National Library of Finland DSpace Services
Not a member yet
86391 research outputs found
Sort by
Muutokset Suomen lähialueen meriliikenteessä ja tulevaisuustarkastelu 2030 –luvulle
No full textTutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa Suomen läheisten merialueiden meriliikenteen kehittymiseen vaikuttavat keskeiset muutostekijät ja tulevaisuusskenaarioiden avulla arvioida meriliikenteen vaihtoehtoisia kehityskulkuja ja hahmottamaan niiden vaikutuksia alueen meriturvallisuuteen 2030 –luvulla. Tutkimuksen taustana oli laajemmin Itämerellä 2020 –luvun vaihteessa tapahtunut toiminta- ja turvallisuusympäristön muutos koronaviruspandemian sekä Ukrainan sodan vaikutuksesta, joilla arvioitiin olevan heijastevaikutuksia myös meriliikenteen kehitykseen niin lyhyellä, keskipitkällä kuin pitkällä aikavälillä.
Tutkimuksen empiirinen aineisto muodostettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla kahdessa vaiheessa. Ensin tarkasteltiin Suomen lähialueen meriliikenteessä viime vuosikymmeninä tapahtuneita muutoksia sekä näihin muutoksiin vaikuttaneita tekijöitä osana maailmanlaajuista meriliikenteen kehitystä. Toimintaympäristöanalyysin tavoin toteutetussa meriliikenteen historiallisessa tarkastelussa hyödynnettiin kokonaisvaltaisen lähestymistavan vuoksi varioitua PESTE –analyysia (PESTLEM). Toisessa vaiheessa muodostettiin meriliikenteen vaihtoehtoiset tulevaisuusskenaariot kahden keskeisen epävarmuustekijän (maailmanjärjestyksen muutos sekä lännen ja Venäjän välisten voimasuhteiden kehittyminen) perusteella. Tulevaisuuskuvia täydennettiin muiden tunnistettujen meriliikenteen muutostekijöiden avulla, joiden perusteella laadittujen skenaarioiden kautta ennakoitiin meriliikenteen kehittymistä Suomen lähialueella vuoteen 2039 saakka. Tulevaisuustarkastelun perusteella muodostettiin meriliikenteen vaihtoehtoiset kehityskulut Blokkiutuva kilpailu (engl. Blocking competition), Kiistäminen (engl. contest), Uhmaaminen (engl. Confront) ja Illuusio (engl. Illusion).
Tutkimuksen perusteella meriliikenteen maailmanlaajuisten muutostekijöiden erityispiirteinä ovat pitkäkestoisuus ja kehittyminen maailmantalouden ehdoilla. Suomen lähialueen meriliikenne on puolestaan sopeutunut maailmanlaajuiseen kehitykseen merenkulun markkinoiden näkökulmasta, mutta alueellisesti meriliikenteen kehitystä on merkittävästi ohjannut Itämeren kulloinkin vallitseva turvallisuustilanne. Yllättävät shokit ovat vaikuttaneet lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä meriliikenteen kehittymiseen Itämerellä enemmän kuin maailmanlaajuiset meriliikenteen trendit. Tutkimuksen perusteella kylmän sodan päättymisestä nykyhetkeen Suomen läheisten merialueiden kehitys voidaan meriturvallisuuden näkökulmasta jakaa kolmeen vaiheeseen (Yhteistyöhön pyrkivä Itämeri, Jännitteinen Itämeri ja Epävarmuuden Itämeri).
