National Library of Finland DSpace Services
Not a member yet
86391 research outputs found
Sort by
Evaluating quick return restrictions on sickness absence in healthcare employees: A difference-in-differences study
No full textBackground
Short intervals between shifts, known as quick returns, have been linked to adverse health effects, and increased risk of occupational accidents, particularly among healthcare employees. To safeguard employee health, the 2020 reform of Working Time Act in Finland limited rest periods under 11 h in irregular shift work.
Objective
To evaluate the changes in quick returns following the 2020 reform of the Working Time Act in Finland and their association with sickness absence among public healthcare employees.
Design and methods
This observational longitudinal study, analysed as a quasi-experiment used a difference-in-differences regression analysis with unit and time fixed effects and robust standard errors. We assessed changes in sickness absence from 2019 to 2021 across hospital work units. The study compared units mandated to limit quick returns (Treatment group; 416 units, over 20,500 employees, 72 % in nursing) with units that had low levels of quick returns prior the reform and did not need to limit quick returns (Control group; 37 units, over 1700 employees, 70 % in nursing). The analysis considered local agreements permitting quick returns, using both intention-to-treat and per-protocol approaches. Sensitivity analysis included regression models with unit level covariates and inverse probability weighting to adjust for initial differences.
Results
The per-protocol approach and simple regression analysis with fixed effects for unit and time over 2019–2020 showed a less pronounced increase in sickness absence by − 0.7 percentage points (95 % confidence interval [CI]: − 1.3 to − 0.1) for the treatment group compared to the control group, indicating a 13 % lower rate of sickness absence. For the period 2019–2021, the estimate was − 0.5 percentage points (95 % CI: − 1.0 to 0.0). When incorporating covariates and inverse probability weighting, the estimates were more substantial with narrower confidence intervals: − 0.9 percentage points (95 % CI: − 1.4 to − 0.3) for 2019–2020, and − 0.6 percentage points (95 % CI: − 1.2 to − 0.1) for 2019–2021. The estimates from the intention-to-treat approach were consistent with the per-protocol results.
Conclusion
The Working Time Act reform reduced quick returns, and after the reform, the reduction was associated with a smaller increase in sickness absence among healthcare employees. Policymakers and nursing managers should evaluate and adjust the frequency of quick returns to achieve the potential effects on employee well-being, health, and operational efficiency, which in this study was indicated by the reduction in sickness absence.peerReviewe
Sambandet mellan upplevd känsla av tillhörighet och adhd-symtom : En kvantitativ studie bland högskolestuderande i Finland
No full textInledning: Tillhörighet har länge betraktats som ett grundläggande mänskligt behov med avgöande betydelse för psykiskt och fysiskt välbefinnande. Tidigare forskning visar att vuxna med adhd ofta upplever nedsättningar i social funktion, inklusive svårigheter med emotionell reglering, social kognition och relationsskapande. Detta kan påverka individens möjligheter att skapa och upprätthålla stabila och ömsesidiga sociala relationer, vilket i sin tur kan ha betydelse för känslan av tillhörighet.
Syfte: Denna avhandling syftar till att undersöka sambandet mellan självrapporterade adhd-symtom och känsla av tillhörighet bland högskolestuderande i Finland och besvarar tre forskningsfrågor: (1) Finns det ett samband mellan nivån adhd-symtom och känsla av tillhörighet hos högskolestuderande, (2) På vilket sätt relaterar adhd-symtom till upplevd inkludering respektive upplevd exkludering inom känsla av tillhörighet hos högskolestuderande, och (3) Varierar självrapporterade adhd-symtom, känsla av tillhörighet och sambandet mellan dessa beroende på kön och ålder.
Metod: I studien användes en kvantitativ forskningsmetod och data samlades in genom enkäter. Samplet bestod av 98 högskolestuderande i Finland, varav 32,3 % var män och 65,7 % var kvinnor. Medelåldern hos respondenterna var 28,11 år. Två validerade mätinstrument användes.
Resultat: Resultaten visade inget tydligt samband mellan adhd-symtom och övergripande känsla av tillhörighet, men ett signifikant negativt samband mellan adhd-symtom och upplevd exkludering, vilket antyder att högre symtomnivåer kan vara förknippade med lägre upplevelse av att vara utanför. Inga signifikanta skillnader identifierades mellan kön eller åldersgrupper, även om vissa tendenser kunde observeras.
