UTUPub
Not a member yet
55238 research outputs found
Sort by
Alcohol Use Disorder and Initiation of Oral Anticoagulant Therapy in Patients with Atrial Fibrillation: A Nationwide Cohort Study
No full textObjective:Patients with alcohol use disorders (AUD) often receive inferior care for somatic comorbidities. Our objective was to explore whether AUDs influence oral anticoagulant (OAC) initiation for stroke prevention among atrial fibrillation (AF) patients, using a nationwide dataset to assess treatment disparities.Methods:The Finnish AntiCoagulation in Atrial Fibrillation registry includes data on all 229,565 patients diagnosed with incident AF in Finland during 2007-2018, identified from national registries covering all levels of care. The main outcome was OAC initiation compared between patients with and without AUD.Results:The patients’ mean age was 72.7 years, 50% were female, 85.0% were eligible for OAC therapy (CHA2DS2-VA score ≥1), and 4.7% had AUD. OAC therapy was initiated in a smaller proportion of patients with AUD compared to those without (52.5% vs. 71.4%, p<0.001). This disparity remained significant even after adjusting for comorbidities, socioeconomic status, and laboratory values influencing OAC initiation (adjusted hazard ratio [HR] 0.68; 95% confidence interval [0.66-0.71]). The absolute difference in OAC initiation between groups stayed consistent at approximately 20% throughout the study period. Interaction analyses indicated that the association between AUD and lower OAC initiation was stronger in patients with lower income, lower educational attainment, and lower thrombocyte levels, but there was no significant interaction with sex, bleeding history, or hemoglobin levels.Conclusions:AUDs are associated with a significantly lower rate of OAC initiation even after accounting for comorbidities that influence OAC initiation
Pietari Hannikaisen kokeiluja itämurteisen puhekielen kirjallisessa soveltamisessa : Puhekielisyydet viipurilaisessa Kanava-lehdessä 1846–1847 julkaistujen virolaisten satujen ja Joululahjukset-näytelmän kielimuodossa
Full text linkTutkielma tarkastelee viipurilaisen Kanava-lehden toimittaja Pietari Hannikaisen Joululahjukset-näytelmän (1846–1847) ja vuonna 1847 julkaistujen virolaisten käännössatujen kielimuotoa sekä Hannikaisen Kanavassa 1846–1847 ilmaisemia kieli- ideologisia näkemyksiä, jotka käsittelevät puhekielen ja kirjakielen suhdetta tai puhekielisten ainesten hyödyntämistä kirjakielessä. Tutkimuskysymyksinä on, millaisia puhekielen kirjallista jäljittelyä sisältäviä ilmauksia Hannikainen on käyttänyt tutkielman kaunokirjallisessa tutkimusaineistossa, missä määrin puhekieliseksi näiden kielimuotoa voi luonnehtia sekä miten näissä käytetty kieli heijastaa Hannikaisen Kanavassa 1846–1847 eksplisiittisesti ilmaisemia kieli-ideologisia käsityksiä.
1840-luvun kirjakielen ja Hannikaisen kotimurteen tyypillisiä edustuksia tarkasteltavissa piirteissä arvioidaan tutkielmassa etenkin Kaisa Häkkisen tutkimuksen ”Agricolasta nykykieleen” (1994) ja Marjatta Palanderin tutkimuksen ”Vaihtelu Savonlinnan seudun välimurteissa” (1996) perusteella. Tutkimuksen kannalta relevanttien piirteiden joko kirja- tai puhekielisten varianttien osuutta vertaillaan määrällisesti, jotta voidaan määrittää, missä piirteissä edustus on voittopuolisesti kirja- ja missä puhekielistä.
