Finnish Monographs and Edited Volumes Online
Not a member yet
1551 research outputs found
Sort by
Yhteistyö tekijänoikeudessa: Tutkimus alkuperäisestä tekijänoikeuden haltijasta yhteistyöhön ja yhteisöllisyyteen perustuvissa luovissa prosesseissa
No full textOnko saamenpuvulla tai perinteisillä kulttuuri-ilmaisuilla tekijänoikeudellista tekijää? Entä kenelle tekijänoikeuden yhteisöllisesti maalattuun muraaliin tai internetissä kollektiivisesti kirjoitettuun tekstiin tulisi kuulua? Miten yhteistyössä tehtävän tieteellisen tutkimuksen ja tekijänoikeuden tekijäkäsitykset eroavat toisistaan? Mitä tekijyyden ja luovuuden käsitteillä tekijänoikeudessa tarkoitetaan ja miten nämä käsitteet soveltuvat yhteisöllisesti tehtävään luovaan työhön?
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kysymystä siitä, kenelle tekijänoikeuden tulisi kuulua silloin, jos luovaan työhön on osallistunut useampia henkilöitä erilaisin panoksin ja eri aikoina. Voidaanko tekijänoikeutta ylipäätään hallita silloin, jos kaikkia yksittäisiä tekijöitä ei edes tiedetä?
Tarkastelu alkaa tekijän ja luovuuden käsitteiden analyyttisestä tarkastelusta: mitä sisältöjä näihin käsitteisiin tekijänoikeudessa kuuluu, ja minkälaisia käyttötarkoituksia näillä käsitteillä on. Mikä on tekijänoikeudellinen tekijä ja mitä on tekijänoikeudellinen luovuus? Analyyttisen tarkastelun jälkeen tutkimus etenee yllä mainittujen käytännöllisten tapausesimerkkien kautta arvioimaan kriittisesti sitä, miten näiden käsitteiden avulla voidaan ottaa huomioon yhteistyöhön ja yhteisöllisyyteen perustuvien luovien prosessien erityispiirteitä. Tutkimus syvenee useisiin tekijyyttä ja luovaa työtä käsitteleviin erityiskysymyksiin aina tekijän tuntemattomuudesta tekijäryhmän vastuuseen luovan työnsä tuloksesta.
Tutkimuksen johtopäätösosiossa tuodaan esiin sitä tulkinnallista liikkumavaraa, jota tekijänoikeuslainsäädännössä jo nyt on yhteisöllisten luovien prosessien edistämiseksi. Samalla tehdään muutamia lainsäädännön kehittämiseen pyrkiviä ehdotuksia siitä, millä tavoin tekijänoikeuslaki kykenisi toteuttamaan tarkoitustaan luovan työn edistäjänä vielä paremmin yhteistyöhön ja yhteisöllisyyteen perustuvissa luovissa prosesseissa. Uusien teknologioiden ja kulttuuristen muutosten myötä tekijänoikeuslain kriittinen tarkastelu on käynyt yhä tärkeämmäksi, ja tutkimus vahvistaa sitä yleisopillista pohjaa, jolle uusia ilmiöitä koskeva tekijänoikeudellinen argumentaatio voi rakentua. Teosta voi suositella luovan alan työntekijöille, tekijänoikeuden asiantuntijoille sekä kenelle tahansa luovuudesta ja tekijänoikeudesta kiinnostuneelle lukijalle
Siviiliprosessuaalinen asiavaltuus tekijänoikeuden loukkaustapauksissa
Get PDFTekijänoikeuden loukkaus voi koskettaa monen tahon oikeuksia – toisinaan jopa samanaikaisesti samassa loukkausasiassa. Esimerkiksi alkuperäisellä tekijällä, jälkiperäisteoksen luojalla, yhteisteoksen tekijällä, yhteisomistajalla, kokonaisluovutuksen saajalla, lisenssinhaltijalla, hyvitys- ja/tai vahingonkorvausvaatimuksen siirronsaajalla, julkaisijalla, kustantajalla, kuolinpesän osakkaalla, legaatinsaajalla, pesänselvittäjällä/-jakajalla ja mahdollisesti jopa tekijänoikeusjärjestöllä tai tekijän edustajalla saattaa olla intressi loukkausasiassa.
