190942 research outputs found
Sort by
Lapsipotilas maahanmuuttajaperheessä – kielimuurin ja kulttuurin vaikutus lääkitysturvallisuuteen
No full textBackground: Many immigrants, particularly refugees, come from countries that differ in various ways from their current country of residence in Western societies. These differences can especially be seen in socioeconomic development, cultural traditions and religion, all of which, in addition to language barriers, can influence the care of immigrant patients. Children are considered a high-risk patient group and are often in a vulnerable position regarding medication errors and adverse events. Despite the increasing proportion of non-native children in Finland and the EU, research on immigrant health needs tends to focus on adults.
Objectives: This study aimed to explore how language barriers and cultural factors affect the medication safety in immigrant patients. To address this aim, the study consisted of two parts: a narrative literature review and a qualitative interview study. The literature review examined existing knowledge in the area, while the qualitative interviews focused on experiences related to medication safety when the patient is an immigrant child.
Methods: A multimethod approach was applied, combining a narrative literature review (Part I) followed by a qualitative interview study (Part II). This approach was chosen to address the research questions from complementary perspectives and to bridge the gap between literature and the interviews. Twelve articles were included in the literature review. Three children participated in the pilot interviews from HUS New Children’s Hospital in 2024. The articles were analysed using a thematic analysis approach, and the interview content was analysed using inductive content analysis. Inclusion criteria for participants were: age 12–17 years, current or past long-term medication use, mother tongue other than Finnish, Swedish, or Sami, and adequate proficiency in Finnish as a second language (S2) or English.
Results: Children often acted as interpreters, both when they were patients and when accompanying others. Medication counselling was generally understood, although medical terminology sometimes made understanding difficult. Understanding improved over time, but the introduction of new treatments could still pose challenges. The use of interpreters supported understanding, although issues with the interpreter’s language proficiency, turnover and a lack of trust created difficulties. Medication lists, pill organizers and family support helped with medication management. Visual aids were occasionally used for communication, which were helpful in supporting children’s understanding. Medications used were limited to those prescribed or agreed upon with healthcare staff and communication regarding this was open. Children did not seek treatment abroad or use medications brought from other countries. Religion and culture were also not reported to influence children’s medication use.
Conclusions: Although both immigrant adults and child patients face overlapping risks, children are more vulnerable due to their dual identity as both minors and immigrants. Results cannot be generalized due to the small number of participants, but the findings can contribute to the creation and improvement of practices that help overcome language and cultural challenges in healthcare, improve medication counselling and promote better understanding between healthcare professionals, patients and their families.Tausta: Monet maahanmuuttajat, erityisesti pakolaiset, tulevat maista, jotka voivat poiketa monin tavoin heidän uudesta asuinmaastaan. Nämä erot voivat näkyä erityisesti sosioekonomisessa kehityksessä, kulttuuriperinteissä ja uskonnossa, jotka, kielimuurin lisäksi, voivat vaikuttavat maahanmuuttajapotilaiden hoitoon. Erityisesti lapset kuuluvat korkean riskin potilasryhmään, ja he ovat usein haavoittuvaisessa asemassa lääkitysvirheiden ja haittatapahtumien kohdalla. Vieraskielisten lasten määrä on kasvanut Suomessa ja EU:ssa, mutta tästä huolimatta maahanmuuttajien terveystarpeita käsittelevät tutkimukset kohdistuvat pääsääntöisesti aikuisiin.
Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka kielimuuri ja kulttuuritekijät vaikuttavat lääkitysturvallisuuteen maahanmuuttajapotilailla. Tutkimus koostui kahdesta osasta: narratiivisesta kirjallisuuskatsauksesta ja kvalitatiivisesta haastatteluosiosta. Kirjallisuuskatsaus tarkasteli olemassa olevaa tietoa aiheesta, kun taas kvalitatiiviset haastattelut keskittyivät kokemuksiin lääkitysturvallisuudesta tilanteissa, joissa maahanmuuttajalapsi on potilaan asemassa.
Menetelmät: Tutkimuksessa sovellettiin monimenetelmällistä lähestymistapaa, jossa yhdistyi narratiivinen kirjallisuuskatsaus (osa I) sekä kvalitatiivinen haastattelututkimus (osa II). Tämä lähestymistapa valittiin tarkastelemaan tutkimuskysymyksiä toisiaan täydentävistä näkökulmista sekä täyttämään kirjallisuuden ja haastattelujen välisiä aukkoja. Kaksitoista artikkelia, jotka täyttivät kriteerit, sisällytettiin kirjallisuuskatsaukseen. Pilottihaastatteluihin osallistui kolme lapsipotilasta HUS:n Uudesta lastensairaalasta. Artikkelit analysoitiin temaattisen analyysin avulla, ja haastattelujen sisältö analysoitiin induktiivisen sisältöanalyysin avulla. Sisäänottokriteereinä haastatteluihin olivat 12-17 vuoden ikä, nykyinen tai aiempi pitkäaikainen lääkitys, äidinkieli muu kuin suomi, ruotsi tai saame sekä riittävä suomen tai englannin kielen taito.
Tulokset: Lapset toimivat usein tulkkeina tilanteissa, joissa ovat itse potilaana, mutta myös muille. Lääkeneuvonta koettiin yleisesti ymmärrettävänä, vaikka ajoittain lääketieteellinen sanasto aiheutti hankaluuksia. Ymmärtäminen parantui ajan myötä, mutta mahdollisten uusien hoitojen lisääminen koettiin voivan haastaa ymmärtämistä. Tulkin käyttö tuki ymmärtämistä, mutta tulkin kielitaidon haasteet sekä luottamuksen muodostaminen toimivat toisinaan haasteena. Lääkityslista, lääkkeiden jakaminen dosetteihin sekä perheen tuki auttoivat lääkehoidon hallinnassa. Visuaalisia apukeinoja käytettiin kommunikoinnissa ajoittain, ja nämä tukivat ymmärtämistä. Käytössä olivat määrätyt lääkkeet sekä terveydenhuollon henkilökunnan kanssa sovitut itsehoitolääkkeet. Näihin liittyvä kommunikointi oli avointa ja vuorovaikutteista. Lapset eivät hakeutuneet hoitoon ulkomaille tai käyttäneet ulkomailta tuotuja lääkkeitä, toisin kuin maahanmuuttajataustaiset aikuiset. Uskonto ja kulttuurierot eivät vaikuttaneet lasten lääkkeiden käyttöön tai hoitoon.
