UTUPub
Not a member yet
55238 research outputs found
Sort by
Pompejin runomittaisten seinäkirjoitusten kieli
No full textVuonna 79 jaa. tapahtuneen tulivuorenpurkauksen seurauksena Pompeji hautaantui tuhkan ja kivimassan alle. Kerrostuma eristi kaupungin ja takasi sen poikkeuksellisen säilymisen vuosisadoiksi. Arkeologiset kaivaukset ovat paljastaneet runsaasti seinäkirjoituksia, joiden kielenkäyttö poikkeaa roomalaisen kirjallisuuden välittämästä standardoidusta latinasta. Nämä seinäkirjoitukset tarjoavat ainutlaatuisen näkymän latinan kielen variaatioon. Erityisen kiinnostavia ovat runomittaan laaditut tekstit, joissa kirjallisen tradition ja arkipäiväisen kielenkäytön piirteet yhdistyvät. Säkeiden kautta voidaan tarkastella, kuinka klassisen latinan normin rinnalla esiintyi poikkeavia muotoja ja ortografisia käytäntöjä, ja miten erilaiset sosiaaliset, koulutukselliset ja kulttuuriset tekijät ovat saattaneet vaikuttaa niiden syntyyn.
Tässä tutkielmassa keskityn Pompejin seinäkirjoitusten heksametri- ja pentametrimittaisiin säkeisiin, fragmentaariset seinäkirjoitukset mukaan lukien. Tavoitteeni on selvittää, missä määrin runomittojen metriset piirteet johtuvat klassisen latinan standardista poikkeavista muodoista tai rakenteista, ja miten nämä poikkeavuudet asettuvat laajempaan kielihistorialliseen kehykseen. Menetelmänä yhdistän metrisen analyysin ja kielihistoriallisen tarkastelun: luokittelen poikkeavuudet ortografisiin, morfologisiin ja syntaktisiin ilmiöihin sekä arvioin niiden vaikutusta runomittaan.
Tulokset osoittavat, että ortografiset ratkaisut – erityisesti kirjainten kadot – aiheuttavat useimmiten metrisen virheen, kun taas monet morfologiset ja syntaktiset erityispiirteet ylläpitävät mittaa ja heijastavat mahdollisesti kielessä yleistyneitä tai käytössä olevia muotoja. Jotkin näistä erityispiirteistä voidaan nähdä osana laajempaa kielen kehitystä, toiset puolestaan voivat olla paikallisia tai ohimeneviä ilmiöitä. Tulokset korostavat tarvetta erottaa fonologiset variantit kirjoitusvirheistä sekä tarkastella seinäkirjoituksia niiden historiallisessa ja sosiaalisessa kontekstissa
Neo-Fisher-efektin ja likviditeettiloukun vaikutus keskuspankkien rahapolitiikan tehokkuuteen
No full textRahapolitiikalla on keskeinen merkitys tarkasteltaessa kehittyneiden talouksien suorituskykyä makrotaloudellisesta näkökulmasta. Tutkielmassa analysoidaan kahta rahapolitiikan kannalta olennaista ilmiötä, jotka ovat neo-Fisher-efekti ja likviditeettiloukku sekä niiden vaikutusta keskuspankkien rahapoliittisten välineiden tehokkuuteen. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten nämä ilmiöt muokkaavat keskuspankkien kykyä ohjata inflaatiokehitystä ja talouden dynamiikkaa. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan millä mekanismeilla epäkonventionaaliset ja perinteiset rahapoliittiset toimenpiteet vaikuttavat pitkän aikavälin inflaatio-odotuksiin.