Kaunokirjalliseen tutkimusaineistoon sisältyvissä kirjoituksissa, erittäinkin Joululahjukset- näytelmässä ja ensimmäisenä julkaistussa sadussa Väkevä Räätäli, on huomattavaa ja ajan yleisestä kirjakielestä poikkeavaa puhekielistä vaikutusta eräissä frekventeissäkin kielenpiirteissä. Monessa kielenpiirteessä kirjakieliset vaikutteet ovat kuitenkin vallitsevia; eritoten syntaktisella tasolla kieli on voittopuolisesti kirjakielistä. Aineiston kaunokirjallisten kirjoitusten voi todeta heijastavan hyvin Hannikaisen Kanavassa esittämiä kieli-ideologisia näkemyksiä, joilla hän jonkinasteisesti asemoi itsensä aikalaiskeskustelussa oppositioon, joka kannatti kirjakielen tukeutumista itämurteispohjaiselle puhekielelle
Fostering inclusive innovations by using ICT to empower grassroots entrepreneurs in East Africa
Full text linkIn the digital transformation era, inclusive innovations have become increasingly crucial with their exclusive role in bridging the socioeconomic gaps in emerging economies. This research study examines the role of Information and Communication Technology (ICT) in empowering grassroots entrepreneurs as one way to contribute to fostering inclusive innovations. Through qualitative methods, the study conducts a deep analysis of case studies and interviews first with entrepreneurs and supporting actors from the institutional level of the Tanzanian innovation ecosystem in order to understand the growth journeys of startups and the role of actors in promoting innovation. The study continues with interviews with grassroots entrepreneurs who utilize ICT to overcome barriers in access to information and market reach. Firstly, the findings of this study revealed an integrated innovation model which includes a series of processes done by higher education institutions in promoting creativity, innovation and entrepreneurship including successes and challenges. Secondly, through activities and processes organized by innovation hubs to promote inclusive innovation the study revealed that a clear understanding of inclusive innovation is needed. Thirdly, the study identified some factors that positively influence the growth of technology startups and support organizations that are the most active in contributing to their growth and success. Lastly, the study also demonstrated how ICT plays a critical role as an enabler, providing access to resources, enhancing skill development and expanding market opportunities for entrepreneurs. The implications established by the study show the need for more community level innovation hubs to address local challenges, a need to contextualize institutional level approaches, the necessary for an expansion of inclusivity through community centered- campaigns, and a promotion of participatory policy design.Inklusiivisen innovoinnin edistäminen tieto- ja viestintätekniikan avulla ruohonjuuritason yrittäjien voimaannuttamiseksi Itä- Afrikassa
Digitaalisen muutoksen aikakaudella inklusiivisen innovaation merkitys on kasvanut, sillä sen ainutlaatuinen rooli auttaa kaventamaan sosioekonomisia kuiluja kehittyvissä talouksissa. Tämä tutkimus tarkastelee tieto- ja viestintätekniikan (ICT) roolia ruohonjuuritason yrittäjien voimaannuttamisessa, mikä osaltaan edistää inklusiivista innovaatiota. Laadullisia menetelmiä hyödyntämällä tutkimus tekee syvälli-sen analyysin tapaustutkimuksista ja haastatteluista, ensin yrittäjien ja tukitoimijoiden kanssa Tansanian innovaatioekosysteemin institutionaalisella tasolla toimi-vien startupien kasvupolkujen ja innovaatiota edistävien toimijoiden roolin ymmärtämiseksi. Tutkimus jatkuu haastattelemalla ruohonjuuritason yrittäjiä, jotka hyödyntävät ICTä voittaakseen