National Library of Finland DSpace Services
Not a member yet
86391 research outputs found
Sort by
Koheesiota johtamisharjoituksesta
No full textTutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten varusmiesten johtajakoulutuksen aikana järjestettävät johtamisharjoitukset vaikuttavat ryhmän koheesion eli kiinteyden muodostumiseen ja kehittymiseen. Koheesio on tärkeä tekijä osana joukon resilienssiä ja kykyä palautua taistelustressistä, tästä syystä on tärkeätä tutkia, miten sitä voitaisiin kehittää ja kouluttaa osana varusmiesten johtajakoulutusta. Yksi johtamisharjoituksen tavoitteista on kehittää ryhmäkiinteyttä, joten se on luontainen alusta tämän tutkimuksen toteuttamiselle.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostettiin ryhmän kiinteyden käsitteellisen mallin pohjalle, joka koostuu tehtäväkiinteydestä ja sosiaalisesta kiinteydestä. Tämän tutkimuksen teoreettinen viitekehys sijoittuu johtamisharjoitukseen, jossa toimii niin yksilöitä kuin ryhmiä, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tehtäväkiinteys ja sosiaalinen kiinteys on purettu ryhmän kyvykkyys, heimokuuluvuus ja yksilönä ryhmässä osa-alueisiin, jotka yhdessä muodostavat koheesion.
Tutkimus toteutettiin monimuototutkimuksena, jossa aineisto kerättiin strukturoiduilla kyselyillä ennen ja jälkeen maavoimien reserviupseerikurssin sekä yhden Karjalan Prikaatin perusyksikön aliupseerikurssin johtamisharjoituksia. Lisäksi molempien johtamisharjoitusten ajan suoritettiin havainnointina ryhmien ulkopuolisena havainnointina. Määrällinen aineisto analysoitiin tunnuslukujen ja keskiarvotestien kautta. Laadullinen aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Ohjaavana teoriana toimi ryhmäkiinteyden käsitteellinen malli.
Tutkimuksen tulokset on jaettu johtamisharjoituksen tyypin mukaisesti sekä ajallisesti. Tuloksilla voidaan kuvata muutokset koheesiossa ajalta ennen johtamisharjoitusta sen päättymiseen, sekä menestyksen vaikutuksesta siihen. Tuloksilla voidaan kuvata myös teoreettisen viitekehyksen osa-alueita kartoittavien kysymysten validiteettia. Tuloksista on nähtävissä, miten johtajakoulutettavat kokevat johtamisharjoituksen sekä sen vaikutuksen heidän valmiuksiinsa.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että hypoteesin mukaisesti johtamisharjoitukset parantavat ryhmän koheesiota. Sillä, mistä lähtökohdista johtamisharjoitukseen lähdetään, on merkitystä siihen, mille tasolle koheesio kehittyy johtamisharjoituksen aikana. Johtopäätöksenä on myös, että menestys ei ole koheesiota kehittävä itseisarvo. Tutkimustulokset mahdollistavat aiheeseen liittyvän tutkimuksen tekemisen jatkamisen. Tutkimustulosten pohjalta voidaan johtamisharjoituksia suunnitellessa arvioida, millainen toteutustapa vastaa asetettuihin tavoitteisiin parhaiten.navigointi mahdollist
Arjen välineiden käyttäminen valetukiasemien uhan alaisena
No full textPääesikunta on määrittänyt Johtamisen tuki 2030 -konseptissa arjen järjestelmät käytettäväksi kaikkien Puolustusvoimien operaatiota tekevien joukkojen täydentävänä järjestelmänä tai pääjärjestelmänä. Arjen järjestelmät tunnistetaan myös joukko-osastojen operaatiosuunnittelussa hyödynnettäväksi voimavaraksi.
