47495 research outputs found
Sort by
Työuupumus ja työeläkeyhtiöiden tarjoamat ratkaisut sen ennaltaehkäisyyn
No full textTyöelämä ja työolot muuttuvat jatkuvasti, eikä muutoksessa ole sinänsä mitään uutta. Nykypäivän työelämä muuttuu kuitenkin poikkeuksellisen nopealla tahdilla. Organisaatioiden tulee miettiä toimintatapojaan ja hakea kilpailuetua erityisesti joustavuudesta ja nopeudesta. Työelämää ovat muuttaneet erityisesti digitalisaatio, työtapojen moninaistuminen, työn monipaikkaistuminen sekä uudenlainen epävarmuuden ilmapiiri. Työn tehokkuus on lisääntynyt, mutta samalla on kasvanut myös työn nopeatempoisuus ja kiireen tuntu. Työelämän erilaiset muutokset aiheuttavat työntekijöille jaksamishaasteita. Työuupumus on noussut julkiseksi puheenaiheeksi ja sen koetaan olevan yhä suurempi uhka työntekijöiden työkyvylle. Työeläkeyhtiöt pyrkivät työhyvinvointipalveluidensa avulla tukemaan asiakasyrityksiään työkykyriskienhallinnassa. Työeläkeyhtiöiden työhyvinvointipalveluiden tavoitteena on parantaa työkykyä, sillä se vähentää myös työkyvyttömyyseläkkeitä ja sitä kautta eläkemenoja.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mitkä tekijät aiheuttavat työuupumusta ja millaisien keinojen avulla sitä voidaan ennaltaehkäistä nykypäivän työelämässä. Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet enemmän yksittäisiin työuupumusta aiheuttaviin tekijöihin ja keinoihin ennaltaehkäistä sitä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli koota yhteen nykypäivän työelämässä eri työuupumusta aiheuttavat tekijät ja keinot työuupumuksen ennaltaehkäisemiseksi. Tutkimuksessa työuupumuksesta ja sen ennaltaehkäisystä oltiin kiinnostuneita yksilö-, organisaatio- sekä yhteiskuntatasolla. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaisia ratkaisuja työeläkeyhtiöiden työhyvinvointipalvelut tarjoavat työuupumuksen ennaltaehkäisyyn. Kyseessä oli kvalitatiivinen tutkimus ja tutkimuksen lähestymistapa tiedon tuottamiseen oli abduktiivinen. Tutkimuksen aineisto pohjautui neljän eri työeläkeyhtiön työhyvinvointiasiantuntijan, yhden yritysmaailman edustajan sekä yhden työhyvinvoinnin tutkijan haastatteluihin. Tutkimuksen luotettavuutta työeläkeyhtiöiden työhyvinvointipalveluiden osalta vahvistettiin havainnoimalla työeläkeyhtiöiden verkkosivuja. Aineiston analysoinnissa käytettiin laadullista sisällönanalyysiä.
