190942 research outputs found
Sort by
Kolmikielisen taaperon leksikaalinen kehitys suomalais-venäläisessä perheessä Suomessa
No full textThe aim of this doctoral dissertation is to investigate the lexical development of a child who acquired Finnish, Russian, and English between the ages of 2 and 3 years old. To achieve that aim, the following objectives were identified: (1) to index and describe the lexical development of the trilingual child in all three languages, and (2) to compare the lexical development of the child to her monolingual, bilingual, and multilingual peers.
The child in this case is the researcher’s daughter, who was an only child when the recordings were collected. The mother (native language, Russian) and father (native language, Finnish) are significantly competent speakers of English. They spoke their mother tongues to the child and used English to communicate between themselves and switched to it to sing songs or play games with the child.
Monthly recordings over a one-year period were selected for analysis (82 hours 50 minutes in total). The audio recordings’ length ranged from 02:36:58 to 10:41:58, and the average length of the recordings was around 6 hours each month. To complement these uneven amounts of natural speech data, lexical testing was also administered. For the lexical testing of the trilingual child, two instruments were used. The first instrument—administered when the child was 2 years old—is the MacArthur–Bates Communicative Development Inventories (CDIs), consisting of word checklists. CDIs capture the development of early language assessed by parents. The second instrument—administered when the child was 3 years old—is the cross-linguistic picture-based lexical test (LITMUS-CLT), the result of the COST Action IS0804 Project.
There was a significant gap between word comprehension and production in all three languages in the child’s speech. Throughout the research period, the number of words in the three languages varied, although the Russian and Finnish languages dominated her English-language comprehension and production. The trilingual toddler’s vocabulary size at 2 and 3 years old fell within the range of her monolingual, bilingual, and trilingual peers, albeit was smaller than the average vocabulary of her peers. To compensate for the lack of words in her repertoire, she used semantic and morphological non-standard forms and actively employed code switching.Syftet med denna doktorsavhandling är att undersöka den lexikala utvecklingen hos ett barn som förvärvar finska, ryska och engelska mellan 2 och 3 års åldern. För att uppnå detta sattes följande mål: (1) att indexera och beskriva den lexikala utvecklingen hos det trespråkiga barnet på alla tre språk, och (2) att jämföra barnets lexikala utveckling med hennes enspråkiga, tvåspråkiga och flerspråkiga jämnåriga.
Barnet är forskarens dotter, som var enda barnet under den tid då inspelningarna samlades in. Modern (modersmål, ryska) och fadern (modersmål, finska) är mycket kompetenta engelskatalare. De talade sina modersmål med barnet, medan de använde engelska för att kommunicera sinsemellan och övergick till det för att sjunga sånger eller spela spel med barnet.
Månatliga inspelningar under en period av ett år valdes ut för analys (totalt 82 timmar och 50 minuter). Ljudinspelningarnas längd varierade från 02:36:58 till 10:41:58, och den genomsnittliga längden på inspelningarna var cirka 6 timmar varje månad. För att jämna ut dessa ojämna mängder data om naturligt tal utfördes lexikal testning. För lexikal testning av det trespråkiga barnet används två instrument. Det första instrumentet (administrerades när barnet var 2 år) är MacArthur-Bates Communicative Development Inventories (CDI), som består av ordchecklistor. CDI:er fångar upp utvecklingen av tidigt språk som bedöms av föräldrarna. Det andra instrumentet (administrerades när barnet var 3 år) är de tvärspråkliga bildbaserade lexikaltesterna (LITMUS-CLT), som är resultatet av COST Action IS0804-projektet.
