National Library of Finland DSpace Services
Not a member yet
86391 research outputs found
Sort by
Enhancing Cybersecurity in Healthcare : The KyberSoTe Project's Approach to Mitigating Cyber Threats
No full textIn today's digital age, healthcare organisations are increasingly vulnerable to cyberattacks, making cybersecurity a crucial component of healthcare management. Protecting sensitive patient, medical, and personal data against hackers, cybercriminals, and other malicious entities cannot be understated. The CIA triad—confidentiality, integrity, and availability—is fundamental to cybersecurity in healthcare, safeguarding data privacy, accuracy, and access. The Cybersecurity in Everyday Work in the Social and Healthcare Sector (KyberSoTe) project is designed to identify prevalent cyber threats social and healthcare professionals encounter by utilising high-quality research, surveys, and firsthand data. Organisations in the social and healthcare sectors must implement practices to strengthen the cyber-safe behaviour of their personnel. The importance of cybersecurity lies in the presence of educated staff and a robust information security culture, as cybersecurity often relies on human vulnerability. Despite the increasing frequency of cyberattacks, awareness of cybersecurity threats and the impact of individual actions on organisational security remains low among social and healthcare professionals. The social and health sector faces a growing threat from cyberattacks, necessitating preparedness for present and future risks. Hospitals have adopted various strategies, such as enhanced staff training, endpoint management, stakeholder coordination, and anti-virus solutions, to bolster their cyber resilience. National and international organisations recommend measures, including software and application security, infrastructure protection, cloud and IoT security, and robust security management systems. Key components of cyber resilience include access control, information security, network security, and user security. Healthcare facilities can prevent cyberattacks through staff training, routine system updates, and advanced security tools. Prioritising cybersecurity and establishing detailed strategies and contingency plans are crucial for preventing intrusions. Insufficient security standards and a lack of comprehensive security strategies are reasons why hospitals are particularly vulnerable. Preventing data breaches that threaten patient data requires urgent attention to cybersecurity and cyber-hygiene practices. Healthcare institutions must develop clear policies and contingency plans to manage potential cyberattacks and their consequences. Emphasising the importance of cybersecurity, healthcare organisations must take proactive measures to safeguard sensitive patient data and prevent losses from system failures, reputational damage, and other cyberattack-related issues.ei tietoa saavutettavuudest
Digitaalisen kulttuuriperinnön viitearkkitehtuuri, esittely
No full textEsitys Digime2025 – Verkostot kulttuuriperinnön voimavarana -seminaarissa 4.9.2025.kuvilla vaihtoehtoiset kuvauksettaulukot saavutettavialooginen lukemisjärjesty
Decorin-expressing oncolytic herpes simplex virus vector for novel cancer therapy
No full textCancer is still one of the deadliest diseases, although great efforts have beenmade to discover and develop anti-cancer drugs. Therefore, new strategies for cancer treatment need to be developed, and one promising area of research is oncolytic herpes simplex vectors. These vectors have an advantage over conventional treatments due to being less toxic and thereby safer. Furthermore, they can be used in combination with conventional therapies. By the removal of nonessential genes that are responsible for virulence, the vectors retain the ability to infect malignant cells while not harming healthy cells through selective replication. Such vectors have already shown success clinically. In addition, they can also carry transgenes to further suppress tumors, such as immunological or restored dysfunctional genes.
Decorin (DCN) is an extracellular proteoglycan that is expressed in most connective tissues, which is essential for maintaining the normal tissue functions, such as wound healing. It has been noted to be under-expressed in many cancers, and restoration of DCN has tumor-suppressive properties. Due to its important functions in the extracellular matrix, it is a promising transgene for viral vectors, as adjacent cells, which are not directly transduced by the vector, will be affected.
This work is a proof-of-concept study in which the hypothesis that expression of the DCN transgene using an oncolytic herpes simplex vector isa viable strategy for the treatment of cancer was investigated. In this study, the construction and characterization of the DCN-expressing herpes simplex vector was tested, its oncolytic efficacy in vitro was tested, the pulmonary delivery of a marker vector in vivo was tested, and the anti-angiogenic activity of the vector in a chorioallantoic membrane tumor xenograft model was examined.