Teoreettinen analyysi perustuu uuskeynesiläiseen malliin. Teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnytetään Bilbiien (2022) ja Galín (2008) malleja ja rahapolitiikan keskeisiä yhtälöitä, kuten Taylor-sääntöä ja Fisher- yhtälöä. Empiirinen osuus painottuu Japanin kadotettujen vuosikymmenten analysointiin, jossa tarkastellaan rahapolitiikan välittymistä nollakorkopolitiikan aikana. Empiirisessä analyysissä hyödynnetään Japanin talouden korko- ja inflaatioaineistoa vuosilta 1980–2020. Tulokset osoittavat, että nollakorkopolitiikan käyttöönoton jälkeen inflaation ja korkojen välinen suhde muuttui positiiviseksi, mikä viittaa neo-Fisher- efektin mahdolliseen toteutumiseen likviditeettiloukun oloissa. Tutkielmassa osoitetaan, että perinteiset korkosäännöt menettävät tehokkuutensa talouden likviditeettiloukussa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että perinteiset Taylorin säännön mukaiset rahapolitiikan ohjausmekanismit menettävät tehonsa nollakorkoympäristössä ja neo-Fisher-efekti tarjoaa vaihtoehtoisen näkökulman inflaation ja korkotasojen välisen dynamiikan ymmärtämiseksi kehittyneissä talouksissa
Miten johdon ohjausjärjestelmät voivat tukea muutosprosessia? : Systemaattinen kirjallisuuskatsaus ohjausjärjestelmien rooliin muutosjohtamisessa
No full textOrganisaatiomuutokset ovat nykyaikaisen liiketoimintaympäristön pysyvä olotila, ja niiden kiihtyvä tahti haastaa johtajia toimimaan yhä monimutkaisemmissa konteksteissa. Kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttää muutoskyvykkyyttä, joka tarkoittaa sekä suunniteltujen uudistusten toteuttamista että odottamattomiin muutoksiin reagoimista organisaation kaikilla tasoilla. Muutosprosessit vaativat jatkuvaa oppimista ja poisoppimista, osaamisen kehittämistä sekä tilanteeseen sopivia johtamis- ja ohjaamismenetelmiä.
Johdon ohjausjärjestelmät tarjoavat keskeiset välineet muutosten hallintaan ja toimeenpanoon. Ne koostuvat sekä muodollisista mekanismeista, kuten mittaristoista, budjeteista ja raportointi-järjestelmistä, että epämuodollisista käytännöistä, kuten keskusteluista ja kulttuurisista normeista, joiden avulla organisaation toimintaa suunnataan ja arvioidaan.
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten johdon ohjausjärjestelmät voivat tukea organisaatioita muutoksessa aina muutostarpeen tunnistamisesta sen toteuttamiseen ottaen huomioon muutoksen sosiaalisen ulottuvuuden ja työntekijöiden hyvinvoinnin. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus perustuu 14 vertaisarvioituun artikkeliin vuosilta 2000–2025, jolloin digitaalinen murros on merkittävästi muokannut päätöksentekoa ja tiedonhallintaa. Tutkimuksessa vastattiin seuraaviin kysymyksiin:
PTK: Miten johdon ohjausjärjestelmillä on mahdollista tukea muutosprosessia?
ATK1: Miten organisaatiossa tunnistetaan muutostarve?
ATK2: Miten muutoksen toteutumista seurataan?
ATK3: Miten ohjausjärjestelmät huomioivat ihmiset muutoksessa?
Tulosten perusteella ohjausjärjestelmät näyttäytyvät sekä kontrollimekanismeina että osana organisaation viestintä- ja toimintakulttuuria. Tehokkaat ohjausjärjestelmät eivät ainoastaan tue muutosten läpivientiä, vaan myös mahdollistavat tulevien tarpeiden ennakoinnin. Organisaatioiden menestyminen muutoksessa edellyttää tasapainoa vakauden ja joustavuuden välillä. Ohjausjärjestelmien tehtävänä on tämän tasapainon ylläpitäminen varmistamalla ydintoimintojen jatkuvuus ja edistämällä vuorovaikutusta, oppimista sekä kykyä reagoida uusiin mahdollisuuksiin ja uhkiin. Tutkimus tarjoaa monipuolisen katsauksen muutosjohtamisen ja johdon ohjausjärjestelmiä käsittelevän tutkimuksen nykytilasta. Johdon ohjausjärjestelmillä on mahdollista tukea muutosprosessia, kun ne huomioivat organisatorisen kontekstin, vahvistavat kulttuurista muutoskyvykkyyttä ja tarjoavat foorumeita oppimiselle ja vuorovaikutukselle, joiden avulla muutokset voidaan toteuttaa kestävästi ja vaikuttavasti
Ekososiaalisen kasvatuksen yhteys empatian kokemiseen muunlajisia kohtaa : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
No full textMuunlajisten hyvään kohteluun liitetään kyky tuntea empatiaa ja kanssakulkijuutta. Muunlajisilla viitataan eläimiin, muihin kuin ihmislajiin. Ajatuksen sisällyttäminen opetuskäytäntöihin nähdään kasvatuksessa, niin varhaiskasvatuksessa, kuin kouluissakin, vielä kaukaisena ajatuksena, mikä näkyy opetussuunnitelmissa ihmiskeskeisenä ajattelutapana. Muunlajiset nähdään vielä pääosin toiminnan ja tutkimuksen kohteina, erillisinä ihmisestä. Empatiakasvatus kohdistuukin pääosin muihin ihmisiin tunnekasvatuksen sisältöjen välityksellä. Empatian kehittymiselle tärkeinä ymmärretään lapsen varhaisten vuosien kiintymyssuhteet, jotka ovat merkittävä tekijä lapsen sosioemotionaaliselle kehitykselle.