Det fanns en betydande skillnad mellan ordförståelse och produktion på alla tre språk i barnets tal. Under hela forskningsperioden varierade antalet ord på tre språk, men ryska och finska över engelska. Det trespråkiga småbarnets ordförrådsstorlek vid 2 och 3 år gammal låg inom intervallet för hennes enspråkiga, tvåspråkiga och trespråkiga kamrater, men det var mindre än det genomsnittliga ordförrådet hos hennes kamrater. För att kompensera för bristen på ord i sin repertoar använde hon semantiska och morfologiska icke-standardiserade former och använde aktivt kodväxling för att kompensera för ordbristen
Combining single-date mobile and multitemporal airborne laser scanning for retrospective estimation of individual tree growth over a 10-year period in boreal forests
No full textAccurate estimation of individual tree growth is essential for forest inventories and carbon stock assessments, yet traditional manual methods remain labor-intensive and poorly scalable. Laser scanning offers promising alternatives, but slow tree growth rates, sensor limitations, and limited temporal availability of accurate stem-level data challenge growth estimation. This study presents a novel framework combining a single-date mobile laser scanning (MLS) dataset from 2024 with airborne laser scanning (ALS) datasets from 2014 and 2023 to estimate 10-year growth (2014–2024) in diameter at breast height (DBH) and stem volume at the individual tree level. MLS was used for detecting trees and modeling their stem curves, enabling DBH estimation in 2024. These stem curves, alongside ALS-derived heights, were used for volume estimation in 2024. A linear scaling approach, based on ALS-derived height growth factors, was used to model past DBH and stem curves to obtain 2014 attributes, eliminating the need for historical MLS data. Across eight boreal forest plots, growth and one-time attribute estimation accuracy were evaluated against manual DBH measurements and ALS-based reference heights, with analyses across forest complexities, tree species, and size classes. Volume change estimation achieved R2 values of 0.6–0.8 compared to 0.3–0.4 for DBH change estimation. Root mean square errors (RMSEs) were 0.9–1.7 cm (30%–64%) for DBH change and 0.04–0.10 m3 (25%–65%) for volume change. Growth estimation was most accurate for pines, medium-sized trees (DBH 20–35 cm), and in sparse stands. Although accuracy varied by environment, the proposed method offers a scalable approach for retrospective growth estimation, with potential to enhance the efficiency and cost-effectiveness of forest monitoring.Peer reviewe
Kaupunkikehityksen vaikutus bakteeriyhteisöihin: vanhojen ja nykyaikaisten leikkikenttien vertailu.
No full textThe rising prevalence of immune-mediated diseases, including asthma, type 1 diabetes, and various allergies, is linked to increasing urbanization and the constant loss of biodiversity. The biodiversity hypothesis proposes that contact with diverse natural environments supports a healthy immune system by enriching the human microbiome, highlighting the need to preserve biodiversity and incorporate nature into urban living.
The aim of this master’s thesis was to study the bacterial exposure urban playgrounds offer and what are the differences between soil bacterial communities at playgrounds with distinct characteristics. It compares soil bacterial compositions of older, more natural playgrounds with that of modern, urbanized ones, hypothesizing that naturalistic playgrounds support greater biodiversity.
Two datasets were collected simultaneously in Târgu Mureș, Romania: soil samples from exposed surface layers and brush samples from playground surfaces. The 16S rRNA gene data was used for analysis. Permutational multivariate analysis of variance, principal coordinate analysis, alpha diversity metrics, Student’s t-test and Wilcoxon rank-sum test, indicator species analysis, and linear and generalized linear models were used to examine differences in bacterial communities.
This study demonstrated that older playgrounds support and host more diverse bacterial communities. These findings highlight the importance of designing playgrounds that promote diverse microbial exposure, which should be taken into consideration in urban planning focused on children’s health and development.Immuunivälitteisten sairauksien, kuten astman, tyypin 1 diabeteksen ja erilaisten allergioiden, yleistyminen vaikuttaa liittyvän lisääntyvään kaupungistumiseen ja luonnon monimuotoisuuden jatkuvaan heikkenemiseen. Biodiversiteettihypoteesin mukaan kontakti monimuotoisiin luonnonympäristöihin tukee immuunijärjestelmän terveyttä rikastuttamalla ihmisen mikrobiomia. Tämä korostaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja luontoyhteyden vaalimisen tärkeyttä kaupunkiympäristössä.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista bakteerialtistusta kaupunkileikkikentät tarjoavat ja miten erilaisten leikkikenttien pintamaan bakteeriyhteisöt eroavat toisistaan. Vertailua tehtiin vanhojen, luonnonmukaisempien leikkikenttien ja nykyaikaisten, kaupungistuneiden leikkikenttien pintamaiden bakteeriyhteisöiden välillä. Hypoteesin mukaan luonnonmukaisemmat leikkikentät tukevat suurempaa mikrobimonimuotoisuutta.
