National Library of Finland DSpace Services
Not a member yet
86391 research outputs found
Sort by
Analys av Drosophila-kaspaset Dredds aktivitet vid infektion och stress
No full textBananflugan, eller Drosophila melanogaster, har ett välbevarat medfött immunförsvar som liknar människans, vilket gör att den lämpar sig bra för studier i immunsignalering. NF-κB-signalering är en av de viktigaste signaleringsräckorna i det medfödda immunförsvaret och i bananflugans tarm är det huvudsakligen Imd-räckan som fungerar som skydd mot patogener. Det är viktigt att förstå hur signaleringsmolekylerna fungerar och regleras för att få en bättre förståelse för immunförsvaret och dess skyddsmekanismer. Under detta pro gradu-projekt har två av Imd-räckans nyckelproteiner, Dredd och Relish, samt deras roller vid Grampositiv och -negativ bakterieinfektion, oxidativ stress och svält undersökts i bananflugans tarmkanal. En sensorfluglinje har utvecklats för att kunna visualisera Dredds aktivitet in vivo under stress och infektion, och resultatet visar att Dredd är aktivt vid de testade stressförhållandena, allra mest vid oxidativ stress. Western blot-analyser gjordes för att detektera Dredds autoklyvning och klyvning av Relish som signalerar att proteinerna är aktiva, men resultatet visar att Dredds aktivitet inte korrelerar med klyvningen av dess substrat. Dredd visade sig inte vara nödvändigt för överlevnad vid Grampositiv bakterieinfektion, oxidativ stress eller svält, till skillnad från Relish som behövs för att överleva alla dessa stresser. Ingen förflyttning av Relish till cellkärnan kunde detekteras efter behandlingarna, vilket tyder på att Relish inte kan aktivera transkription. Eftersom Dredd inte behövs för överlevnad och den konventionella transkriptionsaktiveringen av Relish inte verkar vara viktig vid stress även om det behövs för överlevnad, tyder detta på att Relish har en annan, okänd funktion som stöder immunförsvaret vid stress och Grampositiv bakterieinfektion
Effektiv energihantering : Tillämpningar och utmaningar i finländska smarta hushåll
No full textDet globala energisystemet förändras snabbt och hushållens roll i energiomställningen blir allt viktigare. I detta sammanhang undersöker denna magisteravhandling tillämpningar och utmaningar relaterade till energihantering i smarta hem i Finland. Studien utgår från etablerade teorier inom teknologiacceptans och systemframgång för att analysera både teknisk implementering och användarbeteende. Syftet är att identifiera tillgängliga tekniker för energihantering och analysera hinder för deras implementering i finländska hushåll.
Studien baseras på en kvalitativ semistrukturerad litteraturöversikt som möjliggjort en bred granskning av teknologi, användarbeteenden och energipolitiska sammanhang i Finland. Källor har hämtats från vetenskapliga databaser och relevanta webbresurser med fokus på teknologi, digitalisering och energianvändning. Resultaten visar att Finland har tekniska förutsättningar såsom hög digitaliseringsgrad och god tillgång till internet förbindelse. Däremot kvarstår utmaningar relaterade till användaracceptans, datasäkerhet, kostnader och integration i befintliga hushåll. Studien identifierar även att energieffektivisering i hushållen kräver en helhetssyn där både tekniska beteendemässiga och samhälleliga faktorer bör beaktas som en helhet.
