1,720,994 research outputs found
Jutavista saamelaisista talollisiksi poronhoitajiksi - Enontekiöläisten Guhtur Maggan ja Gáddjá Nikodemuksen muutto Inarin Kutturaan osana pohjoissaamelaisen suurporonhoidon ekspansiota 1800-luvun jälkipuoliskolla
Get PDFTutkimukseni käsittelee porosaamelaisten Guhtur Maggan ja Gáddjá Nikodemuksen muuttoa Enontekiöltä Pohjois-Sodankylän kautta Inariin 1800-luvun jälkipuoliskolla. Yleisen taustan tapahtumille muodostaa lähes 200 vuotta kestänyt prosessi, jonka seurauksena Fennoskandian eri valtioiden pohjoisosien rajat määriteltiin. Tämä kosketti erityisesti alueen alkuperäistä saamelaista väestöä, jonka asuma-alueet jaettiin Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän kesken. Prosessin alkuna voidaan pitää vuoden 1751 Strömstadin sopimusta, jonka perusteella määriteltiin Ruotsin ja Norjan välinen raja. Porosaamelaisilla oli 1800-luvun puoleen väliin saakka oikeus käyttää porojen laidunmaina Ainakin 1500-luvun lopulta lähtien suurporonhoitajat olivat jutaneet porojen kanssa Suomen alueella sijainneilta talvilaitumilta kesiksi Jäämeren rannikolle Norjaan.
Vuoden 1852 Venäjän-Norjan ja 1889 Venäjän-Ruotsin rajasulut muuttivat tilanteen. Rajoja ei saanut enää ylittää. Norjan, Ruotsin ja Suomen porosaamelaisia muutti uusille asuinalueille. Muuttoliike alkoi 1800-luvun loppupuoliskolla ja loppui 1900-luvun alussa. Laajemmin ilmiötä voidaan kuvata pohjoissaamelaisen suuporonhoidon ekspansioksi, jonka seurauksena suurporonhoitoelinhieno levisi laajalle alueelle Skandinaviassa. Suomessa muutot kohdistuivat Pohjois-Sodankylän Sompion alueelle sekä Inarin Länsiosaan. Muuttajia saapui Enontekiöltä, Utsjoelta ja myös Norjan Koutokeinon alueelta. Suomen käsivarren alueen poronhoito joutui kriisiin, sillä laidunalueet ahtautuivat. Poronhoidon ja talonpoikaisen elinkeinon välillä oli myös maankäyttöön liittyviä ristiriitoja.
Aiemmassa tutkimuksessa rajasulkujen vaikutuksia ja suurporonhoidon ekspansiota on käsitelty yleisellä tasolla sangen kattavasti. Olen tarkastella muuttoa ja siihen vaikuttaneita syitä erityisesti Maggan ja Nikodemuksen sukujen kautta. Tutkimuksen keskeisinä henkilöinä ovat Guhtur Magga ja Gáddjá Nikodemus, joita koskevien henkilöhistoriallisten lähteiden kautta on mahdollista tarkastella yksityiskohtaisesti muuttoa sekä sitä edeltävää ajanjaksoa. Asiakirjalähteiden lisäksi käytössä on ollut Gáddjá Nikodemuksen haastattelu vuodelta 1911, jossa hän kuvaa monipuolisesti omaa elämäänsä ja myös muuttoon liittyviä seikkoja. Guhtur Maggan jälkeläisiltä on säilynyt myös haastatteluaineistoa, joissa kerrotaan muuttoon liittyvistä tapahtumista. Sukujen jäsenten säilyttämän historiallisen muistitiedon kautta on mahdollista saada uudenlainen saamelaissukujen sisäinen näkökulma tutkimuksen kohteena oleviin tapahtumiin.
