National Library of Finland DSpace Services
Not a member yet
86391 research outputs found
Sort by
Förskollärares didaktiska överväganden i planeringen och genomförandet av bokstunder
No full textI finska ”Grunderna för förskoleundervisningens läroplan 2014” (Utbildningsstyrelsen, 2014) finns mål inom lärområdet Språkets rika värld. Målen rör utveckling av språk, litteracitet samt ett vidgat intresse för läsning. Tidigare forskning visar att dessa mål kan uppnås genom bokstunder. Dock menar forskare att det kräver en genomtänkt och målmedveten planering.
Syftet med avhandlingen är att undersöka förskollärares didaktiska överväganden i planeringen och genomförandet av bokstunder. Eftersom fokuset ligger på vilka didaktiska överväganden och val förskollärare gör, är de didaktiska frågorna vad, hur och varför centrala. Utgående från dessa har tre forskningsfrågor utarbetats.
1. Vad fokuserar förskollärare på i förberedelserna av bokstunder?
2. Hur beskriver förskollärare genomförandet av bokstunder?
3. Vilka syften med bokstunder lyfter förskollärare fram?
För att besvara forskningsfrågorna har hermeneutik valts som forskningsansats och semistrukturerad intervju valts som datainsamlingsmetod. Sammanlagt sex förskollärare intervjuades. Data transkriberades och analyserades sedan med tematisk analys.
Resultatet visar att förskollärare i planeringen fokuserar på bokval, frågor och material samt logistik, så som gruppindelning. Det framkommer att det inte alltid finns ett planerat pedagogiskt syfte med bokstunderna och därför kan bokvalet och genomförandet av bokstunder många gånger bli spontant. Resultatet tyder på att förskollärare ofta genomför reflekterande högläsning, eftersom genomförandet av bokstunderna till stor del präglas av verbal lärarinitierad interaktion. Det förekommer dock även barninitierad kommunikation. Interaktionen rör både innehållet, bilderna och ord i texten. Syften som förskollärare lyfter fram är att skapa ett läsintresse hos barnen, ha en lugn stund tillsammans samt utveckla barnens språk och fantasi. Vidare ämnar förskollärare visa på diversitet genom litteraturen samt inspirera barnen till gemensam reflektion kring både sig själva och omvärlden
Development and Validation of a Bump Detection Alarm System for Recreational Boats
No full textOwners of recreational watercrafts may be concerned of the safety of their boats’ hull while it is moored in the harbour. Utilizing existing hardware in a multifunctional device (MFD), this thesis seeks to contribute to enhancing boat safety by developing an alarm system for boats. The objective is to investigate the possibilities for and implement an alarm system, called the Bump Detection Alarm System, for a MFD to alert boat owners when a potentially harmful collision has happened. When the watercraft is powered off a microcontroller (MCU) is going through sensor data regularly and it draws power from the boat’s battery. Therefore, strict power limitations are to be considered developing the alarm system. The memory of the MCU is at maximum capacity leading to strict memory limitations that also needs to be considered developing the alarm system.
An inertial measurement unit (IMU) is embedded in the MFD and using its accelerometer data a potential solution will be sought for. Since the alarm system will send notifications to the boat owner’s mobile application, an excessive number of notifications is to be avoided rather than notifying them of every potential harmful collision. Tests have been conducted iteratively and a solution have been proposed, where the MFD does not draw too much power from the boat’s battery. Using continuous sampling of the IMU at an output data rate (ODR) of 204Hz, a g-scale range of 2g and jerk, or rate of change of acceleration, the device will send a notification to the boat owner’s mobile application at most every 10 minutes if potential harmful collisions occur. The boat owner will be able to set the sensitivity of the Bump Detection Alarm System through the application. The alarm system has been approved for testing in a larger scale and might yet be improved according to test results
Production technologies for microfibrillated cellulose
No full textMicrofibrillated cellulose is a nanoscale material made from mechanically disintegrating cellulose. At the moment, the production of microfibrillated cellulose can be energy intensive and there is some difficulty to reach the required fibrillation degree. This work, therefore, aims to investigate the viability of a mechanical pre-treatment of pulp before microfibrillated cellulose production.
