47495 research outputs found
Sort by
Sosiodemografisten ja sosioekonomisten tekijöiden vaikutus äänestysaktiivisuuteen Suomessa: Eurovaalit 2019
Eurovaalien äänestysaktiivisuus on laskenut ensimmäisistä eurovaaleista lähtien. Tässä tutkimuksessa tarkoitukseni on selvittää, miksi eurovaaleissa jätetään äänestämättä. Olen kiinnostunut myös siitä, mitkä sosiodemografiset ja sosioekonomiset tekijät vaikuttavat äänestämättä jättämiseen Suomen eurovaaleissa. Jotta voin sanoa, miksi äänestämättä jätetään juuri eurovaaleissa, vertailen vuoden 2019 Suomen eurovaaleja vuoden 2019 Suomen eduskuntavaaleihin.
Tein tutkimuksen hyödyntämällä aiemmasta kirjallisuudesta löydettyjä syitä, tutkimalla Eurobarometreja sekä Tilastokeskuksen rekisteriaineistoja suomalaisten äänestyskäyttäytymisestä. Aiemmasta kirjallisuudesta keskeiseksi nousi teoria toisen asteen vaaleista. Lisäksi löysin eurobarometreista erilaisia vaalikohtaisia syitä, jotka vaikuttavat äänestysaktiivisuuteen. Tutkimusmenetelmänä käytin kuvailevaa kvantitatiivista tutkimusta, jossa vertailin vuoden 2019 eurovaalien ja eduskuntavaalien sosiodemografisia ja sosioekonomisia tekijöitä. Näitä ovat ikä, sukupuoli, koulutus sekä tulotaso.
Tutkimuksen tulokset mukailevat pääosin aiemman kirjallisuuden tuloksia. Eurovaaleissa tärkeimmiksi äänestämättä jättämisen syiksi nousee vaalien kiinnostamattomuus, tiedon puute Euroopan unionista sekä tunne yhden äänen riittämättömyydestä.
Tutkimuksessa sain selville, että sosiodemografisilla sekä sosioekonomisilla tekijöillä on selkeä yhteys äänestämiseen myös eurovaaleissa. Alhainen koulutustaso, nuori ikä, sekä alhainen tulotaso ovat tekijöitä, joiden takia äänestämättä jätetään eurovaaleissa todennäköisimmin. Nuoret miehet äänestävät huomattavasti vähemmän kuin saman ikäiset naiset. Tilanne kääntyy toisinpäin äänestäjien iän yltäessä yli 50 vuoteen.
Äänestysaktiivisuudessa voidaan huomata joitakin eroja, kun verrataan eduskuntavaalien ja eurovaalien äänioikeutettujen sosiodemografisia ja sosioekonomisia tekijöitä. Molemmissa vaaleissa korkea ikä, korkea koulutus sekä korkea tulotaso nostavat äänestysaktiivisuutta. Toisen asteen koulutuksen käyneet äänestävät melko usein eduskuntavaaleissa verrattuna siihen, miten usein he äänestävät eurovaaleissa. Eduskuntavaaleissa äänestysaktiivisuus nousee tasaisesti tulotason noustessa ylöspäin, mutta eurovaaleissa äänestysaktiivisuus kääntyy nousuun vasta aivan ylimmissä tuloluokissa. Miesten ja naisten äänestysaktiivisuus erot ovat eurovaaleissa pienempiä kuin eduskuntavaaleissa
"Tässä on tämä orastava juttu": Kollektiivinen tiedonmuodostus kotouttavan sosiaalityön kontekstissa
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan, mitä annettavaa kollektiivisen tiedonmuodostuksen lähestymistavalla on kotouttavalle sosiaalityölle. Aineisto on kerätty havainnoimalla Tehostettu kotoutuminen -hankkeen toimintaa syyskaudelta 2018 vuoden 2019 alkuun saakka. Litteroituna tekstiaineistona on analysoitu kolmen eri tapaamisen nauhoitteita, joissa hankkeen toimijat keskustelevat. Tutkielmalla on etnografinen lähestymistapa aineistoon. Analyysitapana on laadullinen sisällönanalyysi.
