190942 research outputs found
Sort by
MID1-proteiinin ja α4-proteiinin välistä vuorovaikutusta estävien peptidirakenteisten yhdisteiden muokkaaminen
No full textMidline 1 -proteiini (MID1) on keskeinen solun säätelyproteiini, joka on yhteydessä moniin solujen toimintoihin. MID1 vuorovaikuttaa proteiinifosfataasi 2A:ta (PP2A) säätelevän proteiini α4:n kanssa proteiini-proteiini-interaktioiden (PPI) takia. MID1 sitoutuu α4:een, mikä johtaa PP2A-signaloinnin vaimenemiseen. Esimerkiksi Alzheimerin taudissa havaittavat solunsisäiset väärin laskostuneet, hyperfosforyloituneet tau-säiekimput ovat seurausta heikentyneestä PP2A-signaloinnista. PP2A defosforyloi tau-proteiinia, koska se on taun pääasiallinen fosfataasi. Peptidin kaltaisista yhdisteistä on saatu lupaavia tuloksia PP2A:n säätelyssä MID1:n kautta. Ensimmäinen molekyyli löytyi FaT Henri Pätsin mallinnuksen ansiosta. Tietokonemallinnuksella ei pystytä kuitenkaan selvittämään tarkkaa vaikutusmekanismia tai sitoutumismoodia. Tämän tutkielman tarkoituksena on syntetisoida muutamia yhdisteitä ja tutkia niiden rakenne-aktiivisuussuhdetta. Tutkielmassa onnistuttiin syntetisoimaan yhdeksän uutta yhdistettä lähtömolekyylin pohjalta. Yhdisteet erosivat toisistaan renkaan pituuden, jäykkyyden ja rengaskoon suhteen sekä kolmessa yhdisteessä vaikutuksen kannalta olennainen amidisidos oli korvattu amidi-isosteerillä (tioesteri, tioamidi ja 1,2,4-triatsoli). Vaikutuksen kannalta oleellinen amidisidos on keskellä molekyyliä. Aktiivisuuskokeiden perusteella löytyi viisi aktiivisista yhdistettä 10 µM pitoisuuksilla, jotka estivät MID1:n ja α4:n välistä PPI:tä. Aktiiviset yhdisteet pystyivät toimimaan sekä vetysidoksen luovuttajina että vastaanottajina. Lisäksi yksi aktiivinen yhdiste oli ei-luonnollinen aminohappoanalogi. Amidi-isosteereistä aktiivisia olivat tioamidi sekä tioesteri, mutta 1,2,4-triatsoli ei ollut aktiivinen
MID1-proteiinin PPI-modulaattorit neurodegeneratiivisten sairauksien lääkekehityksessä: rakennepohjainen virtuaaliseulonta, synteesi ja in vitro -testaus
No full textAlzheimerin tauti on yleisin hermosoluja rappeuttava neurodegeneratiivinen sairaus, jonka merkittävimpänä juurisyynä pidetään tiettyjen proteiinikasaumien muodostumista aivojen hermosoluihin. Näitä proteiinikasaumia ovat solunulkoiset β-amyloidiplakit ja solunsisäiset tau-proteiinisakat, jotka yhdessä kiihdyttävät hermosolukuolemaa. β-amyloidiplakkeja poistavien lääkkeiden kehitys on tuottanut jo kaksi lupaavaa lääkettä, mutta taudin kokonaisvaltaista hoitoa ajatellen olisi tärkeä kehittää vielä myös tau-proteiinikasaumia poistavia lääkkeitä, joita tällä hetkellä ei ole lainkaan.
