190942 research outputs found
Sort by
What Do We Know About Non-Native, Invasive, and Transplanted Aquatic Mollusks in South America?
No full textGlobal awareness of introduced species as one of the primary drivers of biodiversity change—causing environmental impacts, and economic and social effects—emphasizes the need to enhance our understanding of these species. Developing a comprehensive database will enable policymakers to identify global bioinvasion patterns and strengthen their capacity to manage them effectively. Aquatic mollusks play a crucial role in the ecosystems they inhabit, influencing food webs and nutrient cycling, and habitat formation and modification. They are also the dominant group in aquaculture, contributing significantly to the economy while also causing economic losses through macrofouling and posing health risks. Despite their importance, information on the introduction, establishment, and dispersal of mollusk species in South America remains scarce and is often confined to the grey literature. With the aim of organizing, increasing, and strengthening the knowledge of non-native and transplanted mollusks in general and aquatic mollusks in particular, 29 specialists in the introduced mollusks of South America, from seven countries, have been working collaboratively since 2016. Each member contributes expertise, data, and bibliographic resources to build the status of the introduced mollusks in South America and provide critical information to prevent future introductions and transplants. In aquatic environments, 41 non-native mollusk species and 18 transplanted species have been identified. Among them, the bivalve Limnoperna fortunei stands out with the greatest economic effect, while the gastropods Lymnaeidae and Thiaridae represent significant health concerns. Although this research represents a major step forward, it also highlights challenges such as the scarcity of taxonomic studies and the limited investigation of vast areas in South America. The information compiled in this review serves as a resource for researchers, policymakers, and the general public when addressing mollusk bioinvasions in South America
Tekoälyn sovellukset hammaslääketieteessä
No full textTekoälyn kehitys eri sektoreilla on ollut merkittävä ja tutkimusten lukumäärä on kasvanut eksponentiaalisesti viimeisen viiden vuoden aikana. Tämän seurauksena todettiin tarve aihealuetta selvittävälle katsaukselle.
Tutkimuksen tarkoituksena oli taustoittaa käsite tekoäly, antaa työkaluja käsitellä aihealuetta paremmin ja tarjota kattava katsaus miten tekoälyä sovelletaan hammaslääketieteen eri osa-alueilla.
Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena PRISMA-protokollaa noudattaen ja tutkimuksen aineisto kerättiin PubMed- tietokannasta. Artikkelihaussa saatiin hakuehdot täyttäviä julkaisuja yhteensä 847 kappaletta.
Lopulliseen analyysiin otettujen sisäänottokriteerit täyttäneiden artikkelien määrä oli 18 kappaletta.
Kirjallisuuskatsauksen perusteella voitiin todeta, että tekoälyä käytettiin hammaslääketieteessä kiinteässä protetiikassa; implanttien suunnitteluun, tunnistamiseen ja hoidon onnistumisen ennustamiseen, kruunujen irtoamisen ennakoimiseen ja hampaiden värin valintaan. Irrotettavassa protetiikassa puolestaan irrotettavien rakenteiden suunnitteluun, valuprosessin optimointiin ja kasvojen piirteiden muutoksen ennustamiseen.
Parodontologiassa ja kariologiassa tekoälyä sovellettiin diagnostisissa tehtävissä. Oikomishoidossa tekoälyä sovellettiin kefalometrisissä analyyseissä ja haettiin tukea hampaiden poistopäätöksiin.
Oikeushammaslääketieteessä tekoäly mahdollisti potilaan iän ja sukupuolen määrittämisen, puremajälkien analysoinnin sekä leukaluiden morfologian ennustamisen.
Suu- ja leukakirurgiassa tekoälyä voitiin hyödyntää KKTT-kuvien analysoinnissa sekä ortognaattisen kirurgian suunnittelussa, tarpeen arvioinnissa ja hoidon tuloksen ennustamisessa.
Endodontiassa tekoäly tuki juurikanavien morfologian ja apikaalisen foramenin paikallistamista, uusintajuurihoidon tarpeen arviointia sekä juurimurtumien tunnistamista.
