47495 research outputs found
Sort by
Tampere teollisena puurakentajana:Tampereen asema Suomalaisessa puukerrostalorakentamisessa
No full textSuomalainen puukerrostalorakentaminen on aloitettu koehankkeiden kautta 1990-luvulla. Se on saavuttanut läpimurtoa 2010-luvun loppuun mennessä. Puurakentamiseen liittyvistä koerakennushankkeista saadut positiiviset kokemukset ovat osaltaan vauhdittaneet puurakentamisen kehittymistä. Suomen metsävarat ovat olleet 70-luvulta lähtien voimakkaassa kasvussa ja ne mahdollistavat edelleen puutavaran tuotannon lisäämisen.
Suomessa kaupungit pyrkivät ilmastoystävälliseen ja kestävään kuntakehitykseen. Puu sitoo tehokkaasti kasvaessaan hiiltä ja se toimii myös hiilivarastona. Tavoitteisiin pyritään muun muassa lisäämällä puurakentamisen osuutta kaikesta rakentamisesta kaupunkistrategioilla ja toimenpideohjelmilla.
Työssä on perehdytty neljän suuren Suomalaisen kaupungin puurakentamisen tahtotilaan ja puurakentamiseen liittyviin toimenpideohjelmiin. Kaupungeista on selvitetty asuinpuukerrostalojen toteutumisen määriä vuoteen 2020 mennessä ja arvioita lähitulevaisuuden puukerrostalohankkeista. Lisäksi työssä on tutustuttu kaupungeissa sijaitseviin puurakentamiselle kohdennettuihin alueisiin ja niiden ominaisuuksiin. Tavoitteena on saada tietoa Suomalaisen asuinpuukerrostalorakentamisen edistyksestä ja mahdollisuuksista ja saada vertailunäkökulmaa Tampereen edistykseen teollisena puurakentajana Suomessa.
Yleisesti Suomalaisten kaupunkien päätöksenteossa suhtaudutaan positiivisesti puurakentamiseen. Merkittävä osa kaupungeista on sisällyttänyt puurakentamisen omaan kaupunkistrategiaansa. Puurakentamisen taloudellisia ja imagollisia tekijöitä pidetään merkittävänä päätöksenteossa. Vertailluista kaupungeista Helsingissä on huomattavasti eniten vuoteen 2020 mennessä toteutuneita puukerrostalohankkeita. Tampereella, Espoossa ja Turussa rakentamisen kehitys on ollut hitaampaa. Tampereella on suunnitteilla huomattava määrä todennäköisiä puurakentamisen hankkeita, ja arvioiden mukaan Tampereella puurakentaminen on lähdössä näkyvään kasvuun muun muassa 1500 asunnon Isokuusen puurakentamisalueen myötä. Jatkossa olisi tärkeää edelleen lisätä kokonaisvaltaisia puurakentamisen alueita, ja kohdentaa puurakentamista myös houkutteleville ja kaupunkikuvallisesti merkittäville paikoille
Housing Architecture in a Time of Climate Emergency – Climate change and overheating in buildings
No full textIn this master’s thesis, the relationship between climate change and residential
building summertime overheating in the Finnish context is explored. Different
solutions to mitigate building overheating are examined, both through
literature review and dynamic energy simulations of a case study building.
Climate change is among other things causing mean temperatures to rise,
heatwaves to become more common, urban heat island-effects to strengthen,
and solar radiation amounts to change. In order to design buildings that will
not overheat in the future, we must understand these changes and how they
will affect the internal environments of buildings. Building overheating, especially
in the residential factor, can have wide ranging effects from issues with
health and wellbeing to increase in energy consumption and energy poverty.
Factors making the Finnish population and building stock especially vulnerable
to summertime overheating include an aging population, cultural and physiological
acclimatization to a cool climate, and a building stock without sufficient
protection.
