National Library of Finland DSpace Services
Not a member yet
86391 research outputs found
Sort by
The Coherence Between Absolute Rights and Relative Assessments – A Structural Reading of Article 3 ECHR
No full textArticle 3 of the European Convention on Human Rights is commonly accepted as absolute. It has even been described as the most absolute right of the Convention. Despite the recognition of absolute rights, the concept of absoluteness is surrounded with confusion and scepticism. Particular concerns have been expressed in relation to the relative assessments carried out under the Article. These have by many been understood to question the absolute protection of the Article. As part of these relative assessments, the Court has also conducted proportionality considerations. Since the core of absolute rights is that they can never be legally displaced, the reference to proportionality is seen as particularly controversial. In the thesis, it is explored how these relative assessments can cohere with the absolute character of the right. The structural characteristics of absolute rights are further emphasized and serve as a starting point for the analysis. It is here suggested that the distinction between scope and limitation is a key-consideration for the absolute character. Consequently, proportionality considerations can also be applied under absolute rights without it challenging the absoluteness of the right. Nevertheless, a relevant aspect is how the proportionality considerations are carried out. Here, particular attention is placed on the negative obligation under Art. 3 and the different starting point it results in
Artificial Intelligence to counter Social Engineering
No full textIn today's highly competitive environment, both individuals and organisations face immense pressure to constantly perform, making it challenging to stay up-to-date with the latest social engineering threats. As new technologies emerge and attackers continuously evolve their methods, the inevitability of encountering security breaches becomes apparent. Thus, individuals and organisations need support and solutions to combat different social engineering attacks. Hackers often bypass sophisticated technical defences by exploiting the human element of a system.
This thesis aims to examine how various subsets and solutions in artificial intelligence (AI) can enhance security measures against social engineering threats. The increasing prevalence of social engineering attacks underscores the necessity for adaptive security solutions that evolve alongside cyber threats to avoid lagging behind. AI-based solutions, while potentially advanced, do not always need to be highly technical; sometimes, effective security can be achieved by involving individuals, presenting threats in a more comprehensible format, or training users against the methods employed by hackers.
To gain insights into the ability of AI in combating social engineering, interviews were conducted with individuals possessing diverse expertise in both AI and social engineering. These interviews aimed to highlight the inevitability of encountering social engineering attacks, identify the types of attacks used, and gather perspectives on the current and future roles of AI in mitigating these threats. The findings from these interviews highlight the critical need for progressive and innovative security solutions that integrate AI to effectively counteract the evolving landscape of social engineering attacks
Furlough unemployment
No full textI examine the long-established scheme of furloughs in Finland, using detailed data on unemployment spells from 1999 to 2021. Furloughs allow employers in financial difficulty to suspend wages and work while retaining the job contract. They con-stituted the majority of new UI spells during the economic crises in 2009 and 2020. Most furloughs end quickly with a return to regular work, and they are only weakly associated with later permanent dismissals or firm survival. Despite widespread use in crisis years, more than half of the cumulative furlough benefits over the two decades were collected by only a few percent of the population. This group was furloughed five times or more over the observed period, often by the same employer. The patterns suggest that furloughs have a dual role: as a short-term safety net in recessions for most employers and as a regular business practice in normal times in a few industries.nonPeerReviewe
De danska judarna i Theresienstadt
No full textReview of Silvia Goldbaum Tarabini: Danske jøders liv og død i Theresienstadt. Köpenhamn: Gyldendal, 2023
Työllisyyden kuntakokeilujen arviointi
No full textVuonna 2021 käynnistyneiden työllisyyden kuntakoiluiden tilastollinen vaikuttavuusarviointi toteutettiin yksilötason rekisteriaineistolla kahdella menetelmällä. Tulosten mukaan kokeilun vaikutus kohderyhmän palveluprosesseihin ja työllistymiseen jäivät vähäisiksi valtiolliseen TE-palveluun verrattuna yli kahden vuoden seuranta-aikana. Palveluiden ensimmäisen vuoden vähentymistä koskevat havainnot nostavat esille koulutus- ja tiedonjakotarpeen kuntakentässä valmistauduttaessa vuoden 2025 työvoimapalveluvastuun kokonaisvaltaiseen siirtoon kunnille.
Viiden esimerkkialueen prosessiarvioinnissa havaittiin jatkuva pyrkimys henkilökohtaisten palvelujen sekä alueellisen ”työllisyyden ekosysteemin” kehittämiseen. Kehittämistä vaikeutti 2022 toimeenpannun pohjoismaisen työvoimapalvelumallin aiheuttama kuormitus, henkilöstön runsas vaihtuvuus ja sosiaali- ja terveyspalveluiden siirto hyvinvointialueiden vastuulle 2023.