Kaksi eri pintamaanäytesarjaa kerättiin maaperän pintakerroksesta tai leikkikenttien lattiapinnoilta Târgu Mureșissa, Romaniassa. Analyysissa hyödynnettiin 16S rRNAgeenidataa. Menetelminä käytettiin PERMANOVA-analyysia, PCoA-analyysia, alfadiversiteetin mittareita, indikaattorilajianalyysia, sekä lineaarisia että yleistettyjä lineaarisia malleja.
Tutkimustulokset osoittivat, että vanhat leikkikentät tukevat ja tarjoavat elinympäristön monimuotoisemmille bakteeriyhteisöille. Tulokset korostavat leikkikenttien suunnittelun merkitystä siten, että ne edistävät monimuotoista mikrobialtistusta, mikä tulisi ottaa huomioon lasten terveyteen ja kehitykseen liittyvässä kaupunkisuunnittelussa
Kukkien ja marjojen ominaisuuksien monimuotoisuus ja niiden geneettinen yhteys rekonstruoidussa mansikkapopulaatiossa
No full textGarden strawberry (Fragaria x ananassa), a hybrid of F. virginiana and F. chiloensis, is a globally produced berry that suffers from a narrowed genetic base. Reconstructing the strawberry has emerged as a potential approach to increase genetic variation.
The plant material for this thesis material consisted of 80 reconstructed genotypes selected from a previous breeding experiment conducted at Natural Resources Institute Finland (Luke), 204 F1 backcrossed genotypes and 5 strawberry cultivars. The thesis examined several properties of flowers and berries using scales that were defined based on variation in evaluated traits. Genome wide association studies (GWAS) were performed using the GAPIT package to search for associations between phenotypes and available single nucleotide polymorphisms (SNP) data.
Based on the results, berry size was the most variable trait in the tested plant material. The reconstructed population generally showed higher phenotypic variation that the backcrossed population. GWAS was able to find a reliable genetic association only for stamen formation, but possible associations were found also for achene position and berry neck. The results of the GWAS could be influenced by, for example, the small size of the population and the low variation of some phenotypes.
This work showed that strawberry reconstruction ables the production of phenotypically diverse individuals. In addition, GWAS made it possible to find genetic associations for phenotypic traits. Finding these associations helps to understand the heritability of desired traits enhancing plant breeding.Puutarhamansikka (Fragaria x ananassa) on maailmanlaajuisesti tuotettu marja, joka syntyi F. virginiana ja F. chiloensis -lajien risteytymisen seurauksena. Koska puutarhamansikka kärsii kaventuneesta geneettisestä muuntelusta, sen rekonstruktio on noussut esille vaihtelun lisäämiseksi.
Tämän tutkielman aineisto koostui Luonnonvarakeskus (Luke) aiemmasta jalostuskokeesta valikoiduista 80 rekonstruktoidusta genotyypistä, 204 F1-polven takaisinristeytetystä genotyypistä sekä 5 mansikkalajikkeesta. Tutkielmassa tutkittiin useita kukkien ja marjojen ominaisuuksia. Ominaisuudet arviointiin tutkielmassa määritettyjen asteikoiden perusteella. Tuloksille tehtiin assosiaatiokartoitus (GWAS-analyysi) GAPIT-paketilla, jossa etsittiin fenotyyppien ja SNP-geenimerkkien välisiä yhteyksiä.
Tutkituista ominaisuuksista marjan koko vaihteli eniten koko aineistossa. Rekonstruktoidussa populaatiossa esiintyi yleisesti enemmän vaihtelua verrattuna takaisinristeytettyyn populaatioon. GWAS analyysin avulla pystyttiin löytämään geneettinen assosiaatio heteiden muodostumiselle. Lisäksi pähkylöiden sijainnille marjan pinnalla ja marjan kaulalle löytyi mahdolliset assosiaatiot. GWAS analyysin tuloksiin saattoivat vaikuttaa mm. populaation pieni koko sekä joidenkin fenotyyppien vähäinen muuntelu.
