66 research outputs found
Stability of parental Communication Deviance and the correlation with the development of thinking in adopted children predisposed to schizophrenia and controls
No full textAbstractThe study aimed to assess the Stability of Communication Deviance of 166 adoptive families recruited into the Finnish adoptive family study, including 76 high-risk children and 90 controls. The biological mothers of the high- risk children had been schizophrenic at some stage.The Communication Deviance shown by the adoptive parents and the adopted children was evaluated on the individual and family Rorschach Communication Deviance (CD) scales and, in the case of the parents, also the couple Rorschach tests. The thought disorders of the adopted children were evaluated on the Thought Disorder scale.The following statistical tests were used: χ²-compatibility test, Spearman correlation test and Mann–Whitney U-test, logistic regression analysis and Mantel–Haenzel stratified χ² test to compare the cross-tabulations.Communication Deviance was notably permanent in a variety of interactive situations. The parents showed most permanence between individual and couple Rorschach tasks and spouse and the family tasks. The presence of the children altered parental communication and the presence of the parents altered the children’s communication: the impact was circular, and its magnitude depended on the clarity of communication by both parties. A high risk adoptee did not affect of Communication Deviance shown by the adoptive parents, except in family situations. The adoptive parents of high-risk children were more sensitive to the child’s presence and showed abundant family CD more often than the control parents. Most of the adoptive parents of high-risk children produced a lot of CD in all situations studied, which implies that Communication Deviance is a circular phenomenon, whereby the child further enhances the basically incoherent communication between the parents. The control children’s thought disorders were related to the compatibility of the adoptive parents’ Communication Deviance, and to the degree of parental CD in couple and family tasks while those of the high-risk children were not. Part of the adopted children’s thought disorders were more closely related to genetic vulnerability, being predicted by parental Communication Deviance in individual situations, but not in couple or family situations.Communication Deviance is so permanent as to be largely resistant to therapy. Constantly ambiguous parental communication is an environmental factor in a child’s life and interferes with the development of his or her thinking. By behavioral therapy we can learn to make family communication less ambiguous.TiivistelmäTutkimuksessa selvitettiin kommunikaatiopoikkeamien pysyvyyttä adoptioperheissä ja lasten sensitiivisyyttä tälle. Tutkimusaineisto koostuu 166 Suomalaisen adoptiolapsi-tutkimuksen adoptioperheestä, joista 76 oli riskilapsi- ja 90 verrokkiperheitä. Riskilasten biologiset äidit olivat sairastuneet skitsofreniaan jossakin elämänvaiheessa.Adoptiovanhempien ja -lasten kommunikaatiohäiriöitä arvioitiin yksilö- ja perhe-Rorschach sekä vanhempien puoliso- Rorschach testeistä Communication Deviance (CD) -asteikolla. Adoptiolasten ajatushäiriöitä arvioitiin Thought Disorder -asteikolla. Tilastollisina analyyseina käytettiin χ²-yhteensopivuus-testiä, Spearmannin korrelaatiotestiä ja Mann–Whitneyn U-testiä, logistista regessioanalyysiä sekä Mantel–Haenzelin stratifioitua χ²-testiä ristiintaulukoiden vertailuun.Kommunikaatiopoikkeamat ovat hyvin pysyviä eri vuorovaikutustilanteissa. Vanhemmilla pysyvyys on suurinta yksilö- ja puolisotilanteiden sekä puoliso- ja perhetilanteiden välillä. Lapsen mukanaolo muutti vanhempien kommunikaatiota ja vanhemmat lapsen: yhteys on sirkulaarinen ja riippuu perheen kommunikaation selkeydestä. Lapsen perinnöllisellä altistumisella ei ole yhteyttä adoptiovanhempien kommunikaatiopoikkeamien määrään, paitsi perhetilanteissa: riskilasten adoptiovanhemmat ovat sensitiivisempiä lapsensa mukanaololle ja heillä on verrokkivanhempia useammin paljon perhe- CD:tä. Enemmistöllä riskilasten adoptiovanhemmista on paljon kommunikaatiopoikkeamia kaikissa tutkimustilanteissa, ja altistunut lapsi lisää vanhempien kommunikaation hajanaisuutta.Verrokkilasten