20 research outputs found
Vankeusaika - laitostuuko vai kuntoutuuko vanki?
No full textTutkin opinnäytetyössäni vankeusajan vaikutuksia vankeihin. Tutkin sitä, onko vankeusaika laitostavaa vai kuntouttavaa. Selvitän tutkimuksessani myös vankien mielipiteitä kuntouttavista kursseista ja toiminnoista. Kartoitan kokevatko vangit kuntouttavien kurssien käymisen vaikuttavan siviilielämään vai unohtuvatko kurssilla opitut asiat vankilasta vapautumisen koittaessa.
Opinnäytetyötäni varten haastattelin kuutta pitkäaikaisvankia Pelson vankilassa. Tutkimukseni oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jossa käytin haastattelu-muotona teemahaastattelua. Teemahaastattelun avulla kerätyn aineiston ana-lysoin teemoittain. Teemojani olivat taustakysymykset, kuntouttava toiminta, van-keusaika, sekä siviilielämä ja tulevaisuuden näkymät.
Opinnäytetyöni tulosten perusteella ovat vangit kokeneet vankeusajan olleen kuntouttavaa, mutta osittain myös laitostavaa. Tutkimuksen avulla selvisi, että erilaisista lähtökohdista tulevat vangit tarvitsevat erilaista kuntoutusta. Päihdeongelmainen vanki kokee vankeusajan olevan kuntouttavaa jo sen takia, kun joutuu olemaan ilman päihteitä. Vangille, jolla ei ole päihdeongelmaa tarvittaisiin erilaisia kuntouttavia kursseja. Kuntouttavien toimintojen tulisi suuntautua enemmän siviilielämään, että niillä olisi vaikutuksia myös vapautumisen jälkeen. Tutkimukseni tuloksissa kävi ilmi, että vangit kokevat avolaitoksessa olemisen vaikeaksi ja stressaavaksi suuremman vastuun takia. Ilmeni myös, että rangaistusajan suunnitelman päivittäminen kolme kertaa vuodessa on tärkeää vangin tavoitteiden täyttymisen ja aktiivisuuden kannalta.This research study of my thesis investigates how prison term affects prisoners. I studied if the time in captivity is rehabilitative or institutionalizing. I also try to clarify prisoners’ views on rehabilitative courses and activities, as well as whether prisoners experience the rehabilitative courses to have an effect on civil life or if the things learned in the courses are forgotten when they are released.
For this study, six long-term prisoners were interviewed at Pelso Prison. The study was qualitative and the theme interview method was used in interviews. The results of these interviews was analyzed by themes which were background questionnaire, rehabilitative activities, time spent in prison as well as civil life and visions of the future.
According to my study, prisoners have experienced that the prison time has been rehabilitative, but also partly institutionalizing. Through this study it became clear that prisoners with a different kind of background also need a different kind of re-habilitation. Prisoners with a history of substance abuse experience prison time to be rehabilitative, because they have to be free of intoxicants. Prisoners who do not have a history of substance abuse would also need different kinds of rehabilitative courses. Rehabilitative activities should concentrate more on civil life so that they would have an effect on civil life after the release. The results also show that prisoners experience being in an open institution as more difficult and stressful because of more responsibilities. It was also shown that up-dating the penalty time plans three times a year is important in respect to prisoners’ goals and adaptability
"Eikä tuntenut hetkeäkään olevansa vanki" Draamaa kaltereiden takana
No full textTämä opinnäytetyö on tehty Hämeenlinnan vankilassa naistutkintavankien osastolla. Opinnäytetyön tekijä ohjasi naistutkintavangeille yhteensä viisi kahden tunnin mittaista draamatyöpajaa. Työpajat koostuivat toiminnallisista harjoituksista sekä roolityöskentelystä. Aiheina työpajoissa olivat tunteet ja naiseus. Opinnäytetyö on hankkeistettu. Työn lähtökohtana oli tekijän kiinnostus soveltaa draaman käyttöä vankilaympäristöön ja mahdollisesti laajentaa omaa työkenttäänsä. Opinnäyte perustuu tekijän kokemuksiin siitä, kuinka teatteri-ilmaisun ohjaaja lähestyy itselleen vierasta työympäristöä sekä aihetta. Opinnäytetyö etenee hermeneuttisen menetelmän avulla. Siinä tekijä oman tulkintansa avulla pyrkii ymmärtämään työympäristöään sekä työpajoissa tekemiään huomioita. Tekijä pohtii kokemuksiensa kautta omia teatteri-ilmaisun ohjaajan valmiuksiaan ja kehitysalueita vankilatyössä. Työssä tarkastellaan myös draaman käytön merkitystä työpajoihin osallistuneille sekä heidän kokemuksiaan ja mielipiteitään työpajoista. Työssä tuodaan tekijän kokemuksien kautta esille vankiladraaman mahdollisuuksia. Opinnäytteessä laajennetaan draamatyöskentelyn kuvaa nostamalla esille muualla maailmassa jo tehtyjä vankiladraamoja.
Aineistona on käytetty tekijän työpäiväkirjaa, jota hän kirjoitti koko prosessin ajan. Työpäiväkirja koostuu tekijän omista kokemuksista sekä vankilan työntekijöiden ja vankien huomioista sekä kokemuksista. Aineistoa on kerätty myös kyselylomakkeilla työpajoihin osallistuneilta sekä palautteella vankilan työntekijöiltä. Lisäksi opinnäytteen tekijä on tutustunut alan kirjallisuuteen sekä draaman kuntouttavaan merkitykseen.