Tutkimusongelmana on selvittää, mitä kollektiivisen tiedonmuodostuksen ehtoja aineistosta on paikannettavissa, ja minkälaisia merkityksiä ja käytäntöjä niihin kytkeytyy. Tutkimustuloksia tarkastellaan kotoutumisen kontekstissa. Teoreettisena viitekehyksenä on kollektiiviseen tiedonmuodostukseen liittyvä tutkimuskirjallisuus. Tutkielman teoriaosuudessa käsitellään yhteisösosiaalityötä sekä tiedonmuodostamisen yhteisöllistä ulottuvuutta. Jälkimmäisessä osuudessa avataan tiedonmuodostamisen prosesseja ja lähtökohtia sekä siihen tutkimuskirjallisuudessa liitettyjä ehtoja.
Hankkeen toimijoiden välisissä keskusteluissa korostui tarve tietynlaiselle työntekijälle. Tutkimustulokset osoittivat, että hankkeen toimintamalliin soveltuisi parhaiten rohkea, kokeilunhaluinen, joustava ja käsiteltävistä aiheista kiinnostunut henkilö. Säännöllinen ja toimijoiden erilaiset näkökulmat huomioiva vuorovaikutus näyttäytyi toiminnan kannalta tärkeänä. Lisäksi toiminnan osapuolten tavoitteiden, näkemysten ja toimintatapojen määrittäminen hankkeen yhteisen vision suuntaiseksi koettiin olennaisena. Paikannettujen ehtojen ja niihin kytkeytyvien merkitysten ja käytäntöjen pohjalta hahmottuvan toimintamallin voi katsoa tuovan lisäarvoa erityisesti kotouttavan työn kohtaamisiin.This master's thesis is about what could collective knowledge formation as an approach offer to integrative social work. The analysed material has been collected by observing the activities of the Enhanced integration -project from the autumn season 2018 until the beginning of the year 2019. As analysed textmaterial in this study are transcribed recordings of three different meetings in which the project participants discuss. This study has an ethnographic approach to the analysed material. The analysis technique used in this master's thesis is qualitative content analysis.
The research problem is to find out what conditions related to collective knowledge formation can be located in the analysed material, and what meanings and practices are connected to them. The research results are examined in the context of integration. As a theoretical framework in this study is the research literature related to collective knowledge formation. The theoretical part of this study is about community social work and the communal dimensions of knowledge formation. The latter section uncovers the processes and the basis of knowledge formation and the conditions connected to it according to the research literature.
Discussions between project actors highlighted the need for a specific type of employee. The research results pointed out that a courageus, experimental, flexible person who is interested in the topics addressed would be best suited to the project’s operating model. Regular interaction that takes into account the different perspectives of the actors proved to be important for action. In addition, it was considered essential to set the goals, views and practices of the parties involved in the project in line with the common vision of the project. The operating model that is formated based on the located conditions and the meanings and practices associated with them, could offer some added value especially to the encounters in integrative work
Mikrokanavaisten lämpönielujen lämmönsiirto ja numeerinen mallinnus
Mikrokanavaiset lämpönielut ovat pienikokoisia ja tehokkaita lämmönsiirtäjiä, joita voidaan käyttää elektroniikan jäähdytyksessä. Pienen kokonsa vuoksi mikrokanavaisten lämpönielujen suunnittelussa tarvitaan tehokkaita ja tarkkoja suunnittelutyökaluja, joilla pystytään tutkimaan mikroskaalan virtaus- ja lämmönsiirtoilmiöitä. Numeerinen virtauslaskenta on ohjelmistopohjainen suunnittelutyökalu, jolla pystytään vastaamaan näihin suunnittelutarpeisiin.
Tässä kandidaatintyössä tutkitaan mikrokanavaisten lämpönielujen numeerista mallinnusta. Työssä perehdytään numeeriseen mallinnusprosessiin sekä tutkitaan omalla numeerisella virtauslaskennalla, miten virtauksen luonne vaikuttaa mikrokanavan painehäviöön sekä seinämän lämpötilaan. Työssä selvitetään myös tapoja tehostaa lämmönsiirtoa mikrokanavaisissa lämpönieluissa.