Diskussion: Avhandlingens resultat diskuteras i relation till tidigare forskning och teori
Ozonation of Pharmaceuticals : From single active pharmaceutical ingredients to complex mixtures
No full textThis thesis work investigates the catalytic and non-catalytic ozonation of five active pharmaceutical ingredients (carbamazepine, diclofenac sodium salt, ibuprofen sodium salt, sulfadiazine and sulfamethoxazole), commonly found in aquatic environments. Their kinetics were studied individually, in binary and 5-components mixtures, with each scenario investigated without and in presence of catalyst. The investigated iron modified zeolite catalysts were Fe-H-Beta-25-EIM and Fe-H-Y-30-EIM. In the 5-API mixtures, Fe-H-Y-EIM consistently showed superior performance to mitigate the competitive inhibition of the co-API and to achieve a high degradation of the parental compounds. However, TOC measurements for 5-API mixture that Fe-H-Beta-25-EIM indicated an enhanced mineralization of 82% compared to 41% when non-catalytic ozonation is performed, and 72% in the presence of Fe-H-Y-30-EIM catalyst
Maaseudun yrittäjät : EU:n maaseuturahoituksen tiedotuslehti Lounais-Suomessa
No full textMaaseudun yrittäjät on EU:n maaseuturahoituksen tiedotuslehti Lounais-Suomessa. Lehdestä selviää, miten yritykset ovat kehittäneet toimintaansa ja investoineet EU:n maaseuturahoituksen tuella. Esittelyssä on eri alojen yrityksiä metallialasta matkailuun ja hunajantuotannosta hyvinvointiin. Mukana on ELY-keskusten ja paikallisten Leader-ryhmien rahoittamia yritystukiesimerkkejä
Rautatiesillan tulopenkereen pään geotekninen vakavuus - 3D FEM -tarkastelut
No full textVuonna 2023 Väyläviraston julkaiseman Eurokoodin soveltamisohjeen (Geotekninen suunnittelu – NCCI7) mukaan siltojen tulopenkereiden pään vakavuuden tarkistus silta-aukkoon ja/tai leikkaukseen tulisi lähtökohtaisesti tehdä 3D-laskelmana. Tässä työssä tutkittiin 3D FEM -laskelmin LM71-25 -junakuorman mallintamista ratakiskoihin kohdistuvina viivakuormina sekä määritettiin niitä vastaavat tasaisesti jakautuneet kuormat. Tasaisesti jakautuneen kuorman mallissa kiskoista ja pölkyistä aiheutuvaa taivutusjäykkyyttä edustaa mallissa yksinkertainen laattaelementti. Laskelmat tehtiin kahdelle alikulkuesimerkkitapaukselle: Tapaus A käsitti maanvaraisen ratapenkereen (pohjamaana paksuhko kuivakuorisavi) ja Tapauksessa B oli pohjamaana savi ja ratapenkereen perustamistapana paalulaatta. Työn varsinaiset laskelmat tehtiin yksiraiteiselle ratapenkereelle, mutta vertailulaskelma tehtiin myös kaksiraiteiselle ratapenkereelle (Tapaus A2).
Junakuorman mallintamisen lisäksi työssä selvitettiin murtomekanismin ohjaustarvetta sekä eri rakenneosille (mm. siirtymälaatta, siipimuurit, päätypalkki, paalulaatta ja sillan paaluperustukset) sopivaa mallinnustapaa ja niiden siirtymien vapausasteita. Työssä havaittiin, että sillan rakenneosilla kuten siipimuurilla ja päätypalkilla sekä siirtymälaatalla on paikallisesti stabiliteettia parantava ja siirtymä rajoittava vaikutus. Myös sillan paaluperustukset parantavat vähäisissä määrin tulopenkereen stabiliteettia. Murtomekanismin ohjaaminen tulopenkereen päähän edellyttikin synteettisten vastapenkereiden käyttöä mallissa.