Aineiston analyysin perusteella voidaan päätellä työpajojen onnistuneen ja olleen merkityksellisiä tunteiden ilmaisun kannalta työpajoihin osallistuneille. Työn tekijän havaintojen mukaan voidaan myös todeta roolityöskentelyn antavan osallistujille mahdollisuuden oman identiteetin tutkimiseen, syventämiseen sekä sosiaalisten taitojen harjaannuttamiseen.This thesis was made in the Hämeenlinna prison with women in pretrial detention. The author of this thesis directed five drama workshops for the women in pretrial detention; each drama workshop lasted for two hours. The drama workshops consisted of activity exercises and role plays. The themes in the workshops were emotions and femininity. This thesis was a project with Hämeenlinna prison. The starting point for this work was the author’s personal interest in applying drama in prison surroundings and expanding her own workfield. This thesis is based on the author´s experienses on how the drama in-structor approaches unfamiliar work surroundings and a new field to herself. This thesis was conducted with a hermeneutic method, were the author tries to understand her work surroundings, and her observations in the workshops with her own interpretation. The author reflects through her experienses her ability to work and develope in prison work. This thesis observes the meaning of drama exercises for participants in the workshops, and their experiences and thoughts about the workshops. This thesis brings up the possi-bilites for prison drama through the author´s own experiences. The thesis expands the picture of drama work by giving examples from the history of the prison dramas.
The author’s work diary was used as research material, in which the author wrote throughout the whole process. The work diary consists of the author´s own experiences, and the observations and experiences of the prison workers and the prisoners. The material was gathered with questionaire from the participants in the drama workshops and with the feedback from the prison workers. In addition, the author has familiarized herself with the literature of the field and the meaning of rehabilitating effect of dramas.
As a conclusion from the analysis of the material it can be seen that the drama workshops were successful and meaningful for the participants. From the observations of the author it can be seen, how the role play gives an opportunity for the participants to explore their own identity and practise their social skills
Monikulttuurisuuden vanki : yhdenvertaisuuden edistäminen vankiloissa
No full textTutkimuskysymyksenä minulla on: Miten Ison-Britannian vankiloissa on yhdenvertaisuuden ja hyvien väestösuhteiden edistämiseksi tutkimusten mukaan toimittu? Millaisia merkityksiä eriarvoisuudella ja yhdenvertaisuudella on monikulttuurisille vangeille?
Kokosin aineistoni systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin. Lopulliseen aineistoon päätyi 20 artikkelia. Järjestelin aineistoa sisällönanalyysiä apuna käyttäen. Keräsin tutkimuksista käytössä olevia toimintatapoja ja etsin merkityksiä soveltaen Jan Fookin (2012) neljän vaiheen rekonstruoi- vaa reflektiivisen prosessin mallia. Sen tavoitteena on purkaa vallitsevia käsityksiä ja muotoilla uudelleen a oikeudenmukaisempia ja eri näkökulmia huomioon ottavia diskursseja.
Toimintatapoja tarkastelin Göran Therbornin (2014) jaottelun (1–4) valossa. Erojen tasaamiseen (1) pyrittiin vankiloissa keräämällä tietoa ja tun- nistamalla tilanteita, joissa vaaditaan toimenpiteitä. Osallistamisesta ei tutkimuksissa juurikaan puhuttu, mutta esteiden poistamisesta osallistumi- sen tietä kylläkin (2). Tämä näkyi erilaisina pyrkimyksinä kitkeä rasismia vankiloista. Hierarkioiden purkamisen (3) osalta nousi esiin hienoisia yrityksiä ottaa vankeja mukaan työryhmiin ja työn kehittämiseen, minkä voi tulkita iduiksi asiantuntijuuden muutoksesta. Myös vähemmistöjen rekrytoinnilla pyrittiin purkamaan hierarkioita. Uudelleenjako (4) oli parhaiten nähtävissä uskonnollisten yhteisöjen kesken.
Vangille merkityksellisiä asioita tarkastelin toimijuuden käsitteen kautta. Toimijuus on vahvasti sidoksissa kyseessä olevaan toimintaympäristöön ja rakenteisiin. Toimiessaan ihminen ylläpitää ja muokkaa rakenteita, jotka sitten vastavuoroisesti heijastuvat hänen mahdollisuuksiinsa toimijana. Vankilassa keskeiseksi nousi vangin ja henkilökunnan välinen vuorovaikutus, henkilökohtainen turvallisuus sekä reilun kohtelun ja prosessin oi- keudenmukaisuuden vaatimus.
Tutkimuksissa korostuivat erityisesti toimet, joita on tehty Englannissa ja Walesissa vastauksena siellä esiin nousseisiin ongelmiin. Yhdenvertai- suutta edistäviä toimintatapoja on runsaasti, mutta tutkimuksen kertoivat mittavista haasteista saada näitä osaksi vankilan arkea. Monikulttuurisen työn kannalta olennaista on erojen tunnistaminen ja eroista lähtevä työ, mikä käytännössä tarkoittaa kumppanuussuhdetta ja asiakaslähtöisyyttä. Onnistumisen kannalta on siis keskeistä pohtia edelleen, mikä on sosiaalisen tuen ja sosiaalityön paikka niin vankiloissa kuin rikosoikeusjärjestel- mässä laajemminkin.My research questions are as follows: What has been done in prisons in Great Britain in order to promote equality and good race relations? What meanings do inequality and equality present to the multicultural prisoners?