Kirjallisuudesta nousee esiin ekososiaalisen kasvatuksen käsite. Ekososiaalisen kasvatuksen tavoite on edistää ekologisia ja sosiaalisia näkemyksiä vuorovaikutuksessa muun inhimillisen kanssa. Sen nähdään edesauttavan muiden toiveiden, halujen ja pyrkimysten ymmärtämistä laajemmalla sivistyksen tasolla. Ekososiaalisella kasvatuksella voidaan nähdään olevan yhteys empatian kokemiseen luontoa, mutta myös muunlajisia kohtaan. Ennen kaikkea kuitenkin hyvä luontosuhde ja myönteiset suhteet muunlajisiin tukevat empatian kehittymistä hyväksyvämpään suuntaan jo varhaislapsuudessa.
Ihmiskeskeisen ajattelu- ja puhetavan muutokset voidaan nähdä väylänä muunlajiset huomioonottavalle kasvatukselle. Tämän koetaan kuitenkin vaativan myös rakenteellisia muutoksia. Yhtenä näkemyksenä esitetään opetussuunnitelmien muokkaamista vähemmän ihmiskeskeisempään suuntaan, minkä arvellaan edesauttavan monilajisempaa ajattelua. Monilajisuus on käsite, joka kuvaa eläinlajien kirjoa. Lisätutkimukselle on kuitenkin tarvetta, sillä ekososiaalisen kasvatuksen ja empatian yhteyttä muunlajisiin ei ole tutkittu kuin pintapuolisesti. Ekososiaalisen kasvatuksen ja empatian kokemisen yhteyttä on tutkittu vähän, mutta niiden yhteys tunnistetaan.The ability to feel empathy and companionship with other species is linked to their good treatment. Other species refer to animals, those other than the human species. Including this idea in educational practices is seen as a distant prospect in education, both in early childhood education and in schools, which is reflected in curricula as an anthropocentric way of thinking. Other species are still predominantly seen as subjects of activity and research, separate from humans. Empathy education is primarily directed towards other people through the contents of emotional education. The early attachment relationships of a child are understood to be important for the development of empathy, as they are a significant factor for the child's socio-emotional development.
The concept of ecosocial education emerges from the literature. The goal of ecosocial education is to promote ecological and social perspectives in interaction with other humanity. It is seen as contributing to the understanding of others' wishes, desires, and aspirations on a broader level of civilization. Ecosocial education is seen as potentially having a connection to experiencing empathy towards nature, but also towards other species. Above all, however, a good relationship with nature and positive relationships with other species support the development of empathy in a more accepting direction already in early childhood.
Changes in the anthropocentric way of thinking and speaking can be seen as a pathway to an education that takes other species into account. However, this is also perceived as requiring structural changes. One view presented is the modification of curricula to be less human-centered, which is believed to facilitate a multi-species perspective. Multi-species is a concept that describes the diversity of animal species. However, there is a need for further research, as the connection between ecosocial education and empathy towards other species has only been studied superficially. The connection between ecosocial education and the experience of empathy has been studied little, but their relationship is recognized
Puulajien tunnistus harvasta laserkeilausaineistosta
No full textTieto metsän puulajeista on tärkeä metsänhoidon suunnittelussa ja metsän biodiversiteetin arvioinnissa. Nykyään puulajien selvittämiseen käytetään yhä useammin kaukokartoitusmenetelmiä. Tämä kirjallisuuskatsaus keskittyy erityisesti laserkeilausaineiston hyödyntämiseen harvan pistetiheyden aineistoissa. Tällaisia aineistoja ovat esimerkiksi laajat kansalliset laserkeilausaineistot, joita maanmittauslaitos tarjoaa.