tiedonsaannin ja markkinoille pääsyn esteet. Ensinnäkin, tutkimuksen tuloksena syntyi integroitu innovaatiomalli, joka sisältää korkea-asteen oppilaitosten prosessit, joilla edistetään luovuutta, innovaatiota ja yrittäjyyttä, mukaan lukien saavutukset ja haasteet. Toiseksi, inklusiivista innovaatiota edistävien innovaatiokeskusten toiminnan ja prosessien kautta tutkimus paljasti, että laajempi ja selkeämpi ymmärrys inklusiivisesta innovaatiosta on tarpeen. Kolmanneksi, tutkimus tunnisti tekijöitä, jotka vaikuttavat myönteisesti teknologiastartupien kasvuun sekä tukiorganisaatioihin, jotka eniten tukevat niiden kasvua ja menestystä. Lopuksi tutkimus osoitti, kuinka ICT toimii keskeisenä mahdollistajana tarjoten pääsyn resursseihin, parantaen taitojen kehittämistä ja laajentaen yrittäjien markkinamahdollisuuksia. Tutkimuksen tuloksista voidaan tehdä seuraavia johtopäätöksiä: tarvitaan lisää yhteisötason innovaatiokeskuksia paikallisten haasteiden ratkaisemiseksi, institutionaalisten lähestymistapojen kontekstualisointia, inklusiivisuuden laajentamista yhteisökeskeisten kampanjoiden kautta sekä osallistavan politiikkasuunnittelun edistämistä.ei tietoa saavutettavuudest
”I know I’m pretty, but I have the femcel mindset” : Femcel-yhteisön identiteettien ja dynamiikan rakentuminen
Full text linkTämä pro gradu -tutkielma tarkastelee r/femcelgrippysockjail-yhteisön identiteettien ja dynamiikan rakentumista sekä suhtautumista miehiin Reddit-alustalla. Femcel (female incel) viittaa naisiin, jotka kokevat elävänsä tahdonvastaisessa selibaatissa. Ilmiö on noussut esiin incel-kulttuurin rinnalla, mutta femcel-yhteisöt ovat kehittyneet itsenäisiksi ja irtisanoutuneet miesvaltaisista incel-ryhmistä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten femcel-yhteisön jäsenten identiteetti rakentuu ja millainen dynamiikka vallitsee yhteisön sisällä sekä miten jäsenet suhtautuvat miehiin keskusteluiden perusteella.
Tutkimus on laadullinen ja perustuu Redditin r/femcelgrippysockjail-yhteisön keskusteluihin ja meemeihin. Aineisto (395 kommenttia ja 17 keskustelunaloitusta) on kerätty verkkoetnografisella tutkimusotteella vuonna 2024 ja analysoitu Braunin ja Clarken (2006) temaattisen analyysin menetelmällä. Analyysi keskittyy femcel-identiteetin eri muotoihin, yhteisön sisäisiin jännitteisiin sekä tapoihin, joilla femcelit käsittelevaät omaa identiteettiään ja suhdettaan miehiin. Tutkimuksessa hyödynnetään aiempaa kirjallisuutta incel- ja femcel-ilmiöistä eri näkökulmista.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että femcel-yhteisössä on havaittavissa kaksi pääsuuntausta: perinteiset femcelit ja toisen aallon femcelit. Perinteinen femceliys pohjautuu ajatukseen ulkonäköhiearkiasta ja yhteiskunnallisesta syrjäytymisestä, kun taas toisen aallon femcelit korostavat ironiaa, estetiikkaa ja dissosiaatiota. Yhteisön sisällä näiden ryhmien välillä esiintyy toisinaan vastakkainasettelua, mutta myös yhteistä kokemuksellisuutta yksinäisyydestä ja pettymyksestä ihmissuhteisiin. Femceleiden suhtautuminen miehiin vaihtelee ironisesta misandriasta resignaatioon. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että femcel-yhteisö toimii vertaistuen ja identiteetin muovaamisen tilana, jossa yksilöt voivat jakaa kokemuksiaan ja rakentaa yhteistä narratiivia. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että yhteisössä hyödynnetään femcelcore-estetiikkaa, ironiaa, meemejä ja populaarikulttuuriviittauksia osana identiteetin rakentumista ja vertaistukea. Femcelcore-estetiikan leikki identiteetin, mielenterveysongelmien ja ironisen misandrian kanssa heijastaa laajempia ilmiöitä digitaalisen kulttuurin ja sukupuolittuneen ulkopuolisuuden kentällä.
