190942 research outputs found
Sort by
Whole-exome sequencing identifies distinct genomic aberrations in eccrine porocarcinomas and poromas
No full textEccrine porocarcinoma (EPC) is a rare malignant skin tumor arising from the eccrine gland. Investigations into the genomic landscape of EPC have uncovered potential drivers of its development and progression. However, there is limited information on the discrepancies between EPC and its benign counterpart, eccrine poroma (EP).BackgroundEccrine porocarcinoma (EPC) is a rare malignant skin tumor arising from the eccrine gland. Investigations into the genomic landscape of EPC have uncovered potential drivers of its development and progression. However, there is limited information on the discrepancies between EPC and its benign counterpart, eccrine poroma (EP).MethodsFormalin-fixed paraffin-embedded (FFPE) samples from 15 EPCs and 5 EPs were retrieved from Helsinki Biobank and Finnish Clinical Biobank Tampere. One EPC was found to be digital papillary adenocarcinoma in review of diagnoses. Whole-exome sequencing was used to conduct a comprehensive analysis to elucidate the genomic features of EPCs and EPs.ResultsThere was general heterogeneity within EPCs and EPs, with discrepancies such as exclusive TP53, NCOR1, and CDKN2A mutations in EPCs and a higher mutational load in EPCs than in EPs. Furthermore, we identified alterations in pathways associated with cell adhesion and the extracellular matrix in EPCs, while pathways associated with ketone body and amino acid metabolism were altered in EPs. The MAPK and Ras signaling pathways were enriched in genes mutated only in EPCs.ConclusionsEPCs and EPs are generally heterogeneous tumor entities with a few distinct discrepancies from each other. The findings from this study emphasize the need to further verify the roles of disrupted genes and pathways in the initiation and progression of EPCs and EPs.Peer reviewe
Satelliittikaukokartoitusta maatalouden seurantaan
No full textFood security is one of the longstanding development priorities of the United Nations. Internationally established development goals for sustainable agriculture and resilient food systems necessitate enhanced monitoring via automated operational pipelines. Since the onset of Earth-observing satellite systems in the second half of the twentieth century, space-borne remote sensing has been successfully applied to agricultural monitoring. Today, polar-orbiting environmental satellites, such as Sentinel constellations in the European Copernicus system for Earth monitoring, provide high revisit time and medium-level spatial resolution products with global coverage, making them suitable for operational agricultural monitoring.
Although the importance of satellite remote sensing in meeting information needs is acknowledged, wider adoption is still lacking operationally feasible applications. This thesis endeavoured to improve methods for satellite-based agricultural monitoring in two domains: crop yield forecasting and tillage detection.
Crop yield forecasting is one of the cornerstones of the rapid response for food security. This demands open and timely intelligence on crop production on an agroclimatically meaningful territorial scale. Hence, an operationally suitable method for in-season crop yield estimations from optical satellite time series (Sentinel-2) was proposed. A temporal convolutional neural network–based model achieved on average 2.5 percentage points more accurate crop yield forecasts than country-scale benchmark forecasts.
Tillage and alternative crop management practices are interlinked with soil productivity and bio-physical processes. The studies on the radar backscatter and coherence (Sentinel-1) and optical spectral reflectance (Sentinel-2) proved to yield information on off-season cropland management practices on preferred spatial and temporal scales, with a maximum accuracy of 85%. Grounded on a large in situ dataset of parcels, it was shown that the highest impact on model performance comes from the spectral regions of the near-infrared and upper-red edge. The best-performing model included only optical features. The classification performance was presumably hampered by rapidly changing soil moisture conditions, high local variation in photosynthetic activity, highly non-uniform units within classes, and uneven distributions of classes in the data.