Suun terveydenhuollossa hoitotarpeen arvioinnissa, hoitoprosessien optimoinnissa, potilastietojen hallinnassa ja resurssien tehokkaassa kohdentamisessa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että tekoälyä voidaan soveltaa monipuolisesti kaikilla hammaslääketieteen erikoisaloilla ja se on jo vahvasti osa tavanomaista työnkulkua. Tutkimuksen laatua rajoittaa kuitenkin merkittävästi tutkimustapojen ja datan standardoinnin puute
Recurrent pain among young and early midlife employees – the role of workload and health-related factors
No full textAbstract Background Recurrent pain is associated with subsequent sickness absence and disability retirement, however, its modifiable risk factors have been less frequently studied among young and early midlife employees. This study aimed to identify workload and health-related factors associated with recurrent pain among young and early midlife employees, as this could help specify targets for pain prevention in this age group to mitigate its adverse consequences. Methods The Helsinki Health Study data, covering 3245 (79% women) Finnish municipal employees who were 19–39-years-old at phase 1, were collected by surveys in 2017 (phase 1) and 2022 (phase 2). Data on workload and health-related factors were derived from phase 1, and data on pain from both surveys. The associations of workload and health-related factors with pain recurrence were investigated using multinomial logistic regression analysis. Results Recurrent pain was reported by 25% of the employees. Pain either only at phase 1 or at phase 2 was reported by 16% and 18% of the participants, respectively, whereas 41% of the participants reported no pain at either phase. High physical and mental workload, non-daily vegetable consumption, obesity, and average sleep duration other than 7–8 h were associated with recurrent pain. Conclusions Recurrent pain affects a substantial proportion of young and early midlife employees. Improving physical and psychosocial working conditions, through workplace interventions and multilevel interventions to support healthy behaviors, are recommended to prevent recurrent pain
Fuel use in ancient Southwest Asia based on wood charcoal and seed data from fire installations
No full textThis study synthesizes a large dataset of published and new charcoal and seed data from archaeological fire installations in southwest Asia to gain an understanding in regional and temporal variation in fuel use through the last 10,000 years. It considers wood (charcoal) fuel, and its underlying selection and management, as well as agropastoral by-products, and the role of population pressure. It focusses on regional diachronic trends, as well as zooms in on three regions: The Middle Euphrates, Faynan and Kinet Hoy & uuml;k region. From the late 4th millennium BC onwards, marked changes in fuel use took place, with alternative fuels like dung and jift/pomace increasingly used. This change coincides with population pressure, which seems to have caused the progressive exhaustion of local wood resources, and economic changes, which may have made wood fuel alternatives more plentiful. The Southern Middle Euphrates, for example, saw a shift towards increased use of imported, possibly reused or remnant, coniferous fuel wood in the 2nd millennium BC. In the long term, we do not see much evidence for sustainability of exploitation, but there are some indications for possible intentional sustainable behavior like coppicing and/or pollarding in the Middle Euphrates during the Early Bronze Age, using pruning remains especially in the Levant, and more centrally organized woodland management in Southern Mesopotamia. We found indications for 'least effort' and 'opportunistic' behavior in former fuel collection but also of selection towards higher quality fuels when choice was possible. Our results demonstrate the capacity for large scale comparative analyses of this type to shed light on the complex decision-making processes underlying fuel use.Peer reviewe
Can Firm Efficiency Metrics Predict Stock Valuation? : a panel data analysis on American firms
No full textLuontolähtöinen interventio mielenterveyskuntoutukseen
