenä toimii musiikin sosiokulttuurista luonnetta, musiikillista ilmaisua, musiikillista tulkintaa sekä dialogista pedagogiikkaa koskeva lähdekirjallisuus. Työn rakenne etenee tulkintaan vaikuttavista, musiikkiin liittyvistä kirjallisista ja suullisista traditioista, musiikillisen ilmaisun työkalujen kautta tulkinnan rakentamisen henkilökohtaiselle tasolle.
Lähdekirjallisuus osoittaa, että tulkinnan muodostaminen on hyvin moniulotteinen prosessi, jossa esiintyjän omiin ilmaisullisiin pyrkimyksiin sekoittuvat ulkopuolelta tulevat esitystraditioista ja partituurista kumpuavat rajoitteet. Tulkinnan vaikeasti tartuttava luonne aiheuttaa ongelmia myös sen opettamisessa. Tämä seminaarityö ehdottaa tulkinnan opetuksen ongelmiin ratkaisuksi dialogista pedagogiikkaa, jossa vuorovaikutteisuus ja oppilaan aktiivinen rooli edistävät oppilaan oman musiikillisen toimijuuden ja henkilökohtaisen ilmaisun kehittymistä
Kolme esseetä oopperoiden lavastamisesta
No full textKolmen esseen kokoelma käsittelee oopperoiden lavastamista. Ensimmäisessä esseessä Soiva tila pohditaan musiikin merkitystä oopperan tilallisuudessa. Mitä musiikki tuo lavastussuunnitteluun? Mikä virittää tilan soimaan? Mikä on musiikin ja tilan suhde?
Toinen essee Auringon talon aika tarkastelee yksityiskohtaisemmin Einojuhani Rautavaaran oopperaa Auringon talo. Essee pureutuu teoksen aikakäsitykseen ja eri aikojen päällekkäisyyteen, joka on kirjoitettu myös musiikkiin. Kirjoituksen konkreettisena perustana on Helsingin Metropolian ammattikorkeakoulussa toteutettu esitys Auringon talosta. Myös tämä essee palaa ensimmäisen esseen aiheeseen musiikin inspiraatiosta ja merkityksestä oopperoiden lavastamisessa.
Kolmannessa esseessä Lavastuksen aikajana puretaan auki lavastajan työn vaiheita. Vaikka jokainen produktio ja työryhmä toimii omalla tavallaan, on lavastajan työssä paljon toistuvia työskentelytapoja. Essee on kirjoitettu käytännönläheisesti, se kuvailee lavastajan konkreettisia työvaiheita. Lavastajan ja ohjaajan välinen yhteistyö on syvemmän tarkastelun alla.
Jokainen essee avaa omat kysymyksensä, työssä ei ole yhtä pääkysymystä. Opinnäytteen yhdistävänä teemana on kuitenkin aika. Se tarkastelee opiskeluaikaa ja sen aikana saatuja kokemuksia ja tietoa. Musiikkia käsittelevä ensimmäinen essee tarkastelee aikaa suhteessa tilaan. Voiko tila (näyttämö) elää ajassa? Toinen essee tutkii konkreettisesti aikakerrostumia ja eri aikojen päällekkäisyyttä Auringon talo -oopperan musiikillisessa ja tekstillisessä rakenteessa. Kolmas essee tarkastelee tiettyä ajanjaksoa, jonka aikana lavastaja työstää näyttämökuvan ideasta muodoksi. Lavastajan työtä ohjaa aina aika.
Opinnäytteen tyylilajiksi on valittu essee. Työ ei ole akateeminen tutkielma, ja myös lähdeviitteet on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta jätetty merkitsemättä. Kaikki kirjat ja esitykset, joihin esseissä viitataan, on kuitenkin listattu työn loppuun.
Työ on henkilökohtainen ja subjektiivinen kuvaus lavastajaksi kouluttautumisesta. Tärkeänä reflektiopintana toimivat opiskeluaikana tehdyt lavastustyöt, niistä on tässä kontekstissa esitetty vain oopperat. Teoreettisena taustamateriaalina opinnäytteessä on myös aiempien opintojen aikana kertyneet luentomuistiinpanot.
Opinnäyte sivuaa kolmen lavastajan, Anna Kontekin, Jūratė Paulekaitėn ja Markku Pätilän työtä ja esimerkkiä lavastamisessa.
