16,586 research outputs found
Differential expression of transcription factors in the accumbens of an animal model of ADHD.
No full textReduced transduction mechanisms in the anterior accumbal interface of an animal model of Attention-Deficit Hyperactivity Disorder.
No full textNon-selective attention and nitric oxide in putative animal models of Attention-Deficit Hyperactivity Disorder
No full textReduced CaMKII-positive neurones in the accumbens shell of an animal model of attention-deficit hyperactivity disorder
No full textNMDA and non-NMDA sensitive [L-3H]glutamate receptor binding in the brain of the Naples high- and low-excitability rats: an autoradiographic study
No full textThe cognitive-energetic model: an empirical approach to attention-deficit hyperactivity disorder
No full textAttention Deficit/Hyperactivity Disorder (ADHD) is a childhood psychiatric disorder which when carefully defined, affects around 1% of the childhood population [Swanson JM, Sergeant JA, Taylor E, Sonuga-Barke EJS, Jensen PS, Canwell DP. Attention-deficit hyperactivity disorder and hyperkinetic disorder. Lancet 1998;351:429-433]. The primary symptoms: distractibility, impulsivity and overactivity vary in degree and association in such children, which led DSM IV to propose three subgroups. Only one of these subgroups, the combined subtype: deficits in all three areas, meets the ICD-10 criteria. Since the other two subtypes are used extensively in North America (but not in Europe), widely different results between centres are to be expected and have been reported. Central to the ADHD syndrome is the idea of an attention deficit. In order to investigate attention, it is necessary to define what one means by this term and to operationalize it in such a manner that others can test and replicate findings. We have advocated the use of a cognitive-energetic model [Sanders, AF. Towards a model of stress and performance. Acta Psychologica 1983;53: 61-97]. The cognitive-energetic model of ADHD approaches the ADHD deficiency at three distinct levels. First, a lower set of cognitive processes: encoding, central processing and response organisation is postulated. Study of these processes has indicated that there are no deficits of processing at encoding or central processing but are present in motor organisation [Sergeant JA, van der Meere JJ. Convergence of approaches in localizing the hyperactivity deficit. In Lahey BB, Kazdin AE, editors. Advancements in clinical child psychology, vol. 13. New York: Plenum press, 1990. p. 207-45; Sergeant, JA, van der Meere JJ. Additive factor methodology applied to psychopathology with special reference to hyperactivity. Acta Psychologica 1990;74:277-295]. A second level of the cognitive-energetic model consists of the energetic pools: arousal, activation and effort. At this level, the primary deficits of ADHD are associated with the activation pool and (to some extent) effort. The third level of the model contains a management or executive function system. Barkley [Barkley RA, Behavioral inhibition, sustained attention, and executive functions: constructing a unifying theory of ADHD. Psychological Bulletin 1997;121:65-94] reviewed the literature and concluded that executive function deficiencies were primarily due to a failure of inhibition. Oosterlaan, Logan and Sergeant [Oosterlaan J, Logan GD, Sergeant JA. Response inhibition in ADHD, CD, comorbid ADHD+CD, anxious and normal children: a meta-analysis of studies with the stop task. Journal of Child Psychology and Psychiatry 1998;39:411-426] demonstrated that this explanation was not specific to ADHD but also applied to children with the associated disorders of oppositional defiant and conduct disorder. Other executive functions seem to be intact, while others, are deficient. It is argued here that the cognitive-energetic model is a useful guide for determining not only ADHD deficiencies and associated disorders but also linking human cognitive neuroscience studies with neurobiological models of ADHD using animals [Sadile AG. Multiple evidence of a segmental defect in the anterior forebrain of an animal model of hyperactivity and attention deficits. Neuroscience and Biobehavioral Reviews, in press; Sagvolden T, Sergeant JA. Attention-deficit hyperactivity disorder: from brain dysyfunctions to behaviour. Behavioural Brain Research 1998;94:1-10]. A plea for an integrated attack on this research problem is made and the suggestion that conceptual refinement between levels of analysis is essential for further fundamental work to succeed is offered here. Copyright (C) 1999 Elsevier Science Ltd
Kasvatus, toimijuus ja voimaantuminen : kasvatusantropologinen tutkimus andalusialaisten naisten arjesta
No full textTiedostavaan lähestymistapaan ja kasvatusantropologiseen tutkimusotteeseen tukeutumalla voidaan rakentaa kulttuurisensitiivistä tietoa, joka avaa tutkittavan ilmiön merkityskenttiä sen toimijoiden näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten kasvatusantropologista utkimusotetta voidaan hyödyntää kasvatuksen ja koulutuksen tutkimuksessa huomioimalla sen vaihtuvat tarkastelukulmat ja epistemologiselta taustaltaan erilaiset käsitykset tutkittavasta ilmiöstä.