Pääosa tekijänoikeudellisista loukkaustapauksista käsitellään nykyään siviilioikeudellisina asioina. Oikeudenkäymiskaari, tekijänoikeuslaki tai muut lait eivät kuitenkaan sisällä yleissäännöksiä siitä, kuka on oikeutettu saattamaan tekijänoikeuden loukkausta koskevan siviili- tai hakemusprosessin vireille, tai siitä, kuka on oikeutettu saamaan ratkaisun tällaisessa asiassa. Asiavaltuuskysymysten käsittely, jäsentäminen ja ratkaiseminen on huomattavasti laajempi jamonitahoisempi kokonaisuus kuin ensi näkemältä saattaa vaikuttaa.
Teoksen tarkoituksena on avata tätä kompleksista kokonaisuutta sekä antaa kattava kokonaiskuva niistä prosessuaalisista ja aineellisoikeudellisista erityiskysymyksistä, jotka liittyvät siviilioikeudellisissa tekijänoikeuden loukkaustapauksissa aktualisoituviin asiavaltuuskysymyksiin ja muihin asiavaltuuteen läheisesti kytköksissä oleviin kysymyksiin.
Teoksessa käsitellään asiavaltuuden lisäksi eräitä sen siviiliprosessuaalisia lähi-ilmiöitä, kuten prosessinyhteyden eri muotoja sekä oppia oikeussuojan tarpeesta. Lisäksi teoksessa selvitetään, voidaanko esimerkiksi usean asialegitimoidun tilanteessa keskinäisellä sopimuksella vaikuttaa asiavaltuusjärjestelyihin tuomioistuinta sitovasti. Teoksessa paneudutaan myös tuomioistuimen ja asianosaisten työn- ja vastuunjakoon tekijänoikeudellisten asiavaltuuskysymysten selvittämisessä.
Teos on ensimmäinen kokonaisvaltainen esitys tekijänoikeudellisten asiavaltuuskysymysten käsittelystä, jäsentämisestä ja ratkaisemisesta. Asetelman tuntemus on välttämätöntä, jotta asiavaltuuskysymyksen teoreettinen jäsentäminen ja asian ratkaiseminen tapahtuvat oikein. Kirjaa voivat hyödyntää niin tekijän- ja prosessioikeuden parissa työskentelevät kuin muutkin juristit ja asiantuntijat
Oikeuksiin pääsy massavahinkotilanteissa: Prosessioikeudellinen tutkimus kollektiivisista oikeussuojakeinoista, erityisesti kanteiden yhteiskäsittelystä
No full textMassavahinkotilanteessa suurelle määrälle henkilöitä voi syntyä vahingonkorvausvaade, joka perustuu esimerkiksi kuluttajaoikeuden loukkaukseen, kilpailuvahinkoon tai ympäristövahinkoon. Vaade on tyypillisesti henkilöä kohden pieni ja usein vaikea näyttää toteen. Tällöin vaateenhaltija ei yleensä lähde vaatimaan korvauksia, ellei siihen ole kyllin vaivatonta ja riskitöntä menettelyä, kuten lautakuntamenettelyä tai syyttäjän ajamaa rikosprosessia. Perinteinen yksilöllinen siviiliprosessi on muodostunut liian kalliiksi mekanismiksi oikeuksiin pääsyn näkökulmasta.