Johtopäätökset: Maahanmuuttajataustaisilla aikuisilla ja lapsipotilailla on samankaltaisuuksia lääkitysturvallisuusriskeissä, mutta lapset ovat enemmän haavoittuvaisessa asemassa, sillä he edustavat kahta riskiryhmää – maahanmuuttajia ja lapsia. Vaikka tuloksia ei voida yleistää pilottivaiheen vähäisen osallistujamäärän vuoksi, tutkimuksen havainnot voivat auttaa luomaan ja parantamaan käytäntöjä, jotka helpottavat kieli- ja kulttuurierojen tuomia haasteita, tukemaan lääkeneuvontaa ja edistämään vuorovaikutusta terveydenhuollon ammattilaisten, lapsipotilaiden ja heidän perheidensä välillä
Towards Schwann cell models of peripheral neuropathies
No full textCharcot-Marie-Tooth disease (CMT) is a group of inherited neurodegenerative diseases of the peripheral nervous system. Schwann cells, responsible for myelination of the peripheral neuron axons, play a central role in the pathogenesis of many CMT subtypes. The most common form of CMT is caused by a duplication of gene PMP22, which encodes for one of the most abundant myelin proteins in Schwann cells. Despite being a rare disorder, CMT poses clinical challenges due to its progressive course and lack of effective treatments. The molecular mechanisms of this incurable disease remain elusive and in vitro models can shed light into this matter.
The aim of this thesis was to set up a Schwann cell differentiation to provide a cell model for studying CMT and other neuromuscular diseases in vitro, and to generate a PMP22 knockout model in human induced pluripotent stem cells as a CMT model for impaired myelination.
By using a combined sequential treatment with TGF-β and GSK-3 signaling inhibitors and NRG-1 supplementation, I successfully induced Schwann cell differentiation based on the expression of key Schwann cell markers such as SOX10 or S100B. Simultaneously, CRISPR-Cas9 was used to create a knockout of PMP22. However, after several electroporation attempts, PMP22-edited cell lines could not be successfully established. Overall, this thesis gives new tools for the research of CMT and other neuromuscular diseases and their molecular mechanisms
Pienen mittakaavan liukenemis/permeaatiolaitteiston kalvon integriteetin testausmenetelmien arviointi
No full textPreserving the barrier function of artificial membranes is crucial for the reliable in vitro prediction of oral drug absorption. This study developed and validated an integrity-testing workflow for the MicroFLUX small-scale cell-free dissolution/permeation system equipped with a GIT-0-impregnated hydrophobic PVDF membrane. First, a hydrophilic marker (atenolol) was monitored in real-time to flag membrane leaks, while complementary endpoint protocols allowed assessment under a strongly UV-absorbing environment. Additionally, low-resource indicators, including the ΔpH between donor and acceptor compartments and optical mean grey value analysis of post-run membrane photographs, were compared against atenolol flux data.
Among 2 % w/v stress-test conditions, Tween 80, Kolliphor EL, Triton X-100, and biorelevant FeSSIF breached the membrane within 4–7 h, whereas FaSSIF produced a delayed leak (~15 h). In contrast, SDS, TPGS, PEG 400, P188, β-cyclodextrin, and common fillers (mannitol, lactose, MCC) caused no detectable atenolol permeation during 20 h runs. Loss events coincided with a substantial whitening of the membrane (a mean grey value increase of 71 units out of a maximum of 255) and equilibration of the pH gradient (a ΔpH decrease of 0.43 units out of a maximum of 0.7). Even under harsh conditions, membranes with disruptive excipients retained integrity for ≥4 h, guiding safe limits for formulation screening.
The combined atenolol-flux, imaging, and pH approach therefore offers a rapid and simple tool to detect excipient-induced integrity loss, strengthening the predictive power of cell-free permeation assays in early oral drug development.Keinotekoisten kalvojen integriteetin säilyttäminen on kriittistä luotettavalle imeytymisprofiilin ennustamiselle in vitro. Tässä tutkimuksessa kehitettiin ja verifioitiin membraanin eheyttä tutkivaa menetelmää MicroFLUX™ -pienimittakaavaiselle soluttomalle liukenemis/permeaatiolaitteistolle, jossa käytetään GIT-0-kyllästettyä hydrofobista PVDF-kalvoa. Ensiksi hydrofiilistä markkeriainetta (atenololi) seurattiin reaaliaikaisesti kalvon vuotojen havaitsemiseksi. Tämän lisäksi täydentävät päätepistemittaukset mahdollistivat kalvon arvioinnin vahvasti UV-valoa absorboivassa väliaineissa.
Kun 2 % w/v apuainepitoisuuksia käytettiin, Tween 80, Kolliphor EL, Triton X-100 ja biorelevantti FeSSIF läpäisivät kalvon 4–7 tunnissa, kun taas FaSSIF aiheutti viivästyneen vuodon (~15 tuntia). Sen sijaan SDS, TPGS, PEG 400, P188, M-β-syklodekstriini sekä yleiset täyteaineet (mannitoli, laktoosi monohydraatti, MCC) eivät aiheuttaneet havaittavaa atenololin permeaatiota 20 tunnin aikana. Vuotoilmiöt näkyivät myös kalvon läpikuultavuuden heikentymisessä ja valkaistumisessa (”mean gray value” arvon kasvu 71 yksikköä maksimista 255). Myös pH-gradientin tasaantumista (ΔpH-arvon lasku 0,43 yksikköä maksimista 0,7) huomattiin atenololin permeaation jälkeen.