Tulokset osoittivat, että mansikan rekonstruktion avulla on mahdollista tuottaa fenotyyppisesti monimuotoisia yksilöitä. Lisäksi GWAS:n avulla oli mahdollista löytää geneettinen assosiaatio joillekin tutkituille ominaisuuksille ja vähentää siten kasvinjalostusta. Näiden assosiaatioiden löytäminen auttaa ymmärtämään haluttujen ominaisuuksien periytyvyyttä
Lika ei ole vain likaa - Rippikäsikirjat myöhäiskeskiaikaisen kirkollisen moraalin ja arkielämän syntien lähteinä.
No full textThis study investigates the most significant ecclesiastical moral conceptions reflected in everyday life in Europe between the 13th and 15th centuries, as seen through the lens of late medieval confessors’ manuals. It explores temporal and geographical variations, broader trends and shifts in ecclesiastical morality, and the types of conflicts associated with ecclesiastical everyday life. The study addresses questions of morality, sin, and confession through an analysis of a large number of individual copies of the most influential late medieval Summae, specifically Summa de poenitentia et matrimonio by Raimundus de Pennaforte (1180–1275), Summa de casibus conscientiae by Bartholomaeus de Sancto Concordio (1262–1347), and Summa Angelica de casibus conscientiae by Angelus de Clavasio (1411–1495).
The research employs both quantitative and qualitative methodological approaches. First, a quantitative analysis was conducted to assess the degree of relative dirtiness values and marginal annotations on the pages of the examined Summae copies. The intensity of use was measured primarily using MIB (Microscopy Image Browser) software, which quantifies the degree of wear—indicated by accumulated dirt—on individual pages.
Secondly, after identifying the most intensely read sections, the research proceeds to a qualitative phase involving close reading of these passages. This analysis focus on the content of the most frequently consulted themes. By combining quantitative and qualitative approaches, the study is able to determine which ecclesiastical moral concepts were most prominent between the 13th and 15th centuries. By aggregating the themes with the highest reading intensity (defined as the top 10% most read topics per copy), the most widely read and consistently prominent topics were confession, marriage, excommunication, simony, and usury.
The greatest tensions within ecclesiastical moral life were found precisely in those areas most frequently read, where earlier secular customs had been significantly reshaped under the influence of ecclesiastical canon law. The most notable temporal shift across the three-century period was the decline in interest in simony by the 15th century, alongside a marked increase in the reading intensity of topics related to excommunication. According to the research findings, no clear regional differences were observed. This suggests that ecclesiastical activity and moral thought were relatively similar within the Catholic Church throughout Europe.
In the study of confession, this methodological approach offers a previously inaccessible perspective on the lived moral concerns of late medieval individuals. This research method opens up possibilities for examining the use of diverse types of literature, thereby enabling access to findings that were previously unattainable.Tutkimuksessa tutkitaan, millaisia kirkollisia moraalikäsityksiä Euroopan arjessa esiintyi 1200–1400-luvuilla, ja miten ne näkyvät myöhäiskeskiaikaisten rippi-isille laadittujen rippikäsikirjojen käytössä. Tutkimus selvittää, mitkä aiheet herättivät eniten kiinnostusta lukijoissa, miten moraaliopetus muuttui kolmen vuosisadan aikana sekä millaisissa kysymyksissä syntyi eniten jännitteitä arkisen ja kirkollisen normiston välillä.
Aineistona ovat kolme vaikutusvaltaisinta summaa: Raimundus de Pennaforten Summa de poenitentia et matrimonio, Bartholomaeus de Sancto Concordion Summa de casibus conscientiae sekä Angelus de Clavasion Summa Angelica. Tutkimuksessa on analysoitu suuri määrä näiden teosten keskiaikaisia käsikirjoituskopioita ja inkunaabeleita.
Menetelmässä yhdistyvät määrällinen ja laadullinen analyysi. Ensin tutkittiin, mitkä käsikirjoitusten sivut olivat likaisimpia ja kuluneimpia – siis useimmin luettuja. Tätä varten sivujen likaisuutta mitattiin MIB-ohjelmistolla, joka tunnistaa sivuille ajan mittaan kertyneen lian. Sen jälkeen eniten käytetyistä kohdista tehtiin sisällöllinen lähiluku: mitä teemoja niissä käsiteltiin ja miksi juuri ne osoittautuivat tärkeiksi.
