1,355,828 research outputs found
País formal, país real: problemas sociales de la presunción de inocencia en México
No full textEste artículo debate el problema de la presunción de inocencia en México. Muestra que tal presunción no existe en una sociedad que todavía no ha logrado una secularización plena. La religión, en particular bajo la influencia de San Agustín, Francisco Suárez y el tomismo, supone que todos los seres humanos son pecadores. En este marco, se ejerce un poder discrecional, lo cual sucede tanto en la sociedad como en el ejercicio del derecho. Este artículo muestra que, a falta de secularización, no se ha logrado la transición equivalente a la que hizo Europa del Medioevo al Renacimiento. Aquí, la autoridad es inocente mientras sea responsable y el individuo es dueño de su destino, y no está en manos de una voluntad ajena, la de Dio
Yhdenmukainen perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvitysjärjestelmä ja yksilön oikeusturva
No full textJulkista valtaa käyttäessään julkisyhteisö voi tietyin rajoituksin puuttua yksilön perustavanlaatuisiin oikeuksiin. Kun yksilön perus- ja ihmisoikeuksiin puututaan esimerkiksi rajoittamalla niitä perusteettomasti tai liiaksi, on tapahtunut perus- ja ihmisoikeusloukkaus. Perus- ja ihmisoikeusloukkauksia pyritään ennaltaehkäisemään, korjaamaan ja hyvit-tämään hallinnossa eri tavoin. Epäillessään lainvastaista toimintaa viranomaisessa, havaitessaan epäkohdan tai koettuaan oikeudenloukkauksen, kuka tahansa voi tehdä hallintokantelun viranomaistoiminnasta. Hallintokantelun voi tehdä hallinnon sisällä ylemmälle viranomaiselle, toimialasta riippuen erityiselle valvontaviranomaiselle tai ylimmille laillisuusvalvojille. Ylimmille laillisuusvalvojille tehtävistä kanteluista säädetään omissa laeissaan ja kaikille muille tahoille tehtävistä kanteluista säädetään hallintolain (434/2003) 8 a luvussa. Eduskunnan oikeusasiamiehellä on toimivalta tehdä hyvitysesitys tapahtuneen vääryyden korjaamiseksi tai hyvittämiseksi. Jos yksilö siis kantelee kokemastaan perus- ja ihmisoikeusloukkauksesta eduskunnan oikeusasiamiehelle, tämä voi lopputuloksena saada jopa rahallista hyvitystä kokemastaan vääryydestä.
Perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvittämisestä ei ole olemassa lainsäädäntöä. Eduskunnan oikeusasiamiehen instituutiossa hyvitysesitykset ovat muotoutuneet ratkaisukäytännön myötä. Kannellessaan oikeusasiamiehelle yksilöllä on mahdollisuus saada oikeusasiamiehen hyvitysesityksen myötä jopa rahallista hyvitystä perus- ja ihmisoikeuslouk-kauksesta. Muille kuin ylimmille laillisuusvalvojille tehtävissä kanteluissa tällainen lopputulos ei ole mahdollinen, vaan kantelun johdosta voidaan antaa vain hallinnollista ohjausta valvottavalle. Perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvittämisen nykytila voi siis johtaa tilanteisiin, joissa samanlainen oikeudellinen arviointi johtaa erilaiseen lopputu-lokseen riippuen siitä, mille taholle kantelu on tehty.
Tämän tutkielman tehtävänä on selvittää, mitkä ovat yhdenmukaisen perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvitysjärjestelmän oikeudelliset reunaehdot ja perustelut. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, mitä edellytyksiä yksilön oikeusturva asettaa yhdenmukaiselle perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvitysjärjestelmälle ja millaiseksi yhdenmukainen hyvitysjärjestelmä tulisi järjestää de lege ferenda. Yhdenmukaisella hyvitysjärjestelmällä tarkoitetaan tässä tutkielmassa sitä, että perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvittäminen olisi mahdollinen lopputulos kaikissa kanteluasioissa riippumatta siitä, mille taholle kantelu on tehty.
Tutkimustehtävän selvittämiseksi tutkielmassa tarkastellaan hallintokantelun luonnetta yksilön oikeusturvakeinona ja laillisuusvalvonnan keinona, yksilön oikeusturvaa hallinnossa sekä perus- ja ihmisoikeusloukkausten nykytilaa. Tutkielmassa tulkitaan ja systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta, joten se on lainopillinen. Tutkimustehtävän selvit-täminen edellyttää myös muiden oikeustieteen metodien käyttämistä. Tutkielmassa tarkastellaan kanteluratkaisuja empiirisesti ja lainopillisesti. Lisäksi tutkielmassa muodostetaan de lege ferenda -kannanotto, joten tutkielma sisältää myös oikeuspoliittisen tiedonintressin. Aineistona tutkielmassa käytetään lainsäädäntöä ja sen esitöitä, oikeustieteellistä kirjallisuutta, viranomaislähteitä, eduskunnan oikeusasiamiehen ja muiden laillisuusvalvojien kanteluratkaisuja, kotimaista oikeuskäytäntöä ja joitakin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja.