Tutkimus paikantuu Etelä-Espanjaan, andalusialaiseen urbaaniin kylään. Tutkimusaineisto tuotettiin kolme vuotta kestäneen etnografisen kenttätyön aikana. Tutkimusprosessi tukeutui refleksiiviseen ja dialogiseen tiedon tuottamisen tapaan sekä menetelmä-,aineisto- ja teoriatriangulaatioon. Tutkimusaineisto analysoitiin hyödyntäen etnografista lukutapaa sekä sisällön erittelyn ja temaattisen koodauksen keinoja. Tekstissä rakennetaan vuoropuhelua kulttuurin sisäisen ja teoreettisen viitekehyksen välille. Tutkimus koostuu avainkäsitteiden erittelystä sekä etnografisesta kontekstin, ilmiön ja tutkimusprosessin kuvauksesta.
Kontekstin aikuisikäisten naisten toimijuudet näyttäytyivät moninaisina ja jatkuvan neuvottelun kohteina. Kontekstissa vaikuttivat rinnakkain vahvat, historialliskulttuuriset naisten toimijuutta määrittävät perinteet sekä yhteiskunnalliset muutokset ja yksilölähtöiset muutostarpeet. Näistä edeltävät tukivat tapaistunutta, kodin ja perheen ympärille kietoutunutta toimijuutta. Kontekstissa vallalla olleet reunaehdot loivat kokemusta rajoittuneesta toimijuudesta. Muutokset ja muutostarpeet puolestaan tukivat neuvotteluja ammatillisesta ja aktiivisesta toimijuudesta.
Yhteisöllisellä tasolla muutostarpeisiin oli vastattu erilaisilla, aikuisille naisille suunnatuilla non-formaaleilla ja formaaleilla kasvatus- ja koulutustapahtumilla. Tekstissä lähestytään toteutettuja koulutuksellisia kokonaisuuksia voimaantumisen näkökulmasta. Kontekstin tarpeet ja haasteet huomioivat koulutukselliset tapahtumat edistivät naisten kriittistä ja tiedostavaa oman paikan, tarpeiden, mahdollisuuksien ja rajojen hahmottamista. Ne antoivat välineitä ja tukea vaikuttamiseen sekä muutoksen toteuttamiseen.
Tutkimusprosessin osallistuva, osallistava ja tiedostava tutkimusote aktivoi tutkimukseen osallistuneita naisia. Omista kokemuksista ja näkemyksistä puhuminen vahvisti tunnetta oman elämän merkityksellisyydestä.With a conscious, educational-anthropological research approach one can produceculturally sensitive information of the research phenomenon and its various meanings from the viewpoint of subjects in the field. In this study, it is evaluated how the anthropologicalapproach can be utilized in educational research by examining various analytical viewpoints and epistemologically diverse understandings about the research phenomenon.
The research was done in Southern Spain, in an urban Andalusian village. The research data were obtained during three years of ethnographic field work. The research process was based on reflective and dialogic ways of producing knowledge as well as on method, data, and theory triangulations. The data were analyzed by using ethnographic interpretation and thematic coding. The research report includes a dialogue between the culture-specific nd theoretical frameworks. The study consists of an analysis of key concepts, descriptions of the ethnographic context, phenomenon, and research process.
