Finnish Monographs and Edited Volumes Online
Not a member yet
1551 research outputs found
Sort by
Suomen Filosofinen Yhdistys 1873–2023 : 150 vuotta suomalaisen filosofian historiaa
Get PDFTämä Suomen Filosofisen Yhdistyksen 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaistava teos sisältää uutta historiallista tutkimustietoa yhdistyksen ja siten suomalaisen filosofian vaiheista 1800-luvun lopulta nykyaikaan. Yhdistys näyttäytyy suomalaiseen ja kansainväliseen filosofiseen elämään vaikuttavana monipuolisena toimijana, joka on historiansa kuluessa joutunut kohtaamaan myös sotavuosien, koulukuntakiistojen ja tiedepoliittisten vaikutuspyrkimysten pai-neita. Teoksen kirjoittajat ovat suomalaisen filosofian historian asiantuntijoita
Restricted Childhood, Interrupted Youth: Research observations on participation in education and leisure during the COVID-19 pandemic in the Nordic countries
Get PDFIn this study, we conduct a research overview and report on the rights of Nordic children and youth in the spheres of education and leisure during the COVID-19 pandemic. We follow up on our first report, ‘Children and Young People’s Participation During the Corona Pandemic’ report (Helfer et al., 2023). In the first report, we explained how the COVID-19 pandemic was handled in the Nordic countries and related initiatives to safeguard the rights of children and young people. In all countries, there has been a great concern about the impact of the pandemic and how the restrictions have affected children and youth, particularly vulnerable groups.
For this report, we have charted research on the consequences of the pandemic on children and young people’s situation within the spheres of education and leisure, particularly from the viewpoint of participation. The focus has been on research conducted during the years of the pandemic 2020–2022 in Sweden, Denmark, Finland, and Norway, including related studies in Iceland, Greenland, and the Faroe Islands. We have extensively searched publications and filtered the most relevant studies for closer inspection. We bring forward research perspectives on children and young people’s varied experiences during the pandemic, their learning results, and their possibilities for meaningful leisure activities. Furthermore, we look at to what extent children and young people have been informed about and included in decisions that affect their lives.
We compile and synthesise findings from the research literature to illuminate these questions. We also highlight potential gaps in the research regarding those elements that need to be investigated more extensively and parts where the long-term effects of the pandemic on children and youth need to be examined in the coming years. 
Nuoruus korona-ajan kaupungissa: Tutkimus nuorten vapaa-ajasta, jalkautuvasta nuorisotyöstä ja huolikasaumista
No full textTämän tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa laaja ja moniulotteinen tietopohja nuorten vapaa-ajasta kaupunkiympäristöissä korona-aikana eli koronaviruksen ja siitä aiheutuneiden rajoitustoimenpiteiden synnyttämänä erikoisena ajanjaksona. Tutkimuksen lähtökohtana on paikkatajun käsite. Sillä tarkoitamme nuorten ymmärrystä, osaamista ja mielikuvia erilaisista vapaa-ajan toimintaympäristöistä sekä kaupungin maantieteellisistä sijainneista. Tässä tutkimuksessa käsite liittyy kiinteästi kaupunkitilaan ja sen moninaisiin sosiaalisiin ja tilallisiin käytäntöihin.
Tutkimuksessa kysymme: 1) missä ja miten nuoret liikkuvat pandemian aikakaudella kaupunkiympäristössä, 2) millaisia kokemuksia nuorilla on näistä ympäristöistä koronaaikana ja 3) millaisia mielikuvia nuoret liittävät eri paikkoihin. Näiden tutkimuskysymysten kautta rakennamme ymmärrystä siitä, 4) miten nuorisotyön universaalit palvelut voisivat jatkossa vastata vielä paremmin koronan aiheuttamaan nuorten pahoinvointiin. Katseemme on ensisijaisesti nuorissa, toiseksi jalkautuvassa nuorisotyössä, osittain nuorisotyössä myös laajemmin. Tutkimuksemme keskiössä ovat alle 18-vuotiaat nuoret, mutta olemme pidättäytyneet ehdottomista ikärajoista tutkimuksen fokuksessa. Tutkimus toteutettiin pääkaupunkiseudulla (ts. Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa) sekä Tampereella, mutta hankkeen tulokset ovat hyödynnettävissä valtakunnallisesti.