Yhdistetty atenololin permeaatioon, kuvantamiseen ja pH-mittaukseen perustuva lähestymistapa tarjoaa nopean ja yksinkertaisen työkalun apuaineiden aiheuttaman eheysmenetyksen havaitsemiseen, parantaen soluttomien läpäisymenetelmien ennustavaa voimaa varhaisessa suun kautta annosteltavien lääkkeiden kehityksessä
C-MANF:n neuroprotektiivisten vaikutusten arviointi ALS:n geneettisessä SOD1-G93A-hiirimallissa
No full textAmyotrophic lateral sclerosis (ALS) is a progressive neurodegenerative disease characterized by the loss of
upper and lower motor neurons of the central nervous system. This leads to muscle atrophy and eventually
paralysis. The disease progresses rapidly, and the patient typically dies within 3–5 years after diagnosis. There
is no curative treatment. Available drugs only extend lifespan by a few months on average and are only
symptomatic. Many pathophysiological mechanisms underlie ALS, and chronic endoplasmic reticulum stress
and subsequent unfolded protein response (UPR) have been particularly linked to motor neuron degeneration.
This mechanism has long attracted interest in the development of new therapy forms.
Mesencephalic astrocyte-derived neurotrophic factor (MANF) is a protein with neurotrophic factor-like
properties. MANF has been studied especially in the treatment of Parkinson’s disease, but its efficacy in clinical
studies has remained limited. One key challenge is the delivery of the protein to central nervous system tissues,
since MANF does not cross the blood-brain barrier and its administration directly to the target requires invasive
methods. The efficacy of a C-terminal MANF fragment (C-MANF), with enhanced bioavailability and ability to
cross the blood-brain barrier in the central nervous system, has been studied via subcutaneous administration.
The overall aim of this master’s thesis was to investigate the effects of weekly subcutaneous (4 mg /kg) and a
single intrathecal (1 µg/µl) C-MANF injection at 13 weeks of age in a genetic SOD1-G93A mouse model of
ALS. The specific aims were to examine whether C-MANF improves motor performance in behavioral tests in
SOD1-G93A mice, and whether it slows the progression of clinical symptoms and weight loss. Additionally, it
was investigated whether C-MANF reduces the expression of markers related to UPR at protein and transcript
levels, and the concentration of neurofilament light chain (NfL) released into blood and cerebrospinal fluid as
a result of neuroaxonal damage, measured ex vivo from cerebrospinal fluid.
No statistically significant differences were observed between groups in behavioral tests, except for small
trends. In the intrathecal administration group, the decline in motor coordination characteristic of the phenotype
was more prominent than in the subcutaneous administration group. qPCR analysis revealed that UPR marker
levels in the intrathecal vehicle group were significantly elevated compared to controls, and C-MANF reduced
these levels. C-MANF also significantly lowered NfL levels in the intrathecal administration group compared to
the vehicle. Although clear motor neuron protective effects were not seen in behavioral tests, significant
findings in UPR marker expression and NfL levels warrant further studies, e.g., a pharmacokinetic study to
determine the optimal dose-response relationship for the subcutaneous administration route. Subcutaneously
administered C-MANF would enable a safer and more patient-compliant alternative to invasive methods in the
treatment of ALS.Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS) on etenevä hermorappeumasairaus, jossa keskushermoston ylemmät
ja alemmat liikehermosolut tuhoutuvat. Tämä johtaa lihasten surkastumiseen ja lopulta halvaukseen. Sairaus
etenee nopeasti ja potilas menehtyy keskimäärin 3–5 vuoden kuluessa diagnoosista. Parantavaa hoitoa ei ole
ja markkinoilla olevat lääkkeet pidentävät elinaikaa keskimäärin vain muutamilla kuukausilla. ALS:n taustalla
on useita patofysiologisia mekanismeja, joista erityisesti kroonistunut solulimakalvoston stressi ja sitä
seuraava laskostumattomien proteiinien vaste (UPR) on yhdistetty liikehermosolujen rappeutumiseen. Tämä
mekanismi on jo pitkään herättänyt kiinnostusta uusien terapiamuotojen kehittämisessä.
Mesenkefaalinen astrosyyttiperäinen hermokasvutekijä (MANF) on proteiini, jolla on hermokasvutekijöiden
kaltaisia ominaisuuksia. MANF:ia on tutkittu erityisesti Parkinsonin taudin hoidossa, mutta kliinisissä
tutkimuksissa sen teho on jäänyt vähäiseksi. Yksi keskeinen haaste on proteiinin kulkeutuminen
keskushermoston kudoksiin, sillä MANF ei läpäise veriaivoestettä ja sen annostelu suoraan
vaikutuskohteeseen vaatii invasiivisiä menetelmiä. Veriaivoesteen läpäisevän C-terminaalisen MANF
fragmentin tehoa on tutkittu annostelemalla se ihonalaisena injektiona.
Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää viikoittaisten ihonalaisten (4 mg/kg) ja 13-viikon iässä
annetun kertaluontoisen intratekaalisen (1 µg/µl) C-MANF-injektion vaikutuksia geneettisessä SOD1-G93AALS:in hiirimallissa. Ensimmäisessä osakokeessa tavoitteena oli tarkastella, parantaako C-MANF SOD1-
G93A hiirten motorista suoriutumista käyttäytymiskokeissa, sekä hidastaako se kliinisten oireiden etenemistä
ja painonlaskua. Toisessa osakokeessa tutkittiin, vähentääkö C-MANF UPR:ään liittyvien markkereiden
ilmentymistä proteiini- ja transkriptiotasolla sekä neuroaksonaalisen vaurion seurauksena vereen ja
selkäydinnesteeseen vapautuvan neurofilamentti kevytketjun (NfL) pitoisuutta selkäydinnesteestä mitattuna
ex vivo.
