National Library of Finland DSpace Services
Not a member yet
86391 research outputs found
Sort by
Conversion of phosphogypsum into clean intermediates for calcium carbonation
No full textAfter centuries of an economic linear model based on resource exploration and waste generation, environmental impacts such as climate change, loss in biodiversity and natural resources scarcity are challenges faced by the current generation. As a response, alternative approaches that promote a circular economy, where waste is reduced and revalorized, have gained attention over the years. Based on this, this thesis aims to investigate the production of a cleaner calcium-based intermediate from phosphogypsum (PG), a solid residue from the phosphoric acid production, to undergo carbonation. Two approaches were assessed: the precipitation of an intermediate (calcium hydroxide) in alkaline media and obtaining a liquid intermediate with salt solutions. Experimental results showed that the first approach was not feasible in aqueous ammonia and, when feasible in stronger alkaline solution, the solid intermediate was not pure. As to the second approach, ammonium chloride (NH4Cl) and sodium chloride (NaCl) were assessed with the first one having a remarkable result of 60.67% calcium extraction yield and 81.91% of mass loss with a 3M NH4Cl solution, 1:50 mg/L solid-liquid ratio, at 60 °C, and over 60 minutes. Additionally, NaCl and NH4Cl were compared under different conditions, which showed that NH4Cl is more appropriate for calcium extraction from the studied PG sample. A carbonation with aqueous ammonia was also performed to verify the feasibility of producing calcium carbonate with an intermediate obtained with NH4Cl. Analyses of the solid product indicated that carbonation was achieved, and a single-phase calcium carbonate (calcite) was produced. However, its purity level still needs further investigation. The life cycle assessment for the proposed route – obtaining an intermediate with NH4Cl followed by carbonation - showed that the NH4Cl production was the main contributor to the process environmental footprint. Nonetheless, when compared to stockpiling PG and industrial production of calcium carbonate, the utilization of PG has a lower overall environmental impact, suggesting a promising route for PG revalorization
Luottamus, reiluus ja yhteinen tavoite : yhdistävät tekijät joukkuehengen kehittämisessä urheilu- ja sotilasjoukkueessa
No full textJoukkuehenki on monimutkainen ilmiö, joka ilmenee kaikissa ihmisistä muodostuvissa ryhmissä. Joukkuehenki nähdään positiivisena työkaluna, joka lisää ryhmän mahdollisuuksia menestyä tehtävissään. Joukkuehenki negatiivisena taas koetaan menetystä laskevana tekijänä. Tutkielman tavoitteena on selvittää yhdistäviä tekijöitä joukkuehengen kehittämisessä urheilu- ja sotilasjoukkueen välillä. Tutkimus rajautuu käsittelemään 18 – 23 vuotiaiden poikien nuorisomaajoukkueita sekä laskuvarjojääkärikomppanian varusmiehistä muodostuvia joukkoja. Tutkimusta tehdään sotilaskouluttajan sekä urheilujoukkueen valmentajan näkökulmasta.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Tutkimuksen teoreettinen perusta rakentuu urheilujoukkueelle kehitetyn ryhmäkiinteyden muodostumista kuvaavan mallin ympärille, jonka tutkija muokkasi teoreettiseen viitekehykseen sopivaksi. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla jääkiekon sekä salibandyn nuorisomaajoukkueiden valmentajia ja laskuvarjojääkärikomppanian kouluttajia. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Analyysin tuloksena ilmaisut ryhmiteltiin viiden eri teeman mukaisesti: yhteinen identiteetti, yksilölliset tekijät, johtamisen tekijät, yhteistyön tekijät sekä ryhmäkiinteys. Teemat muodostettiin teoriaperustan pohjalta.
Tutkimustuloksista voidaan todeta kaikkien teemojen vaikuttavan joukkuehengen kehittymiseen. Kaikkien teemojen alta on analysoitavissa yhdistäviä tekijöitä molemmille joukkueille. Keskeisimpänä yhdistävänä tekijänä joukkuehengen kehittymisessä vaikutti johtamisen tekijät, joista erityisesti esiin nousivat vuorovaikutuksellisuus, johdonmukaisuus sekä oikeudenmukaisuus. Johtajan esimerkillisyyden vaikutus tunnistettiin molemmissa joukkueissa, mutta sotilasjoukon osalta sen koettiin vaikuttavan enemmän joukkuehenkeen kuin vertailuryhmässään. Ryhmäkiinteys jakautui tutkimuksessa tehtäväkiinteyteen sekä sosiaaliseen kiinteyteen. Tehtäväkiinteyden merkitys korostui molemmissa joukkueissa, mutta sosiaalisen kiinteyden merkitys oli suurempi sotilasjoukkueella kuin urheilujoukkueella.