The results presented in this thesis show that the vector design was successful, as DCN expression was induced by the vector after transduction. Furthermore, expression of the DCN transgene improved the oncolytic efficacy of the herpes simplex vector in vitro. The results also show that pulmonary delivery of marker vectors in vivo is possible by intranasal administration, and that DCN expression reduces angiogenesis in xenografted tumors.
This proof-of-concept thesis concludes that delivery of DCN using an oncolytic herpes simplex vector is a viable and novel strategy for treating cancer. In vivo studies should be conducted to further gain data on its efficacy.Cancer kvarstår som en av de dödligaste sjukdomarna även efter en massivsatsning inom läkemedelsutveckling mot cancer. Det finns ett behov att utveckla nya strategier för att bota cancer, och herpes simplex vektorer är ett lovande forskningsområde, då de orsakar få biverkningar, till skillnad från de konventionella läkemedlen. De kan användas i kombination med andra terapier. Genom att radera icke-essentiella genprodukter som orsakar virulens kan vektorerna behålla sin egenskap att infektera tumörer, men kan inte skada friska celler. Sådana vektorer har redan sett klinisk framgång. Dessutom kan de bära på transgener som tillsvidare hindrar tumörens växt, så som immunologiska eller återställda dysfunktionella gener.
Dekorin är ett extracellulärt proteoglykan som är uttryckt i de flestabindväv, och som är essentiellt för normala funktioner såsom sårläkning. Det har märkts att cancer oftast underuttrycker dekorin och att dekorinets återställning kväver tumörer. På grund av dess extracellulära funktioner är dekorin en lovande transgen för virala vektorer, då närliggande celler sominte är direkt transducerade av vektorn blir påverkade.
Denna avhandling är ett koncepttest som utreder om uttrycket av transgent dekorin med hjälp av en onkolytisk herpes simplex vektor är en framkomlig strategi för bot av cancer. Denna avhandling detaljerar konstruktionen av en dekorinuttryckande herpes simplex vektor, dess karakterisering, dess onkolytiska verkan in vitro, pulmonär leverans av markörvektorer in vivo, och angiogeneshämmande verkan av den nya vektorn i tumörxenograft i chorioallantoismembranmodeller.
Resultaten som framförs i denna avhandling bevisar att konstruktionen av den nya vektorn var framgångsrik, att dekorinuttrycket transduceras i ochmed infektering med vektorn, att dekorinuttryck förbättrar onkolytiska verkan in vitro, att pulmonär leverans av markörvektorer är genomförbart med intranasal administration, och att dekorinuttryck inhiberar angiogenes i tumörxenograft.
Denna koncepttestavhandling kommer till slutsatsen att dekorinuttryckning med en onkolytisk herpes simplex vektor är en möjlig strategi för att utveckla nya cancerterapier, och att framtida in vivo experiment bör anföras för att erhålla mer data om vektorns antitumöra verkan.navigointi mahdollist
Digikompassin päivittäminen ja OKM digitoimiston pj-kausi 2025–2026
No full textEsitys Digime2025 – Verkostot kulttuuriperinnön voimavarana -seminaarissa 4.9.2025.looginen lukemisjärjesty
Opiskeluperusteisen maahanmuuton viimeaikainen kehitys
No full textOpiskeluperusteisten ensimmäisten oleskelulupien määrä lähti vuonna 2021 runsaaseen kasvuun. Kumpanakin vuonna 2023 ja 2024 niitä myönnettiin noin 12 000, kun 2010-luvun lopulla määrä oli noin 5 000 vuodessa. Suurin osa kasvusta on tullut korkeakoulututkintoa varten myönnetyistä oleskeluluvista, joiden tarkasteluun tässä raportissa keskitytään.