Yhdenmukaisen hyvitysjärjestelmän luomista voidaan perustella erityisesti perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoitteella, oikeusturvan yhdenvertaisuudella ja hallinnon asiakkaiden tasapuolisella kohtelulla, tosiasiallisen hallinto-toiminnan heikommin kehittyneillä oikeusturvakeinoilla, puutteellisella ja epäyhtenäisellä vahingonkorvausjärjestelmällä sekä Suomea koskevilla ihmisoikeusvelvoitteilla. Yhdenvertaisen hyvitysjärjestelmän luominen edellyttäisi riittävän väljää lainsäädäntöä, ylimpien laillisuusvalvojien sekä erityisten valvontaviranomaisten erityisen laillisuus-valvonnallisen aseman huomioimista ja mahdollisesti valtion keskitetyn korvausjärjestelmän kaltaista ratkaisua myös kuntien ja hyvinvointialueiden toimintaan. Tarkoituksenmukaisin ratkaisuvaihtoehto hyvitysjärjestelmän yhdenmukaistamiselle olisi lisätä hyvittämistä koskeva säännös hallintolain kantelua koskevien säännösten yhteyteen sekä oikeusasiamieslakiin (197/2002)
Going Beyond Counting First Authors in Author Co-citation Analysis
No full textThe present study examines one of the fundamental aspects of author co-citation analysis (ACA) - the way co-citation
counts are defined. Co-citation counting provides the data on which all subsequent statistical analyses and mappings
are based, and we compare ACA results based on two different types of co-citation counting - the traditional type that
only counts the first one among a cited work's authors on the one hand and a non-traditional type that takes into
account the first 5 authors of a cited work on the other hand. Results indicate that the picture produced through this non-traditional author co-citation counting contains more coherent author groups and is therefore considerably clearer. However, this picture represents fewer specialties in the research field being studied than that produced through the traditional first-author co-citation counting when the same number of top-ranked authors is selected and analyzed. Reasons for these effects are discussed
A poesia de malagueta, perus e bacanaço
No full textA partir do fenômeno da hibridização dos gêneros no texto literário moderno, abre-se a possibilidade de se investigar a poesia das narrativas de Malagueta, Perus e Bacanaço. Nesse processo crítico analisamos a realidade da obra como um fato de linguagem, que se realiza na confluência entre poesia e narrativa. Essa forma estética produz uma rarefação dos elementos narrativos em favor de um eu lírico, cuja poesia se concretiza no modo como a linguagem do texto organiza os elementos sonoros, rítmicos e imagéticos, além de apontar para o mundo. Este trabalho, portanto, se organiza em três momentos: no primeiro capítulo fazemos uma metacrítica a partir de um panorama do projeto literário de João Antônio, do qual destacamos o trabalho poético de Malagueta, Perus e Bacanaço; no segundo momento, os apontamentos de Adorno, Bosi, Octavio Paz, Bakhtin, Eliot, João Luís Lafetá, entre outros, sobre lírica e sociedade, servem de base para a verificação de como se processa essa relação na obra; por fim, com intuito de mostrar como se configura a poesia das narrativas joãoantonianas, fazemos a análise estilística destas. Dessa forma, olhar essa obra sob tal perspectiva é ampliar o trabalho estético de João Antônio, destacando os recursos utilizados por ele, nas narrativas poéticas, para argamassar dialeticamente lírica e sociedade.Considering the phenomena of crossbreeding of the modern literay texts, it has been created a possible investigation of the poetry inside the novel, Malagueta, Perus e Bacanaço. In this critic process it is analysed the reality of this masterpiece as a fact of language that has created between poetry and narrative. This aesthetic format produces rare narratives elements in favor of the self lyric, whose poetry is showed in a way through the language of the text and how it organizes the sounds, the rhythm and the image elements and spread them to the world. Therefore, this work is organized in three steps: in the first chapter we make a critique of the complete literary work of João Antônio, then we detach the poetic work Malagueta, Perus e Bacanaço; in the second one, we quote Adorno, Bosi, Bakhtin, Eliot, João Luis Lafetá, among others about lyric and society, because they support the analyses towards to this relation; Finally, aiming to show how the poetry in Joao Antonio's narrative is exposed we analyze the style. Having the opportunity to look at this work with this point of view broadens the aesthetic work of João Antônio, highlighting the sources used by him to cement his work dialectic with the lyric and society.Conselho Nacional de Desenvolvimento Científico e Tecnológico (CNPq