Both applications can be deployed at scales applicable from small region observation up to extensive geographies, aligning with the needs of governmental agencies, such as those involved in agricultural statistics. In addition, this thesis has contributed to the remote sensing literature by showing the capabilities of density estimates in improving predictions and demonstrating end-to-end learning as an implicit method to overcome cloud occlusion.Ruokaturva on yksi Yhdistyneiden kansakuntien pitkäaikaisimmista päätavoitteista. Kansainvälisesti sovitut kestävän maatalouden ja resilienttien ruokajärjestelmien kehitystavoitteet edellyttävät tehostettua seurantaa automatisoitujen tuotantoketjujen avulla. Satelliittikaukokartoitusta on hyödynnetty menestyksekkäästi maatalouden seurantaan jo 1900-luvun jälkipuoliskolta alkaen, jolloin otettiin käyttöön ensimmäiset maan havainnointiin tarkoitetut satelliittijärjestelmät. Nykyään maata kiertävät ympäristösatelliitit, kuten Euroopan Copernicus-ohjelman Sentinel-konstellaatiot, tarjoavat tiheästi päivittyviä, keskitason maastoerotuskykyn tuotteita maailmanlaajuisella kattavuudella, mikä tekee niistä sopivia jatkuvatoimintaiseen maatalousseurantaan.
Vaikka satelliittikaukokartoituksen merkitys tiedontuotannossa on tunnustettu, sen laajempaa käyttöönottoa on hidastanut soveltamiskelpoisien menetelmien puute. Tämä väitöskirja pyrki kehittämään satelliittipohjaisia maatalouden seurantamenetelmiä kahdella osa-alueella: satoennustamisessa ja maanmuokkausmenetelmien havaitsemisessa.
Ruokaturvan seurannassa satoennustaminen on keskeisessä osassa ja luo pohjan nopean vasteen toimille. Väitöskirjassa esitettiin avoimesti saatavilla olevaan, optiseen satelliittiaikasarjaan (Sentinel-2) pohjautuva menetelmä, jolla voidaan tuottaa ajankohtaista tietoa viljantuotannosta tarvittavalla alueellisella tarkkuudella, esimerkiksi kasvuolosuhteiltaan yhteneviltä alueilta. Aikasarjoihin perustuva konvoluutioneuroverkkomalli saavutti keskimäärin 2,5 prosenttiyksikköä tarkemmat satoennusteet kuin verrattavat arviot koko maan tasolla.
Maanmuokkaus ja vaihtoehtoiset viljelykäytännöt liittyvät läheisesti maan tuottavuuteen ja biogeofysikaalisiin prosesseihin. Väitöskirjan Sentinel-1-tutkasatelliitin takaisinsirontaan ja koherenssiin sekä Sentinel-2:n optiseen spektriheijastukseen perustuvat tutkimukset osoittivat, että maatalousmaan talvipeitteisyyttä voidaan erotella parhaimmillaan 85 %:n tarkkuudella. Mallien tarkkuuteen vaikuttivat eniten lähi-infrapunan ja punaisen reuna-alueen spektrialueet. Parhaiten suoriutunut malli hyödynsi vain optisia piirteitä. Luokittelutarkkuutta heikensivät oletettavasti nopeasti vaihtuvat maan kosteusolosuhteet, suuri paikallinen vaihtelu fotosynteettisessä aktiivisuudessa, havaintojen epäyhtenäisyys luokkien sisällä sekä epätasainen luokkajakauma aineistossa.
Molemmat väitöstyössä esitellyt sovellukset voidaan ottaa käyttöön sekä pienemmän mittakaavan seurannassa että myös laajoilla maantieteellisillä alueilla esimerkiksi maataloustilastoinnin tarpeisiin. Lisäksin väitöskirja edistää tieteenalaansa osoittamalla tiheysestimaattien mahdollisuudet ennusteiden parantamisessa sekä esittelemällä päästä päähän -oppimista (end-to-end learning), jossa ennustamistehtävään sisällytetään myös pilvipeiton huomioiminen.ei saavutettav
”I start to wonder why us men and women” Sukupuolen rakentuminen tarinan, fokalisaation ja kerronnan tasoilla Alice Walkerin teoksessa The Color Purple (1982)
No full textTämä maisterintutkielma käsittelee Alice Walkerin teosta The Color Purple (1982) ja siinä muodostuvaa kuvaa sukupuolesta. The Color Purple kertoo afroamerikkalaisen Celien tarinan ja on muodoltaan kirjeromaani. Teoksessa keskeisessä roolissa on päähenkilön kasvutarina, ja sen mukana muuttuvat kuvat sukupuolesta. Tutkielman analyysi rajautuu tarinan, fokalisaation ja kerronnan tasoille, ja sen tavoite on muodostaa mahdollisimman kokonaisvaltainen kuva teoksen sukupuolikäsityksistä sekä siitä, miten ne vaikuttavat henkilöhahmojen elämiin.
