National Library of Finland DSpace Services
Not a member yet
86391 research outputs found
Sort by
The theme of water management in agriculture and forestry in the water protection programme : Summary of implementation and impact assessment
No full textVesiensuojelun tehostamisohjelmasta myönnettiin vuosina 2019–2023 avustuksia yhteensä 49 maa- ja metsätalouden vesienhallinnan hankkeelle. Hankkeiden toteutuneet kokonaiskustannukset olivat noin 9,6 miljoonaa euroa, joista valtionavustusten osuus oli 6,5 miljoonaa euroa. Avustuksen osuus oli keskimäärin 67 % ja muu rahoitus koostui omarahoitusosuudesta. Lisäksi toteutettiin neljä valuma-aluelähtöisen vesienhallinnan kehittämiskohteisiin suunnattua pilottihanketta ja Suomen ympäristökeskuksen Valumavesi -tutkimushanke. Teeman tavoitteena oli vauhdittaa valumaaluelähtöisen ja monitavoitteisen vesienhallinnan keinojen käyttöönottoa, vähentää vesistökuormitusta, edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista ja vahvistaa luonnon monimuotoisuutta.
Tässä raportissa on esitetty hankkeiden ja pilottien keskeinen sisältö ja tulokset sekä arvioitu niiden lyhyen ja pitkän aikavälin vaikuttavuutta. Lisäksi on arvioitu teeman toteutuksen onnistumista. Hankkeissa laadittiin loppuraporttien mukaan 97 valuma-aluesuunnitelmaa. Niiden kautta vahvistettiin osaamista ja verkostoja niiden toteuttamiseksi myös jatkossa. Yhteistyötä muodostui valuma-aluesuunnitteluhankkeiden ympärille tutkimuslaitosten, kuntien, yhdistysten, yritysten ja maanomistajien kesken. Lisäksi hankkeissa toteutettiin yli 200 konkreettista vesienhallinnan maastotoimenpidettä eli esimerkiksi kosteikkoja, kaksitasouomia, vedenpalautusta soille ja uomien luonnonmukaistamista. Myös tuotettiin uutta tietoa esimerkiksi happamien sulfaattimaiden aiheuttaman kuormituksen ja rautavalumien hallinnasta, peltojen vesitalouden hallinnan keinoista ja maanparannusaineiden vesistövaikutuksista.
Hankkeiden vaikuttavuutta arvioitiin ympäristötavoitteiden, osaamisen kehittymisen, yhteistyön, alueellisen aktiivisuuden ja valuma-aluelähtöisen vesienhallinnan toteutuksien valtavirtaistumisen näkökulmista. Hankkeiden myötä saatiin käytännön kokemusta vesienhallinnan ratkaisuista suunnittelusta toteutukseen, ja niiden myötä lisättiin osaamista, yhteistyötä, toimenpiteiden tunnettuutta ja maanomistajien myönteistä suhtautumista rakenteiden toteuttamiseen. Valuma-aluelähtöinen tapa edistää vesiensuojeluun liittyviä tavoitteita on yleistynyt valtakunnallisesti. Teemaan liittyvä alueellinen aktiivisuus on jatkunut hankkeiden päätyttyä esimerkiksi uusien alan ammattilaisten, yhteistyöverkostojen, uusien hankkeiden ja suunniteltujen vesienhallintarakenteiden toteuttamisen kautta. Valtakunnallisen teeman myötä ELY-keskusten yhteistyö vahvistui ja valuma-aluelähtöiseen vesienhallintaan pohjautuvien ratkaisujen edistämistyö ja näkyvyys kasvoivat.
Valuma-aluesuunnitelmien osalta kehitettävää on edelleen valuma-aluesuunnittelu-termin käytön tarkentamisessa, suunnittelun ja käytännön toimenpiteiden toteutuksen välisen yhteyden parantamisessa sekä suunnitelmien ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteiden paremmassa huomioimisessa vesiensuojelun ja vesimäärien hallinnan ohella. Valuma-aluelähtöisen työn alueellinen koordinointi edellyttäisi hanketoiminnan ohella myös pidempiaikaisia resursseja. Vesienhallinnan toimenpiteiden osalta jatkossa olisi tarve kehittää muun muassa vaikutusten seurantaa, taloudellisten hyötyjen ja kustannusten arviointia sekä rakenteiden ylläpidon varmistamista toteutuksien jälkeen. Hankkeiden ohjauksessa tarvetta on muun muassa systemaattisemmalle tulos- ja vaikuttavuustiedon keräämiselle ja niistä viestimiselle.
Käytännön kokemukset korostavat, että kestävää vesienhallintaa tulee vahvistaa osana maa- ja metsätalouden tavanomaisia toimintatapoja. Tarvitaan kannustavaa ja pitkäaikaista rahoitusta kestävän vesienhallinnan toimeenpanon tueksi, maa- ja metsätalouden tukijärjestelmien yhteensovittamista ja kestävän vesienhallinnan tavoitteita tukevaa säätelyä.ei tietoa saavutettavuudest
Förstäder och rumslig dynamik : Marginalen och urban utveckling i 1800-talets Finland
No full textThe dissertation examines the spatial dynamics of Finnish cities during the latter half of the 19th century. The focus is on the relationship between unregulated, spontaneously developed urban areas and the regulated city space. The aim is to shed light on urban development and social relations by studying the dynamics between planned and unplanned urban spaces. The empirical foundation of the dissertation consists of four peer-reviewed articles that address urban outskirts and urban dynamics from various perspectives. The case studies explore spontaneously developed areas outside Pori, Porvoo, Tampere, and Vaasa. The temporal scope spans from the early 1850s to the early 1900s. The central context of the research theme is the transformation and modernization of society and urban spaces during the 19th century.