Analysoitaessa meriliikenteen vaihtoehtoisten tulevaisuuksien vaikutuksia alueen meriturvallisuusteen tunnistettiin meriturvallisuuteen vaikuttavien poliittisten päätösten ristiriitaiset vaikutukset meriturvallisuuden eri osa-alueille. Lisäksi tunnistettiin kolme keskeistä Suomen lähialueen meriliikenteeseen vaikuttavaa meriturvallisuushaastetta. Ne ovat kyberturvallisuus, merellisen ympäristöonnettomuuden riski ja edelleen kiristyvä sotilaallinen uhka, johon sisältyy laaja-alainen hybridivaikuttaminen.navigointi mahdollist
Sotilasetiikka ja moraalinen vastuu : tarkastelussa sotilaallinen päätöksenteko
No full textJohtajalle kuuluu valta-asema, velvollisuus ja oikeus tehdä päätöksiä, mitä seuraa myös vastuu. Tutkimuksen ytimen muodosti moraalinen vastuu sotilasetiikan ja sotilastoiminnan lähtökohdista, mitä tarkasteltiin suhteessa toimintakykyisen sotilasjohtajan päätöksentekoon. Tarkoituksena oli jäsentää ja ymmärtää moraalisen vastuun muodostuminen ja ilmenemistä, samalla arvioiden sen merkitystä sotilaallisen kontekstin päätöksentekotilanteissa. Tarpeelliseksi tutkimuksen vastuusta muodostivat vähäinen sotatieteellinen tutkimus aiheesta sekä toimintaympäristön kehittyminen.
Etiikan lähtökohtien vuoksi tutkimusmenetelmänä oli filosofinen analyysi, jossa moraalinen vastuu jäsennettiin osatekijöihin, muodostettiin teorioihin perustuva ymmärrys vastuusta ja tulkittiin sen merkitystä problematisoinnin, eksplikoinnin ja ajatuskokeilla toteutetun argumentoinnin keinoin. Keskeisimmän lähdeaineiston muodostivat etiikkaa ja moraalista vastuuta käsittelevä länsimainen kirjallisuus sekä lukuisten filosofien artikkelit. Kontekstin muodostivat nykyaikainen sotilaallinen toimintaympäristö, toimintakyky ja johtaminen julkaistun kirjallisuuden avulla, missä sotilasjohtajan päätöksentekoa tarkasteltiin suhteessa vaikuttamisen, tilannetiedon ja johtamisen esimerkkeihin.
Toimintaympäristö, teknologia ja sotilaan velvollisuudet haastavat ja asettavat vaatimuksia yksilön toimintakyvylle ja eettisille, oikean suuntaisimmille päätöksille. Valintatilanteet voivat johtaa sotilaan toimintakykyä alentaviin haittoihin, kuten moraalinen stressi ja post-traumaattista stressireaktiota muistuttava moraalinen vamma, joilla voi olla huomattavia vaikutuksia toiminta- ja suorituskykyyn. Yhtäältä kaikille sotilaille on ominaista sosiaalinen vuorovaikutus, jossa vastuussa olemisen ja pitämisen käytännöt vaikuttavat toimintaan yhteisössä. Mainituilla tekijöillä on yhteys moraaliselle toimijalle kuuluvaan moraaliseen vastuuseen, joka ilmenee toimijan konkreettisena kokemuksena vastuusta positiivisten ja negatiivisten tunteiden kautta. Toimijan ansaitsema moraalinen vastuu päätöksistä, teoista ja seurauksista muodostuu tilannekohtaisesti, jossa keskeisimmät tekijät ovat toimijan kyvyt, kontrolli ja tietoisuus vaikuttaa käsillä olevaan asiantilaan. Subjektiivinen vastuun tunne korostuu tai heikkenee yhteisöstä suuntautuvien asenteiden ja reaktioiden vaikutuksesta.