Tutkielmassa hyödynnetään teoreettisena viitekehyksenä Gérard Genetten luomaa käsitettä fokalisaatio. Se on tapa tutkia näkökulmaa tekstissä, tai kuten Genette sen mieltää, havainnoinnin alkupistettä. Fokalisaatio ja teoksesta muodostuva sukupuolikuva kulkevat käsi kädessä, sillä sukupuolikuva muodostuu kertojien havainnoista käsin. Koska teos koostuu pelkästään kirjeistä, on romaanin kertojilla tärkeä asema näkökulmien haltijana. Tutkielma hyödyntää myös kaunokirjallisuuden traumatutkimusta, koska Celie on kokenut elämänsä aikana runsaasti traumaattisia asioita, ja nämä tapahtumat vaikuttavat hänen fokalisaatioonsa.
Tärkein työssä tehty havainto koskee sitä, miten dynaaminen ja olemukseltaan muuttuvainen teoksen sukupuolikuva on. Celien teoksen aikana kokema kasvu ihmisenä sallii hänen käsityksensä sukupuolesta muuttua. Teoksen alussa Celien ajatusmallit sukupuolesta ovat varsin jäykkiä, mutta ahtaat lokerot murtuvat tarinan edetessä. Tärkeä havainto on myös se, miten kertojien asema kirjeiden kirjoittajina sekä fokalisaatio aktiivisesti luovat teoksen sukupuolikuvaa.
Sukupuoli vaikuttaa teoksessa kaikkiin henkilöhahmoihin ja heidän mahdollisuuksiinsa elämässä. Tämä tutkielma analysoi eri henkilöhahmojen käytöstä sukupuolen näkökulmasta katsottuna sekä sitä, miten kieli ja kerronta vaikuttavat teoksesta muodostuvaan sukupuolikuvaan
Tuomioistuimet ja media – suuren yleisön rikostiedonsaanti rikosoikeudenkäynnin yleisöjulkisuuden funktioiden näkökulmasta
No full textTutkimusten perusteella suuren yleisön tieto rikoksista, rangaistuksista, rangaistuksen määräämistä koskevista normeista ja rikollisuudesta on varsin puutteellista. Yhtenä syynä on pidetty mediaa, joka uutisoi rikoksista korostuneen yksipuolisesti ja viihdehakuisesti. Ilmiöllä voi olla epätoivottuja vaikutuksia. Tässä tutkielmassa on selvitetty suuren yleisön rikosoikeudenkäynneistä saamaa tietoa kahden keskeisen yleisöjulkisuutta toteuttavan tekijän eli tuomioistuinten, erityisesti käräjäoikeuksien, ja median näkökulmasta. Tutkielmassa on rakennettu rikosoikeudenkäynnin yleisöjulkisuuden funktiomalli, jonka tarkoituksena on kuvastaa monipuolisesti, mitä rikosoikeudenkäynnin yleisöjulkisuudella ylipäätään tavoitellaan ja miksi. Tarkastelun kohteena on informaatio-, kontrolli-, ohjaus- ja legitimointifunktiot. Tuomioistuinten ja median nykytilassa toteuttamaa yleisöjulkisuutta peilataan funktioita vasten ja arvioidaan niiden toteutumista. Tuomioistuimista saatava rikostieto näyttäisi olevan välitöntä ja faktapohjaista, mutta se ei ole välittömästi kovin saavutettavaa. Medialla sen sijaan on hyvä yhteys suureen yleisöön, ja rikostieto on mediajulkisuudella helpommin kansalaisten saavutettavissa, mutta median omat toiminnalliset edellytykset sekä intressit vaikuttavat rikostiedon laatuun. Nykytilassa näyttää siltä, että suuren yleisön saatavilla oleva rikostieto on joko eheää tai saavutettavaa. Ongelman ratkaisemiseksi ehdotetaan tuomioistuimen aktiivisemman roolin korostamista rikosoikeudenkäyntien yleisöjulkisuuden toteuttamisessa. Keinoina pohditaan muun muassa rikostuomioiden julkaisua avoimena datana sekä tuomioistuinten viestinnän ja mediasuhteiden kehittämistä
Written Sources on Medieval Fighting Practices