I conducted a systematic review. Final data included 20 studies. The research material was then organized and categorized utilizing content analysis. I gathered proceedings in use from the studies and searched meanings by application of four stage process of deconstruction and reconstruction (a form of critical reflection) by Jan Fook (2012). The aim of which is to change dominant power relations and formulate new discourses and structures, which also take different views into account.
Procedures were viewed through Göran Therborn´s (2014) four mechanisms (1-4). Differences were levelled (approximation (1)) in prisons by information gathering by recognition of situations, where actions were required. Inclusion (2) was not so much mentioned in research reports, whereas tackling obstacles to participation was presented frequently. This was displayed as various attempts to root racism from prisons. As of examples of de-hierarchization (3), different subtle attempts were exposed to involve prisoners into working groups and work development, which can be interpreted as seeds of alteration of expertise. Also, minority recruitment was used to dismantle hierarchies. Redistribution (4) was most visible amongst religious communities.
Issues that were meaningful to prisoners were examined via concept of actor. Actor is strongly bound with environment and structures in question. As an actor a person upholds and modifies structures, which then reciprocally reflect on his/her possibilities as an actor. In prison the interaction between prisoners and staff, safety and the demand for fair treatment and procedural justice rose into centre.
In research reports actions that were taken in England and Wales as response to problems encountered there were highlighted. Procedures to promote equality are many, but studies also reported sizeable challenges when implementing these practises into prison´s daily life. From the point of view of multicultural work, it is essential to recognize diversity, which in practise means companionship and client orientation. In order to succeed, it is imperative to consider what is the role of social assistance and social work in a prison and in a system of criminal justice in general
Delineation of Groundwater Potentials in Alkaleri And Environs, North-Eastern Nigeria
No full textWater is a necessity in every day of our life. In our homes, offices, schools, hospitals, markets, industries, and even in our personal journey, there is always the need for continual water supply to meet our basic water needs. The research is aimed at delineating groundwater potentials in Alkaleri and environs. The geological field mapping was carried out and different rock types were identified in the study area, which consist of Precambrian basement rocks (Migmatite Gneiss, Hornblende Granite, and Bauchite), and the tertiary sedimentary rock of Kerri-Kerri formation. The vertical electrical sounding method was used to delineate the groundwater potentials in the research area. A total of 30 vertical electrical sounding points was randomly selected and surveyed. The electrode configuration used for the work was Schlumberger array. Fourteen curves were identified in the study area. The result revealed that the transverse resistance values vary from 78.5 ?m2 to 7984.9 ?m2 with an average value of 2180.534?m2. The values of longitudinal conductance ranges from 0.002258 ? to 0.74634037 ? with an average of 0.1713455?. The transmissivity values range from 8.89 m2/day to 467.2 m2/day, average value of 100.3 m2/day. The hydraulic conductivity values range from 0.9m/day to 29.6m/day with mean value of 8.3m/day. Aquifer characteristics revealed that transmissivity and hydraulic conductivity showed low potential
Vapautuneen vangin syrjäytyminen, leimautuminen ja jälkihuolto : ”Se menneisyys teki mulle sen, et muhun ei hirveesti satsattu”
No full textOpinnäytetyössäni tutkin, ovatko vapautuvat vangit alttiita syrjäytymiselle ja leimaako yhteiskunta heidät rikollisiksi. Selvitin työssäni myös, mitä vankilasta vapautumisen ensiaskeleet sisältävät, saavatko vapautuvat vangit riittävästi tukea vapautumisen jälkeen sekä mitä kehittämistarpeita vangin jälkihuollossa ilmenee. Lisäksi tutkimuksessani selvitin, onko vanki päässyt kouluun tai töihin vapauduttuaan ja mitä mahdollisia tukimuotoja vapautunut vanki on käyttänyt työn ja koulutuksen saamiseksi sekä onko heitä kohdeltu työ- ja koulupaikoilla oikeudenmukaisesti.
Opinnäytetyötä varten haastattelin kahdeksaa vankilahistorian omaavaa henkilöä. Tutkimukseni oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus ja haastattelumuotona käytin teemahaastattelua. Työssäni yhteistyötahona toimi KRIS. Teemahaastattelulla keräämäni aineiston analysoin teemoittelun avulla. Teemat olivat vankilasta vapautuminen ja vapautuneen vangin ensiaskeleet, tuki ja tuen tarve, syrjäytymisen ja leimautumisen kokemukset sekä nykypäivän asenteet ja jälkihuollon kehittämistarpeet.