Tutkielmassa esitellään koneoppimismenetelmiä, joita käytetään puulajien luokitteluun. Tutkielmassa kuvataan mallien kouluttamisvaihe ja esitellään yksittäisistä puista laskettavia piirteitä, jotka kuvaavat puun ominaisuuksia. Lisäksi tutustutaan spektrikuvien käyttöön laserkeilausaineiston tukena, aineiston esikäsittelyyn ennen neuroverkoille syöttämistä ja puiden erotteluun laserkeilausaineistosta.
Tulokset osoittavat, että harvallakin laserkeilausaineistolla voidaan luokitella puita hyvin. Puulajien luokitteluun käytetään erilaisia koneoppimismenetelmiä, kuten lineaarista erotteluanalyysiä, satunnaismetsää, tukivektorikonetta ja syväoppivia neuroverkkoja. Luokittelun tarkkuuteen vaikuttaa ainakin luokiteltavat puulajit, tutkimusalue, mittauksen vuodenaika, laserkeilaimen asetukset, koulutusaineiston koko ja mallin testaustapa. Tämän vuoksi mallien yleistettävyys eri aineistoilla on rajallinen
Linking diet, obesity, and periodontitis via inflammatory biomarkers in serum and saliva: Results from cross-sectional and longitudinal analyses using Finnish population-based datasets
No full textLow-grade systemic inflammation is linked with chronic diseases. Periodontitis, diet quality, and obesity are associated with systemic inflammation, yet their simultaneous association with salivary or serum markers of inflammation remains unexplored. This thesis aimed to evaluate their association with inflammation in the oral cavity and with serum C-reactive protein (CRP) concentration.
This study was based on the subsamples from three population-based surveys conducted by the National Institute for Health and Welfare: the DILGOM study (n = 584), the Health 2000 survey (n = 165), and participants attending Health 2000 and Health 2011 surveys (n = 3434). The periodontal status was assessed by a salivary-based Cumulative Risk Score (DILGOM study) and by clinical examination (Health 2000 study). Dietary habits were collected with a food frequency questionnaire. The Dietary Inflammatory Index (DII) was used to analyze the diet’s inflammatory potential and the Baltic Sea Diet Score to assess the adherence to the Baltic Sea diet. Key outcome variables included salivary cytokines (e.g. interleukin [IL]-1, IL-6, IL-10) and serum CRP concentration.
Periodontal status was associated with the concentrations of most salivary cytokines, whereas obesity was associated with higher IL-6 levels in participants with worse periodontal status and lower TNF- and IL-10 levels in participants with non-periodontitis. Association between DII and salivary cytokines was not found. Serum CRP was higher in participants with advanced periodontitis, also when combined with the index of diet quality. In addition, advanced periodontitis combined with non-adherence to the Baltic Sea diet increased the odds of having serum CRP 2mg/l after 11 years, but this disappeared after adjusting for confounding factors.
In conclusion, salivary cytokines were mainly associated with periodontal status but less with obesity and not at all with diet. An association also existed between periodontitis and serum CRP, and this association was stronger than with diet and serum CRP. A slight synergistic association of diet and periodontitis existed with serum CRP, which remained significant even after 11 years.-----
Matala-asteinen tulehdus liittyy moniin kroonisiin sairauksiin. Parodontiitti, ruokavalio ja lihavuus ovat systeemisen tulehduksen riskitekijöitä, mutta niiden samanaikaisen esiintymisen yhteyttä syljen tai seerumin tulehdusmarkkereihin on tutkittu vähän. Tavoitteena oli selvittää näiden riskitekijöiden yhteyttä paikalliseen tulehdukseen suussa ja seerumin C-reaktiivisen proteiinin (CRP) pitoisuuteen.