No full textThis chapter presents a short introduction to different types of written sources referring to the fighting practices of the medieval period: Geoffroi de Charny’s and Hans Talhoffer’s discussions of laws and conventions relating to fighting, accounts of judicial duels between a man and a woman and two men-at-arms, and descriptions of fighting technique in the manuals or “fight books” of Hans Talhoffer and Paulus Kal. The examples offered, all concerned with conventionally recognised forms of combat, are discussed in terms of what they may reveal of the actual practices or the technical knowledge governing such practice, and of the significance of the fighting activities they describe to the people writing about them.Peer reviewe
The design principles of a sociolinguistic typological questionnaire for language contact research
No full textThis paper presents the design rationale and pilot demonstration of the GramAdapt Social Contact questionnaire; a research tool developed for collecting global comparative sociolinguistic data on language contact scenarios. The questionnaire is qualitative with quantitative potential, inviting language community experts to provide best assessment answers to questions about social contact in their communities of expertise. The main purpose is to compare contact scenarios, however the questionnaire can also be a broad survey of any given contact situation as it was designed to target factors associated with language contact and change phenomena at large. Two experts of small-scale multilingual communities answer an abridged version of the questionnaire to qualitatively demonstrate this proof of concept. The experts of Mawng and Kunbarlang (northern Australia), and Tundra Enets and Nganasan (northern Siberia) were chosen as these communities defy nation-based models of multilingualism. The responses are broadly successful, thus demonstrating the theoretical contribution and methodological potential of this questionnaire.Peer reviewe
Hiiliviljelyn vaikutus lehtimikrobiotaan ja kasvitaudin oireiden esiintyvyyteen
No full textThe alarmingly high atmospheric carbon dioxide (CO2) content and acidification of oceans due to excess CO2 have raised the demand to sequester more carbon into the soil. Soil quality has descended because of excessive tilling, erosion, and loss of carbon storage. As one aspect of global change, climate change influences plant microbial communities. Droughts and rising temperatures have caused changes in plant microbiomes and their activities. The solution to the CO2 problem could be exchanging agricultural methods for less intensive carbon farming. Four carbon farming techniques namely adaptive grazing, catch crop, 8-species ley mixture, and all-in were tested against control fields. The hypotheses were that plant diversity increases microbial diversity and that the amount of phytopathogens in carbon-farmed fields would be less than in controls. All DNA was extracted using CTAB from 360 leaf samples. Comparative analysis of PCR-amplified and Illumina-sequenced microbial ribosomal markers was conducted. Taxonomy profiles and disease load calculations revealed that all-in, adaptive grazing, and 8-species ley mixture had lower total disease load than the controls. Fungal Internal Transcribed Spacer (ITS) sequences revealed that the fungal communities contained mostly Cryptococcus (18.85%) and Davidiella (4.08%) genera. In bacterial 16S rRNA relative abundance analysis, the most common bacteria in the field samples were Sphingomonas (30.59%). The plant ANOVA’s p-value of 0.0066 indicated that treatments significantly impacted plant diversity with farms included as the random effect.