Kun eri käsikirjoitusten useimmin luetut aiheet koottiin yhteen, viisi teemaa nousi selvästi esiin: rippi, avioliitto, kirkonkiroukseen liittyvät kysymykset, simonia sekä koronkiskonta. Suurimmat moraaliset jännitteet liittyivät juuri näihin aiheisiin, joissa paikalliset tavat ja kirkon kanoninen oikeus olivat usein ristiriidassa keskenään.
Ajallisesti merkittävin muutos oli simonian kiinnostuksen väheneminen 1400-luvulle tultaessa. Samalla kasvoi huomattavasti kirkonkirousta käsittelevien kohtien käyttö. Alueellisia eroja ei aineistosta löytynyt, mikä viittaa siihen, että katolisen kirkon toiminta ja moraaliopetus olivat yllättävän yhtenäisiä eri puolilla Eurooppaa.
Tutkimus tarjoaa uuden tavan tarkastella myöhäiskeskiajan ripin ja moraalielämän historiaa: käsikirjoitusten fyysinen kuluminen paljastaa, mitkä kysymykset olivat tuon ajan ihmisille tärkeimpiä. Menetelmä avaa myös laajempia mahdollisuuksia tutkia erilaisten tekstityyppien käyttöä ja lukemishistoriaa tavoilla, joita ei aiemmin ole ollut saatavilla
Microbial death in the Andes : necromass declines despite growth and carbon-use-efficiency increases with decadal soil warming
No full textThe growth and death of soil microbes are important drivers of soil carbon formation. A warming climate is predicted to affect both the production of microbial biomass and the stability of microbial residues (necromass) held in soils. However, we have very little information on how warming in tropical soils will affect these processes, and on the effect of temperature on microbial production and turnover over different time-scales. To address this, we studied temperature effects on microbial-mediated C cycling across two different time-scales, using a 20 degrees C mean annual temperature gradient in the Peruvian Andes (long-term effects) and decadal experimental-warming via soil translocation (11-years of temperature effects). At long-term timescales, a legacy of warmer temperatures decreased microbial carbon use efficiency (CUE), microbial biomass C, and decreased fungal and bacterial necromass concentration in soils. At decadal timescales, experimental warming increased CUE, microbial production and microbial biomass concentration (likely the result of concomitant changes in substrate availability). However, this did not translate into increased microbial necromass concentration, which generally declined with warming across all temporal scales. Together, we show that warmer temperatures over decadal (11-year) timescales affect soil microbial processes to potentially increase their C input to soil (increased CUE, microbial production, and biomass) but we find no evidence that this C became stabilized as the necromass C pool decreased. Our results indicate that warming can alter microbial community metabolism to potentially increase necromass C inputs to soil, although we find no evidence to show that this offset overall soil C loss with warming.Peer reviewe
Prediction of Episodic Memory With Multiomics Scores
No full textBackground Episodic memory (EM) refers to the ability to encode and recall events-a vital cognitive function for healthy cognitive aging and an endophenotype for dementia. Methods Using genome- and metabolome-wide least absolute shrinkage and selection operator (LASSO) analysis, we developed polygenic (LASSO-PRS) and metabolic risk scores (MRS) in similar to 68.5-year-old individuals (n = 897). We also applied the Bayesian regression method PRS-CS to an external genome-wide meta-analysis (GWAMA, N = 29,785, age > 18 years) to derive another PRS (GWAMA-PRS). We assessed incremental variances (R-2) in EM explained by the PRSs and MRS separately and in combination beyond the Cardiovascular Risk Factors, Aging, and Incidence of Dementia (CAIDE) score in 104 independent similar to 68.5-year-old individuals. Finally, we validated the PRSs in 2 independent pediatric cohorts (N = 309, age = similar to 11.9 years; N = 443, age = similar to 8.6 years). Results In the independent sample of similar to 68.5-year-old individuals, compared with CAIDE score alone, accounting additionally for