Tutkimustuloksista voidaan tehdä kolme keskeistä johtopäätöstä, joiden analysoitiin vaikuttavan kaikkien teemojen välillä. Ensimmäisenä tekijänä on luottamus, jonka tulee ilmaantua positiivisessa joukkuehengessä kaikilla eri tasoilla. Toisena tekijänä on reiluus. Reiluus koettiin johdonmukaisena, oikeudenmukaisena ja rehellisenä toimintana, jonka vaikutukset ovat positiivisia joukkuehengen kehittymisen kannalta. Kolmantena tekijänä on yhteinen tavoite. Tavoitteet selkeyttävät yksilön tehtävää osana joukkuetta sekä lisäävät sitoutumista joukkueeseen. Tämä vaikuttaa keskeisesti joukkuehengen kehittymiseen.navigointi mahdollist
Depicting interactions of human primary amine oxidase and Siglec9 in inflammation
No full textInflammation is a fundamental biological process which protects the body against pathogens and diseases. A key feature of inflammation is the recruitment of immune cells, such as leukocytes, to the site of inflammation through extravasation. Among the proteins involved, human primary amine oxidase (hAOC3), member from the copper amine oxidases family (CAOs) and sialic acid immunoglobulin-like lectin-9 (Siglec-9) play a crucial role, which is studied in this thesis. However, their overexpression and dysregulation in certain diseases lead to chronic inflammation and make them potential targets for therapeutic innovation. hAOC3 and Siglec-9 interact through multivalent interactions, (1) the surface loop from Siglec-9-C22 domain binds to hAOC3 active site and (2) Siglec-9-V domain recognizes sialic acid termini on hAOC3 N-glycosylations.
This thesis aimed to understand the dynamics and interactions between hAOC3 and Siglec-9 using structural bioinformatics approaches such as modeling, molecular dynamics simulations, normal mode analysis, docking and free energy calculations. hAOC3 structure is well characterized and has been extensively studied, whereas Siglec-9 structure remains largely unknown. In this thesis, hAOC3 dynamics revealed an enlargement of the active site cavity, allowing better accessibility. Additionally, domains surrounding the active site exhibited larger movements contributing to the overall shape of the active site cavity. Modeling Siglec-9 was a crucial step in this research, as it provided the basis for identifying potential interaction inhibitors of the interactions.
The labeled Siglec-9-C22 peptide targets hAOC3 on the inflammatory sites and can be imaged by positron emission tomography (PET) imaging. This study contributed to understanding its binding mode and also facilitated the design of smaller peptides with high affinity as well as a new negative control peptide applicable across. Interaction of Siglec-9-V had not been previously studied and this research identified glycomimetic compounds that could exhibit higher affinities than hAOC3 N-sialoglycans.
In summary, this work advances the understanding of hAOC3 flexibility, its multivalent interactions with Siglec-9, and their molecular interactions in inflammation. The findings provide a foundation for developing optimized peptide- and glycan-based compounds that could serve as novel anti-inflammatory therapeutics and imaging tracers.La réaction inflammatoire est une réponse de l’organisme pour se protéger contre les infections et maladies. L’inflammation est caractérisée par la migration des cellules immunitaires, par exemple, les leucocytes passant des vaisseaux sanguins vers le site d’inflammation: c’est la diapédèse leucocytaire. De nombreuses protéines sont impliquées dans la diapédèse, dont l’enzyme oxydant les amines primaires humaine (hAOC3), de la famille des amines oxydatives dépendantes du cuivre, et l’immunoglobuline de type lectine qui interagit avec les acides sialiques (Siglec-9) qui sont étudiées dans cette thèse. Dans de nombreuses pathologies, ces deux protéines sont sur-exprimées et dérégulées, entrainant une inflammation chronique, ce qui en fait des cibles thérapeutiques potentielles. hAOC3 et Siglec-9 s’associent avec de multiples interactions, (1) un peptide de Siglec-9 est capable de se lier dans le site actif de hAOC3; tandis (2) qu’un autre domaine de Siglec-9 reconnaît les acides sialiques aux extrémités N-glycosylations de hAOC3.