Opinnäytetyöni tulosten perusteella vapautuneet vangit leimautuvat ja siten myös syrjäytyvät herkästi. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, ettei yhteiskunta ole aina välttämättä se, joka hylkii vapautuvia vankeja, vaan suuressa osassa siviiliin sopeutumisessa on vangin oma-aloitteisuus ja avoimuus. Toteuttamastani tutkimuksesta kävi myös ilmi se, että lähes jokainen haastateltava, jolla oli ollut toimintakykyä ja motivaatiota, oli päässyt vapautumisen jälkeen kouluun, töihin tai johonkin toimintaan. Suurin osa haastateltavista oli saanut toimipaikan työllisyyspalvelujen kautta. Työharjoittelun tai työelämävalmennuksen jälkeen moni oli päässyt kouluun. Lisäksi opinnäytetyöni tulosten perusteella jälkihuollon tärkeimpänä muotona nähtiin olevan vertaistuki. Jälkihuollon onnistumisen ongelmana sen sijaan nähtiin eroavaisuudet eri paikkakuntien tuottamien palvelujen saannissa.The aim of this thesis was to find out whether the released prisoners are vulnerable to social exclusion and if society stigmatizes them as criminals. I also inquired, among other things, whether prisoners’ after-care is working properly, how it could be improved, what the first steps are after release from prison and if a prisoner can get enough support after the release. In addition, I studied how easily employment or education programs were offered to former prisoners and if they have experienced any injustices during these programs.
During my qualitative research I interviewed eight former prisoners using the theme interview method. I also used themes to analyze the interviews. The themes I used were: the release from prison, the first steps after the release, support, need for support, social exclusion, stigmatization as criminal, attitudes to-wards today’s prisoners and the need of aftercare improvement. The work was done in co-operation with KRIS.
Based on the results of my research, it seems that released prisoners are likely to be stigmatized and excluded from society. However, it turned out to be the prisoner's motivation and openness or lack of them that are bigger issues than sometimes confronted negative attitudes from society. I also found out that almost each interviewed person who had motivation and ability to function eventually succeeded in getting a job, a place to study or getting involved in other activities after being released. Most of the people interviewed got activities via employment services and many received a study place after on-the-job training. The results also show that peer support is the most valuable form of aftercare. Differences in municipalities providing aftercare services are notable
Erityisosaamista ja ymmärtävää ihmisyyttä vaativaa vankiperhetyötä : ”Kyllä vankila pitää miehistä aika hyvää huolta, mutta miten pärjää perhe?”
No full textOpinnäytetyöni kuvaa Kriminaalihuollon tukisäätiön (Krits) Ehjä Perhe -projektin vertaisryhmätoiminnan pilottien (2008) välittämiä kokemuksia projektissa luodusta vankiperhetyön mallista. Aineisto muodostui reflektiivisten purkuistuntojen kautta, jolloin haastattelin kahta projektityöntekijää jokaisen heidän vetämänsä vanki-isä -vertaisryhmän jälkeen (2 x 8 ryhmäkertaa, kevät ja syksy 2008). Tutkin työntekijähaastatteluissa saamani laajan aineiston avulla vankiperheiden erityistä problematiikkaa ja sitä, miten erityisesti vanki-isiä voitaisiin tukea. Oman osionsa opinnäytetyössäni sai työntekijöiden oman toiminnan ja aseman reflektointi ja siinä ihmisyyden ja ammattilaisuuden välisen rajapinnan pohdinta. Lisäksi tarkastelen Ehjä Perhe -projektia sinällään, peilaten sitä jo aiemmin vankiloiden perhetyölle asetettujen tavoitteiden (Perhetyöryhmä 2003) edistymisen kanssa.
Työn teoreettinen viitekehys koostuu vankien kuntouttamisen ja vankiperhetyön näkökulmista, siten että tuon esiin perheen merkityksen rikosuralta irtaantumisen prosessissa. Pyrin teoriaosuudessani myös viittaamaan ajankohtaiseen alan keskusteluun ja hahmottamaaan sellaista rikosseuraamusalan kokonaisuutta, joka olisi otollinen vankiperhetyön kehittämiselle.
Vankiperhetyön tavoitteet ovat edenneet hitaasti rikosseuraamusalalla Suomessa. Opinnäytetyöstä käy ilmi, että vankiperheillä ei ole riittävästi yleistä merkittävyyttä ja sen asioiden hoito jakaantuu hankalasti vankilan muurin kummallekin puolen sekä kunnille että valtiolle: vankiperheelle ominaiseen välitilaan, jossa eri viranomaisten vastuut hämärtyvät.
Tulosteni mukaan vanki-isiä tuetaan kuulemalla heitä, näkemällä heidät ja arvostamalla heitä, heidän isä-identiteetistään käsin. Erityisen tärkeää on tarjota heille mahdollisuus toteuttaa isyyttään oman lapsensa kanssa. Ohjaajien ammatillisista keinoista korostuu tuloksissani kohtaamisten ihmisen tasalla oleminen arkisesti ja epävirallisesti. Toisaalta tulee esiin vankiperhetyön sijainti rajatilassa suhteessa vankiin ja hänen perheeseensä sekä vankilaan ja siviilimaailmaan ja perhetyöntekijöiden välittäjän asema. Tutkimusaineistoni korostaa, että vankiperhetyön kehittäminen ei etene, ellei siihen saada avoimesti mukaan kaikkia vankiperheen kanssa työskenteleviä ammattiryhmiä, joilla voi olla hyvin erilaiset käsitykset vankiperheiden tarpeista.
Ehjä Perhe -toimintamalli tarjoaa tutkimustulosteni mukaan monipuoliset soveltamismahdollisuudet sekä vankiloiden että myös koevapauden toiminnaksi. Tällöin suunnitelmallinen perhetyö tulee kytkeä jo vankeuden alussa rangaistusajan suunnitelmaan ja huomioida entistä vahvemmin vangin perheen merkitys ja vanhemmuuden tukeminen rikollisuudesta irtaantumisessa.