The mechanical pre-treatment consists of a high consistency refining stage performed with either a single disk refiner or a double disk refiner. These different refiner configurations are used to simulate a lighter and harsher pre-treatment to see if any differences can be observed. The high consistency refining stages are performed in near industrial scale with a double disk refiner. Microfibrillated cellulose production is done in both laboratory and pilot scales. Laboratory production is performed with a Masuko supermasscolloider grinder and pilot scale production with a Valmet PRO conical refiner. The results from the trials show no large improvement of the high consistency refining stages for microfibrillated cellulose production. The only improvement observed in both laboratory and pilot scales is the increase in the number of long fibrils. In laboratory scale it is observed that the production of microfibrillated cellulose could possibly be stopped earlier for the high consistency refined pulps. Laboratory scale trials do, however, not translate completely to industrial scale so this might not be a possibility in real world conditions
Mitigating Catastrophic Forgetting in Task-Incremental Learning for Large Language Models
No full textLarge Language Models have shown the capability to perform well on various tasks. To achieve this, the models are trained on vast amounts of data. However, this knowledge can quickly become outdated as the world changes, requiring the models to be regularly updated with new knowledge. This is especially important for LLMs that need to work on different tasks or data, whose distributions might change over time. Continual Learning allows LLMs to learn from a continuous stream of data while retaining previously learned knowledge. A significant challenge for continual learning is catastrophic forgetting, a phenomenon in which a model forgets previously learned knowledge, leading to a degradation in performance on earlier tasks. To address this, this thesis looked at performing task-incremental learning with the use of replay buffer as a mitigation method. The implementation used sequential instruction fine-tuning and merging of LoRA adapters with Cognitive Replay (CORE) with a fixed buffer size as the mitigation method. The experiments were performed for two use cases: Code Generation and Natural Language Generation. For each use case, the models were trained on three tasks. The implementation consisted of an evaluation setup with different benchmarks and task-specific performance evaluations. The experiments were also ablated on task order to check whether the order in which the task-specific fine-tuning is performed impacts forgetting.
From the experiments, it was found that task-incremental learning led to improved performance on task-specific evaluations but led to a decline in the model’s innate capabilities. The effectiveness of the replay as a mitigation method was found to be limited in that the forgetting of the model’s pre-trained capabilities was only slightly reduced. However, the addition of replay led to more stable and consistent performances across ablations of task order. This means that when the order of tasks is unknown or cannot be controlled, the use of replay ensures a more consistent performance with less variance
Sotilasepidemiologisen tilannekuvan muodostaminen ja käyttö : systemaattinen kirjallisuuskatsaus
No full textTutkielman tavoitteena oli löytää eri puolilla maailmaa toimivia tai 2000-luvulla toimineita sotilasepidemiologisia tartuntatautien tilannekuvajärjestelmiä, joiden avulla voidaan sotilasympäristöstä havaita erilaisia tartuntatautiepidemioita ja hyödyntää tietoa epidemiatilanteesta joukkojen valmiuden tukemisessa. Tutkielmassa löydetyt järjestelmät on luokiteltu ja niiden pääasialliset ominaisuudet kuvattu. Tutkimuksen tarkoituksena oli muodostaa taustatietoa ja suosituksia Puolustusvoimien epidemiologisen tilannekuvan jatkokehittämiselle. Tutkielmassa kuvataan tiedonjakoon liittyvän virranomaisyhteistyön muotoja ja menetelmiä, joita havaittiin kirjallisuuskatsauksessa.
Tutkielman menetelmänä toimi systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Tutkielmassa toteutettiin tietokantahaku yhteensä neljään eri viitetietokantaan, josta löydettiin 2593 hakukriteereitä vastannutta alkuperäisartikkelia tai muuta julkaisua. Artikkelit käsiteltiin vaiheittain. Viimeiseen vaiheeseen sisältyi yhteensä 32 julkaisua. Lähdeviittausten avulla löydettiin lisäksi kaksi muuta julkaisua.