Tulevaisuudessa voisi olla hedelmällistä tutkia femcelcore-aineistoa muilla alustoilla, kuten esimerkiksi Instagramissa. Olisi myös mielenkiintoista tietää muuttuuko femcelcore tulevaisuudessa heteronihilismistä toiveikkuuteen tai jopa aktivismiin. Tällaiset tutkimukset valottavat nuorten naisten ajatusmaailmaa ja auttavat ymmärtämään heidän kokemuksiaan yksilökeskeisessä nyky-yhteiskunnassa
Carbon material effects Prussian blue solid boosters for flow batteries
Full text linkHigh energy density flow batteries (FBs) are critical technologies for the large-scale storage of intermittent energy produced by solar and wind power. Advancing air-stable energy storage posolytes (tanks for storing positive charge) with high volumetric capacity is essential for the development of cost-effective FBs. A promising approach to achieve high volumetric capacity involves charging Prussian blue (PB, which undergoes a 4e- reduction process in water at a relatively high redox potential) solid boosters in external tanks (outside a glove box) using a [Fe(CN)6]4−/3−-based neutral aqueous electrolyte as the charge-transporting solution. However, no formulations for preparing these boosters have been reported, and costly machinery was employed in their preparation. In this thesis, a cost-effective procedure for preparing PB solid boosters was developed, and various formulations of these species were explored by adjusting the percentage of binder, carbon black, KCl and PB (65-70%) in their composition. Four different commercially available carbon materials were used in the formulations, and their effects on the cycling stability and utilisation capacity of the resulting boosters, tested in [Fe(CN)6]4−/3−-based FBs, are discussed. Significant effects of this varied material on both properties were found. The best-performing boosters achieved FB cycling stability (more than 1000 charge-discharge cycles) and utilisation capacity (73.3%) comparable to those reported in the literature. The results also suggest that future reformulation of boosters with the other carbon materials could further advance this emerging technology.Korkean energiatiheyden virtausakut (FB:t, ”flow batteries”) ovat keskeinen teknologia aurinko- ja tuulivoiman tuottaman vaihtelevan energian laajamittaiseen varastointiin. Ilmaolosuhteissa vakaiden, suuren tilavuuskapasiteetin omaavien posolyyttien (säiliö positiiviselle elektrolyytille) edistämiseksi on olennaista kustannustehokkaiden virtausakkujen kehittämisessä. Yksi lupaava tapa korkean tilavuuskapasiteetin saavuttamiseen on preussinsinistä (PB, “Prussian blue”, jolla on neljän elektronin pelkistymisreaktio vedessä verrannaisesti korkeassa redox-potentiaalissa) sisältävien kiinteiden partikkeleiden asettaminen akun säiliöön (hanskakaapin ulkopuolella). Partikkeleiden preussinsininen ladataan käyttämällä neutraalia vesipohjaista ferri-/ferrosyanidielektrolyyttiä varausta kuljettavana liuoksena. Näiden partikkeleiden tarkkaa koostumusta ei ole kuitenkaan raportoitu, ja lisäksi niiden valmistamiseen on käytetty kalliita laitteita. Tässä työssä kehitettiin kustannustehokas menetelmä PB-partikkeleiden valmistamiseen, sekä tutkittiin erilaisia koostumuksia säätelemällä sideaineen, hiilimustan, kaliumkloridin ja PB:n (65-75 %) osuutta. Näissä koostumuksissa käytettiin neljää erilaista kaupallisesti saatavilla olevaa hiilimateriaalia. Työssä selvitettiin hiilimateriaalien vaikutusta lataus-purkaussyklien kestävyyteen ja partikkeleiden hyödyntämiskapasiteettiin ferri-/ferrosyanidivirtausakuissa. Hiilimateriaalin vaihtamisen havaittiin vaikuttavan merkittävästi näihin ominaisuuksiin. Parhaiten toimineet partikkelit saavuttivat virtausakussa yli tuhat lataus-purkaussykliä ja 73.3 prosentin hyödyntämiskapasiteetin, mikä on verrattavissa raportoituihin samankaltaisiin systeemeihin. Tulokset viittaavat myös siihen, että partikkeleiden jatkokehitys muidenkin hiilimateriaalien kanssa voisi entisestään edistää tätä teknologiaa
Biomarkkerit ja niihin pohjautuvat diagnostiset testit lievien ja keskivaikeiden tapaturmaisten aivovammojen havaitsemiseen
No full textLievien ja keskivaikeiden tapaturmaisten aivovammojen (TBI) oireet ovat usein epäspesifisiä ja viiveellä kehittyviä, minkä takia niiden diagnosointi on vaikeaa. TBI:n diagnosointimenetelmissä on laajoja puutteita maailmanlaajuisesti, mikä heikentää oikea-aikaisen avun saamista vammoihin. Liukoiset biomarkkerit ovat nousseet viime aikoina potentiaalisiksi kohteiksi TBI:n diagnostiikassa.