Tapaukselle A kriittisin kuormitustilanne oli sellainen, jossa suuremmat kiskoihin kohdistuvat viivakuormat (86 kN/m + 86 kN/m) asetettiin 6,4 m matkalle siirtymälaatan taakse, ja muualla vaikutti pienempi viivakuorma (44 kN/m + 44 kN/m). Tällöin LM71-25 -viivakuormia vastaava tasaisesti jakautunut kuoma laskelmien perusteella oli 60 kN/m2 (156 kN/m). Tapauksessa B, jossa siirtymälaatan takana on paalulaatta, varmuusluku ei systemaattisesti pienentynyt suurempaa tasaisesti jakautunutta kuormaa käytettäessä, arviolta siitä syystä, että siirtymälaatta ja paalulaatta ottivat vastaan valtaosan kuormituksesta. Paalulaattatapaukselle ei siten voitu määrittää LM71-25 -viivakuormia vastaavaa tasaisesti jakautunutta kuormaa, jota voisi soveltaa tulopenkereen päädyn stabiliteettitarkasteluissa. Näin ollen tulopenkereen päädyn 3D-laskennassa mitoitus voidaan tehdä käyttäen Väyläviraston Paalulaattaohjeessa esitettyä kuormituskaaviota, jossa tasaisesti jakautuneet 6,4 m pituiset viivakuormat 172 kN/m (vastaa LM71 α-kertoimella 1,1, ja 2,6 m pölkkypituudelle jaettuna vastaa 66 kPa kuormaa) sijaitsevat 6,1 m etäisyydellä toisistaan. Kuormat sijoitetaan malliin niin, että voidaan todentaa merkitsevä kuormitusvaikutus penkereen vakavuudelle
Kybertulikomentoja : Venäjän hyökkäykselliset kyberoperaatiot konventionaalisten sotilasoperaatioiden tukena Ukrainassa 2022–2023
No full textVenäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022 on muodostanut vuonna 2014 alkaneesta konfliktista suurimman konventionaalisen sodan Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen. Sodan yhteydessä kyberoperaatiot ovat toimineet osana sotilaallista vaikuttamista. Tässä tutkielmassa selvitettiin, kuinka Venäjä on käyttänyt kyberoperaatioita tukeakseen konventionaalisia sotilasoperaatioi taan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten Venäjä on käyttänyt länsimaisen käsityksen mukaisia kyberoperaatioita tukeakseen konventionaalisia sotilasoperaatioitaan laajamittaisessa hyökkäyksessään Ukrainassa.
Tutkielma toteutettiin laadullisena analyysinä, jossa tarkasteltiin Venäjän kyberoperaatioiden toteutusta sekä niiden merkitystä konventionaalisten sotilasoperaatioiden tukena operatiivis-taktisesta näkökulmasta. Aineistona käytettiin kansainvälisiä raportteja, akateemisia tutkimuksia sekä muita julkisia lähteitä, joiden avulla analysoitiin Venäjän kyberoperaatioita ja niiden vaikutuksia konventionaalisten sotilasoperaatioiden tukena. Tutkimusmenetelmänä toimi aineistolähtöinen sisällönanalyysi, joka mahdollistaa ilmiön tarkastelun ilman valmiita teoreettisia malleja ja se painottaa tutkittavan aineiston pohjalta nousevia havaintoja.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että Venäjä on käyttänyt kyberoperaatioita osana sotilaallista vaikuttamista, mutta niiden operatiivinen tehokkuus on ollut vaihtelevaa. Kyberoperaatioilla on joissain tilanteissa onnistuttu häiritsemään Ukrainan sotilaallista toimintakykyä, mutta niiden vaikutukset ovat jääneet rajallisiksi verrattuna konventionaalisiin asejärjestelmiin, kuten ohjusiskuihin ja epäsuorantulen käyttöön. Merkittävimmät vaikutukset kyberoperaatioilla konventionaalisen operaation tueksi Venäjä saavutti toteuttamalla ensi-iskun kybertoimintaympäristössä juuri ennen laajamittaisen konventionaalisen hyökkäyksen aloittamista. Kyber- ja konventionaalisten operaatioiden välinen koordinaatio vaikuttaa kuitenkin olleen puutteellista, mikä on saattanut rajoittaa niiden vaikuttavuutta osana Venäjän strategiaa Ukrainassa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Venäjän kyberoperaatiot ovat tukeneet perinteisiä sotilasoperaatioita, mutta eivät ole muodostuneet ratkaisevaksi vaikuttamiskeinoksi. Vaikka kybervaikuttaminen on vakiintunut osaksi nykyaikaista sodankäyntiä, se ei ole korvannut perinteistä asevoiman käyttöä, vaan täydentänyt sitä. Kyberoperaatioiden ja konventionaalisen sodankäynnin yhteensovittaminen on osoittautunut haasteelliseksi ja Venäjä on joutunut turvautumaan pääosin perinteisiin asejärjestelmiin saavuttaakseen sotilaalliset tavoitteensa. Tutkimus osoittaa, että hyökkäykselliset kyberoperaatiot soveltuvat huonosti laajamittaiseen kulutussodankäyntiin ja parhaiten tilanteeseen, jossa toimitaan sodan kynnyksen alapuolellanavigointi mahdollist
Ydinaseet Suomen lainsäädännössä : oikeudellinen tarkastelu ydinaseiden Suomeen tuomisen laillisuudesta kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten oikeussääntöjen näkökulmasta
No full textTutkimuksessa tarkasteltiin ydinaseiden oikeudellista asemaa Suomen lainsäädännössä kansallisten oikeusnormien ja kansainvälisten oikeussääntöjen näkökulmasta. Tavoitteena oli systematisoida ja tulkita ydinaseisiin liittyvää sääntelykokonaisuutta erityisesti ydinaseiden hallussapidon, maahantuonnin ja kauttakulun osalta. Tutkimuksessa selvitettiin, millä tavoin kansalliset lait ja Suomea velvoittavat kansainväliset oikeussäännöt rajoittavat ydinaseisiin liittyvää toimintaa, ja miten kansainvälinen tapaoikeus vaikuttaa kyseisten lakien ja velvoitteiden soveltamiseen.
