1,720,957 research outputs found
Propositions and alignment as constructs of cooperation in multiprofessional–client meeting interactions
Finland is currently amidst a significant national healthcare and social welfare reform, with the goals of multiprofessional-integrated work and client centredness, necessitating more detailed research on multiprofessional–client meetings as joint interactions. This study dissects these interactions as forums for clients and professionals to practise integrated work. As such, the data consist of seven audio-recorded team meetings concerning six clients’ cases, and the study aims to identify the propositions for client help from the meetings and to analyse how they are used as potential openings for cooperation. The analysis draws from the interaction study and utilizes concepts of alignment and misalignment to specify how cooperation is negotiated and constructed in the meetings turn-by-turn after propositions are displayed. The analysis reveals how the actors align or misalign, as well as who joins the process and how minimal interactional acts are powerful in shaping multiprofessional–client meeting interactions. The central finding is that propositions open an alignment process that evokes cooperation in meetings, but typically only between two actors, omitting multiparty cooperation. Therefore, the study suggests not only offering propositions but also reacting and responding to them constructively by all the other actors that is needed when aiming towards multiprofessional joint action.Peer reviewe
Parkour fyysisenä minuuden performanssina. Etnografinen tutkimus parkourharrastajien fyysisestä itsensä esittämisestä.
Tutkimukseni käsittelee liikunnallisen harrastuksen parissa tapahtuvaa itsensä toteuttamista. Tällainen ruumiilliseen olemassaoloon perustuva itsensä toteuttaminen kuuluu luontevasti nykyaikaiseen elämäntyyliin, jossa yksilöllisen minuuden kehittäminen nähdään arvokkaana ja tärkeänä toimintana. Niinpä erilaiset liikuntaryhmät tarjoavat sekä sosiaalisesti että fyysisesti sopivan ympäristön tähän toimintaan mahdollistaen siinä tapahtuvan yksilöllisyyden luomisen. Tätä liikuntaryhmään sijoittuvaa ilmiötä selvittääkseni olen tutkinut parkour-lajin harrastajia eli parkouraajia, joiden harjoitukset muodostavat konkreettisen tutkimuskohteeni. Tutkimukseni perustuu etnografiseen tutkimusmenetelmään. Etnografisesti tuotettu aineistoni koostuu parkourharjoituksissa suorittamastani osallistuvasta havainnoinnista, tutkimushenkilöideni kuvaamista videoista ja parkouraajien omia näkemyksiä edustavista kirjallisista kommenteista.
Parkour-harjoituksissa tapahtuvaa yksilöllisyyden luomista tarkastelen Goffmanin (1959) itsensä esittämisen teorian avulla. Goffmanin (1959) mukaan yksilöt pyrkivät kaikissa tilanteissa luomaan itsestään mahdollisimman hyvän vaikutelman, mikä tapahtuu ennen kaikkea ruumiilliseen olemukseen ja nonverbaaliseen ilmaisuun tukeutuen. Tästä fyysisen toiminnan korostamisesta johtuen itsensä esittämisen teoria sopii osuvasti parkour-harjoitusten liikunnallisten vuorovaikutustilanteiden tarkastelemiseen. Goffmanin (1959) teoria toimiikin työssäni ikkunana, joka ohjaa vahvasti tutkittavan ilmiön tulkitsemistani. Tutkimuskohteessani ilmenevän itsensä esittämisen toiminnan jäsentämiseksi tarkasteluni rajautuu kuitenkin vain tiettyihin vuorovaikutusta rakentaviin osatekijöihin eli nonverbaalisen ilmaisun koodeihin. Huomion kohteena ovat kinesiikan ja fyysinen asemoitumisen koodit, joista muodostuvaa vuorovaikutuksellisten ilmaisujen kokonaisuutta kutsun työssäni sosiaalisesti merkitykselliseksi liikkumiseksi. Tähän aineiston rajaukseen ja taustateoriaani tukeutuen tutkimukseni tavoitteena on selvittää sitä: Miten parkouraajat esittävät fyysisesti itseään sosiaalisesti merkityksellisen liikkumisen avulla?
Tutkimustulosteni mukaan fyysinen minuuden luominen kietoutuu neljään merkitykselliseen tapahtumaan. Ensinnäkin parkour-harjoituksissa suoritetaan liikunnallisia haasteita, mikä edistää hyvän vaikutelman syntymistä. Myös haasteellisissa tempuissa kilpaileminen jäsentää keskinäistä pätevyyden esittämistä. Toisekseen itsensä esittäminen kiinnittyy erilaisiin yhteistyön muotoihin, sillä yhteinen liike-energia antaa yksilöiden esityksille siivet. Kolmas tärkeä tapahtuma muodostuu onnistumis- ja epäonnistumistilanteissa taiteilusta. Vaikutelman hallinnan kannalta molemmissa tilanteissa olennaista on esiintyä oikealla tavalla, missä auttaa kasvotyö. Neljäs itsensä esittämisen kulmakivi on omintakeisen, mutta lajinomaisen parkour-tyylin luomisen mahdollistava vapaa-aika.