Arjen välineet ovat arjen järjestelmien osakokonaisuus. Arjen välineillä tarkoitetaan yleisessä käytössä olevia tietoteknisiä laitteita, esimerkiksi puhelimia ja tietokoneita, jotka reserviläiset voivat ottaa mukaan saapuessaan palvelukseen. Nämä kuitenkin tuovat mukanaan uusia uhkia rintamalle lähetettävän sotajoukon operaatioturvallisuuteen. Arjen järjestelmiä kehittävät hankkeet ovat nimenneet näiksi muun muassa kyber- ja tietoturvauhkat, ja tässä tutkimuksessa keskitytään uhista yhteen, valetukiasemiin.
Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä on: Miten valetukiaseman uhka tulisi ottaa huomioon rintamalla arjen välineitä käytettäessä? Tähän kysymykseen haetaan vastausta kolmen alakysymyksen avulla: Miten arjen välineet muodostavat yhteyksiä rintamalla? Mitä uhkia valetukiasema aiheuttaa arjen välineille? Mitä suojautumiskeinoja arjen välineiden yhteyksille on olemassa?
Tutkimus toteutettiin laadullisena kirjallisuustutkimuksena, jonka pohjalta laadittiin toimintaympäristökatsaus arjen välineiden käytettävyydelle osana rintamalla toimivan joukon operointia valetukiaseman uhan alaisena. Kirjallisuustutkimusmetodina käytettiin kirjallisuuskatsausta. Kerätyn tutkimusaineiston sisällönanalyysi toteutettiin aineistolähtöisesti ja sen perusteella vastattiin tutkimusongelmaan.
Tutkimustuloksista selvisi, että valetukiasemat ovat merkittävä uhka arjen välineitä käytettäessä. Suurimpana uhkana on arjen välineen sijainnin paljastuminen käyttäjän huomaamatta. Monista havainnoista kyetään taas tiedustelemaan joukon ryhmitys, mikä vaarantaa operaatioturvallisuuden. Tutkimustuloksista selvisi, että uhkaa ei voida täysin poistaa käytettäessä langattomia välineitä, mutta uhkaa pystytään pienentämään. Tästä esimerkkeinä ovat säteilevien matkapuhelinten määrän vähentäminen yhteisen langattoman lähiverkon avulla sekä suuntaavien antennien tehokas käyttäminen.
Tutkimustuloksista syntyi johtopäätöksenä periaatteet arjen välineiden käytölle rintamalla valetukiasemien uhka minimoiden. Koska tilanteet voivat vaihdella paljon operaatioiden välillä, on periaatteet ymmärrettävä, jotta niitä voidaan soveltaa tositilanteessa. Lisätutkimusta tarvitaan, jotta nämä periaatteet saadaan sovitettua käytännön ohjeisiin eri organisaatioille.navigointi mahdollist
A Comparison of Advertising Strategies in the Smoothie-Market : A Comparison of Innocent’s Brand Identity and Brand Image
No full textDie vorliegende Masterarbeit untersucht die Markenidentität und das Markenimage der Smoothie-Marke Innocent im deutschen Markt. Ziel ist es, herauszufinden, wie das Unternehmen seine Markenidentität intern definiert, wie diese durch kommunika-tive Maßnahmen über die Produktverpackung nach außen getragen wird und in wel-chem Maße sie mit der externen Wahrnehmung übereinstimmt. Als Untersuchungs-gegenstand wurde die Marke Innocent gewählt, da sie als Hauptkonkurrent des Marktführers