ajatushäiriöt ovat yhteydessä adoptiovanhempien yhteensopivuuteen, sekä heidän puoliso- ja perhetilanteiden CD:n määrään, riskilasten ajatushäiriöt eivät. Osa adoptiolasten ajatushäiriöistä on vahvemmin yhteydessä perinnölliseen haavoittuneisuuteen, joita vanhempien yksilötilanteen kommunikaatiopoikkeamat ennustavat, mutta puoliso- ja perhetilanteen kommunikaatiopoikkeamat eivät.Kommunikaatiopoikkeamien pysyvyyteen liittyy, että niitä on vaikeaa terapialla muuttaa. Pysyvyytensä vuoksi vanhempien epäselvä kommunikaatio hankaloittaa lapsen ajattelun kehittymistä. Kommunikaatioon vaikuttavien terapioiden, kuten oppimisteoriaan perustuvan perheterapian avulla voidaan selkiyttää altistuneiden lasten kasvuympäristöä.Esitetään julkisesti tarkastettavaksi Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan suostumuksella psykiatrian klinikan Väinö Pääkkösen salissa (Peltolantie 5, A-talo), 25. elokuuta 2000 klo 12.Abstract
The study aimed to assess the Stability of Communication Deviance of 166 adoptive families recruited into the Finnish adoptive family study, including 76 high-risk children and 90 controls. The biological mothers of the high- risk children had been schizophrenic at some stage.
The Communication Deviance shown by the adoptive parents and the adopted children was evaluated on the individual and family Rorschach Communication Deviance (CD) scales and, in the case of the parents, also the couple Rorschach tests. The thought disorders of the adopted children were evaluated on the Thought Disorder scale.
The following statistical tests were used: χ²-compatibility test, Spearman correlation test and Mann–Whitney U-test, logistic regression analysis and Mantel–Haenzel stratified χ² test to compare the cross-tabulations.
Communication Deviance was notably permanent in a variety of interactive situations. The parents showed most permanence between individual and couple Rorschach tasks and spouse and the family tasks. The presence of the children altered parental communication and the presence of the parents altered the children’s communication: the impact was circular, and its magnitude depended on the clarity of communication by both parties. A high risk adoptee did not affect of Communication Deviance shown by the adoptive parents, except in family situations. The adoptive parents of high-risk children were more sensitive to the child’s presence and showed abundant family CD more often than the control parents. Most of the adoptive parents of high-risk children produced a lot of CD in all situations studied, which implies that Communication Deviance is a circular phenomenon, whereby the child further enhances the basically incoherent communication between the parents. The control children’s thought disorders were related to the compatibility of the adoptive parents’ Communication Deviance, and to the degree of parental CD in couple and family tasks while those of the high-risk children were not. Part of the adopted children’s thought disorders were more closely related to genetic vulnerability, being predicted by parental Communication Deviance in individual situations, but not in couple or family situations.
Communication Deviance is so permanent as to be largely resistant to therapy. Constantly ambiguous parental communication is an environmental factor in a child’s life and interferes with the development of his or her thinking. By behavioral therapy we can learn to make family communication less ambiguous.Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin kommunikaatiopoikkeamien pysyvyyttä adoptioperheissä ja lasten sensitiivisyyttä tälle. Tutkimusaineisto koostuu 166 Suomalaisen adoptiolapsi-tutkimuksen adoptioperheestä, joista 76 oli riskilapsi- ja 90 verrokkiperheitä. Riskilasten biologiset äidit olivat sairastuneet skitsofreniaan jossakin elämänvaiheessa.
Adoptiovanhempien ja -lasten kommunikaatiohäiriöitä arvioitiin yksilö- ja perhe-Rorschach sekä vanhempien puoliso- Rorschach testeistä Communication Deviance (CD) -asteikolla. Adoptiolasten ajatushäiriöitä arvioitiin Thought Disorder -asteikolla. Tilastollisina analyyseina käytettiin χ²-yhteensopivuus-testiä, Spearmannin korrelaatiotestiä ja Mann–Whitneyn U-testiä, logistista regessioanalyysiä sekä Mantel–Haenzelin stratifioitua χ²-testiä ristiintaulukoiden vertailuun.