Vankiperhetyössä vankilan ja siviilitoimijoiden ennakkoluuloton ja sujuva yhteistyö on tavoitteellisen työn ainoa kantava kulmakivi. Vankiperhetyölle asetettavat tavoitteet on yhtenäistettävä ja juurrutettava organisaatioon eli niiden taakse on saatava kaikki perheiden kanssa työskentelevät ammattiryhmät pääjohtajasta kesävartijaan.“The prison takes care of men pretty good, but how is the family doing?” Prisoner family support work needs special skills and understanding of humanity
The purpose of this thesis is to introduce the experiences gathered from the peer group activities in the pilot programmes (2008) of the Probation Foundations Sound Family Action’s project through the model of the prison family support work which they have created. The research data of this thesis was collected from reflective interactive interviews between me and two project workers after every prison father peer group meeting (2 x 8 peer group meetings, spring and autumn 2008). By using this wide research data I focus on the problems of a prison family, especially on how the prisoner fathers can be supported. A part of my thesis focuses on the reflection of the actions and position of the project workers, as well as studying the interface between humanity and professionalism. In addition I examine the Sound Family Action in itself and reflect it upon the prison family support work targets (Family taskforce 2003) set earlier and the progress of that.
The theoretical frame of this thesis consists of the perspective of rehabilitation of prisoners and prison family support work, through which I adduce the meaning of the family in desistance process. In the theoretical part I also aspire to point at current discussion of the criminal services and to picture a kind of an entity that would be favorable in developing the prison family support work.
The goals of prisoner family support work have developed slowly within the criminal services in Finland. This thesis suggests that prisoner families do not have a sufficient general meaning or importance and that the handling of the matters of prisoner families is divided between workers and authorities in and out of the prison walls as well as between municipality and government: into a typical intermediate space of a prisoner family, where responsibilities of various officials are dimmed.
The results indicate that prisoner fathers can be supported by listening to them, seeing them and respecting them from their father identity. Particularly important is to offer them an opportunity to implement their father identity with their own child. The most important factor in the professional practice of advisers seems to be the level of humanity in the interactions, being familiar and informal. On the other hand the intermediate position of the prisoner family support work (in relation to the prisoner, his family, the prison and the outside world) becomes evident as well as the family worker’s status as a mediator. The research data of this thesis highlights that the development of prisoner family support work does not progress without open collaboration between all profession groups around a prisoner family that might have very different views of the needs of a prisoner family.
The results indicate that Sound Family standard of activity provides diverse implementation possibilities for actions in both, prison and supervised probationary. Therefore planned family work should be connected to the prisoner sentence plan in the beginning of imprisonment. Attention should be focused on the significance of a prisoner’s family as well as in supporting the prisoner’s parenthood in the process of desistance from crime.
In the prisoner family support work, an open-minded and flowing cooperation between the prison and civil operators is the cornerstone of goal-oriented work. The objectives of prisoner family support work have to be unified and must be rooted to the organization. In other words all the parties –from the director general to the part time guard- that are working with the families have to agree on them
Valvottu koevapaus : Tarkoitus, sisältö, tavoitteet ja vaikutukset käytännössä
No full textLaki valvotusta koevapaudesta (23.8.2013/629) tuli voimaan 1.1.2014, joten ajankohtaisuutensa vuoksi se soveltui hyvin opinnäytetyön aiheeksi juridisesta näkökulmasta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli perehtyä kattavasti valvottuun koevapauteen sen lakiuudistukseen ja syihin, miksi laki valvotusta koevapaudesta säädettiin. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset ovat 1) mikä on valvotun koevapauden tarkoitus? 2) mikä on valvottu koevapaus? 3) mitkä ovat uuden lainsäädännön tavoitteet sekä vaikutukset käytännössä?
Opinnäytetyön viitekehys on muodostettu oikeuslähdeopin mukaisesti, eli ensisijainen lähde on ollut laki, jonka jälkeen olen käyttänyt lainvalmisteluasiakirjoja ja oikeuskirjallisuutta apuna lain tulkinnassa ja säädöstekstin täydennyksenä. Tärkein laki opinnäytetyöni kannalta on ollut laki valvotusta koevapaudesta. Muuna merkittävänä lähteenä opinnäytetyön kannalta tulee pitää Leena Mäkipään Valvotun koevapauden toimeenpano ja sovellettavuus nimistä tutkimusta Oikeuspoliittiselle tutkimuslaitokselle. Tämän lisäksi tutkimusmenetelmänä on käytetty laadulliseen tutkimusmenetelmään perustuen virkamiesten haastatteluja, jotta opinnäytetyö saisi asiantuntevaa käytännön näkökulmaa, ja opinnäytetyön raportti on koottu niin kutsutun vetoketjumallin mukaisesti. Haastateltaviksi valikoituivat oikeusministeriön hallitusneuvos ja viisi virkamiestä Rikosseuraamuslaitoksesta, jotka työskentelevät Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueella. Heistä kaksi oli vankilan johtajia, kaksi rikosseuraamusesimiestä ja yksi tukipartion ohjaaja.
Valvottu koevapaus on luotu uudeksi vankeusrangaistuksen osaksi, jonka tarkoituksena on vapauttaa vanki suunnitelmallisesti ja asteittain takaisin yhteiskuntaan. Valvotun koevapauden kesto on enintään kuusi kuukautta, jonka jälkeen vanki vapautuu ehdonalaiseen vapauteen. Valvottua koevapautta valvotaan seurantapannan ja seurantapuhelimen avulla. Lisäksi koevapauteen sijoitettu vanki on velvollinen olemaan valvontasoitoilla yhteydessä vankilaan ja tukipartio suorittaa valvontakäyntejä, joihin voi kuulua myös päihteettömyydenvalvontaa.