Käyttäytymiskokeissa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja eri ryhmien välillä, pieniä trendejä lukuun
ottamatta. Intratekaalisessa annosteluryhmässä fenotyypille ominainen motorisen suoristuskyvyn lasku erottui
selvemmin kuin ihonalaisen annostelun ryhmässä. qPCR-analyysissä havaittiin intratekaalisen vehikkeliryhmän UPR-markkeritasojen olevan merkittävästi koholla verrattuna kontrolliryhmään, ja C-MANF
vähentävän näitä tasoja. Lisäksi C-MANF alensi merkitsevästi NfL-tasoja intratekaalisesti annostellulla
ryhmällä verrattuna vehikkeliin. Vaikka kiistattomia liikehermojasoluja suojaavia vaikutuksia ei
käyttäytymiskokeissa havaittu, merkittävät muutokset UPR-markkeri- ja NfL-tasoissa antavat aihetta
jatkotutkimuksille, kuten farmakokineettiselle tutkimukselle ihonalaisen annostelumuodon optimaalisen annosvastesuhteen määrittämiseksi. Ihonalaisesti annosteltu C-MANF mahdollistaisi turvallisemman ja
potilasmyöntyvyyden kannalta paremman vaihtoehdon ALS:n hoitoon invasiivisiin menetelmiin verrattuna
Muokattujen hiivakantojen käyttö alkoholittomien juomien valmistuksessa
No full textThe global alcohol-free beer market has grown in recent years, driven by health consciousness and shifting consumer preferences. Producing high-quality non-alcoholic beer remains challenging. Physical methods remove key aroma compounds along with ethanol, while biological methods, such as restricted fermentation, can lead to unbalanced flavors and excessive residual sugar, especially when non-Saccharomyces yeasts are used. Genetic engineering presents a potential solution by developing tailored yeast strains. The aim of this study was to evaluate whether metabolically engineered Saccharomyces cerevisiae strains can be utilized to produce non-alcoholic fermented beverages such as beer, cider, and fruit soft drinks.
The study was conducted using six S. cerevisiae strains, including three control strains and three engineered strains. The optimal sugar concentration for the engineered strains was determined via microplate cultivations, followed by fermentations in brewer’s worts and fruit juices. The engineered strains exhibited no growth in juices, probably due to low pH or micronutrient deficiencies, shifting the focus to brewer’s wort. In aerobic lab-scale fermentations, engineered strains were capable of partially utilizing maltose, a key sugar in wort, suggesting that they may have potential in alcohol-free beer fermentation, despite their slower fermentation rates compared to control strains.
Larger-scale fermentations were conducted in 1000 mL bioreactors under optimized conditions. Enhanced fermentation performance was observed, likely due to proper aeration. However, the engineered strains exhibited limited production of desired aroma-active compounds, which could be a potential target for further metabolic engineering.
This study provides valuable insights into the fermentation potential of metabolically engineered S. cerevisiae for alcohol-free beer production. However, further research is needed to enhance their performance and aroma compound production.Alkoholittomien oluiden markkinaosuus on kasvanut viime vuosina kuluttajien terveystietoisuuden lisääntymisen ja muuttuvien mieltymysten myötä. Laadukkaan alkoholittoman oluen valmistus on haastavaa, sillä fysikaaliset menetelmät poistavat etanolin lisäksi tärkeitä aromikomponentteja ja biologiset menetelmät, kuten käymisprosessin rajoittaminen, voivat johtaa epätasapainoiseen makuprofiiliin ja liialliseen jäännössokerin määrään, varsinkin käytettäessä muita kuin Saccharomyces lajin hiivoja. Potentiaalinen ratkaisu on geenitekniikka, jonka avulla voidaan tuottaa räätälöityjä hiivakantoja. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida, ovatko metabolisesti muokatut Saccharomyces cerevisiae kannat soveltuvia alkoholittomien käymisteitse valmistettujen juomien kuten oluen, siiderin ja hedelmämehujuomien, valmistukseen.
Tutkimuksessa käytettiin kuutta eri S. cerevisiae kantaa, joista kolme oli kontrollikantoja ja kolme muokattuja kantoja. Muokattujen kantojen kasvulle optimaalinen sokeripitoisuus määritettiin kuoppalevykasvatuksilla, jonka jälkeen suoritettiin käymiskokeita eri vierteissä ja hedelmämehuissa. Muokatut kannat eivät kasvaneet mehuissa, mahdollisesti matalan pH:n tai jonkin mikroravintonaineen puutoksen takia, minkä seurauksena tutkimus keskittyi kantojen kasvattamiseen vierteessä. Aerobisessa laboratoriomittakaavassa tehdyssä käymisessä muokatut kannat pystyivät osittain hyödyntämään vierteen pääsokeria, maltoosia, osoittaen niiden omaavan potentiaalia alkoholittoman oluen valmistuksessa, vaikka käymisnopeus oli hitaampi verrattuna kontrollikantoihin.
Suuremman mittakaavan käymiset suoritettiin optimoiduissa olosuhteissa 1000 ml:n bioreaktoreissa. Bioreaktorifermentoinnin huomattiin parantavan käytetyn muokatun kannan suorituskykyä, mikä luultavasti johtui kunnollisesta vierteen ilmastuksesta. Muokatun kannan haluttujen aromikomponenttien tuotto oli kuitenkin rajallinen, mikä voisi olla lisätutkimuksissa seuraava geenimuuntelun kohde. Tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa muokattujen S. cerevisiae kantojen käyttökelpoisuudesta alkoholittoman oluen tuottamiseen. Lisätutkimusta kuitenkin tarvitaan muokattujen kantojen suorituskyvyn ja aromiyhdisteiden tuottamisen parantamiseksi
FSP1/S100A4:ta ilmentävät kanta-/esisolut ovat välttämättömiä leukanivelen kasvun ja homeostaasiin kannalta
No full textTämä suomenkielinen tiivistelmä tutkimusartikkelista “FSP1/S100A4-expressing stem/progenitor cells are essential for TMJ growth and homeostasis” toimii syventävien opintojen kypsyysnäytteenä. Tutkimusartikkeli on lähetetty vertaisarvioon Journal of Dental Research -lehteen.