Cette thèse a pour objectif d’étudier la flexibilité et les interactions entre Siglec-9 et hAOC3 en utilisant des techniques de bio-informatiques structurales, telles que la modélisation moléculaire, l’analyse des modes normaux, les simulations de dynamiques moléculaires, l’amarrage moléculaire et les calculs d’énergies libres.
La structure de la protéine hAOC3 est bien connue et a été étudiée dans de nombreuses recherches, tandis que la structure de Siglec-9 n’a pas encore été résolue. La dynamique de hAOC3 a mis en évidence une expansion et une variabilité d’accessibilité des sites actifs et domaines autour durant l’inflammation. La modélisation moléculaire de Siglec-9 a constitué une étape clé pour identifier de potentiels inhibiteurs des interactions protéine-protéine.
Un peptide libellé Siglec-9-C22 cible hAOC3 sur les sites inflammatoires et cela peut être visualisé avec la tomographie par émission de positrons (TEP). Cette thèse a permis de mieux comprendre les détails structuraux de l’interaction ainsi qu’à la conception de nouveaux petits peptides présentant une bonne affinité et d’un nouveau peptide contrôle négatif, applicable lors de tests sur différentes espèces. L’interaction de Siglec-9-V, peu étudiée auparavant, a permis d’identifier des composés mimant des glycanes, susceptibles de présenter des affinités plus élevées que les N-glycanes de hAOC3.
En résumé, ce travail fait progresser la compréhension de la flexibilité de hAOC3 et de ses interactions avec Siglec-9 durant la réaction inflammatoire. Les résultats présentés constituent une étape importante dans le développement de nouveaux traceurs d’inflammation ou d’anti-inflammatoires optimisés basés sur les peptides et glycanes trouvés dans cette thèse.Inflammation är en grundläggande biologisk process som skyddarkroppen mot patogener och infektioner. Ett viktigt steg i inflammationen ärrekryteringen av immunceller, t.ex. leukocyter, till inflammationsplatsen genom en process som kallas extravasering. I denna avhandling studeras människans primära aminoxidas (hAOC3) och sialinsyrabindande immunoglobulin-liknande lektin 9 (Siglec-9), två proteiner som spelar av avgörande roll i denna process. Överuttryck och felreglering av dessa proteiner i vissa sjukdomar leder till kronisk inflammation, vilket gör dem till potentiella målprotein för terapeutiska innovationer. hAOC3 och Siglec9 interagerar med varandra genom multivalenta interaktioner, (1) Siglec-9C22-loopen binder till hAOC3s aktiva ställe och (2) Siglec-9-V-domänenkänner igen hAOC3s glykosyleringar via dess sialinsyraterminaler.
I denna avhandling användes strukturbioinformatiska metoder, så sommodellering, molekylärdynamiska simuleringar, normal mode-analys, dockning och fri energi-beräkningar, för att förstå dynamiken och interaktionerna mellan hAOC3 och Siglec-9.
3D-strukturen för hAOC3 är mycket väl karakteriserad och har studerats utförligt, medan strukturen för Siglec-9 däremot är till största del okänd. Iden här avhandlingen har studier av hAOCs dynamik avslöjat en liten förstoring av det aktiva stället och en varierande tillgänglighet till bindningsfickan. Dessutom påvisades större rörelser för domänerna som omger det aktiva stället som bidrar till bindningsfickans totala form. Modelleringen av 3D strukturen för Siglec-9 var ett avgörande steg i dennastudie och bidrar till identifieringen av potentiella interaktionsinhibitorer.
Den cykliska peptide från Siglec-9-C22 fungerar som markör I hAOC3målinriktat positronsemissionstomografi (PET) och den här avhandlingen bidrog till förståelsen för dess bindningssätt. Dessutom underlättades utvecklingen av mindre peptider med högre affinitet samt utvecklingen av en ny negative peptid som kan användas I flera arter. Interaktion mellan Siglec-9-V och hAOC3 har inte tidigare studerats och detta arbete identifierade glykomimetiska molekyler som kunde ha högre affinitet än hAOC sialoglykaner.