No full textTutkimushankkeen päätavoite oli tutkia ryhmämuotoisen, luontolähtöisen intervention eli Luonnosta Virtaa (LuoVi) -kuntoutuksen vaikuttavuutta työikäisten masennuspotilaiden mielenterveyskuntoutuksessa tavanomaisen masennuksen hoidon lisäksi. Tutkimus toteutettiin viidellä paikkakunnalla. Osallistuneista suurin osa oli naisia (82 %) ja osallistujien keski-ikä oli 45 vuotta. Kontrolloidussa, satunnaistetussa ja esirekisteröidyssä tutkimusasetelmassa (n = 136) selvitettiin masennuksen, psyykkisen oireilun, koetun työkyvyn ja elpymisen muutoksia. LuoVi-kuntoutusryhmän ja kontrolliryhmän eroja vertailtiin interventiojakson alussa, lopussa sekä seurantamittauksissa. LuoVi-kuntoutukseen osallistuneilta saatujen palautteiden laadullisten analyysien avulla selvitettiin kokemuksia voinnin muutoksista (n = 68) sekä LuoVi-kuntoutuksesta kokonaisuutena (n = 82). Tutkimusaineistot koostuivat kyselyiden vastauksista ja puhelinhaastatteluista vuosina 2019–2020. Tutkimuksen päätulokset osoittivat, että LuoVi-kuntoutukseen osallistuneilla ja kontrolliryhmän jäsenillä masennusoireet vähenivät merkitsevästi, eikä näiden kahden ryhmän välillä ollut eroa masennusoireiden lievittymisessä. Sen sijaan LuoVi-kuntoutukseen osallistuneiden psyykkinen oireilu väheni sekä itsearvioitu työ- ja opiskelukyky parani enemmän kuin kontrolliryhmän jäsenillä. Lisäksi luontointerventio vahvisti elpymistä kuntoutukseen osallistuneilla. Hyvinvointiin liittyvät myönteiset muutokset ja psyykkinen prosessointi olivat keskeisiä LuoVi-kuntoutuksessa ja ne olivat myös yhteydessä vähäisempiin masennusoireisiin. LuoVi-menetelmät kannustavat ympäristön moniaistiseen havainnointiin, hyväksyvään tietoisuuteen, luontoyhteyteen, psyykkiseen prosessointiin ja tulevaisuuteen suuntautumiseen. Osallistujien kokemukset osoittavat tämän monivaiheisen kuntoutuksen toimivuuden. Tutkimuksemme osoittaa, että Luonnosta Virtaa -kuntoutus on hyödyllinen lyhyen ryhmäkuntoutuksen muoto psyykkisten oireiden hoidossa tavanomaisen hoidon rinnalla.peerReviewedotsikkotasot koodimerkittynavigointi mahdollistakuvilla vaihtoehtoiset kuvauksettaulukot saavutettavialooginen lukemisjärjesty
Lapsuusiän syövän psykososiaaliset haittavaikutukset
No full textBackground: Modern cancer therapies have significantly improved survival rates for young patients, highlighting the importance of studying long-term effects of cancer and its treatments. Beyond physical health, childhood cancer survivors are at higher risk for psychiatric disorders and risky behaviors, and they show lower rates of cohabitation and marriage compared to their siblings and the general population.
This doctoral thesis aims to explore adverse psychosocial outcomes in childhood cancer survivors using national registry data. Specifically, it will assess whether these individuals achieve independence from their families differently compared to healthy peers, examine the prevalence of sexually transmitted diseases (STDs), and evaluate rates of suicides and violent deaths relative to the general population.
Materials and methods: In the first study on leaving the parental home, cohabitation, and marriage, data from 11,575 patients diagnosed with hematologic malignancies before age 20 between 1971 and 2011 in Denmark, Finland, and Sweden were analyzed. These patients were compared with 57,727 matched population comparisons and 11,803 siblings. Annual family and marital status information was collected, and hazard ratios (HRs) for leaving the parental home, cohabitation, and marriage were estimated using Cox regression.
In the second study on STDs 8,080 childhood cancer patients diagnosed before age 20 from 1971 to 2009 in Finland were examined, along with 40,393 matched population comparisons. Data on STDs were retrieved from the National Infectious Disease Register (NIDR) and the Care Register for Health Care (HILMO). HRs for contracting STDs were estimated using Cox regression with attained age as the time scale.
In the third study on suicides and violent deaths, national cancer, population, and cause-of-death registries were used to investigate causes of mortality. A cohort of 29,285 patients diagnosed with cancer before age 20 between 1971 and 2009 in Denmark, Finland, and Sweden was compared to a population-based cohort of 146,282 individuals without cancer. Rate ratios (RRs) were estimated using Poisson regression, adjusting for demographic factors.
Results: Young adults with a history of hematologic malignancies were slightly less likely to leave the parental home, cohabit with a partner, or marry compared to population comparisons and siblings. This reduction in cohabitation or marriage was particularly notable among leukemia survivors. Individuals treated before the 1990s or before age 10 faced a higher risk of unfavorable marital outcomes.
Childhood cancer patients showed a decreased risk of chlamydia infection, the most commonly reported STD, with the lowest risk observed among males and those with central nervous system (CNS) tumors. However, female survivors had a slightly increased risk of cervical dysplasia compared to their peers.