The adult women’s agency within the research context seemed manifold and target of constant negotiations. Strong historical-cultural traditions defining women’s agency appeared side by side with societal changes and individual-based needs for changes. The former supported routine based agency intertwined around home and family. Prevailing conditions provided women with a sense of limited agency. Changes and needs for change supported negotiations about professional and active agency.
At the communal level, needs for change were met with various non-formal and formal educational events aimed at adult women. The educational entities are analyzed from the point of view of empowerment. Events which took contextual needs and challenges into account enhanced women’s ability to conceive their place, needs, and opportunities critically and consciously. These events also provided women with the means and support to influence and realize change.
The participatory, participating, and conscious research approaches activated the research participants. Discussing their own experiences and opinions strengthened women’s sense of the meaningfulness of their lives.ei tietoa saavutettavuudest
Tekoäly työkaluna keramiikan lasitetutkimuksessa: vaaleanpunainen lasite tina- ja kromioksidilla
No full textThis empirical study developed a pink ceramic glaze using the AI-based tool ChatGPT 4o to support design and analysis.
Starting from the June Perry Pink glaze recipe, modifications were made through several test series to adapt it for oxidation firing at approximately 1240 °C. The effects of tin oxide (SnO₂) and chromium oxide (Cr₂O₃) on color and surface quality were tested on white casting porcelain and stoneware clay bodies.
The goal was to create a technically sound and visually appealing pink glaze, while evaluating AI's potential in glaze research. ChatGPT was especially helpful in recipe modification, Seger formula calculations, test planning, and troubleshooting. However, limitations emerged in accuracy and reliability, including the risk of confidently delivered false information (hallucination). AI suggestions required critical review and expert comparison.
Ethical use of AI followed guidelines by Aalto University and the Finnish National Board on Research Integrity: AI was used as a tool, not a co-author, and its role is transparently disclosed.
The most successful result was achieved with 4% tin oxide and 0.1% chromium oxide. A second series performed poorly due to chemical imbalance and incorrect material ratios. The study shows that when used responsibly and critically, AI can support ceramic research without replacing empirical testing or material expertise.Tässä empiirisessä tutkimuksessa kehitettiin vaaleanpunainen keramiikkalasite käyttämällä suunnittelun ja analyysin tukena tekoälypohjaista ChatGPT 4o -ohjelmaa.
Tutkimuksen lähtökohtana oli June Perry Pink -lasiteresepti, jota muokattiin useiden testisarjojen avulla sopivaksi korkeampaan, noin 1240 °C:n hapettavaan polttolämpötilaan. Lasitetesteissä tutkittiin tinaoksidin (SnO₂) ja kromioksidin (Cr₂O₃) määrien vaikutusta lasitteen väriin ja rakenteeseen kahdella eri savipohjalla: valkoisella valusavella sekä kivitavarasavella.
Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää teknisesti toimiva ja esteettisesti onnistunut vaaleanpunainen lasite, sekä arvioida tekoälyn käyttökelpoisuutta lasitetutkimuksen välineenä. Tekoäly osoittautui hyödylliseksi erityisesti reseptien muokkauksessa, Segerin kaavojen laskemisessa, testiohjelman suunnittelussa ja ongelmanratkaisussa. Samalla se paljasti rajoitteensa erityisesti matemaattisessa tarkkuudessa ja koostumuslaskennassa. Ongelmaksi muodostui niin kutsuttu hallusinointi, eli tekoälyn itsevarmasti antama virheellinen tieto ja kyvyttömyys arvioida sen tuottaman sisällön järkevyyttä. Tekoälyn tuottamat ehdotukset vaativat käyttäjältä valppautta niiden arvioinnissa: on tärkeää arvioida ehdotuksia kriittisesti ja verrata tuloksia asiantuntijatietoon.