Slutsatserna betonar att tekniska lösningar måste kombineras med åtgärder som ökar användarkompetens, trygghet och ekonomiska incitament för att lyckas. Studien ger även förslag på framtida forskning kring konsumentbeteende och nationella styrmedel. Avhandlingen bidrar till ökad förståelse för hur smart teknologi kan användas för att möta energi- och klimatutmaningar i en finsk kontext
Factors Associated with the Reporting and Non-reporting of Rape in Finland and Rape Victims’ Perceptions of the Finnish Police and Criminal Justice System : a Qualitative Study
No full textRape is an underreported crime. The current study focused on factors associated with rape victims’ decisions to report or not report in Finland. In addition, rape victims’ perceptions of the Finnish police and criminal justice system were explored. Ten adult participants who had chosen to either report or not report rape, participated in an online interview. The content was analyzed using thematic analysis. Factors associated with the reporting decision were a desire to do the right thing but at the same time experiences of ambiguity regarding the rape and the reporting, factors related to the victim and the perpetrator, third-party influences, and factors related to the police and the criminal justice system. In addition, participants’ thoughts about the police and the criminal justice system were analyzed. Participants mentioned that thoughts about encounter and working methods, support and mental health, evidence and decision-making, and process-specific factors were associated with the police and the criminal justice system. Consistent with previous research, participants weighed the advantages and disadvantages of reporting. Internalized rape myths regarding for example violence, location, and perpetrator, as well as thoughts about the police and criminal justice system were associated with the participants’ reporting, which has also been seen in previous research. It has been assumed that victims consider disadvantages such as being rejected from social or professional groups. In this study, using face-to-face interviews with rape victims, support for these assumptions has been found. The results of the current study underline the importance of police encounters. In addition, there is a need to enhance the efficiency of the criminal justice system. These changes could eventually change the perceptions of the police and the criminal justice system and facilitate reporting
Erilaisten positroniemissiotomografiakameroiden (PET) eroavaisuuksien tutkiminen : Spatiaalisen geometrian ymmärtäminen diagnostisen tarkkuuden parantamiseksi
No full textPositron Emission Tomography (PET) assesses in vivo biochemical properties using positron-emitting radioisotopes. Previous studies have shown that in some cases, detected radioactivity in PET images differs from actual radioactivity distribution despite various image corrections. This study replicated a rat brain with a tumour model using a 3D printed phantom and evaluated the difference between detected and actual radioactivity.
The phantom’s chambers were filled with varying concentrations of 2-deoxy-2-[18F]fluoro-D-glucose ([18F]-FDG). Imaging was performed using the Siemens Inveon small animal PET/CT, Molecubes β-cube and X-cube small animal PET/CT, the Siemens
Biograph Vision 600 human PET/CT, and the MR Solutions 7T small animal PET/MRI. Acquisitions included attenuation CT (or MRI), followed by a 20-minute static image, and multiple reconstruction algorithms (Filtered Back Projection (FBP) and Ordered Subset Expectation Maximization (OSEM 2D/ 3D) were evaluated alongside with and without attenuation corrections applied to images. PET images were analysed using Carimas.
Under specific spatial distributions, detected radioactivity differed significantly from the actual radioactivity. In brain regions results in deviation from 37% to 443%. Different reconstruction methods and attenuation correction influenced deviations but could not fully eliminate them or improve their overall contrast. Statistical analysis (ANOVA) indicated no significant differences between four PET systems (brain p=0.806, F=0.22, skull p=0.649, F=0.454, tumour p=0.986, F=0.014) p>0.05).
The study successfully replicated the phantom model resembling a rat brain with a tumour. Complex spatial distributions show that the brain region is overestimated due to the spill-in effect from the skull region radioactivity, resulting in a lower tumour-to-brain ratio in PET images
Alternative methods for H2NG hydrogen content measurement
No full textEnd-users of hydrogen-enriched natural gas (H2NG) require precise knowledge of their fuel gas composition to ensure effective control of combustion processes. Particularly for operators of reciprocating internal combustion engines, accurate determination of the hydrogen content plays a central role in maintaining optimal engine performance. In these systems, combustion control must reliably and continuously manage variations in fuel composition to minimize mechanical wear and damage, reduce emissions, and enhance overall efficiency. Accordingly, this thesis focuses on the specific requirement of achieving hydrogen content measurements with an accuracy of ±1 vol-%, a threshold necessary for the sophisticated control systems to function effectively under dynamic operating conditions.
For smaller gas end users, commercially available analysers are often not well-suited to their specific needs. These instruments tend to be designed for large-scale industrial applications and may lack the flexibility, affordability, or simplicity required for smaller-scale operations, where the hydrogen content may only be occasionally available. Hydrogen may not even be planned to be used for the first years of the plant’s lifetime.
The composition of natural gas varies significantly across different regions, depending on the characteristics of the local supply. The variations in gas composition determine how much hydrogen that can be fed into the gas stream. Typically, around 10 vol-% is seen as a feasible H2 content to be transported in gas pipelines. If a higher content is desired, the end users must likely provide the hydrogen themselves, further emphasizing the need of gas composition control on the hydrogen content.