Toisinaan vaateenhaltijat pyrkivät siihen, että asiat käsitellään yhdessä ja samassa siviiliprosessissa kollektiivisen lainkäytön keinoin. Nämä keinot voivat olla edustuksellisia, kuten ryhmäkanne tai siirronsaajan kanne, taikka kumulatiivisia. Suomessa jälkimmäiset ovat olleet merkittävämpiä. Vaateenhaltijat ovat näet nostaneet joukkokanteita eli itsenäisiä toisiinsa liittyviä kanteita; tällöin he ovat hyödyntäneet yhteistä asianajoa ja pyrkineet kanteiden yhteiskäsittelyyn. Ilmiö herättää lainopillisiakysymyksiä, koska prosessioikeudellisessa sääntelyssä on ajateltu ennen kaikkea kahden asianosaisen välisiä oikeudenkäyntejä.
Teos on pitkälti oikeusdogmaattinen tutkimus, jossa tarkastellaan hyvän asianajajatavan sisältöä yhteisessä asianajossa, joukkokanteiden käsittelyä tuomioistuimessa sekä oikeudenkäyntikulusäännösten soveltamista tässä yhteydessä. Lisäksi tutkimuksessa on arvioivia ja oikeuspoliittisia osuuksia; mahdollisten menettelyuudistusten yhteydessä on otettu huomioon myös EU:n edustajakannedirektiivi. Teos on ensimmäinen kotimainen väitöskirja, jossa syvennytään kollektiivisen lainkäytön kysymyksiin.
Tutkimus tarjoaa tietoa ja tuoreita näkökulmia tuomareille, asianajajille ja muille oikeussuojajärjestelmästä kiinnostuneille
Neovius-Nevanlinna – erään suvun kronikka
No full textVarhaisimmat Neovius-Nevanlinna -suvun jäsenet olivat maanviljelijöitä Hämeen Rengossa 1600-luvulla. Eräät heistä lähtivät Turun Katedraalikouluun pappisoppiin isovihan jälkeen 1700-luvulla. Ensimmäinen Neovius oli kappalainen Tomas Neovius (1710–1780). Kaikkiaan Neoviuksia oli papin viroissa neljässä sukupolvessa.Vuonna 1819 perustetusta Haminan Kadettikoulusta tuli seuraavien Neoviuksien opinahjo usean sukupolven aikana. Kadettikoulu oli yleissivistävä ja Suomen autonomian ajan edistyksellisimpiä oppilaitoksia. 1830-luvulta lähtien yli 20 Neoviusta kävi Kadettikoulun, mutta vain muutama heistä jäi sotilastehtäviin. Kadettikoulun johtajana toimi kenraali Frithiof Neovius (1830–1895). Hänen tyttärensä Dagmar Neovius (1867–1939) valittiin vuonna 1907 maamme uusimuotoisen eduskunnan naiskansaneduslajien joukkoon.Suvun varhaisimmat matemaatikot olivat kaksoisveljet Wilhelm E. (1823–1872) ja Edvard E. Neovius (1823–1888). Jälkimmäisen poika Edvard R. Neovius (1851–1917) oli ensimmäinen sukulinjan seitsemästä matematiikan professorista. Heistä kansainvälisesti tunnetuin oli akateemikko Rolf Nevanlinna (1895–1980). Hänen veljensä Frithiof (1894–1977) oli maamme vakuutusalan johtavia vaikuttajia ja matematiikan professori 1946–1962. Useat suvun naiset ovat toimineet matematiikan opettajina kouluissa.Sukunimi Neovius suomennettiin Nevanlinnaksi maamme suuren nimenvaihtoaallon aikana vuonna 1906.Suvun muita edustajia olivat senaattori ja eduskunnan puhemies professori Ernst Nevanlinna (1873–1932) ja Korkeimman oikeuden presidentti Nils H. Neovius (1877–1960). Lääketieteellisen genetiikan alalla professori Harri Nevanlinna (1922–1994) saavutti arvostetun aseman alan tutkijana ja Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun johtajana.Varhaisimmat Neovius-Nevanlinna -suvun jäsenet olivat maanviljelijöitä Hämeen Rengossa 1600-luvulla. Eräät heistä lähtivät Turun Katedraalikouluun pappisoppiin isovihan jälkeen 1700-luvulla. Ensimmäinen Neovius oli kappalainen Tomas Neovius (1710–1780). Kaikkiaan Neoviuksia oli papin viroissa neljässä sukupolvessa.Vuonna 1819 perustetusta Haminan Kadettikoulusta tuli seuraavien Neoviuksien opinahjo usean sukupolven aikana. Kadettikoulu oli yleissivistävä ja Suomen autonomian ajan edistyksellisimpiä oppilaitoksia. 