Tutkimusmenetelminä olivat oikeusdogmaattinen metodi sekä kansainvälisen oikeuden tutkimuksen metodologiset periaatteet, kuten valtiosopimusoppi ja kansainvälisen tapaoikeuden tulkinta. Päätutkimusaineistona olivat Suomen ydinaseita sääntelevät kansallinen ja ylikansallinen lainsäädäntö esitöineen sekä valtiosopimukset ja aiheeseen relevantisti liittyvät kansainvälisen tapaoikeuden käytännöt. Tutkimuksen analyysi perustui kansallisten ja kansainvälisten oikeuslähteiden systematisointiin ja tulkintaan, jossa sovellettiin kansallisen oikeuden ja kansainvälisten oikeussääntöjen tulkintaperiaatteita. Normiristiriitojen ratkaisemiseen tutkimuksessa käytettiin oikeustieteissä yleisesti hyväksyttyjä ratkaisustandardeja.
Tutkimustulokset osoittavat, että Suomen alueella ydinaseiden maahantuonti, hallussapito, valmistaminen ja räjäyttäminen ovat kansallisen lainsäädännön nojalla ehdottomasti kiellettyjä. Suomen kansainväliset velvoitteet eivät kuitenkaan muodosta estettä vieraiden valtioiden ydinaseiden maahantuonnille tai hallussapidolle Suomen alueella. Ydinsulkusopimus (SopS 11/1970) asettaa rajoituksia ydinaseiden hallinnan siirrolle ja hallussapidolle ydinaseettomille valtioille. Merioikeussopimuksen (SopS 50/1996) artiklan 17 mukainen viattoman kauttakulun oikeus mahdollistaa kuitenkin ydinaseita kuljettavien valtioalusten kauttakulun Suomen aluevesillä, mikä aiheuttaa normiristiriidan kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten oikeussääntöjen välille. Ilmatilan osalta vieraiden valtioiden ilma-alukset eivät nauti vastaavaa kauttakulkuoikeutta ilman lupaa. Kansallisen lainsäädännön kieltojen perusteella havaittiin, että Suomi ei voisi myöntää lupaa ydinaseiden saapumiselle valtion alueelle ilman poikkeuksellista syytä, kuten hätä- tai pakkotilaa.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten velvoitteiden välillä on eroja, jotka voivat edellyttää tarkempaa kansallista sääntelyä. Erityisesti viattoman kauttakulun osalta ydinaseiden kansallinen lainsäädäntö vaikuttaisi muodostavan normiristiriidan suhteessa kansainvälisiin velvoitteisiin. Tutkimus tuo esiin tarpeen selkeyttää ja mahdollisesti muuttaa Suomen lainsäädäntöä, jotta se vastaisi paremmin kansainvälisten velvoitteiden vaatimuksia ja minimoisi tulkinnalliset ristiriidat erityisesti ydinaseiden kauttakulun osalta. Tutkimuksessa esitetyn de lege ferenda –kannanoton mukaisesti ydinenergialain (990/1987) ja rikoslain (39/1889) mahdolliset muutostarpeet ovat lainsäädäntötyön näkökulmasta maltillisia. Lisäämällä ydinaseiden maahantuomisen ja hallussapidon luvanvaraisuusharkinnan piiriin, Suomi voisi mahdollistaa tarpeen vaatiessa liittolaismaiden ydinaseiden kauttakulun alueellaan rikkomatta muita ydinaseisiin liittyviä kansainvälisiä velvoitteitaan.navigointi mahdollist
Venäjän hyökkäysoperaatioiden vertailu : Afganistan, Georgia ja Ukraina – yhtäläisyydet ja eroavaisuudet armeijaoperaatioiden toteutuksessa
No full textVenäläinen hyökkäysoperaatio on joukko koordinoituja toimia, joilla pyritään toteuttamaan kokonaisvaltainen vaikutus viholliseen ja samanaikaisesti etenemään nopeasti vihollisen puolustusalueelle. Armeijan hyökkäysoperaatiolle tyypillisiä ominaisuuksia ovat kahden portaan hyökkäys, ohjusjoukkojen ja tykistön käyttö, maahanlaskuoperaatiot, maihinnousuoperaatiot, operatiivisesti alisteisten joukkojen taistelutoimet, reservi, armeijan ilmailu ja ilmatuki.