Tau-proteiini on hyperfosforyloitunut Alzheimerin taudissa, minkä seurauksena proteiinia alkaa kasaantua sakkana hermosolun sisällä. Tau-proteiinin tärkein defosforyloiva proteiini on proteiinifosfataasi 2A (PP2A), jonka aktiivisuutta alassäätelee MID1-proteiini. Havainnot MID1-proteiinin yli-ilmaantumisesta sekä PP2A-proteiinin inaktiivisuudesta muodostavat yhdessä konkreettisen patologisen mekanismin tau-proteiinin hyperfosforylaatiolle. Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa esitellään lupaava MID1-strategia, jossa proteiini-proteiini-vuorovaikutuksia mukauttavilla yhdisteillä (PPI-modulaattorit) pyritään estämään MID1-välitteistä PP2A-alassäätelyä. Tutkimusosuudessa käytetään rakennepohjaista virtuaaliseulontamenetelmää, jossa 116 391 yhdisteen joukosta seulotaan MID1-proteiinimalliin parhaiten telakoituva ligandimolekyyli. Kyseinen ligandimolekyyli syntetisoidaan ja sen proteiini-proteiini-vuorovaikutusta estävä vaikutus arvioidaan in vitro -kokeessa
John J. Collins and Ananda Geyser-Fouché: Emerging Sectarianism in the Dead Sea Scrolls Continuity, Separation, and Conflict, STDJ 141 (Leiden: Brill, 2022). [Book review]
No full textNon peer reviewe
Allsångerna : vid Helsingfors Arbetarförenings Jul- och Nyårsfest fredagen den 3. jan. 1941
No full textSuomalaisten maidontuottajien asenteet kestävän kehityksen kannustinmallia kohtaan - Case Arla
No full textMilk production from cows contributes to climate change through anthropogenic greenhouse gas (GHG) emissions, and thereby faces societal pressures to reduce its contribution to GHG emissions. The dairy sector faces additional pressures from volatile milk prices, inflation, and increasing production costs, necessitating a shift towards more environmentally sustainable and competitive practices.
This study analysed the responses of 65 Finnish farmers and conducted additional qualitative interviews of three farmers. Ward’s method of cluster analysis was conducted to identify different groups based on farmer attitudes towards sustainability, motivational drivers, and opinions on Arla’s newly implemented sustainability incentive model. The study revealed diverse attitudes and motivations among farmers. Two clusters were identified, roughly 1/3 of farmers belonging to group 1 which have more negative attitude towards sustainability and scored lower across all motivational drivers. Group 2, roughly 2/3 of all respondents have a more positive attitude towards sustainability and reported higher motivation in extrinsic and intrinsic drives. Financial rewards and animal welfare stood out as key motivational drivers for all farmers. There were no significant correlations between clusters and socio-demographic variables, although the production volume was revealed to have the biggest difference between clusters, such that cluster 2 (M=575 879, SD=491 673) was larger than cluster 1 (M=347 900, SD=228 194). However, this difference was not significant (F(1, 64) = 3.03, p = .087).
The usefulness of Arla’s sustainability model splits opinions among farmers. 58% of the farmers don’t feel that environmental sustainability and financial success go hand in hand. The incentive model is not perceived as easy to use, since answers are more negative than positive for all questions in this section, and 65% of the respondents see that the model is not intuitive. More than half feel that the model is not easy to understand and that the actions are not easy to implement.
Future studies should look into exploring the relationship between socio-demographic factors and attitudes towards sustainability in more detail. Further investigation into the effectiveness of different types of incentives and support mechanisms in encouraging sustainable practices among dairy farmers would also be valuable.Lehmien maidontuotanto aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä ja on näin ollen osasyyllinen ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen, ja kohtaa siten yhteiskunnallisia paineita vähentää päästöjä. Maidontuotanto- ja teollisuus kohtaa lisäpaineita epävakaan maidon hinnan, inflaation ja nousevien tuotantokustannusten vuoksi, mikä edellyttää siirtymistä ympäristön kannalta kestävämpiin ja kilpailukykyisempiin käytäntöihin.
Tässä tutkimuksessa analysoitiin 65 suomalaisen maidontuottajan vastauksia ja tehtiin lisäksi haastateltiin kolmea maidontuottajaa. Wardin klusterianalyysi menetelmää käytettiin eri ryhmien tunnistamiseksi. Analyysissä klusterit muodostettiin sen perusteella, minkälaisia asenteita tuottajilla oli kestävää kehitystä kohtaan, mikä heitä motivoi, ja mitä mieltä he olivat Arlan kestävän kehityksen kannustinmallista. Tutkimus paljasti maidontuottajien keskuudessa olevan keskenään hyvin erilaisia asenteita ja motivaatioita. Vastaajajoukosta tunnistettiin kaksi ryhmää: Ryhmä 1 (noin kolmasosa vastaajista) jotka suhtautuvat kestävään kehitykseen negatiivisemmin ja saivat alhaisemmat pisteet kaikista motivaatiotekijöissä, sekä Ryhmä 2 (noin kaksi kolmasosaa vastaajista) jotka suhtautuvat kestävään kehitykseen positiivisemmin ja jotka motivoituvat paremmin sekä sisäisistä että ulkoisista tekijöistä. Taloudelliset kannustimet ja eläinten hyvinvointi nousivat tärkeiksi motivoiviksi tekijöiksi kaikkien tuottajien vastauksissa.
