National Library of Finland DSpace Services
Not a member yet
86391 research outputs found
Sort by
Uudenmaan ELY-keskuksen joukkoliikenteen palvelutaso 2025–2028
No full textUudenmaan ELY-keskus on määrittänyt toimivalta-alueensa joukkoliikenteen palvelutasotavoitteet vuosille 2025–2028. Palvelutasotavoitteita on määritetty liikenteelliselle palvelutasolle sekä laadullisille tekijöille. ELY-keskuksen palvelutasomääritys koskee ensisijaisesti kuntakeskusten tai muiden yhtä merkittävien taajamien välistä liikennettä. Palvelutasomääritys koskee linja-autoliikennettä, ja sisältää sekä markkinaehtoisesta liikenteestä että sopimusliikenteestä muodostuvan kokonaisuuden. Yksinomaan kuntien hankkimaa, kuntien sisäistä liikennettä ei esitetä ELY-keskuksen palvelutasomäärityksessä. Junaliikenteen osalta Uudenmaan ELY-keskus ei määritä palvelu-tasotavoitteita, mutta junaliikenteen nykyinen palvelutaso esitetään osana kokonaisuutta.
Palvelutasomääritysprosessi on toteutettu aktiivisessa vuorovaikutuksessa alueen kuntien ja sidosryhmien kanssa. Määritetyt palvelutasotavoitteet perustuvat matkustuspotentiaalin arviointiin, toteutuneeseen palvelutasoon sekä alueen kuntien ja muiden sidosryhmien työn aikana esittämiin näkemyksiin. Laadullisia tavoitteita on asetettu informaatiolle, matkaketjujen sujumiselle, joukkoliikenteen kalustolle ja liikennöinnille.
Työn tuloksena on määritetty kuntien välisen joukkoliikenteen liikenteelliset ja laadulliset palvelutasotavoitteet. Palvelutasomääritys ohjaa jatkossa Uudenmaan ELY-keskuksen joukkoliikenteen määrärahan käyttöä ja hankintoja ja se toimii liikenteen tarkemman suunnittelun pohjana. Laadullisia tavoitteita on tarkoitus hyödyntää joukkoliikenteen kehittämisessä. Palvelutasomäärityksen mukaisia joukkoliikennepalveluja on tarkoitus hankkia määrärahakehyksen rajoissa yhdessä alueen kuntien kanssa siltä osin, kun asetetut liikenteelliset palvelutasot tai laadulli-set tavoitteet eivät toteudu markkinaehtoisesti tai junaliikenteellä.ei tietoa saavutettavuudest
Exploring Audio Guided 3D Face Animation For Realtime Applications
No full textThis thesis explores the development of a real-time audio-guided 3D face animation pipeline. Current state-of-the-art techniques for generating 3D facial animations from audio signals, while highly accurate, often fail to achieve the necessary speed for real-time applications due to computational overhead. This research aims to bridge that gap by optimizing the speed of audio-guided 3D face animation methods. Key contributions include identifying which existing methods can be used for realtime pipeline, the proposal of model inference speed-up strategies using context window approaches and ONNX to reduce CPU runtime by up to 40%, and the development of a generic architecture for real-time audio-to-3D face animation. The results demonstrate that real-time performance is achievable, paving the way for more responsive and interactive 3D applications
Two liberalisms : How the modernist conception of the philosophical subject comes to undermine universalist political structures.