Kirjallisuuskatsauksen avulla löydetyistä julkaisuista löydettiin yhteensä 17 sotilasepidemiologista tartuntatautien havainnointijärjestelmää ja 5 muuta analyysijärjestelmää. Järjestelmät olivat pääosin luonteeltaan havainnointijärjestelmiä ja osin hallinta- ja ennakointijärjestelmiä. Yhdessä järjestelmässä oli myös hoidon suunnitteluun liittyviä ominaisuuksia. Järjestelmät hyödyntävät erilaisia tietolähteitä sotilasterveydenhuollon potilastietojärjestelmistä siviiliterveydenhuoltoon. Muutamissa järjestelmissä hyödynnetään eri tietolähteitä hyvin laajasti, mutta useimmiten järjestelmät perustuvat yksittäisten tietolähteiden hyödyntämiseen.
Järjestelmillä on erilaisia käyttötarkoituksia. Osa järjestelmistä tukee tilanneymmärryksen syntymistä, kun taas osan tarkoituksena on ollut tukea joukkojen toimintaa koronaviruspandemian aikana. Osa järjestelmistä on kyennyt antamaan sotilasterveydenhuollon toimijoille ennakkovaroituksia epidemioista. Järjestelmät tukevat myös osaltaan viranomais- sekä sotilas- ja siviiliterveydenhuollon yhteistyötä.
Johtopäätöksinä tutkielmassa esitetään, että maailmassa on vain yksittäisiä sotilasepidemiologisia tietojärjestelmiä, joita voi pitää tilannekuvajärjestelminä. Yhdysvallat ja Ranska ovat olleet aktiivisia järjestelmien kehittäjiä, mikä voi johtua siitä, että molemmilla mailla on myös ollut huomattavia operaatioita ympäri maailmaa ja näin ollen niillä on ollut selkeä tarve esimerkiksi trooppisten tautien havaitsemiseen. Löydettyjen artikkeleiden perusteella havaittiin, että osa järjestelmistä kykenee käyttämään laajasti sekä siviili-, että sotilasterveydenhuollon tietolähteitä. Koronaviruspandemian takia eri maiden puolustushallinnoissa rakennettiin uusia tartuntatautien havaitsemiseen tarkoitettuja järjestelmiä
Ammattisotilaiden kuormittuminen ampumaharjoituksessa
No full textAmmattisotilaiden työ on fyysisesti kuormittavaa ja työhön olennaisesti kuuluvat sotaharjoitukset venyttävät työpäivän pituuden jopa 20 tuntiin saakka. Tässä tutkimuksessa selvitettiin viisipäiväisen ampumaharjoituksen fyysistä- ja kognitiivista kuormitusta ammattisotilailla. Lisäksi selvitettiin miten kehon koostumus ja fyysisen toimintakyvyn testitulokset ovat yhteydessä ammattisotilaiden kuormittumiseen ampumaharjoituksen aikana.
Tutkimus oli osa Maavoimien palkatun henkilöstön työssä kuormittumistutkimusta. Tutkimus toteutettiin Maasotakoulun ampumaharjoituksessa. Tutkimusjoukko koostui aliupseerien maavoimien yhteisiä opintoja suorittavista aliupseereista sekä heidän kouluttajistaan. Tutkimukseen osallistui yksitoista henkilöä (n=11). Kahdeksan vuorokauden mittausjaksoon kuului kolmen vuorokauden mittainen lähtötasomittaus sekä viisi vuorokautta kestänyt ampumaharjoitus
Tutkimuksessa fyysistä kuormitusta arvioitiin sykevälivaihtelun avulla, jota mitattiin FirstBeat Bodyguard 2-mittarilla ja kehon koostumusta InBody BioSpace 720-mittarilla. Sykevälivaihtelun mittauksista analysoitiin keskisyke, matalataajuuksinen sykevälivaihtelu (LF), korkeataajuuksinen sykevälivaihtelu (HF), matala- ja korkeataajuuksisen sykevälivaihtelun suhde, SDNN ja RMSSD. Kognitiivista kuormitusta mitattiin päivittäin NASA-TLX sekä RPE-kyselyillä. Lisäksi lähtötasomittauksessa sekä harjoituksen aikana mitattiin alaraajojen räjähtävää voimantuottoa vauhdittomalla pituushypyllä. Päiväkirjamenetelmällä selvitettiin tutkimuksen aikainen unen määrä. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin lineaarista sekamallia (Mixed Model Linear) sekä parittaista T-testiä.