Tutkimuksen keskeisimmät tulokset on esitetty empiirisessä osiossa mielikuvakarttojen avulla. Tutkimuksessa havaittiin työuupumusta aiheuttavia tekijöitä olevan yksilölliset altistavat tekijät, epäkohdat työpaikalla, puutteellinen esimiestyö, työn luonteen muutos, jatkuva muutos, puutteellinen reagointi työuupumukseen sekä kohtuuttomat odotukset. Keskeisimpiä keinoja ennaltaehkäistä työuupumusta havaittiin olevan itsensä johtaminen, toimintatapojen kehittäminen, esimiestyön kehittäminen, yrityskulttuurin kehittäminen, työhyvinvointiosaamisen kehittäminen, osaamisesta huolehtiminen sekä yhteiskunnallinen muutos. Työeläkeyhtiöiden tarjoamista ratkaisuista esiin nousivat erilaiset valmennukset ja koulutukset, työkalut, kartoitukset, rahallinen tuki, yhteistyö eri toimijoiden kesken, tieto sekä konsultointi. Tutkimuksessa saavutettiin monitahoisia näkökulmia tutkituista aiheista. Tutkimus luo hyvän pohjan vielä kattavammille ja yksityiskohtaisemmille tutkimuksille
Tilintarkastuskertomusten KAM:ien yhteys tase-erien kvantitatiiviseen olennaisuuteen tilinpäätöksessä
No full textTilintarkastukseen ja tilintarkastajan raportointiin liittyvä sääntely on lisääntynyt merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. IAASB on julkaissut uusia standardeja muun muassa tilintarkastuskertomukseen liittyen. Keskeisimpänä tilintarkastuskertomusta koskevana muutoksena on vuonna 2016 voimaan tullut ISA 701, jonka tavoitteena on tilintarkastuskertomuksen informaatioarvon ja suoritetun tilintarkastuksen läpinäkyvyyden parantaminen. Standardin mukaan tilintarkastajan tulee esittää PIE-yhteisöjen tilintarkastuskertomuksissa tilintarkastuksen kannalta keskeiset seikat (key audit matter, KAM). Keskeisten seikkojen määrittäminen perustuu tilintarkastajan ammatilliseen harkintaan seikoista, jotka ovat olleet tilintarkastuksen kannalta merkittävimpiä tarkastettavan yhteisön tilikauden tilintarkastuksessa. Tilintarkastukseen ja tilintarkastajan ammatilliseen harkintaan liittyy vahvasti olennaisuuden käsite tilintarkastuksessa. Olennaisuuden käsitettä voidaan lähestyä kvantitatiivisten ja kvalitatiivisten tekijöiden näkökulmasta. Tutkimusten mukaan kvantitatiiviset tekijät ohjaavat tilintarkastajan olennaisuuden arviointia ja kvalitatiivisten tekijöiden merkitys korostuu tilinpäätöserään liittyvän harkinnanvaraisuuden lisääntyessä.
Tutkielman tavoitteena on tutkia tase-erän esiintymisen KAM:ina tilintarkastuskertomuksessa ja kyseisen tase-erän kvantitatiivisen olennaisuuden välistä tilastollista yhteyttä. Lisäksi tutkitaan, onko tase-erään liittyvällä harkinnanvaraisuudella vaikutusta tähän tilastolliseen yhteyteen. Kvantitatiivista olennaisuutta mitataan tutkimuksessa tase-erän suhteellisena osuutena taseen loppusummasta. Tutkimuksen empiirinen osio on toteutettu kvantitatiivisin menetelmin tarkastelemalla Helsingin pörssissä listattujen yhtiöiden tilinpäätöksiä ja tilintarkastuskertomuksia vuosilta 2017 - 2019. Tutkimuksen empiirisen aineiston keruussa on hyödynnetty Orbis-tietokantaa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että todennäköisyys tase-erän esiintymiselle KAM:ina kasvaa tase-erän kvantitatiivisen olennaisuuden kasvaessa. Lisäksi tutkimustuloksista nähdään, että harkinnanvaraisten tase-erien osalta todennäköisyyden kasvu on voimakkaampaa kuin yksinkertaisilla erillä. Aikaisempaa tutkimusta kvantitatiivisen olennaisuuden ja KAM:ina esiintymisen yhteydestä ei suoranaisesti ole. Tutkimusta voidaan pitää alustavana tutkimuksena esimerkiksi KAM:ien valitaan vaikuttavia tekijöitä tutkittaessa. Tutkimuksen tulokset tukevat käsitystä tilintarkastajan ammatillista harkintaa ohjaavista tekijöistä sekä antavat alustavaa tietoa olennaisuuden vaikutuksesta KAM:ien valintaan
Naiskirjoittajien toimijuuskenttä 1600-luvun Iso-Britanniassa: Tapausesimerkkinä Aemilia Lanyer
No full textVapaaehtoistoiminnassa kerrytettyjen työelämäkompetenssien yhteys työllistettävyyteen
No full textVapaaehtoistoimintaan osallistuminen voi olla erityisesti monelle nuorelle tietoinen uran rakentamisen strategia. Aikana, jolloin työmarkkinoiden kilpailullisessa ympäristössä pärjäämisen edellytyksenä toimivat akateeminen menestys ja aiempi työkokemus sekä muista hakijoista erottautuminen, on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota yksilöllisen työllistettävyyden parantamisen keinoihin. Vapaaehtoistoimintaan osallistumista voidaan pitää yksilöllisen työllistettävyyden parantajana esimerkiksi työelämäkompetenssien kertymisen osalta.
Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella vapaaehtoistoiminnan, sen kerryttämien työelämäkompetenssien sekä työllistettävyyden välistä yhteyttä. Tutkimus pyrkii vastaamaan tutkimuskysymykseen: Millä tavoin vapaaehtoistoiminnassa kerrytetyt kompetenssit voivat olla vapaaehtoisena toimivalle nuorelle hyödyksi työelämässä? Tätä tutkimuskysymystä tarkentamassa ovat kolme alakysymystä: 1) Millaisia työelämäkompetensseja vapaaehtoistoiminnassa kertyy?
2) Missä yhteyksissä vapaaehtoistoiminnassa mukana oleminen voi olla hyödyksi työelämäkontekstissa? 3) Miten vapaaehtoistoiminta on yhteydessä koettuun työllistymiskykyyn?
Tutkimuksen teoreettisena taustana toimivat vapaaehtoisuuden investointimalli, työhön valmiuden WRICM-malli sekä työelämätaitojen jako koviin ja pehmeisiin taitoihin. Tutkielman empiirinen osuus on toteutettu kvantitatiivisena kyselytutkimuksena, joka osoitettiin vapaaehtoistoiminnassa mukana oleville aktiiveille. Kiinnostuksen kohteena tässä tutkielmassa ovat kauppatieteiden ainejärjestöjen hallitustoimijat, joista kyselyyn vastasivat vuosien 2018 ja 2019 hallitusaktiivit kauppatieteiden ainejärjestöistä ympäri Suomen.
Aineistoa on analysoitu esimerkiksi vertailemalla väittämien keskiarvoja ja tarkastelemalla ristiintaulukointeja muuttujien kesken.
Aineiston analyysin pohjalta voidaan todeta, että ainejärjestötoimintaan osallistuminen kehittää runsaasti erilaisia työelämäkompetensseja, lisää koettua yksilöllistä työllistettävyyttä ja lisää esimerkiksi itsevarmuutta omasta osaamisesta viestiessä. Tutkimuksen perusteella voidaan vahvistaa, että vapaaehtoistoimintaan osallistumisella voidaan havaita olevan merkittäviä hyötyjä työelämän kannalta ja että toimintaan osallistuminen voi toimia uran rakentamisen keinona. Mahdollisissa tulevissa tutkimuksissa voitaisiin tutkia esimerkiksi vapaaehtoistoiminnan vaatimien resurssien ja paranevan työllistettävyyden suhdetta siirtäen näkökulmaa enemmän voimavarojen ja jaksamisen suuntaan
Vuosisata suomalaista vallankumousoppia: Proletariaatin diktatuuri ja etujoukkopuolue uudessa ja vanhassa Suomen kommunistisessa puolueessa ja Kommunistisessa työväenpuolueessa