1830-luvulta lähtien yli 20 Neoviusta kävi Kadettikoulun, mutta vain muutama heistä jäi sotilastehtäviin. Kadettikoulun johtajana toimi kenraali Frithiof Neovius (1830–1895). Hänen tyttärensä Dagmar Neovius (1867–1939) valittiin vuonna 1907 maamme uusimuotoisen eduskunnan naiskansaneduslajien joukkoon.Suvun varhaisimmat matemaatikot olivat kaksoisveljet Wilhelm E. (1823–1872) ja Edvard E. Neovius (1823–1888). Jälkimmäisen poika Edvard R. Neovius (1851–1917) oli ensimmäinen sukulinjan seitsemästä matematiikan professorista. Heistä kansainvälisesti tunnetuin oli akateemikko Rolf Nevanlinna (1895–1980). Hänen veljensä Frithiof (1894–1977) oli maamme vakuutusalan johtavia vaikuttajia ja matematiikan professori 1946–1962. Useat suvun naiset ovat toimineet matematiikan opettajina kouluissa.Sukunimi Neovius suomennettiin Nevanlinnaksi maamme suuren nimenvaihtoaallon aikana vuonna 1906.Suvun muita edustajia olivat senaattori ja eduskunnan puhemies professori Ernst Nevanlinna (1873–1932) ja Korkeimman oikeuden presidentti Nils H. Neovius (1877–1960). Lääketieteellisen genetiikan alalla professori Harri Nevanlinna (1922–1994) saavutti arvostetun aseman alan tutkijana ja Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun johtajana.Varhaisimmat Neovius-Nevanlinna -suvun jäsenet olivat maanviljelijöitä Hämeen Rengossa 1600-luvulla. Eräät heistä lähtivät Turun Katedraalikouluun pappisoppiin isovihan jälkeen 1700-luvulla. Ensimmäinen Neovius oli kappalainen Tomas Neovius (1710–1780). Kaikkiaan Neoviuksia oli papin viroissa neljässä sukupolvessa.Vuonna 1819 perustetusta Haminan Kadettikoulusta tuli seuraavien Neoviuksien opinahjo usean sukupolven aikana. Kadettikoulu oli yleissivistävä ja Suomen autonomian ajan edistyksellisimpiä oppilaitoksia. 1830-luvulta lähtien yli 20 Neoviusta kävi Kadettikoulun, mutta vain muutama heistä jäi sotilastehtäviin. Kadettikoulun johtajana toimi kenraali Frithiof Neovius (1830–1895). Hänen tyttärensä Dagmar Neovius (1867–1939) valittiin vuonna 1907 maamme uusimuotoisen eduskunnan naiskansaneduslajien joukkoon.Suvun varhaisimmat matemaatikot olivat kaksoisveljet Wilhelm E. (1823–1872) ja Edvard E. Neovius (1823–1888). Jälkimmäisen poika Edvard R. Neovius (1851–1917) oli ensimmäinen sukulinjan seitsemästä matematiikan professorista. Heistä kansainvälisesti tunnetuin oli akateemikko Rolf Nevanlinna (1895–1980). Hänen veljensä Frithiof (1894–1977) oli maamme vakuutusalan johtavia vaikuttajia ja matematiikan professori 1946–1962. Useat suvun naiset ovat toimineet matematiikan opettajina kouluissa.Sukunimi Neovius suomennettiin Nevanlinnaksi maamme suuren nimenvaihtoaallon aikana vuonna 1906.Suvun muita edustajia olivat senaattori ja eduskunnan puhemies professori Ernst Nevanlinna (1873–1932) ja Korkeimman oikeuden presidentti Nils H. Neovius (1877–1960). Lääketieteellisen genetiikan alalla professori Harri Nevanlinna (1922–1994) saavutti arvostetun aseman alan tutkijana ja Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun johtajana
Beauty, Truth, and Justice: Philosophical Essays on Culture, Science, and Society
Get PDFCollection has 21 selected papers which illuminate the interaction between systematic and edifying philosophy.