Tutkimushankkeen perusta rakennettiin yhtäältä käymällä aktiivisesti keskusteluja mukana olevien kaupunkien nuorisopalveluiden työntekijöiden kanssa ja toisaalta tutkijoiden jalkautuessa kaupunkien julkisiin ja puolijulkisiin tiloihin sekä kaupunkien jalkautuvan nuorisotyön rinnalla että itsenäisesti. Jalkautuessaan tutkijat havainnoivat nuoria ja heidän vapaa-aikaansa sekä kävivät vuoropuhelua nuorisotyöntekijöiden kanssa. Havainnot kirjattiin kenttäpäiväkirjoihin. Tästä muodostui hankkeen ensimmäinen aineisto. Toinen aineistokokonaisuus kerättiin nuorten ja nuorisotyöntekijöiden ryhmäja yksilöhaastatteluilla. Kolmas aineisto koostuu nuorten itse tuottamasta, korona-ajan kokemuksia käsittelevästä aineistosta. Aineiston keräämiseksi järjestettiin muun muassa 15–20-vuotiaille nuorille suunnattu kilpailu, jossa nuoria pyydettiin kertomaan, mitä he haluaisivat aikuisten ymmärtävän nuorten elämästä korona-aikana. Neljäntenä aineistona tutkimuksessa hyödynnetään nuorisotyöntekijöiden tuottamia korona-ajan kokemusaineistoja ja viidentenä media-aineistoja. Kirja sisältää 35:ltä eri kirjoittajalta yhteensä kahdeksan vertaisarvioitua lukua, viisi muuta lukua, kuusi näkökulmakirjoitusta sekä kaunokirjallisia tekstejä tai muita taiteellisia teoksia 14 nuorelta. Työskentely on ollut tiimietnografian sovellus.
Nuorten hengailu korona-aikaan on mahdollista nähdä nuorten pyrkimykseksi elää rajoitustenkin keskellä mahdollisimman normaalia elämää. Hengailu ylläpitää nuoruusvaiheen hyvinvointia, ja vertaisten kesken vietetty aika useimmiten tukee aktiivisesti nuoren kehitystä. Toisin kuin moni ohjattu harrastus, kauppakeskukset, puistot ja muut kaupungin ulkotilat taipuivat hengailuun sulkutoimien tiukentuessakin. Kaupunkitilan sosiaalisuus muuttui rajusti. Nuorisotyö lähti aktiivisesti jalkautumaan nuorten tueksi. Aikuiset ja media näkivät nuorten ryhmien hengailun aikaisempaa ongelmallisemmaksi aikana, jolloin Suomen hallitus ja terveysviranomaiset aktiivisesti viestivät välttämään turhia sosiaalisia lähikontakteja.
Jalkautuessaan kaupunkitilaan tutkijat havaitsivat, että suurin osa nuorista oleskeli kaupunkitilassa rajoitusten puitteissa ilman, että aiheutti häiriötä. Nuoret hyödynsivät sinnikkäästi hengailuun muun muassa kauppakeskuksia, mikä aiheutti neuvottelua tilassa valtaa käyttävien järjestyksenvalvojien ja myös muiden tilaa käyttävien aikuisten kanssa. Kaupunkitilassa tapahtuva syrjintä ja häirintä tai nuorten huolta aiheuttava päihteiden käyttö eivät ole uusia ilmiöitä, jotka olisivat syntyneet koronapandemian tuomien muutosten myötä. Nuoret ja nuorisotyöntekijät ovat kuitenkin kuvanneet häiritsevän käytöksen lisääntyneen koronan aikaisessa kaupungissa. Päihteiden käytössä on tapahtunut polarisaatiota, ja huolta aiheuttava päihteiden käyttö lisää väkivallan ja muun laittoman toiminnan riskejä. Tutkimuksen tuloksien pohjalta esitetään 17 suositusta ja toimenpide-ehdotusta nuorten vapaa-ajan kestävän hyvinvoinnin entistä paremmaksi tukemiseksi jatkossa
Käsityön arviointitutkimus: Perusopetuksen käsityön oppimistulosten arviointi pakollisen oppimäärän päättövaiheessa keväällä 2021
No full textTeknisten aineiden opettajat (TAO r.y.) ja Tekstiiliopettajaliitto (TOL ry) arvioivat huhti-toukokuussa 2021 käsityön oppimistuloksia oppiaineen pakollisen oppimäärän päättövaiheessa. Tiedot kerättiin 62 peruskoulusta kutsumalla opettajajärjestöjen jäseniä toteuttamaan arviointitutkimusta oppilaidensa kanssa koko valtakunnan tasolla. Koulut edustivat kattavasti suuralueita ja kuntaryhmiä. Kouluista kaksi oli ruotsinkielisiä. Kaikista arviointitutkimukseen osallistuneista kouluista oppilaat valittiin mukaan arviointiin systemaattisella tasaväliotannalla. Arviointiin osallistui yhteensä 1414 seitsemännen vuosiluokan oppilasta, joista tyttöjä oli 695 ja poikia 719.