Lisäksi toteutettiin Pirkanmaan työllisyyskokeilun 13 asiakkaan palveluprossin 2 vuoden laadullinen seuranta, tavoitteena arvioida palvelujen tarpeenmukaisuutta ja prosessin edistymistä sekä tunnistaa seurannan keskeisiä kehittämistarpeita.nonPeerReviewe
If not now, when? : Advance Care Planning in early-stage dementia care – a relationship-centered process
No full textBackground: Dementia is a global issue of concern with the number of people living with dementia expected to double every two decades. The financial cost of caring for people with dementia aside, the human suffering of people with dementia and their family caregivers needs to be noted and alleviated. People with dementia are at times denied care in accordance with human rights and are not enabled to participate in care decision-making processes. The ethical complexities reach a higher level when the person has a dementia diagnosis and current laws and directives are not enough to guide healthcare professionals in providing care. Dementia affects decision-making capacity and the ability to foresee and plan for future events. A person in the end-stage of dementia is no longer able to make decisions for himself/herself and the family is often tasked with decision-making about end-of-life care. Advance Care Planning (ACP) can be a valuable way to alleviate suffering and improve quality of life for both people with dementia and family caregivers. ACP needs to be introduced while the person with dementia retains the capacity to participate.
Aim: This doctoral thesis aims to explore ACP in early-stage dementia and to present a model for the ACP process in early-stage dementia care.
Methods: This thesis is anchored in the pragmatism research paradigm as the overall aim of the study is to produce knowledge useful to all stakeholders and with the input of all stakeholders. For the first study, the scoping review method was used. The search identified six studies describing interventions aimed at people with dementia in the early phase of dementia. The second study was a qualitative interview study with an inductive approach and a semi-structured interview guide. Interviews with people with dementia (n=10) were conducted. During eight of the interviews, the person with dementia was accompanied by his/her spouse (n=8). The third study was a qualitative study with semi-structured focus group interviews conducted with dementia care professionals. Three focus group interviews with dementia nurses and geriatricians were conducted. The majority of professionals participating were registered nurses (n=13), geriatricians (n=2), one social worker, and one professional of applied gerontology. For both the second and the third study, field notes, observations, and reflections on the interviews were included as part of the material. In the second and the third study, the data material was analyzed using a modified version of the Qualitative Analysis Guide of Leuven.
Results: In study I, the scoping review identified six studies describing ACP interventions for early-stage dementia patients. A relatively wide range of intervention types are described in the studies. Most of the study participants (people with dementia and family caregivers) were affected in mostly positive ways and indicated satisfaction with the interventions used despite the significant differences between the interventions. The feeling of being listened to and engaged in the care planning seems to be of most importance, not the intervention design itself. The results from study II show that the views of people with dementia are characterized by a complex storyline involving tensions and movement within the themes of wants, beliefs, and levels of insight. Participants wanted to think about the future but also wanted to live in the here and now. The findings from study III describe the views of dementia nurses and geriatricians on ACP in dementia care. The participants expressed a generally positive view of ACP in dementia care, but at the same time held a number of views about favorable and unfavorable factors, which affect the conditions for conducting ACP.
Conclusions: In an abductive reasoning process, the results of the three studies were combined with the findings from previous studies and reflections on theoretical perspectives to present an ACP model for the Finnish early-stage dementia care context. A supportive structure allows for focusing on ACP in earlystage dementia through early detection and early ACP initiation while the person with dementia retains self-determination and decision-making capacity. The result of the supportive structure is relationship-centered care where relational autonomy supports self-determination and enhances dignity for all members of the triad. An undeveloped structure and inadequate resources contributes to factors that may lead to suffering related to care, missed care, and a loss of dignity. The suggested ACP model in early-stage dementia care demonstrates the practical need for resources, tools, and training. Further studies that include people with dementia in the early phase of the illness trajectory are important for the continued development and improvement of ACP in dementia care. Acknowledging the suffering of both the person being diagnosed with dementia and their family caregiver and balancing that recognition with a focus on positivity and the maintenance of quality of life, is a valuable skill of a dementia nurse. The development of that skill needs to be supported and further studied.Bakgrund: Minnessjukdomar är en global utmaning. Antalet personer som lever med minnessjukdom förväntas fördubblas vartannat årtionde. Bortsett från de ekonomiska kostnaderna för att vårda personer med minnessjukdom behöver det mänskliga lidandet för personer med minnessjukdom och deras närstående uppmärksammas och lindringen av detta lidande betonas. Personer med minnessjukdom erhåller ibland inte vård enligt sina mänskliga rättigheter och ges inte möjlighet att delta i beslut angående sin vård. Den etiska komplexiteten når en högre nivå när personen har en minnessjukdomsdiagnos och där nuvarande lagar och direktiv inte är tillräckliga för att vägleda vårdpersonalen. Minnessjukdom påverkar beslutsförmågan och förmågan att förutse och planera för framtida händelser. En person i slutstadiet av minnessjukdom (demens) kan inte längre fatta beslut för egen del och familjen får då ofta i uppgift att fatta beslut om vården i livets slutskede. Föregripande vårdplanering / Advance Care Planning (ACP) kan vara ett värdefullt sätt att lindra lidande och förbättra livskvaliteten för både personer med minnessjukdom och närstående och borde introduceras medan personen med minnessjukdom fortfarande har förmåga att delta.