Kommunikaatiopoikkeamat ovat hyvin pysyviä eri vuorovaikutustilanteissa. Vanhemmilla pysyvyys on suurinta yksilö- ja puolisotilanteiden sekä puoliso- ja perhetilanteiden välillä. Lapsen mukanaolo muutti vanhempien kommunikaatiota ja vanhemmat lapsen: yhteys on sirkulaarinen ja riippuu perheen kommunikaation selkeydestä. Lapsen perinnöllisellä altistumisella ei ole yhteyttä adoptiovanhempien kommunikaatiopoikkeamien määrään, paitsi perhetilanteissa: riskilasten adoptiovanhemmat ovat sensitiivisempiä lapsensa mukanaololle ja heillä on verrokkivanhempia useammin paljon perhe- CD:tä. Enemmistöllä riskilasten adoptiovanhemmista on paljon kommunikaatiopoikkeamia kaikissa tutkimustilanteissa, ja altistunut lapsi lisää vanhempien kommunikaation hajanaisuutta.
Verrokkilasten ajatushäiriöt ovat yhteydessä adoptiovanhempien yhteensopivuuteen, sekä heidän puoliso- ja perhetilanteiden CD:n määrään, riskilasten ajatushäiriöt eivät. Osa adoptiolasten ajatushäiriöistä on vahvemmin yhteydessä perinnölliseen haavoittuneisuuteen, joita vanhempien yksilötilanteen kommunikaatiopoikkeamat ennustavat, mutta puoliso- ja perhetilanteen kommunikaatiopoikkeamat eivät.
Kommunikaatiopoikkeamien pysyvyyteen liittyy, että niitä on vaikeaa terapialla muuttaa. Pysyvyytensä vuoksi vanhempien epäselvä kommunikaatio hankaloittaa lapsen ajattelun kehittymistä. Kommunikaatioon vaikuttavien terapioiden, kuten oppimisteoriaan perustuvan perheterapian avulla voidaan selkiyttää altistuneiden lasten kasvuympäristöä
Special-needs students' psychiatric treatment chain—multiple constituency evaluation of the need for treatment and the functioning of the treatment chain
No full textAbstractThe purpose of the study was to explore the need for and the utilisation and functionality of the specialized psychiatric health care services available to children and adolescents of comprehensive and senior secondary school age. Special-needs students’ need for psychiatric treatment and the functioning of their treatment chain was described and evaluated. Data were collected from comprehensive schools and senior secondary schools, 112 (82%) with a total of 18,532 students, in Oulu Province in 1998–2002. Special schools 37 (97%) had altogether 1276 students. The data for the first and the second sub-studies were collected with a questionnaire. The data for the third sub-study were obtained from documents concerning the need for and the use and functionality of services produced and evaluated by the key groups of actors. The data sets were evaluated way using the multiple constituency method in co-operative evaluation sessions, which were video-taped. The data for the fourth sub-study consisted of tape-recorded interviews of the study subjects. Multiple constituency evaluation and content analysis were used as research methods.As evaluated by comprehensive school and senior secondary school teachers, both the incidence and the severity of students’ conduct and emotional disorders have increased over the past few years. Special school students with conduct disorders and mental health problems were referred for examinations and treatment into the treatment chain of child and adolescent psychiatry similarly to other school-aged children and adolescents. Special schools had a constant need for child and adolescent psychiatric services, but there were no direct connections with specialized health care. At all schools, efforts were made by teachers and parents to help students with the assistance of school health care and social work professionals. Whenever students failed to get the requisite help from specialized health care, their problems remained the family’s responsibility. The parents in these situations felt that they had been left alone, without understanding what this was all about and without knowing where to go for help.Nevertheless, the data also included many positive experiences of fluent co-operation and easy availability of help for the student. The findings showed that there is a lot of expertise and sincere desire to work for the benefit of children and adolescents. The lack of coordination of the entire