True Fruits gilt. Während True Fruits mit polarisierenden Werbekampag-nen Aufmerksamkeit erzeugt, steht Innocent vor der Herausforderung, sich als starke Alternative zu positionieren und die eigene Markenidentität nachhaltig zu festigen. Methodisch basiert die Arbeit auf einem Mixed-Methods-Ansatz: Eine interne Befra-gung der Mitarbeitenden erhebt die selbst wahrgenommene Markenidentität, eine qualitative Inhaltsanalyse dreier Produktverpackungen analysiert die Vermittlung die-ser Identität und eine externe Befragung erfasst das Markenimage aus Konsumenten-sicht. Die Ergebnisse zeigen, dass intern eine starke, werteorientierte Markenidentität vorhanden ist, die über die Verpackung partiell sichtbar wird. Extern wird diese Identi-tät jedoch nur bedingt erkannt. Besonders in den Bereichen Markenherkunft und Mar-kenwerte offenbaren sich Diskrepanzen zwischen interner Selbsteinschätzung und externer Wahrnehmung. Die Arbeit verdeutlicht, wie entscheidend eine konsistente, glaubwürdige Markenkommunikation über alle Kontaktpunkte hinweg ist, um Identität und Image in Einklang zu bringen – insbesondere in gesättigten Märkten mit hohem Wettbewerbsdruck. Abschließend werden die Grenzen der Studie reflektiert und Im-plikationen für die Praxis sowie Ansätze für weiterführende Forschung formuliert
Kielitaitoa kehittävät tehtävätyypit lukiolaisten mofi-oppilaiden näkökulmasta
No full textTässä pro-gradu-tutkielmassa käsitellään ruotsinkielisisessä lukiossa suomen kieltä opiskelevien mofi-oppilaiden mielipiteitä kehittävimmistä tehtävätyypeistä. Mofi-oppilaat opiskelevat suomen kieltä toisena äidinkielenään. Suomen kieltä harjoitellaan oppitunneilla eri tavoin ja oppimista seurataan erilaisten viitekehysten avulla ja niiden erilaisilla taitotasoilla. Opetusta ohjaa opetussuunnitelma ja opettaja vastaa sen toteutumisesta. Tavoitteena on selvittää opiskelijoiden omia ajatuksia siitä, minkätyyppiset tehtävät kehittävät eniten heidän kielitaitoaan ja mitkä tehtävät he kokevat hyödyllisiksi oman oppimisen kannalta. Opiskelijat ovat yksilöitä, mutta tarkoituksena on selvittää, löytyisikö yhteistä tehtävätyyppiä, joka sopisi mahdollisimman monelle.
Tutkimustani varten olen teettänyt kyselytutkimuksen. Kyselytutkimus koostuu taustakysymyksistä, jossa on tarkoituksena selvittää missä tilanteissa suomen kieltä käytetään ja kuinka paljon. Tämän jälkeen opiskelijat arvioivat seitsemän erilaisen tehtävätyypin kehittävyyttä Likert-asteikolla ja perustelevat vastaustaan. Tutkimuskyselyssä tutkin seuraavien tehtävien kehittävyyttä: suulliset tehtävät, kirjalliset tehtävät, kuullun ymmärtäminen, luetun ymmärtäminen, kieliopin harjoitteleminen, sanastotyöskentely ja sanapelit. Lopuksi oppilaat saivat itse kertoa, mikä heidän mielestään on kehittävin tehtävätyyppi. Kaiken kaikkiaan kyselytutkimukseni keräsi 57 vastausta kahdesta Uudellamaalla sijaitsevasta ruotsinkielisestä lukiosta.