Muodostettujen klusterien ja sosiodemografisten muuttujien välillä ei havaittu merkittäviä korrelaatioita, vaikka tuotantomäärän havaittiin eroavan eniten klusterien välillä siten, että klusteri 2:n (M=575 879, SD=491 673) tuotantomäärä oli suurempi kuin klusteri 1:n (M=347 900, SD=228 194). Tämä ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä (F(1, 64) = 3,03, p = .087).
Arlan kestävän kehityksen mallin hyödyllisyys jakaa mielipiteitä tuottajien keskuudessa. 58 % viljelijöistä ei usko, että ympäristön kestävyys ja taloudellinen menestys kulkevat käsi kädessä. Kannustinmallia ei pidetä helppokäyttöisenä, ja 65 % vastaajista kokee, että malli ei ole intuitiivinen. Yli puolet on sitä mieltä, että mallia ei ole helppo ymmärtää ja että toimia ei ole helppo toteuttaa.
Tulevissa tutkimuksissa tulisi tarkastella tarkemmin sosiodemografisten tekijöiden ja kestävään kehitykseen liittyvien asenteiden välistä suhdetta. Myös erilaisten kannustimien ja tukimekanismien vaikutuksen tutkiminen maidontuottajien kestävien käytäntöjen edistämiseksi olisi hyödyllistä
Kertomus Helsingin maalariammattiyhdistyksen toiminnasta 20 vuoden ajalla : Suomen maalarintyöntekijäin liiton 1:sen osaston 20-vuotisjuhlaan
No full textEFFECTS OF OSMOTIC STRESS ON ROOTS OF FABA BEAN (VICIA FABA L.)
No full textFaba bean (Vicia faba L.) is a crop rich in protein and important for food, feed and ecosystem services. Most faba bean cultivars are not adapted to tolerate drought, which limits its cultivation. In this study two contrasting cultivars were used, drought susceptible ‘Aurora’ and drought tolerant ‘Melodie’. Polyethylene glycol was used to induce osmotic stress and simulate drought conditions under hydroponic conditions. The effects of this stress on faba bean seedlings were studied using the relative water content (RWC) of leaves, the detection of dead root cells with microscopy dyes Trypan Blue (TB) and Propidium Iodide (PI), the expression of total ribonucleic acid (RNA) in root tips and the expression of lipoxygenase (LOX) genes in root tips. The seedlings were significantly affected by drought stress, as shown by their reduced RWC and RNA concentration values. There was evidence of potential for recovery under osmotic stress after 24 h, as seen by their RWC values. The vital stains TB and PI showed that cell death occurred in water-stressed root tips in the zones of cell division, elongation and maturation. Polymerase chain reaction showed that LOX isozymes have different expression patterns in root tips, with LOX1 and LOX4 being expressed in the roots of both cultivars, LOX2 being expressed in neither and LOX3 expression being constant in ‘Melodie’ but being induced by stress in ‘Aurora’ roots. These results are compatible with a model where osmotic stress induces oxidative stress and programmed cell death as a response that promotes root plasticity. The drought-tolerant cultivar ‘Melodie’ showed earlier cell death in the zone of maturation as observed by TB staining, fewer overall dead cells after 24 hours of stress as observed by TB and PI staining and the expression of LOX3 when unstressed compared to drought-susceptible ‘Aurora’. These differences could be linked to the mechanisms behind drought tolerance for the ‘Melodie’ cultivar
Mapping motor cortical presentations using a combined TME-EMG-EEG approach : EMG data analysis
No full textThere is no consensus on how to choose intensities for transcranial magnetic stimulation (TMS). A typical reference is the resting motor threshold (RMT) — the intensity needed to evoke motor evoked potentials (MEPs) during rest in one of the distal upper limb muscles. MEP, being a corticospinal output, is unique for motor cortices, while TMS-evoked EEG potentials (TEPs), being a cortical output, are available for investigation of whole brain convexity. However, information about TEP thresholds along the motor cortex is lacking. Subthreshold MEPs may provide valuable information about the integrity and function of the corticospinal-motoneuronal (CM) pathway. This work aims to compare the TMS corticocortical and corticospinal outputs when stimulating hand, arm, and leg muscle cortical spots along the primary motor cortex in different conditions: rest and isometric contraction of a hand or leg muscle. We showed a strong correlation between RMT and CE TEP, and the TEP threshold was often lower than RMT for the same cortical spot. There were strong correlations between CE TEP/RMT and MEPs at rest, likely reflecting the sensitivity of cortical spots to TMS intensity. The main result considering stimulation during isometric contraction of a hand/leg muscle is that a clear muscle-specificity was detected, and facilitation was observed primarily in the contracted muscle, but much less in other muscles, even within the limb segment. These findings highlight specific network engagement and spatially constrained cortical excitability
Surface energy balance and surface temperature sensitivity in northern boreal ecosystems
No full textUnderstanding the surface energy balance (SEB) is the key to assessing ecosystems’ ability to modify their local climate, and how
sensitive they are to changes in their biophysical properties. Atmospheric interactions connect the local phenomena to the global
climate system.