Tutkimus perustuu moraalisen vastuun yhteensopivuusteorioihin tulkiten, että moraalinen vastuu ja toimijuus kuuluvat yksilölle tai jaetusti yksilöille kollektiivin sijasta. Vastuu korostuu johtajalla, sillä moraalinen vastuu on perustellusti liitettävissä häneen myös joukon toiminnasta. Vastuun muoto eroaa oikeudellisesta vastuusta, mutta samalla ne voisivat täydentää toisiaan. Moraalisen toimijan kokemus vastuusta ja siitä vapautumisesta muodostuu monen tekijän yhteisvaikutuksesta, eikä yksi ehto riitä vastuuseen. Vastuu edellyttääkin tilannekohtaisten seikkojen kokonaistarkastelua suhteessa toimijan ansaintaan, sillä liiallinen tai liian vähäinen vastuu johtavat haittoihin. Vastuun käytännöt tukevat hyötyjä, kuten toimintakulttuurin kehittäminen. Kontekstisidonnaisuuden vuoksi tulisi pohtia, kuka on vastuussa ja kenelle, mistä asiasta, millä perusteella ja miksi, sillä moraalisen vastuun konkreettiset hyödyt, haitat sekä sanktiot ovat nähtävissä sotilaan toimintakyvyn kannalta merkityksellisinä. Tieto moraalisesta vastuusta tukee osaltaan yksilön toimintakyvyn kehittämistä.navigointi mahdollist
Ledarskapets roll i att främja mänsklig hållbarhet
No full textEn Googlesökning på "hållbarhet" ger över 2 miljarder träffar, men mindre än 0,005 procent av dessa handlar om mänsklig hållbarhet (Alexander Stajkovic & Kayla Stajkovic, 2023). Kapitalismens ständiga behov av ekonomisk tillväxt kan riskera anställdas psykiska välbefinnande och därför, sett ur ett hållbarhetsperspektiv, är det nödvändigt att forska mer kring den mänskliga dimensionen. Syftet med denna avhandling är att fördjupa förståelsen av begreppet mänsklig hållbarhet och undersöka ledarskapets roll i relation till det. Fokus ligger på att identifiera faktorer som bidrar till långsiktigt välbefinnande, vilket betraktas som en central resurs för hållbarhet. Eftersom hållbarhet handlar om balans och bevarande av resurser i relation till omgivningens krav, är det viktigt att belysa vilka individuella och organisatoriska resurser som främjar detta.
Avhandlingen besvarar följande frågor:
1.Vilka faktorer bidrar till långsiktigt välbefinnande hos medarbetare?
2.Hur kan ledarskap påverka och stödja dessa faktorer?
3.Vilken roll har ledarskapet i relation till mänsklig hållbarhet?
Studien utgår från ett medarbetarperspektiv, med fokus på kvinnor ur millenniegenerationen, medan resultaten riktar sig till personer i ledarpositioner. Trots ett begränsat och homogent urval kan resultaten ha bredare relevans, eftersom denna grupp utgör en stor del av dagens arbetskraft.
Den teoretiska referensramen omfattar teorier om behov, välbefinnande och ledarskap samt forskning om millenniegenerationen. Empirin bygger på sju semistrukturerade intervjuer med kvinnor ur denna generation. Materialet analyserades tematiskt. Resultaten visar att relationer framstår som den mest avgörande faktorn för välbefinnande och att ett empatiskt, lyhört och mänskligt ledarskap kan bidra till det.
Mänsklig hållbarhet kan förstås som ett paraplybegrepp, där långvarigt välbefinnande utgör kärnan och formas av en rad faktorer, där alla påverkar varann ömsesidigt. Utifrån denna definition identifierades tre centrala faktorer som bidrar till välbefinnande: trygghet, meningsfullhet och motivation. Dessa byggs i sin tur upp av faktorer som goda relationer, känslan av samhörighet, stöd, bekräftelse och feedback samt möjligheter till självutveckling och att nå sin fulla potential. Ledarskap kan bidra till medarbetares långsiktiga välbefinnande, mänsklig hållbarhet, främst indirekt, genom att skapa rätta förutsättningar och påverka de ovan nämnda faktorerna. Ur ett välbefinnandeperspektiv, utifrån denna studie, är ledarskapets främsta uppgift att uppmärksamma de behov som individen har i en given situation. När ett behov tillgodoses och uppfylls, skapas en resurs hos individen, som i sin tur bidrar till individens långvariga välbefinnande och ju mer resurser individer har tillgång till, desto större möjlighet för mänsklig hållbarhet. Genom att integrera respekt för människans behov och värde i ledarskapet, och låta en humanistisk och moralisk kompass vägleda handlingar och beslut, kan ett mer hållbart och mänskligt arbetsliv skapas
Restaurering av biologisk mångfald i finska skogar : En utvärdering av frivilliga och lagstiftande styrmedel.