Sammanfattningsvis främjar detta arbete förståelsen för flexibiliteten hos hAOC3, dess multivalenta interaktioner med Siglec-9 och de molekylärainteraktionerna mellan proteinerna som sker vid inflammation. Resultaten utgör en grund för att utveckla optimerade peptid-och glykanbaserade inhibitorer som kunde fungera som nya antiinflammatoriska terapier och vid detektion.navigointi mahdollist
Att stöda barn med specialpedagogiska behov genom samverkan : Daghemspersonalens upplevelser av samverkan med specialläraren
No full textGod samverkan lyfts upp som en viktig faktor när det kommer till att uppnå en kvalitativ småbarnspedagogik. Med hjälp av mångprofessionell samverkan kan ett brett kunnande bland daghemspersonalen uppnås, tack vare kompetenser som de olika samarbetsparterna besitter. Samverkan möjliggör också inkludering och skapandet av ett genomtänkt stöd för barn med specialpedagogiska behov. I tidigare studier framkommer det att daghemspersonalen sätter stor tilltro till specialläraren samt att speciallärarens ord och åsikter har stor påverkan på daghemspersonalens arbete. Specialläraren anses besitta expertiskunskap gällande barns svårigheter.
Syftet med denna avhandling är att undersöka hur daghemspersonalen upplever samverkan med speciallärare, särskilt genom handledande samtal, samt vilken betydelse denna samverkan har för stödet till barn med specialpedagogiska behov. För att besvara syftet har följande forskningsfrågor utformats:
1. Hur upplever daghemspersonalen samverkan mellan dem och specialläraren?
2. Hur upplever daghemspersonalen behovet av samverkan och handledande samtal för att kunna stöda barn med specialpedagogiska behov i barngruppen?
3. Hur upplever daghemspersonalen samverkans inverkan på det stöd de ger barn i behov av stöd i barngruppen?
Avhandlingen är en kvalitativ studie där data har samlats in genom gruppintervjuer inom ramen för projektet Vakaata tukea – Robust stöd inom småbarnspedagogiken. En kvalitativ tematisk analys har använts för att analysera data som består av intervjuer med daghemsteam.
I resultaten framkommer att daghemspersonalen uppskattar specialläraren och upplever att de utvecklas till följd av den samverkan de har med specialläraren. Samverkan sker genom samundervisning, observationer, handledning, gemensam planering, hjälp vid skrivandet av barnets planer och föräldramöten. Daghemspersonalen önskar att specialläraren skulle besöka dem oftare, eftersom det i vissa daghem ibland kan dröja upp till en månad mellan besöken. Den handledning som lyfts upp i resultaten kunde konstateras vara en mer kortvarig och tipsbaserade form av handledning, som till följd av jämförelser med tidigare forskning kan tolkas vara mindre effektiv. Daghemspersonalen betonar det stora behovet av samverkan som de upplever och förklarar att samverkan leder till professionell utveckling samt utveckling av verksamheten. Till följd av att personalen och verksamheten utvecklas, möjliggörs även ett mer utvecklat och genomtänkt stöd åt barnen
URN-tunnukset
No full textEsitys Tiedejulkaisemisen päivillä 9.10.2025.kuvilla vaihtoehtoiset kuvauksetlooginen lukemisjärjesty
Att bli med besväret i litteraturundervisningen : Posthumanistiska perspektiv på bilderboken i årskurs 7–9 och gymnasiet
No full textDen här avhandlingen intresserar sig för bilderboken i litteraturundervisningen i årskurs 7–9 och gymnasiet ur ett posthumanistiskt perspektiv. Avhandlingens syfte är att utforska vad bilderboken kan sätta i rörelse i litteraturundervisningen med ungdomar. Centrala begrepp i avhandlingen är Donna Haraways att bli med besväret och Karin Murris bilderboken som provokation. Att bli med besväret innebär att rubba förståelser och röra upp svar i förhållande till vår samtid, medan bilderboken som provokation handlar om hur bilderböcker kan störa invanda tankemönster och väcka nya tankar och frågor hos eleverna.
Avhandlingens analytiska frågor fokuserar på hur bilderboken kan fungera och förstås som en provokation i litteraturundervisningen med ungdomar, samt hur provokationerna framträder i relation till att bli med besväret. Avhandlingen tar således utgångspunkt i posthumanistisk teori, vilken utmanar antropocentriskt tänkande och betonar rörlighet, processer och tillblivelser. Metodologiskt utgår avhandlingen från postkvalitativ metodologi, vilken tar avstamp i posthumanistiska teorier och betraktar forskningen som en pågående process där både forskaren och det beforskade ständigt formas och omformas.