Mikrokanavaisen lämpönielun lämmönsiirtoa voidaan kuvata neljällä hallitsevalla yhtälöllä. Virtauksen luonteen mukaan numeerisen mallinnusprosessin pituus vaihtelee. Jos virtaus on laminaari, prosessin kuvaamiseksi riittävät hallitsevat yhtälöt sekä reunaehdot. Turbulenttien hallitsevien yhtälöiden ratkaiseminen vaatii tietokoneilta erittäin paljon laskentatehoa, joten hallitsevat yhtälöt täytyy muokata laskennallisesti yksinkertaisempaan muotoon. Eräs tapa on Reynolds-keskiarvottaminen, josta saatavat RANS-yhtälöt voidaan ratkaista valitun turbulenssimallin avulla. Kun yhtälöitä ja tuntemattomia on yhtä paljon, voidaan ne ratkaista esimerkiksi tämän työn laskentaosiossa käytetyllä kontrollitilavuusmenetelmällä.
Työn laskentaosiossa simuloitiin mikrokanavaisen lämpönielun lämmönsiirtoa viidellä laminaarilla virtauksella ja viidellä turbulentilla virtauksella. Numeerisen laskennan perusteella todetaan, että turbulentti mikrokanavavirtaus ei ole sovelluskelpoinen, sillä siinä tapahtuvat painehäviöt ovat yli 30 kertaa suurempia kuin laminaarissa virtauksessa. Molemmilla virtaustyypeillä mikrokanavan seinämän lämpötila laskee virtausnopeuden kasvaessa. Turbulenteissa virtauksissa kanavan seinämän lämpötilan muutokset ovat kuitenkin hyvin pieniä verrattuna laminaareissa virtauksissa tapahtuviin lämpötilan muutoksiin.
Kirjallisuustutkimuksen perusteella mikrokanavaisen lämpönielun lämmönsiirtoon voidaan vaikuttaa muuttamalla kanavan geometriaa, lisäämällä kanavan pinta-alaa tappirivoilla tai muokkaamalla virtaavan fluidin ominaisuuksia. Lämmönsiirron kasvattaminen osoittautuu kuitenkin optimointitehtäväksi, sillä kasvattamalla kanavan tai fludin lämmönsiirto-ominaisuuksia, kasvatetaan myös kanavan painehäviötä
Hoitajat hoitotyön kehittäjinä - Vastuualueet kehittämisen väylänä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, mitä hoitotyön kehittämisen vastuualueiden hoitaminen sisältää ja mitkä tekijät vaikuttavat näiden vastuualueiden kehittämiseen eräällä erikoissairaanhoidon toimialueella. Hoitotyön kehittämisen vastuualueella tarkoitetaan hoitajalle tai hoitajille osoitettua potilastyöhön liittyvää vastuualuetta, kuten elvytystä, lääkehoitoa tai johonkin potilasryhmään liittyvää erikoisalaa, kuten syöpätauteja. Tutkimuksessa huomioitiin vain suoraan hoitotyöhön liittyvät vastuualueet. Vastuualueet ovat yksi tapa varmistaa hoitohenkilökunnan osaamista, mutta vastuualueiden hoitamiseen liittyvät käytännöt voivat vaihdella saman sairaalan sisällä jopa eri yksiköiden välillä. Tutkimuskysymykset olivat: Mitä asioita hoitotyön kehittämisen vastuualueesta huolehtimiseen kuuluu hoitajien kuvaamana? ja Mitkä tekijät vaikuttavat vastuualueiden kehittämiseen hoitajien kuvaamana?
Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Tutkimusaineisto kerättiin kahdella erillisellä ryhmähaastattelulla, joihin osallistui yhteensä kahdeksan erikoissairaanhoidossa työskentelevää sairaanhoitajaa. Haastatteluista saatu haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin ja kumpaankin tutkimuskysymykseen saatiin vastaukseksi neljä yläluokkaa.
Hoitajat kuvasivat hoitotyön kehittämisen vastuualueesta huolehtimiseen kuuluvan osaamisen varmistamisen, viestinnän, yhteistyön sekä oman vastuun kantamisen. Hoitajien mukaan hoitotyön vastuualueen kehittämiseen vaikuttavat prosessit, resurssit, asenteet sekä palkitsevuus.