No full textTässä tutkimuksessa tarkastellaan vanhan Suomen kommunistisen liikkeen hajoamisen seurauksena syntyneiden uuden Suomen kommunistisen puolueen ja Kommunistisen työväenpuolueen ideologista suhdetta vanhaan Suomen kommunistiseen puolueeseen ja sen kautta myös toisiinsa. Erityisinä tutkimuksen kohteina ovat puolueiden suhtautuminen marxilaisiin ja marxilais-leniniläisiin kommunistisen puolueen luonnetta määritteleviin teoreettisiin konsepteihin proletariaatin diktatuurista ja etujoukkopuolueesta. Tähän pyritään analysoimalla puolueiden puolue- ja periaateohjelmia ja niiden suhdetta marxilaiseen ja marxilais-leniniläiseen teoriaan edellä mainittujen teoreettisten konseptien osalta. Vanhan SKP:n sisäistä kahtiajakoa on tutkittu jonkin verran, mutta sen pohjalta syntyneitä uusia kommunistiseksi itseään kutsuvia puolueita ei juuri ollenkaan, mikä toimii motivaationa tälle opinnäytetyölle. Tutkielman keskeiset johtopäätökset ovat, että siinä missä uusi SKP on jatkanut vanhan SKP:n liberalisoitumisprosessia, erkaantunut vahvasta luokkaperäisestä ajattelusta ja muuntunut kansanvallan laajentamista vaativaksi valtiollisen byrokratian vastustajaksi, KTP on palannut vanhan SKP:n alkuvaiheen mukaiseen perinteisempään marxilais-leniniläiseen ajattelutapaan
Arviointitutkimus vuoden 2017 kriisikuntien talouksien tasapainosta
No full textTämän tutkielman tavoitteena on muodostaa syvällinen käsitys vuoden 2017 kriisikuntien eli Hyrynsalmen, Jämijärven, Ähtärin ja Teuvan talouksien tasapainosta ja talouksien tasapainon kehityksistä. Kyseisten kuntien talouksia arvioidaan ja analysoidaan pääsääntöisesti tilinpäätösinformaatiota ja muuta kuntien taloutta kuvaavaa informaatiota tutkimalla. Tasapainoanalyysin ohella tutkielmassa halutaan selvittää, muodostuuko kuntien talouksista erilaisia käsityksiä eri mittareilla arvioituna eli sisältyykö kuntien talouksien tasapainoon mittareista ja mittaamisesta aiheutuvaa monitulkintaisuutta. Lisäksi pohditaan, mistä mahdollinen monitulkintaisuus kyseisen tutkimuksen lähtökohdista aiheutuu.
Tutkimukseni on toiminta-analyyttinen empiriaan pohjautuva tapaustutkimus, jonka aineisto analysoidaan sisällönanalyysin keinoin. Tilinpäätökseen sisältyvien tunnuslukujen sisällön ymmärtämiseen analyysin perustaksi hyödynnän kirjanpitolautakunnan kuntajaoston yleisohjeissa esitettyjä tunnuslukujen tulkintatapoja sekä aiemmissa tutkimuksissa esitettyjä tulkintatapoja. Tasapaino ymmärretään tässä tutkimuksessa laajasti rahoituksen riittämiseksi pitkällä aikavälillä kunnan tehtävien hoitamiseen. Sitä tulkitaan erilaisten tunnuslukujen avulla, mutta huomioon otetaan myös esimerkiksi kuntien väestöä kuvaavat aspektit, kuten ikärakenne ja väestönkehitys.