The thesis concludes that the Finnish building stock may already be at risk
of overheating, as surveys show a substantial dissatisfaction in summertime
thermal comfort in Finnish homes. The results from the case study simulations
show that severe overheating can occur in low-energy buildings, even in the
Nordic climate of Finland, however passive mitigation strategies can effectively
help reduce overheating.Tämä diplomityö tarkastelee ilmastonmuutoksen ja asuinrakennusten kesäaikaisen
ylilämpenemisen suhdetta Suomen ilmastossa. Eri ratkaisuja ylilämpenemisen
estämiseksi tarkastellaan sekä kirjallisten lähteiden että case-rakennuksen
energiasimuloinnin avulla.
Ilmastonmuutos aiheuttaa Suomessa muun muassa lämpötilojen nousua, helleaaltojen
yleistymistä, lämpösaarekeilmiön pahenemista, sekä muutoksia
auringon säteilyssä. Jotta voimme suunnitella rakennuksia, jotka eivät ylilämpene
tulevaisuudessa, meidän täytyy ymmärtää niihin vaikuttavia ilmiöitä.
Etenkin asuinrakennusten ylimänpeneminen voi aiheutaa laaja-alaisia vaikutuksia,
terveysongelmista energiankulutuksen kasvuun sekä energiaköyhyyden
yleistymiseen. Väestön ikääntymisen, fyysisen ja kulttuurisen kylmään ilmastoon
sopeutumisemme sekä rakennusten riittämättömän lämpösuojauksen
vuoksi kesäaikainen ylilämpeneminen on erityinen uhka suomalaisille ihmisille
ja rakennuskannalle.
Tämän diplomityön tulosten perusteella voidaan päätellä, että suomalainen
rakennuskanta saattaa jo tänä päivänä olla ylilämpenemisen vaarassa. Suomalaiset
ovat kyselyissä osoittaneet huomattavaa tyytymättömyyttä kesäaikaisiin
sisälämpötiloihin. Case-rakennuksen simulointien avulla saatiin myös selville,
että energiatehokkaat rakennukset saattavat jopa tämän päivän ilmastossa
ylilämmetä vakavasti, vaikka passiivisten keinojen avulla ylilämpenemistä voidaankin
merkittävästi vähentää
”Parhaimmillaan yhtiöt voivat luoda teknologiaa, jolla on potentiaali muuttaa maailma perustavanlaatuisesti.” : Diskurssianalyysi Talouselämä-lehden teknologia-aiheisista julkaisuista
No full textTutkimuksessa tarkastellaan Talouselämä-lehden puhetapoja teknologia-aiheisissa julkaisuissa. Tarkoituksena on selvittää, minkälaista todellisuutta sekä tulevaisuuden odotuksia Talouselämä-lehdessä rakennetaan kielen avulla. Tutkielma liittyy narratiiviseen taloustieteeseen sekä odotusten sosiologiaan, joissa painotetaan narratiivis-diskursiivisia tekijöitä tulevaisuuden rakentumisessa ja sen oikeuttamisessa. Tämän tutkielman yhtenä tarkoituksena on laajentaa tietämystä suomalaisten talousalan puhetavoista. Tutkielman tutkimuskysymys on: millaisia puhetapoja Talouselämä-lehti käyttää teknologia-aiheisissa artikkeleissa?
Tutkimusta varten keräsin suomalaisesta Talouselämä-lehdestä tulevaisuuden teknologioihin keskittyviä artikkeleita ajalta, johon kuuluu julkaisut 1/2019–8/2020. Aineisto koostuu 57 eri viikkojulkaisua, joista lopulliseen analyysiosuuteen päätyi 31 artikkelia. Käytin aineiston analyysissä diskurssianalyysiä, jossa keskityin kieleen ja miten sen rakentaa kohteensa. Analyysin keskiössä ovat etenkin argumentaatio ja faktuaalistamisstrategiat.
Tulokset osoittavat, että Talouselämä-lehti sisältää kaksi pääkategoriaa: teknologiamyönteisen ja teknologiaodotusten tulkintarepertuaarin. Kummankin pääkategorian alaluokkia on kolme. Teknologoamyönteisen tulkintarepertuaarin alaluokat ovat teknologian ylistämisen, syyntakeettomuuden ja globaalien ongelmien ratkaisemisen puhetavat. Teknologiaodotusten tulkintarepertuaari sen sijaan koostuu lupausten, epävarmuuksien ja vaatimusten puhetavoista.
Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että Talouselämä-lehden julkaisussa käytettyjen puhetapojen avulla korostetaan teknologioiden kehittämisen välttämättömyyttä ja siitä muodostavia hyviä seurauksia, kuten ilmastonmuutoksen ja nälänhädän loppumista. Teknologiamyönteisellä puhetavalla pyritään myös legitimoimaan markkinaliberalistinen merkityssysteemi, jonka perusajatuksena toimii hyvinvoinnin luominen jatkuvan talouskasvun avulla. Tutkielman perusteella Talouselämä-lehti puheenvuorot on jaettu asiantuntijoiden ja yrityshenkilöiden kesken, jolloin Talouselämä-lehden ääni on epädemokratisoitunut.
Tutkimus myös osoittaa teknologiaodotusten spekulatiivisen luonteen, sillä esitetyt lupaukset eivät ole käytännössä toteutuneet vaan ne ovat vielä epävarmoja asiaintiloja. Epävarmuuksista huolimatta puhetavat mahdollistavat odotusten mukaisia päätöksiä, jolloin sosiotekniset muutokset voivat tapahtua. Kieli siis rakentaa toimintaa ohjaavia puhetapoja, kuten innostusta, joka ohjaa teknologiakehitykseen tarvittavia resursseja. Kieli voi siis muokata kertomusten avulla ilmiöiden kehityskulkua
Liikunnallinen sivistys varhaiskasvatuksessa
No full textTämä tutkimus on katsaus ajankohtaiseen liikuntakasvatusta koskevaan käsitteeseen, physical literacy, joka suomennetaan tässä tutkimuksessa liikunnalliseksi sivistykseksi. Tutkimus pyrkii vastaamaan siihen, onko suomalaisen varhaiskasvatuksen liikuntakasvatus liikunnallista sivistystä tukevaa. Tarkastelussa on varhaiskasvatuksen opettajien käsitykset liikuntakasvatuksesta. Opettajien käsitykset kuvataan tutkimuksessa ensin fenomenografisen analyysin tuloksina, jonka jälkeen käsityksiä tarkastellaan teorialähtöisesti liikunnallisen sivistyksen kehyksessä. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastattelulla eräästä pirkanmaalaisesta kunnasta helmikuun 2020 aikana. Aineisto koostuu yhdeksästä varhaiskasvatuksen opettajan litteroidusta haastattelusta.
Tutkimuksen tulosten mukaan varhaiskasvatuksen opettajien käsitykset varhaiskasvatuksen liikuntakasvatuksesta ovat paljolti varhaiskasvatusta ohjaavien asiakirjojen ja julkaisujen mukaisia. Varhaiskasvatuksen liikuntakasvatus nähtiin sekä ohjattuna liikuntana että muun varhaiskasvatuspäivän aikana tapahtuvana lasten liikkumisen tukemisena. Henkilöstön oma toiminta ja ympäristö ovat merkittävässä osassa liikuntakasvatuksen toteutuksessa, joissa koettiin olevan jokseenkin parannettavaa. Tulosten mukaan varhaiskasvatuksen liikuntakasvatuksessa on tärkeää pyrkiä liikunnan siirtämiseen lapsen elintavaksi sekä siihen, että lapsi voisi erilaisten kokeilujen kautta löytää kiinnostuksen ja innostumisen liikkumiseen.