Vuonna 2024 korkeakoulututkintoa varten oleskeluluvan saaneista kaksi kolmasosaa oli Etelä-Aasian maiden kansalaisia. Tulijat ovat aiempaa vanhempia, ja yhä useammalla on perheenjäseniä mukanaan. Korkeakouluopintoja varten ensimmäisen oleskeluluvan saaneita oli vuonna 2023 noin 8 000, ja vuoden sisällä näiden lupien alkamisesta noin 4 500 heidän perheenjäsentään oli saanut perheperusteisen oleskeluluvan. Oleskeluluvan saavien perheenjäsenien määrä vielä kasvaa vuotta pitemmällä tarkasteluvälillä. Opiskeluperusteisten oleskelulupien vaikutus maahanmuuton kokonaismäärään siis kertautuu perheenjäsenten kautta.
Viime vuosina korkeakouluopintoja suorittamaan tulleet ovat hakeutuneet vähän aiempaa useammin ammattikorkeakouluopintoihin, mutta tulijat jakautuvat melko tasan niiden ja yliopisto-opintojen kesken. Suoritettavat yliopistotutkinnot ovat pääasiassa kaksivuotisia maisterintutkintoja. Lähes puolet tulijoista opiskelee tekniikan aloja tai ICT-alaa, eli paljon tavallisemmin kuin opiskelijat keskimäärin. Terveys- ja hyvinvointialojen suosio on kuitenkin kasvanut suhteessa paljon.
Oleskeluluvalla korkeakoulututkintoa opiskelevat suorittavat enemmän opintoja lukuvuotta kohti ja valmistuvat nopeammin kuin muut opiskelijat. Ero alkoi syntyä kuitenkin vasta lukuvuodesta 2018–2019 alkaen. Elokuussa 2017 tai myöhemmin opintonsa aloittaneet kolmansien maiden kansalaiset ovat joutuneet maksamaan lukuvuosimaksuja, vaikka moni heistä onkin saanut korkeakoulujen myöntämiä avustuksia maksujen kattamiseen.
Oleskeluluvalliset työskentelevät harvemmin ja saavat vähemmän palkkatuloja kuin muut opiskelijat. Suurin osa tulijoista myös edistää opintojaan. Opiskeluperusteiselta oleskeluluvalta työluvalle vaihtaminen ennen valmistumista on kuitenkin ollut kasvava ilmiö, mutta niin tekeminen ei välttämättä tarkoita opintojen lopettamista. Oleskeluluvan perustetta vaihtamalla on nimittäin voinut välttyä lukuvuosimaksuilta.
Suomalaisiin korkeakouluihin kolmansista maista hakeneiden määrä romahti vuonna 2025, mihin lienee vaikuttanut hakemusmaksun käyttöönotto. Korkeakoulupaikan vastaanottaneiden määrä säilyi kuitenkin suunnilleen vuoden 2024 tasolla. Opiskeluperusteinen maahanmuutto näyttää siis vuonna 2025 pysyvän korkealla tasolla. Muutoksia voi kuitenkin olla tiedossa: syksyllä 2026 tai myöhemmin opintonsa aloittavien kolmansien maiden kansalaisten lukuvuosimaksujen pitää olla täyskatteellisia, ja maksujen kiertämistä pyritään estämään.nonPeerReviewe
Snow Plough Deflection Beams on the Finnish Railway Network
No full textSuomen rataverkolla on tavattu käyttää teräspalkista valmistettuja auraussuojia suojaamaan lumiaurojen osumilta sellaisia herkkiä radan laitteita, jotka on käytännön syistä pakko asentaa lähelle kiskoja. Auraussuojia on käytetty 1960-luvulta alkaen, ja niiden käyttö on nykyisin hyvin vakiintunutta, mutta erillistä dokumentaatiota tai ohjeistusta niiden käytölle on olemassa erittäin vähän. Vakiintuneita auraussuojien käyttökohteita ovat muun muassa vaihteiden sähkökääntölaitteet, akselinlaskijat, erotusjaksojen magneetit ja kaluston kunnon valvontalaitteet.
Tämän diplomityön tavoitteena on selvittää, millainen on Suomessa vakiintunut käytäntö auraussuojien käytössä. Työssä hyödynnetään ensisijaisesti kirjallisuuslähteitä. Kirjallisuutta ja dokumentaatiota auraussuojista oli kuitenkin käytettävissä hyvin rajallisesti, minkä vuoksi täydentävinä lähteinä olivat käytössä empiirinen havainnointi rataverkolta ja vuosien varrella auraussuojien kanssa tekemisissä olleiden asiantuntijoiden haastattelut.