Tutkimus perustui Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kolmeen väestötutkimuksen osa-aineistoon: DILGOM-tutkimus (n = 584), Terveys 2000 -tutkimus (n = 165) sekä aineisto osallistujista, jotka olivat mukana sekä Terveys 2000 että Terveys 2011 -tutkimuksissa (n = 3434). Parodontiitti määritettiin sylkeen perustuvalla, kumulatiivisella riskipisteellä (DILGOM), ja kliinisellä tutkimuksella (Terveys 2000). Ruoankäyttöä mitattiin frekvenssityyppisellä ruoankäyttökyselyllä. Ruokavaliota arvioitiin tulehduspotentiaali-indeksillä (DII, engl. Dietary Inflammatory Index) ja Itämeren ruokavalioindeksillä. Syljen sytokiinit (mm. interleukiini [IL]-1, IL-6 ja IL-10) sekä seerumin CRP pitoisuus olivat keskeiset vastemuuttujat
Parodontiitti oli yhteydessä useimpiin syljen sytokiineihin, kun taas lihavuus liittyi vain korkeampaan IL-6 pitoisuuteen niillä, joilla oli parodontiitti sekä matalampaan IL-10 ja TNF- pitoisuuteen niillä, joilla ei ollut parodontiittia. DII ei ollut yhteydessä syljen sytokiineihin. Seerumin CRP oli korkeampi vaikea-asteisin parodontiitin ja epäterveellisen ruokavalion yhteydessä. Lisäksi vaikea-asteinen parodontiitti yhdessä epäterveellisen ruokavalion kanssa lisäsi kohonneen CRP:n riskiä (CRP 2 mg/l) 11 vuoden jälkeen, mutta tilastollinen merkitsevyys katosi kun sekoittavat tekijät lisättiin malliin.
Johtopäätöksenä syljen sytokiinit liittyivät pääasiassa parodontiittiin, sillä lihavuus oli yhteydessä vain osaan sytokiineista, eikä ruokavalio ollut yhteydessä yhteenkään sytokiiniin. Parodontiitilla oli vahvempi yhteys seerumin CRP:hen kuin ruokavaliolla. Ruokavaliolla ja parodontiitilla havaittiin myös synergistinen yhteys seerumin CRP pitoisuuteen, joka säilyi 11 vuoden seurannan aikana.navigointi mahdollistakuvilla vaihtoehtoiset kuvauksettaulukot saavutettavialooginen lukemisjärjesty
Suomi ja Ranska koulutusviennin pelikentällä: Kansainvälistymisstrategioiden vertaileva tutkimus
No full textTämän tutkielman tavoitteena oli vertailla Suomen ja Ranskan korkeakoulutuksen kansainvälistymisstrategioita ja koulutusviennin muotoja. Tarkoituksena oli selvittää, miten maiden poliittiset, taloudelliset ja kulttuuriset lähtökohdat muovaavat niiden tapaa lähestyä kansainvälistymistä. Tutkielma pyrki samalla laajentamaan ymmärrystä siitä, miten globalisaatio ja kansallinen koulutuspolitiikka kietoutuvat yhteen ja millaisia arvoja ja tavoitteita koulutusviennin taustalla vaikuttaa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena vertailevana analyysina, jossa hyödynnettiin valtionhallinnon strategisia asiakirjoja, ohjelmia ja politiikkalinjauksia. Aineisto analysoitiin teemoittain ja suhteutettiin teoreettiseen viitekehykseen, joka koostui globalisaation, uusliberalismin ja glokalisaation käsitteistä.
Tulosten perusteella Suomen malli rakentui markkinaehtoiselle kilpailukykypolitiikalle, jossa koulutus nähdään vientituotteena ja taloudellisen kasvun välineenä. Ranskan lähestymistapa puolestaan perustui kulttuuridiplomatian ja frankofonisen yhteistyön perinteeseen, jossa koulutus toimii osana valtiollista sivistys- ja identiteettipolitiikkaa. Molemmat maat pyrkivät vahvistamaan kansallista näkyvyyttään globaalissa koulutuskentässä, mutta eri tavoin: Suomi painotti taloudellista vaikuttavuutta, Ranska kulttuurista jatkuvuutta ja kielellistä yhteisöllisyyttä.