Valvotusta koevapaudesta annetun lain tavoitteena on ollut koota säädös, jossa valvotusta koevapaudesta, sen tavoitteet sekä edellytykset ja muista vaiheista säädetään kattavasti ja aiemmat asetuksen tasoiset säännökset nostetaan laintasoisiksi. Lakiuudistuksen suurimmat vaikutukset valvottuun koevapauteen olivat valvontapannan käyttöönotto, lääkehoito seksuaalirikollisille, selkeät ja kattavat säännökset valvotusta koevapaudesta ja päätöksen teon siirtyminen arviointikeskuksilta vankiloihin, pitkäaikaisvankeja lukuun ottamatta.
Jatkotutkimuksena olisi mahdollista tutkia lain vakiinnuttua sen vaikutuksia tai valvotun koevapauden vaikuttavuutta koevapaudesta vapautuneisiin vankeihin.Act of supervised probationary freedom (23.8.2013/629) came in to effect 1.1.2014. Because of law’s current situation it was an interesting topic for a thesis. The purpose of this thesis was investigate this new law and reasons why it was been prescribed. Thesis’s research questions were 1) what is the purpose of supervised probationary freedom? 2) what is supervised probationary freedom? 3) what are the law’s objectives and influences to in practice?
Theoretical background of thesis is in agreement with doctrine of the sources of law. Law drafting documents and legal literature to interpretation of the law and amendment text of the law were also used. In this thesis the most important law was the act of supervised probationary freedom and an other significant repository was Leena Mäkipää’s research Valvotun koevapauden toimeenpano ja sovellettavuus written for National Research Institute of Legal Policy. An other research method I was used is qualitative research and report of thesis have collected so called zipper model. Six officers were interviewed to adopt professional perspective. Ministerial Counsellor from Ministry of Justice and five other officers in Criminal Sanction Region of Eastern and Northern Finland were interviewed of Criminal Sanctions Agency. Interviewees consisted of two wardens, two Senior Criminal Sanctions Official and one officer is Instructor of supervision patrol.
Supervised probationary freedom was develop as a new part of imprisonment of which purpose is to set inmate free back to society according to certain plan be degrees. The supervised probationary freedom is six months at the most. After that inmate is freed to parole. Supervised probationary freedom supervision with the help of ankle tag and tracing phone. In addition supervised probationary freedom inmate is obligated to be in connection with prison by supervision call. Supervision patrol also perform supervision visits which could include supervision of inebriation.
The objectives purpose of the act of supervised probationary freedom was to compile a detailed and comprehensive a statute in which supervised probationary freedom. The most relevants effects included introduction of ankle tag, medication for sex offenders, explicit and comprehensive provisions and decision making transition from Assessment Centres to prisons, with the exception of long-term inmates.
After the act has become established it could be possible to further study the effects or impressiveness of supervised probationary freedom to inmates
Haralan Popoffin vaikutus Suomessa 1966−1981
No full textTiivistelmä:
Tutkimukseni on historiatieteellinen selvitys kylmän sodan aikana vaikuttaneen bulgarialaisen pastorin Haralan Popoffin vaikutushistoriasta Suomessa 1966−1981. Teen kirjahistoriallista tutkimusta, ja lisäksi tutkin Popoffin käyntien vaikutusta Suomessa. Kirjojen kohdalla tutkimusmenetelmäni on aineistolähtei-nen sisältöanalyysi Bulgarian uskonnollisen tilanteen, kylmän sodan sekä Itä-Euroopan kirkkopoliittisen tilanteen kontekstissa.
Ensimmäinen Popoffin kirja julkaistiin Suomessa 1966 ja toinen vuonna 1970. Analysoin hänen teostensa vaikutusta Suomen kirkkopoliittisessa kontekstissa kirjojen julkaisuvuosien 1966−1970 välisellä ajanjaksolla. Tutkin kirjojen vaikutusta myös vuoden 1970 jälkeen. Kartoitan Popoffin käyntien aikaansaamaa vaikutusta Suomessa haastattelujen ja kirjallisuuden sekä lehtiaineiston perusteella. Kirjojen ja käyntien vaikutusta ei voi täysin irrottaa toisistaan, sillä niillä on myös todennettavissa olevaa yhteisvaikutusta. Kansanlähetyksen oma lehti Uusi Tie on päälähteitäni, kun selvitän Popoffin käyntejä Suomessa vuosina 1966, 1967, 1972, 1975 ja 1981.
Hänen käyntinsä ja puheensa saivat erityisesti kirkon sisällä toimivan Kansanlähetyksen piirissä sekä muissa herätyskristillisissä piireissä toimivien henkilöiden parissa halun auttaa rautaesiripun takaisten maiden uskovia ja maanalaisia seurakuntia saamaan Raamattuja ja hengellistä kirjallisuutta omalla kielellään.