Tutkimuksen aikana pohdin myös tekoälyn käytön eettisiä ulottuvuuksia opiskelussa ja tutkimustyössä. Tekoälyn käyttöä ohjasivat Aalto-yliopiston ja Tutkimuseettisen neuvottelukunnan antamat ohjeistukset: tekoälyä käytettiin vain apuvälineenä, ei kirjoittajana, ja sen rooli tutkimusprosessissa on esitetty läpinäkyvästi.
Ensimmäisen koesarjan paras lopputulos saavutettiin reseptillä, jossa oli 4 % tinaoksidia ja 0,1 % kromioksidia. Toisen koesarjan tulokset jäivät selkeästi heikommiksi erityisesti reseptin kemiallisen epätasapainon ja raaka-aineiden virheellisten suhteiden vuoksi. Tutkimus osoittaa, että ChatGPT voi toimia hyödyllisenä apuna keramiikan tutkimuksessa, kun sen käyttö on vastuullista, läpinäkyvää ja kriittisesti ohjattua. Tekoäly ei korvaa empiiristä testausta tai materiaalien syvällistä tuntemusta, mutta voi toimia tukena tutkimusprosessin eri vaiheissa
Suomalaisen ja yhdysvaltalaisen mekanisoidun komppanian johtamisen eroavaisuudet hyökättäessä kohtaamisolosuhteissa
No full textNykyaikaisella taistelukentällä sodankuvan muutos, joukkojen mekanisoituminen ja rintamalinjojen hämärtyminen ovat kasvattaneet kohtaamishyökkäysten mahdollisuutta. Tällöin tarkkaa tietoa vihollisesta ei ole ja saatetaan törmätä hyökkäävään tai puolustukseen ryhmittyneeseen viholliseen.
Tutkimuksen tarkoituksena on löytää eroja yhdysvaltalaisen ja suomalaisen mekanisoidun komppanian johtamisympäristöistä, hyökkäyksen suunnittelu- ja valmisteluvaiheen johtamisesta sekä taistelun johtamisesta hyökättäessä kohtaamistaisteluolosuhteissa.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Aineisto on hankittu asiakirja- ja kirjallisuustutkimuksen keinoin molempien maiden ohjesäännöistä ja sotilaskirjallisuudesta. Havaintoja suomalaisen komppanian johtamisesta on täydennetty haastattelemalla kokenutta panssarijääkärikomppanian päällikköä.
Tutkimuksessa on ensin tutkittu molempien maiden ohjesääntöjä koskien mekanisoitujen joukkojen johtamista kohtaamistaisteluolosuhteissa. Näitä havaintoja on pyritty täydentämään tutkimalla uusimpia sotia ja kertausharjoituksia. Tärkeimpiä lähteitä ovat olleet yhdysvaltojen armeijan kenttäohjeet (field manuals), panssarijääkäriopas, sekä sotakokemuksista kertova Leadership and command on the battlefield.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että molempien maiden taktiset toimintatavat ovat hyvin samankaltaisia. Suurimmat erot löytyvät maiden välillä organisaatioista ja johtamiskulttuurista. Komppanian avainhenkilöiden erilaiset tehtävät vaikuttavat itse komppanian johtamiseen.
Komppanian organisaatioon lisättävä ammattialiupseerin virka yhdysvaltalaisen first sergeant mallin mukaisesti mahdollistaisi komppanian päällikön tehokkaamman johtamisen sekä komppanian varapäällikön tehtävän kuvan muuttumisen enemmän joukkojen taistelun johtamiseen
Ruumiista miestä, tarinasta tulkintaa : oikeita miehiä - ja urheilijoita?