Avhandlingen utgörs av tre delstudier: två klassrumsstudier och en bilderboksanalys. Materialet i avhandlingen består dels av de bilderböcker som utforskas, dels av videoinspelningar från de båda klassrumsstudierna. I den första delstudien undersöks hur elever i årskurs åtta förhandlar med obestämbarheter i Hemma hos Harald Henriksson av Uje Brandelius och Clara Dackenberg (2018). I den andra delstudien diskuteras att förhålla sig till ovisshet i litteraturundervisningen med utgångspunkt i en analys av Linda Bondestams Mitt bottenliv. Av en ensam axolotl (2020). I den tredje delstudien utforskas vad Furan av Lisen Adbåge (2021) sätter i rörelse i gymnasiets litteraturundervisning, vilket diskuteras i relation till begreppet att bli med besväret.
Sammantaget visar de tre delstudierna att bilderböckerna kan sätta i gång meningsskapande processer i litteraturundervisningen med ungdomar, och att det är drag i bilderböckerna som inte går att bestämma entydigt som initierar dessa processer och därmed fungerar som provokation. Att det finns ett visst mått komplexitet i bilderböckerna är således avgörande för att denna provokation ska ske. Vidare visar delstudierna att detta skapar en ovisshet att förhålla sig till i litteraturklassrummet. Att bli med besväret föreslås som ett möjligt förhållningssätt till denna ovisshet.
Resultaten från delstudierna diskuteras i relation till avhandlingens syfte och analytiska frågor. I diskussionen nyanseras förståelsen av Murris begrepp provokation. Dessutom fördjupas förståelsen av att bli med besväret i förhållande till litteraturundervisningen. Diskussionen pekar på hur litteraturarbetet kan förstås som en kollektiv, meningsskapande process där både mänskliga och icke-mänskliga kroppar deltar. Därtill har bilderbokens materialiteter, utöver form och innehåll, potential att fungera som provokation och skapa epistemisk dissonans och känslomässig turbulens. Diskussionen belyser också hur litteraturarbetet kan förstås som världsskapande, vilket i sin tur innebär att litteraturarbetet inte bara påverkas av den väv av relationer som omger det, utan även har potential att påverka omvärlden.
Avhandlingen visar därmed att bilderboken genom sin komplexitet kan fungera som en provokation i litteraturundervisningen. Som sådan har den potential att fungera som en ingång till att hantera ambivalens och ovisshet i litteraturundervisningen, och även i förhållande till omvärlden – att bli med besväret. Genom det posthumanistiska perspektivet bidrar avhandlingen med att nyansera och vidga litteraturdidaktiska ingångar till bilderboken.This thesis engages with picturebooks in secondary literary education from a posthuman perspective. The aim of the thesis is to explore what picturebooks can set in motion in secondary literary education. Central concepts include Donna Haraway’s staying with the trouble and Karin Murris’ picturebooks as provocation. Staying with the trouble involves stirring up responses to present times, whereas picturebooks as provocation suggests that picturebooks can disrupt thought patterns and raise questions among students.
The analytical questions of the thesis address how picturebooks can act as provocations in literary education, and how the concept of picturebooks as provocations can be understood. Further, the analytical questions explore how the concept of staying with the trouble unfolds the understanding of these provocations. The thesis is grounded in posthumanist theory, which challenges anthropocentric thinking and emphasizes movement, processes, and becomings. Methodologically, the thesis takes its vantage point in post qualitative inquiry, which, based on posthumanist theories, perceives research as an ongoing process where both the researcher and the researched are continuously created and re-created.
The thesis consists of three studies: two classroom studies and one picturebook analysis. The material includes picturebooks, as well as video observations from the classroom studies. Study I explores how eighth-grade students negotiate with undecidabilities in Hemma hos Harald Henriksson by Uje Brandelius and Clara Dackenberg (2018). Study II discusses how to address uncertainty in literary education, based on an analysis of Linda Bondestam's Mitt bottenliv. Av en ensam axolotl (2020). Study III explores what Furan by Lisen Adbåge (2021) sets in motion in upper secondary literary education. This is discussed in relation to the concept of staying with the trouble.