The fungal communities were modeled with treatment as the independent variable, the Shannon index as the dependent variable, and the farm as the random effect. The fungal ANOVA’s p-value of 0.3324 reflected the dependence of fungal communities on external conditions. The bacterial ANOVA p-value of 0.03 indicated a statistically significant relationship between treatments and microbial diversity, which was uniform across farms unlike for fungi. Plant diversity correlated positively with fungal diversity and the correlation was significant for 8-species ley mixture and adaptive grazing. Plant diversity correlated with a higher microbial diversity more strongly for fungal communities than bacterial communities. Bacterial diversity correlated positively with plant diversity for all-in. The next step in the research field would be to investigate farm conditions further to map the microbial dynamics in response to treatment. In addition, studies connecting different diversification schemes by adding plants would also be relevant.Hälyttävän korkea ilmakehän hiilidioksidipitoisuus (CO2) ja merien happamoituminen ovat kasvattaneet tarvetta sitoa CO2:a lisää maaperään. Maaperän laatu on heikentynyt viime vuosikymmenien saatossa ja syinä ovat liiallinen maanmuokkaus, eroosio, ja hiilivaraston ehtyminen. Yhtenä globaalina muutoksena, ilmastonmuutos vaikuttaa kasvien mikrobiyhteisöihin. Sen mukanaan tuomat kuivuus ja kuumuus ovat muokannet kasvien
mikrobiomin koostumusta ja aktiviteetteja. Yhtenä CO2-ongelman ratkaisuna voisi olla maatalouden menetelmien muuttaminen vähemmän intensiivisempään hiiliviljelyyn. Hiiliviljelyn neljää tekniikkaa testattiin 20 pellolla ja kontrollipellolla. Neljä tekniikkaa olivat adaptiivinen laidunnus, kerääjäkasvit, 8:n kasvilajin sekoitus ja all-in. Hypoteesit olivat, että kasvidiversiteetti lisäisi mikrobidiversiteettiä ja että hiiliviljelypelloilla olisi vähemmän
kasvitauteja ja tuholaisia. Kaikki DNA eristettiin 360 lehtinäytteistä CTAB-menetelmällä. Vertailuanalyysi suoritettiin PCR-amplifioiduille ja Illumina-sekvensoiduille mikrobien ribosomaalisille markkereille. Peltojen kasvi-, sieni-, ja bakteeridiversiteettiä verrattiin keskenään. Taksonominen profiili ja tautitaakkalaskelmat paljastivat sen, että all-in, adaptiivinen laidunnus ja 8:n kasvilajin sekoitus sisälsivät pienemmän tautitaakan verrattuna
kontrolleihin. Fungal Internal Transcribed Spacer (ITS) sekvenssianalyysin mukaan sieniyhteisöt koostuivat enimmäkseen Cryptococcus (18,8 %) ja Davidiella (4,08 %) suvuista. Bakteerien 16S-runsausanalyysin mukaan, yleisin bakteerisuku pelloilla oli Sphingomonas (30.59 %). Kasvien ANOVA:n p-arvo 0,0066 osoitti, että käsittelyillä oli merkitsevä vaikutus kasvidiversiteettiin, kun tila oli satunnaisefekti. Sieniyhteisöjen ANOVA-mallissa riippumaton muuttuja oli käsittely, riippuva muuttuja oli Shannon diversiteetti ja tila oli satunnaisefekti. Sienten ANOVA:n p-arvossa 0,3324 heijastui ulkoisten olosuhteiden vaikutus sienten diversiteettiin. Bakteerien p-arvo 0,03 osoitti, että käsittelyt vaikuttivat merkitsevästi mikrobien diversiteettiin ja vaikutus oli yhtenäinen kauttaaltaan toisin kuin sienillä. Kasvidiversiteetti korreloi positiivisesti sienten diversiteetin kanssa ja merkitsevästi 8:n kasvilajin sekoitukselle ja adaptiiviselle laidunnukselle. Korrelaatio oli selkeämpää sienillä kuin bakteereilla. All-in menetelmässä bakteeri- ja kasvidiversiteetit korreloivat merkitsevästi. Tutkimuksen seuraava vaihe olisi tutkia tilojen olosuhteiden vaikutusta tarkemmin sieniyhteisöihin vasteena eri käsittelyille. Lisäksi tarvetta löytyisi diversifikaatiosuunnitelmia yhdistäville tutkimuksille, joissa lisätään kasvilajeja peltoihin
Beyond the Savannah Interpreting Ecological Flexibility in Early Pleistocene Homo
No full textOur species, Homo sapiens, has evolved to be able to occupy and ecologically dominate nearly every ecosystem on this planet. How Homo sapiens have been able to develop such an unprecedentedly large niche for a single species remains unknown. One trait that is known to have contributed to the unprecedented range of Homo sapiens, is plasticity. Plasticity is a species or individuals abilityto adaptto different ecological conditions. In the case of Homo sapiens, extreme plasticity achieved through behaviour, culture, sociality and physiology, has allowed our species to occupy nearly every environment which exists on Earth - but where did this plasticity come from?
Approximately two million years ago, during the Early Pleistocene, the first members of our genus, Homo, are found outside of Africa. From there began the journey of Homo from the savannahs of eastern Africa to global dominance and destruction. It has long been assumed that when Homo first dispersed from Africa into Eurasia it moved from savannah to savannah through a corridor of savannahs, with the hominins that made this journey remaining within one environment type. However, new evidence has challenged this assumption, suggesting instead that Homo dispersed into diverse environments in Eurasia. To have occupied these diverse environments Homo would have needed to be plastic. As such, this identifies a possible origin of plasticity in the Homo lineage.