Oppilaat suorittivat arvioinnissa monipuolisesti Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 mainittujen käsityön opetuksen tavoitteiden saavuttamista arvioivia tehtäviä. Tehtävien avulla arvioitiin, kuinka hyvin oppilaat hallitsivat oppiaineen keskeisiä tietoja ja taitoja. Lisäksi opettajat arvioivat oppilaskohtaisesti kokonaisen käsityöprosessin vaiheiden hallintaa. Tehtävät oli laadittu arvioimaan eritasoista osaamista. Ne mittasivat sekä perusosaamista oppiaineessa että vaativampaa tulkintaa ja ymmärrystä.
Arvioinnin ensimmäisessä osassa oppilaat suorittivat videotunnistustehtäviä, jotka käsittelivät oppiaineen keskeisiä työtapoja. Arvioinnin toisessa osassa oppilaat suorittivat käsityötietoutta eli oppiaineen tiedollista osaamista mittaavia koetehtäviä. Näiden arviointiosien jälkeen opettajat arvioivat oppilaidensa osaamista käsityön tekijöinä. Lopuksi oppilaat vastasivat kyselyyn, jonka avulla selvitettiin oppilaiden oppiaineen oppimiseen ja opiskeluun liittyviä asenteita ja käsityksiä. Arviointitutkimukseen osallistuneet koulut saivat palautteena vertailutietoa (oman koulun vs. kaikkien muiden koulujen oppilaat) otosoppilaiden menestymisestä arvioinnista marraskuussa 2021.
Tulosten perusteella oppilaiden osaamisen taso käsityössä oppiaineen perusopetuksen pakollisen oppimäärän päättövaiheessa on vaihtelevaa. Tulokset ovat kokonaisuudessaan keskimäärin kohtalaisia tai hyviä. Oppilaiden välillä osaamisessa oli varsin suuria eroja. Osa oppilaista ei hallinnut oppiaineen opetuksen tavoitteiden keskeisiä sisältöalueita. Erot eri otoskoulujen välillä eivät yleensä olleet suuria, ja ne koskettivat erityisesti vain muutamaa heikoimmin ja parhaimmin menestynyttä koulua.
Tytöt saavuttivat huomattavasti poikia parempia tuloksia sekä käsityötietoutta mittaavissa tehtävissä että opettajien arvioimassa kokonaisen käsityöprosessin hallinnassa. Itse asiassa tässä on tapahtunut huomattava muutos verrattuna aikaisempaan vuoden 2010 arviointitietoon, jolloin osaamisessa ei ollut juurikaan eroja perusopetuksen päättövaiheessa olevien tyttöjen ja poikien välillä. Tulos osoittaa, että koulutuksen tasa-arvon näkökulmasta tyttöjen ja poikien väliset käsityön oppimistuloserot ovat lisääntyneet huolestuttavalla tavalla. Käsityötietouden osaamista ilmentävät tulokset olivat parhaita materiaalitietouden osa-alueella ja heikompia prosessitietouteen liittyvissä tehtävissä. Kokonaisen käsityöprosessin parhaiten osatuksi vaiheeksi osoittautui työturvallisuusvalmiuksien hallinta ja heikoiten osatuksi vaiheeksi valmistusmenetelmien hallinta.