Työssä myös vertaillaan Suomessa vakiintunutta auraussuojien käyttöä ulkomaisiin vastaaviin ratkaisuihin. Vertailtaviksi maiksi valikoituivat Norja ja Ruotsi, joissa sekä lumiolosuhteiden että junaliikenteen määrän katsottiin olevan monin paikoin verrannollisia suomalaisiin olosuhteisiin. Radan laitteiden suojaaminen lumiauroilta on toteutettu hyvin eri tavoin näissä maissa. Ruotsissa on pyritty sijoittamaan kaikki radan komponentit kiskon pinnan alapuolelle, eivätkä lumiaurat ulotu kiskon pinnan alle. Näin erillistä auraussuojausta ei tarvita, kun konfliktipisteiden määrä on minimoitu. Norjassa puolestaan on tavattu käyttää hyvin samanlaista auraussuojaa kuin Suomessa. Siitä on 2020-luvulla kehitetty myös parannettu versio, jonka katsotaan olevan kustannustehokkaampi, turvallisempi, pitkäikäisempi ja suojaavan radan laitteita selvästi edeltäjäänsä paremmin.
Esiteltyjen kotimaisten ja ulkomaisten auraussuojakäytäntöjen perusteella esitetään sovellettu ohje parhaiksi katsotuista auraussuojien käyttötavoista eri käyttökohteissa. Tätä ohjetta voidaan hyödyntää mahdollisesti tulevaisuudessa asiaa koskevaa suunnitteluohjetta laadittaessa tai jo nykyisin sellaisenaan ohjaamaan epäselviksi koettuja auraussuojien asennuskohteita. Auraussuojien vakiintuneet käyttökohteet ja -tavat saatiin käytettävissä olleen aineiston perusteella kartoitettua laajasti, ja niistä esitetään kaikki löydetyt käytössä olevat ratkaisut.
Parhaiksi katsottujen auraussuojaratkaisujen lisäksi esitetään joitain muita mahdollisuuksia parantaa radan laitteiden suojausta lumiauroilta. Norjalaisen mallin mukainen paranneltu auraussuoja olisi suhteellisen helposti otettavissa käyttöön ilman muutoksia auraussuojien käyttöperiaatteisiin. Muina mahdollisuuksina nousivat esille myös aurausmerkkien parantaminen, konenäön, paikannuksen tai etäluettavien tunnisteiden käyttö lumiaurojen terien ja siipien ohjaamiseen inhimillisen virheen minimoimiseksi sekä radan laitteiden sijoittaminen ruotsalaisen mallin mukaisesti lumiaurojen ulottumien ulkopuolelle
Envelope Flame and Thermal NO in Black Liquor Combustion : Experimental and Modelling Studies
No full textThe work presented in this thesis consists of experimental and modelling studies of the role of the envelope flame and thermal NO in black liquor combustion in recovery boilers. The envelope flame refers to the flame that can form around a black liquor droplet during pyrolysis as the pyrolysis gases react with oxygen present in the surrounding gas.
Experimental work in pyrolysis of black liquor was done to quantify the initial split of nitrogen between volatiles and char. Altogether, 12 black liquors were analysed, including 4 softwood and 3 hardwood ones corresponding to different levels of lignin reduction. A large difference was seen in the split among liquors, indicating that the split of nitrogen between volatiles and char is liquor specific. Lignin removal did not affect the split for the softwood liquor, while the nitrogen remaining in the char increased for the hardwood liquor.
The amounts of nitrogen that remained in the char and of nitrogen that formed NO were studied using interrupted laboratory-scale combustion experiments. Complementary modelling work was done to determine which species were unaccounted for in experiments. Modelling of the experiments showed that only NO and N2 were present as post flame species, regardless of the primary nitrogen species.
Experiments were carried out with either Ar or N2 as background gases to determine if thermal NO was formed in the envelope flame. Thermal NO was formed in temperatures above 900°C with 15% O2 and 1000°C with 10% O2. A recovery boiler CFD model was used to investigate how much volatiles were released under conditions where thermal NO was observed in experiments. According to the recovery boiler CFD model, no volatiles are released in the boiler under these conditions.