No full textAmmattisotilaan palautuminen ampumaharjoituksesta
No full textOikeanlaisella palautumisella on suuri merkitys ammattisotilaiden kokonaisvaltaisessa jaksamisessa. Erityisesti pitkien työaikajaksojen aikana, tulisi palautumiseen kiinnittää tarkempaa huomiota. Kuormittumista ja palautumista on tutkittu paljon sekä Puolustusvoimissa että sen ulkopuolella, mutta sotilaita tutkittaessa on keskitytty enimmäkseen varusmiesten tutkimiseen. Ammattisotilaiden kuormittumista, jaksamista ja palautumista on tutkittu vähemmän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia ammattisotilaiden autonomisen hermoston, hormonitoiminnan ja kehon koostumuksen muutoksia ampumaharjoituksen aikana ja palautumisen jälkeen. Lisäksi tutkittiin, mitä yhteyksiä kehon koostumuksella ja fyysisellä toimintakyvyllä on tutkittavien koetun palautumisen kanssa. Tutkimukseen liittyvä ampumaharjoitus toteutettiin 2. – 6.5.2023. Siihen osallistuneet ammattisotilaat koostuivat yhdestä opistoupseerista ja kahdeksasta aliupseerista (n=9). Objektiivisilla mittauslaitteilla tutkittiin sykevälivaihtelun ja hormonitason muutoksia ampumaharjoituksen aikana ja sen jälkeen. Subjektiivisina mittausvälineinä tutkimuksessa käytettiin mukailtua palautumisen kyselykaavaa (SRSS), ja unikyselyä. Ennen tutkimuksen aloittamista tutkittavilta selvitettiin heidän taustatiedot, fyysisen toimintakyvyn taso (1–5) sekä siihen kuuluvien suoritteiden (etunojapunnerrus, istumaannousu, vauhditon pituushyppy ja taakankanto) tulokset. Tutkimuksen tilastoaineisto analysoitiin SPSS ohjelmistolla, missä muutoksia ajan suhteen tarkasteltiin lineaarisella sekamallilla ja muuttujien välisessä vertailussa käytettiin Pearsonin korrelaatiotestiä. Tuloksien perusteella ampumaharjoituksen aikainen kuormitus koostui enimmäkseen matalatehoisesta, kevyestä fyysisestä kuormituksesta. Ainoa psyykkinen kuormitus koostui osalla tutkittavista liian vähäisestä unen määrästä. Ammattisotilaiden autonomisen hermoston toiminnassa, tai hormonitoiminnassa testosteronin ja kortisolin osalta, ei havaittu merkitseviä muutoksia ampumaharjoituksen aikana tai palautumisen jälkeen. Tutkittavien kehonkoostumuksella oli yhteyksiä koettuun palautumiseen ainoastaan kehonpainon ja lihasmassan osalta. Nämä muuttujat olivat positiivisesti yhteydessä koettuun palautumiseen, eli mitä suurempi kehonpaino tai lihasmassa, sitä parempi oli koettu palautuminen. Fyysisellä toimintakyvyllä ei havaittu olevan yhteyksiä koettuun palautumiseen. Tutkimuksen johtopäätöksinä voidaan todeta, että tutkimuksen aikainen ampumaharjoitus oli kuormitukseltaan erittäin kevyt, jolloin palautumiselle ei ollut tarvetta, eikä tilastollisia merkitsevyyksiä esiintynyt. Palautumista voidaan edesauttaa jo ampumaharjoituksen, tai pitkäaikaisemman kuormituksen aikana etenkin unella, mutta myös muilla palautumista edistävillä tekijöillä, kuten matalatehoisella liikunnalla, ja riittävällä ravinnonsaannilla. Tässä tutkimuksessa matalatehoista liikuntaa harrastettiin ampumaharjoituksen aikana, mutta sen yhteyksiä koettuun palautumiseen ei tutkittu
Merivoimien rannikkojoukkojen henkilöstön asennoituminen uusiin pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin
No full textTutkimuksen tavoitteena on selvittää Merivoimien rannikkojoukkojen henkilöstön asenteita uusia pohjoismaisia ravitsemussuosituksia kohtaan sekä selvittää onko henkilöstön taustatekijöillä yhteyttä asennoitumiseen uusia pohjoismaisia ravitsemussuosituksia kohtaan. Lisäksi tutkimus pyrkii selvittämään kokeeko Merivoimien rannikkojoukkojen henkilöstö uusien pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukaisen ruokavalion sopivaksi sotilasympäristöön sekä tarjoaako Puolustusvoimat riittävästi koulutusta ravitsemukseen liittyvissä asioissa.