Syfte: Avhandlingens syfte är att utforska ACP vid minnessjukdom i ett tidigt skede av sjukdomen och att presentera en modell för ACP-processen vid vården i det tidiga skedet av sjukdomen.
Metod: Denna avhandling är förankrad i det pragmatiska forskningsparadigmet emedan det övergripande syftet med studien är att producera kunskap som är användbar för alla intressenter och med bidrag från alla intressenter. I den första studien användes metoden scoping review. Sökningen identifierade sex studier som beskrev interventioner riktade till personer med minnesjukdom i tidig fas av sjukdomen. Den andra studien var en kvalitativ intervjustudie med en induktiv ansats och en semistrukturerad intervjuguide. Intervjuer med personer med minnessjukdom (n=10) genomfördes. Under åtta av intervjuerna hade personen med minnessjukdom sällskap av sin make/maka (n=8). Den tredje studien var en kvalitativ studie med tre semistrukturerade fokusgruppsintervjuer som genomfördes med minnesskötare, minnesrådgivare, minneskoordinatorer och geriatriker. Majoriteten av deltagarna var legitimerade sjukskötare (n=13), geriatriker (n=2), en socialarbetare och en geronom. I både den andra och den tredje studien ingick fältanteckningar, observationer och reflektioner över intervjuerna i materialet. I den andra och den tredje studien analyserades datamaterialet med hjälp av en modifierad version av analysmetoden Qualitative Analysis Guide of Leuven.
Resultat: I studie I identifierade scoping review-översikten sex studier som beskriver ACP-interventioner för minnesklienter i tidigt skede av sjukdomen. Ett relativt brett spektrum av interventionstyper beskrivs i studierna. De flesta av studiedeltagarna (personer med minnessjukdom och närstående) påverkades på mestadels positiva sätt och uppgav att de var nöjda med de interventioner som användes trots de betydande skillnaderna mellan interventionerna. Känslan av att bli lyssnad på och engagerad i vårdplaneringen verkar vara av störst betydelse, inte själva interventionsdesignen. Resultaten från studie II visar att åsikterna hos personer med minnessjukdom kännetecknas av en komplex berättelse med spänningar och rörelser inom teman som önskningar, övertygelser och nivåer av insikt. Deltagarna ville tänka på framtiden men ville också leva här och nu. Resultaten från studie III beskriver vårdares och geriatrikers syn på ACP inom minnesvården. Deltagarna uttryckte en generellt positiv syn på ACP i minnesvården, men hade samtidigt ett antal åsikter om gynnsamma och ogynnsamma faktorer som påverkar förutsättningarna för att genomföra ACP.