either MRS, LASSO-PRS, or GWAMA-PRS increased R-2 by 1.6, 5.6, and 4.5 percentage points (pp), respectively, while accounting additionally for MRS + LASSO-PRS or MRS + GWAMA-PRS increased R-2 by 7.8 and 6.4 pp, respectively. Both LASSO-PRS (all false discovery rate [FDR]-adjusted p values = .01-.03) and GWAMA-PRS (all FDR-adjusted p values = .03) were significantly associated with EM in all models, while the CAIDE score and MRS were not (all FDR-adjusted p values > .05). PRSs were not associated with EM in the pediatric cohorts (all FDR-adjusted p values > .05). Conclusions Genomics added predictive value to EM beyond epidemiological risk factors in adults, but the same was not observed with metabolomics. Adult-derived PRSs did not predict EM in children.Peer reviewe
Onko Aβ1-42 aivojen suojelija vai tuhoaja? Aβ1-42:n kaksoisrooli Borrelia spp. -infektioon liittyvässä neuroinflammaatiossa
No full textBorrelia spirochetes cause two types of infections: chronic infection of the central nervous system (CNS), Lyme neuroborreliosis (LNB) (B. burgdorferi), and acute Relapsing fever (RF) (B. hermsii and B. duttonii). To establish an infection, Borrelia spp. have developed mechanisms to evade host immune system, notably by inhibiting the complement system of innate immunity. The innate immune system is fighting Borrelia spp. with, for example, antimicrobial peptides (AMP) such as amyloid beta (Aβ1-42). However, Aβ1-42 oligomers have also been associated to the pathogenesis of Alzheimer’s disease (AD).
The aim of this thesis was to explore whether Aβ1-42 binding to Borrelia spp. surfaces would impact the survival, affect the binding of Complement Regulator Factor H (FH), and enhance complement attack. Borrelia spp. were shown to bind both, Aβ1-42 and FH. The interplay of Aβ1-42 and FH on Borrelia spp. surface was studied with ELISA and immunostaining. Aβ1-42 decreased the binding of FH to Borrelia spp. surfaces, indicating competition between the two binding molecules. These findings enhanced the known role of Aβ1-42 as an AMP, inhibiting the LNB Borrelia spp. immune evasion of complement mediated killing.
A 3D triculture of AD neuronal model was used to simulate more physiologically relevant conditions. Aβ1-42 was shown to activate the complement and increase complement attack on Borrelia spp. surface. Deposition of C3b and amount of iC3b were increased, reinforcing the antimicrobial role of Aβ1-42. Furthermore, the survival of Borrelia spp. in triculture supernatant was studied via microscopy, suggesting that compared to RF Borrelia spp., LNB Borrelia spp. have significantly heightened tolerance to Aβ1-42, indicating Aβ1-42 evasion by LNB Borrelia spp. and adaptation the CNS environment. The results suggest that Aβ1-42 has a role as an AMP in Borrelia spp. infections. Understanding the triggers and mechanisms of Aβ1-42 accumulation could be used to identify new drug targets and targeted therapies.Borrelia spirokeetat aiheuttavat kahta erilaista infektiota: kroonista keskushermostoinfektiota Lymen neuroborrelioosia (LNB) (B. burgdorferi), sekä akuuttia toisintokuumetta (RF) (B. hermsii ja B. duttonii). Infektion onnistumiseksi Borrelia spp. ovat kehittäneet mekanismeja isännän immuunipuolustuksen väistämiseksi, erityisesti estämällä synnynnäisen immuniteetin komplementtijärjestelmän aktivoituminen. Isäntä puolustautuu Borrelia spp. vastaan esimerkiksi antimikrobipeptidien, kuten amyloid-betan (Aβ) avulla. Aβ ja sen oligomerisoituminen on kuitenkin myös yhdistetty Alzheimerin taudin (AD) patogeneesiin.
Tämän työn tavoitteena oli tutkia, vaikuttaako Aβ:n sitoutuminen Borrelia spp. pintaan niiden selviytymiseen, komplementin säätelijä Faktori H:n (FH) sitoutumiseen, sekä komplementin aktivoitumiseen. Aβ:n ja FH:n vuorovaikutusta Borrelia spp. pinnalla tutkittiin ELISA-menetelmän sekä immunovärjäyksen avulla, joissa Aβ:n todettiin vähentävät FH:n sitoutumista bakteerin pintaproteiineihin, viitaten molekyylien väliseen kilpailuun. Tulokset vahvistavat Aβ:n roolia antimikrobipeptidinä, estäen LNB Borrelia spp. komplementtivälitteistä immuuniväistöä.