treatment chain did, however, wear down the self-esteem of the students in need of help as well as the meagre resources of their parents and the help-providing key actors. It was also suggested that the key groups participating in the treatment chain should be provided joint training and mentoring.TiivistelmäTämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa peruskoulu- ja lukioikäisten lasten ja nuorten psykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelujen tarpeesta, käytöstä ja toimivuudesta. Tutkimuksessa kuvataan ja arvioidaan erityisoppilaan psykiatrisen hoitoketjun tarvetta ja toimintaa. Tutkimusaineisto kerättiin Oulun läänin peruskouluista ja lukioista vuosien 1998–2002 aikana. Ensimmäisessä vaiheessa mukana oli 112 (82 %) koulua, joissa oppilaita oli yhteensä 18 532. Toisessa vaiheessa tutkimusta jatkettiin 37 (97 %) erityiskoululta saadulla aineistolla. Näissä erityiskouluissa oppilaita oli yhteensä 1276. Kolmannessa vaiheessa psykiatrisen hoitoketjun tarvetta ja toimintaa arvioitiin monitahoisesti kolmella erityiskoululla. Viimeisessä vaiheessa tutkimukseen osallistui myös psykiatrisessa hoidossa olleita oppilaita ja heidän vanhempiaan. Ensimmäisen ja toisen osatutkimuksen aineistot kerättiin kyselylomakkeella. Kolmannen osatutkimuksen aineisto saatiin palvelujen tarvetta, käyttöä ja toimintaa koskevista avainryhmien tuottamista ja arvioimista kirjallisista aineistoista. Aineistot arvioitiin monitahoisesti yhteisissä arviointitilanteissa, jotka videoitiin. Neljännen osatutkimuksen aineisto koostuu tutkittavien haastatteluista, jotka nauhoitettiin. Tutkimusmetodeina käytettiin monitahoarviointia ja sisällönanalyysia.Peruskoulun ja lukion opettajien näkökulman mukaan oppilaiden käytös- ja tunne-elämän häiriöt olivat sekä lisääntyneet että vaikeutuneet viime vuosina. Käytös- ja mielenterveysongelmista kärsivät erityiskoulujen oppilaat ohjautuivat tutkimuksiin ja hoitoon lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoketjuun, kuten muutkin kouluikäiset lapset ja nuoret. Erityiskouluilla oli jatkuva tarve saada lasten ja nuorten psykiatrisia palveluja, mutta suoraa yhteyttä erikoissairaanhoitoon ei ole ollut. Yleis- ja erityisopetuksessa oppilaita yritettiin auttaa opettajien ja vanhempien voimavarojen mukaan sekä kouluterveydenhuollon että sosiaalitoimen asiantuntijoiden avustamana. Jos oppilaalle ei saatu tarvittavaa apua erikoissairaanhoidosta, ongelmat jäivät perheen vastuulle. Näissä tilanteissa vanhemmat kokivat jääneensä yksin ymmärtämättä, mistä on kysymys ja mistä apua voi etsiä.Tutkimustulokset antavat päätöksentekijöille, koulujen johtajille ja opettajille sekä sosiaali- ja terveydenhuollon käytännön toimintaa koordinoiville asiantuntijoille tärkeää tietoa erityisoppilaan psykiatristen palvelujen tarpeesta ja moniammatillisen hoitoketjun toiminnasta.Esitetään Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Kastellin tutkimuskeskuksen auditoriossa, Aapistie 1, 3. helmikuuta 2006 kello 12Abstract
The purpose of the study was to explore the need for and the utilisation and functionality of the specialized psychiatric health care services available to children and adolescents of comprehensive and senior secondary school age. Special-needs students’ need for psychiatric treatment and the functioning of their treatment chain was described and evaluated. Data were collected from comprehensive schools and senior secondary schools, 112 (82%) with a total of 18,532 students, in Oulu Province in 1998–2002. Special schools 37 (97%) had altogether 1276 students. The data for the first and the second sub-studies were collected with a questionnaire. The data for the third sub-study were obtained from documents concerning the need for and the use and functionality of services produced and evaluated by the key groups of actors. The data sets were evaluated way using the multiple constituency method in co-operative evaluation sessions, which were video-taped. The data for the fourth sub-study consisted of tape-recorded interviews of the study subjects. Multiple constituency evaluation and content analysis were used as research methods.