The risk of death from external causes was higher among childhood cancer patients compared to population comparisons, with significant increases observed in those with CNS tumors and those diagnosed at ages 5-9 and 15-19 years. Additionally, the risk of suicide was elevated, particularly for those diagnosed between ages 15 and 19 years.
Conclusions: Childhood cancer survivors may face unique psychosocial challenges that require tailored support. Integrating sexual health into a comprehensive psychosocial care plan and ensuring a smooth transition to adult care can improve overall health outcomes and quality of life for these survivors.Tausta: Lapsuusiän syövän ennuste on parantunut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Tutkimusten mukaan lapsena syövän sairastaneet kohtaavat kuitenkin keskimääräistä useammin psyykkisiä ongelmia sekä haasteita elämänkumppanin löytämisessä ja perheen perustamisessa. On myös viitteitä siitä, että lapsuusiässä syövän sairastaneet voivat olla alttiimpia terveydelle haitalliselle riskikäyttäytymiselle.
Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka alle 20-vuotiaana sairastettu syöpä vaikuttaa nuoruuden psykososiaalisten kehitysvaiheiden saavuttamiseen. Tutkimuksessa on tarkasteltu itsenäistymistä lapsuuden perheestä sekä analysoitu seksitautien, tapaturmaisia kuolemien ja itsemurhien riskiä kansallisen rekisteriaineiston avulla.
Aineisto ja menetelmät: Suomen Syöpärekisteristä tunnistettiin kaikki henkilöt, jotka olivat sairastuneet syöpään alle 20-vuotiaina vuosina 1971–2009. Jokaiselle poimittiin väestörekisteristä sisarusten tiedot ja viisi iän ja sukupuolen mukaan kaltaistettua verrokkia.
Ensimmäisessä osatutkimuksessa tarkasteltiin hematologisen syövän sairastaneiden henkilöiden kotoa poismuuttamista, avoliittoa ja avioliittoa. Vastaavat tiedot haettiin Suomen lisäksi Ruotsista ja Tanskasta (diagnoosit vuoteen 2011 asti). Tutkimuskohorttiin kuului 11 575 potilasta, 57 727 väestöverrokkia ja 11 803 potilaiden sisarusta. Perhesuhteita koskevat tiedot yhdistettiin aineistoon, ja Coxin regressiomallin avulla analysoitiin kotoa poismuuttamista, avoliittoa ja avioliittoa.
Toisessa osatutkimuksessa selvitettiin seksitautien esiintyvyyttä 8 080 suomalaisen syöpäpotilaan ja 40 393 väestöverrokin joukossa yhdistämällä henkilöt kansallisen tartuntatautirekisterin ja hoitoilmoitusrekisterin (HILMO) tietoihin. Seksitautitartunnan riskiä arvioitiin Coxin regressiomallin avulla.
Kolmannessa osatutkimuksessa tutkittiin itsemurhia ja muita tapaturmaisia kuolemia 29 285 ruotsalaisen, suomalaisen ja tanskalaisen syöpäpotilaan ja 146 282 väestöverrokin joukossa. Kuolemansyyt selvitettiin linkittämällä henkilötiedot kansallisiin kuolemansyyrekistereihin. Tapaturmaisten kuolemien riskisuhde analysoitiin Poissonin regressiomallilla.
Tulokset: Hematologisen maligniteetin sairastaneilla nuorilla aikuisilla oli hieman suurempi riski jäädä asumaan lapsuudenkotiinsa verrattuna väestöverrokkeihin ja sisaruksiin. Heidän todennäköisyytensä solmia avoliitto tai avioliitto oli vastaavasti hieman pienempi, erityisesti leukemiaan sairastuneilla. Ennen 1990-lukua tai ennen 10 vuoden ikää sairastuneet avioituivat merkittävästi harvemmin.
Lapsuus- tai nuoruusiässä syövän sairastaneilla oli verrokkeja pienempi riski saada klamydiatartunta. Riski oli erityisen alhainen miehillä ja keskushermoston syövän sairastaneilla. Naispotilailla oli verrokkeihin nähden hieman suurempi riski kohdunkaulan dysplasialle.