Slutsatser: I en abduktiv resonemangsprocess kombinerades resultaten från de tre studierna med resultaten från tidigare studier och reflektioner över teoretiska perspektiv med syfte att presentera en ACP-modell för den finländska minnesvården i tidigt skede av sjukdom. En stödjande struktur gör det möjligt att fokusera på ACP vid minnessjukdom i tidig fas genom tidig upptäckt och tidig initiering av ACP medan personen med minnessjukdom behåller självbestämmandeförmåga och förmåga att fatta beslut. Resultatet av den stödjande strukturen är relations-centrerad vård där relationell autonomi stödjer självbestämmande och ökar värdigheten för alla medlemmar i vårdtriaden bestående av personen med minnessjukdom, närstående och minnesskötare/koordinator. En outvecklad struktur och otillräckliga resurser bidrar till faktorer som kan leda till lidande i samband med vård, utebliven vård och förlust av värdighet. Den föreslagna ACP-modellen för minnesvård i tidigt skede visar på det praktiska behovet av resurser, verktyg och utbildning. Fortsatta studier som inkluderar personer med minnessjukdom i den tidiga fasen av sjukdomsförloppet är viktiga för den fortsatta utvecklingen och förbättringen av ACP inom minnesvården. Att bekräfta lidandet hos både personen med minnessjukdomsdiagnos och dennes närstående och balansera denna bekräftelse med ett fokus på positivitet och upprätthållande av livskvalitet är en värdefull färdighet för en minnesskötare, -rådgivare, -koordinator. Utvecklingen av denna kompetens behöver stödjas och studeras ytterligare.Taustaa: Muistisairaus on maailmanlaajuinen huolenaihe, sillä muistisairautta sairastavien ihmisten määrän odotetaan kaksinkertaistuvan joka toinen vuosikymmen. Väestön ikääntyminen aiheuttaa yhä suurempia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Muistisairautta sairastavien ihmisten hoidon taloudellisten kustannusten lisäksi on otettava huomioon muistisairautta sairastavien ihmisten ja heidän omaishoitajiensa inhimillinen kärsimys ja painotettava tämän kärsimyksen lievittämistä. Muistisairautta sairastavilta ihmisiltä evätään toisinaan ihmisoikeuksien mukainen hoito, eikä heille anneta mahdollisuutta osallistua hoitoa koskevaan päätöksentekoprosessiin. Eettiset ongelmat nousevat entistä korkeammalle tasolle, kun henkilöllä on muistisairausdiagnoosi, eivätkä nykyiset lait ja ohjeet riitä ohjaamaan terveydenhuollon ammattilaisia hoidon tarjoamisessa. Muistisairaus vaikuttaa päätöksentekokykyyn ja kykyyn ennakoida ja suunnitella tulevia tapahtumia. Muistisairauden loppuvaiheessa oleva henkilö ei enää kykene tekemään päätöksiä omasta puolestaan, ja perheelle annetaan usein tehtäväksi päättää elämän loppuvaiheen hoidosta. Ennakoiva hoitosuunnittelu (Advance Care Planning, ACP) voi olla arvokas keino lievittää kärsimystä ja parantaa elämänlaatua sekä muistisairaille ihmisille että omaishoitajille, ja se on otettava käyttöön niin kauan kuin muistisairastunut henkilö on vielä kykenevä osallistumaan siihen.
Tavoitteet: Tämän väitöskirjan tavoitteena on tutkia ACP:tä varhaisvaiheen muistisairauden hoidossa ja esittää malli ACP-prosessista varhaisvaiheen muistisairauden hoidossa.
Menetelmät: Tutkimuksen yleisenä tavoitteena on kaikkien sidosryhmien panoksella tuottaa kaikille sidosryhmille hyödyllistä tietoa. Ensimmäisessä tutkimuksessa käytettiin kartoittavaa katsausmenetelmää (scoping review). Haun avulla löydettiin kuusi tutkimusta, joissa kuvattiin muistisairaille henkilöille suunnattuja interventioita muistisairauden varhaisvaiheessa. Toinen tutkimus oli kvalitatiivinen haastattelututkimus, jossa käytettiin induktiivista lähestymistapaa ja puolistrukturoitua haastatteluohjetta. Tutkimuksessa tehtiin kymmenen haastattelua muistisairautta sairastavien henkilöiden kanssa. Kahdeksassa haastattelussa muistisairaan henkilön mukana oli hänen puolisonsa. Kolmas tutkimus oli kvalitatiivinen tutkimus, jossa tehtiin puolistrukturoituja fokusryhmähaastatteluja muistisairauden hoitoalan ammattilaisille. Kolme fokusryhmähaastattelua tehtiin muistihoitajien, muistikoordinaattorien ja geriatrien kanssa. Suurin osa osallistuneista ammattilaisista oli sairaanhoitajia (n=13), geriatreja (n=2), yksi sosiaalityöntekijä ja yksi geronomi. Sekä toisen että kolmannen tutkimuksen aineistoon sisällytettiin kenttämuistiinpanot, havainnot ja reflektointi. Toisessa ja kolmannessa tutkimuksessa aineisto analysoitiin käyttäen muunnettua versiota Qualitative Analysis Guide of Leuven-menetelmästä.