Käsittelen Popoffin kirjoittamia kirjoja Olin kommunistien vanki. 13 vuotta vankilassa Stalinin aikaan ja Kristuksen tähden. Evankelisen papin kärsimystie Bulgarian uskonvainoissa. Etenen pääosin kronologisesti sisällönanalyysin avulla. Osittain käsittelen teoksia myös temaattisesti, kun vertailen niitä toisiinsa, ja kun peilaan teosten antamaa kuvaa Bulgarian uskontopolitiikasta tutkimuskirjallisuudesta löytyneisiin tietoihin ja haastattelemieni henkilöiden kertomuksiin.
Tutkimuksen perusteella on nähtävissä, että kylmän sodan aikaisissa rautaesiripun maissa ja Neuvostoliitossa harjoitettiin uskontopolitiikkaa, jonka nojalla pyrittiin rajoittamaan kansalaisten uskonnon- ja omantunnon vapautta sekä sananvapautta, jotka kuuluvat länsimaisiin perusoikeuksiin. Tutkimus tuo ilmi, että tällainen yhden ideologian ”totuus”, kuten tämän tutkimuksen kohdalla kommunismi, johti terroriin ja kansalaisten pakottamiseen samaan muottiin rautaesiripun takaisissa maissa. Tutkimuksesta on nähtävissä, että nämä rautaesiripun takaiset maat ja Neuvostoliitto syyllistyivät monenlaisiin ihmisoikeusrikkomuksiin ja kristittyjen vainoihin, kun näitä kansalaisten perusoikeuksia rajoitettiin monilla tavoin tai joissakin tapauksissa jopa evättiin kokonaan.
Nyt kun arkiston ovet ovat avautuneet Bulgariassa, niin olisi hyvä, jos Benjamin Peevin teos Haralan i Ladin Popovi i ”Slavjanskata religioszna misija” suomennettaisiin, koska Bulgarian uskontotilannetta on tutkittu vähän verrattuna Baltian maihin, Itäiseen Saksaan, Unkariin, Romaniaan, Puolaan tai muihin Euroopan maihin. Teemana voisi olla Bulgarian uskonnollisen elämän tutkiminen kylmän sodan aikana ja sen jälkeen. Bulgariassa on tällä hetkellä myös jonkin verran luterilaisuutta ja vahvan ortodoksikirkon totaalinen yksinvalta on maassa heikentynyt
Mitä on elämän arvo ja miten ihminen sitä talousteorian valossa arvottaa
No full textOnly abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkielmassa etsitään vastausta siihen, voiko ihmisen elämän arvoa talousteorian menetelmillä arvottaa. Ongelman aiheuttaa se, että elämällä ei ole markkinoita: kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa perinteisellä tavalla siten, että elämälle muodostuisi suora markkinahinta. Ensimmäiseksi kysytään, voiko elämää arvottaa rahassa? Onko elämän arvo ääretön? Toiseksi, minkälaisia malleja talousteoriassa on elämän arvon määrittämiseen kehitetty? Merkittävintä on, taloustieteen hyvinvointiteorian mukaisesti, yksilön maksuhalukkuuden ja kuolemanriskin muutoksen välisen suhteen mittaaminen. Tässä käytetään niin sanottua rajasubstituutioastetta näiden kahden välillä. Kolmanneksi, tutkielmassa kysytään miten empiiristen tulosten valossa elämää on arvotettu? Mitä arvottamismetodeja on käytetty, eroavatko eri metodeilla saadut arvot toisistaan ja jos eroavat, niin miksi eroavat? Rahallisista arvoista puhuttaessa on hyvä muistaa, että tulokseksi on saatu tilastollinen elämän arvo, ei elämän itseisarvo. Elämän arvoa voi mitata rahassa ja elämän arvo ei ole negatiivinen (kuolemaantuomittu vanki), eikä ääretön, vaikka niin voisi helposti luulla. Ihmiset eivät käyttäydy normaalielämässä siten, että he arvottaisivat omaa elämäänsä äärettömäksi vaan ottavat tietoisia riskejä. Tutkielmassa esitellään muutama matemaattinen malli, joista Conleyn maksimointiongelma tarkemmin. Siinä yksilö maksimoi odotettua hyötyään ja kuoleman todennäköisyys on hänen kontrollinsa alaisena. Malleista selviää, että hyötyä maksimoiva kuluttuja tekee kauppaa kuolemanriskin ja varallisuuden, joka on sama kuin kulutus, kun rajoittavien oletusten vallitessa ei ole mahdollisuutta jättää (tai saada) perintöjä. Lisäksi oletetaan täydellinen informaatio, eli yhteiskunnan muiden ihmisten hyvinvointi (pahoinvointi) on mukana tutkittavan yksilön hyvinvointifunktiossa. Jollain alhaisella tulotasolla elämän arvo on suurempi kuin diskontatut tulot ja nuorena aikuisena elämän arvo on suurempi kuin diskontattu kulutus. Käytännön tutkimuksista selviää, että elämän arvon laskelmissa luvun suuruuteen vaikuttaa käytettävä laskutapa. Kaksi yleisimmin maailmalla käytössä ollutta menetelmää ovat inhimillisen pääoman menetelmä ja maksuhalukkuusmenetelmä. Talousteorian periaatteiden mukaan paras tapa on ihmisten maksuhalukkuuden selvittäminen. Maksuhalukkuuden selvittämisessä on selviä ongelmia metodin suhteen. Kysyntätutkimuksilla tehdyissä selvityksissä ihmisille aiheuttaa vaikeuksia riskin pienten muutosten havaitseminen ja niiden hinnoittelu. Lisäksi selviää, että turvallisuus on normaalihyödyke: korkeammalla tulotasolla ollaan valmiita satsaamaan enemmän rahallisesti turvallisuuteen ja näin elämälle muodostuu eri hinta eri tulotasoille. Oleellista on myös noteerata vallitseva riskitaso: yhteiskunnan aiemmat suuret satsaukset turvallisuuteen laskevat riskitasoa siten, että lisäturvallisuuden saaminen vaatii entistä suuremmat satsaukset ja laskennallinen elämän arvo kasvaa. Lähteinä on käytetty pääasiassa kansantaloudellisia aikakausikirjoja