Tutkimusaineisto koostui Suomen ja Ranskan korkeakoulutuksen kansainvälistymisstrategioista ja niihin liittyvistä ohjelma-asiakirjoista, jotka valittiin niiden ajankohtaisuuden ja poliittisen merkityksen perusteella. Johtopäätöksissä todettiin, että kansainvälistyminen on aktiivinen ja arvopohjainen prosessi, joka heijastaa kansallisia traditioita ja poliittisia valintoja. Suomen ja Ranskan strategiat osoittavat, että koulutus toimii paitsi taloudellisen ja kulttuurisen vaikutusvallan välineenä myös osana laajempaa yhteiskunnallista ja poliittista itseymmärrystä
Ajan kysymyksiä taiteen historiaan viittaavissa nykytaideteoksissa : Polykronia, anakronia ja fragmentoituminen
No full textKuvataiteen ja ajan suhdetta tarkastelevan tutkielmani kohteena on kolme taiteen historian teoksista inspiraationsa saanutta nykytaideteosta. Aika ja ajallisuus ilmenevät näissä eri mediumeihin kuuluvissa teoksissa monin eri tavoin. Lähestyn aikaa erityisesti moniajallisuuden, muodonmuutosten sekä aikatasojen vuorovaikutuksen näkökulmasta, käyttäen nykytutkimuksen käsitteitä.
Tarkastelen Ola Kolehmaisen (s. 1964) MVSEVM I (Nefertiti)-valokuvateosta (2020) lähtökohtana aikakerrosten muodostama polyfonia ja avaan noita ajallisia kerroksia kuva-aiheen käsittelyn pohjalta. Pohdin, miten heterokronian ja polykronian käsitteet avaavat ajallisten kerrostumien moninaisuutta. Pohdin myös pysähtyneisyyden illuusiota ja siihen vaikuttavia tekijöitä.
Sara Masügerin (s. 1978) veistos Nimetön (2019) pohjautuu Laokoon-ryhmään, ja tutkielma tarkastelee teosta ja sen suhdetta esikuvaansa fragmentoitumisen ja muodonmuutosten näkökulmasta. Aika näkyy teoksessa sen materiaalisina muutoksina, esimerkiksi lohkeamisina tai väripinnan haalistumisena tai häipymisenä. Taiteilija käyttää materiaaliin ja aiheeseen liittyvää hajoamista uuden luomisen pohjana, ottaen fragmentaarisuuden osaksi teostaan. Artefaktit voivat saada uutta kiinnostavuutta ja uusia merkityksiä fragmentoituessaan. Myös teoksen idea tai sen affektiiviset piirteet voivat fragmentoitua.
Heikki Marilan (s. 1966) kukkamaalauksissa taiteilija on inspiroitunut taidehistorian kukka-aiheista, erityisesti 1600–1700-lukujen alankomaalaisesta maalaustaiteesta. Nykytaiteessa maalauksen ajallisuuden vaikutelma syntyy aikaisemmin ilmenevän kuvallisen symboliikan ja merkityksien lisäksi materiaalin käsittelyssä ja maalausprosessissa. Inspiroituminen menneistä teoksista luo taideteoksille anakronisia merkityksiä eri aikakausien teosten kommunikoidessa keskenään. Viittaaminen menneeseen aktualisoi aikaisemman teoksen herättäen sen unohduksen tilasta. Taiteilijan oma sarjallinen työskentely aktualisoi myös hänen aikaisempia teoksiaan keskustelussa uudempien, samaa lajityyppiä kommentoivien teosten kanssa.
Transhistoriallinen näytteillepano asettaa eri aikakausina syntyneet teokset keskusteluun toistensa kanssa. Epäkronologinen asettelu haastaa katsojaa ajattelemaan uudella tavalla. Artefaktit sisältävät transhistoriallisuutta myös itsessään ominaisuutena, jolla on kyky siirtyä ajassa. Sen sijaan, että teokset olisivat ”väärässä ajassa”, ne ovat historian läpäiseviä eivätkä sidottuja pelkästään aikalaiskontekstiinsa
Hoitotyön opiskelijoiden ja opettajan välinen vuorovaikutus mobiilisovelluksella toteutettuna harjoittelun aikana
No full textHoitotyön koulutuksessa harjoittelulla on tärkeä tehtävä hoitotyön opiskelijoiden teorian ja käytännön taitojen yhdistäjänä autenttisesti. Harjoittelun aikainen hoitotyön opettajan ohjaus on muuttunut 2000-luvulle siirryttäessä yhä enemmän ja enemmän ei-vuorovaikutteiseksi resurssien puutteen vuoksi. Opettajan ohjauksella, tuella ja opiskelijoiden välillä tapahtuvalla vuorovaikutuksella on kuitenkin merkittävä tehtävä harjoittelun aikana opiskelijalle. Mobiilisovellusten avulla tapahtuva vuorovaikutus voi olla varteenotettava vaihtoehto vuorovaikutuksen välineenä. Aiempaa tutkimus sovellusten käytöstä harjoittelun aikaa on keskittynyt tutkimaan sen käytön hyötyjä ja haittoja sekä sovellusten käyttöä arviointivälineenä. Varsinaisena kommunikointi- ja vuorovaikutusvälineenä sovellusten käyttö on jäänyt vähäiseksi.