Leukanivel on yksi kehon käytetyimmistä nivelistä. Monen yleisen leukanivelhäiriön syy on ruston kuluminen leukanivelessä, kondyylissä tai syyrustoisessa diskuksessa. Postnataalin kehityksen aikana kondyyli toimii mandibulan kasvun keskuksena, jolloin solut erilaistuessaan liikkuvat liukuhihnan tapaan kauemmas kondyylin päästä. Kondyylin pinnallisten kerrosten on uskottu sisältävän kanta- ja esisoluja kasvun ja homeostaasin ylläpitämisen mahdollistamiseksi.
Tämä artikkeli käsittelee FSP1:tä (Fibroblast-Specific Protein-1) ja sen roolia kondyylin kehityksessä. FSP1, joka tunnetaan myös nimellä S100a4, on merkittävä fibroblastien kanta- ja esisolumarkkeri kondyylissä. FSP1-Cre;R26RmTmG -hiirillä tehty sukulinjan jäljitys toi ilmi, että FSP1:tä ilmentävät solut ovat rajoittuneet pinnalliseen fibroblastikerrokseen luoden kondyylin kaikki muut kerrokset ajan myötä. FSP1:tä ilmentävät solut kuvautuivat päällekkäin kondyylin muiden oletettujen kantasolumarkkereiden, GLI1 ja Scleraxis, kanssa. BrdU Pulse Chase -kokeet osoittivat FSP1-syyruston osajoukon säilyttävän merkkiaineen, mikä viittaa FSP1:n leimaavan uuden kanta- ja esisolupopulaation kondyylissä.
FSP1:tä ilmentävien solujen tuhoaminen ehdollisen difteriatoksiiniaktiivisuuden avulla FSP1-Cre;R26RDTA -hiirissä johti vaikeaan leukanivelen osteoartriittiin (TMJOA), jolloin rustorakennetta menetettiin. Kondyylin pintakerroksessa Lgr5:tä ilmentävien solujen on aiemmin osoitettu luovan Wnt:tä inhiboivan ympäristön. Postnataalisen FSP1-ilmentymisen osoitettiin yhdistyvän yleisen Wnt-aktiivisuuden vähenemiseen kondyylissä. Wnt/β-kateniinin merkittävä aktivointi FSP1:tä ilmentävissä soluissa johti FSP1:n vaimennussäätelyyn sekä kondyylin hyaliiniruston asteittaiseen postnataaliin menetykseen johtuen pinnallisten kanta- ja esisolujen menetyksestä.
Nämä tulokset osoittavat FSP1:tä ilmentävien solujen uudenlaisen roolin leukanivelen ruston pinnallisen kerroksen kasvussa ja ylläpidossa sekä korostavat Wnt-säätelyn tärkeyttä kyseisessä solupopulaatiossa. Muita saamiamme tutkimustuloksia tullaan myöhemmin hyödyntämään tulevissa artikkeleissa.The temporomandibular joint (TMJ) is one of the most used joints in the body. Defects and wear in the cartilage of the joint, condyle, and fibrocartilage disc lie at the heart of many common TMJ disorders. During postnatal development the condyle acts as a growth centre for the mandible with cells moving as a conveyor belt away from the top of the condyle as they differentiate. The superficial layers of the condyle have been proposed to contain stem/progenitor populations to allow growth and maintain homeostasis. Here we have focused on the role of FSP1 (also known as S100a4), as a key fibroblast stem/progenitor marker for the condyle. Lineage tracing using FSP1-Cre;R26RmTmG mice revealed that FSP1-expressing cells were restricted to the superficial fibroblast zone giving rise to all layers of the condyle over time. The FSP1-expressing cells overlapped with other putative stem cell markers of the condyle, Gli1 and Scleraxis. BrdU pulse chase experiments highlighted that a subset of FSP1 fibrocartilage were label-retaining, suggesting that FSP1 labels a novel stem/progenitor cell population in the condyle. Destruction of FSP1-expressing cells by conditional diphtheria toxin activity in FSP1-Cre;R26RDTA mice resulted in severe TMJ osteoarthritis (TMJOA) with loss of the cartilage structure. Lgr5 expressing cells in the superficial layer of the condyle, have previously been shown to create a Wnt inhibitory niche. FSP1 expression postnatally was associated with a reduction in canonical Wnt activity in the condyle. Importantly, constitutive activation of Wnt/β catenin in FSP1-expressing cells, led to a downregulation of FSP1 and progressive postnatal loss of TMJ condylar hyaline cartilage due to loss of the superficial stem/progenitor cells. These data demonstrate a novel role for FSP1-expressing cells in the superficial zone in growth and maintenance of the TMJ condylar cartilage and highlight the importance of regulating Wnt activity in this population
Suolistoperäiset bakteerit ripuloivien ja oireettomien HIV-positiivisten/negatiivisten aikuisten keskuudessa Guinea-Bissaussa
No full textTiivistelmä:
Johdanto: Ripulitaudit aiheuttavat merkittävää sairastavuutta HIV-potilaiden keskuudessa matalan tulotason maissa. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa suolistobakteerien aiheuttamasta infektiokuormasta aikuisilla on tutkimusdataa varsin niukasti. Ymmärrys suolistoinfektioiden etiologioista ja tautimekanismeista mahdollistaa järjestelmällisten preventiivisten toimien käyttöönoton sekä tarvittaessa infektioiden hoidon suunnittelun.