Teoksen johdannossa opinnäytteen kirjoittaja saattaa lukijan siihen kontekstiin, jossa opinnäyte on kirjoitettu. Johdanto on henkilökohtainen pysähtyminen siihen pisteeseen, jossa kirjoittaja työtä tehdessään on.
Esseiden päätteeksi teoksessa ei ole loppupäätelmiä. Jokainen essee kuroo langat yhteen itsenäisesti. Esseet voi lukea yksittäisinä kirjoituksina, vaikka niissä onkin viittauksia toisiinsa
Kartanoista kaikkien soittimeksi III – Pianonsoiton historiaa Suomessa
No full textTuore artikkelikokoelma valottaa pianon suosiota kodeissa ja konserttilavoilla sekä sitä, minkälaiset ihmiset ja ilmiöt liittyvät pianonsoiton historiaan maassamme.
Piano löytyy monesta suomalaisesta kodista – mutta mikä sen rooli on ollut Suomessa, keitä ovat ihmiset suomalaisen pianonsoiton taustalla ja minkälaisia ilmiöitä siihen on historian kuluessa liittynyt? Kartanoista kaikkien soittimeksi III – Pianonsoiton historiaa Suomessa on uusi Sibelius-Akatemian julkaisu, jonka viisi asiantuntija-artikkelia tarkastelevat näitä kysymyksiä.
MuT Leena Heikkilä käsittelee artikkelissaan Reija Silvosen matkaa kansainvälisessä Chopin-kilpailussa vuonna 1960. MuT Annikka Konttori-Gustafsson perehtyy pianonsoiton kurssitutkintojärjestelmän ensivuosikymmeniin Suomessa. Taideyliopiston Sibelius Akatemian musiikinhistorian professori, FT, dosentti Markus Mantere valottaa pianon suomalaisen historian kulttuurisia, institutionaalisia ja musiikillisia lähtökohtia. MuT Margit Rahkonen syventyy säveltäjä, pianisti, pedagogi Eduard Erdmannin vuonna 1936 suomalaisille pianisteille järjestämään mestarikurssiin. FT, dosentti Susanna Välimäki perehdyttää romantiikan pianisti-säveltäjä Fanny Mannsénin taiteilijauraan 1800-luvun puolivälin Suomessa.
Kartanoista kaikkien soittimeksi III – Pianonsoiton historiaa Suomessa -teoksen ovat toimittaneet Markus Mantere, Elisa Järvi ja Markus Kuikka. Se pohjautuu esitelmiin, jotka pidettiin Sibelius-Akatemiassa lokakuussa 2018 järjestetyssä Pianonsoiton historia Suomessa -symposiumissa. Näitä symposiumeja on järjestetty nyt kolme, joista ensimmäinen vuonna 2014. Niiden tarkoituksena on ollut hahmottaa suomalaisen pianonsoiton kulttuuria ja sen taustaa, käytäntöjä ja soivaa perinnettä käyttäen lähtökohtana kotimaisen ja kansainvälisen musiikkikulttuurin vuorovaikutusta eri aikoina. Tarkoituksena on ollut tuoda yhteen aiheen parissa tehtävää tutkimusta sekä tutkijoita, pedagogeja, esiintyviä taiteilijoita ja pianonsoiton opiskelijoita. Myös aikaisempien symposiumien ohjelmista on toimitettu julkaisut ja niihin voi tutustua Taideyliopiston Taju-tietokannassa.fi=ei tietoa saavutettavuudesta|sv=okänd tillgänglighet|en=unknown accessibility
”Mut kato ku sä oot nainen” : naisvaskimuusikoiden kokemuksia miesvaltaisella alalla
No full textTässä työssä käsittelen naisvaskimuusikoiden kokemuksia syrjinnästä, epäasiallisesta käytöksestä sekä vähemmistönä olosta miesvaltaisessa instrumenttiryhmässä. Seksuaalisen häirinnän sijaan paneudun erityisesti epäselviin tilanteisiin, valta-asemiin sekä enemmistö-vähemmistö asetelmaan. Tarkoitukseni on saada naisvaskimuusikoiden kokemuksia esille, selvittää syrjinnän kokemusten yleisyyttä, auttaa tunnistamaan syrjintätilanteita, sekä löytää keinoja siihen, kuinka vaskimusiikkikentän tasa-arvoa voisi edistää. Viitekehyksenä tutkimuksessani on sukupuolentutkimuksellinen sekä feministinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä toteutin puolistrukturoidun kyselyn 25 naisvaskimuusikolle sekä haastattelin kahta aiemman sukupolven uranuurtajaa: Abbie Conantia ja Frøydis Ree Wekreä. Lisäksi tutkin myös tilastoja sinfoniaorkestereiden sukupuolijakaumasta. Lopuksi käyn läpi kaksi tapausesimerkkiä syrjinnästä yliopisto-opinnoissa. Analysoin näiden tapausten käsittelyä peilaten niitä Taideyliopiston Eettisiin ohjeisiin sekä Yleinen toimintaohje ristiriitatilanteiden varalle - oppaaseen
Raising artists : dreaming up more holistic dance education
No full textIn my thesis, I aim to answer the question “How does one raise artists?” by dreaming up and applying a pedagogical practice called raising artists. The research question stems from my experience and observation that dance education is more focused on the skill of dancing than the art of dancing and the aesthetic body more than the being body.