Oppilaiden asenteet ja käsitykset käsityön opiskelua kohtaan olivat pääosin myönteistä. Tyttöjen ja poikien suhtautuminen oppiaineeseen oli varsin tasaista. Pojat kuitenkin mainitsivat enemmän oppiaineen opiskeluun liittyviä hyödyllisiä tekijöitä kuin tytöt. Oppilaiden asenteissa ja käsityksissä on tapahtunut laskua verrattuna vuonna 2014 kerättyyn tutkimustietoon. Osaamisen ja asenteiden väliset samansuuntaiset yhteydet ilmenivät erityisesti ääripääryhmissä eli selkeästi keskimääräistä korkeampi osaaminen on yhteydessä oppiaineeseen liittyviin myönteisiin asenteisiin ja vastaavasti selkeästi keskimääräistä heikompi osaaminen on yhteydessä oppiaineeseen liittyviin vähemmän myönteisiin asenteisiin. Keskiryhmien välillä tilanne näyttäytyy hieman eri tavoin, sillä hieman keskimääräistä korkeampi osaaminen on yhteydessä keskimääräistä vähemmän myönteisiin asenteisiin ja vastaavasti hieman keskimääräistä alhaisempi osaaminen on yhteydessä keskimääräistä myönteisempiin asenteisiin. Näiden tulosten perusteella ei voida päätellä osaamisen ja asenteiden välisen vaikutuksen suuntaa eli osaaminen voi vaikuttaa suhtautumiseen yhtä hyvin kuin suhtautuminen osaamiseen. Osaamisen ja oppiaineeseen asennoitumisen suhde on moniulotteinen ilmiö
Kanssatutkimus: Ihanteet ja käytännöt
No full textParticipatory approaches and co-research are increasingly employed in the current moment for exploring barriers to equality. Co-research treats research participants as experts in their own lives and as equal research partners. Research conducted with this orientation is based on research problems drafted by the research participants themselves from their aspirations regarding the research process and an active partnership that considers the interests of all parties involved. Participatory methods are used in co-research, particularly for the purpose of deepening the contextualisation of research knowledge about structurally vulnerable or subordinated groups and to challenge the power positions associated with traditional research designs.
In co-research, the role of the people involved in the research is more central than in more traditional research. One of the key principles of co-research is that co-investigators (a) can participate in various roles, (b) have the opportunity to participate in different phases of the research according to their own interests and resources, and (c) co-investigators’ participation can take many forms, including differences in intensity. The idea is to provide more people with opportunities to contribute to the knowledge production about themselves and their communities from their respective perspectives and interests. Co-research is also seen as an opportunity to improve the relevance and usefulness of scientific knowledge. It aims to genuinely increase interaction and openness and extend science’s societal responsibility.Ihmisten yhdenvertaisuuden esteitä tutkitaan yhä useammin osallistavin menetelmin ja kanssatutkimuksen keinoin. Kanssatutkimuksessa tutkimukseen osallistuviin ihmisiin suhtaudutaan oman elämänsä asiantuntijoina ja tasavertaisina tutkimuskumppaneina. Tällöin tutkimuksen lähtökohtana ovat ihmisten itse määrittämät tutkimusongelmat, tutkimusprosessille asetetut toiveet ja kaikkien osapuolten intressit huomioon ottava aktiivinen kumppanuus. Osallistumista tukevia menetelmiä hyödynnetään kanssatutkimuksessa erityisesti rakenteellisesti haavoittuvassa tai alisteisessa asemassa olevia ryhmiä koskevan tutkimustiedon syvemmäksi kontekstualisoimiseksi ja perinteisiin tutkimusasetelmiin liittyvien valtapositioiden horjuttamiseksi.