Menetelmät: Guinea-Bissaun pääkaupungissa Bissaussa rekrytoitiin 321 HIV-positiivista (HIV(+)) sekä 280 HIV-negatiivista (HIV(–)) aikuispotilasta 1) terveyskeskuksesta (Bandim Health Center), 2) HIV-poliklinikalta (Hospital Nacional Simao Mendes) sekä 3) Bandim Health Project -rekisteristä (väestörekisteri). Tutkimusasetelmaan sisältyi kyselylomake kliinisistä oireista (ripuli vs ei-ripulia), sosiodemografisista taustamuuttujista, sekä tieto HIV-statuksesta. Potilailta kerättiin ulostenäytteet, jotka analysoitiin qPCR:llä yhdeksän bakteerin osalta. Määritimme suolistopatogeenien frekvenssit kussakin potilasryhmässä. Tutkimme tilastollisen analyysin menetelmin ripulipatogeenikantajuuksien, ripulioireen sekä HIV-satuksen välisiä yhteyksiä.
Tulokset: Tuloksemme osoittavat suolistopatogeenien yleisyyden kaikissa potilasryhmissä. Ripulia aiheuttava Escherichia coli (Diarrheagenic E. coli, DEC) oli yleisin patogeenilöydös. Vähintään yksi ripulia aiheuttava bakteerilaji havaittiin 75.9%:ssa HIV(+)):n, 86.1%:ssa HIV(-):n, 87.9%:ssa ripuloivien sekä 78.6%:ssa oireettomien näytteistä. Enterotoksigeenisella E. colilla (ETEC) (p=0.022) sekä Shigella/enteroinvasiivisella E. colilla (EIEC) (p=0.000) oli tilastollisesti merkitsevä yhteys ripuliin. DEC (p=0.008), enteropatogeeninen E. coli (EPEC) (p=0.026), ETEC (p=0.000) sekä enterohemorraginen E. coli (EHEC) (p=0.004) assosioituivat HIV-statukseen. Oireettomilla HIV(-) potilailla havaittiin tilastollisesti enemmän enterobakteereja verrattuna oireettomiin HIV(+) potilaisiin; vastaavaa eroa ei havaittu ripuloivien keskuudessa.
Johtopäätökset: Ripulitauteja aiheuttavat bakteerit ovat yleisiä ulostelöydöksiä trooppisten alueiden asukkaiden keskuudessa riippumatta näiden HIV-statuksesta. Tutkimuksemme osoitti assosiaation ETEC:n sekä Shigella/EIEC:n kantajuuden ja ripulin välillä.
Avainsanat: suolistopatogeenit; matalan tulotason maat; HIVAbstract:
Background: Diarrheal diseases count as a major cause of morbidity among HIV-infected persons in low-income countries. Research into infections with enteropathogens, both among the HIV-positive (HIV(+)) and -negative (HIV(–)), is scarce among adults in Sub-Saharan Africa. Understanding intestinal microbial carriage is essential for gaining insight into diarrheal disease processes in HIV-infected individuals. This knowledge enables the implementation of effective, targeted preventive strategies against infections and supports successful treatment where needed.
Methods: A total of 321 HIV(+) and 280 (HIV–) adult patients were recruited from 1) an outpatient clinic (Bandim Health Center), 2) an HIV outpatient clinic within a general hospital (Hospital Nacional Simao Mendes), and 3) the Bandim Health Project register, a population registry, in Bissau, Guinea-Bissau. The study included a questionnaire on clinical symptoms, sociodemographic data, and HIV status. Stool samples for each patient were analyzed by qPCR for nine bacterial pathogens. Pathogen carriage frequencies were characterized for the different patient groups. Statistical analysis was performed to investigate associations between carriage of given bacteria, diarrhea, and HIV.
Results: Enteric bacteria were frequent in all patient groups, with diarrheagenic Escherichia coli (DEC) being the most common finding. At least one bacteria per stool sample was harbored by 75.9% of HIV(+), 86.1% of HIV(-), 87.9% of patients with diarrhea and 78.6% of patients without diarrhea. Enterotoxigenic E. coli (ETEC) (p=0.022) and Shigella/enteroinvasive E. coli (EIEC (p=0.000) were associated with diarrheal symptoms, whereas DEC (p= 0.008), enteropathogenic E. coli (EPEC) (p=0.026), ETEC (p=0.000) and enterohemorrhagic E. coli (EHEC) (p=0.004) were associated with HIV-status. Asymptomatic HIV(-) had higher frequencies of enteric pathogens compared to their HIV(+) counterparts; no such difference was seen among those with diarrheal symptoms.
Conclusions: Diarrheal pathogens are pervasive in the stool of inhabitants from tropical regions. ETEC and Shigella/EIEC were associated with symptoms of diarrhea.
Keywords: diarrheal microbes; low income countries; adults; HI
Sähköpotkulauta- ja polkupyörävammojen ominaisuuksien vertailu Helsingissä, Suomessa: retrospektiivinen kohorttitutkimus
No full textTausta: Sähköpotkulautoja ja polkupyöriä käytetään samankaltaisiin liikkumistarpeisiin. Muutamat tutkimukset ovat osoittaneet, että sähköpotkulautaonnettomuudet eroavat polkupyöräonnettomuuksista käyttäjäprofiilin ja vammatyyppien perusteella. Silti tarkempaa tietoa puuttuu vammatyypeistä, vammojen ilmaantuvuudesta ja onnettomuuksien suhteellisesta riskistä. Tavoitteenamme oli vertailla sähköpotkulautavammojen ja polkupyörävammojen ominaisuuksia, vakavuutta ja ilmaantuvuutta sekä arvioida niiden suhteellista riskiä.