As evaluated by comprehensive school and senior secondary school teachers, both the incidence and the severity of students’ conduct and emotional disorders have increased over the past few years. Special school students with conduct disorders and mental health problems were referred for examinations and treatment into the treatment chain of child and adolescent psychiatry similarly to other school-aged children and adolescents. Special schools had a constant need for child and adolescent psychiatric services, but there were no direct connections with specialized health care. At all schools, efforts were made by teachers and parents to help students with the assistance of school health care and social work professionals. Whenever students failed to get the requisite help from specialized health care, their problems remained the family’s responsibility. The parents in these situations felt that they had been left alone, without understanding what this was all about and without knowing where to go for help.
Nevertheless, the data also included many positive experiences of fluent co-operation and easy availability of help for the student. The findings showed that there is a lot of expertise and sincere desire to work for the benefit of children and adolescents. The lack of coordination of the entire treatment chain did, however, wear down the self-esteem of the students in need of help as well as the meagre resources of their parents and the help-providing key actors. It was also suggested that the key groups participating in the treatment chain should be provided joint training and mentoring.Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa peruskoulu- ja lukioikäisten lasten ja nuorten psykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelujen tarpeesta, käytöstä ja toimivuudesta. Tutkimuksessa kuvataan ja arvioidaan erityisoppilaan psykiatrisen hoitoketjun tarvetta ja toimintaa. Tutkimusaineisto kerättiin Oulun läänin peruskouluista ja lukioista vuosien 1998–2002 aikana. Ensimmäisessä vaiheessa mukana oli 112 (82 %) koulua, joissa oppilaita oli yhteensä 18 532. Toisessa vaiheessa tutkimusta jatkettiin 37 (97 %) erityiskoululta saadulla aineistolla. Näissä erityiskouluissa oppilaita oli yhteensä 1276. Kolmannessa vaiheessa psykiatrisen hoitoketjun tarvetta ja toimintaa arvioitiin monitahoisesti kolmella erityiskoululla. Viimeisessä vaiheessa tutkimukseen osallistui myös psykiatrisessa hoidossa olleita oppilaita ja heidän vanhempiaan. Ensimmäisen ja toisen osatutkimuksen aineistot kerättiin kyselylomakkeella. Kolmannen osatutkimuksen aineisto saatiin palvelujen tarvetta, käyttöä ja toimintaa koskevista avainryhmien tuottamista ja arvioimista kirjallisista aineistoista. Aineistot arvioitiin monitahoisesti yhteisissä arviointitilanteissa, jotka videoitiin. Neljännen osatutkimuksen aineisto koostuu tutkittavien haastatteluista, jotka nauhoitettiin. Tutkimusmetodeina käytettiin monitahoarviointia ja sisällönanalyysia.
Peruskoulun ja lukion opettajien näkökulman mukaan oppilaiden käytös- ja tunne-elämän häiriöt olivat sekä lisääntyneet että vaikeutuneet viime vuosina. Käytös- ja mielenterveysongelmista kärsivät erityiskoulujen oppilaat ohjautuivat tutkimuksiin ja hoitoon lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoketjuun, kuten muutkin kouluikäiset lapset ja nuoret. Erityiskouluilla oli jatkuva tarve saada lasten ja nuorten psykiatrisia palveluja, mutta suoraa yhteyttä erikoissairaanhoitoon ei ole ollut. Yleis- ja erityisopetuksessa oppilaita yritettiin auttaa opettajien ja vanhempien voimavarojen mukaan sekä kouluterveydenhuollon että sosiaalitoimen asiantuntijoiden avustamana. Jos oppilaalle ei saatu tarvittavaa apua erikoissairaanhoidosta, ongelmat jäivät perheen vastuulle. Näissä tilanteissa vanhemmat kokivat jääneensä yksin ymmärtämättä, mistä on kysymys ja mistä apua voi etsiä.
Tutkimustulokset antavat päätöksentekijöille, koulujen johtajille ja opettajille sekä sosiaali- ja terveydenhuollon käytännön toimintaa koordinoiville asiantuntijoille tärkeää tietoa erityisoppilaan psykiatristen palvelujen tarpeesta ja moniammatillisen hoitoketjun toiminnasta
Psychosocial coping in young adulthood of male child psychiatric outpatients: Implications of early treatment.