A poesia de malagueta, perus e bacanaço
No full textA partir do fenômeno da hibridização dos gêneros no texto literário moderno, abre-se a possibilidade de se investigar a poesia das narrativas de Malagueta, Perus e Bacanaço. Nesse processo crítico analisamos a realidade da obra como um fato de linguagem, que se realiza na confluência entre poesia e narrativa. Essa forma estética produz uma rarefação dos elementos narrativos em favor de um eu lírico, cuja poesia se concretiza no modo como a linguagem do texto organiza os elementos sonoros, rítmicos e imagéticos, além de apontar para o mundo. Este trabalho, portanto, se organiza em três momentos: no primeiro capítulo fazemos uma metacrítica a partir de um panorama do projeto literário de João Antônio, do qual destacamos o trabalho poético de Malagueta, Perus e Bacanaço; no segundo momento, os apontamentos de Adorno, Bosi, Octavio Paz, Bakhtin, Eliot, João Luís Lafetá, entre outros, sobre lírica e sociedade, servem de base para a verificação de como se processa essa relação na obra; por fim, com intuito de mostrar como se configura a poesia das narrativas joãoantonianas, fazemos a análise estilística destas. Dessa forma, olhar essa obra sob tal perspectiva é ampliar o trabalho estético de João Antônio, destacando os recursos utilizados por ele, nas narrativas poéticas, para argamassar dialeticamente lírica e sociedade.Considering the phenomena of crossbreeding of the modern literay texts, it has been created a possible investigation of the poetry inside the novel, Malagueta, Perus e Bacanaço. In this critic process it is analysed the reality of this masterpiece as a fact of language that has created between poetry and narrative. This aesthetic format produces rare narratives elements in favor of the self lyric, whose poetry is showed in a way through the language of the text and how it organizes the sounds, the rhythm and the image elements and spread them to the world. Therefore, this work is organized in three steps: in the first chapter we make a critique of the complete literary work of João Antônio, then we detach the poetic work Malagueta, Perus e Bacanaço; in the second one, we quote Adorno, Bosi, Bakhtin, Eliot, João Luis Lafetá, among others about lyric and society, because they support the analyses towards to this relation; Finally, aiming to show how the poetry in Joao Antonio's narrative is exposed we analyze the style. Having the opportunity to look at this work with this point of view broadens the aesthetic work of João Antônio, highlighting the sources used by him to cement his work dialectic with the lyric and society.Conselho Nacional de Desenvolvimento Científico e Tecnológico (CNPq
A poesia de malagueta, perus e bacanaço
No full textA partir do fenômeno da hibridização dos gêneros no texto literário moderno, abre-se a possibilidade de se investigar a poesia das narrativas de Malagueta, Perus e Bacanaço. Nesse processo crítico analisamos a realidade da obra como um fato de linguagem, que se realiza na confluência entre poesia e narrativa. Essa forma estética produz uma rarefação dos elementos narrativos em favor de um eu lírico, cuja poesia se concretiza no modo como a linguagem do texto organiza os elementos sonoros, rítmicos e imagéticos, além de apontar para o mundo. Este trabalho, portanto, se organiza em três momentos: no primeiro capítulo fazemos uma metacrítica a partir de um panorama do projeto literário de João Antônio, do qual destacamos o trabalho poético de Malagueta, Perus e Bacanaço; no segundo momento, os apontamentos de Adorno, Bosi, Octavio Paz, Bakhtin, Eliot, João Luís Lafetá, entre outros, sobre lírica e sociedade, servem de base para a verificação de como se processa essa relação na obra; por fim, com intuito de mostrar como se configura a poesia das narrativas joãoantonianas, fazemos a análise estilística destas. Dessa forma, olhar essa obra sob tal perspectiva é ampliar o trabalho estético de João Antônio, destacando os recursos utilizados por ele, nas narrativas poéticas, para argamassar dialeticamente lírica e sociedade.Considering the phenomena of crossbreeding of the modern literay texts, it has been created a possible investigation of the poetry inside the novel, Malagueta, Perus e Bacanaço. In this critic process it is analysed the reality of this masterpiece as a fact of language that has created between poetry and narrative. This aesthetic format produces rare narratives elements in favor of the self lyric, whose poetry is showed in a way through the language of the text and how it organizes the sounds, the rhythm