Yksilö, markkinavoimat ja kulttuuri : diskurssianalyyttinen näkökulma pätkätyöhön
No full textOnly abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkielmassa tarkastellaan työn muutoksista käytävää keskustelua. Muutoksen keskipisteeksi on valittu pätkätyö. Analyysissa eritellään sitä, miten kahdeksan eri organisaation henkilöstöpäälliköt ja luottamushenkilöt puhuvat pätkätöistä. Empiiristä osuutta kehystävät yhteiskuntatieteilijöiden näkemykset siitä, millaiseksi työelämä on muotoutumassa, kun siirrytään ensimmäisestä modernista uuteen aikaan. Tutkielman teoreettiseksi näkökulmaksi on valittu sosiaalinen konstruktionismi. Kiinnostus kohdistuu siihen, miten keskusteluissa luodaan todellisuutta. Teemahaastatteluaineistoa analysoitiin diskurssianalyyttisesti. Työvälineiksi valittiin tulkintarepertuaarin, selonteon ja subjektiposition käsitteet. Huomio kohdistui siihen, millaisiin tulkintarepertuaareihin haastatellut tukeutuivat. Analyysissa tarkasteltiin lisäksi sitä, millaisia subjektipositioita haastatellut kussakin repertuaarissa ottivat itselleen ja tarjosivat pätkätyöntekijöille. Myös puheen funktiot olivat analyysissa keskeisiä. Aineistolähtöisen analyysin jälkeen haastateltujen puhe asetettiin kulttuuriseen kontekstiin, eli tuloksia tarkasteltiin rinnakkain yhteiskuntatieteilijöiden näkemysten kanssa. Haastatellut jäsensivät pätkätyötä individualismi-, markkinavoima- ja kulttuurirepertuaareista. Individualismirepertuaarista tarkasteltuna korostuvat yksilöllinen toiminta ja ominaisuudet. Jos pätkätyötä tarkastellaan yksilöllisen toiminnan kautta, pätkätyöntekijä konstruoidaan oman onnensa sepäksi. Haastatelluille avautuvat yrittäjän tai ammattilaisen positiot. Jos keskitytään yksilöllisiin ominaisuuksiin, pätkätyöntekijästä tehdään luonteenpiirteiden vanki. Haastatellut näyttäytyvät pragmaatikkoina tai sivullisina. Markkinavoimarepertuaarissa pätkätyötä jäsennetään toimijoista riippumattomien ympäristötekijöiden kautta. Pätkätyöntekijä kuvataan työvoimana, ja haastatellut ottavat itselleen mukautujan ja hallinnoitsijan tai ymmärtäjän ja epäkohtien nostajan positioita. Kulttuurirepertuaarista muodostetuissa kuvauksissa pätkätyötä tarkastellaan yhteisten toimintamallien kautta. Pätkätyöntekijät kuvataan usein ulkopuolisina, mutta joskus myös (potentiaalisina) kulttuurin jäseninä. Haastatellut voivat ottaa itselleen oikeudenmukaisen toimijan, omien puolustajan tai vahtikoiran asemia. Haastateltujen käyttämillä repertuaareilla on yhteydet laajempaan kulttuuriseen keskusteluun. Individualismirepertuaarissa liikutaan yksilöä korostavien selitysmallien alueella. Työtehtävien ominaisuuksiin vetoaminen on linjassa ”perinteisen” pätkätyökäsityksen kanssa. Työn muutoskeskustelussa kuvattu ”uusi työntekijä” muistuttaa yrittäjäpositioon asetettua pätkätyöntekijää. Markkinavoimarepertuaarissa viitattiin ulkopuolisiin voimiin, globaaleihin ympäristön muutoksiin ja työmarkkinoihin. Voimat ovat tuttuja laajemmastakin keskustelusta. Kulttuurirepertuaarissa selitysmallit ovat yhteiskunnallisia. Repertuaarissa tuntuu vaikuttavan edelleen vakituisen työsuhteen normi, vaikka laajassa keskustelussa puhutaankin epätyypillisten työsuhteiden yleistymisestä. Vakituisten työsuhteiden kannalta katsottuna pätkätyö ei muodostu yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Pohdinnassa puhetapoja mietittiin myös käytännön kannalta. Kuvaustavoilla on seurauksia, sillä ymmärrys sosiaalisesta maailmasta muodostuu kielenkäytössä. Asemoinnit voivat vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuka vastaa pätkätyöntekijöiden hyvinvoinnista. Haastatellut kuvasivat pätkätyötä pääasiassa sillä tavoin, että he välttyivät pätkätyöntekijöistä otettavasta vastuusta. Keskeisiä lähteitä olivat Jokisen, Juhilan ja Suonisen diskurssianalyysia käsittelevät tekstit sekä Potterin ja Wetherellin teokset