Tutkimuksen perusteella erilaiset kirjoittamisen tehtävät kehittävät kielitaitoa eniten. Tärkeä huomio oppimisen kannalta oli kuitenkin se, että opettajan antama palaute tehtävistä on merkityksellinen oppimisen kannalta. Toinen esille noussut tehtävätyyppi, joka kyselytutkimuksen perusteella kehittää kielitaitoa on kieliopin harjoitteleminen. Kokonaisuudessaan opiskelijoiden mukaan kehittävimmät tehtävät vaativat keskittymistä, pohdintaa ja hieman haastetta. Vastauksissa nousi esille opettajan roolin tärkeys. Sopivan tasoisen aineiston käyttäminen on avainasemassa oppimisen kannalta. Tehtävien eriyttäminen ja mielenkiinnon säilyttäminen tehtäviä kohtaan olivat vastauksien perusteella myös tärkeitä asioita oppimisen kannalta. Tutkimustulokseni toivat esille useita eri näkökulmia aiheista ja pohdittavaa tulevia tutkimuksia varten. Kootusti katsottuna, kehittävimmät tehtävät vaativat opiskelijoilta omaa ajatustyötä kun taas tehtävät, jotka eivät kehitä, ovat liian helppoja eivätkä ole opiskelijoiden mielestä kovinkaan mielekkäitä
Tunnisteet julkaisuarkistoissa
No full textEsitys Kirjastoverkkopäivien tunnistetyöpajassa 23.10.2025.navigointi mahdollistakuvilla vaihtoehtoiset kuvauksetlooginen lukemisjärjesty
Nya klimathistoriska tolkningar av romarrikets undergång : Klimatets ingång i historieskrivningen om romarriket
No full textI denna avhandling behandlas klimathistorians framfart från och med mitten av 1900 – talet fram till cirka 2010 med ett speciellt fokus på hur denna genre av historia har skrivits in i forskningen om romarriket. Syftet har varit att synliggöra klimathistoria som genre och hur denna har integrerats i den moderna forskningen om romarriket. Forskningsfrågan är: på vilket sett synliggörs romarriket i den tidiga klimathistorien och hur integreras klimathistoria i den moderna historieskrivningen om romarriket?
Avhandlingen är historiografisk och kronologisk. Källmaterialet kan delas in i två kategorier. Den första kategorin är klimathistoriska verk som utkom före år 2010 och som i huvudsak inte behandlar romarriket. Den andra kategorin är klimathistoriska verk som utkommit efter år 2010 och vars huvudtema är romarriket. Till den första kategorin har källmaterialet valts enligt relevans för klimathistoria som genre och enbart vetenskapliga verk har använts. I den andra kategorin har verk valts som behandlar romarrikets historia genom ett klimathistoriskt synsätt. Dessutom föredrogs monografer. I den andra kategorin ledde gallringen av källmaterialet till endast ett få verk som kunde användas.
Arbetsmetoden i avhandlingen har varit att kritiskt läsa de klimathistoriska verk som ansågs grundläggande för klimathistoria som genre för att både reda ut hur klimathistoria utvecklades från dess startpunkt upp till cirka 2010 och huruvida romarriket dyker upp i de tidiga klimathistoriska verken. Verken utgivna efter 2010 har lästs med fokus i hur de klimathistoriska metoderna och klimatdata har använts för att både tolka romarrikets historia och för att skapa nya teorier och uppfattningar över äldre historiska föreställningar.
Resultatet var att romarrikets historia länge har diskuterats genom ett klimatperspektiv men under vissa tider har detta upplevts problematiskt på grund av kopplingar till determinism och i en viss mån diskriminering. Från och med mitten av 1900 – talet upplevde klimathistoriska diskussioner ett uppsving i och med utvecklingar inom naturvetenskaperna och meteorologin. Under denna tid etableras både klimathistoria och den historiska klimatologin. Klimatet förstås nu utav historiker som en sammansättning av flera processer vilket i sin tur gör det svårt att förklara vissa historiska processer som enbart orsakat av en klimatförändring. Oavsett detta utger Kyle Harper verket The Fate of Rome år 2017 var han diskuterar romarrikets historia genom ett klimat- och miljöperspektiv vilket väcker blandade känslor bland akademiker.
Avslutningsvis konstateras att för tillfället befinner vi oss i en avgörande tid för klimatets inkludering i romersk historieskrivning. Klimatintresset lever kvar men det faktum att klimathistoria i dag kräver en så pass bred kunskapsbas inom klimatvetenskaper fungerar som en hämmare av utgivning av flera ambitiösa klimathistoriska verk om romarriket. Samtidigt kommer antagligen klimatet för evigt vara en del av diskussionen om romarrikets historia
Sodasta ajassa ja tulevaisuudessa : science fictionin käyttö sotilaallisessa ennakoinnissa
No full textTässä väitöskirjassa käsitellään sotaa ajan ja tulevaisuuden linssien läpi katsottuna. Tulevaisuuden sotaa tässä väitöskirjassa tarkastellaan erityisesti science fictionin avulla. Sota on muuttunut kautta aikojen, mutta toisaalta tietyt elementit, kuten sodan tavoitteet ja sotilaiden käyttö, ovat pysyneet samoina. Yksi merkittävä sotaa muuttava tekijä on ollut teknologian kehitys. Kun uusi teknologia korvaa vanhaa, sodan kuva muuttuu. Hevoset ovat vaihtuneet autoiksi ja panssarivaunuiksi. Jousipyssyt ja miekat on korvattu rynnäkkökivääreillä ja ohjuksilla. Minkälaista sitten sota on kymmenen tai vaikka kahdenkymmenen vuoden päästä? Miten teknologia tulee muuttamaan tulevaisuuden sodankäyntiä?