No full textIn this dissertation, the author analyses his own and other men's body experiences in sport. This research derives from a phenomenological framework with additional links to the sociology of the body, life history, men's studies, autobiography and narrative studies. Through this analysis the author reflects on various changes within the social history of Finnish sport over the last decades. To achieve this, the author utilises a narrative approach to study men's sporting experiences. This book consists of fifteen articles which have been separated into three chapters. Chapter one provides a theoretical discussion of phenomenology and interpretive theory, while also outlining the researcher's ontological and epistemological position to "Narratives of the Self' as a contemporary qualitative research method for undertaking a sociological analysis of the body. Chapter two explores various sides of masculinity by giving voice to a range of men's experiences in sport. These stories are personal and historical in nature, thus enabling the reader to develop an emotional affinity as well as a critical understanding of the transitions men undergo in their lives. This includes, for example, the transitions men make from boyhood to manhood and even to fatherhood. In the third chapter, the author contextualises the key themes from chapters one and two to analyse a number of changes in Finnish sport. Changes that emphasise competition above participation, an increase in the use of sport science, a greater institutionalisation of the provision of sport and increased attention through the media. The body experiences and masculine sporting cultures considered in this dissertation have been studied within their natural setting, thus bringing a strong qualitative sensibility to this project. The author has also interpreted his subjects' sporting experiences in a storied manner. This "experiential data" consists of stories from the author's life as well as those of his "research partners"' (objects) and "thick" texts from selected cultural products. The central result of this dissertation is that manhood cannot be wholly understood without considering how men interpret their own body experiences, which they could have primarily come to know through their participation in sport subcultures. What it means to be a man, therefore, is connected to larger sociocultural changes within Finnish society. In addition, these results imply that one cannot speak intelligently about the development of Finnish sport without a sophisticated understanding of men's various body projects and their effect on masculinity. This dissertation offers many practical applications concerning masculine/feminine perspectives on the body, changes in Finnish sporting culture and the usefulness of autobiographical and
narrative studies. Through narrativity, for example, it's possible to understand one's own experiences while also relating this knowledge to experts in the field. This could include assisting teacher's or coach's to discover their own significant body experiences while also helping them to identify how these experiences have influenced their own teaching or coaching practices, their relationship to their students and their concerns regarding issues connected to gender, the body and sexuality.Ruumiista miestä, tarinasta tulkintaa: oikeita miehiä - ja urheilijoita? on ruumiillisuuden, miehisyyden ja urheilun sosiologiaa yhteen sovittava väitöskirjatutkimus. Tavoitteenani on nivoa ymmärrettävä tarinallinen kokonaisuus fenomenologisesti tulkituista ruumiin kokemuksista, yhteisöllisesti koetuista miehisistä tarinoista ja liikuntakulttuurissa viime vuosina ja vuosikymmeninä tapahtuneista muutoksista. Väitöskirjani koostuu viidestätoista artikkelista, jotka on jaettu kolmeen lukuun. Ensimmäisen luvun painopiste on ruumiin kokemusten sosiologiassa, teoreettisissa ja metodisissa tarinoissa, joissa tutkijan ja tutkimuksen paikka määritellään erittäin