Tutkimus on kvantitatiivinen kyselytutkimus. Kyselylomakkeessa oli 14 kysymystä, joista asennetta mittaavat kysymykset olivat väittämämuodossa ja niissä käytettiin Likertin asteikkoa. Kysely suunniteltiin vastaamaan tutkimuskysymyksiin. Kysely toteutettiin TUVE-PVMoodle-alustalla. Kohderyhmänä oli Rannikkoprikaatin ja Uudenmaan prikaatin henkilöstö ja vastauksia otokseen saatiin 207, joka edustaa 38,3% tutkimuspopulaatiosta. Tutkimuksen tulokset analysoitiin IBM SPSS 25 - ohjelmistolla, käyttäen erilaisia tilastollisia menetelmiä. Analyysien tilastollista merkitsevyyttä arvioitiin p-arvolla p≤0,05, mikä tarkoittaa viiden prosentin riskiä virheellisille johtopäätöksille.
Otoksesta valtaosa (84,5%) oli miehiä. Vastaajat edustivat eri henkilöstöryhmiä ja heidän keski-ikänsä oli 39,57 vuotta. Ravitsemuskäyttäytymistä koskevissa kysymyksissä terveys ja maku nousivat tärkeimmiksi ruokailuvalintoihin vaikuttaviksi tekijöiksi. Vastaajien enemmistö (79,7%) piti nykyistä ruokavaliotaan terveellisenä ja lähes puolet (45,9%) koki, että heidän ruokavalionsa noudattaa uusia pohjoismaisia ravitsemussuosituksia. Vastaajista 58,4% oli valmis muuttamaan ruokavaliotaan uusien suositusten mukaiseksi, ja suurin osa (81,1%) piti uusien suositusten mukaista ruokavaliota terveellisenä. Suurin osa vastaajista kokee ravitsemussuositukset riittäviksi sotilasympäristöön normaalioloissa. Puolustusvoimien ravitsemuskoulutuksen riittävyyttä piti puutteellisena noin puolet vastaajista (50,7%).
Tutkimuksessa havaittiin, että Merivoimien rannikkojoukkojen henkilöstö suhtautuu myönteisesti uusiin pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin, pitäen niiden mukaista ruokavaliota terveellisenä ja on valmis tekemään muutoksia omaan ruokavalioonsa. Tämä myönteinen asenne ja valmius muutokseen korostavat terveyden ja hyvinvoinnin merkitystä Merivoimien rannikkojoukkojen henkilöstön keskuudessa. Taustatekijöillä todettiin olevan yhteys asenteisiin, mikä viittaa henkilöstöryhmien välillä olevan eroja asennoitumisessa uusia pohjoismaisia ravitsemussuosituksia kohtaan. Erot johtuvat todennäköisimmin saadun koulutuksen eroavaisuuksista. Puolet vastaajista pitää Puolustusvoimien antamaa koulutuksta ravitsemukseen liittyvissä asioissa riittämättömänä, mikä korostaa tarvetta parantaa koulutusta erityisesti sotilashenkilöstölle. Koulutuksen lisääminen eri henkilöstöryhmille auttaa parantamaan ruokavalion laatua ja henkilöstön terveyttä
Kognitiivisten vinoumien merkitys informaatiovaikuttamiselle
No full textTutkimustehtävänä oli selvittää, mikä merkitys kognitiivisilla vinoumilla on informaatiovaikuttamiselle. Tavoitteena oli erityisesti selvittää, mikä merkitys kognitiivisilla vinoumilla on informaatiovaikuttamisen toteuttamisessa ja kuinka vinoumat voivat tehdä vaikuttamiselle alttiiksi. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentui informaatiovaikuttamisen ja kognitiivisten vinoumien teorioiden kautta.
Tutkielma tehtiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, johon sisällytettiin kognitiivisia vinoumia informaatiovaikuttamisen kontekstissa käsitteleviä tutkimusartikkeleita. Aineisto kerättiin kolmesta viitetietokannasta ennalta määritetyillä hakusanoilla kesäkuussa 2023. Haut tuottivat 486 vastaavuutta, jotka seulottiin ennalta määritettyjen kriteerien perusteella. Aineiston kooksi muodostui 10 vertaisarvioitua tutkimusartikkelia. Alkuperäistutkimukset koostuivat määrällisistä ja laadullisista tutkimuksista, joiden sisällöt integroitiin katsaukseen. Kerätty artikkeliaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Syntetisoidut sisällöt teemoiteltiin kahteen pääteemaan.