Tutkielmassa kuntien talouksien tasapainosta muodostui kokonaisvaltaisempi käsitys, kuin esimerkiksi pelkkää kuntien kertynyttä alijäämää tarkastelemalla muodostuisi. Tasapainon eri ominaispiirteistä ja niiden kehityksistä saatiin käsitykset ja ne eivät aina ole linjassa keskenään. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että kertyneen alijäämän lisäksi epätasapainoa oli havaittavissa myös vakavaraisuutta ja tulorahoituksen riittävyyttä kuvaavissa tunnusluvuissa. Tutkimuksen kuntien talouksien tasapainojen kehityssuunnissa oli tarkastelujaksolla eroja ja osa kunnista olisi joutunut arviointimenettelyyn jo aiemmin, mikäli kriisikuntakriteerit olisivat kohdistuneet kuntakonserniin. Kyseisillä kunnilla emokuntien taloudet olivatkin kuntakonserneja tasapainoisempia, mutta isoin kuntakonsernien talouksien epätasapaino oli peräisin emokunnilta eikä konserniyhteisöiltä. Tutkielma osoitti sen, että tiettyjen yksittäisten tunnuslukujen tulkinta voi olla yksiselitteistä, mutta kunnan tasapainon ollessa moniulotteinen ilmiö, jota ei voi yhdellä tunnusluvulla tulkita, ei kokonaistasapainon tulkinta ole yhtä yksiselitteistä
Kasvatustieteilijän työelämätaidot: Elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen opiskelijoiden näkemyksiä työelämätaidoista
No full textPieni koulu viihtyisänä oppimisympäristönä : 6. –luokkalaisten ajatuksia opiskelusta kyläkoulussa ja yhdysluokassa
No full textKandidaatin tutkielman tavoitteena oli selvittää erään pienen alakoulun 6. -luokkalaisten oppilaiden kokemuksia kyläkoulussa opiskelusta ja ajatuksia yläkouluun siirtymisestä. Tutkimuksen lähtökohtana oli selvittää pienessä kyläkoulussa opiskelevien oppilaiden ajatuksia ja löytää mahdollisesti kouluviihtyvyyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja yhteisöllisyyden muodostumiseen liittyviä näkemyksiä, jotka aikaisempien tutkimusten mukaan ovat kyläkoulussa opiskelun vahvoja puolia.
Lisäksi tutkimus pyrki kartoittamaan oppilaiden ajatuksia yläkouluun siirtymisestä. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kyläkoulun kaikkia 6. -luokkalaisia oppilaita, joita koulussa on yhteensä seitsemän. Haastatteluun osallistuneet oppilaat ovat opiskelleet koko alakoulun kyseisessä koulussa ja näin ollen kaikki vuosiluokat yhdysluokkaopetuksessa.
Kyläkoulut ovat uhanalaisia, Suomessa asumisen keskittyminen isoihin kaupunkikeskittymiin vähentää pienten koulujen määrää myös tulevaisuudessa. Pieniä kouluja on lakkautettu jo vuosien ajan säästötoimenpiteenä ja opetusta on pyritty järjestämään isommissa yksiköissä. Tästä huolimatta yhdysluokkaopetus ja pienemmät oppimisen yksiköt ovat nousemassa vaihtoehdoksi opetusta ja tulevaisuuden oppimisympäristöjä mietittäessä. Tämä tutkimus kertoo yhden kyläkoulun oppilaiden ajatuksia ja kokemuksia kyläkoulussa opiskelusta.
Tutkimustulosten mukaan oppilaat pitivät kyläkoulua mukavana ja viihtyisänä opiskeluympäristönä. Erityisesti vastauksissa nousi tiiviit kaverisuhteet koko koulun kesken, kaikki ovat kavereita keskenään. Myös aikaisempien tutkimusten mukaan kyläkoulujen vaikutus sosiaalisten suhteiden kehittymiseen on ollut vahvaa. Lisäksi kyläkoulun sijainti oppilaiden elinympäristön läheisyydessä nähtiin tärkeänä niin koulumatkan kuin sosiaalisten suhteiden luomisen kannalta.
Kysyttäessä haastateltavilta yhdysluokkaopetuksesta, vastauksissa nousi esiin sekä myönteisiä että kielteisiä piirteitä. Myönteisinä piirteinä nähtiin oppiminen itsenäiseen työskentelyyn ja eri-ikäisopetuksen hyödyt, joista erityisesti opetuksen kertaavaa ja tulevaisuuteen kurkistavaa piirrettä nostettiin esiin. Sen sijaan kielteisenä oppilaat näkivät toisinaan yhdysluokkaopetuksen aiheuttaman sekavuuden luokassa. Opettajan opettaessa eri-ikäisiä oppilaita avun odottaminen ja sekavuus siitä, mikä asia koskee itseä, tuli esiin lähes kaikilla vastaajilla