Lapsuus- tai nuoruusiässä syövän sairastaneilla havaittiin tilastollisesti merkittävästi suurentunut riski kuolla tapaturmaisesti tai päätyä itsemurhaan. Tapaturmaisen kuoleman riski oli erityisen koholla keskushermostosyövän sairastaneilla sekä niillä, jotka sairastuivat 5–9- tai 15–19-vuotiaana. Itsemurhariski oli merkittävimmin koholla 15–19 -vuotiaana syöpään sairastuneilla.
Yhteenveto: Yleisesti ottaen lapsuus- tai nuoruusiässä syöpään sairastuneet pärjäävät hyvin nuorina aikuisina. Varhain sairastettu syöpä voi kuitenkin aiheuttaa psykososiaalisia haasteita, jotka voivat ilmetä vasta vuosia hoitojen päätyttyä. Eri ikäryhmissä ja erilaisista syövistä toipuneilla voi olla yksilöllisiä vaikeuksia, jotka on tärkeä tunnistaa ajoissa. Räätälöity pitkäaikaisseuranta, johon sisältyy myös seksuaaliterveysneuvontaa osana psykososiaalista tukea, edistää sujuvaa siirtymistä lapsuudesta aikuisuuteen.ei saavutettav
A chalk-stick fracture in an 81-year-old man with ankylosing spondylitis
No full textNon peer reviewe
Didactisation et contextualisation de l'enseignement des articles en français – des grammaires scientifiques aux grammaires pédagogiques
No full textCette étude examine la contextualisation et la didactisation des articles grammaticaux de la langue française dans six grammaires différentes, qui représentent trois niveaux de grammaire : la grammaire scientifique de référence, la grammaire contextualisée et la grammaire pédagogique. Notre intérêt se porte sur l’enseignement de la grammaire en français langue étrangère (FLE). L’objectif de l’étude est d’analyser comment se déroule le processus de didactisation de la norme pour enseigner les articles du français, quelles sont les différences et similarités entre les trois niveaux de grammaire et quelles méthodes les auteurs ont choisies pour enseigner les articles défini, indéfini et partitif.
Le cadre théorique de l’étude s’appuie notamment sur les notions de didactisation et de contextualisation. Il s’agit d’une analyse sur les moyens de restituer le contenu linguistique sous une forme didactisée pour qu’il soit plus compréhensible pour le public cible (les apprenants). Dans le cadre théorique établi pour cette étude, d’autres composantes nous semblent importantes, comme les définitions des articles défini, indéfini et partitif, ce dernier étant une notion controversée parmi les linguistes, les trois niveaux de grammaire et la notion de méthode définie par Christian Puren (2011). L’étude est qualitative.
Le corpus se compose des six grammaires différentes : la Grande Grammaire du Français, la Grammaire méthodique du français, la Nouvelle grammaire du français, le Guide de grammaire française pour étudiants finnophones et les grammaires d’enseignement des articles grammaticaux de deux séries de manuels rédigées et utilisées en Finlande, J’aime et Escalier. Les deux premiers ouvrages sont grammaires scientifiques de référence, tandis que les deux suivantes sont des grammaires de FLE contextualisées, dans lesquelles des ajustements du contenu grammatical à un contexte spécifique ont été faits. Comme les explications grammaticales dans les manuels sont destinées aux apprenants des écoles et lycées, il s’agit de grammaires d’apprentissage, à savoir de grammaires pédagogiques. L’analyse se porte avant tout sur les descriptions grammaticales et le métalangage dans ces ouvrages.
L’analyse montre que le processus de didactisation de la norme des articles défini, indéfini et partitif est effectué par des moyens divers, et que ces moyens varient entre les trois niveaux de la grammaire. Les formes de didactisation et de contextualisation les plus importantes sont la réduction du matériel linguistique, l’ajustement du métalangage et le choix de la langue de l’enseignement, la classification des articles et la comparaison entre différentes langues. Les méthodes utilisées pour enseigner les articles sont différentes entre les grammaires étudiées : les manuels contiennent des explications et des exercices inductifs, alors que l’approche des grammaires scientifiques est plutôt déductive. Dans la plupart des textes étudiés, on suit la méthode sémasiologique, autrement dit la forme linguistique est présentée avant l’explication du sens et de l’emploi