Tutkielman pääteemoiksi muodostuivat kognitiivisten vinoumien merkityksen ja toiminnan teema sekä tyyppikohtaisen vaikutuksen ja toiminnan teema, joiden avulla vinoumien merkitystä informaatiovaikuttamiselle voitiin jäsentää. Kognitiivisten vinoumien merkityksen ja toiminnan teema käsitteli kognitiivisten vinoumien yleisempää merkitystä informaatiovaikuttamiselle ja sosiaalisen median aiheuttamaa informaatiovaikuttamisen muutosta. Tyyppikohtaisen vaikutuksen ja toiminnan teema muodostui erilaisten vinoumien ja vaikutusten kuvauksista. Aineistossa käsiteltiin 22 kognitiivista vinoumaa tai heuristiikkaa. Vinoumista eniten käsiteltyä vahvistusharhaa käsiteltiin yhdeksässä artikkelissa ja muita vinoumia tai heuristiikoita käsiteltiin enintään kolmessa artikkelissa.
Kognitiiviset vinoumat ovat merkittäviä informaatiovaikuttamiselle. Vinoumat vaikuttavat informaation tulkintaan ja niitä voidaan manipuloida. Yksilön sisäisten ajatusprosessien lisäksi muiden ihmisten mielipiteillä ja toiminnalla on sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta merkitystä vinoumien toiminnalle, mikä vaikuttaa yksilön käsityksiin ja päätöksentekoon. Näiden sisäisten ja ulkoisten mekanismien huomioiminen voi tehostaa informaatiovaikuttamista. Tuntemalla vaikuttamisen kohde voidaan vinoumien hyödyntämiseen löytää järjestelmällisiä keinoja. Vinoumien hyödyntämisellä voidaan vahvistaa uskottavuutta ja uskomuksia. Kognitiiviset vinoumat voivat vaikuttaa yhtä aikaa, mikä voi tehostaa vaikuttamista. Sosiaalisen median ympäristössä kognitiivisten vinoumien toiminta ja hyödynnettävyys ovat vahvempia verrattuna perinteisen median ympäristöön. Sosiaalisen median voidaan todeta muuttaneen informaatiovaikuttamisen toimintaa tehden kognitiivisista vinoumista aiempaa merkityksellisempiä informaatiovaikuttamiselle
15 shades of gray : länsimaisten erikoisjoukkojen hyödynnettävyys valtiollisen hybridivaikuttamisen vastaisessa toiminnassa
No full textSodan kynnyksen alittava, eri yhteiskunnan osa-alueita läpäisevä hybridivaikuttaminen on perinteisen sodan ohella noussut keskeiseksi 2000-luvun uhkakuvaksi. Tutkimuksen primäärisenä päämääränä oli selvittää ja vertailla suomalaisten ja Naton erikoisjoukkojen hyödynnettävyyttä valtiollisen hybridivaikuttamisen vastaisessa toiminnassa. Toisena tavoitteena oli hahmotella, millä tavoin erikoisjoukkojen hyödynnettävyyttä hybridivaikuttamisen vastaisessa toiminnassa voidaan kehittää. Lisäksi tutkimuksen pyrkimyksenä oli kartoittaa niin Suomeen kuin Natoon kohdistuvaa hybridivaikuttamisen uhkapotentiaalia.
Tutkimuksen aineisto kerättiin Delfoi-menetelmää hyödyntäen. Delfoi käsitti kolme iteraatiota, joista kaksi ensimmäistä toteutettiin verkkokyselyinä (n = 33 ja 26) ja viimeinen validoivana Delfoi-haastatteluna (n = 5). Verkkokyselyillä kerättiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista dataa. Kvantitatiivinen data analysoitiin käyttäen Wilcoxonin merkittyjen sijalukujen testiä, Mann-Whitneyn U-testiä sekä Khiin neliö -yhteensopivuustestiä. Verkkokyselyiden tuottama kvalitatii vinen aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla ja haastatteluiden aineisto teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Laadullisena analyysitekniikkana käytettiin teemoittelua.