Tulokset havainnollistavat sitä, miten liikunnan vuorovaikutustilanteissa tuotetaan pätevyyttä yksilöiden arvokkuutta samalla suojellen. Tällainen itsensä esittämisen toiminta on ennen kaikkea hyvin fyysistä. Tutkimuksestani avautuukin näkökulma siihen, että sosiaalisessa liikunnan harjoittamisessa on aina läsnä fyysinen pätevyyden esittäminen ja sitä kautta tapahtuva minuuden luominen. Tämän ilmiön tunnistamisesta voisi olla hyötyä esimerkiksi liikuntaryhmien toiminnassa.
Asiasanat:Itsensä esittäminen, nonverbaalinen vuorovaikutus, liikunta, liikkuminen, ruumiillisuus, parkou
Going Beyond Counting First Authors in Author Co-citation Analysis
The present study examines one of the fundamental aspects of author co-citation analysis (ACA) - the way co-citation
counts are defined. Co-citation counting provides the data on which all subsequent statistical analyses and mappings
are based, and we compare ACA results based on two different types of co-citation counting - the traditional type that
only counts the first one among a cited work's authors on the one hand and a non-traditional type that takes into
account the first 5 authors of a cited work on the other hand. Results indicate that the picture produced through this non-traditional author co-citation counting contains more coherent author groups and is therefore considerably clearer. However, this picture represents fewer specialties in the research field being studied than that produced through the traditional first-author co-citation counting when the same number of top-ranked authors is selected and analyzed. Reasons for these effects are discussed
Variations on the Author
“Variations on the Author” discusses two of Eduardo Coutinho’s recent films (Um Dia na Vida, from 2010, and Últimas Conversas, posthumously released in 2015) and their contribution to the general question of documentary authorship. The director’s filmography is characterized by a consistent yet self-effacing form of authorial self-inscription: Coutinho often features as an interviewer that rather than express opinions propels discourses; an interviewer that is good at listening. This mode of self-inscription characterizes him as an author who is not expressive but who is nonetheless markedly present on the screen. In Um Dia na Vida, however, Coutinho is completely absent form the image, while Últimas Conversas, on the contrary, includes a confessional prologue that moves the director from the margins to the center of his films. This article examines the ways in which these works stand out in the filmography of a director who offers new insights into the notion of cinematic authorship
Vuorovaikutuksen rikkoutuminen lapsen ja sosiaalityöntekijän haastattelukohtaamisessa
Artikkelissa tarkastellaan lapsen ja sosiaalityöntekijän haastattelukohtaamista suomalaisen lapsiperheiden sosiaalityön kontekstissa. Haastatteluepisodien analyysissä käytetään teoreettis-analyyttisenä välineenä Goffmanin (1983) ajatteluun perustuvaa vuorovaikutusjärjestyksen käsitettä. Aineisto koostuu neljästä lapsiperheiden sosiaalityön palveluissa videoidusta lapsen haastattelusta. Analyysi perustuu mikroanalyyttiseen vuorovaikutuksen tutkimuksen orientaatioon ja kohdistuu haastatteluaineiston kysymisen ja vastaamisen vierusparijaksoihin. Tutkimuksen tärkein havainto on, että lapsi rikkoo usein odotusten mukaista vuorovaikutusjärjestystä. Tulososiossa esitetään kolme keskeistä vuorovaikutuksen rikkoutumisen tapaa kuvaavaa haastattelukohtaamisen episodia: Lapsi vastaa kysymyksiin - omassa järjestyksessään, Lapsi muuttaa haastattelukohtaamisen muotoa ja Lapsi tukahduttaa haastattelukohtaamisen. Johtopäätöksissä pohditaan, mitä lopulta tarkoittaa oikeanlainen haastattelukohtaamisen vuorovaikutusjärjestys
Appropriate Similarity Measures for Author Cocitation Analysis
We provide a number of new insights into the methodological discussion about author cocitation analysis. We first argue that the use of the Pearson correlation for measuring the similarity between authors’ cocitation profiles is not very satisfactory. We then discuss what kind of similarity measures may be used as an alternative to the Pearson correlation. We consider three similarity measures in particular. One is the well-known cosine. The other two similarity measures have not been used before in the bibliometric literature. Finally, we show by means of an example that our findings have a high practical relevance.information science;Pearson correlation;cosine;similarity measure;author cocitation analysis
Dispelling the Myths Behind First-author Citation Counts
We conducted a full-scale evaluative citation analysis study of scholars in the XML research field to explore just how different from each other author rankings resulting from different citation counting methods actually are, and to demonstrate the capability of emerging data and tools on the Web in supporting more realistic citation counting methods. Our results contest some common arguments for the continued
use of first-author citation counts in the evaluation of scholars, such as high correlations between author rankings by first-author citation counts and other citation
counting methods, and high costs of using more realistic citation counting methods that are not well-supported by the ISI databases. It is argued that increasingly available digital full text research papers make it possible for citation analysis studies to go beyond what the ISI databases have directly supported and to employ more
sophisticated methods
- …