We assessed long-term measurement data from six northern boreal sites, three mires and three forests between 67 and 69°N.
The results complement existing knowledge by presenting SEB data from areas previously under-represented in the literature. The
importance of these high-latitude ecosystems is increasing as areas north of the Arctic Circle warm faster than the globe.
Ecosystem available energy was largely defined by the shortwave albedo, which was lower for the darker, coniferous treedominated forests than for the open mires. Daily radiative energy did not decrease towards the north during summer as the long
polar day compensated for the lower intensity, but lower temperatures during spring and autumn made the seasonal cycles more
pronounced than in the more southern areas. The wet, moss-dominated mires were characterised by a low Bowen ratio and high
evaporative fraction, low bulk surface resistance to evapotranspiration and high surface layer decoupling. In the forests, evapotranspiration was more tightly controlled by the vegetation, which was sensitive to the soil water content at the pine-dominated sites.
High decoupling was observed to occur in the forests during humid conditions.
Mires were more sensitive to changes in their surface properties due to their low vegetation, high aerodynamic resistance and
latent heat-dominated energy partitioning, but the sensitivities depended on the seaso
Poly(2-Methyl-2-Oxazoline)/Poly(2-Phenyl-2-Oxazine) Copolymers for Oral Drug Delivery: Effect of Copolymer Architecture
No full textPolymeric micelles formed from amphiphilic copolymers offer a promising approach to enhancing the aqueous solubility of hydrophobic drugs, thereby potentially improving their bioavailability. The microstructure of such copolymers can significantly affect their physicochemical and self-assembly properties. As a result, they can differently perform as drug carriers in vivo. In the present work, aqueous solutions of the triblock, diblock and statistical copolymers comprised of hydrophilic poly(2-methyl-2-oxazoline) (pMeOx) and hydrophobic poly(2-phenyl-2-oxazine) (pPheOzi) were comparatively studied for their colloidal properties and efficiency in solubilizing a poor water-soluble drug indomethacin (IND). A kinetic study confirmed the gradient architecture of the statistical pMeOx/pPheOzi copolymer. All copolymers effectively encapsulated IND in aqueous media, achieving loading capacities above 29%. Notably, the more easily synthesized gradient copolymer demonstrated drug solubilization performance only 1.5 times lower than that of the block counterparts, still showing sufficient potential as a viable alternative. Self-assembly studies indicated that differences in drug loadings for different copolymer architectures correlate with variations in the colloidal characteristics of the respective solutions. Finally, the aggregation behavior of (loaded) copolymer micelles was studied in the simulated intestinal fluid (FeSSIF). Exhibiting minimal interference with FeSSIF constituents, regardless of architecture, the pMeOx/pPheOzi copolymers were shown to significantly enhance IND solubility in the biorelevant media, presumably due to the drug interaction with taurocholate. Overall, the present study helps elucidate the influence of monomer arrangement in the amphiphilic pMeOx/pPheOzi copolymers on their properties as solubility enhancers for IND and contributes to improving the predictability of pMeOx/pPheOzi-based IND formulations for oral drug delivery