and the image elements and spread them to the world. Therefore, this work is organized in three steps: in the first chapter we make a critique of the complete literary work of João Antônio, then we detach the poetic work Malagueta, Perus e Bacanaço; in the second one, we quote Adorno, Bosi, Bakhtin, Eliot, João Luis Lafetá, among others about lyric and society, because they support the analyses towards to this relation; Finally, aiming to show how the poetry in Joao Antonio's narrative is exposed we analyze the style. Having the opportunity to look at this work with this point of view broadens the aesthetic work of João Antônio, highlighting the sources used by him to cement his work dialectic with the lyric and society.Conselho Nacional de Desenvolvimento Científico e Tecnológico (CNPq
Variations on the Author
No full text“Variations on the Author” discusses two of Eduardo Coutinho’s recent films (Um Dia na Vida, from 2010, and Últimas Conversas, posthumously released in 2015) and their contribution to the general question of documentary authorship. The director’s filmography is characterized by a consistent yet self-effacing form of authorial self-inscription: Coutinho often features as an interviewer that rather than express opinions propels discourses; an interviewer that is good at listening. This mode of self-inscription characterizes him as an author who is not expressive but who is nonetheless markedly present on the screen. In Um Dia na Vida, however, Coutinho is completely absent form the image, while Últimas Conversas, on the contrary, includes a confessional prologue that moves the director from the margins to the center of his films. This article examines the ways in which these works stand out in the filmography of a director who offers new insights into the notion of cinematic authorship
Appropriate Similarity Measures for Author Cocitation Analysis
No full textWe provide a number of new insights into the methodological discussion about author cocitation analysis. We first argue that the use of the Pearson correlation for measuring the similarity between authors’ cocitation profiles is not very satisfactory. We then discuss what kind of similarity measures may be used as an alternative to the Pearson correlation. We consider three similarity measures in particular. One is the well-known cosine. The other two similarity measures have not been used before in the bibliometric literature. Finally, we show by means of an example that our findings have a high practical relevance.information science;Pearson correlation;cosine;similarity measure;author cocitation analysis
Perus- ja ihmisoikeuksien vaatimukset perheenyhdistämiselle ulkomaalaisasioissa
No full textGlobaalien kommunikointi- ja liikkumismahdollisuuksien lisääntyessä elämänkumppani löydetään yhä useammin oman maan ulkopuolelta. Koska perheenyhtenäisyyden ylläpitäminen myös edistää ulkomaalaisten integroitumista oleskeluvaltioon, valtiorajat ylittävä perheenyhdistäminen on tärkeä tae ihmisen mahdollisuudelle viettää elämäänsä haluamallaan tavalla ja valitsemiensa henkilöiden kanssa. Toisaalta perheenyhdistäminen muiden maahanmuuttoa koskevien ulkomaalaisoikeudellisten kysymysten tapaan kytkeytyy tiiviisti kansainvälisen oikeuden vakiintuneeseen periaatteeseen suvereenin valtion oikeudesta määrätä ulkomaalaisten maahan pääsystä ja maassa oleskelusta. Perheenyhdistäminen oikeudellisena ilmiönä edellyttääkin jatkuvaa perus- ja ihmisoikeuksiin kytkeytyvien yksilön etujen sekä maahanmuuton kontrolloimiseen liittyvien valtion intressien oikeudenmukaista tasapainottamista.
Tutkielmassa selvitetään, millaisia vaatimuksia perus- ja ihmisoikeuksista johtuu perheenyhdistämiselle ja sitä koskevalle harkinnalle. Tarkastelu on rajattu puolisoiden perheenyhtenäisyyteen liittyviin, valtiorajat ylittäviin tilanteisiin. Puolisoiden perheenyhdistämistä tutkitaan valtiosääntöoikeudellisesta, perus- ja ihmisoikeuksien tulkinnallista harmonisointia ja perus- ja ihmisoikeusmyönteistä tulkintaa painottavasta näkökulmasta. Kyse on lainopillisesta tutkimuksesta, jossa tutkitaan perheenyhdistämistä koskevan oikeuden sisältöä yhtäältä perus- ja ihmisoikeuksien ja toisaalta ulkomaalaislain (301/2004, UlkL) valossa. Tärkeintä lähdeaineistoa ovat Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus (SopS 18–19/1990, EIS) ja sitä tulkitsevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytäntö, Suomen perustuslaki (731/1999, PL), UlkL:n 36 ja 66 a §:t niitä koskevine lainvalmisteluaineistoineen, perustuslakivaliokunnan lausunnot ja mietinnöt, korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntö sekä oikeuskirjallisuus.