Vaikeimmin vammaisten nuorten liikunnallinen osallisuus
Get PDFVaikeimmin vammaisten nuorten liikunnallinen osallisuus -tutkimus käsittelee liikunnallisten aktiviteettien mahdollisuuksia niiden nuorten elämässä, joilla on laajoja ja jatkuvia erityisen avun ja tuen tarpeita. Tutkimus on empiirinen, ja sen aineisto on kerätty eri puolilla maata monipaikkaisen etnografian ja puolistrukturoitujen teemahaastattelujen menetelmällä vuosina 2020–2021.
Nuorten mahdollisuudet liikuntaan vaihtelevat asumisyksiköiden, toimintakeskusten, kotien, erityisoppilaitosten ja harrastusyhteisöjen käytäntöjen mukaan. Lääkinnällinen kuntouttaminen on monen nuoren arkea, ja toimintarajoitteen luonne rajaa nuoren liikunnallisia mahdollisuuksia. Kuitenkin vaatimus tukea nuoren osallisuutta läpäisee ammatillista ajattelua arjen institutionaalisissa käytännöissä, ja nuoria tuetaan esimerkiksi järjestämällä heille mieluisaa liikunnallista harrastustoimintaa.
Nuorten liikunnallisen kyvykkyyden tunnustaminen ja sen vahvistaminen etenkin erityisoppilaitosten, toimintakeskusten ja erilaisten harrastuskulttuurien käytännöissä on tutkimuksen keskeisimpiä löydöksiä, ja se tukee näkemystä siitä, että liikunnalliset harrastukset ovat mahdollisia myös niille nuorille, joilla on vaikeita toimintarajoitteita. Vaikka liikuntaan innostavat tavat toimia ovatkin tutkimuksemme valossa moninaisia ja esimerkiksi luovuus, leikki ja taiteellisen ilmaisun tavoitteet ovat tärkeitä ulottuvuuksia, nuorten palveluista puuttuu usein resursseja näiden potentiaalien hyödyntämiseksi.
Tutkimus osoittaa lisäksi, että nuorten liikunta-aktiviteetit ovat sidottuja erillisiin, kehitysvammaisille suunnattuihin käytäntöihin, mikä ei edesauta yhdenvertaisuutta nuorten keskuudessa. Vaikka hauskuus ja mielekäs toiminta on nuorille tärkeää ja se ilmenee tutkimuksessamme monin tavoin, tarvitaan vielä erittäin suuria ponnistuksia heidän asemansa parantamiseksi nuorten harrastuskulttuureissa ja yhteisöissä
Koti, hyvinvointityö ja haavoittuvuus
No full textIn this edited volume the authors take the reader on welfare workers’ home visits to clients in need of support in their living. Welfare workers refer to professionals in health and social care who in the book are represented among others by social workers, social care workers and nurses. The main concepts of the book are home, welfare work and vulnerability and these are contemplated from different angles. Welfare work entails encountering people who are in vulnerable situations in the midst of their everyday lives. They may need support in coping with their mental health, with physical illnesses, with the challenges of achieving sobriety and recovery or perhaps with the difficulties accompanying old age. On the one hand their ability to act is limited and weak but on the other they have many kinds of strengths and resources.