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata mobiilisovelluksen välityksellä tapahtuvan hoitotyön opiskelijoiden ja opettajan välisen vuorovaikutuksen sisältöä ja sen toteutumista opiskelijoiden ammattitaitoa edistävän harjoittelun aikana. Tavoitteena on tuottaa tietoa hoitotyön opiskelijoiden harjoittelun ohjausprosessin kehittämiseksi.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin laadullista tutkimusta. Tutkimuksen kohderyhmä oli yhden ammattikorkeakoulun toisen lukuvuoden hoitotyön opiskelijat. Tutkimusaineisto kerättiin osana väitöskirjatutkimusta, jossa on kehitetty mobiilisovellus hoitotyön opiskelijoiden ja -opettajan välisen vuorovaikutuksen tueksi (Strandell-Laine 2019). Tutkimusaineisto koostuu Study@CampusPro (SCP) mobiilisovellukseen kerääntyneistä hoitotyön opiskelijoiden (n=52) ja hoitotyön opettajan (n=1) merkinnöistä sekä lokitiedosta. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tutkimustulokset osoittavat, että vuorovaikutus mobiilisovelluksen välityksellä hoitotyön opiskelijoiden ja opettajan välillä on erittäin soveltuva vaihtoehto nykyajan teknologiapainotteisessa yhteiskunnassa sekä yhä vähentyvien opettajan opiskelijoiden harjoittelun ohjaamiseen käytettävien resurssien maailmassa. Tässä tutkimuksessa vuorovaikutusta tapahtui sovelluksen välityksellä eniten sovelluksen toiminallisuuteen liittyvistä asioista, kuten sovelluksen keskeisten komponenttien käytössä, mutta vuorovaikutusta tapahtui myös harjoittelun kulkuun liittyvistä asioista ja haasteista.
Harjoittelu hoitotyön koulutuksessa on merkittävä tapahtuma hoitotyön opiskelijalle ja hoitotyön opettajan ohjauksella on välttämätön asema harjoittelun kulussa. Uudistuva maailma, digitaalisuus, m-teknologia sekä hoitotyön opettajan työnkuvan muuttuminen edellyttävät uusia tapoja ohjauksen suorittamiseen. Mobiilisovellusten välityksellä tapahtuva ohjaus ja vuorovaikutus voisi olla tähän vakuuttava vaihtoehto.
Jatkotutkimuksessa tulisi tutkia mahdollisesti natiivipohjaisen sovelluksen mahdollisuutta vuorovaikutuksen välineenä hoitotyön opiskelijoiden ja hoitotyön opettajan välillä harjoittelussa. Sovelluksesta pitäisi saada helposti käytettävä, moniin erilaisiin mobiililaitteisiin ja älypuhelimiin mutkattomasti ladattava versio, joka tulisi käyttöön valtakunnallisesti suomalaisissa ammattikorkeakouluissa ohjaustyönvälineenä.In nursing education, clinical practicum plays an important role in integrating nursing students' theoretical and practical skills in an authentic way. As we move into the 21st century, nursing teacher supervision during practicum has become more and more non-interactive due to a lack of resources. However, teacher guidance, support and interaction between students plays an important role during the clinical practicum for the student. Interaction through mobile applications can be a viable option as a means of interaction. Previous research on the use of apps during clinical practicum has focused on the benefits and drawbacks of its use and the use of apps as an assessment tool. The use of apps as a communication and interaction tool has remained limited.
The purpose of this study is to describe the content of the interaction between nursing students and the teacher via a mobile application and its implementation during the students' clinical practicum. The aim is to provide insights for the development of a guidance process for nursing students in their clinical practicum.
The research method used was qualitative research. The target group of the study was the second year nursing students from a university of applied sciences. The data was collected as part of a doctoral thesis on the development of a mobile application to support interaction between nursing students and nursing teachers (Strandell-Laine 2019). The research data consists of nursing students' (n=52) and nursing teacher's (n=1) entries and log data collected in the Study@CampusPro (SCP) mobile app. The data was analysed using inductive content analysis.