Tuloksissa uhkaavimpina hybridivaikuttamisen muotona pidettiin informaatio- ja kybervaikuttamista, mutta kansallisella tasolla myös infrastruktuuriin kohdistuvan vaikuttamisen uhka korostui. Tutkimuksessa havaittiin, että niin Suomen kuin Naton erikoisjoukot ovat hyödynnettävissä hybridivaikuttamisen vastaisessa toiminnassa. Toiminnassa edellytetään sekä suoran toiminnan, erikoistiedustelun että tuen kyvykkyyksiä. Suomalaiset erikoisjoukot ovat kuitenkin pääsääntöisesti hyödynnettävämpiä kuin kansainvälisen avun piiristä tulevat erikoisjoukot. Suomalaisten erikois joukkoviranomaisten kohdalla oli kuitenkin sisäistä ristiriitaisuutta. Poliisilla todettiin olevan soveltuvimmat toimivaltuudet hybridivaikuttamisen vastaiseen toimintaan, kun taas soveltuvimmat resurssit olivat Puolustusvoimien erikoisjoukoilla. Hyödynnettävyyden kehittäminen kulminoituu erityisesti erikoisjoukkoverkoston kultivoimiseen.
Tutkimuksen tulokset antoivat vahvan kannustimen erikoisjoukkojen integroimiseksi osaksi länsimaiden kokonaisvaltaista hybridivaikuttamisen vastaista toimintaa. Vaikka kansainvälinen yhteistyö tuottaa tärkeää lisäarvoa, toiminnassa on kuitenkin syytä suosia kansallisia tai alueellisia ratkaisuja. Kansainvälisen erikoisjoukkoverkoston vahvistaminen on erikoisjoukkojen hyödynnettävyyden kehittämisessä akuuteinta, mutta kansallisiakaan kehityskohteita ei tulisi sivuuttaa. Samaten johtajuuteen liittyvät ja doktriinilliset näkökohdat voivat edesauttaa hyödynnettävyyden kasvattamista. Johtopäätösten pohjalta tutkimuksessa tuotettiin konkreettisia kehittämissuosituksia niin kansalliseen kuin kansainväliseen kenttään. Lisäksi tutkimuksessa esiteltiin uutta teoriaa sekä erikoisjoukkoja että hybridivaikuttamista ja nykyaikaista sodan kuvaa koskien
Puheenjohtajia ja vertaisia : jaetun johtajuuden ilmentyminen sotatieteiden maisterikurssin esikuntatyöskentelyssä
No full textPerinteisesti johtamista ja johtajuutta on tulkittu ensisijaisesti yksilön eli johtajan ominaisuuksien, käyttäytymisen ja toiminnan kautta tapahtuvina ilmiöinä. Viimeistään 2000-luvulla johtamisen tieteelliseen tutkimukseen on yleistynyt ajatus johtajuudesta kollektiivisena ominaisuutena aiemman yksilökeskeisemmän ajattelutavan sijaan. Jaettu johtajuus ilmiönä edustaa nykyaikaista johtamisen ja johtajuuden tarkastelutapaa. Siinä johtajuus nähdään ryhmän ominaisuutena, joka ilmenee yksilöiden välisten suhteiden ja verkostojen kautta tapahtuvana toimintana. Aiempi tutkimus osoittaa jaetun johtajuuden tuovan monia hyötyjä, kuten ryhmän suorituskyvyn sekä yksilöiden kykyjen kasvamisen. Jaettua johtajuutta ei ole aiemmin tutkittu vertaisryhmässä ja ilmiön tarkastelua sotilaallisessa kontekstissa on myös melko vähän.
Tämän laadullisesti toteutetun ja analyysiltään teoriaohjaavan tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia jaettua johtajuutta vertaisryhmän kontekstissa. Tavoitteena tutkimukselle oli selvittää jaetun johtajuuden ilmentymistä sotatieteiden maisterikurssin esikuntatyöskentelyssä. Päätutkimuskysymykseksi muodostui näin ollen ”esiintyykö jaettua johtajuutta sotatieteiden maisterikurssin esikuntatyöskentelyssä”. Aineisto tätä tutkimusta varten kerättiin sähköisenä kyselynä sotatieteiden maisterikurssi 12:n opiskelijoilta. Kyselyssä vastaajat vastasivat neljään avoimeen kysymykseen, joissa he kertoivat näkemyksiään, kokemuksiaan ja havaintojaan esikuntien johtajuudesta, johtamisen tavoista sekä johtajien ja esikuntien muiden jäsenten rooleista.