My research consists of two components: the practical and the written. The context of the practical part of my research is the Finnish basic education in the arts and, more specifically, a youth project titled CREATE. During the project, we explored our relationship with the self and the world in a multi-sensory way, took time to tap into our creative energies, and searched for ways to connect to the felt sense to establish a home in the body. This written part of the research codifies my pedagogical practice and acts as the analysis of it.
The philosophical and theoretical web I connect to is feminist, post-humanist and non-dual tantrik, and my perception of the world holistic: the whole cosmos is intertwined and in permanent change, and the human being is inseparable from it. With a focus on my own experiences, I reflect on how my artistic-pedagogical thinking relates to the world both in practice and philosophically by using my learning diary, class plans, and excerpts of free-flow writing as material. Furthermore, Professor Gert Biesta’s book Letting art teach: Art education ‘after’ Joseph Beuys (2017) is of great importance and a source of inspiration for this research.
My pedagogical thinking is built on the belief that everyone is an artist and that every body is a dancing body. From this starting point, I define artistry as being, sensing, and engaging with the body, the world, and the unknown. Aside from this definition, I contemplate and elaborate on terms such as holding space and being in the body and reimagine the student-teacher positioning in dance education.
As a conclusion of my research, I suggest that the central focus of (dance) education should be the embodied human being and their relationship to and within the world. Based on this, I redefine the work of raising artists as an artistic-pedagogical practice that holds space for marvelling at life in a multi-sensory way and aims to bring us all back into being in our bodies.Opinnäytetyössäni pyrin vastaamaan kysymykseen “Kuinka kasvattaa taiteilijoita?” unelmoimalla pedagogisen praktiikan nimeltä taiteilijakasvatus ja kokeilemalla sitä käytännössä. Tutkimuskysymys juontaa juurensa omaiin kokemuksiini ja havaintoihini siitä, että tanssinopetus keskittyy enemmän taitoon kuin taiteeseen ja esteettiseen kehoon enemmän kuin olevaan kehoon.
Tutkimukseni rakentuu kahdesta osasta: käytännön kokeilusta sekä kirjallisesta työstä. Käytännön kokeilun kontekstina toimii suomalainen tanssitaiteen perusopetus, tarkemmin sanottuna CREATE-nimellä kulkenut nuorten projekti. Projektin työpajoissa tutkimme suhdetta itseen ja maailmaan moniaistisin tavoin, otimme aikaa oman luovan energian valjastamiseen ja etsimme tapoja kytkeytyä kehotuntumaan (felt sense) tavoitteenamme löytää koti kehosta. Tässä kirjallisessa työssä sanallistan sekä analysoin pedagogista praktiikkaani.
Filosofis-teoreettinen verkosto, johon kytkeydyn, on feministinen, post-humanistinen ja non-dualistis-tantrinen ja maailmakäsitykseni holistinen: koko kosmos on kietoutunut ja jatkuvassa muutoksessa, ja ihminen on erottamaton osa sitä. Omiin kokemuksiini keskittyen pohdin työssäni taiteellis-pedagogisen ajatteluni suhdetta maailmaan sekä käytännössä että filosofisesti käyttämällä oppimispäiväkirjaani, tuntisuunnitelmiani ja otteita free-flow -kirjoituksestani sekä ammentamalla omista muistoistani. Mainittakoon myös, että Professori Gert Biestan kirja Letting art teach: Art education ‘after’ Joseph Beuys (2017) on erittäin tärkeä inspiraation lähde tälle tutkimukselle.