tarkasti. Toisessa luvussa paneudun erilaisiin maskuliinisuuksiin eli urheilullisten miesten kokemuksiin, tarinoihin, initiaatioihin, elämän konteksteihin ja niiden tulkintaan. Pojan elämästä mennään nuoruuden kautta aikuisuuteen ja isyyteen asti. Kolmannen luvun tavoitteena on ymmärtää liikunta- ja urheilukulttuurin muutosta periaatteiden, instituutioiden, tieteen, julkisuuden ja niin liikunnan kuin huippu-urheilunkin alueilla. Ymmärtämiseen käytän painotetusti edellisistä luvuista tuttuja kokemuksellisuutta ja miehisyyttä. Väitöskirjani ammentaa teoreettisesti niin fenomenologista ruumiin sosiologiaa, elämäkerta- ja narratiivisuustutkimusta, mies/isätutkimusta kuin liikuntasosiologiaakin. Metodisesti työ on narratiivista ja kvalitatiivista tutkimusta, jossa liikun sekä yleisen teorian, aikalaiskeskustelujen, tutkimusteorian että empiriankin alueilla. Aineistoina hyödynnän yhtä hyvin omia ruumiillisia kokemuksiani kuin tutkimuskumppaneilta keräämiäni tarinoita tai kulttuurituotteista valikoimiani tiheitä aineistoja. Työni ottaa myös osaa kvalitatiivisista tutkimusmetodeista käytävään keskusteluun esittelemällä tutkimuksen tekotavan, jossa metodisten ohjesääntöjen sijasta pyritään tarkkaan tutkijan/tutkimuksen paikantamiseen, sisällön kokemuksellisen tuntemiseen, dokumentaation pitävyyteen sekä tekstin ilmaisullisuuteen ja ymmärrettävyyteen. Työssä kehitän eteenpäin sekä ruumiin sosiologista tutkimusta, miestutkimusta että liikuntasosiologista tutkimusta. Ruumiin sosiologiaa lähestyn kokemuksellisesta ja narratiivisesta näkökulmasta, jolloin kulttuuriset merkityksetkin ovat itse elettyjä eivätkä ainoastaan kulttuurituotteista aukikirjoitettuja. Elävällä tutkimuskirjoittamisella tein teksteistä elämän makuisia, uskottavia ja silti teoreettisesti perusteltavia. Päätuloksena voitaneen pitää väitettäni siitä, että ruumiilliset kokemuksemme ovat täynnä merkityksiä, joita meidän kannattaisi opetella tunnistamaan ja tulkitsemaan. Miestutkimuksen saralla etenin ruumiillisten kokemusten ja maskuliinisten alakulttuurien osin pikkutarkkaankin analysointiin unohtamatta laajempia yhteiskunnallisia konteksteja. Näin sain esille poikien ja miesten yksilöllisesti toisistaan poikkeavat tulkinnat samantyyppisistä kokemuksista, mutta myös niiden väliset alakulttuuriset yhtäläisyydet. Tein ymmärrettäväksi mieskulttuurien vaikutuksen miesten käyttäytymiseen liioittelematta tai väheksymättä tätä yhteisöllistä vaikutusta. Uskon, että työni antaa miestutkimukselle juuri tässä suhteessa tiettyä tulevaisuuden suuntaa. Liikuntasosiologisen tutkimuksen kentällä pyrin yhdistämään yksilö-, yhteisö- ja kulttuuritason muutokset ymmärrettäviksi tulkinnoiksi liikuntakulttuurin muutoksesta. Työstäni käy ilmi, että liikuntakulttuuri muuttuu ja kehittyy yksilöllisten ruumiillisten kokemusten ja niille annettujen merkitysten kautta, urheilussa voimakkaasti läsnäolevien sukupuolittuneiden alakulttuurien vaikutuksesta sekä yhteiskunnassa tai muualla makromaailmassa - kuten urheilun taloudellisessa perustassa - tapahtuvien muutosten myötä. En anna millekään näistä ehdottoman ensisijaista asemaa, vaan korostan tarkasteluissani tarkkanäköistä eri tekijöiden vaikutuksia analysoivaa ja tulkitsevaa otetta. Väitöskirjassani on runsaasti käytännöllisiä sovellusehdotuksia, joista mainittakoon työssä rakentamani käsitteet "omaelämäkerrallinen asiantuntijuus" ja "tarinoittaminen". Tarinoittamalla voi tehdä omaelämäkerralliset kokemukset itselle ymmärrettäviksi, mutta myös asiantuntijatiedon voi ymmärtää paremmin vasta prosessoimalla sen tarinalliseen muotoon. Omaelämäkerrallinen asiantuntijuus kasvaa siitä, että tunnistaa, ymmärtää ja sovittaa yhteen omia tärkeitä kokemuksiaan asiantuntijatiedon kanssa. Se voi merkitä kasvattajan tietoisuutta siitä, miten oman elämän merkitykselliset kokemukset ja/tai sukupuolittuneet käsitykset vaikuttavat omassa kasvatuksessa. Tämä tietoisuus avaa myös mahdollisuuden muutokseen.unknown accessibilityei tietoa saavutettavuudest
- …