The dissertation’s theoretical framework is linked to the spatial turn, particularly to the French philosopher Henri Lefebvre’s theory of the spatiality of social life and the social construction of space. The dissertation is also part of the research tradition focusing on marginalized groups in society. The source material primarily consists of records from local authorities and newspaper materials, complemented by other sources in the various sub-studies.
The dissertation demonstrates how unplanned and unregulated urban areas served as a contrast to the modern city and modern urban life. They represented a discursive opposite to organized, modern urban environments and were perceived as primitive and stagnant areas, simultaneously serving as reminders of the progress and development achieved in the planned city. The social and physical boundaries of cities established hierarchies and norms. The unplanned and unregulated areas functioned as both physical and mental zones for marginalization and control, with the differences between center and periphery reflecting the social tensions within society. The dissertation shows how urban space served as an essential arena for establishing social and spatial hierarchies. Urban design became a means of exercising societal control, particularly through regulations on building and housing at the urban fringes. Suburbs became both tools and arenas for managing social groups perceived as challenges to the bourgeois ideal of order.
The dissertation highlights how 19th-century urbanization and modernization brought changes in which both the physical urban environment and social power dynamics interacted. Urban outskirts symbolically defined what constituted the ideal of the modern city and urban life, as well as its antithesis.
The research findings from the sub-studies provide valuable insights into specific local conditions in the selected large and medium-sized Finnish cities. The case studies of Finnish cities reveal similar strategic and discursive patterns as those observed in contemporary international examples. This connection to international influences illustrates that the symbolic role of the urban outskirts in urban modernization was a widespread phenomenon and not exclusive to industrial metropolises.
The dissertation offers new perspectives on 19th-century societal changes and urban spaces. It also contributes to existing research on marginalized groups by incorporating a spatio-theoretical discussion into this research tradition.Avhandlingen handlar om rumslig dynamik i finska städer under andra hälften av 1800-talet. Fokus är på förhållandet mellan okontrollerat framvuxna förstäder och den egentliga staden. Syftet är att belysa stadsutveckling och sociala förhållanden genom att studera dynamiken mellan planerade och oplanerade urbana rum. Avhandlingens empiri utgörs av fyra referentgranskade artiklar som behandlar förstäder och urban dynamik från olika synvinklar. I fallstudierna behandlas okontrollerat framvuxna områden utanför Björneborg, Borgå, Tammerfors och Vasa. Den tidsmässiga avgränsningen sträcker sig från tidigt 1850-tal till början av 1900-talet. Den centrala kontexten till forskningstemat är samhällets och stadsrummets förändring och modernisering under 1800-talet.
Avhandlingens teoretiska ramverk kopplar till den rumsliga vändningen och i synnerhet till den franska filosofen Henri Lefebvres teori om det social livets rumslighet och rummets sociala konstruktion. Avhandlingen ingår också i forskningstraditionen om samhällets marginaliserade grupper. Källmaterialet i avhandlingen består huvudsakligen av lokala myndigheters handlingar och av tidningsmaterial. Utöver detta används också annat källmaterial i de olika delstudierna.
I avhandlingen påvisas hur förstäder fungerade som kontrast till den moderna staden och det moderna stadslivet. De utgjorde en diskursiv motsats till de moderna, organiserade stadsmiljöerna och betraktades som primitiva och stagnerade områden som samtidigt påminde om den utveckling och de framsteg som gjorts i den planerade staden. Städernas sociala och fysiska gränser etablerade hierarkier och normer. Förstäderna fungerade som både fysiska och mentala zoner för marginalisering och kontroll, och skillnaderna mellan centrum och periferi speglade de sociala spänningarna i samhället. Avhandlingen visar hur stadsrummet fungerade som en viktig arena för sociala och rumsliga hierarkier. Stadens utformning blev ett medel för att utöva samhällskontroll, särskilt genom regler för byggande och boende i städernas utkanter. Förstäderna blev både ett verktyg och en arena för att förhålla sig till de sociala grupper som upplevdes som utmanande för det borgerliga idealet om ordning.
Avhandlingen lyfter fram hur 1800-talets urbanisering och modernisering medförde förändringar där både den fysiska stadsmiljön och sociala maktdynamiker samspelade, och hur förstäderna symboliskt definierade vad som utgjorde den moderna stadens och stadslivets ideal och dess motpol.
De forskningsresultat som framkommer i delstudierna ger också viktig kunskap om specifika lokala förhållanden i de utvalda stora och medelstora städerna i Finland. Avhandlingens fallstudier av finska städer visar liknande strategiska och diskursiva mönster som syns i samtida internationella exempel. Denna koppling till internationella influenser illustrerar att förstädernas symboliska roll i urban modernisering var en utbredd företeelse och inte exklusiv för industriella storstäder.
Avhandlingen bidrar med nya perspektiv på 1800-talets samhällsförändringar och på det urbana rummet och den utgör också ett tillägg till den befintliga forskningen om samhällets marginaliserade grupper genom att föra in en rumsteoretisk diskussion till forskningstraditionen.ei tietoa saavutettavuudest
Taiteilijat haltuun! Yhteistyötä ja yhteentoimivaa metadataa ISNI-tunnusten avulla (1/2023–12/2024)
No full textKansalliskirjaston raportteja ja selvityksiä 1/2025
Taiteilijat haltuun! -hankkeen hankeraportti.
Report in English: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-84-0751-