Käsitysten perusteella varhaiskasvatuksen liikuntakasvatus on liikunnallista sivistystä tukevaa. Tämä tutkimus pystyi osoittamaan, että opettajien käsitykset olivat sijoitettavissa liikunnallisen sivistyksen määritelmään. Toisaalta tutkimus antoi viitteitä siitä, että lapsen minäkuvan, kehontuntemuksen tai kehollisen ilmaisemisen tukemisen tärkeyttä tarvitsisi korostaa lisää. Näyttäisi siltä, että liikunnallisen sivistyksen luomiseen tarvitaan liikunnallisesti sivistynyt kasvattaja. Tulosten pohjalta ehdotetaan, että liikunnallisen sivistyksen käsitettä tuotaisiin lisää esiin suomalaisessa kontekstissa
Projektien onnistuminen eri sidosryhmien sekä sidosryhmäyhteistyön näkökulmasta
No full textTässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan projektin onnistumiseen liittyviä tekijöitä, projekteissa vaikuttavia sidosryhmiä sekä näiden sidosryhmien välisen yhteistyön vaikutusta projektin onnistumiseen. Työn tavoitteena on selvittää, miten projektien sidosryhmäyhteistyö vaikuttaa projektin onnistumiseen, miten onnistuneisuutta voidaan arvioida ja mitä kriteerejä sidosryhmillä on projektin onnistumisen määrittämiseen. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti viittä eri sidosryhmää, jotka ovat projektiryhmä, projektiorganisaation johto, projektin rahoittaja, projektin asiakas ja loppukäyttäjä. Näiden ryhmien erilaisia tavoitteita suhteutetaan toisiinsa ja lisäksi käsitellään, millä tavoin erilaisia tavoitteita voitaisiin sovittaa projekteissa yhteen halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.
Tutkielma toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Työtä varten perehdyttiin aihetta käsitteleviin tieteellisiin artikkeleihin, jotka oli pääasiassa julkaistu alan lehdissä, kuten ”International Journal of Project Management” ja ”Project Management Journal”. Lisäksi lähdemateriaalina hyödynnettiin muutamaa alan perusteosta ja soveltuvilta osin muiden tieteenalojen julkaisuja esimerkiksi käsiteltäessä sidosryhmien hallintaa ja analysointia yleisellä tasolla.
Tutkielmassa etsittiin keinoja onnistuneeseen sidosryhmäyhteistyöhön ja erilaisten vaatimusten tyydyttämiseen. Projektin onnistumisen havaittiin riippuvan vahvasti sidosryhmien tyytyväisyydestä. Projektipäälliköllä havaittiin olevan iso rooli sidosryhmäsuhteiden ylläpitämisessä ja hyvien yhteistyösuhteiden luomisessa. Yksiselitteistä määritelmää projektin onnistumisen arviointiin ei kirjallisuuden pohjalta pystytty määrittämään, koska eri sidosryhmät tavoittelevat usein hyvin erilaisia asioita. Tärkeitä tekijöitä mahdollisimman hyvän ja monia sidosryhmiä tyydyttävän lopputuloksen saavuttamiseksi kuitenkin pystyttiin tunnistamaan. Toimiva sidosryhmäyhteistyö vaatii eri sidosryhmien ja heidän intressiensä tunnistamista, tehokasta viestintää ja kommunikaatiota, eri tahojen sitoutumista projektin suorittamiseen sekä luottamuksellisen ilmapiirin rakentamista
Hiilidioksidin käyttö kylmäaineena jäähdytysprosesseissa
No full textJäähdytysprosesseissa kylmäaineen valintaan vaikuttaa turvallisuus-, kustannus- ja ympäristötekijät. Tässä työssä tutkitaan hiilidioksidin käyttöä kylmäaineena erilaisissa jäähdytysprosesseissa. Työn tavoite on selvittää, miten hiilidioksidi eroaa muista käytössä olevista kylmäaineista, ja millaisissa sovelluksissa sen käyttö on mahdollista. Lisäksi yhtenä lähtökohtana on arvioida hiilidioksidin asemaa kylmäaineena nykypäivänä ja tulevaisuudessa. Työ tehtiin kirjallisuusselvityksenä.
Työssä selvitettiin nykyiseen kylmäainetilanteeseen johtaneita tekijöitä sekä lainsäädännön asettamia rajoituksia kylmäaineen valintaan. Tarkempi tutkimus keskittyi hiilidioksidiin ja sen aineominaisuuksiin. Erilaisten jäähdytysprosessien teoriaa ja taustalla olevia fysikaalisia ilmiöitä tutkittiin ja huomiota kiinnitettiin erityisesti hiilidioksidin asettamiin vaatimuksiin. Nykyistä kylmäainetilannetta ja tulevaisuuden kehityssuuntia pyrittiin selvittämään mahdollisimman uusien ja luotettavien lähteiden avulla.