The results show that interaction between nursing students and the teacher via a mobile app is a highly suitable option in today's technology-driven society and in a world of diminishing resources for supervising student teachers' practice. In this study, most of the cooperation via the app was on issues related to the functionality of the app, such as the use of key components of the app, but there was also cooperation on issues and challenges related to the clinical practicum.
Clinical practicum in nursing education is a significant event for a nursing student and the supervision of a nursing teacher plays an essential role in the clinical training process. The changing world, digitalisation, m-technology and the changing job description of the nursing teacher require new ways of supervision. Supervision and cooperation via mobile applications could be a compelling alternative.
Further research should possibly explore the possibility of a native-based application as a tool for interaction between nursing students and nursing teachers in practice. An easy-to-use version of the app, easily downloadable to a wide range of mobile devices and smartphones, should be made available nationwide in Finnish universities of applied sciences as a supervision tool
Luontosuhteen vahvistaminen osana sosiaalista kuntoutustyötä : kirjallisuuskatsaus kansainväliseen tutkimukseen
No full textYmpäristökysymykset sekä kestävä kehitys ovat usein yhteiskunnallisessa keskustelussa läsnä eri tieteenaloilla puhuttaessa. Ekososiaalisessa sosiaalityössä pyrkimyksenä on ottaa huomioon ekologiset ja sosiaaliset näkökulmat sekä nähdä luonnon ja ihmisen välinen suhde vuorovaikutussuhteena. Ekososiaalinen lähestymistapa huomioi luonnon ja ihmisen suhteen sekä antaa mahdollisuuden lähestyä sosiaalityössä holistisella tavalla.
Tässä pro gradu-tutkielmassa tutkin luontosuhdetta vahvistavia tekijöitä sekä luontosuhteen vahvistamisen merkitystä osana sosiaalista kuntoutustyötä. Teoreettisessa viitekehyksessä olen kuvannut luontosuhdetta ja sen rakentumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä luonnon hyvinvointivaikutuksia ihmiseen. Lisäksi olen nostanut esille ekososiaalisen sivistyksen käsitteen sekä ekososiaalisen sosiaalityön lähestymistavan sosiaaliseen kuntoutustyöhön. Tutkielmani on toteutettu laadullisen tutkimuksen menetelmin, systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistona tutkimuksessa on 18 tutkimusartikkelia, joissa on käytetty luontoa osana terapia-, kuntoutus- ja hyvinvoinnin edistämisen työskentelyä. Aineistosta yksi (1) oli Suomessa ja seitsemäntoista (17) ulkomailla toteutettua vertaisarvioitua tutkimusta.
Tutkielmani tulosten mukaan luontosuhdetta vahvistavia tekijöitä ovat havaitut kokonaisvaltaiset hyvinvointikokemukset, kokemukset oppimisesta ja kasvusta sekä merkityksellisyydestä ja kuuluvuudesta. Hyvinvointikokemukset liittyivät psyykkisiin, sosiaalisiin sekä fyysisiin hyvinvoinnin parantumisen kokemuksiin. Oppimisen ja kasvun kokemukset ilmenivät mahdollisuudesta ja taidosta reflektioon, uusien muodostettujen käytösmallien oppimiseen sekä luonnon näkemiseen uudella tavalla. Merkityksellisyyden ja kuuluvuuden kokemukset nousivat esille hengellisyyden ja symboliikan kautta sekä yhteenkuuluvuuden ja ajallisen paikantumisen tuntemuksilla.
Luontosuhdetta vahvistavat tekijät edistävät sosiaalista kuntoutustyötä vahvistaen toimijuutta ja minäpystyvyyttä. Luontosuhde voidaan nähdä sosiaalisessa kuntoutustyössä vuorovaikutusmekanismina kohti tavoiteltua muutosta ihmisessä, vaikuttaen moneen toimijuutta tukevaan osaan ihmisessä. Luontosuhteen vahvistamisella voidaan sosiaalisen kuntoutustyön avulla edistää ekososiaalista sivistymistä. Tällä voidaan tavoitella ja mahdollisesti saavuttaa ekososiaalisen sosiaalityön arvomaailmaa tasapuolisuudesta sekä ympäristöoikeudenmukaisuudesta sekä yksilön henkilökohtaista ajatus- sekä arvomaailman muutosta kestävästä kehityksestä