Tämän tutkimuksen tulokset antavat viitteitä, että hoitajat vahvistavat näyttöön perustuvaa hoitotyötä yksiköissään huolehtimalla hoitotyön kehittämisen vastuualueista. Vastuualueiden kehittämiseen vaikuttavia tekijöitä ovat sekä organisaatiosta että hoitajasta itsestään lähtöisin olevat tekijät. Tutkimuksessa saatua tietoa voidaan hyödyntää terveydenhuollon organisaatioissa suunnitellessa, miten hoitajien potentiaalia kehittäjinä hyödynnetään hoitotyön kehittämistoiminnassa
Radikalismia ja ruskeita paitoja: Partioaikuisen rooli suomalaisen partioliikkeen murroksessa 1960–1982.
Pro gradu -tutkielmani käsittelee suomalaisen partioliikkeen murrosta 1960-luvun alusta vuoteen 1982. Pyrin tarkastelemaan sekä niitä tekijöitä, jotka johtivat Suomen Partiolaiset ry:n syntyyn, että niitä, jotka uuden järjestön syntymisestä seurasivat. Tarkastelen tätä murrosta partioaikuisuuden näkökulmasta, ja tutkimukseni fokuksena toimiikin se, miten partioaikuiset olivat osallisina Suomen Partiolaisten suuressa murroksessa. Sivuan myös sitä, millaiseksi partioaikuisuus uudessa järjestössä muodostui. Tarkastelen näitä tekijöitä kolmen muutosteeman kautta: nuorison nousu ja partioradikalismi, uudenlainen partiokasvatus sekä uusi partiotoiminta ovat teemat, joissa partioaikuiset pääsivät uuden kattojärjestön muotoutumiseen vaikuttamaan, ja jotka vaikuttivat siihen, millaista oli olla partioaikuinen.
Aineistonani toimii kymmenen tämän aikakauden partioaikuisen haastattelut, jotka on toteutettu sähköpostilla tai puhelimitse kevään 2020 aikana. Analyysissä on käytetty historiallisen muistitietohaastattelun menetelmiä, joilla on pyritty antamaan tilaa tiedon subjektiiviselle luonteelle, eli haastateltavien omalle kokemukselle. Peilaan näitä kokemuksia Partiojohtaja-lehden ja lippukuntiin lähetettyjen ohjeistuksien kautta kirjallisuuden antamaan mielikuvaan partioliikkeen murroksesta. Partioaikuisten vaikutukset järjestöön voidaan tässä jakaa kolmelle ajanjaksolle: radikalismin aikaan, uuden järjestön siirtymäkauteen sekä uuden partio-ohjelman kauteen.
Keskeisenä tutkimustuloksena ilmeni, että partioaikuiset vaikuttivat laajimmin uuden partiotoiminnan piirissä. Sekä partioradikalismi että kasvatuksellisuus jäivät lopulta pienen piirin puheiksi, eivätkä vaikuttaneet kentällä sillä tavoin, kuin ne on partion historiassa esitetty ja toivottu. Radikalismi synnytti kuitenkin sen partiolaisen identiteetin, jonka pohjalta uusi järjestö luotiin. Partioaikuiset muistavat partiotoiminnastaan hyvin erilaisia asioita, eikä kattojärjestön standardisointi vaikuta muistelusten perusteella aivan niin aukottomalta, kuin se historiankirjoituksessa usein esitetään: kesti kauan, ennen kuin Suomen Partiolaisista muodostui niin ohjelmallisesti kuin aatteellisestikin yhtenäinen järjestö
Access to Subway: Design Solutions for Equitable and Intuitive Use
The objective of this study was to acquire knowledge on subway station retrofits, that support the free movement of passengers with disabilities, and to examine, whether those repairs can improve the user experience of all passengers. The subject was examined in the real-life context of the New York City Subway network. The research questions were (1) Which station typologies exist in the New York City Subway system? (2) Which retrofitting strategies can be applied to integrate a universal, intuitive wayfinding system into already existing station architecture? and (3) How can the identified retrofitting strategies be integrated into existing station architecture, so that they create variation and interesting environments on the terms of the location? The outcome of this thesis was a compilation of issue identification measures and retrofitting solutions applicable to the stations within the New York City Subway network. The theoretical background of this study was Universal Design and wayfinding.
Three case studies were carried out to answer the research questions. In Study I, station typologies were identified through descriptive statistical analysis of the station network’s architectural attributes, and representative samples of each typology were chosen by purposeful sampling. In Study II, the case stations’ accessibility and wayfinding deficits were identified through archival interpretations, ethnographic observations, pathway coding, and on-site annotations. A corresponding retrofitting solution for each deficit was presented through research by design. In Study III, the retrofitting solutions were demonstrated through composing a design proposal on a case station.