No full textBiodiversity loss in boreal forests is a growing environmental challenge, with direct implications for ecosystem services, climate resilience and sustainable forest management. In response, the European Union’s Nature Restoration Regulation (NRR) mandates ambitious biodiversity restoration targets, presenting both opportunities and challenges for heavily forested countries such as Finland. This thesis investigates the ecological and economic tradeoffs associated with voluntary agreements and legislative policy tools for biodiversity restoration in Finnish forests, providing insights to support the development of Finland’s National Restoration Plan (NRP).
Through scenario-based forest simulations and optimisation models applied to a 2242-ha forested landscape in central Finland, this study evaluated the effects of five different forest policy scenarios on biodiversity indicators and income from the forest. The results demonstrate that while voluntary measures combined with moderate economic sacrifices, 5-15% reduction in Net Present Value (NPV), can achieve meaningful biodiversity improvements, only legislative approaches with legally binding requirements consistently meet the biodiversity target outlined in the NRR. However, legislative measures also resulted in the most extensive loss in economic revenue compared to the other scenarios.
These findings emphasise the need for a balanced policy in Finland’s NRP, combining incentives for voluntary measures with legislative measures. The study highlights the importance of tailoring biodiversity indicators to meet Finland’s ecological status and ensuring stakeholder engagement to promote socially acceptable restoration strategies. Ultimately, this thesis provides recommendations for achieving biodiversity conservation with economic sustainability in Finnish forest management under the NRR
A boost for crediting audiovisual works – Effortless collaboration and compatible metadata with ISNIs
No full textKansalliskirjaston raportteja ja selvityksiä 11/2025
Project Report of A boost for crediting audiovisual works – Effortless collaboration and compatible metadata with ISNIs.
Raportti suomeksi: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-84-1961-
Koha : Kyselyt ja raportit. Kirjastoverkkopäivien työpaja 23.10.2025
No full textKoonnos esityksistä Kirjastoverkkopäivien työpajassa
Suomalaisen junakaluston junatyyppivakiot : Täydennysraportti
No full textVäyläviraston julkaisussa 47/2024 Selvitys Suomessa käytössä olevan junakaluston junatyyppivakioista ja voimatiheyksistä /1/ on määritetty uudet junatyyppivakiot. Arvojen osalta on kuitenkin havaittu täydennystarpeita muutamien junatyyppien osalta tietyillä nopeusalueilla.
Lisäksi Suomeen on keväällä 2025 saapunut ensimmäisiä Sm7-junia, jotka otetaan käyttöön vuonna 2026. Lisämittauksia suoritettiin kolmessa kohteessa: Leteensuolla, Dragsvikissa ja Kytömaalla, joilla täydennettiin junatyyppien Sm4, Pendolino ja F-TaJu nopeusalueita sekä lisättiin uusi junatyyppi Sm7.
Uudet junatyyppivakiot määritettiin junatyypeille Sm2, Sm4, Sm5, Sm7, IC, Pen ja TaJu ottaen huomioon seuraavat tekijät. Tavarajunien junatyypit F-TaJu ja R-TaJu yhdistettiin yhdeksi junatyypiksi TaJu.
Jos itäinen yhdysliikenne avataan uudestaan ja GOST-standardin mukaista kalustoa tulee takaisin ajoon Suomeen, on suositeltavaa tarkistaa muutoksen ajantasaisuus äänialtistustasomittauksin.
Tulosten perusteella junatyypit Sm5 ja Sm7 eroavat toisistaan vähän, jolloin näille määritettiin yhdistetyt junatyyppivakioita. Junatyypille Sm7 on suositeltavaa suorittaa äänialtistusmittauksia, kun junatyyppi on käyttöönotettu ja säännöllisessä ajossa.