Käytetyt menetelmät: Teimme retrospektiivisen rekisteritutkimuksen, joka vertaili sähköpotkulautaonnettomuuksia ja polkupyöräonnettomuuksia, jotka hoidettiin HUS:n Malmin, Meilahden ja Töölön sairaalan päivystyspisteissä 1.1.2022 ja 31.12.2023 välillä. Tutkimuksen potilaat tunnistettiin HUS:n potilastietojärjestelmien kirjausten perusteella. Arvioimme vammojen vakavuutta AIS-luokituksella. Sähköpotkulautaonnettomuuksien ilmaantuvuutta arvioitiin kaikkien vuokrasähköpotkulautojen käyttödatasta.
Tulokset: Tutkimusajanjakson aikana oli 677 sähköpotkulautaonnettomuutta ja 1889 polkupyöräonnettomuutta. Sähköpotkulautailijat olivat keskimäärin nuorempia (keski-ikä 33 vuotta, keskihajonta (SD) 13), kuin pyöräilijät (keski-ikä 47 vuotta, SD 17). Sähköpotkulautaonnettomuuksien ilmaantuvuus oli 7,8 tapausta 100 000 matkaa kohden ja 5,0 tapausta 100 000 ajettua kilometriä kohden. Sähköpotkulautailijat olivat todennäköisemmin päihtyneitä (esiintyvyys 29 % vs. 8 %) ja käyttivät harvemmin kypärää (4 % vs. 28 %) verrattuna pyöräilijöihin. Sähköpotkulautailijoilla pään vammat olivat yleisempiä (46 % vs. 31 %), kun taas pyöräilijöillä rintakehän vammat olivat yleisempiä (11 % vs. 5 %). Suurempi osa sähköpotkulautaonnettomuuksista tapahtui yöaikaan (klo 22:00–8:00) verrattuna pyöräilijöihin (40 % vs. 31 %). Päihtyneenä ajaminen oli sähköpotkulautailijoilla myös yleisempää yöaikaan (50 % vs. 22 %).
Johtopäätökset: Sähköpotkulauta- ja polkupyöräonnettomuudet eroavat sekä potilasdemografioiden, että vammatyyppien osalta. Sähköpotkulautailijoilla pään vammojen merkittävä osuus ja päihtynyneenä ajaminen korostavat ennaltaehkäisevien toimenpiteiden tarvetta tulevaisuudessa, vaikka onnettomuuksien kokonaismäärä on suhteellisen pieni.Background: Electric scooters (e-scooters) and bicycles are used for similar purposes as transportation. Few studies have shown that e-scooter injuries and bicycle accidents differ in terms of user profiles and injury characteristics. Still, there is missing information comparing the specific injury types, the overall incidence, and the relative risk of these accidents. We aimed to compare the characteristics, severity, and rate of e-scooter injuries and bicycle injuries and assess their relative risk.
Patients and methods: We conducted a retrospective register study comparing e-scooter and bicycle injuries treated in emergency departments in Helsinki between 1.1.2022 and 31.12.2023. Data was collected from the Helsinki University Hospital electronic data pool. We evaluated injury severity using the Abbreviated Injury Score. The incidence and relative risk for e-scooter accidents was assessed based on the usage data of all shared e-scooters.
Results: There were 677 e-scooter accidents and 1889 bicycle accidents during the study period. E-scooter riders were younger, with a mean age of 33 (SD 13), compared to cyclists with a mean age of 47 (SD 17). The incidence of e-scooter accidents was 7.8 per 100 000 trips and 5.0 per 100 000 km ridden. E-scooter riders were more likely to ride intoxicated (incidence 29% vs. 8%) and less likely to wear a helmet (4% vs. 28%) compared with cyclists. Head injuries occurred more often with e-scooter riders (46% vs. 31%) compared to cyclists, whereas torso injuries were more common among cyclists (11%, vs 5%) than e-scooter riders. Higher proportion of the e-scooter accidents happened during the nighttime, between 22:00 and 8:00, when compared to cyclists (40% vs. 31%). Intoxicated
riding was also more common among e-scooter riders during the nighttime (50% vs. 22%).
Conclusion: E-scooter accidents and bicycle accidents differ in terms of patient characteristics and injury types. The high incidence of head injuries and intoxicated riders among e-scooter riders suggests that preventive measures should be strongly encouraged in the future, even though the overall number of accidents is relatively small
The Impact of Expanding Retail Sales Channels for Over-the-counter Medicines on Medication Safety
No full textItsehoito tarjoaa yksilölle mahdollisuuden edistää ja ylläpitää terveyttään. Itsehoidon avulla kansalaisilla on myös mahdollisuus ottaa enemmän vastuuta terveydestään joko terveydenhuollon ammattilaisen tuella tai itsenäisesti. Itsehoitolääkkeet ovat keskeinen osa itsehoitoa ja oikein käytettyinä ne ovat turvallinen ja vaikuttava hoitomuoto. Niiden käyttöön kuitenkin liittyy riskejä, joita voidaan ehkäistä esimerkiksi farmaseuttisella lääkeneuvonnalla.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia mahdollisia lääkitysturvallisuusriskejä ja riskien vaikutuksia lääkkeen käyttäjän, sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän sekä muun yhteiskunnan näkökulmasta tilanteessa, jossa itsehoitolääkkeiden myyntikanavia laajennetaan apteekkien ulkopuolelle. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli tutkia keinoja esiin nousevien lääkitysturvallisuusriskien hallitsemiseksi.
Tämä laadullinen tutkimus toteutettiin moniammatillisina fokusryhmähaastatteluina, joihin osallistui terveydenhuollon eri alojen asiantuntijoita (n=18). Aineisto analysoitiin abduktiivisen sisällönanalyysin avulla laadullisen aineiston käsittelyohjelmassa (Atlas.ti). Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin James Reasonin ennakoivan riskienhallinnan teoriaa. Sisällönanalyysissa analyysiyksiköistä muodostettiin samankaltaisuuden perusteella pääluokat (n=3), yläluokat (n=7), väliluokat (n=33) ja alaluokat (n=104). Pääluokat ovat itsehoitolääkkeiden myyntikanavien laajentamiseen liittyvät riskit, riskien vaikutukset ja riskien hallintakeinot.