CFD simulation of the recovery boiler including thermal NO formation was carried out to also investigate formation of thermal NO in the bulk furnace gas. Outlet NO increased 18% when thermal NO was considered in the model. Thermal NO was not generally formed in the furnace gas. Instead, thermal NO formed at the bottom of the boiler were the primary air encountered the hot char bed.
To determine the presence of the envelope flame in the boiler, a new criterion for the presence of the envelope flame was developed. The criterion is based on the ignition delay time of the volatiles leaving the droplet. Experiments to build a flame map were conducted to validate the criterion. The criterion accurately predicted the presence of the envelope flame at 900°C. At 800°C, it showed inconsistencies, most likely due to the volatile composition used for the ignition delay calculations.
A fully coupled CFD simulation with coupled envelope flame prediction using the developed envelope flame criterion was conducted. Source terms were adjusted to account for the presence of the envelope flame. In the model, close to 20% of the volatile release occurred with envelope flame. The presence of the envelope flame did not significantly impact the temperature and oxygen concentrations of the boiler. Nitrogen chemistry was affected, with 20% less NO being found at the outlet. This NO reduction was found to be due to the reduction to N2 in the envelope flame as well as a more active NO reburning chemistry.Arbetet som presenteras i denna avhandling består av experimentella och modelleringsstudier av pyrolyslågan och termisk NO i svartlutsförbränning i sodapannor. Med pyrolyslågan avses den låga som uppstå runt en svartlutsdroppe som följd av att pyrolysgaserna brinner då de reagerar med syre från den omgivande gasen.
Experimentellt arbete med pyrolys av svartlut utfördes för att kvantifiera den initiala uppdelningen mellan flyktiga ämnen och kol i koksen. Totalt analyserades 12 svartlutar, inklusive 4 barrved och 3 lövved som motsvarar olika nivåer av ligninreduktion. En stor skillnad sågs i uppdelningen mellan lutar, vilket indikerar att uppdelningen av kväve mellan flyktiga ämnen och kol är specifik för varje lut. Ligninborttagning påverkade inte uppdelningen för barrvedsluten, medan kvävet som återstod i kolet ökade för lövvedsluten.
Mängderna av kväve som återstod i kolet och av kväve som bildade NO studerades med hjälp av avbrutna förbränningsförsök i laboratorieskala. Modelleringsarbete utfördes för att komplettera experimenten. Modellering av experimenten visade att endast NO och N2 finns i rökgasen vid utloppet av reaktorn oavsett i vilken form kvävet (NH3, HCN, NO) var i pyrolysgaserna.
Experiment utfördes med antingen Ar eller N2 som bakgrundsgaser för att avgöra om termisk NO bildades i pyrolyslågan. Termisk NO bildades vid temperaturer över 900°C med 15% O2 och 1000°C med 10% O2. En CFD-modell av sodapannan användes för att undersöka hur mycket flyktiga ämnen som frigjordes under förhållanden där termisk NO observerades i experimenten. Enligt CFD-modellen, frigörs inga flyktiga ämnen i pannan under dessa förhållanden.
CFD-simulering av sodapannan utfördes också för att undersöka bildningen av termisk NO i den huvudsakliga rökgasen (utanför pyrolyslågan). Utlopps-NO ökade med 18% när termisk NO beaktades i modellen. Termisk NO bildades generellt inte i ugnsgasen. Istället bildades termisk NO i botten av pannan där primärluften mötte den heta koksbädden.
För att bestämma närvaron av pyrolyslåga i pannan utvecklades ett nytt kriterium för närvaron av pyrolyslåga. Kriteriet baseras på tiden som behövs för antändning av de flyktiga ämnena som lämnar droppen. Experiment för att bygga en flammkarta genomfördes för att validera kriteriet. Kriteriet förutsade noggrant närvaron av pyrolyslågan vid 900°C. Vid 800°C visade det inkonsekvenser, troligen på grund av den flyktiga sammansättningen som användes för antändningstidsberäkningarna.