Kaikkien junatyypille Sm4 tehtyjen mittausten sekä Leteensuon raiteiden karheustason Lr mittaustulosten perusteella Leteensuon läntisen raiteella kulkeneet junat jätettiin huomiotta
Employment Bulletin October 2025
No full textThe Employment Bulletin is based on the data from the Employment Service Statistics. The Development and Administrative Services Centre (KEHA Centre) compiles statistics on the clients of the Employment authorities, including registered job-seekers, labour market policy services, and job vacancies. The data is collected from the customer service registries used by the Employment authorities
Embodying the Great Mother. Olga Fröbe’s Spiritual Authority at Eranos
No full textThis article examines the trans-disciplinary œuvre and hosting activities of the Swiss-based artist and archivist, Olga Fröbe-Kapteyn (1881–1962), founder of the Eranos Conferences and creator of the Eranos Archive. Drawn from my doctoral project’s findings, the text argues that Fröbe’s self-identification with the “Great Mother archetype” functioned as a strategy of feminine spiritual authority at Eranos—expressed through practices of conference-hosting, image curation, archiving and visionary art-making. Through unpublished correspondence, Eranos-Jahrbücher texts, and visual analyses of Fröbe’s Visions drawings (1934–37) and “Great Mother” Archive images, Fröbe is situated within 1930s New Age esotericism. Drawing on religious studies concepts and art-historical methods, her “mythopoetic performance” of the Great Mother is interpreted as a mode of both institutional and visionary authority. Fröbe’s opus exemplifies how fin-de-siècle women mobilised visionary experience and archetypal symbolism, constructing autonomous modes of spiritual and epistemic leadership within modernist intellectual cultures.ei tietoa saavutettavuudest
Realising the Right to an Effective Remedy for Socio-Economic Rights Abuses by Multinational Corporations and their Subsidiaries in Africa’s Extractive Industry
No full textThe extractive sector is the backbone of most African economies. However, resource extraction has not always translated to social, economic and environmental development for the indigenous communities in Africa from whose lands these resources are extracted. Despite inequalities on the benefits of the extraction of natural resources within indigenous communities, the activities of multinational corporations and their subsidiaries are also characterised by mammoth socio-economic rights abuses. In spite of this, victims continue to grapple with several barriers in their quest to access remedies for these abuses.
The thesis examines how the existing African and universal normative framework address the right to an effective remedy and corporate accountability for victims of socio-economic rights abuses by corporations. It examines how Africa can ensure effective remedy for victims and corporate accountability by moving beyond the traditional state-centric approach to imposing indirect obligation on corporations through state regulation to directly imposing obligation on corporate entities. The thesis further examines the barriers to realising corporate accountability in Africa and the reforms necessary to overcome these barriers.
The thesis used Nigerian court system as an example of a State-based judicial mechanism and the Nigerian Human Rights Commission as an example of a State-based non-judicial mechanism to examine how these domestic mechanisms address cases concerning corporate socio-economic rights abuses. At the regional level, the thesis examines how the African regional mechanisms address cases concerning corporate human rights abuses. It also examine whether extraterritorial litigation is a viable forum for African victims.
The study adopts a qualitative research methodology anchored on doctrinal legal analysis to answer the research questions. The thesis found that the existing normative and institutional framework is insufficient to address the corporate accountability gap and ensure effective remedies for victims of irresponsible and abusive corporate conduct. The thesis found that the barriers faced by victims of socio-economic rights abuses by corporations ranges from legal, practical and institutional. Even where legal avenues exist, institutional and structural barriers remains.
The thesis found that overcoming these barriers to corporate accountability in Africa requires both institutional and normative reforms and this necessitates adopting multifaceted approach at both domestic and regional legal levels. These approaches include adopting mandatory due diligence laws at the domestic level; empowering the national human rights institutions with binding remedial powers; creating domestic Specialised Courts for the extractive sector; and adopting an African legally binding instrument imposing direct obligations on corporation for socio-economic rights abuses