Tulokset: Tutkimuksessa I löydettiin kuusi tutkimusta, joissa kuvattiin varhaisvaiheen muistipotilaille suunnattuja ACP-interventioita. Tutkimuksissa kuvailtiin suhteellisen monenlaisia interventiotyyppejä. Useimmat tutkimukseen osallistuneet (muistisairautta sairastavat ja omaishoitajat) olivat kokeneet intervention enimmäkseen myönteisesti, vaikka interventioiden välillä oli merkittäviä eroja. Tunne kuulluksi tulemisesta ja osallistumisesta hoidon suunnitteluun näyttää olevan tärkeintä, ei niinkään itse interventiosuunnitelma. Tutkimuksen II tulokset osoittavat, että muistisairautta sairastavien ihmisten näkemyksille on ominaista monimutkainen tarinankerronta, johon liittyy jännitteitä ja liikettä toiveiden, uskomusten ja ymmärryksen teemojen sisällä. Osallistujat halusivat ajatella tulevaisuutta, mutta halusivat myös elää tässä ja nyt. Tutkimuksen III tuloksissa kuvataan muistihoitajien ja geriatrien näkemyksiä ACP:stä muistihoidossa. Osallistujat ilmaisivat yleisesti ottaen myönteisen näkemyksen ACP:stä muistihoidossa, mutta samalla heillä oli useita näkemyksiä tekijöistä, jotka vaikuttavat ACP:n toteuttamisen edellytyksiin.
Johtopäätökset: Tutkimusten tulokset yhdistettiin abduktiivisessa päättelyprosessissa aiempien tutkimusten tuloksiin ja teoreettisten näkökulmien pohdintaan, jotta voitiin esittää ACP-malli suomalaisen varhaisvaiheen muistihoitokontekstiin. Mallin tarjoama rakenne mahdollistaa keskittymisen ACP:hen varhaisvaiheen muistisairauden hoidossa varhaisen havaitsemisen ja varhaisen ACP:n aloittamisen kautta, kun muistisairaalla henkilöllä vielä on itsemääräämisoikeutensa ja päätöksentekokykynsä. Mallin tuloksena on ihmissuhdekeskeinen hoito, jossa suhteellinen autonomia tukee itsemääräämisoikeutta ja lisää muistisairaan henkilön, hänen omaishoitajansa ja muistihoitajan/muistikoordinaattorin ihmisarvoa. Puutteellinen ACP-prosessi ja riittämättömät resurssit edistävät tekijöitä, jotka voivat johtaa hoitoon liittyvään kärsimykseen, hoidon laiminlyöntiin ja ihmisarvon menettämiseen. Ehdotettu ACP-malli muistisairauden varhaisvaiheen hoidossa osoittaa, että resursseja, välineitä ja koulutusta tarvitaan käytännössä. Lisätutkimukset, joissa muistisairautta sairastavat henkilöt ovat mukana sairauden varhaisessa vaiheessa, ovat tärkeitä, jotta ACP:n kehittämistä muistihoidossa voidaan jatkaa. Sekä muistisairautta sairastavan henkilön, että hänen omaishoitajansa kärsimyksen tunnustaminen ja elämänlaadun ylläpitämiseen keskittymisellä on tärkeä kompetenssi muistihoitajille ja koordinaattoreille. Tämän kompetenssin kehittämistä on tuettava ja tutkittava edelleen.ei tietoa saavutettavuudest
Концепты совесть и omatunto в финском и русском языках. Переводческая практика.
No full textДанная работа посвящена сопоставительному анализу концептов совесть и omatunto в русском и финском языках. Цель исследования – выявление сходств и различий вышеуказанных концептов и выяснение, каким образом различия в концептах влияют на переводческую практику. Для достижения поставленных задач в работе была создана «первичная» модель концепта omatunto в финском языке, опираясь на русскоязычные материалы, также уделено особое внимание национальным особенностям понятия omatunto.
В качестве материалов в данном исследовании были использованы авторитетные словарные статьи из словарей русского и финского языков, применялись результаты запросов поисковых систем Яндекс и Гугл, а также результаты из параллельного корпуса НКРЯ. При работе с материалом применялся метод сравнительного анализа, которому предшествовал интерпретационный анализ вышеуказанных концептов.
Исследование выявило, что совесть и omatunto являются моральными понятиями, взывающими как к рациональной, так и иррациональной части; в некоторых случаях совесть имеет единые принципы действия, как в русской языковой картине мира, так и в финской; в вышеупомянутых культурах совесть является неким внутренним «индикатором» добра и зла в человеке.
Основное различие концептов заключается в объёме: в русском языке представлено значительно больше разных реализаций на разных языковых уровнях. Также в ходе работы удалось выяснить, что некоторые характеристики совести представлены только в финском языке: медицинская, экологическая и анималистическая.
Изученные корпусные материалы из НКРЯ показали, что несмотря на имеющиеся некоторые различия в концептах совесть и omatunto, переводчики прекрасно справляются с проблемой эквивалентности за исключением некоторых случаев