Asiantuntijat arvioivat, että itsehoitolääkkeiden myyntikanavien laajentaminen voisi vaikeuttaa lääke- ja terveysneuvonnan saatavuutta, mikä voisi johtaa lääkkeiden virheelliseen tai tarpeettomaan käyttöön. Oikean hoidon viivästyminen voisi johtaa sairauden pahenemiseen. Uudistus voisi myös kuormittaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa, jos turhat lääkärikäynnit lisääntyvät tai potilastapaukset monimutkaistuvat hoidon viivästymisen seurauksena. Lisäksi riskinä on, että apteekkipalveluiden saavutettavuus heikkenee, jos apteekkitoiminnan taloudellinen kannattavuus heikkenee. Riskejä voidaan pyrkiä hallitsemaan järjestämällä mahdollisuus lääkeneuvontaan kaikkiin myyntipaikkoihin, laajentamalla myyntikanavia lääkkeiden riskeihin perustuen, asettamalla myyntirajoituksia sekä valvomalla säädösten noudattamista.
Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että uudistuksen riskit tulee arvioida ennakoivasti sekä arvioida riskien hallintakeinojen todellinen toteutettavuus ja tarvittavat resurssit. Uudistuksen toteutuessa se tulee toteuttaa lääkitysturvallisuus edellä perustuen tutkimustietoon. Lisäksi uudistuksen lääkitysturvallisuusvaikutuksia tulee seurata.Self-care provides individuals with the opportunity to promote and maintain their health. Through self-care, citizens also have possibility to take more responsibility for their health, either with the support of a healthcare professional or independently. Over-the-counter (OTC) medicines are a key component of self-care, and when used correctly, they are a safe and effective form of treatment. However, their use involves risks, which can be mitigated, for example, through pharmaceutical counselling.
The aim of this study was to examine potential medication safety risks and the impacts of these risks from perspectives of consumers, the social and healthcare system, and society in a scenario where OTC medicines retail sales channels are expanded beyond pharmacies. Additionally, the study aimed to explore ways to manage the emerging medication safety risks.
This qualitative study was conducted through multidisciplinary focus group discussions with experts from various fields of healthcare (n=18). The data were analysed using abductive content analysis with qualitative data processing program (Atlas.ti). James Reason’s theory of proactive risk management served as the theoretical framework for the study. In the content analysis, analytical units were categorized based on similarity into main categories (n=3), upper categories (n=7), intermediate categories (n=33), and subcategories (n=104). The main categories are the risks associated with expanding OTC medicines retail sales channels, the impacts of these risks, and the means of risk management.
The experts assessed that expanding OTC medicines retail sales channels may hinder access to medication and health counselling, potentially leading to incorrect or unnecessary medication use. Delayed access to appropriate treatment may result in worsening health conditions. The reform could also increase the burden on the social and healthcare system if unnecessary doctor visits rise or if patient cases become more complex due to treatment delays. sAdditionally, there is a risk that access to pharmacy services may decline if the financial viability of pharmacy operations weakens. The risks could potentially be managed by ensuring access to pharmaceutical counselling at all retail sales channels, expanding retail sales channels based on medicine risks, imposing sales restrictions, and enforcing regulatory compliance.
Based on this study, it can be concluded that the risks associated with the reform should be assessed proactively, along with the feasibility and resource requirements of risk management measures. If the reform is implemented, it should be executed with a primary focus on medication safety and be based on research evidence. Furthermore, the medication safety impacts of the reform should be continuously monitored
Investigation on therapeutic effect of boron neutron capture therapy on head and neck squamous cell carcinoma
No full textThe boron neutron capture therapy (BNCT) is a biologically targeted radiotherapy. In its principle lies a reaction between a 10-boron isotope and a neutron particle, resulting in an emission of 7-lithium isotope and an ionizing α-particle. The ionization resulting from the reaction has a short length of approximately one cell diameter, inducing irreparable DNA damage of the surrounding tumour tissue. The efficiency of BNCT is due to high biological effectiveness and short ionization range, leaving the normal tissue surrounding the tumour relatively intact. However, the limitations of BNCT are due to boron uptake by the tumour tissue and the tumour-to-normal tissue ratio of the boron. Thus, there is a room for improvement of BNCT efficacy and a possibility to enhance the therapeutic effect by combining the BNCT with other therapeutic methods, such as immunotherapy. Therapeutic effect of BNCT on head and neck squamous cell carcinoma (HNSCC) has been previously researched with promising results in treating recurrent and inoperable tumours. However, sophisticated and accurate preclinical investigations are still required to tackle current BNCT limitations and to introduce novel boron carriers and therapeutic approaches.
In this thesis, preclinical models are introduced to investigate the therapeutic effect of BNCT on HNSCC. In vitro models provide data on correlation between SLC7A5 gene expression and L-amino acid transporter 1 (LAT1) expression in HNSCC UT-SCC cell lines, which provides insight into cell lines that could benefit the most from BNCT based on the clinically used boronophenylalanine (BPA) boron carrier. The effectiveness of radiotherapy is also dependent on radiosensitivity of cancer cells and there is evidence of the abscopal effect present in BNCT, both of which could benefit from the combination of BNCT and immunotherapy to enhance the therapeutic effect. Thus, this thesis introduces murine MOC cell and tumour models to estimate in vitro radiosensitivity and in vivo biodistribution. The results on radiosensitivity correlate with existing data on MOC1 and MOC2 cell lines. Although the results on biodistribution have limitations, they show a trend in boron concentrations in different tissues and allow the experiment to be iterated due to an established orthotopic mouse model