This thesis summarises my research into this question, of whether ‘when Homo first dispersed from Africa into Eurasia did it diversify to exploit new environments, or remain within the boundaries of its African niche?’, towards better understanding the origins of plasticity within the hominin lineage. To investigate this question I, along with my co-authors, researched the environments Homo occupied during the Early Pleistocene. The results of this research have been presented in the three publications which make up this thesis. In the first of these publications I analysed existing publications on this topic. This allowed me to conclude that the existing literature when taken as a whole, rather than on an individual basis, shows Homo to have occupied multiple environment types and not only savannah environments. In the second publication I tested that this result could be reproduced using data from one source. I analysed two tooth traits across Homo sites within the Early Pleistocene, to interpret the environmental conditions present. From this I was again able to show that Homo did not occupy one environment type, and was present in diverse environments. In the third publication I pursued a parallel line of inquiry to investigate the coverage of the fossil record, to better understand how this may have influenced the results from my previous two publications. From this I was able to show that collection of the fossil record has been influenced by fixation on human origins, or ‘anthropocentrism’. This anthropocentrism has resulted in undersampling of regions which have not previously borne hominin fossils, potentially biasing the results of my research and that of others as the fossil record of hominins may under represent the range of hominins.
Together these three publications show that Homo in the Early Pleistocene occupied diverse environments within and outside of Africa, indicating that Homo did not occupy only savannah environments. Moreover, due to sampling and taphonomic biases the degree of variability may be underrepresented by the fossil
record. In addition, Homo’s dispersal out of Africa, may have resulted in a niche expansion, as Homo sites in Eurasia have environmental types which are not found in the African sample.Together this indicates that Homo may have been plastic and occupied a generalist niche in the Early Pleistocene, potentially identifying the origins of the broader niche and greater plasticity seen with later Homo species, such as Homo sapiens.Vår art, Homo sapiens, har som en följd av sin evolution kommit att sprida sig över hela planeten och dominera den ekologiskt. Hur Homo sapiens har utvecklat en så stor nisch för en art är okänt. En egenskap som man vet har bidragit till Homo sapiens’ stora nisch är plasticitet. Plasticitet är en arts eller en individs förmåga att anpassa sig till olika ekologiska förhållanden. För Homo sapiens har extrem plasticitet i beteende, kultur, socialitet och fysiologi tillåtit vår art att ockupera nästan varje miljö på planeten - men var kommer vår plasticitet ifrån?
För ungefär två miljoner år sedan, under tidig pleistocen, hittas de första medlemmarna av vårt släkte, Homo, utanför Afrika. Därifrån började Homos resa från Östrafrikas savanner till global dominans. En lång tid har man antagit att när Homo lämnade Afrika, flyttade man från savann till savann genom en korridor av savanner. Men nya upptäckter har ifrågasatt idén att hominiderna som utförde den här resan stannade i en enda typ av miljö. I stället visar de att Homo kan ha levt i olika typer av miljöer. För att leva i olika miljöer måste Homo ha varit plastisk. Därför kan dessa upptäckter kanske hjälpa att identifiera plasticitetens ursprung i släktet Homos utveckling.
Den här avhandlingen sammanfattar min forskning i anslutning till frågan ‘när Homo först lämnade Afrika och gick in i Eurasien, stannade den då kvar inom ramarna av sin ursprungliga livsmiljö eller bredde den ut sig över nya miljötyper?’. För att besvara min forskningsfråga har jag och mina medförfattare forskat i vilka miljöer Homo levde i under tidig pleistocen. Resultaten har presenterats i tre publikationer, som tillsammans utgör min avhandling.