3D hermosolumallia AD:sta käytettiin fysiologisesti relevantimpien olosuhteiden mallintamiseksi. Aβ aktivoi komplementtia ja lisäsi komplementtivälitteistä hyökkäystä Borrelia spp. pinnalla. C3b:n kertyminen sekä iC3b:n määrä kasvoivat, mikä edelleen vahvistaa Aβ:n antimikrobiaalista roolia. Lisäksi, Borrelia spp. selviytymistä AD-mallin supernatantissa tutkittiin mikroskopialla. LNB Borrelia spp. sietivät Aβ:tä merkittävästi paremmin kuin RF Borrelia spp., viitaten LNB Borrelia spp. kykyyn väistää Aβ:n vaikutusta sekä niiden sopeutumiseen keskushermostoon. Tulokset vahvistavat Aβ:n roolia antimikrobipeptidinä Borrelia-infektioissa. Tämän roolin tarkempi tutkiminen voi selventää mekanismeja, jotka aiheuttavat Aβ:n kertymistä aivoihin, jolloin näitä mekanismeja voisi käyttää molekyylikohteina lääkekehityksessä
Kollektiivinen fronesis uusien syöpälääkkeiden arvioinnissa ja rahoituksessa Suomessa
No full textThe practical wisdom, or phronesis, is a concept rooted in classical virtue ethics, referring to the ability to determine the right course of action in ethically complex decision-making situations. This study explores how decision-making practices either enable or restrict phronesis in the context of assessment and funding of cancer medicines in Finland.
This qualitative interview study was based on semi-structured thematic interviews with sixteen Finnish experts. Interviews were conducted in Spring 2025. The data were analyzed using deductive qualitative content analysis. The deductive analysis matrix was based on the neo-Aristotelian Phronesis Model (APM).
Commonly shared goals and collective deliberation were identified as key enablers of the collective phronetic decision-making in the context of cancer treatments. It was also perceived crucial to dismantle barriers to information-sharing between assessment bodies. Furthermore, collective deliberation was seen as beneficial when guiding clinical decisions and societal discussion towards rational and informed views on new cancer medicines. Key barriers of phronetic decision-making included conflicting economic interests, barriers to information-sharing, divergent evaluation criteria and various blind spots related to patient-specific situations and economic effects of decisions.
The APM framework proved to be a viable theoretical lens for identifying system-level strengths and weaknesses of decision-making and their interconnections. Our findings suggest that deeper integration of decision-making bodies could address some of the identified problems. However, such integration may also limit the room for patient-sensitive decision-making. Overall, our results call for a balance between consistent decision-making criteria and ability to exercise context-sensitive judgment while making decisions on cancer medicines.Käytännöllinen järki eli fronesis on klassisesta hyve-etiikasta juontava käsite, jolla tarkoitetaan kykyä valita oikea toimintatapa eettisissä valintatilanteissa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten Suomen monikanavainen lääkkeiden arviointi- ja rahoitusjärjestelmä mahdollistaa tai rajoittaa käytännöllisesti järkevää päätöksentekoa syöpälääkkeitä koskevissa päätöksissä.
Tutkimus on menetelmältään laadullinen haastattelututkimus. Aineisto kerättiin kuudessatoista asiantuntijoille suunnatussa puolistrukturoidussa teemahaastattelussa, jotka toteutettiin kevään 2025 aikana. Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista deduktiivista sisällönanalyysia. Deduktiivinen analyysimatriisi perustui uus-aristoteelisen fronesis-mallin (the neo-Aristotelian Phronesis Model, APM) teoreettiseen viitekehykseen.