The three studies show that picturebooks have potential to set meaning-making processes in motion in secondary literary education. Elements within the picturebooks that cannot be determined unambiguously initiate these processes – thus acting as provocations. Thus, a certain degree of complexity is essential for the picturebook to act as a provocation. Furthermore, the studies show that this complexity creates uncertainty to be dealt with in the literature classroom. Staying with the trouble is suggested as a possible way of managing this uncertainty in literary education.
The results are discussed in relation to the aim and the analytical questions of the thesis. The discussion further nuances the understanding of Murris’ concept of picturebooks as provocations as well as deepens the comprehension of staying with the trouble in literary education. The discussion highlights how literary activities can be understood as collective meaning-making processes involving both human and non-human bodies. Additionally, the materialities of the picturebooks, beyond their form and content, have the potential to act as provocations, creating epistemic dissonance and emotional turbulence. The discussion also emphasizes how literary activities and literature interpretation might be understood as worlding, suggesting that these are not only influenced by the web of relations that surround them, but also have the capacity to impact the world.
Thus, the thesis shows that picturebooks, through their complexity, can act as provocations in literary education. As such, they have potential to serve as entry points for managing ambiguity and uncertainty in literary education, as well as in relation to engaging with the world and present times – thus staying with the trouble. Through its posthumanist approach, the thesis contributes to nuanced and broadened educational approaches to picturebooks.navigointi mahdollist
Asfalttimassojen vedenkestävyys- ja jäätymis-sulamisominaisuudet : Testausmenetelmät ja valikoituja tutkimustuloksia
No full textAsfalttimassojen veden- ja jäätymis-sulamiskestävyys ovat oleellisia massojen ja- päällysteiden suunnittelussa testattavia ominaisuuksia. Kestävyysominaisuuksien testausmenetelmät perustuvat kansallisiin PANK-menetelmiin ja eurooppalaisiin standardeihin. Vedenkestävyyden testaamisessa on pitkät kansalliset perinteet, ja ominaisuudelle on asetettu raja-arvot. Vedenkestävyyden testausmenetelmää on kritisoitu sen heikon erottelukyvyn perusteella. Jäädytys-sulatusomianaisuuksien testaamiseen on käytössä vain kansallinen PANK-menetelmä, mutta menetelmän tuloksille ei ole raja-arvoja.
Tässä selvityksessä käytiin läpi eri Pohjoismaissa käytössä olevat vedenkestävyyden- ja jäädytys-sulatuskestävyyden testausmenetelmät. Kaikissa Pohjoismaissa käytetään eurooppalaista testausmenetelmää, mutta esimerkiksi Ruotsissa koekappaleita säilytetään vesihauteessa viikon ajan standardin mukaisen 3 vuorokauden sijasta. Kokeellisessa osuudessa testattiin muun muassa vedenkestävyystestin vesisäilytyksen ajan ja suolaveden vaikutusta erilaisista kiviaineksista valmistettujen asfalttimassojen vedenkestävyyteen.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että koekappaleiden vesisäilytyksen ajan kasvattaminen heikentää vedenkestävyyden arvoa. Samoin suolavesi heikentää vedenkestävyyttä. Tartukkeet parantavat vedenkestävyyttä sellaisilla kiviaineksille, joissa on runsaasti tartuntaa heikentäviä mineraaleja, kun taas hyvän tartunnan omaaviin kiviaineksiin tartukkeilla ei ole merkittävää vaikutusta. Seitsemän vuorokauden säilytysaika paransi vedenkestävyystestin erottelukykyä.