I den första publikationen av min avhandling analyserade jag tidigare publikationer i det här ämnet. Min slutsats är, att den existerande litteraturen visar att Homo levde i många olika typer av miljöer, inte bara i savann. I den andra publikationen tittade jag på samma sak med en annan metod. Jag analyserade två egenskaper hos tänderna i däggdjurs faunan på tidigpleistocena fyndorter av Homo för att rekonstruera miljön under den tiden. Analysen visade att Homo under tidig pleistocen inte levde i en enda typ av miljö, utan i olika miljöer. I den tredje publikationen följde jag en parallell linje av undersökningen. Jag undersökte täckningen hos fossildatat, för att förstå hur den kunde ha påverkat resultaten från mina andra två publikationer. Min analys visade att insamling av fossildatat har påverkats av fixering på människans ursprung, eller ‘anthropocentrism’. 'Antropocentrismen' har lett till minskad sampling av regioner där fynd av hominidfossiler inte gjorts förut. Detta kan ha påverkat mina resultat och resultaten av andra undersökningar, eftersom fossildatat kanske inte täcker hela hominidnischen.
Tillsammans visa mina tre publikationer att Homo under tidig pleistocen levde i olika miljöer innanför och utanför Afrika. Dessutom döljer belastningar i insamlandet av fossildatat kanske variationen i de tidigpleistocena hominidernas miljöer. Utöver detta kan Homos resa ut ur Afrika också ha lett till en nischexpansion, eftersom Homo i Eurasien levde i miljöer som saknas i det afrikanska datat. Sammanfattningsvis indikerar min forskning att Homo under tidig pleistocen redan var plastisk och hade en generalistnisch, vilket potentiellt kan identifiera ursprunget till den expanderade nisch och större plasticitet som kännetecknar senare arter av Homo, såsom Homo sapiens.ei saavutettav
Association of GGT and hs-CRP with hypertension across different glycemic states in Saudi adults : A cross-sectional study
No full textIntroduction: Atherosclerosis, hypertension, and diabetes (DM) is preceded by inflammation and endothelial dysfunction. Early detection of these risk factors is expected to improve prognosis. We aimed to examine the association between gamma-glutamyl transferase (GGT) and highly sensitive C-reactive protein (hs-CRP) with hypertension (HTN) in the presence and absence of dysglycaemia among Saudi adults not previously diagnosed with DM. Methods: adults were recruited randomly from public healthcare centres in Jeddah. Demographic information, blood pressure, and anthropometric measurements were taken. Fasting blood samples were drawn to measure glucose, glycated haemoglobin, lipid profile, hs-CRP, and GGT. Blood was drawn again following a 1-h oral glucose tolerance test, and plasma glucose was measured. Results: Mean GGT and hs-CRP were higher in people with HTN and dysglycaemia than those without both (P < 0.001). In people with HTN, those with intermediate hyperglycaemia (pre-DM) had significantly higher means of GGT and hs-CRP compared with those without (P < 0.001 and 0.013, respectively). In people with pre-DM, those with HTN had significantly higher means of GGT than those without (P = 0.008), but the increase in mean hs-CRP was not statistically significant. Mean GGT was higher in people with DM compared to means of those with pre-DM and HTN (P = 0.04). Conclusion: An association between higher serum levels of hs-CRP and GGT and dysglycaemia exists, especially in hypertensive people. Monitoring both biomarkers in dysglycaemic people, especially if they have elevated blood pressure, is recommended to initiate therapeutic interventions.Peer reviewe
The impact of the toucher’s health condition on the self-reported and physiological emotional responses of the touchee
No full textTavoitteet: Sosiaalinen kosketus on tärkeää aivojen ja kognition kehitykselle, ja sillä on havaittu monia myönteisiä vaikutuksia. Samanlainen lempeä kosketus voi kuitenkin olla toiselle miellyttävä ja toiselle epämiellyttävä riippuen kosketuksen tilannetekijöistä sekä kosketettavan yksilöllisistä piirteistä. Koskettajan terveydentilan merkityksestä kosketuskokemukseen tiedetään vasta vähän – siitäkin huolimatta, että sairaus voi aiheuttaa esimerkiksi syrjityksi tulemista. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten koskettajan terveydentila vaikuttaa kosketetun emotionaalisiin vasteisiin, ja moderoiko kyseistä yhteyttä kosketettavan taipumus välttää kosketusta.