Muuttoprosessi ei ollut vain siirtymistä uusille asuinalueille, vaan siihen liittyi myös laajempi elinkeinoon ja asumistapaan liittyvä muutos. Enontekiöllä Maggan ja Nikodemuksen suvut elivät poropaimentolaisina. Muuton jälkeen suurporonhoidon rinnalle otettiin myös talonpoikaiseen elinkeinoon kuuluvaa karjanhoitoa ja peltoviljelyä. Samalla asumistapa vaihtui liikkuvasta kotaelämästä pysyvään uudistilallisen elämänmuotoon. Inariin Ivalojoen rannalle siirtymisen jälkeen paikalle rakennettiin hirsitalo, joka oli nykyisen Kutturan kylän alku. Uudistilalliseksi siirtymisestä huolimatta poronhoito säilyi perheen pääelinkeinona. Haastatteluaineiston kautta on ollut mahdollista selvittää asuinpaikkaan liittyvien valintojen perusteita. Niissä korostuu erityisesti hyvien porolaidunalueiden merkitys. Yleisellä tasolla tutkimuksen tarkoituksena on ollut kuvata mikrohistoriallisen tarkastelun kautta porosaamelaisten sopeutumista moniin 1800-luvun lopun poliittisiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin.
Asiasanat:Enontekiö, Sodankylä, Inari, pohjoissaamelaiset, suurporonhoito, laidunalueet, muuttoliike, 1800-luku, muistitieto, mikrohistoria, elämänkaarihistoria, kylähistoria
Tullâcalmaa kirdâccij ´tulisilmillä lenteli´ Inarinsaamelainen 1900-luvun alun musiikkikulttuuri paikallisen perinteen ja ympäröivien kulttuurien vuorovaikutuksessa
No full textSuomen saamelaisista musiikkiperinteistä tunnetaan tutkimuksellisesti pohjoisaamelainen joikuperinne ja kolttasaamelainen leudd-perinne. Inarinsaamelainen livde-perinne on sen sijaan jäänyt aiemmassa tutkimuksessa varsin tuntemattomaksi, vaikka se oli vielä 1900-luvun alkupuoliskolla elävä perinne. Suomessa tapahtuneessa kulttuurisessa murroksessa 1960- ja 1970-luvuilla perinne kuitenkin katkesi ja korvautui suomalaisella lauluperinteellä sekä pohjoissaamelaisella joikuperinteellä.
Väitöstutkimus käsittelee inarinsaamelaisen historiallista musiikkikulttuuria sekä kirjallisten lähteiden että runsaan ääniteaineiston kautta. Tarkoituksena on ollut tuottaa etnomusikologisen tutkimuksen metodein kokonaiskuva musiikkikulttuurista. Aineistojen tunnistamisessa inarinsaamelaiseksi on saamelaisten ääniteaineistojen kokonaisinventoinnilla ollut huomattava merkitys.
Tutkimuksessa on keskeisessä roolissa inarinsaamelainen Anna Briitta Mattus, jolta on tallennettu runsaan sadan musiikkiesityksen repertuaari. Aineiston perusteella saadaan varsin kattava kuva siitä, millaisista perinteen osista historiallinen inarinsaamelainen musiikkikulttuuri koostui. Merkittävä tutkimustulos on ollut omaleimaisen liv?e-perinteen löytäminen ja sen ominaispiirteiden määrittely. Inarinsaamelaiset omaksuivat kuitenkin vaikutteita myös naapurikulttuureista, joita olivat suomalaiset, pohjoissaamelaiset, kolttasaamelaiset ja norjalaiset. Musiikkikulttuurissa on ollut siten sijansa myös pohjoissaamelaisilla joiuilla, lauluperinteellä, soitinmusiikilla ja luterilaisella virsiperinteellä.
Tutkimuksena yhtenä tarkoituksena on ollut tuottaa myös sellaista tietoa, jolla olisi merkitys myös nykyisten inarinsaamelaisten sukupolvien kulttuurin elvyttämis- ja vahvistamistyössä.Interaction of the Local Tradition and Neighboring Cultures in the Beginning of the 20th Century
The district of Aanaar (Finnish: Inari) has been a meeting place of many cultures for centuries. The earliest written sources of Aanaar Sámi can be dated to the 16th century. Sources were produced when the people of Aanaar were taxed by the three neighbouring states, Russia, Sweden and Norway. From the 17th century onwards Finnish priests started converting Aanaar Sámi people to Christianity. Unfortunately, neither the members of the church nor the state officials left any literary information of the pre-Christian music culture of the Aanaar Sámi people.