Ennakoinnin avulla voimme tarkastella mitkä asiat muuttuvat ja mitkä pysyvät samoina tulevaisuuden sodassa. Sotilaallisten toimijoiden kannalta aihe on tärkeä, sillä tulevaisuuden sodankäyntiin on valmistauduttava jo nyt. Sotilasorganisaatioiden ennakointityökalujen valikoimaan on uusimpana tullut science fiction (scifi). Science fiction -työkalujen käytöllä on monia etuja: ne kannustavat pohtimaan tulevaisuuden teknologian tuomia uhkia ja mahdollisuuksia, ne kannustavat mielikuvituksen käyttöön ja scifi-narratiivit toimivat hyvinä kommunikaatiovälineinä. Esimerkiksi Yhdysvaltojen, Kanadan, Ranskan ja Australian armeijat ja Nato käyttävät science fiction -työkaluja.
Tämä väitöskirja koostuu neljästä julkaistusta artikkelista. Ensimmäinen artikkeli käsittelee aikaa ja sen ulottuvuuksia sodankäynnissä. Artikkelissa esitellään ajan viisitasoinen jaottelu, jonka avulla aikaa ja sen merkitystä sodankäynnissä voidaan tarkastella. Artikkelissa nostetaan esille sodankäynnissä tärkeä taito – ennakointi – jonka yhtenä työkaluna on science fiction. Loput artikkelit väitöskirjassa käsittelevät science fictionia ennakoinnin menetelmänä.
Väitöskirjan toisessa artikkelissa esitetään uusi viisiaskelinen science fiction -skenaariotyökalu, jonka avulla tuotettiin kaksi erilaista science fiction -skenaarioita siitä, minkälaista informaatiovaikuttaminen voisi olla erilaisissa teknologisesti painottuneissa tulevaisuuksissa. Kolmas artikkeli on jatkoa artikkelille numero kaksi. Artikkelissa testataan muokattua viisiaskelista science fiction -skenaariotyökalua tilanteessa, jossa vihollinen käyttää aseellistamista ja talouspakotteita. Työkalulla tuotettiin kaksi erilaista tulevaisuuden skenaariota, ja niissä keskityttiin siihen, miten talouspakotteet ja aseellistaminen voivat vaikuttaa robotiikkaan nojautuvan tulevaisuuden yhteiskunnan sisäiseen turvallisuuteen.
Väitöskirjan neljännessä artikkelissa analysoitiin Allied Command Transformationin tuottamaa science fiction-raporttia Visions of Warfare 2036. Analyysin perusteella huomattiin, että raportin tarinat olivat keskenään hyvin samankaltaisia, ja että tietyt maantieteelliset, teknologiset ja sotilaalliset ulottuvuudet olivat niissä aliedustettuina. Tämän huomion perusteella artikkelissa esitetään uusi työkalu: Military science fiction scenario card (MSFSC), jonka tarkoituksena on varmistaa, että sotilaallisia science fiction -skenaarioita tehtäessä tarinat ovat moninaisempia ja mahdollistavat täten laajemman uhkatarkastelun.