Menetelmät: Kokeellinen tutkimus toteutettiin immersiivisessä virtuaalitodellisuusympäristössä. 51 koehenkilöä katsoi VR-lasien kautta kosketettavan näkökulmasta kuvattuja 360-videoita, joissa toinen henkilö lähestyi ja kosketti heitä kevyesti käsivarteen. Koehenkilöt tunsivat kosketuksen kosketuslaitteen kautta. Koskettajissa oli miehiä ja naisia, ja osalla oli nähtävissä koronavirukseen, ihosairauteen tai skitsofreniaan liittyviä näkyviä oireita, osa puolestaan oli terveitä. Koskettajan terveydentilan vaikutusta koehenkilöiden itseraportoimaan emotionaaliseen valenssiin ja virittyneisyyteen sekä kulmankurtistajalihaksen ja ihon sähkönjohtavuuden aktivaation voimakkuuteen tarkasteltiin lineaarisella sekamallilla. Muina selittävinä muuttujina huomioitiin koskettajan sukupuoli sekä koehenkilön kosketuksen välttämistaipumus. Lisäksi tarkasteltiin ao taipumuksen ja koskettajan terveydentilan yhdysvaikutusta.
Tulokset: Emotionaalisen valenssin itseraportoinneissa kosketus arvioitiin epämiellyttävämmäksi silloin, kun koskettaja sairasti koronaa. Kosketuksen välttämistaipumus kuitenkin moderoi yhteyttä. Kun kosketetulla henkilöllä oli korkea kosketuksen välttämistaipumus ja koskettajalla oli tarttuva sairaus, niin kosketus raportoitiin epämiellyttävimpänä. Kun taas välttämistaipumus oli matala, kosketukset raportoitiin sairaudesta riippumatta yhtä miellyttävinä, ja terveen kosketus erityisen miellyttävänä. Terveydentilalla oli vaikutusta myös kulmankurtistajalihaksen aktiivisuuteen ja virittyneisyyden itseraportointeihin, mutta ei ihon sähkönjohtavuuteen.
Johtopäätökset: Koskettajan terveydentila on merkittävä sosiaalisen kosketuksen emotionaalisiin vasteisiin vaikuttava kontekstitekijä. Erityisesti tuloksissa nousi esiin tarttuvan taudin välttely, mikä tukee teoriaa ihmisten behavioraalisesta immuunijärjestelmästä. Kokeiden toteutus koronapandemian aikana on voinut vaikuttaa emotionaalista välttelyreaktiota voimistavasti.Goals: Social touch is important for brain and cognitive development, and it has been observed to have many positive effects. However, similar gentle touch can be pleasant for one person and unpleasant for another, depending on the contextual factors of the touch and the individual characteristics of the person being touched. Little is known about the effect of the toucher’s health on the touch experience, despite the fact that illness can lead to, for example, being stigmatized. The aim of this study was to investigate how the health condition of the toucher affects the emotional responses of the person being touched, and whether the tendency of the person being touched to avoid touch moderates this effect.
Methods: An experimental study was conducted in an immersive virtual reality environment. Fifty-one participants watched 360-degree videos filmed from the perspective of the person being touched through VR glasses. In the videos, another person approached and lightly touched their arm. The participants felt the touch through a haptic device. The touchers included both men and women, some of whom displayed visible symptoms of coronavirus, skin disease, or schizophrenia, while others were healthy. The effect of the toucher’s health condition on the participants’ self-reported emotional valence and arousal, as well as on the activation intensity of the corrugator muscle and skin conductance, was analyzed using a linear mixed model. Other explanatory variables included the toucher’s gender and the participants’ tendency to avoid touch. The interaction effect between the tendency to avoid touch and the toucher’s health condition was also examined.
Results: In the self-reported emotional valence, the touch was rated as more unpleasant when the toucher had coronavirus. However, the tendency to avoid touch moderated the relationship. When the person being touched had a high tendency to avoid touch and the toucher had a contagious disease, the touch was reported as the most unpleasant. Conversely, when the tendency to avoid touch was low, touches were reported as equally pleasant regardless of illness, with the touch from a healthy person being especially pleasant. The health condition also had an effect on the activation of the corrugator muscle and self-reported arousal but not on skin conductance.
Conclusions: The health condition of the toucher is a significant contextual factor affecting the emotional responses to social touch. The results particularly highlighted the avoidance of contagious diseases, supporting the theory of the behavioral immune system in humans. The conduct of the experiments during the COVID-19 pandemic may have intensified the emotional avoidance reaction