Tässä kirjallisuuskatsauksessa selvitetään yleisimpien liukoisten biomarkkereiden soveltuvuutta herkiksi ja spesifisiksi biomarkkereiksi TBI:n diagnosoimisessa sekä merkittävimpiä biomarkkereihin pohjautuvia diagnostisia testejä. Tutkitut biomarkkerit olivat S-100β-proteiini, gliafibrilaarinen hapan proteiini (GFAP), ubikitiini hiilipään hydrolaasi-L1 (UHC-L1), neurospesifinen enolaasi (NSE), myeliinin emäksinen proteiini (MBP), Tau-proteiini, tulehduksen biomarkkerit, solunulkoiset vesikkelit sekä mikro RNA (miRNA).
Biomarkkereista GFAP:n ja UCH-L1:n yhdistelmä erottui muiden joukosta potentiaalisimpina biomarkkereina niiden paremman spesifisyyden ja kliinisen herkkyyden perusteella. GFAP:n ja UCH-L1:n yhdistelmään perustuvia vieritestauslaitteita I-STAT AlinityTM- sekä VIDAS® TBI (GFAP, UCH-L1) voitaisiin käyttää apuna TBI:n diagnostiikassa, sillä kyseisten vieritestauslaitteiden määritysajat ovat huomattavasti lyhyemmät kuin ELISA- ja Western Blot määrityksillä. Näiden lisäksi S-100β-proteiinille on kehitetty paranneltu lateraalivirtaukseen perustuva vieritesti, jolla voidaan havaita korkealla analyyttisellä herkkyydellä S-100β-proteiinin pitoisuus veriplasmasta vain 30 minuutissa. Vieritestin herkkyys on verrattavissa ELISA-määrityksen korkeaan analyyttiseen herkkyyteen ja testillä saadaan mitattua pieninä pitoisuuksina veressä esiintyvää S-100β-proteiinia. Lateraalivirtaustestiä voisi olla mahdollista mukauttaa myös muille spesifisemmille TBI:n biomarkkereille.
Monista tutkimuksista huolimatta biomarkkerit eivät ole saavuttaneet vielä laajaa kliinistä käyttöä, sillä tutkimuksista puuttuu laajat kliiniset kokeet. Biomarkkereiden käyttöä rajoittavat muun muassa aivospesifisyyden puute, kynnysarvojen hankala asettaminen sekä työläs näytemateriaalin käsittely. Tulevaisuudessa pyritään kehittämään testejä, joissa biomarkkereita mitataan ei-invasiivisesti kerätyistä näytteistä, kuten virtsasta tai syljestä
A Critical Discourse Analysis of the Representation of Israel and Palestine in American Media
Full text linkThis thesis studies how Israel and Palestine are represented in American media reports about the ongoing war in the Gaza Strip. Media can fundamentally affect views of the audience on current topics, so researching and increasing awareness of media bias is crucial. The data for this study come from four CNN articles and seven New York Post articles that were published in September 2024. This study applies Critical Discourse Analysis to investigate selected linguistic features in the materials. The purpose of this thesis is to examine how the lexical choices, transitivity structures, and arguments and claims in the materials are used to create representation of both sides of the conflict, and how they might reveal bias. The findings of this thesis reveal differences in representations of Israel and Palestine in all categories, most notably in the lexicon. Further research could be conducted to examine how different linguistic elements, such as narrative, are utilised to create representation
Suullisen kielitaidon arvioinnin asema peruskoulun englannin opetuksessa
Full text linkSuullisen kielitaidon opetus on ollut keskeinen osa kieltenopetusta viime vuosikymmenet, jolloin suullisen kielitaidon rooli on alkanut kielentutkimuksen ja opetuksen kentällä kasvamaan. Suullisen kielitaidon opetuksen menetelmät ja erityisesti arviointimenetelmät kuitenkin vaihtelevat opettajien kesken. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia näkemyksiä peruskoulun kieltenopettajilla on suullisen kielitaidon arvioinnin asemasta englannin oppiaineessa. Tarkoituksena on myös selvittää, miten suullista kielitaitoa arvioidaan ja millaisia haasteita suullisen kielitaidon arvioinnissa esiintyy.
Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa aineistona on hyödynnetty yhdeksän kieltenopettajan haastattelua, joita on analysoitu sisällönanalyysin avulla. Analyysin avulla aineistosta nostettiin esiin keskeisiä teemoja liittyen suullisen kielitaidon arvioinnin asemaan, arvioinnin käytänteisiin sekä haasteisiin. Tutkimuksen tuloksiksi muodostuivat kolme pääteemaa suullisen kielitaidon asema, suullisen kielitaidon arvioinnin käytänteet sekä suullisen kielitaidon arvioinnin haasteet, jotka parhaiten kuvaavat opettajien käsityksiä suullisen kielitaidon arvioinnista ja sen asemasta. Opettajat suosivat arvioinnissa formatiivista arviointia, observointia, suullisia kokeita sekä erilaisia äänitettäviä tehtäviä. Suullista kielitaitoa painotettiin arvioinnissa monella eri tavalla ja arvioinnin keskeiseksi lähtökohdaksi määriteltiin kommunikatiivinen kompetenssi. Arvioinnin haasteiksi opettajat kokivat suullisen kielitaidon delikaattiuden sekä arviointia ohjaavien dokumenttien, kuten opetussuunnitelman sekä opetusmateriaalien, heikkoudet.
Tutkielman perusteella suullisen kielitaidon arviointia ohjaavia dokumentteja tulisi kehittää, jotta suullisen kielitaidon arviointia voitaisiin peruskoulussa toteuttaa systemaattisesti ja tasapuolisesti. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi suullisen kielitaidon arvioinnin kehittämisessä, jotta opettajat voisivat rajallisten resurssiensa puitteissa toteuttaa tasa-arvoista arviointia.The teaching of oral language skills has been a central part of language education for the past few decades, during which the role of oral proficiency has gained increasing importance in the fields of linguistics and language teaching. However, the methods used in oral language instruction and, in particular, assessment methods vary among teachers. The purpose of this study is to examine the perceptions of comprehensive school language teachers regarding the role of oral proficiency assessment in the English subject. Additionally, the study aims to explore how oral proficiency is assessed and what challenges arise in the assessment process.
This study is a qualitative research project utilizing interviews with nine language teachers as its data, analyzed using content analysis. Through this analysis, key themes related to the role of oral proficiency assessment, assesment practices, and challenges were identified. The findings of the study resulted in three main themes: the role of oral proficiency, assessment practices of oral proficiency, and challenges in oral proficiency assessment, which best describe teachers' views on oral proficiency assessment and its significance. Teachers favored formative assessment, observation, oral exams, and various recorded tasks in their evaluation methods. Oral proficiency was emphasized in assessment in multiple ways, with communicative competence being defined as the central foundation of assessment.
Teachers identified the delicacy of oral proficiency and the weaknessess of guiding documents, such as the curriculum and teaching materials, as key challenges in assessment. Based on the findings of this study, it is recommended that the documents guiding oral proficiency assessment be further developed to enable a more systematic and equitable assessment process in comprehensive schools. The results of this study can be utilized in the development of oral proficiency assessment to help teachers conduct fair assessments within the constraints of their limited resources
Ukrainan kysymys Suomen sanomalehdissä 1917–1918
Full text linkTutkielma tarkastelee Ukrainan kysymyksen käsittelyä Suomen sanomalehdistössä vuosien 1917 ja 1918 aikana. Ukrainan kysymyksellä viittaan maan valtiolliseen kehitykseen sekä maan itsemääräämisoikeuteen liittyvään kiistaan Venäjän helmikuun vallankumouksen jälkeisenä aikana. Sanomalehdet käyttivät säännöllisesti kyseistä termiä Ukrainaa koskevissa kirjoituksissa.