En CFD-simulering av sodapanna för att prediktera närvaron av pyrolyslåga med hjälp av det utvecklade omslutningsflamkriteriet genomfördes. Källtermer justerades för att ta hänsyn till närvaron av pyrolyslågan. I modellen skedde nära 20% av den flyktiga frigörelsen med pyrolyslåga. Närvaron av pyrolyslåga påverkade inte signifikant temperatur- och syrekoncentrationerna i pannan. Däremot påverkades kvävekemin. I simulering med pyrolyslåga, var NO 20% lägre vid panans utlopp. Denna NO-reduktion berodde på reduktionen till N2 i pyrolyslåga samt en mer aktiv återförbränningskemi där NO reagerar först till HCN och vidare till NO och N2.navigointi mahdollist
Microfluidics-enabled nanoparticles : a mechanistic study from synthesis to characterization
No full textThe advancement of nanotechnology has significantly boosted avenues within drug delivery, diagnostics, and real-time imaging. Among various nanostructures, hybrid nanostructures constituted from two or more distinct materials, often assembled as core-shell nanoparticles, are emerging as promising multifunctional platforms due to their modular design prospects and tunable surface properties. However, translating these structures from lab-scale synthesis to controlled and scalable production remains a significant barrier. Microfluidics offers a compelling solution due to its ability to maintain fluid dynamics and produce nanoparticles with high precision. Despite various advantages provided by microfluidics, several gaps in microfluidic engineering, analysis of flow regimes, understanding shell assembly, and correct nanomaterial characterization are essential to strategic and reproducible synthesis of nanoparticles (single component/core-shell).
This thesis first sets out to engineer a microfluidic platform for nanoprecipitation, exploring a novel, label-free imaging method to optimize flow regimes through Gaussian window mean squared error (MSE) analysis of chaotic flow. Based on this analysis, slow vortexing and chaotic flow behaviors were characterized. Their role in reducing particle size and improving uniformity and customization was established, enabling controlled nanoparticle synthesis. Building on these findings, a microfluidic-assisted platform was optimized to synthesize core–shell nanostructures with mesoporous silica nanoparticles (MSNs) as cores and charged dextran-based polymers as shells. Detailed characterization via dynamic light scattering (DLS), transmission electron microscopy (TEM), and molecular dynamics (MD) simulations showed that polymer encapsulation is primarily driven by electrostatic and hydrogen bonding interactions. In contrast, for hydrophobic cores, π–cation and van der Waals forces govern shell formation independent of surface charge.
Correct nanomaterial characterization is equally critical for quality nanomaterial synthesis. These involve setting correct measurement conditions, applying appropriate models, and interpreting data in the correct physicochemical context. One of the most critical parameters is electrokinetic behavior, which is often measured by zeta potential. In solution, ionized buffer molecules can interact with polymer nanoparticles, potentially altering their electrokinetic behavior. Significant interactions can distort the zeta potential, leading to misinterpretations of nanoparticle colloidal stability and surface chemistry, properties crucial to successful synthesis, characterization, and behavioral prediction of nanoparticles. This thesis establishes the role of hydrogen-bonded interactions in causing unexpected zeta potential effects such as suppression or inversion, thereby implying the importance of optimizing experimental conditions during nanomaterial characterization.
In conclusion, this thesis provides valuable insights into the rational design and synthesis of nanomaterials by optimizing fluid flow dynamics and interfacial chemistry, while also offering reliable strategies for material characterization. These contributions support the development of a robust nanoplatform for broader applications in the biomedical and pharmaceutical fields.Utvecklingen inom nanoteknologi har avsevärt främjat möjligheterna inom läkemedelsadministration, diagnostik och realtidsavbildning. Bland olika nanostrukturer framträder hybrida nanostrukturer, som består av två eller fler distinkta material och ofta är uppbyggda som s.k. kärna–skal-nanopartiklar, som lovande multifunktionella plattformar tack vare deras modulära designmöjligheter och justerbara ytegenskaper. Att överföra dessa strukturer från syntes i laboratorieskala till kontrollerad och skalbar produktion utgör dock fortfarande ett betydande hinder. Mikrofluidistik erbjuder en attraktiv lösning tack vare sin förmåga att finjustera vätskeflöden och möjliggöra kontinuerlig produktion av nanopartiklar. Trots de många fördelarna med mikrofluidistik krävs ytterligare förståelse inom mikrofluidistikteknik, analys av flödesregimer, förståelse av deponering av beläggningar (”skal”) samt korrekt karakterisering av nanomaterial för en strategisk och reproducerbar syntes av nanopartiklar.