Puolisoiden perheenyhdistämistä tarkastellaan yhtäältä yksilön oikeuksien ja toisaalta valtion velvoitteiden näkökulmasta. Tutkimusaiheen kannalta merkityksellisimpiä yksilön perus- ja ihmisoikeuksia ovat yksityis- ja perhe-elämän suoja (PL 10 §, EIS 8 artikla), liikkumisvapaus (PL 9 §), oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin (PL 17 §), oikeus avioliittoon (EIS 12 artikla) sekä syrjinnän kielto (EIS 14 artikla). Vaikka oikeutta perheenyhdistämiseen ei ole perus- tai ihmisoikeutena nimenomaisesti turvattu, valtiolle saattaa yksittäistapauksen erityisolosuhteissa syntyä – kansainvälisoikeudellisesta pääsäännöstä poiketen – velvollisuus sallia ulkomaalaisen perheenyhdistäminen alueellaan. Valtion velvollisuudet perheenyhtenäisyyttä koskevissa tilanteissa tavataan jakaa negatiivisiin velvoitteisiin, jotka edellyttävät julkiselta vallalta yksilön oikeuksien kunnioittamista ja niihin puuttumattomuutta, sekä positiivisiin velvoitteisiin, jotka puolestaan vaativat valtiolta aktiivisia toimia yksilön oikeuksien tehokkaaksi toteutumiseksi. EIT:n aiemmin tiukasti ylläpitämä erottelu valtion negatiivisiin ja positiivisiin velvoitteisiin ulkomaalaisasioissa on suhteellistunut niin, ettei velvoitteiden erillään pitäminen ole tätä nykyä tarkoituksenmukaista. Molempien velvoitteiden noudattamisen arviointia koskevat samankaltaiset periaatteet yksilön ja yhteiskunnan etujen oikeudenmukaisesta tasapainottamisesta ja valtiolle jätettävästä harkintamarginaalista. Perheenyhdistämistilanteissa elimellisen kilpailevien etujen oikeudenmukaisen tasapainottamisen arviointia varten EIT onkin 2000-luvun ratkaisukäytännössään vakiinnuttanut nk. perheenyhdistämiskriteerit, joissa sekä yksilön oikeudet että yhteiskunnan maahanmuuttokontrolliin liittyvät intressit otetaan tasapuolisesti huomioon.
Yksilön suojan kannalta erityisen merkittäviä perheenyhdistämiskriteereitä ovat ylitsepääsemättömät esteet perhe-elämän viettämiseksi muualla sekä maahanmuuttajastatuksen epävarmuus perhe-elämän alkamishetkellä siihen liittyvine konkreettisten ja poikkeuksellisten olosuhteiden kriteereineen. EIT onkin hiljalleen alkanut antaa perheen erossaolon aiheuttamille inhimillisesti kestämättömille olosuhteille aiempaa vahvemman merkityksen perheenyhdistämistä koskevassa harkinnassa. Samalla perheenyhdistämisestä konkreettisissa tilanteissa päättävien lain soveltajien harkintavaltaa on täsmennetty ja valtion aiemmin varsin laajaa toimivaltaa maahanmuuttokysymyksissä kavennettu.
Tutkielmassa perehdytään puolisoiden perheenyhdistämiseen PL:n, EIS:n ja sitä koskevan EIT:n ratkaisukäytännön lisäksi kotimaisen sääntelyn näkökulmasta. Perusoikeuksien rajoitusedellytysten ja Suomea sitovien ihmisoikeusvelvoitteiden perusteella perheenyhdistämistilanteisiin liittyvän harkinnan tarkentamiselle UlkL:ssa olisi tarvetta. Jopa UlkL:n kokonaisuudistukselle olisi tilausta. Kotimaisten lain soveltajien taas tulisi tuntea perusteellisemmin ihmisoikeuksista ja erityisesti EIT:n ratkaisukäytännöstä perheenyhdistämiselle johtuvat vaatimukset. Yleisen tietämyksen lisääminen perheenyhdistämisessä vaikuttavista perus- ja ihmisoikeuksista onkin eräs tutkielman päätavoitteista. Vaikka tutkielmassa paljolti keskitytään vain yksilön suojan vähimmäistason osoittavan EIS:n merkitykseen ulkomaalaisasioille, on kuitenkin muistettava, että perheenyhdistämismahdollisuuksien vahvistaminen kansallisin toimin on paitsi inhimillisesti toivottavaa myös perus- ja ihmisoikeuksien keskinäissuhdetta määrittävien periaatteiden valossa suorastaan välttämätöntä
- …