Tutkimuksessa vertaillaan venäläisen armeija-kokoonpanon hyökkäysoperaatioita Afganistanin, Georgian ja Ukrainan sodissa, joita vertailemalla pyritään löytämään yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia eri operaatioiden välillä. Tutkimustehtävänä on kartoittaa, miten armeijan hyökkäysoperaation operatiivinen kokoonpano ja venäläisen hyökkäysoperaation ominaisuudet ovat muuttuneet eri operaatioiden välillä.
Tutkimus perustuu julkisiin lähteisiin, joista valtaosa oli länsimaalaisia. Aineisto koostui kirjoitetusta kirjallisuudesta ja artikkeleista sekä muista internet-julkaisuista. Tutkimus toteutettiin laadullisena teoriasidonnaisena sisällön analyysina. Tutkimusstrategiana käytettiin tapaustutkimusta ja tieteenfilosofisena lähestymiskulmana käytettiin hermeneutiikkaa. Laadullisella tutkimuksella pyrittiin kuvaamaan ja ymmärtämään muutoksia neuvostoliittolaisessa/venäläisessä hyökkäyssodankäynnissä valittujen ominaisuuksien näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin noudattamalla tutkimusprosessin päävaiheita, joita olivat perehtymisvaihe, suunnitteluvaihe, toteutusvaihe ja raportointivaihe. Analyysimenetelmänä käytettiin abduktiivista päättelyä.
Tarkastellessa venäläisen armeijan hyökkäysoperaatioiden eroja ja yhtäläisyyksiä keskeisimpänä samankaltaisuutena oli syvän taistelun oppien säilyminen läpi vuosikymmenien sekä vastustajaan vaikuttaminen koko operaatioalueen syvyydessä. Lisäksi nopea operaatiotempo, kyky kasvattaa voimaa taistelutilassa, tykistön massamainen käyttö sekä maahanlaskujoukkojen käyttö operaatiosuunnassa ovat olleet yhteisiä nimittäjiä tarkastelluissa operaatioissa.
Kaikissa tarkasteltavissa ominaisuuksissa oli havaittavissa eroavaisuuksia, kuten esimerkiksi Afganistanissa maahanlaskujoukkoja saatettiin viedä syvyyteen hyvin etupainoisesti. Merkittävimmät erot olivat teknologian kehityksen tuomat uudet suorituskyvyt. Tästä esimerkkinä voidaan pitää miehittämättömän ilmailun merkityksen räjähdysmäistä kasvua Ukrainan sodassa.
Sotataidollisesta näkökulmasta venäläisillä on kyky suorittaa operatiivisen tason yhteisoperaatioita, joissa yhdistetään eri puolustushaarojen suorituskykyjä. Afganistanin sota osoitti, että heillä on myös kyky muuttaa omia toimintatapojaan vastaamaan vastustajan toimintaan. Samoja havaintoja on tehty myös Ukrainan sodasta yleisellä tasolla. Operatiivisella tasolla merkittäviä muutoksia itse hyökkäysoperaation toteutuksessa ei ilmennyt, kun jätetään huomiotta olosuhteiden ja vastustajan merkitys.navigointi mahdollist