Yhteisesti jaetut päämäärät ja kollektiivinen harkinta tunnistettiin tekijöiksi, jotka voivat vahvistaa käytännöllisesti järkevää kollektiivista päätöksentekoa syöpälääkehoitojen kontekstissa. Tarve purkaa eri arviointitoimijoiden välisiä tiedonkulun esteitä tunnistettiin. Kollektiivisen päätöksenteon havaittiin myös voivan ohjata syöpälääkehoitoihin liittyvää kliinistä päätöksentekoa ja yhteiskunnallista keskustelua rationaaliseen suuntaan. Käytännöllisesti järkevän päätöksenteon esteiksi tunnistettiin eri toimijoiden risteävät taloudelliset intressit, tiedonkulun esteet toimijoiden välillä, epäyhtenevät arviointikriteerit, sekä päätöksenteon sokeat pisteet, kuten vaikeudet potilaskohtaisten tarpeiden huomioinnissa tai päätösten taloudellisten vaikutusten ennakoinnissa.
APM -viitekehys mahdollisti useiden monikanavaisen järjestelmän vahvuuksien ja ongelmien tunnistamisen, ja malli auttoi jäsentämään näiden välisiä suhteita. Tulokset osoittavat, että päätöksenteon integraation lisääminen voi auttaa ratkaisemaan osaa tunnistetuista ongelmista. Samalla liian vahva integraatio voi rajoittaa mahdollisuuksia potilaskohtaisten tarpeiden huomioimiseen. Optimaalisen päätöksentekojärjestelmän tulee mahdollistaa yhdenvertaisten kriteerien ja yhteneväisen tietovarannon soveltaminen syöpälääkehoitoja koskevissa päätöksissä, mutta samalla jättää myös tilaa tapauskohtaiselle harkinnalle
Effects of the α2-Adrenergic Antagonist Atipamezole on Dexmedetomidine Sedation and Glymphatic Efflux in Rats Using In Vivo PET/CT Imaging
No full textChronic neurodegenerative disorders, such as Alzheimer’s and Parkinson’s disease, are a major global health concern, with estimates signaling a drastic increase in disease burden over the next few decades. Despite their varying pathoetiologies, several of these devastating conditions are characterized by the accumulation of misfolded protein aggregates within the brain. Discovered in 2012, the glymphatic system plays a vital role in removing such protein waste from the brain by facilitating the clearance of intermixed cerebrospinal fluid (CSF) and interstitial fluid (ISF), a process that is enhanced by both natural sleep and certain anesthetics and sedatives. Moreover, impairments in this system have been associated with neurodegenerative disease progression. Several neuropharmacological interventions have shown promise in modulating CSF flow by targeting key components of the glymphatic system. An important example is dexmedetomidine – a sedative often used in clinical, veterinary, and research settings – which has been repeatedly documented in rodent studies to enhance glymphatic influx by promoting non-rapid eye movement (NREM) sleep and suppressing central noradrenergic activity. However, dexmedetomidine’s influence on glymphatic efflux has received considerably less attention in the literature. Furthermore, this sedative does not currently have any clinically approved reversal agents for use in humans, which is contrasted by the selective alpha-2-adrenergic competitive antagonist atipamezole. Although atipamezole is principally used in veterinary medicine and in preclinical research, its role in this study was to serve as a pharmacological means for investigating how the reversal of dexmedetomidine-induced sedation – and the associated shift towards wakefulness – impacts tracer dispersion and glymphatic clearance. Given that noradrenergic activity is known to impact CSF-ISF exchange, this study hypothesized that reversing dexmedetomidine-induced sedation with atipamezole would decrease glymphatic CSF clearance. In this study, we developed a static in vivo positron emission tomography (PET)/computed tomography (CT) imaging platform to examine the effects of atipamezole on the whole-body distribution of Al[18F]F-RESCA-EB, a novel fluorine-18 labeled Evans Blue radiotracer complexed with aluminum fluoride and a RESCA chelator, which was administered via intrastriatal cannulation in sedated rats. Overall, the results revealed no significant effects of atipamezole on the tracer’s clearance from the intracranial space within three hours of imaging. Although no distinct differences emerged between treatment groups, potentially uncharacterized physicochemical properties of the tracer may have obscured atipamezole’s impact on glymphatic clearance. Trialing different variants of the Al[18F]F-RESCA-EB tracer in future studies could provide further insight into how noradrenergic modulation with atipamezole influences the glymphatic system, which may ultimately lead to the discovery of novel therapies for neurodegenerative disorders