Aineiston analysointimenetelmänä toimi teemoittelu. Jokaisesta kysymyksestä muodostettiin 2-4 eniten toistunutta teemaa. Teemojen avulla pyrittiin tulkitsemaan, millaista johtajuus maisterikurssin esikuntatyöskentelyssä oli. Tulkintoja verrattiin jaettuun johtajuuteen liitettyihin ominaisuuksiin.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että jaettua johtajuutta esiintyy sotatieteiden maisterikurssin esikuntatyöskentelyssä. Vaikka esikunnissa oli nimetyt johtajat, niin johtovastuun eri tehtävien suorittamisesta jakautui osaamisen mukaan. Vaikutti siltä, että muut jäsenet ovat kyenneet johtamaan toimintaa myös itse, jolloin esikunnan toiminta ei ole ollut riippuvaista nimetyn johtajan kyvyistä tai toiminnasta. Esikuntien nimettyjen johtajien rooli muistutti monilta osin puheenjohtajan roolia ja heidän tärkeimpiä tehtäviään olivat lähinnä mahdollistaa muiden työskentely, järjestää työtilat ja sopia aikatauluista. Sotatieteiden maisterikurssin esikunnat todettiin dynamiikaltaan ja toimintaympäristöltään jaettua johtajuutta tukevaksi organisaatioksi
Lappajärven ja Evijärven kalastustiedustelu 2020 : Säännöstelyluvan mukainen velvoitetarkkailu
No full textValtiolle on myönnetty lupa Lappajärven ja Evijärven vedenkorkeuden säännöstelyyn. Säännöstelystä kalastukselle aiheutuneen vahingon korvaamiseksi luvanhaltija on velvoitettu kalaistutuksiin ja niiden vaikutusten tarkkailuun. Vuoden 2023 kalasaaliita tiedusteltiin Lappajärven, Alajärven, Vimpelin ja Evijärven kunnissa asuvilta kalastonhoitomaksun maksaneilta ja Lappajärven yleisvesialueelle pyydysluvan ostaneilta ruokakunnilta. Kalastus-tiedusteluun vastasi yhteensä 172 taloutta, joiden osuus oli 34 % tiedustelluista. Kalastaneita ruokakuntia oli yhteensä 97 kpl, joten vastanneista 56 % oli kalastanut ainakin jossain tiedusteluun kuuluneessa vesistössä.
Vapaa-ajankalastajat saivat vuonna 2023 Lappajärvestä suurimmat saaliit pilkillä, vetouistimella, heittouistimella ja 41–55 mm verkolla. Evijärvestä saatiin eniten kalaa vetouistimella, heittouistimella, ongella ja katiskalla. Välijoen saaliista valtaosa pyydettiin heitto- ja vetouistimella. Ähtävänjoen yläosalla saalista saatiin pilkillä, verkolla, heitto- ja vetouistimella. Vimpelinjoella perhosaaliin osuus oli 84 % kokonaissaaliista.
Lappajärvestä vapaa-ajankalastajat saivat eniten ahventa (43 %), haukea (24 %), kuhaa (17 %) ja madetta (5 %). Evijärven saaliista oli haukea 65 %, särkeä 18 %, ahventa 9 % ja lahnaa 8 %. Välijoella ja Ähtävänjoen yläosalla saatiin eniten haukea ja ahventa. Vimpelinjoen saaliista oli taimenta 51 %, haukea 23 % ja harjusta 23 %. Lappa-järvestä kalastaneista ruokakunnista 71 % oli saanut kuhaa, 23 % siikaa ja 5 % taimenta. Vimpelinjoesta kalastaneista ruokakunnista 45 % oli saanut taimenta.
