47495 research outputs found
Sort by
African peacebuilding?: Reflecting the narratives about peacebuilding in Africa through the Kujenga Amani podcast
No full textAs one of the most conflict prone regions, the importance of research focusing on peacebuilding on the African continent cannot be over-emphasized. Since the end of the colonial rule, the development of peace and security context in the African continent has been influenced by a specific agenda linked with the removal of the imperial forces. The peace and security narratives have highlighted the need for “African solutions for African problems” with a reference to African sovereignty and ownership of peace and security issues on the continent. At the same time, peace interventions by African states have proven to be no less controversial than international alternatives. Such contemporary contradictions in peacebuilding context in Africa highlight the need to analyze the notion of African peacebuilding, the discussions around peacebuilding activities on the continent and elaborate how the topic is addressed in current discussions.
With the use of narrative analysis, this thesis seeks to contribute to this need by analyzing how experts of peacebuilding produce information about the challenges, prospects and future trends of peacebuilding efforts in Africa. The research aims to answer what kind(s) of narrative(s) about peacebuilding in Africa is produced by the Kujenga Amani (‘building peace’ in Swahili) podcast of the African Peacebuilding Network of the Social Science Research Council. Moreover, this thesis seeks to contribute to the discussion on how information is produced and how the production of certain narratives about peacebuilding in Africa from certain positions (re)shape the realities they reflect.
The resulting narratives are the needy Africa -narrative, African first -narrative and real peace is local but liberal -narrative. The first two narratives answer how the African is narrated through the peacebuilding in Africa and the last narrative what kind of peace is narrated through peacebuilding in Africa. The results create a paradox where the ‘African’ perspectives, ‘African’ ownership and ‘local’ peacebuilding are promoted as a critique to the failures of liberal peace while at the same time, the ideals of peace and peacebuilding in Africa are connected to the liberal peace theory. The same contradiction of reasoning the current state of peacebuilding in Africa is present in all three narratives.
This thesis concludes that the widespread discourse of ‘African peacebuilding’ and the promotion of ‘local’ and ‘African’ approaches to peacebuilding seems to create a picture of, as if there would be, agreed understanding of both the content and meaning of these concepts as well as the consequences of creating policies which reflects a certain understanding of the ‘African’. In the light of this thesis however, such consensus over the concepts remains to be defined, which sets both hindrances of developing efficient and adaptable peacebuilding approaches and increases the risk of misusage of the concepts to cover other motives and agendas. This thesis concludes by stating that the concept of ‘African peacebuilding’ needs to be further evaluated and its contextual usages and motives assessed in order to avoid using the term just as a rhetorical façade. Furthermore, it introduces an idea of a needs-based peacebuilding approach, which moves beyond pre-defined conceptual categorizations exposed from the outside that produce unnecessary distinctions between liberal, local and African and instead focus on the genuine engagement of the local actors and their context specific needs
Toimiiko olkapään jännevaivan hoitosuositus kuntoutuksen osalta Pirkanmaalla?
No full textTutkimme, olivatko rappeumaperäisestä olkapään jännevaivasta kärsivät potilaat saaneet Käypä hoito -suosituksen mukaisesti fysioterapiaa ennen käyntiä erikoissairaanhoidossa. Lisäksi selvitimme, mitä toimenpiteitä potilaille oli suositeltu erikoissairaanhoidossa.
Tutkimuksessa oli mukana 60 potilasta, jotka olivat käyneet 1.1.2016–27.6.2017 olkapäävaivan vuoksi Tampereen yliopistollisen sairaalan ortopedian tai fysiatrian poliklinikalla ja jotka saivat diagnoosin M75.1–5. Potilaista selvitettiin taustatietojen ja riskitekijöiden lisäksi toteutunut fysioterapia ja kuvantamistutkimukset ennen erikoissairaanhoitoa, tiedot sairauslomasta sekä erikoissairaanhoidossa suositellut ja tehdyt toimenpiteet.
19 potilasta (32 %) ei ollut saanut fysioterapiaa ennen erikoissairaanhoitoon lähettämistä ja 37 (62 %) oli saanut sitä. Fysioterapian sisällöstä ei saatu kattavasti tietoa. 35 % potilaista hoidettiin erikoissairaanhoidossa kirurgisesti.
Tutkimuksemme perusteella terapeuttisen harjoittelun toteutumiseen perusterveydenhuollossa tulisi kiinnittää huomiota, sillä kolmasosa potilaista ei ollut saanut hoitosuosituksen mukaista konservatiivista hoitoa ennen erikoissairaanhoitoon lähettämistä
Merkittävät vuorovaikutuskokemukset johtaja-johdettavasuhteessa
No full textJohtamisviestinnän tutkimus on keskittynyt määrittelemään periaatteellisesta näkökulmasta, milloin ja millainen johtamisviestintä on hyvää, taitavaa ja menestyksellistä. Tässä tutkielmassa käsitellään johtamisen perustasoa, johtajan ja johdettavan välistä vuorovaikutusta ja keskiöön nostetaan johdettavien kokemukset. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millainen johtajan ja johdettavan välinen vuorovaikutus on merkityksellistä johdettavan näkökulmasta ja syventää johtajan ja johdettavan välistä suhdetta.