Pedagogisen ajatteluni pohjana on uskomus, että jokainen on taiteilija, ja että jokainen keho on tanssiva keho. Tästä lähtökohdasta käsin määrittelen taiteilijuuden olemisena (being), aistimisena (sensing), ja kytkeytymisenä (engaging) kehoon, maailmaan ja tuntemattomaan. Tämän määritelmän lisäksi pohdin ja täsmennän termejä kuten tilankannattelu (holding space) ja kehossa oleminen (being in the body) sekä kuvittelen uudelleen oppilas-opettaja-asetelmaa tanssinopetuksessa.
Tutkimukseni päätteeksi esitän, että (tanssi)kasvatuksen keskiössä tulisi olla kehollinen ihminen ja hänen suhteensa maailmaan ja maailmassa. Tämän perusteella uudelleenmäärittelen taiteilijakasvatuksen taiteellis-pedagogiseksi praktiikaksi, joka tarjoaa tilaa elämän ihmettelylle moniaistisella tavalla ja jonka tavoitteena on tuoda meidät kaikki takaisin olemaan kehoissamme
Hikinen taidenörtti : näyttelijäntaide videopeleissä ja liike ruudulla
No full textKäsittelen tässä työssä näyttelijäntyötä videopeleissä. Pyrin avaamaan erilaisia työtehtäviä, joita näyttelijä voi kohdata videopeliproduktiossa. Kerron peleissä käytetystä teknologiasta, sen kehityksestä ja sen kanssa työskentelystä. Avaan omaa kokemustani
motion capture -laitteiston kanssa työskentelystä ja pyrin antamaan neuvoja sellaiseen työtehtävään valmistautumisessa. Haastattelen näyttelijöitä, joilla on kokemusta videopelissä näyttelemisestä ja vertaan heidän kokemuksiaan omiin opintoihini ja kokemuksiini.
Tarkastelen myös videopeliä taiteenlajina. Vertaan videopeliä elokuvaan ja pyrin löytämään molempien vahvuuksia taidealustana. Miksi jokin teos olisi parempi videopelinä? Entä elokuvana? Käsittelen sekä keinotekoisesti tehtyjä animointeja kasvoista, sekä keinotekoisesti luotua puheääntä. Miksi animoidut kasvot herättävät vieraantumisen tunnetta?
Kerron roolihahmon luomisesta videopeliin ja sitä, mistä osista hahmo rakentuu. Haastattelen animaattoria liittyen tähän prosessiin sekä hänen kokemuksestaan näyttelijöiden kanssa työskentelystä.
Tavoitteenani on tämän työn avulla auttaa lukijaa ymmärtämään enemmän videopeleistä ja niiden kanssa työskentelystä. Pyrin tekemään teknologiasta lukijalle enemmän voimavaran, kuin pelon aiheen. Toiveenani on, että opinnäytteeni lukemisen jälkeen lukijan olisi helpompi ottaa vastaan motion capture -, tai muu videopeliin liittyvä näyttelijäntyön tehtävä
Using a Transcendental Phenomenological Approach as a Model to Obtain a Meaningful Understanding of Music Students’ Experienced Workload in Higher Education
No full textEnhancing our understanding of students’ experiences during their studies in higher music education is essential to supporting them as they cope with their specific workloads in studying music. This study provides a detailed description of and model for how music students’ lived experiences can be approached and analysed through transcendental phenomenology. The specific research goal was to explore what engaging in music means to music students in relation to their experienced workload. This research-based model may be utilised to inform developmental work and future research, such as processing and incorporating students’ feedback into improvements in teaching and learning environments
“Music is my life”: Examining the connections between music students’ workload experiences in higher education and meaningful engagement in music
No full textEnhancing our knowledge about students’ experiences during their studies in higher music education is essential to understand and support them as they cope with their specific workloads in studying music. This study provides a research-based understanding of what engaging in music means to music students when they reflected on their experiences of their studies and workloads. The data were collected from interviews with 29 students in higher music education institutions in Finland and the United Kingdom, and the analysis was conducted by following the framework of transcendental phenomenology. Music students’ experiences of their workload are connected in multifaceted ways to the meanings they ascribe to their engagement in music, such as intense and complex experiences that are also a source of vitality, their development as musicians, their creative self-expression, their interaction with others and in building a community, their personal growth and coping approaches during their studies, and the transcendental experiences they encounter during their engagement with music. Thus, the findings indicate that engaging in music is a holistic experience for music students. This study shows the importance of understanding and investing in music students’ unique workload experiences through research on the teaching and learning practices of higher music education institutions, which can in turn support music students’ well-being, learning, and future careers