The book addresses a significant turning point in welfare services and work at which the objective is defined as the right of every individual to their own home and making living at home feasible for as long as possible. In the last fifty years or so many societal factors have made possible the dismantling of institutions, the reduction of places and the shortening of stays in institutions, the further development of care in the community, the construction of small residential and care facilities and most recently the further development of services to be taken into people’s homes. The last stage of this dismantling of institutions is referred to in the book as the “home turn”. As a societal change the home turn is complex – and that is how it is approached in the book. When one’s own home is the main place in which welfare policy and work are implemented, it is important to scrutinize more closely what actually occurs there and what special issues are connected to this given context.
The book offers a timely point of view on the development of welfare services and the grass-root level welfare work done in the homes. It draws on interaction research based on ethnomethodology and human geography. Research data consist of recordings of home visits, researchers’ field diaries and interviews with clients and workers. The volume includes both chapters providing conceptual and theoretical overviews and empirical research on the encounters between client and worker(s) on home visits. Welfare work accomplished in people’s homes entails many tensions and ethical issues which are analysed in the book and made visible through the means of research.Tässä teoksessa ollaan kotona. Tutkijat kuljettavat lukijan hyvinvointityön tekijöiden kotikäynneille ja asumisessaan tukea tarvitsevien asiakkaiden luokse. Hyvinvointityön tekijöillä viitataan sosiaali- ja terveysalan ammattilaisiin, joista kirjassa ovat edustettuina muun muassa sosiaalityöntekijä, sosiaaliohjaaja ja sairaanhoitaja. Koti, hyvinvointityö ja haavoittuvuus ovat kirjan pääkäsitteet, joita tarkastellaan eri tulokulmista. Hyvinvointityössä kohdataan eri tavoin haavoittavissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä keskellä arkea. He saattavat tarvita tukea mielenterveyden hallintaan, fyysisiin sairauksiin, raitistumisen, toipumisen ja kuntoutumisen haasteisiin tai vaikkapa vanhuuden mukanaan tuomiin vaikeuksiin. Yhtäältä heidän toimijuutensa on rajallista ja heikkoa, mutta toisaalta heillä on myös monenlaisia vahvuuksia ja voimavaroja.
Kirja kiinnittyy merkittävään hyvinvointipalveluiden ja -työn murrokseen, jossa yhteiskuntapoliittisiksi tavoitteiksi on määritelty jokaisen oikeus omaan kotiin ja kotona asumisen turvaaminen mahdollisimman pitkään. Monet yhteiskunnalliset tekijät ovat viimeisten noin viidenkymmenen vuoden aikana mahdollistaneet laitosten purkamisen, laitospaikkojen vähentämisen, laitoshoitojaksojen lyhentämisen, avohoidon kehittämisen, pienten asuin- ja hoitoyksiköiden rakentamisen sekä viimeisimpänä kotiin vietävien palveluiden kehittämisen. Tätä laitosten purkamisen viimeisintä vaihetta kirjassa kutsutaan kotikäänteeksi. Kotikäänne on yhteiskunnallisena muutossuuntana kompleksinen – ja sellaisena sitä myös kirjassa käsitellään. Kun koti on hyvinvointipolitiikan ja -työn keskeinen toteuttamisen paikka, on tärkeää tutkia lähemmin sitä, mitä kotikäynneillä konkreettisesti tapahtuu ja mitä erityiskysymyksiä näihin liittyy.
Teos on ajankohtainen puheenvuoro hyvinvointipalveluiden kehittämisestä ja hyvinvointityön tekemisen arjesta. Siinä hyödynnetään etnometodologiaan ja ihmismaantieteeseen sitoutunutta vuorovaikutuksen tutkimusta. Aineistoina käytetään kotikäyntien nauhoituksia, tutkijan kenttäpäiväkirjoja sekä työntekijä- ja asiakashaastatteluja. Kokonaisuus sisältää sekä taustoittavia käsiteteoreettisia lukuja että empiirisiä tutkimuksia asiakkaan ja työntekijän kotikäyntikohtaamisista. Kotona tehtävään hyvinvointityöhön liittyy monia jännitteitä ja eettisiä kysymyksiä, joita teoksessa jäsennetään ja tehdään näkyväksi tutkimuksen keinoin.