Kanssatutkimuksessa tutkimukseen osallistuvien ihmisten rooli on keskeisempi kuin perinteisemmässä tutkimuksessa. Kanssatutkimuksen yksi keskeisimmistä periaatteista on se, että kanssatutkijoilla a) voi olla erilaisia rooleja, b) heillä on mahdollisuus osallistua tutkimuksen eri vaiheisiin oman kiinnostuksensa ja resurssiensa mukaan ja c) kanssatutkijoiden osallistuminen voi olla monenlaista, eroja on muun muassa osallistumisen intensiteetissä. Ajatuksena on tarjota yhä useammille ihmisille mahdollisuuksia osallistua heitä itseään ja yhteisöjään koskevan tiedon tuottamiseen omista lähtökohdistaan käsin. Kanssatutkimus nähdään myös mahdollisuutena parantaa tutkimustiedon tarkoituksenmukaisuutta ja hyödynnettävyyttä. Kanssatutkimuksen tarkoituksena on aidosti lisätä vuorovaikutusta ja avoimuutta sekä laajentaa tieteen yhteiskuntavastuuta
Kuvia lähellä: Taidehistoriallisia tulkintoja ja tutkimusasenteita
No full textKuvia lähellä – Taidehistoriallisia tulkintoja ja tutkimusasenteita on Turun yliopiston taidehistorian professori Tutta Palinille omistettu juhlakirja. Sen artikkeleissa lähestytään modernismia, tekijyyden kysymyksiä ja kuvien tulkintatapoja eli aihepiirejä ja tutkimusalueita, jotka ovat olleet tärkeitä myös Palinin omassa tutkijantyössä. Kuvia lähellä -kirjassa pohditaan erilaisin tutkimusasentein ja kirjoitusottein ajankohtaisia taiteen ja kuvien tutkimisen ja analysoimisen kysymyksiä liittyen muun muassa havaitsemiseen, toimijuuteen ja sukukupuoleen
Öppna forskningsmaterial och -metoder. Policy och åtgärdsprogram för det finländska högskole- och forskarsamfundet 2021–2025: Delpolicy 1 (Öppen tillgång till forskningsdata) och 2 (Öppen tillgång till forskningsmetoder och -infrastrukturer)
Get PDFDenna policy för öppen tillgång till forskningsdata och -metoder stöder Deklaration för öppen vetenskap och forskning 2020–2025 och dess övergripande princip om att forskning ska vara så öppen som möjligt och så sluten som nödvändigt. Denna policy bygger på omfattande nationellt och internationellt arbete samt dialog. Den har utarbetats av det finländska forskningssamfundet och koordinerats av Samordningen för öppen vetenskap och forskning (Vetenskapliga samfundens delegation i Finland).
Policyn fokuserar på öppenhet hos forskningsdata, metoder och infrastrukturer. Den behandlar som en del av forskningens kvalitet och genomslagskraft under forskningens hela livscykel och som en möjlighet att främja global delaktighet inom forskning. Forskningsdata och forskningsmetoder betraktas som självständiga forskningsresultat, och policy uppmuntrar till att öppna forskningsprocessen så tidigt och i så stor utsträckning som möjligt samt kräver att begränsningar av öppenheten motiveras. Befintliga ramar, såsom FAIR-principerna, kan användas för att reglera graden av öppenhet för forskningsdata och olika typer av metoder.
Denna policy omfattar alla områden inom högre utbildning och forskning. Forskningsgrenarnas mångfald utgör utmaningar när det gäller att tolka och implementera god praxis. I policyn betonas de allmänna principerna om ansvarsfull förvaltning av forskningsresurser, tillgång till lämpliga tjänster och ansvarsfull forskningsutvärdering. Dessa vägledande principer har formulerats som specifika mål och åtgärder för forskare, forsknings- och finansieringsorganisationer samt andra aktörer. Samordningen av öppen vetenskap och forskning kommer att följa upp genomförandet och den fortsatta utvecklingen av denna policy som en del av den nationella uppföljningen av öppen vetenska
80 kertomusta oikeudesta: Juridiikan kulttuurihistoriaa keskiajalta nykypäiviin
No full textKirja on velkaa Shakespearen Hamletille. Tragedian viidennen näytöksen alussa Hamlet on hautausmaalla, ja haudankaivaja kaivaa hautaa Ofelialle. Hamlet tarttuu lapioitaessa ylös heitettyyn pääkalloon ja pohtii, että se olisi voinut kuulua juristille ja saattaisi siis olla a lawyer’s skull. Kallo kädessään hän selostaa lähes pikkutarkan korrektilla oikeuskielellä, mitä juristin päässä ehkä liikkuisi: tämä tuskin suunnittelisi tuottoisten siviilikanteiden ajamista vaan hahmottelisi pikemminkin syytettä pahoinpitelystä, kun vainajien luita näin viskellään. Ilmaus a lawyer’s skull on osuva pelkistys siitä, mistä juridiikassa - samoin kuin tässä kirjassa – on viime kädessä kysymys. Olennaista oikeudellisissa ammateissa on kyky juridiseen ajatteluun, eikä sellaista ole kaikilla, ei edes kaikilla juristeilla. Onkin kiehtovaa tarkastella sitä, millä kysymyksillä juristit ovat eri aikoina vaivanneet päätään. Se tehdään kirjassa osana yleistä kulttuurihistoriaa.