No full textNot informed by the author
No full textDesde a origem da coletividade humana, o trabalho tem um papel potencialmente estruturador ou, por vezes, patológico na integração do indivíduo na sociedade e cultura. Nas últimas décadas, o aspecto do mal estar faz-se mais e mais evidente para os profissionais da saúde mental. O objetivo desta pesquisa é apontar como o mal estar no trabalho na contemporaneidade estaria intimamente ligado a três elementos essências e, inevitavelmente, conectados entre si. O componente inicial é o intrasubjetivo, relativo à formação e desenvolvimento do psiquismo na esfera do indivíduo, ou da sua psicopatologia. Nesta esfera seriam centrais os temas do reconhecimento e a autonomia (ou relação do sujeito com o tempo aliado à latitude em decidir por si). Em torno - e complementar a esta dimensão - existem as relações de trabalho, nas quais predominam os temas da violência no ambiente de trabalho e do desequilíbrio da dinâmica entre espaço privado e espaço compartilhado (ou público). No entanto, a análise do mal estar no trabalho seria incompleta se não envolvesse uma terceira dimensão: a do funcionamento social e cultural da contemporaneidade, molde e prensa para concepções pré-formadas e compartilhadas sobre o trabalho e seu valor na sociedade e na cultura. É neste campo que influiriam não somente promessas irreais em relação ao trabalho, traduzidas como sentido ou propósito, e, por fim, o efeito das personalidades hipermodernas e do mercado de consumo. Psicanálise, Psicopatologia e Psicodinâmica do Trabalho, Filosofia e Sociologia propõem soluções importantes, que teriam maior impacto se considerassem um entrelaçamento essencial entre estas dimensões da relação do eu com o outro, os direitos individuais e coletivos, e uma perspectiva social e compartilhada de coletividade. A Psicologia Social e do Trabalho, em sua transmissão e prática, deve adotar uma leitura multidimensional para compreender, ensinar, prevenir e tratar o mal estar contemporâneo em relação ao trabalhoFrom the dawn of human collectiveness, work has had a potentially structuring role, or, at times, a pathological influence in the subjects selfness in Society and Culture. Over the past six decades, the aspect of discontent is increasingly conspicuous for mental health professionals. The purpose of this research is to analyze how this discontent is closely related to three essential elements, that are, inevitably, interconnected amongst themselves. One is imminently intersubjective and relates to the structuring of subjectivity and the development of the psyche in an individual sphere; in other words, its psychopathology. In this sphere, the core themes would be connected to a lack of recognition and autonomy (regarding the relationship with time management and/or latitude to make decisions). Encompassing this dimension - and interdependent - are the workplace relationships, in which themes such as violence in the workplace and an unbalance between private and shared space dynamics are predominant. However, analyzing stress and work-related discontent would be incomplete without a third dimension, corresponding to social and cultural motions of current times. Workplace culture and our shared social values are both mold and shape for pre-formed notions amongst individuals, and these elements contribute to perceptions that lead to unreal expectations towards work and are showcased as purpose or meaning at work. The final dimension relates to the effect of what is called hypermodern personalities in a consumeoriented and neo liberal market. Psychoanalysis, Psychopathology and Work Psychodynamics, Philosophy and Sociology propose essential solutions, but would benefit from a proper interrelation amongst these dimensions of the relationship between the self and the other, individual rights and collective ones, as well as a social and shared perspectives of collectiveness. Organizational and Social Psychology, in its teaching and practices, should adhere to a multidimensional perspective to understand, foster, prevent and intervene in our current times discontent towards work and its vicissitude
Psykoterapeuttikoulutusten järjestämisvelvollisuus puuttuu
No full textUusia psykoterapeutteja valmistuu vuosittain ennakoimattomasti vaihteleva määrä.nonPeerReviewe
Psykoterapia ja yliopistoyhteistyö
No full textPsykoterapeuttien koulutusvastuu siirtyi viime vuoden alussa yliopistoille.peerReviewe
Kontaktien ja kulttuuri-ilmiöiden näkyminen saamen germaanisissa lainasanoissa – vertailukohtana arkeologinen aineisto
No full textTässä tutkimuksessa selvitän kielitieteellisin keinoin saamelaisten yhteyksiä Pohjois-Euroopan germaaniseen väestöön varhaisella metallikaudella (noin 500 eaa.–200 jaa.) ja vertailen saamiani tuloksia arkeologisen tutkimuksen tuloksiin. Tarkastelemalla saameen lainautuneita germaanisia sanoja ja niiden edustamia aihepiirejä selvitän, millaisia kontakteja saamenkielisen väestön ja germaanien välillä on sanojen lainautumisaikana voinut olla. Lopuksi vertailen, miten sanasto ja varhaismetallikautinen arkeologinen aineisto korreloivat toistensa kanssa.