Väitöskirjan kokonaistavoitteena oli tarkastella science fictionia yhtenä sotilasorganisaation ennakoinnin työkaluna. Science fiction -työkalujen avulla on mahdollista tuottaa laaja-alaisia ja teknologiapainotteisia näkökulmia tulevaisuuden sotaan. Ne auttavat pohtimaan tulevaisuuden sotilaallisia uhkakuvia etukäteen. Science fiction työkaluna voi auttaa myös Suomen Puolustusvoimia tulevaisuuden sodan uhkakuvien ennakoinnissa ja niihin varautumisessa.This dissertation looks at war through the lenses of time and the future. In particular, this dissertation uses science fiction to explore the war of the future. War has changed through the ages, but on the other hand, certain elements, such as the aims of war and the use of soldiers, have remained the same. One major factor that has changed war has been the development of technology. As new technology replaces the old, the picture of war changes. Horses have been replaced by cars and tanks. Assault rifles and missiles have replaced crossbows and swords. What will war look like in ten or even twenty years' time? How will technology change the way we fight in the future?
Foresight enables us to understand what will change and what will remain constant in future warfare. This is crucial for military actors, as they must prepare for upcoming conflicts now. Science fiction is the latest addition to the range of foresight tools available to military organisations. Science fiction tools have many advantages: they encourage reflection on the threats and opportunities of future technologies, they encourage the use of imagination and science fiction narratives are good communication tools. For example, the US, Canadian, French and Australian armies and NATO use science fiction tools.
This dissertation consists of four published articles. The first article deals with time and its dimensions in warfare. It presents a five-level division of time that allows to examine time and its importance in warfare. The article highlights an important skill in warfare—anticipation—of which science fiction is one of the tools. The remaining articles in the dissertation discuss science fiction as a method of foresight.
The second article in the dissertation presents a new five-step science fiction scenario tool that was used to generate two different science fiction scenarios of what information interaction might look like in different technologically focused futures. The third article is a follow-up to article number two. It tests a modified five-step science fiction scenario tool in a scenario where the enemy uses weaponization and economic sanctions. Two different future scenarios were generated with the tool, focusing on how economic sanctions and weaponization might affect the internal security of a future society based on robotics.
The fourth article in the dissertation analysed the science fiction report Visions of Warfare 2036 produced by Allied Command Transformation. The analysis revealed that the stories in the report were very similar, with certain geographical, technological and military dimensions being underrepresented. Based on this observation, the paper presents a new tool: the Military Science Fiction Scenario Card (MSFSC), which aims to ensure that when creating military science fiction scenarios, the stories are more diverse and thus allow for a broader threat analysis.
The overall objective of the dissertation was to examine science fiction as a tool for anticipating military organisation. Science fiction tools have the potential to provide a broad and technology-driven perspective on future war. They help to think about future military threats in advance. Science fiction can also help the Finnish Defence Forces anticipate and prepare for future war threats.navigointi mahdollist
Informaatiovaikuttamista Suomen ja Yhdysvaltojen välisestä DCA-sopimuksesta
No full textTässä tutkimuksessa paneuduttiin informaatiovaikuttamiseen, tiedon manipulointiin sekä informaatioepäjärjestykseen Suomen puolustuspolitiikan kontekstissa. Tutkimuksen tavoitteena oli syventää ymmärrystä informaatiovaikuttamisesta viestintätekniikoiden, tiedon manipuloinnin ja narratiivisuuden kautta. Tutkimusongelmana oli, minkälaista viestiä UMV-lehti (Uusi MV-lehti) ja ulkoministeriö jakavat Suomen ja Yhdysvaltojen välisestä DCA-sopimuksesta.
Tutkimuksessa hyödynnettiin laajaa aineistoa informaatiosodankäynnistä, vuorovaikuttamisesta, ihmisen kognitiosta sekä informaatioepäjärjestyksestä tutkimusteorian muodostamiseksi. Aiemmista tutkimuksista valittiin puhuttuun tai kirjoitettuun viestintään sopivat analyysimetodit. Analysoitava alkuperäisaineisto kerättiin UMV-lehden ja ulkoministeriön julkaisuista, jotka käsittelivät Suomen ja Yhdysvaltojen välistä DCA-puolustusyhteistyösopimusta. Nämä mediat valikoituivat tutkimuskohteiksi sen vuoksi, että ne edustivat erilaisia narratiivisia lähtökohtia suhteessa DCA-sopimukseen: ulkoministeriö edusti viranomaisten narratiivia, kun taas UMV-lehti edusti viranomaisviestinnästä poikkeavaa narratiivia.