Tutkimus osoittaa hiilidioksidin poikkeavan ominaisuuksiltaan merkittävästi muista kylmäaineista, mikä aiheuttaa sen käytölle sekä haasteita että mahdollisuuksia. Hiilidioksidin olomuodon muutos kaasun ja nesteen välillä tapahtuu muita tavallisesti käytettyjä kylmäaineita korkeammassa paineessa, mikä asettaa tiettyjä vaatimuksia kylmäkoneistojen komponenteille. Sillä on kuitenkin useita hyvä ominaisuuksia verrattuna muihin luonnollisiin kylmäaineisiin, kuten myrkyttömyys ja palamattomuus. Hiilidioksidia on mahdollista käyttää useimmissa sovelluksissa muiden kylmäaineiden tilalla. Vaikka hiilidioksidi oli yksi ensimmäisenä käytetyistä kylmäaineista, sen käyttö on alkanut kunnolla yleistyä vasta parin viimeisen vuosikymmenen aikana
Modernien tietoturvauhkien merkitys ohjelmistoyrityksissä
No full textTiedon määrän lisääntyessä organisaatioissa myös niihin kohdistuvien tietoturvauhkien määrä on nousussa. Liiketoiminnan kannalta merkittävien tietojen joutumisella vääriin käsiin voi olla merkittäviä vaikutuksia organisaatioiden maineeseen ja talouteen. Ohjelmistoyritysten näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että niiden tarjoamien ohjelmistojen tietoturvan takaaminen on entistä tärkeämpää. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten ohjelmistoyritykset voivat varmistaa kehittämiensä tuotteiden tietoturvan varautumalla erilaisiin moderneihin tietoturvauhkiin.
Tutkimusaineisto painottuu aiheen kirjallisuuslähteisiin. Yksityiskohtaisempiin käsitteisiin perehdytään lisäksi tieteellisten julkaisujen, uutisartikkeleiden, konferenssijulkaisujen ja tietoturvaraporttien avulla. Raporteilla pyritään hahmottamaan tietoturvauhkien yleisyyttä ja mahdollisia trendejä. Ohjelmistoyritysten ja ohjelmistokehityksen kontekstin ymmärtämiseksi tutkimuksen alussa pyritään kuvaamaan ohjelmistoyritysten liiketoimintaa ja ohjelmistokehityksen elinkaarta. Tämän jälkeen tutkimuksessa määritetään tärkeimmät tietoturvan käsitteet ja osa-alueet, jonka jälkeen tunnistetaan erilaisia jaotteluja tietoturvauhkille ja annetaan esimerkkejä merkittävistä moderneista tietoturvauhkista. Lopuksi aineistoa yhdistelemällä pyritään vastaamaan päätutkimuskysymykseen: ”Miten ohjelmistoyritykset voivat varautua moderneihin tietoturvauhkiin?”.
Tutkimusaineiston perusteella selvisi, että ohjelmistoyritykset voivat varautua tietoturvauhkiin panostamalla tietoturvapolitiikkaan ja riskienhallintaan. Ohjelmistoyritykset voivat tunnistaa ohjelmistoihin kohdistuvia tietoturvauhkia erilaisilla haavoittuvuusanalyysimenetelmillä. Lisäksi tutkimuksessa tunnistettiin merkittäviä menetelmiä, jotka auttavat ohjelmistoyrityksiä tietoturvan varmistamisessa: turvallisuustestaaminen, käyttäjäkoulutus, standardit ja kaksivaiheinen tunnistautuminen. Tulosten painottuessa ihmiskeskeisiin prosesseihin ja menetelmiin vahvistui tutkimusaineistossa esiintynyt näkemys siitä, että käyttäjät ovat suurin tietoturvauhka. Tulosten perusteella voidaan tunnistaa aiheita jatkotutkimukselle käyttäjäkoulutuksen tehokkuuteen, ja uudehkojen trendien, kuten pilvipalveluiden ja esineiden internetin tietoturvaan liittyen