In this context, the term “alternative method” refers to approaches that utilize existing sensor technologies to detect the hydrogen concentration by measuring physical properties that change in response to hydrogen content. Among the various properties considered, density, thermal conductivity, viscosity, and the speed of sound prove to be the most promising ones as they are strongly and swiftly affected by variations in the hydrogen content and due to their compatibility with existing cost-effective sensor technologies. The theory for these alternative methods for determining the H2 content are explained in the thesis and calculations for the methods are provided.
In the experimental section, the results of a density sensor are compared to those of an instrument utilizing correlations between thermal conductivity and viscosity to determine the H2 content. The experimental results show that utilizing density to determine the H2 content in H2NG mixtures is a promising alternative method.
Hydrogen-enriched natural gas is increasingly recognized as a promising transitional green fuel, offering a pathway toward decarbonization while remaining compatible with existing energy infrastructure. Accurately determining the hydrogen content in the context of engine-based power plants presents significant challenges. This thesis explores expedient alternative methods for hydrogen content determination, aiming to meet the requirements of such applications.
The objective of this thesis was to …
▪Make an overview of current initiatives hydrogen blending with natural gas and identify technical issues for existing gas measurement and combustion equipment.
▪Evaluation of alternative measurement methods
▪Development of necessary formulas
▪Sensitivity analysis considering inaccuracy of selected equipment
▪Selection of testing equipment for testing and evaluation of test result
Toward elucidating the binding mode of Bexmarilimab : Constructing Clever-1
No full textThe Common lymphatic endothelial and vascular endothelial receptor-1 (Clever-1) is an important membrane receptor capable of regulating tissue homeostasis by both scavenging foreign and endogenous substances and trafficking leukocytes. However, Clever-1 is also involved in cancer, where its expression has been shown to promote tumor growth, mediate metastatic spreading, and increase resistance to cancer treatment. Fortunately, a Clever-1-inhibiting antibody, Bexmarilimab, is currently exhibiting promising efficacy in clinical trials, and is suggested to especially benefit cancer patients with an inherent resistance to other immunotherapies. However, it is not known which function of Clever-1 Bexmarilimab targets, nor how it binds the receptor. Thus, determining the structure of the Bexmarilimab-binding regions of Clever-1 could provide valuable structural information with potential therapeutic applications.
Given the potential benefits of elucidating the binding mode of Bexmarilimab, this MSc project aimed to design, clone, express, and purify Clever-1 constructs for downstream biophysical characterization and crystallization. Following extensive optimization, a soluble Clever-1 construct could be obtained, albeit in a heterogeneous solution containing degradation byproducts. The correct construct could be separated from major degradation products using an ÄKTA chromatography system; however, due to time constraints, additional purification steps necessary for downstream characterization and protein crystallization could not be performed. Nevertheless, the project outcomes provide an important initial framework for soluble Clever-1 construct expression while revealing potential strategies for overcoming the observed expression challenges
Taistelukenttään panostaminen : Panssari- ja jalkaväkimiinoittamisesta saadut sotakokemukset sekä niiden vaikutus miinoittamisen kehitykseen 1945–1954
No full textPioneeriaselajin kehittäminen sekä koulutusoppaiden ja ohjesääntöjen laatiminen käynnistyi sodan jälkeen 1940-luvun lopulla. Toiminnalla tähdättiin aselajin sekä sen taistelun, kuten suluttamisen, linnoittamisen ja ylimenon kehittämiseen. Samalla pyrittiin myös pioneeriaselajin välineistön uusimiseen. Taistelulajeista suluttaminen oli yksi keskeisimmistä kehitystyön painopisteistä. Tämän vuoksi sulutuksiin kuuluvaa miinoitustoimintaa, siihen liittyvää välineistöä sekä toimintatapojen toimivuutta mahdollisessa tulevaisuuden sodassa jouduttiin myös tarkastelemaan ja arvioimaan uudelleen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten sotakokemukset kehittivät suomalaista panssari- ja jalkaväkimiinoittamista vuosina 1945–1954. Tutkimuksen pääkysymykseen vastaamista edistetään kolmen alatutkimuskysymyksen avulla, jotka ovat: Miten sotahavaintoja kerättiin, mitkä olivat keskeisimmät miinoittamiseen liittyvät havainnot ja kehitystarpeet kerättyjen sotakokemusten perusteella ja miten sotakokemusten perusteella miinoittamisesta tehdyt johtopäätökset ilmenivät sodanjälkeisissä suluttamisen ja erityisesti miinoittamisen ohjesäännöissä?