Kantavana ajatuksena on, että juridiikan kehitys voidaan esittää kertomuksina. Elämme kertomusten aikaa, ja kirjan esseet kertovat sekä suurista että pienistä oikeudellisista hankkeista. Niitä on lukemattomia, ja kirjaan on valittu 80. Kirja perustuu Ditlev Tammin teokseen Juraens 100 bedste historier – rettens kulturhistorie fra middelalderen til i dag (Gyldendal 2016) ja siitä tehtyyn professori Heikki E. S. Mattilan suomennokseen. Suomalaisia lukijoita ajatellen osa ’100 historiasta’ karsittiin jo ennen kääntämistä, jonka jälkeen valtaosa kertomuksista muokattiin joko lisäämällä niihin informaatiota Ruotsin/Suomen oikeushistoriasta tai kirjoittamalla ne osittain tai kokonaan uudelleen
Nuoruus korona-ajan kaupungissa: Tutkimus nuorten vapaa-ajasta, jalkautuvasta nuorisotyöstä ja huolikasaumista
No full textTämän tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa laaja ja moniulotteinen tietopohja nuorten vapaa-ajasta kaupunkiympäristöissä korona-aikana eli koronaviruksen ja siitä aiheutuneiden rajoitustoimenpiteiden synnyttämänä erikoisena ajanjaksona. Tutkimuksen lähtökohtana on paikkatajun käsite. Sillä tarkoitamme nuorten ymmärrystä, osaamista ja mielikuvia erilaisista vapaa-ajan toimintaympäristöistä sekä kaupungin maantieteellisistä sijainneista. Tässä tutkimuksessa käsite liittyy kiinteästi kaupunkitilaan ja sen moninaisiin sosiaalisiin ja tilallisiin käytäntöihin.
Tutkimuksessa kysymme: 1) missä ja miten nuoret liikkuvat pandemian aikakaudella kaupunkiympäristössä, 2) millaisia kokemuksia nuorilla on näistä ympäristöistä koronaaikana ja 3) millaisia mielikuvia nuoret liittävät eri paikkoihin. Näiden tutkimuskysymysten kautta rakennamme ymmärrystä siitä, 4) miten nuorisotyön universaalit palvelut voisivat jatkossa vastata vielä paremmin koronan aiheuttamaan nuorten pahoinvointiin. Katseemme on ensisijaisesti nuorissa, toiseksi jalkautuvassa nuorisotyössä, osittain nuorisotyössä myös laajemmin. Tutkimuksemme keskiössä ovat alle 18-vuotiaat nuoret, mutta olemme pidättäytyneet ehdottomista ikärajoista tutkimuksen fokuksessa. Tutkimus toteutettiin pääkaupunkiseudulla (ts. Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa) sekä Tampereella, mutta hankkeen tulokset ovat hyödynnettävissä valtakunnallisesti.