Aliupseerien sykevälivaihtelussa tai koetussa kuormituksessa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä muutoksia ampumaharjoituksen aikana. Kuormittumista kuitenkin havaittiin vauhdittoman pituushypyn tuloksen heikkenemisenä (2,28 ± 0,09 metriä vs. 2,17 ± 0,10 metriä p<0.01). Kehon koostumuksessa ei tapahtunut muutosta harjoituksen aikana. Unen määrä harjoituksen aikana oli keskimäärin 6,1 ± 2,2 tuntia.
Tutkimuksessa havaittiin ampumaharjoituksen olleen kuormitukseltaan kevyt ja ammattisotilaat eivät kokeneet sen aikana lähtötasoa korkeampaa kuormitusta. Todennäköisesti ampumaharjoituksen aikainen unen määrä sekä energiansaanti olivat riittäviä palauttamaan ammattisotilaiden fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn ampumaharjoituksen aikana
Yleisesikunnan kaasusuojelutoimiston varautuminen kaasusodankäynnin uhkaan vuosina 1931–1938
No full textEnsimmäisen maailmansodan kokemukset taistelukaasujen tuhovoimasta vaikuttivat sotatekniikan sekä sotataidon kehitykseen siten, että useat valtiot varautuivat kemialliseen sodankäyntiin. Taistelukaasut olivat aikanaan hyvin kehittynyttä ja salaista sotateknologiaa. Kemiallisesta sodankäynnistä muodostui koko väestöä koskeva uhka viimeistään ilma-aseen nopean kehityksen myötä. Neuvostoliiton sotataidollisessa ajattelussa taistelukaasut huomioitiin olennaisena osana hyökkäyksellistä sodankäyntiä ilma-aseen ja panssariaseen ohella. Neuvostoliiton uhka oli Suomen puolustusjärjestelyjen lähtökohta ja puna-armeija valmistautui käyttämään taistelukaasuja osana mekanisoitua sodankäyntiä. Yleisesikunnan kaasusuojelutoimisto johti kaasusodankäyntiin varautumista Suomessa ylimpänä sotilasviranomaisena ja toimi yhteistyössä muiden kaasusodankäynnin uhkaan valmistautuvien organisaatioiden kanssa. Tarve tutkia kaasusodankäynnin uhkaan varautumista liittyy Neuvostoliiton uhkaan ja 1930-luvun maailmantilanteeseen, jossa kaasusodankäyntiin valmistautuminen oli hyvin yleinen ilmiö.
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa kemialliseen sodankäyntiin varautumisen kokonaisuudesta toista maailmansotaa edeltävänä aikana. Tutkimuksessa muodostetaan kuvaus Yleisesikunnan kaasusuojelutoimiston toiminnasta varautumisessa kaasusodankäynnin uhkaan vuosina 1931–1938. Tarkastelun kohteena on pääasiassa yleisesikunnan kaasusuojelutoimiston organisaatio, tehtävät ja toiminta. Tutkimuksen menetelmänä käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Analyysin avulla tuotetaan käsitys merkityskokonaisuuksista, joiden perusteella tutkimuksen johtopäätökset on muodostettu. Tutkimuksen lähdemateriaali on pääasiassa yleisesikunnan kaasusuojelutoimiston arkistoaineistoa, joka muodostuu kirjeenvaihdosta ja erilaisista asiakirjoista. Lisäksi tutkimuksessa on käytetty Kaasusuojelukoulun ja muiden yleisesikunnan alaisten toimistojen arkistomateriaalia.