It was only at the end of the 19th century when sources of the Aanaar Sámi music culture began to appear. In 1886 A. V. Koskimies collected some twenty song-texts from Aanaar and in 1900 Frans Äimä gathered some additional literary material. Finally, in 1904, the first descriptions of the Aanaar Sámi music itself were made. Armas Launis transcribed some 200 melodies from this region. He however defined all the melodies as belonging to the Northern Sámi tradition, because he was not able to separate the Aanaar Sámi music tradition from the Northern Sámi music tradition. The first recordings of Aanaar Sámi melodies were made in Germany in 1911 and in Aanaar in 1913. The most notable collection of Aanaar Sámi music was collected during 1945 1946 when a Finnish collector and researcher A. O. Väisänen recorded with his phonogram nearly a hundred songs performed by Anna Briitta Mattus. After this, only a few recordings were made. Since the 1950s the Aanaar Sámi music was not an essential part of the various projects collecting the Finnish Sámi music traditions.
Thus, the Aanaar Sámi music culture practically disappeared from the knowledge of the Finnish researchers. It was not only the academic society who had difficulties to define the Aanaar Sámi music, but also the Aanaar Sámi people themselves began to believe that their music was lost during the second half of the 20th century. However, archive work of this study has now brought to light more than a hundred performances by Aanaar Sámi tradition holders. This material makes it possible to make a general description of the Aanaar Sámi music culture at the end of the 19th century and the beginning of the 20th century. The aim of my research indeed has been to describe and define the Aanaar Sámi historical music tradition and to understand how and why it was not recognised as a special local music culture. The analysis of the archive data shows that Aanaar Sámi music consisted of several musical genres of which the liv?e-tradition is the most notable. It is a genre of individual songs describing people, related to many other music traditions of Arctic people. The liv?e-tradition was also a communicative form of expression, with which important and personal issues could be commented. It also kept the memory of the local people alive. Animals were also objects of the liv?e texts. There exists a special melody type, which I have called the Aanaar melody , of which many examples can be found. Additionally there was a song tradition, which was a shared with the neighbouring people. This included Lutheran psalms and lullabies. Furthermore, Aanaar Sámi people knew the Northern Sámi luohti yoik -tradition
Historical Skolt Sami music and two types of melodic structures in <em>leu ́dd</em> tradition
No full textAbstractThe Sami are an indigenous people living in Scandinavia, northern Fennoscandia, and the Kola Peninsula. The land of the Sami is located on the territories of Norway, Sweden, Finland, and Russia. Due to the fact that the Skolt Sami have always lived in a multicultural environment, their musical tradition is inherently multi-layered and the Skolt Sami have adopted a significant amount of shared traditions from the northeast of Russia into their own musical culture. However, the Skolt Sami have an indigenous musical genre called leu′dd, which is used to describe and comment on Skolt Sami life, both as ‘history’ and ‘present’, so that the leu′dds form a bank of shared memories of the Skolt Sami society. In my analysis I have presented an idea that there are two different types of melody structures in the historical material found from the archives. The model of fragmentary phrase structure explains many of the features found in the ‘old type’ leu′dd melodies, while the ‘new type’ can be understood through the idea that Russian and Karelian song melodies were used as the model for leu′dds.Abstract
The Sami are an indigenous people living in Scandinavia, northern Fennoscandia, and the Kola Peninsula. The land of the Sami is located on the territories of Norway, Sweden, Finland, and Russia. Due to the fact that the Skolt Sami have always lived in a multicultural environment, their musical tradition is inherently multi-layered and the Skolt Sami have adopted a significant amount of shared traditions from the northeast of Russia into their own musical culture. However, the Skolt Sami have an indigenous musical genre called leu′dd, which is used to describe and comment on Skolt Sami life, both as ‘history’ and ‘present’, so that the leu′dds form a bank of shared memories of the Skolt Sami society. In my analysis I have presented an idea that there are two different types of melody structures in the historical material found from the archives. The model of fragmentary phrase structure explains many of the features found in the ‘old type’ leu′dd melodies, while the ‘new type’ can be understood through the idea that Russian and Karelian song melodies were used as the model for leu′dds
- …