In Study I, four station typologies were identified based on the stations’ circulation complexity, and four case stations were chosen to represent each typology. Study II indicated the lack of step-free access to be the most evident accessibility deficit. However, the full spatio-functional performance of the station was found to be defected also by floorplan complexity, clutter, and unstandardized configurations. The retrofitting strategies suggested for the alleviation of these problems included the integration of a step-free route into primary circulation to ensure intuitive access for passengers with disabilities, enforcing one main route instead of offering multiple route options to ensure the integration of the step-free access, circulation simplification and compaction to diminish confusion and physical burden, centralization of choice point locations to enable intuitive access to all destinations, and comprehensive design to eliminate visual clutter. In Study III, the retrofitting strategies were applied to a case station. Detailed solutions of retrofitted spatial arrangements, station finish and lighting design, signage and guidance placement, and enabling grass-root activities were presented.
This study introduced some ways of employing the Universal Design approach to optimize station environments and enable equitable use. High-performing and high-quality public transportation environments are needed to accommodate the aging populations of growing cities. The transportation arrangements of the growing metropolises can have significant impacts on encouraging a healthier ecosystem as well as in promoting socially sustainable communities
Sosiaalialan ammattilaisten näkemyksiä häädön syistä ja asumisen turvaamisesta
Häädöt ja asunnottomuus ovat vakava ongelma paitsi yksilölle myös yhteiskunnalle. Tutkielmassani kiinnostuksen kohteena on selvittää, mikä aiheuttaa häätöjä sosiaalialan ammattilaisten tulkinnan mukaan, ja miten häätöjä voitaisiin estää ja asumista turvata. Tutkielmaa varten on haastateltu kahdeksaa sosiaalialan ammattilaista aikuissosiaalityön kentältä, johon tässä tutkielmassa sisällytän myös asumisneuvonnan. Aineisto on kerätty kesäkuussa 2019. Aineistona on neljä teemahaastattelua. Haastateltavana oli eri koulutustaustaisia sosiaalialan ammattilaisia, jotka ovat saman kaupungin palveluksessa. Haastateltavat ovat työssään tekemisissä häädön kokeneiden tai häätöuhan alla olevien henkilöiden kanssa. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysiä käyttäen.
Häädöt ovat monimutkainen ilmiö, josta voidaan erottaa niin yksilöön kuin yhteiskunnan rakenteisiinkin paikantuvia tekijöitä. Tutkielmani tulosten perusteella häätöjä aiheuttavia tekijöitä on erilaisia. Yksilön toimintaedellytyksiin paikantuvia tekijöitä ovat toimintakyvyn ja tiedon puute, puutteet taloudenhallinnan taidoissa, ongelmat elämänhallinnassa, aktiivisuuden puute ja heikko motivaatio sekä elämän yllättävät kriisitilanteet. Häätöjä aiheuttavia tekijöitä paikannetaan myös Kansaneläkelaitoksen (Kelan) toimintaan, ja joidenkin Kelan käytäntöjen nähdään edesauttavan häätöuhan syntymistä. Vuonna 2017 tapahtuneen perustoimeentulotuen Kela-siirron nähdään vaikuttavan yhtenä syynä häätöjen taustalla, ja tätä tarjottiin myös syyksi vuoden 2017 lisääntyneisiin häätömääriin. Yhtenä häätöjä aiheuttavana tekijänä nähdään nyky-yhteiskunnan tila ja asenteet.