Aineistoni, saamesta nykyään tunnetut germaaniset lainasanat etymologioineen, olen kerännyt tutkimuskirjallisuudesta. Keskeisimmät germaanisia lainasanoja tutkineet ja etymologioineet tutkijat ovat Ante Aikio (2006); Jorma Koivulehto (1976; 1984; 1988; 1989; 1999a; 2002; 2003) ja Pekka Sammallahti (1984; 1993; 1998; 1999; 2001; 2012). Heidän julkaisunsa ovat myös tutkimukseni keskeistä lähdekirjallisuutta. Mukana on kaikki tähän mennessä julkaistut saamen germaaniset lainasanat, yhteensä 97 sanaa.
Aineistoni luokittelussa olen pitänyt lähtökohtana niitä aihepiirejä, joita Kaisa Häkkinen (1999; 2001) on käyttänyt luokitellessaan uralilaisten kielten vanhinta yhteistä sanastoa aihepiireittäin. Tarpeeni mukaan olen luonut itse aihepiirejä tai jättänyt käyttämättä joitain Häkkisen aihepiirejä.
Sanojen aihepiireihin luokittelu paljastaa saamen germaanisten lainasanojen keskeisimpien aihepiirien kuvaavan erityisesti talveen ja kylmään liittyviä luonnonilmiöitä, maastoa ja maisemaa, vesistöjä, eläinten teurastamiseen liittyviä ruumiinosia, työntekoa, työkaluja ja työaineksia sekä talvisiin sääoloihin liittyvää vaatetusta. Yksittäisistä sanoista erityisen kiinnostavia ovat rautaa, kotieläimenä pidettävää pässiä sekä purjetta merkitsevät sanat.
Tutkimukseni perusteella näyttää siltä, että saamea puhuneen väestön kontaktit germaanien kanssa sijoittuivat luonnonolosuhteiltaan kylmään ja talviseen aikaan ja paikkaan, eikä kaupankäynti välttämättä ollut yhteyksien keskeinen syy. On mahdollista, että germaanit olivat hallitsevassa asemassa saamenkieliseen väestöön nähden ja yhteydet perustuivat jonkinlaiseen panttivankijärjestelmään. Tästä huolimatta saamea puhunut väestö tutustui germaanien avulla merkittäviin kulttuuri-ilmiöihin: raudan käyttöön, kotieläinten pitoon ja purjehtimiseen.Siirretty Doriast
Not informed by the author
No full textA pesquisa aborda teórica e clinicamente a cadeia associativa grupal e sua especificidade, quando se utiliza como mediador terapêutico o pictograma grupal. Ela tem como objetivo acrescentar e aprofundar o estudo já realizado, no qual o desenhar conjunto pode introduzir modalidades associativas específicas que articulam o discurso do sujeito e do grupo (Pezo, 2009). O trabalho com grupos instaura processos associativos distintos dos descritos pela psicanálise, no enquadre clássico, segundo Kaës (1994, 2005, 2008, 2010) devido à presença de vários sujeitos simultaneamente e aos efeitos da interdiscursividade. Com o conceito de cadeia associativa grupal, Kaës (1985) define a especificidade da associação livre, que junto com a transferência e a interpretação, permitem o conhecimento dos efeitos do inconsciente no grupo. As cadeias articulam processos inter-relacionados entre si, as associações do sujeito singular e as produzidas intersubjetivamente no grupo. Quando, para além da palavra, se inclui no grupo um mediador terapêutico, como o pictograma grupal, o processo associativo apresenta marcas específicas. Entre elas, uma cadeia associativa de: traço para desenho; de desenho para desenho; de desenho para palavra; de palavra para narrativa. No pictograma grupal, aspectos inusitados, impensados se incluem de maneira semelhante ao lapso de linguagem graças ao trabalho do pré-consciente, do desenhar conjunto e, fundamentalmente, aos efeitos da presença múltipla de sujeitos. A consulta terapêutica proposta por Winnicott para atender crianças reconhece o valor da utilização do método psicanalítico em um atendimento, sem por isso estar realizando uma psicanálise padrão. Esse modelo de consulta é estendido para o atendimento de grupo e família, com o uso do pictograma grupal, em situações pontuais. Propõe-se a utilidade do mediador no trabalho institucional com pacientes psicóticos, psicossomáticos, com tendência de passagem ao ato. Considera-se que o recurso do pictograma grupal, ainda pouco explorado no campo das práticas institucionais, pode ser um facilitador para enunciar aquilo que não pode ser nomeado ou representado simbolicamente devido ao medo, ou a mecanismos como a repressão, o recalque, a denegação, entre outros. As cadeias associativas grupais propiciadas pelo uso do pictograma