Tutkimuksessa käytettiin laadullisen tutkimuksen menetelmää sekä aineistoanalyysiä tutkimusongelmaan ja -kysymyksiin vastaamiseksi. Tutkimusmenetelmiä hyödynnettiin erityisesti alkuperäislähteisiin sekä niiden vertailuun toisiinsa. Oleellisin vertailu suoritettiin sodan kokeneiden pioneeriupseerien miinoittamista koskevien sotakokemusten ja ensimmäisten sodan jälkeen julkaistujen suluttamis- ja miinoittamisohjesääntöjen välillä. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin aikaisemmin tehtyjä historiantutkimuksia, jotka käsittelevät tutkimuksen aihealuetta.
Tutkimuksen lähdeaineiston perusteella oli määritettävissä viisi keskeistä aihealuetta, joista kirjoitettiin eniten sotakokemuksia. Nämä olivat miinoitusten käyttö eri taistelulajeissa, yhteistoiminta, miinoitusten rakenne, miinojen kehitystarpeet sekä muut kokemukset. Näistä aihealueista saatuja sotakokemuksia avataan tutkimuksessa omissa alaluvuissaan. Lisäksi näiden aihealueiden kautta suoritettiin tutkimuksen johtopäätöksien esittäminen.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että uudistuneet ohjesäännöt sisälsivät sotakokemuksissa esiin nostettuja ratkaisuehdotuksia. Aineistojen vertailun perusteella oli nähtävissä, että sotakokemusten esiin nostamista kehityskohteista erityisesti panssari- ja jalkaväkimiinoitusten koon ja syvyyden kasvattaminen sekä kaavamaisuuden kitkeminen päätyivät 1950-luvulla ilmestyneisiin sulutusohjesääntöihin. Kokemusten välittymistä oli havaittavissa, vaikkakin vaihtelevissa määrin, myös muiden keskeisten aihealueiden osalta.
Tutkimuksen perusteella sotakokemuksilla voidaan todeta olleen kiistaton vaikutus suomalaisen panssari- ja jalkaväkimiinoittamisen kehittämisessä. Tiettyjen yksittäisten henkilöiden sotakokemusten välillä ei voitu todeta olleen painoarvoltaan toisistaan suurempaa merkitystä miinoitustoiminnan kehitykseen, mutta sen sijaan useiden eri kokemusten muodostamaa kokonaisuutta tarkastellessa vaikutus on selkeästi nähtävissä.navigointi mahdollist
Lähipanssarintorjuntataktiikan kehitys Suomessa 1944–1963
No full textLähipanssarintorjunta oli kriittinen osa suomalaista panssarintorjuntaa sotien aikana ja niiden jälkeisinä vuosikymmeninä. Jatkosodan aikana Saksasta saatu kalusto ja vaikutteet kannattelivat suomalaisia pitkään 1950-luvulle saakka. Lähitorjunnan toteutustavoissa tapahtui merkittäviä muutoksia vuosien 1944 ja 1963 välillä. Pelkästään lähitorjunnan kehitykseen keskittyvää tutkimusta Suomessa ei ole tehty.
Tutkimus nojaa oppaista, ohjesäännöistä ja niihin rinnastettavissa olevista julkaisuista kerättyyn tietoon panssarintorjunnan toteuttamistavoista tutkittavana ajanjaksona. Aineistoa on täydennetty arkisto-, tutkimus- ja lehdistölähteillä. Näiden avulla tutkija on kyennyt asettamaan tapahtuneet muutokset kontekstiin ja etsimään syitä sekä seurauksia tapahtuneille muutoksille.
Tutkimuksen myötä kävi ilmi, että suomalainen lähipanssarintorjuntataktiikka oli 1940-luvun jälkimmäisen puoliskon ja 1950-luvun alun ajan passiivisempaa kuin myöhemmin 1950-luvulla. Havaittavissa olevan aktiivisuuden painottuminen arvioitiin johtuneen kaukotorjunnan verrattain heikentyneestä suorituskyvystä ja uuden sinkokaluston suorituskyvyn noususta. 1950-luvulla lähitorjunnan merkitys panssarintorjunnan kokonaisuudessa vaikuttaa muutoinkin kasvaneen.