Häätöjen estämiseksi ja asumisen turvaamiseksi on tulosteni perusteella käytössä paljon erilaisia keinoja. Haastatellut itse työssään auttavat asiakkaitaan monin tavoin, ja haastattelukaupungilla onkin erilaisia palveluja häädön kokeneiden avuksi. Haastatellut tekevät häätöjen osalta myös paljon yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Haastateltavat tuovat esiin rakenteellisia keinoja, joilla vaikuttaa häätöihin ja edistää asumista. Nykyisissä palveluissa nähdään kehitettävää, ja haastattelukaupunkiin toivotaan esimerkiksi majoitusta häädön kokeneille. Rakenteellisina kehittämistä kaipaavina asioina nostetaan esiin muun muassa vaikuttamistyö ja resurssit. Kaiken kaikkiaan häädöille löydettiin monia niin yksilö- kuin yhteiskunnallisenkin tason syitä ja keinoja estää niitä. Häätöjen estämisessä ja asumisen turvaamisessa olisikin kiinnitettävä huomiota sosiaalipalvelujen lisäresursointiin, häädön kokeneiden tai häätöuhan alla olevien monipuolisiin palveluihin, sekä Kelan ja aikuissosiaalityön yhteistyöhön. Myöskään rakenteellisen sosiaalityön merkitystä ei sovi unohtaa
Harmonized and Standardized Process Plan to Onboard Material Suppliers to Transportation Management System
Urbaani viherympäristö Tampereella: Ratkaisuja muuttuvan ilmaston haasteisiin - Urban greenery in Tampere: Solutions to the challenges of changing climate
Tampereen ilmaston ennustetaan sateistuvan, lämpenevän ja tuulien voimistuvan. Tampereen kaupungin tavoitteena on keskusalueiden tiivistäminen, joka lisää vettä läpäisemätöntä pintaa. Sateiden mukana hulevedet lisääntyvät ja aiheuttavat tiiviissä kaupungissa riskin tulvimiselle. Kivipinnat myös varaavat itseensä lämpöä ja kuumentavat entisestään lämpimiä päiviä kaupungissa. Kesäisin hellejaksot lisäävät asuntojen ylikuumenemista.
Tässä työssä tutkitaan keinoja, joilla viherrakentamisella voidaan helpottaa muuttuvan ilmaston luomia haasteita Tampereen kaupunkiympäristössä. Tutkimus on tehty vertailemalla kirjallisia teoksia ja keskittyy suunnittelun näkökulmaan ja ekologiseen kestävyyteen. Tarkemmin ei käsitellä muita kestävyyden näkökulmia, viheralueiden rakentamista tai huoltoa. Lähdetekstit on koottu lähinnä Tampereen yliopiston kirjastosta ja Tampereen kaupungin sivuilta. Tutkimus keskittyy Tampereen keskusalueille, joissa rakentaminen on tiiveintä. Käsittelyosa jakautuu kahteen aihepiiriin: viherrakentamisen mahdollisuuksiin pienilmaston hallinnassa ja hulevesien torjunnassa.
Pienilmaston osalta käsitellään luonnon monimuotoisuutta, tuulisuutta ja ylilämpenemistä. Monimuotoisuus muodostaa pohjan kasvillisuuden selviämiselle kaupungissa ja ilmastonmuutoksen alla. Monimuotoisuudelle tärkeää ovat yhteydet viheralueiden välillä, monimuotoinen paikallinen lajisto ja kasvillisuuden vaihteleva ikä. Kasvillisuus voi vähentää tuulisuutta suojavyöhykkeiden ja katupuiden avulla. Puusto hajauttaa hyvin korkeiden rakennusten aiheuttamia tuulipyörteitä. Kasvillisuus lisäksi tasoittaa lämpöä ja luo viileämpiä varjopaikkoja lämpiminä päivinä. Viheralueet voivat laskea lämpötilaa kesäisin jopa muutamalla asteella. Rakennusten eteen istutetut puut viilentävät asuntoja varjostuksellaan.
Kasvillisuus on tärkeä osa luonnonmukaista hulevesien hallintaa. Kasvillisuus imee ja puhdistaa vettä sekä lisää haihduntaa. Veden ohjaaminen viheralueille auttaa myös kasvillisuuden säilymisessä ja elinvoimaisuudessa. Hulevesijärjestelmiä on tontin, korttelin, katujen ja naapuruston tasolla. Ensisijaisesti hulevedet pyritään imeyttämään tonttikohtaisesti. Monipuolinen ja kerroksellinen kasvillisuus imeyttää ja puhdistaa vettä. Pienillä pihoilla riittävä imeyttäminen ei ole mahdollista. Silloin hulevesiä voidaan viivyttää ja johtaa ojilla ja painanteilla. Istutukset näissä järjestelmissä hidastavat veden etenemistä ja poistavat vedestä epäpuhtauksia. Suuremman alueen hulevesiä voidaan kerätä lampiin tai kosteikkoihin, joissa kasvillisuus puhdistaa ja imeyttää vettä