Lappajärven vapaa-ajankalastajilla kuhan saalisosuus oli vuonna 2023 pienempi kuin neljässä edeltävässä tiedustelussa. Kuhan saalisosuus oli viimeksi samaa luokkaa vuoden 2006 tiedustelussa. Arviot kuhakannan runsaudesta eri tiedusteluissa viittaavat siihen, että kuhan koettiin vähentyneen vuodesta 2018 vuoteen 2020, jonka jälkeen vähentyminen on jyrkentynyt. Kuhakannan laskuun viittaa myös se, että Nordic-koeverkkokalastuksissa kuhan massamääräinen yksikkösaalis oli vuonna 2021 vajaa puolet vuoden 2018 saaliista. Pyydysten määrää Lappajärvellä pidettiin liian suurena joko kalakannoille tai vapakalastukselle 22 ruokakunnan vapaamuotoisessa palautteessa.ei tietoa saavutettavuudest
Venäjän asevoimien strateginen toimeenpano käsitteenä ja käytännössä vuosina 2021-2022
No full textTutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä asevoimien strateginen toimeenpano venäläisenä sotatieteellisenä käsitteenä tarkoittaa, ja miten Venäjä käytännössä toteutti asevoimiensa keskittämisen ja ryhmittämisen ennen hyökkäystään Ukrainaan vuonna 2022. Näin vastattiin kysymykseen siitä, olivatko Venäjän asevoimien valmistelutoimet ennen hyökkäystä Ukrainaan venäläisen sotatieteen määritelmän mukainen asevoimien strateginen toimeenpano.
Asevoimien strategista toimeenpanoa venäläisenä sotatieteellisenä käsitteenä ei ole Suomessa tutkittu, joten tutkimuksessa toteutettiin ensin käsiteanalyysi käsitteen sisällön selvittämiseksi. Käsiteanalyysissa aineistona käytettiin venäläisiä sotilassanakirjoja sekä sotatieteellisiä kirjoituksia. Käsiteanalyysin perusteella muodostettiin asevoimien strategisen toimeenpanon teoreettinen viitekehys. Teoreettinen viitekehys toimi tutkimuksen toisen osion teoriapohjana ja analyysin runkona, kun Venäjän hyökkäystä edeltäneitä käytännön valmistelutoimia tutkittiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Toisen osion ajallisena rajauksena toimi aikaväli 1.1.2021–24.2.2022, ja sen aineisto muodostui erilaisista lehtiartikkeleista, sosiaalisen median julkaisuista sekä muista julkisesti saatavilla olleista lähteistä.
Asevoimien strateginen toimeenpano venäläisenä sotatieteellisenä käsitteenä tarkoittaa asevoimien siirtämistä normaalioloista sota-ajan vaatimaan tilaan, ja se pitää sisällään asevoimien mobilisaation (ml. liikekannallepano), joukkojen uudelleen ryhmittämisen, ensisijaisten strategisten reservien käyttöönoton sekä joukkojen operatiivisen ryhmittämisen. Täten strateginen toimeenpano on keskeinen toimenpidekokonaisuus, jolla Venäjän asevoimat saatetaan sota-ajan operaatioiden vaatimaan tilaan ja myös muun yhteiskunnan tukea valjastetaan sodan päämäärien saavuttamiseksi. Ennen hyökkäystään Ukrainaan Venäjä muodosti strategisen yhtymän, joka koostui neljästä operatiivisstrategisten johtoportaiden johtamasta joukkoryhmittymästä. Joukkoryhmittymät muodostettiin sotilaspiirien ja yleisesikunnan alaisista normaaliolojen joukoista, ja ne pitivät sisällään maa-, meri- ja ilmavoimien elementtejä sekä maahanlasku- ja erikoisjoukkojen osia.
Tutkimus osoitti, että Venäjän käytännön toimet eivät vastanneet strategisen toimeenpanon määritelmää. Teorian ja käytännön vastaavuus osoitettiin sen suhteen, että Venäjä uudelleen ryhmitti normaaliolojensa joukkoja sekä toteutti joukkojen operatiivisen ryhmittämisen ennen hyökkäyksen aloittamista. Venäjä ei kuitenkaan mobilisoinut asevoimiaan ennen hyökkäystä, ja täten liikekannallepanoa ei toteutettu, eikä strategisia reservejä otettu käyttöön. Näin ollen strategisen toimeenpanon käsitteelliseen olemukseen keskeisesti kuuluvaa normaaliolojen joukkojen ja kykyjen täydentämistä reservistä ei tapahtunut