1960-luvulla keskitorjunta tuli lähitorjunnan ja kaukotorjunnan rinnalle. Uusi sinkokalusto vaikuttaa edesauttaneen lähitorjunnan roolin kirkastumista ja palautti osaltaan sitä alkuperäiseen rooliinsa täydentämään muita torjuntatapoja. Silti lähitorjunnan aktiivisuutta ja sen tarjoamia toimintavaihtoehtoja kehitettiin oppaissa. Uuden sinkokaluston myötä organisaatioita päädyttiin kehittämään siten, että orgaanisia sinkopartioita oli laajalti suomalaisissa joukkokokoonpanoissa.
Tutkimushavainnoista voi päätellä, että lähitorjunnan tehtävä heti sodanjälkeisinä vuosina oli merkittävä ja se ajan kuluessa korostui. Lähitorjunnan toteutus kehittyi, mutta se oli riippuvainen käytössä olevan kaluston laadusta ja määrästä. Käytössä olevan kaluston uudistaminen mahdollisti toimintatapojen kehittämisen entisestään.navigointi mahdollist
Hävittäjälentäjän tilannetietoisuuden muodostamisen tärkeys vihollishävittäjästä ilmataistelussa
No full textIlmataistelu on hävittäjälentäjälle kognitiivisesti kuormittava toimintaympäristö. Näköetäisyyden ulkopuolella lentäjä tukeutuu pääasiassa lentokoneen järjestelmien tuottamaan informaatioon muodostaessaan tilannetietoisuutta (engl. situation awareness, SA) toimintaympäristön tilasta. Kun hävittäjälentäjä tekee ympäristöstään havaintoja, on hänen mahdollista ymmärtää ilmataistelua ja ennakoida sen kulkua. Hyvällä tilannetietoisuudella hävittäjälentäjän on mahdollista tehdä lentotehtävän kannalta laadukkaita päätöksiä.
Hävittäjälentäjä toimii ilmataistelussa osana neljän lentokoneen kokonaisuutta, hävittäjäparvea. Hävittäjäparven toimintaa tukee taistelunjohtaja (TSTJ). Jokainen parven jäsen muodostaa oman tilannetietoisuuden, joista muodostuu tiimin tilannetietoisuus (engl. team situation awareness, TSA). Hävittäjäparven tilannetietoisuus ja siihen perustuva taktinen päätöksenteko ovat edellytyksiä parven hyökkäämiselle ja puolustautumiselle ilmataistelun aikana.
Tässä työssä tutkittiin, kuinka tärkeää hävittäjälentäjän on muodostaa tilannetietoisuus eri etäisyyksillä ja lentosuunnilla lentävistä vihollishävittäjistä. Tarkastelu rajattiin BVR-ilmataistelun yksi vastaan yksi -tilanteisiin vakioiduilla lentokorkeuksilla ja -nopeuksilla.
Työssä suoritettiin kirjallisuuskatsaus aiempaan tutkimustyöhön. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin myös tilannetietoisuuden merkitystä osana päätöksentekoa ilmataistelussa. Työn pääsisällön muodosti kyselytutkimus. Kyselytutkimuksen kohteena olivat suomalaiset F/A-18 - valmiusohjaajat ja taistelunjohtajat. Kyselytutkimuksessa käsiteltiin tilannetietoisuuden muodostamien tärkeyttä eri etäisyyksillä ja lentosuunnilla lentävistä vihollishävittäjistä.
Kyselytutkimuksen vastaukset tuottivat työn aineiston. Aineistosta konstruoitiin hävittäjälentäjien vastauksia kuvaava ohjaajamalli ja taistelunjohtajien vastauksia kuvaava TSTJ-malli. Mallit kuvasivat vastaajaryhmien näkemystä siitä, kuinka tärkeää eri etäisyyksillä ja lentosuunnilla lentävistä vihollishävittäjistä on muodostaa tilannetietoisuus. Malleja verrattiin tilastollisesti Ilmataistelukeskuksen tuottamaan asiantuntijamalliin yhden otoksen t-testillä. Lisäksi ohjaajamallin ja TSTJ-mallin välillä toteutettiin kahden riippumattoman otoksen t-testi. Tutkimustuloksien havainnollistamiseksi mallien välisestä vertailusta tuotettiin myös graafiset esitykset.