Denna avhandling inleder med att utveckla en mikrofluidistik plattform för nanoutfällning och undersöker en ny, märkningsfri avbildningsmetod för att optimera flödesregimer genom analys av kaotiskt flöde med hjälp av Gaussisk fönstermedelvärdeskvadratfel (MSE). Baserat på denna analys kunde långsam virvelbildning och kaotiska flödesbeteenden karaktäriseras. Deras roll i att minska partikelstorlek och förbättra uniformitet och anpassningsbarhet fastställdes, vilket möjliggjorde kontrollerad syntes av nanopartiklar. Med dessa resultat som grund optimerades en mikrofluidistikassisterad plattform för syntes av kärna–skal-nanostrukturer med mesoporösa kiseldioxidnanopartiklar som kärnor och positivt eller negativt laddade dextranbaserade polymerer som skal. Detaljerad karakterisering via dynamisk ljusspridning (DLS), transmissionselektronmikroskopi (TEM) och molekyldynamik-simuleringar (MD) visade att polymerinkapsling huvudsakligen drivs av elektrostatisk växelverkan och vätebindning. För hydrofoba kärnor styrs däremot skalbildningen av π–katjon- och van der Waals krafter, oberoende av ytans laddning.
Korrekt karakterisering av nanomaterial är avgörande för högkvalitativ syntes. Detta omfattar att ställa in rätt mätförhållanden, tillämpa lämpliga modeller och tolka data i rätt fysikalisk-kemisk kontext. En av de mest kritiska parametrarna är det elektrokinetiska beteendet, som ofta mäts via zeta-potentialen. I lösning kan joniserade buffertmolekyler växelverka med polymernanopartiklar och därmed påverka deras elektrokinetik. Betydande interaktioner kan förvränga zeta-potentialen, vilket leder till feltolkningar av nanopartiklars kolloidala stabilitet och ytkemi – egenskaper som är avgörande för lyckad syntes, karakterisering och förutseende av nanopartiklars beteende. Denna avhandling fastställer vätebindningars roll i att orsaka oväntade effekter på zeta-potentialen, såsom dämpning eller inversion, vilket understryker vikten av att optimera de experimentella förhållanden vid karakterisering av nanomaterial.
Sammanfattningsvis ger denna avhandling värdefulla insikter i rationell design och syntes av nanomaterial genom att optimera vätskeflödesdynamik och gränsytkemi, samt erbjuder tillförlitliga strategier för materialkarakterisering. Dessa bidrag stöder utvecklingen av en robust nanoplattform för bredare tillämpningar inom det biomedicinska och farmaceutiska området.navigointi mahdollist
Envisioning New Ways to Use Economic Sanctions and Weaponisation in the Future
No full textAccording to Clausewitz, war is a continuation of politics by different means (Clausewitz, 1832). The most common method of waging war is to utilise military force; however, other tools are being increasingly employed to persuade the opponent. War is progressively fought using means beyond military action, also targeting societies rather than solely the armies on the battlefield (Gerasimov, 2013; Galeotti, 2022). Economic sanctions and weaponisation are instruments employed to target societies during warfare. This study examines the evolution of economic sanctions and weaponisation and their potential future use. It also explores the mechanisms by which sanctions are designed to function and the conditions under which they prove effective. As sanctions progress over time, a key question remains: What type of economic sanctions might we anticipate, and how could weaponisation be employed in the future? To answer this question, a science fiction tool by Hiltunen and Huhtinen, (2022) is used to create scenarios of how the enemy could use economic sanctions and weaponization in technologically dependent societies of the future. The study aims to assess whether such a tool can generate new insights into the future effects of economic sanctions and weaponisation in a