Sisällys
Johdanto: Koti hyvinvointityön ja haavoittuvuuden kohtaamisen ympäristönä / Suvi Raitakari, Kirsi Günther & Jenni-Mari Räsänen
Osa I Koti käsitteellisenä ilmiönä
Kotikäänne: Hyvinvointipalveluiden ja -työn muutos / Suvi Raitakari & Kirsi Juhila
Koti asiakkaan ja työntekijän kohtaamispaikkana / Kirsi Juhila
Kotiin paikantuvan tutkimuksen metodologisia lähtökohtia / Kirsi Juhila, Johanna Ranta & Suvi Holmberg
Osa II Kotona tehtävän hyvinvointityön käytäntöjä
Kotikäyntityön rajat ja rajattomuus mielenterveys- ja päihdekuntoutuksessa / Kirsi Juhila & Suvi Raitakari
Koti päihdetyön näyttämönä: Kotikäyntityön aloituksia ja päättämisiä ohjaavat kehykset / Kirsi Günther
Haittojen vähentäminen ja asunto ensin -malli huumeita käyttävien asumisen tuessa / Johanna Ranta & Riikka Perälä
Kotiin kietoutuva tiedonkeruu aikuissosiaalityössä / Jenni-Mari Räsänen
Riskit ja luottamus syrjäseudun aikuissosiaalityön kotikäynneillä / Suvi Raitakari, Henna Takala & Sirpa Saario
Osa III Koti kuntoutumisen, hoivan ja sairastamisen paikkana
Kotona katkolla: Asiakkaan arki osana kotiin vietävää katkaisuhoitoa / Suvi Holmberg & Johanna Ranta
Neuvottelut toimijuudesta aikuissosiaalityön asiakkaiden kotikäynneillä: Selontekoja ja vastarintaa / Suvi Raitakari, Kirsi Günther & Ilkka Vuorinen
Vanhan ihmisen haavoittuvuus ja hoivateknologia kodissa / Hilla Kiuru, Marjo Outila & Heli Valokivi
Muuttuuko koti sairaalaksi? Potilaiden ja hoitajien käyttämät tavarat ja tilat kotona / Riikka Lämsä, Mia Niemi & Marjaana Seppänen
Kotikäänteen ja kotiympäristössä tehtävän hyvinvointityön kompleksisuus / Suvi Raitakari, Kirsi Günther & Jenni-Mari Räsäne
Avoimen toimintakulttuurin palveluiden itsearviointityökalu
Get PDFToimintakulttuurin avoimen linjauksen tueksi on kehitetty palveluiden itsearviointityökalu, joka huomioi kaikkien aiempien avoimen tieteen kansallisten linjausten suositukset. Työkalun tarkoituksena on auttaa tutkimusorganisaatioita palveluiden itsearvioinnissa, kehittämisessä ja saataville asettamisessa
Monitoring model for open science and research - Principles and practices
Get PDFIn 2020, the National Steering Group for Open Science and Research established a working group to develop a next generation model for monitoring open science and research in Finland. The outcome of the efforts of the working group is presented here as a monitoring model consisting of the subjects to be monitored, the indicators and their data sources. Monitoring is used to create an overview of the operating models and achievements of open science and research applied by the Finnish research community and its organisations. The monitoring framework is the Open Science and Research Declaration and its supporting policies. Monitoring focuses on assessing the achievement of the objectives set out in the declaration and policies
Recommendation for citizen science
Get PDFThe purpose of this recommendation is to provide research organisations and their funders as well as other organisations operating in the interface of the civil society with principles and guidelines for promoting citizen science. The recommendation provides answers to questions on how to make citizen science projects more appealing to researchers and how citizen science methods give researchers recognition and merits. The recommendation concerns specific issues in citizen science and provides ways of establishing citizen science as an equal scientific method with other scientific methods in use. The aim of this recommendation is to provide a basis for ensuring the quality of citizen science research in the Finnish scientific community