Jäädytys-sulatustestillä saatu tulos perustuu samaan testausmenettelyyn kuin vedenkestävyystesti, eli verrataan kuivana säilytettyjen ja jäädytys-sulatusprosessissa olleiden koekappaleiden halkaisuvetolujuutta. Jäädytys-sulatussyklit heikensivät halkaisuvetolujuutta, mutta testillä ei pystytty erottelemaan oletettavasti tartunnaltaan heikompia kiviaineksia paremmin tarttuvista. Jäädytys-sulatustestillä oli heikompi erottelukyky kuin vedenkestävyystestillä. Asfalttirouheen käyttö ei heikentänyt vedenkestävyyttä eikä jäädytys-sulatuskestävyyttä. Jäädytys-sulatustestin PANK-menetelmään tehtiin yksi korjausehdotus
Asfalttipäällysteestä irtoava materiaali : Tapaustutkimus Oulun seudulta
No full textAsfalttipäällysteet kuluvat ja niistä irtoaa kiviainesta ja bitumia liikenteen vaikutuksesta. Suurin osa irtoavasta materiaalista syntyy nastarenkaiden aiheuttamasta kulumisesta. Lisäksi liukkaudentorjunnassa käytettävä hiekka tai kalliomurske lisää irtoaineksen määrää päällysteen pinnalla. Myös ajoneuvojen mukana kulkeutuvat materiaalit, kuten esimerkiksi peittämättömät kuormat tai maarakennustyömaiden kuljetukset lisäävät päällysteen pinnassa esiintyvän aineksen määrää. Hienorakeinen aines leviää ympäristöön liikenteen vaikutuksesta. Irtoavassa aineksessa on mukana myös bitumia ja muita aineksia erilaisista päästölähteistä.
Tutkimuksessa selvitettiin Oulun seudun asfalttipäällysteistä irtoavan hienorakeisen aineksen määrää ja laatua ja mitattiin päällysteiden urautumista yhden talven aikana. Selvityksessä analysoitiin asfalttipäällystenäytteistä laboratoriossa irrotettua sekä tien pinnalta kerättyä hienorakeisesta ainesta. Näytteet oli otettu vuosien 2020 ja 2023 välisenä aikana. Kohteiden kaikki tulokset on koottu liitteinä oleviin kohdekortteihin. Tiemittauksia tehtiin vuosina 2022 ja 2023, tuloksista analysoitiin urautumista yhden talven aikana.
Tutkimustulosten perusteella voidaan tehdä seuraavat päätelmät. Tiellä oleva irtoaines kerääntyy ajourien väliin ja pientareille, ajourien sisältäessä erittäin vähän kiintoainesta. Tien pinta puhdistuu keväällä sateiden vaikutuksesta, ja pölyn syntymisen loppuessa, tien pinnan pesu nopeuttaa tien pinnan puhdistumista. Tieltä kerätty irtoaines ja laboratoriossa päällystenäytteistä irrotettu kiviaines sisälsi vaihtelevan määrän OKTO-rakeita. OKTO-rakeita tunnistettiin kuitenkin merkittävästi vähemmän suhteessa päällysteen karkeana kiviaineksena käytetyn OKTO-murskeen määrään. Tieltä kerättyjen näytteiden pieni määrä, jopa alle 0,5 g/poikkileikkaus lisää yksittäisten tulosten epävarmuutta. Hienorakeisen aineksen rakeet olivat teräväsärmäisiä riippumatta siitä, oliko aines OKTO-mursketta tai luonnonkiviainesta tai oliko aines otettu tien pinnasta tai irrotettu päällysteestä laboratoriossa.
Tiemittausten tulosten perusteella ei voi sanoa, että OKTO-mursketta sisältävä päällyste kuluisi enemmän kuin samasta nastarengaskulutuskestävyysluokan murskeesta tehty päällyste.
Tien päällysteet kuluvat ja niistä irtoaa vuosittain kiviainesta ja bitumia. Suurin osa irtoavasta materiaalista kertyy tien pengeralueelle, jossa se muodostaa vähemmän ilmaan nousevaa pölyä kuin jäädessään ajouriin. Kulumiseen ja pölyn määrään vaikutetaan ensisijaisesti valitsemalla asfalttipäällysteisiin nastarengaskulutuskestävyydeltään sopivia kiviaineksia. Keväisin tehtävät pesutoimenpiteet edistävät pölyn vähenemistä
Integrated Strategic Security Communication : Constructing a Framework Using Design Science Research
No full textThe state’s internal and external security can be promoted by means of strategic communication. Deterrence signalling aims to secure the state’s sovereignty by convincing adversarial actors that aggression will not be profitable. Although these two forms of state-led communication have much in common, deterrence signalling is usually studied as a separate phenomenon. This study aimed to determine whether there exists a unified core narrative for both deterrence signalling and strategic communication. The key finding is that a unified narrative creates clarity in state’s security policy. Different aspects can be emphasised depending on the target audience.ei tietoa saavutettavuudest