Kontekstoin tutkielmassa puoluesidonnaisten sanomalehtien uutisointia Ukrainan kysymyksestä puolueiden aatteellisen suuntauksen kautta. Selvitän tutkielmassa myös, miten Ukraina ja Suomi esitettiin suhteessa toisiinsa ja millaisessa sävyssä Saksasta sekä Neuvosto-Venäjästä kirjoitettiin sanomalehdissä. Käytän tutkielmassa neljää sanomalehteä, jotka ovat: Uusi Suometar, Helsingin Sanomat, Työmies sekä Suomen Sosialidemokraatti. Kaikki kyseiset sanomalehdet toimivat jonkin puolueen pää-äänenkannattajana.
Tutkimusmetodina toimii lähiluku. Lähiluvun kautta hahmottelen Ukrainaa koskevien kirjoitusten yleisluonnetta. Sanomalehdissä kommentoitiin Ukrainan tapahtumia melko epäsuorasti, jonka takia on olennaista kiinnittää huomiota muun muassa sanavalintoihin, uutisoinnin laajuuteen sekä sanomalehtien suorittamaan valikointiin uutisoinnissa.
Lehtikirjoituksissa ei esiintynyt vielä vuoden 1917 aikana kovin vahvoja kannanottoja Ukrainan kysymykseen, vaikka tiettyjä painopisteitä uutisoinnissa nousi esille. Vuoden 1918 aikana sanomalehtien kanta Ukrainan kysymykseen alkoi muodostua aiempaa selkeämmäksi ja kirjoitukset heijastelivat vahvemmin puolueiden aatetaustaa sekä Suomen ja Ukrainan muuttuneita sisäpoliittisia asetelmia. Sanomalehdissä löydettiin myös joitakin yhteyksiä Suomen ja Ukrainan välillä, mutta niitä hyödynnettiin useimmiten argumenttina johonkin ulkopuoliseen asiaan liittyen. Samoin Saksan sekä Neuvosto-Venäjän käsitteleminen sanomalehdissä poikkesi toisistaan, erityisesti Työmiehen osalta
Kolmiuloitteisten ympäristöjen pintamuotojen proseduraalinen generointi videopeleissä
Full text linkPeliympäristö on videopeleissä keskeinen elementti. Ympäristöjen koko ja yksityiskohtainen realismi on noussut pelien kehittyessä, mutta näiden maailmojen suunniteleminen manuaalisesti vie paljon rahaa ja aikaa. Ympäristöjen luonti algoritmisesti proseduraalisella generoinnilla vähentää manuaalisen suunnitelun määrää pelin kehityksestä ja samalla mahdollistaa loputtoman skaalan ympäristöille.
Tutkielman tarkoituksena on tarkastella kolmiuloitteisten peliympäristöjen proseduraalista generointia tieteellisten tutkimusten avulla kirjallisuuskatsauksena. Tutkielmassa käsitellään kolmiuloitteisten polygoniverkkojen luontia, sekä pintamuotoja vastaavien korkeuskarttojen generointia proseduraalisesti. Tutkielmassa käydään läpi proseduraalisen generaation standarditekniikoista kehittyneempiin koneoppimista hyödyntäviin metodeihin ja tarkastallaan niiden hyötyjä sekä haittoja.
Tutkielmassa todetaan, että proseduraalinen generaatio mahdollistaa paljon videopeleissä, mutta siitä on vielä melko vähäisesti tieteellistä tutkimusta. Koneoppimisen hyödyntäminen tuottaa realistisia tuloksia, mutta generoituja tuloksia ei tämänhetkisillä toteutuksilla ole pystytty käyttämään peleissä generoitujen korkeuskarttojen saumattomuuden takia. Erityisesti koneoppimista hyödyntävien tekniikoiden käyttämistä peliympäristöjen generointiin on vielä alkeellista ja koneoppimisella generoituiduilla korkeuskarttoilla on paljon aihetta jatkotutkimukselle, jotta tekniikkaa voisi hyödyntää oikeissa pelijulkaisuissa