Tutkimustulokset osoittivat, että ohjaaja- ja TSTJ-malli erosivat tilastollisesti merkitsevästi asiantuntijamallista. Ohjaaja- ja TSTJ-malli eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Tulosten graafisista esityksistä oli kuitenkin nähtävissä, että mallien välillä oli eroavaisuuksia. Tulosten perusteella todettiin, että lähtökohdat tilannetietoisuuden muodostamiselle vihollishävittäjästä eroavat ilmapuolustuksen eri ammattiryhmissä. Jotta hävittäjäparvi voisi ilmataistelussa koordinoida toimintaansa tehokkaammin ja tehdä päätöksiä nopeammin, tulisi tilannetietoisuuden muodostamisen perusteet olla yhteneväisemmät hävittäjätorjuntaan osallistuvien ammattiryhmien välillä.navigointi mahdollist
Ilmatilanhallinnan tietojen hyödyntäminen tykistöjärjestelmän ammunnanhallinnassa
No full textIlmatilassa on jokaisena hetkenä useita eri käyttäjiä. Ilmatilan käyttäjiä ovat muun muassa miehittämättömät lennokit, helikopterit sekä lentokoneet. Sotilastoiminnassa myös tykistö on ilmatilan käyttäjä, sillä tykistöammukset voivat helposti käydä yli kymmenen kilometrin korkeudessa lentoradallaan. Ilmatilan käytön lisääntyessä syntyy tarve ilmatilan käytön koordinoinnille, eli käyttäjien tarpeiden yhteensovittamiselle, vaaratilanteiden välttämiseksi. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, että voitaisiinko ilmatilanhallinnan tietoja hyödyntää tykistöjärjestelmän ammunnanhallinnassa yhteisen tulenkäytön edistämisen näkökulmasta.
Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä oli, voidaanko kokonaistulenkäytön johtamisessa saavuttaa hyötyä huomioimalla ilmatilanhallinnan tietoja tykistöjärjestelmän ammunnanhallinnassa. Tähän haettiin vastaus neljällä alatutkimuskysymyksellä, joilla selvitettiin kokonaistulenkäytön johtamisen nykytilanne ja sen haasteet, nykyisellään käytössä olevien järjestelmien toiminta, tilanteet joissa toimintaa tulee koordinoida sekä organisaatiotaso, jolla tiedonvaihdon ja päätöksenteon tulisi tapahtua. Tutkimus toteutettiin laadullisena analyysina, jonka lähdemateriaali kerättiin asiakirjoista, säädöksistä, oppaista ja toimintatapamalleista. Käytettyä lähdemateriaalia täydennettiin tutkijan havainnoilla Dynamic Front 25 -harjoituksesta sekä haastattelemalla kokonaistulenkäytön johtamiseen osallistunutta henkilökuntaa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituna sähköpostihaastatteluina.
Tutkimuksessa selvisi, että ilmatilanhallinnan tietoja ei ole mahdollista siirtää tuliyksikön ammunnanhallintajärjestelmään. Tietojen siirtämisen estää ilmatilanhallinnan tietojen korkea turvaluokitus. Tulosten perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että ilmatilan- ja ammunnanhallinnantietoja on kyettävä käsittelemään yhdessä, osana taistelutilan käytön suunnittelua. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että ilmatilan- ja ammunnanhallinnan tietojen käsittely tulee toteuttaa armeijakunnan JAGIC (Joint Air Ground Integration Center) keskuksessa.
Tutkimuksen tärkeimpänä johtopäätöksenä voidaan pitää taistelutilan suunnittelun kasvavaa merkitystä. Suunnittelematon ilmatilankäyttö epäsuorantulenyksikön taistelutoiminnassa tulee johtamaan suuriin viiveisiin taktisessa ja operatiivisessa tulenkäytössä. Huolellisella ilmatilankäytön suunnittelulla ennakoidaan tuliyksiköiden ilmatilan käyttötarpeet, joka mahdollistaa tulenkäytön viiveen poistamisen ilmatilan koordinaation osalta. Ammunnanhallinnan tietojen hyödyntäminen ilmatilanhallinnan suunnittelussa voisi olla mahdollinen kehityspolku taistelutilan suunnittelun edistämisessä.navigointi mahdollist