Tutkimuksessa keskityttiin viestintään, joka tähtää ihmisen toiminnan tai uskomusjärjestelmän muutokseen. Muutoksen syntyyn vaikuttavat muun muassa lähteen uskottavuus, viestin puhuttelevuus sekä vastapuolen viestin tehokkuus. Tutkimuksessa etsittiin näitä tyyppi-ilmiöitä viesteistä, ne kategorisoitiin uskottavuuden rakentamisen, suostuttelutekniikoiden sekä vastatoimien tyypeiksi, ja ne nimettiin argumentin tukielementeiksi. Lisäksi tarkasteltiin, miten tietoa manipuloitiin kirjoittajan narratiivin tukemiseksi. Lopuksi pyrittiin selittämään eroja medioiden välillä maailman järjestämisen eri tyyppien valossa ja vertailtiin medioiden kokonaisnarratiiveja DCA-puolustusyhteistyösopimusta käsittelevistä artikkeleista ja tiedotteista.
Tutkimustulokset osoittivat, että ulkoministeriön tiedotteissa käytettiin vähemmän argumentointia ja argumentin tukielementtejä verrattuna UMV-lehteen. Molemmille medioille uskottavuuden rakentaminen osoittautui kuitenkin tärkeäksi argumentin tukielementiksi. Suostuttelutekniikoiden esiintyvyys ulkoministeriöllä oli vain 13,3% pienempi kuin UMV-lehdellä, mutta vastatoimiin ulkoministeriö ei juurikaan tarttunut. Keskeinen ero medioiden välillä oli se, että UMV-lehden toimitus turvautui tiedon manipulointiin myös sen vakavimmissa muodoissa eikä perustellut hyväksyttäviä argumentteja samoilla kriteereillä kuin ulkoministeriö.
Tutkimuksen keskeisin kontribuutio viestinnän sekä informaatiovaikuttamisen tutkimuksen tiedeyhteisölle on argumentin tukielementtien jäsentäminen siten, että ne ovat helposti havaittavissa viestinnässä. Tutkimuksessa myös pohdittiin tiedottamisen tarpeellisuutta ja virkamiesten roolia informaatiovaikuttamisessa. Ulkoministeriön viestinnässä tukeuduttiin vahvaan uskottavuuden rakentamiseen ja argumentteja DCA-sopimuksesta perusteltiin viestin vastaanottajalle. UMV-lehden viestintätaktiikka perustui taas tunteita nostattavaan viestintään, missä tarina ja tiede toimivat rinnakkain samalla rakentaen uskottavuutta viestin lähteelle. Jatkotutkimusaiheiksi nousivat muun muassa kohderyhmän todellisen medialukutaidon tutkiminen, viranomaisten viestinnän kehittäminen ja kamppailu informaatiohallinnasta.navigointi mahdollist
Jatkosodan sotatalousesikunta sotamateriaalin hankkijana : Maavoimien ase- ja ampumatarvikehankinnat
No full textJatkosodan sotatalousorganisaatio oli jouduttu rakentamaan nopeassa ajassa ja jopa eräänlaisessa pakkotilanteessa. Sotatalouden johtoa ja sen organisaatiota oli kehitelty lähes kaksi vuosikymmentä, silti talvisodan alkuun mennessä toteutus oli keskeneräinen. Talvisodasta saadut koke mukset, jotka johtuivat pääosin heikosta materiaalitilanteesta, johtivat nopeasti tarvittaviin uudistuksiin organisaatiossa ja sen työskentelyssä. Jatkosodan alettua perustettiin Helsinkiin sotatalouden toimintoja suunnittelemaan ja toimenpanemaan sotatalousesikunta eli Päämaja II, joksi se nimitettiin eroamaan Mikkelissä toimineesta Päämajan yleisesikunnasta eli Päämaja I:stä. Sotatalousesikunta toimi rinnakkain Päämajan yleisesikunnan kanssa vastaten sodankäyntiin tarvittavien taloudellisten seikkojen yhteensovittamisesta sodan operaatioihin. Keskeisimpänä tehtävänä sotatalousesikunnalla oli toteuttaa yhdessä kotimaisen teollisuuden kanssa aseiden ja ampumatarvikkeden hankinta kotimaasta sekä ulkomailta sodankäynnin mahdollistamiseksi.