Yleisesikunnan kaasusuojelutoimisto toimi hyvin tiiviissä yhteistyössä muiden kemialliseen sodankäyntiin varautumiseen liittyvien organisaatioiden kanssa. Lisäksi se laati kaasualan koulutusohjelmia ja toteutti järjestelytyötä ohjaten myös kokeilutoimintaa. Yleisesikunnan kaasusuojelutoimisto teki omalla alallaan uraa uurtavaa työtä ja vaikutti merkittävästi väestönsuojelun kehitykseen. Tästä kehitystyöstä syntyi merkittävä viranomaisten ja vapaaehtoisorganisaatioiden yhteistyö. Kaasusuojelutoimiston johtaminen henkilöityi everstiluutnantti Uolevi Poppiuksen toimintaan ja hän toimi myös muissa varautumiseen liittyvissä organisaatioissa. Kaasusodankäyntiin liittyvän varautumisen tunnuspiirre oli voimakas organisatorinen ja materiaalinen kehitystyö, joka näkyi Yleisesikunnan kaasusuojelutoimiston toiminnassa. Puutteellisesta lainsäädännöstä ja vajavaisista resursseista huolimatta yleisesikunnan kaasusuojelutoimisto sai määrätietoisella toiminnalla aikaan konkreettisia tuloksia kaasusodankäyntiin varautumisessa talvisotaa edeltävänä aikana
Venäjän korkeakoulujen sotilasoppituolit
No full textVuonna 2019 Venäjän korkeakoulujen yhteyteen perustettiin sotilasoppituoleja, joissa annettavan sotilaskoulutuksen suorittamalla yksilölle tarjottiin mahdollisuus täyttää asevelvollisuutensa. Sotilasoppituolijärjestelmää ei pidetä kuitenkaan uutena keksintönä, vaan reserviä on koulutettu tavanomaisen asepalveluksen ohella korkeakouluissa lähes vuosisadan ajan. Tämä tutkimus toteutettiin osana Maanpuolustuskorkeakoulun johtamaa tutkimusta Venäjän sotilaallinen turvallisuus - asevoimat 2040 tavoitteenaan selvittää Venäjän korkeakoulujen asemaa sotilaallisen reservin tuottajina. Tutkimustehtävänä oli täten lisätä ymmärrystä ja tietopohjaa Venäjän korkeakoulujen sotilasoppituoleista, joita ei ole aiemmin tutkittu suomalaisen sotatieteen tutkimuskentällä.
Tutkimuksessa määriteltiin sotilasoppituolijärjestelmä, jonka historia instituutiona ulottuu Neuvostoliiton perustamisvuosiin 1920-luvulle asti. Aineisto koostui Venäjän federaation asiakirjoista, artikkeleista ja kirjallisuudesta, joita käsiteltiin monimenetelmällisesti laadullisia ja määrällisiä menetelmiä käyttäen. Irkutskin valtionyliopistoon liittyvistä asiakirjoista, koulutussuunnitelmista ja uutisista etsittiin tapaustutkimuksellisesti koulutusprosessia kuvaavia tekijöitä, joista tehtiin induktiivista päättelyä lähdekritiikkiä hyödyntäen. Tapaustutkimuksen arviota ekstrapoloimalla hahmotettiin kaksi tulevaisuudennäkymää 2040-luvulle.
Irkutskin valtionyliopiston tapauksen avulla selvitettiin sotilasoppituoliin hakeutumista, koulutusprosessia ja tuotettua sotilaallista voimaa reservin muodostamisen näkökulmasta. Yksityiskohtainen tarkastelu ilmentää Irkutskin tapauksessa moottorijalkaväen vahvaa asemaa osana maavoimien taistelua. Valtionyliopisto tuotti vuodessa noin kahden moottorijalkaväkikomppanian johtajareservin. Irkutskin tapauksesta laajennetun arvion perusteella Venäjän asevoimien maavoimat saa lähes 0,25 prosentin vuosittaisen henkilöstölisän rivivahvuuteensa. Sotilasoppituolijärjestelmän uudistaminen on vielä kesken, mutta tämän tutkimuksen havaintojen perusteella opetusresurssin riittävyys näyttäytyy keskeisenä kasvun kannalta.