Tutkimushankkeen perusta rakennettiin yhtäältä käymällä aktiivisesti keskusteluja mukana olevien kaupunkien nuorisopalveluiden työntekijöiden kanssa ja toisaalta tutkijoiden jalkautuessa kaupunkien julkisiin ja puolijulkisiin tiloihin sekä kaupunkien jalkautuvan nuorisotyön rinnalla että itsenäisesti. Jalkautuessaan tutkijat havainnoivat nuoria ja heidän vapaa-aikaansa sekä kävivät vuoropuhelua nuorisotyöntekijöiden kanssa. Havainnot kirjattiin kenttäpäiväkirjoihin. Tästä muodostui hankkeen ensimmäinen aineisto. Toinen aineistokokonaisuus kerättiin nuorten ja nuorisotyöntekijöiden ryhmäja yksilöhaastatteluilla. Kolmas aineisto koostuu nuorten itse tuottamasta, korona-ajan kokemuksia käsittelevästä aineistosta. Aineiston keräämiseksi järjestettiin muun muassa 15–20-vuotiaille nuorille suunnattu kilpailu, jossa nuoria pyydettiin kertomaan, mitä he haluaisivat aikuisten ymmärtävän nuorten elämästä korona-aikana. Neljäntenä aineistona tutkimuksessa hyödynnetään nuorisotyöntekijöiden tuottamia korona-ajan kokemusaineistoja ja viidentenä media-aineistoja. Kirja sisältää 35:ltä eri kirjoittajalta yhteensä kahdeksan vertaisarvioitua lukua, viisi muuta lukua, kuusi näkökulmakirjoitusta sekä kaunokirjallisia tekstejä tai muita taiteellisia teoksia 14 nuorelta. Työskentely on ollut tiimietnografian sovellus.
Nuorten hengailu korona-aikaan on mahdollista nähdä nuorten pyrkimykseksi elää rajoitustenkin keskellä mahdollisimman normaalia elämää. Hengailu ylläpitää nuoruusvaiheen hyvinvointia, ja vertaisten kesken vietetty aika useimmiten tukee aktiivisesti nuoren kehitystä. Toisin kuin moni ohjattu harrastus, kauppakeskukset, puistot ja muut kaupungin ulkotilat taipuivat hengailuun sulkutoimien tiukentuessakin. Kaupunkitilan sosiaalisuus muuttui rajusti. Nuorisotyö lähti aktiivisesti jalkautumaan nuorten tueksi. Aikuiset ja media näkivät nuorten ryhmien hengailun aikaisempaa ongelmallisemmaksi aikana, jolloin Suomen hallitus ja terveysviranomaiset aktiivisesti viestivät välttämään turhia sosiaalisia lähikontakteja.
Jalkautuessaan kaupunkitilaan tutkijat havaitsivat, että suurin osa nuorista oleskeli kaupunkitilassa rajoitusten puitteissa ilman, että aiheutti häiriötä. Nuoret hyödynsivät sinnikkäästi hengailuun muun muassa kauppakeskuksia, mikä aiheutti neuvottelua tilassa valtaa käyttävien järjestyksenvalvojien ja myös muiden tilaa käyttävien aikuisten kanssa. Kaupunkitilassa tapahtuva syrjintä ja häirintä tai nuorten huolta aiheuttava päihteiden käyttö eivät ole uusia ilmiöitä, jotka olisivat syntyneet koronapandemian tuomien muutosten myötä. Nuoret ja nuorisotyöntekijät ovat kuitenkin kuvanneet häiritsevän käytöksen lisääntyneen koronan aikaisessa kaupungissa. Päihteiden käytössä on tapahtunut polarisaatiota, ja huolta aiheuttava päihteiden käyttö lisää väkivallan ja muun laittoman toiminnan riskejä. Tutkimuksen tuloksien pohjalta esitetään 17 suositusta ja toimenpide-ehdotusta nuorten vapaa-ajan kestävän hyvinvoinnin entistä paremmaksi tukemiseksi jatkossa
Kotimaisen rikosoikeustieteen tila ja tulevaisuus
Get PDFRikosoikeuden yhtä hyvin kuin sitä tutkivan tieteen on reagoitava aikansa haasteisiin. Kotimaisessa rikosoikeustieteessä on tarpeen pohtia sitä, mitä 1990-luvulla alkaneessa ja erityisesti tuolle vuosikymmenelle ajoittuneessa ripeätahtisessa muutosprosessissa oikeastaan tapahtui ja miten tieteemme siihen reagoi. Kuljimmeko aina vain perässä, reagoimmeko jälkijättöisesti, vai oliko tiede mukana myös siinä, miten reagoimme, miten ajattelimme? Millaisia vaikutteita otimme, mihin on tultu?
Tämän kirjan artikkeleissa nostetaan esille kiihkeätahtisen oikeudellisen muutoksen piirteitä. Samalla tuodaan aineksia koetun oikeudellisen ja tieteellisen muutoksen arviointiin