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella sotatalousesikunnan toimintaa jatkosodan haastavassa ympäristössä, jossa valtion mahdollisuudet hankintoihin olivat rajalliset ja sidotut yleiseen tilanteeseen ja sen kehitykseen. Tutkimuksella selvitetään, millaisiin ratkaisuihin hankintojen toteutuksessa päädyttiin, mitkä seikat niihin vaikuttivat sekä tapahtuiko niissä muutoksia sodan aikana. Toimintaa tarkastellaan hankintatoiminnan kautta keskittyen maavoimien ase- ja ampumatarvikehankintoihin.
Tutkimus on tehty lähdekriittisellä sisällönanalyysillä analysoimalla kansallisarkistossa säilytettävää julkaisematonta alkuperäismateriaalia sekä aikaisempaa aiheesta tehtyä tutkimusta ja kirjallisuutta. Tutkimuksessa on käytetty pääosin perinteistä vertailevaa tutkimusotetta ja tutkimuskysymysten selvittämiseksi on käytetty induktiivista päättelyä. Tutkimuksessa kuvataan jatkosodan sotatalousorganisaatio ja sen toiminta erityisesti teollisuuden kanssa, hankintamenettelyt aseiden ja ampumatarvikkeiden hankkimiseksi kotimaasta sekä keskeiset hankinnat. Lisäksi selvitettiin Suomen ja Saksan välisen sotamateriaalikaupan menettelyt ja keskeinen toteuma.
Ampumatarvikkeiden ja aseiden sodanaikainen hankinta oli monitahoinen tehtävä ja niiden tarve oli suuri. Tätä tehtävää varten sidottiin sotatalousesikunnan toimesta lähes koko suomalainen metalliteollisuus niiltä osin, kun se konekantansa puolesta siihen soveltui. Lisäksi muodostettiin hankintamenettelyitä ulkomailta lähinnä Saksasta hankittaville sotamateriaaleille paikkaamaan ne puutteet mitä Suomesta ei pystytty hankkimaan.
Jatkosodan aikana Suomen talouselämä joutui kamppailemaan sodan paineen alaisena kaupallisessa eristyksessä ja pakkotilassa. Talvisota oli selvästi paljastanut suomen puolustusvoimien sotavarustuksen puutteet. Sotamateriaalitilanne oli kuitenkin keväällä 1941 parempi, kuin talvisodan syttyessä. Sotatalousesikunta kykeni toteuttamaan ennen sotaa ja sen aikana tarvittavat hankinnat sotatoimien mahdollistamiseksi. Niinpä puolustusvoimamme oli vielä sodan ratkaisuvaiheessa 1944 riittävän hyvin varustettu ja sotateknisesti vertailukelpoinen vastustajaansa nähden. Ilman tätä työtä Suomen saavuttama torjuntavoitto tuskin olisi ollut mahdollinen.navigointi mahdollist
Ryhtiä av-teosten kreditointiin – ISNI-tunnuksilla vaivatonta yhteistyötä ja yhteensopivaa metadataa (06/2024–10/2025)
No full textKansalliskirjaston raportteja ja selvityksiä 11/2025
Ryhtiä av-teosten kreditointiin -hankkeen hankeraportti.
Report in English: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-84-1962-