technology-dependent society. This article describes two scenarios that show how different sanctions and weaponisation can affect specific technologies. It highlights that by assessing society's critical functions and the technologies required to support these functions, vulnerabilities can be pinpointed—vulnerabilities that an adversary may exploit. From there, effective strategies can be devised to lessen the impact of economic sanctions and weaponisation. This paper holds importance as it proposes that innovative science fiction tools can be instrumental in reflecting on the future of economic sanctions and weaponising. Often perceived solely as entertainment, science fiction possesses the ability to explore diverse strategies regarding future warfare. Furthermore, the paper develops various sci-fi scenarios to analyse the weaknesses of a society reliant on technology.ei tietoa saavutettavuudest
Suomen ydinasepolitiikka osana liittoumaa : ydinasepelotteen ja ydinasevalvonnan tasapaino
No full textSuomen Nato-jäsenyys merkitsi liittymistä puolustusliittoon, jonka turvallisuuden äärimmäinen tae perustuu ydinasepelotteeseen. Suomi on ollut aktiivinen toimija ydinasevalvonnassa ja pyrkinyt edistämään kansallista turvallisuutta osana kansainvälistä ydinasevalvontajärjestelmää koko ydinaseiden historian ajan. Suomen turvallisuuspolitiikka on kuitenkin muuttunut, sillä Nato-jäsenyyden myötä ydinasevalvontapolitiikan rinnalle on noussut ydinasepelotepolitiikka osana liittokunnan strategiaa. Tämä tutkielma tarkastelee, mitkä tekijät vaikuttavat Suomen ydinasepolitiikan tasapainoiluun muuttuneessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa.
Tutkimus perustuu uusrealismiin ja peloteteoriaan, joiden avulla analysoidaan, miten Suomi on pyrkinyt turvaamaan kansallisen turvallisuutensa yhdistämällä ydinasevalvonnan ja ydinasepelotteen osaksi strategista toimintaympäristöään. Laadullinen teoriaohjaava sisällönanalyysi kohdistuu Suomen valtion virallisiin asiakirjoihin, kuten hallitusohjelmaan ja selontekoihin. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään Ulkoministeriön asevalvonnan ajankohtaiskatsauksia sekä ydinasevalvontaa ja -pelotetta käsitteleviä puheita ja tiedotteita.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että perustavanlaatuisesti muuttunut turvallisuusympäristö on pakottanut Suomen kasvattamaan ydinasepelotteen poliittista painoarvoa samalla kun ydinasevalvontapolitiikan merkitys on heikentynyt. Venäjän aggressiivinen toiminta ja kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän heikentyminen ovat asettaneet Suomen tilanteeseen, jossa ydinasepelotteeseen turvautuminen on välttämätöntä. Myös kansainvälisten kumppanuuksien merkitys korostuu, sillä ne vaikuttavat Suomen tasapainoiluun ydinasepolitiikassa ja määrittävät sen liikkumavaraa ydinasevalvonnan ja -pelotteen välillä.
Johtopäätösten mukaan Suomi on aiemmin tasapainoillut ja tasapainoilee jatkossakin dynaamisesti ydinasepolitiikkansa eri ulottuvuuksien välillä. Tasapainoilua tapahtuu erityisesti suurvaltojen ja ennen kaikkea Venäjän muodostaman strategisen paineen alla. Tulevaisuudessa Suomi voi vahvistaa turvallisuuttaan ydinasevalvonnan keinoin tai painottaa ydinasepelotteen merkitystä riippuen kansainvälisen tilanteen kehityksestä. Suomen strateginen lähestymistapa on joustava, mikä mahdollistaa turvallisuuspoliittisten painopisteiden mukauttamisen muuttuviin olosuhteisiin. Nato-jäsenyyden myötä Suomi osallistuu Naton ydinasepelotteeseen, mutta samalla Suomi pyrkii ylläpitämään ja edistämään kansainvälistä ydinasevalvontaa. Kahden raiteen politiikka luo kuitenkin haasteita, sillä ydinasepelotteen uskottavuus voi heikentää ydinasevalvonnan vaikutuksia, ja toisaalta aktiivinen ydinasevalvonta voi rajoittaa ydinasepelotteen tehokkuutta.navigointi mahdollist