grupal evidenciam que simultaneamente é possível elaborar e transformar o sujeito apropriando-se subjetivamente da experiência, as relações intersubjetivas e o grupo, graças ao trabalho associativo grupal. Utilizamos o pictograma, em consultas terapêuticas com grupos e com famílias, em um enquadre de dois a três encontros. Destacamos a relevância do pictograma grupal, em outros contextos como situações traumáticas individuais ou sociaisThis research discusses, from a theoretical and clinical point of view, the group association chain and its specificity when one uses the group pictogram as therapeutic mediator. Its goal is to add to and deepen the study previously made, in which the collective drawing may introduce specific kinds of association that articulate the subjects and the groups speech (Pezo, 2009). Working with groups creates association processes different from the ones described by psychoanalysis in the classical model, according to Kaës (1994, 2005, 2008, 2010) due to the presence of various subjects simultaneously and to the effects of interdiscursivity. This concept developed by Kaës (1985) defines the specificity of free association which, together with transfer and interpretation, allows one to know the unconscious impact on a group. The chains articulate interrelated processes, the single subject associations and the ones inter-subjectively created by the group. When one includes a therapeutic mediator beyond the word, such as the group pictogram, the association process presents unique characteristics, among them an association chain from: trait to drawing; from drawing to drawing, from drawing to word and from word to narration. In the group pictogram unprecedented and unthought aspects are similarly included in the language slip thanks to the work of the preconscious, the drawing together and, basically, to the effects of the presence of multiple subjects. The therapeutic session proposed by Winnicott acknowledges the value of using the psychoanalytic method in a process, which does not mean that one is performing a standard psychoanalytic treatment. This session method is extended to the group and family treatment, using the group pictogram in punctual situations. Our proposal is to use a mediator for the institutional work with psychotic patients, tending to proceed to the act with psychosomatic traumas due to difficulty to communicate only orally. It is believed that the group pictogram resource, which is still little exploited in the institutional practices area, may facilitate the enunciation of something that cannot be named or symbolically represented due to fear or mechanisms such as suppression, repression and denegation, among others. The group association chains provided by the use of the group pictogram show that it is possible to develop and transform at the same time: the individual subjectively acquiring the experience, the intersubjective relationships and the group, thanks to the group association work and the effects of intersubjectivity and interdiscursivity. We have used the pictogram in therapeutic sessions with groups and families in a model of two or three sessions. We would like to point out the relevance of the group pictogram in other contexts such as individual or social traumatic situation
Supplemental Data for A Phase II Study of Talazoparib Tosylate in Advanced Cancer Patients with Somatic and Germline (Not Breast or Ovarian Cancer) Alterations of BRCA1/2, Mutations/Deletions/Amplification in Other Homologous Recombination Repair Pathway Genes and PTEN or PTEN loss
No full textThe de-identified participant data and dataset generated during and/or analyzed during the current study are available from the corresponding author on reasonable request.
Custom code that was used in the generation or analysis of the datasets is available upon reasonable request.
Corresponding Author: Sarina Piha-Paul,Department of Investigational Cancer Therapeutics (A Phase I Clinical Trials Program), University of Texas MD Anderson Cancer Center, Houston, TX. Phone: (713)-563-1055, Fax:(713)-792-3535, [email protected]://openworks.mdanderson.org/ict/1000/thumbnail.jp
- …