Tutkimuksen perusteella Venäjän korkeakoulujen sotilasoppituolit toteuttavat pääosin niille asetetut velvoitteet johtajareservin kouluttamisesta ympäri liittovaltion, kuitenkin metropolialueisiin keskittyen. Järjestelmää kehitetään siten, että tulevaisuudessa jokaisella yliopistolla on oma sotilasoppituolinsa, millä helpotetaan reservin kouluttamista asevoimille. Sotilaskoulutus toteutetaan aineiston mukaan sotilaallisena päivänä kerran viikossa, poikkeuksena opinnot päättävä sotaharjoitus. Täten sotilasoppituoleissa järjestetty koulutus ei pääse yhdenmukaiseen lopputulokseen tavanomaisen asepalveluksen kanssa etenkään taistelukoulutuksen laadun osalta. Jatkotutkimuskohteita ovat korkeakouluja käsittelevä vertaileva tutkimus ja maantieteellisestä näkökulmasta toteutettava määrällinen tutkimus. Sotilasoppituolijärjestelmä on kaikki puolustushaarat kattava laaja kokonaisuus, jonka koulutusprosessin laatua voi tutkia tavanomaisen varusmiespalveluksen rinnalla
Projekt för digitalisering och tillgängliggörande av Finlands svenskspråkiga dagstidningar på Nationalbiblioteket 2021–2023–2026
No full textKorian vanhan sillan kunnossapitosuunnitelma
No full textKorian vanha ja uusi silta muodostavat valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön (RKY) ja sijaitsevat valtakunnallisesti merkittävällä Kymijokilaakson kulttuurimaiseman maisema-alueella. Museokohteena Korian sillat ovat helposti saavutettavissa. Kohteen saavutettavuutta parannetaan uusimalla opastaulut ja parantamalla viitoitusta kohteelle. Korian vanha silta otettiin museokohteeksi 1995 ympäristöministeriön suojelupäätöksen jälkeen.
Kymijoki on aina muodostanut merkittävän luonnonesteen maaliikenteelle. Pysyviä siltoja joen yli oli pitkään vain Suurella Rantatiellä lähellä Suomenlahden rannikkoa. Korian vanha silta rakennettiin osana Pietarin rataa 1869–1870. Rautatie linjattiin kauas rannikosta kustannusperustein, eli valittu linjaus vaati vain muutaman sillan rakentamisen, joista vain Korian silta on säilynyt. Pietarin radalla oli suuri merkitys ns. Vanhan Suomen liittymisessä kiinteämmin osaksi muuta maata. Rata rakennettiin keisarin käskystä, ja suurelta osin keisarin antamalla rahoituksella. Rakentaminen kytkeytyy myös Suomen kansanvaltaisen hallintomallin syntymään siinä mielessä, että rataa varten tarvittavia lainoja varten oli lain mukaan kutsuttava säädyt koolle, ja keisarikunnalle hyödyllisenä hankkeena Pietarin radalla todennäköisesti oli osansa keisarin lopullisessa päätöksessä kutsua valtiopäivät koolle vuonna 1863. Korian sillan historia kytkeytyy myös nälkävuosiin ja hätäaputöihin, ensimmäisen maailmansodan ja sisällissodan tapahtumiin ja suomalaiseen sotilaskoulutukseen. Mielenkiintoista on myös sillan hyödyntäminen maantieliikenteen käytössä 1920-luvulta lähtien, kun sen ominaisuudet eivät enää riittäneet rautatiekaluston kehittyessä. Tämä oli tyypillistä varhaisten suurten rautatiesiltojen yhteydessä lähinnä jo olemassa olevan rakenteen hyödyntämisen vuoksi.
Korian silta oli omana aikanaan poikkeuksellisen vaativa suunnittelu- ja rakennustyö, joka erityisen hyvin kuvaa uuden aikakauden ja uuden liikennemuodon mahdollisuuksia ja haasteita. Liikenteelliseltä merkitykseltään sillalla on erittäin korkea arvo, koska sen kautta Suomen rataverkko kytkeytyi emämaan pääkaupunkiin. Museaalisesta näkökulmasta katsottuna sillan kunto on hyvä, mutta käyttäjien näkökulmasta sitä ympäristöineen on syytä kunnostaa kunnossapitosuunnitelman mukaisesti. Toimenpiteillä pyritään korostamaan sillan ja sen ympäristön tulkittavuutta, sekä parantamaan sen käytettävyyttä ja turvallisuutta. Suunnitelmassa on esitetty toimenpiteitä sillan ja sen lähiympäristön kehittämiseksi ja hoitamiseksi tienpitäjän ja matkailijan näkökulmasta. Suunnitelma sisältää hoitourakkaan sisällytettävät tieympäristön hoitotoimenpiteet sekä kohteen ympäristön kunnostustoimenpiteitä ja suuntaviivoja sillan mahdolliselle korjaukselle. Hoitourakkaan sisällytettävät hoitotoimenpiteet on esitetty tiivistetysti työkohtaisen tarkennuksen liitteessä ja kohdekortissa