Kyseessä on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin käyttäen kriittisten tapahtumien tutkimusmenetelmää. Tutkielmaa varten haastateltiin kahtatoista henkilöä, jotka työskentelivät samassa finanssialan yrityksessä. Tutkimusaineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä ottaen huomioon kriittisten tapahtumien tutkimusmenetelmän suositukset. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu johtaja-johdettavasuhteen vaihdantateoriaan sekä tutkimustietoon johtamisviestinnästä, johtajien vuorovaikutusosaamisesta sekä johtajien ja johdettavien keskinäisestä vuorovaikutuksesta.
Tulosten mukaan johdettavalle on merkityksellistä sellainen vuorovaikutus, joka auttaa johdettavaa kehittymään ja onnistumaan työssään, kokemaan työn iloa ja sitoutumista työhön sekä voimaan työssä hyvin. Tutkielman tulosten mukaan vuorovaikutussuhteen alkuvaiheessa korostuu johtajan vuorovaikutusosaaminen. Johtaja tarvitsee vuorovaikutuksen hallintataitoja ja taitoa hallita uuteen suhteeseen liittyviä jännitteitä, kykyä kuunnella, viestiä avoimesti ja kiinnostusta johdettavaa kohtaan. Korkealaatuisissa johtaja-johdettavasuhteissa johdettavat kokivat johtajan osoittaman luottamuksen, tuen antamisen ja kiinnostuksen osoittamisen tärkeimmiksi johtajan viestinnän piirteiksi. Luottamuksen ulottuvuuksia olivat arvostuksen osoittaminen, molemminpuolinen avoin viestintä ja palautteenanto sekä esimiehen puutteiden näyttäminen. Tuen antamiseen sisältyivät yhteinen ongelmanratkaisu, valmentava ja positiivinen viestintä, kuunteleminen sekä esimiehen helppo lähestyttävyys. Kiinnostuksen osoittamisen ulottuvuuksia olivat huomioiminen ja empatia. Kun johtajan viestinnässä oli näitä piirteitä, se mahdollisti myös johdettavan aktiivisuuden vuorovaikutuksessa ja vastavuoroisen käyttäytymisen. Johdettava luotti esimieheensä ja arvosti tätä, viesti avoimesti, antoi esimiehelle palautetta ja tuki tätä.
Heikkolaatuisia ja keskitasoisia vuorovaikutussuhteita luonnehti vuorovaikutus, jossa johdettava ei kokenut tulevansa kuulluksi eikä saanut tukea toimintansa kehittämiseen tai haastavien tilanteiden ratkaisemiseen. Heikkolaatuisiin suhteisiin johti luottamuksen puute ja vähättely sekä esimiehen valtaa osoittava, syyllistävä viestintä ja empatian puute johdettavan haastavassa elämäntilanteessa
Subject teacher education as a prisoner of its own tradition : Experiments in mathematics and science to break out of the routine
No full textSelkoa Kattilakoskien huumorista : Huumorin rakentuminen Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen -teoksessa ja sen selkomukautuksessa
No full textKandidaatintutkielmassani vertailin Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen -teoksen (2013) ja Hanna Männikkölahden mukauttaman selkoversion (2017) huumoria. Tutkin, minkälaisia huumorin rakentumisen keinoja teoksissa on käytetty ja kuinka ne eroavat toisistaan. Keskityin tutkielmassani niin kertovan tekstin kuin kuvituksenkin rakentamaan huumoriin.
Tiedetään, että kuvat selkokielisessä lastenkirjallisuudessa tukevat sekä vitsin että juonen ymmärtämistä, ja tämä ajatus sitoo tässä tutkielmassa käsittelemäni kolme kokonaisuutta eli selkokielen, huumorin ja lastenkirjallisuuden kuvituksen toisiinsa. Selkokielistä kirjallisuutta on yhä tutkittu hyvin vähän, ja tutkielmani teoriatausta rakentui usean eri tieteenalan tutkimuksista. Tutkielmassani hyödynsin selkokielen yleisiä periaatteita, huumorin inkongruenssi- ja ylemmyysteoriaa sekä tutkimuksia kuvan ja sanan suhteesta suomalaisessa lastenkirjallisuudessa.
Analyysini kohdentui huumorin keinoihin teosten kielileikittelyssä ja henkilöhahmojen nimissä, tapahtumissa ja juonenkulussa sekä kohdeteosten erilaisissa kuvituksissa. Selkomukautetun version ollessa uskollinen alkuperäisteokselleen oli huumorin rakentuminen selkomukautuksessa useassa kohdassa selkolukijan näkökulmasta puutteellista. Esimerkiksi kohdeteosteni huumorin ymmärtäminen vaatii lukijaltaan hyvää kielitajua ja rivien välistä lukemisen taitoa, eikä näitä ominaisuuksia selkolukijalla ole välttämättä ollenkaan.
Tutkielmani osoittaa selkokielisen kirjallisuuden tarvitsevan enemmän tutkimusta, ja tutkielmani tulokset herättivät enemmän kysymyksiä kuin antoivat vastauksia. Tutkielmani puoltaa jatkotutkimusta jo pelkästään selkokielisestä kirjallisuudesta, mutta myös esimerkiksi kirjallisuustieteelliseen huumorintutkimukseen yleisesti liitetyn kaksoisyleisön käsitteen roolista selkokirjallisuudessa. Myöskin selkokirjallisuuden moniulotteisia teemoja ja niiden ymmärrettävyyttä käsittelevää tutkimusta olisi hyvä saada selkokirjallisuutta käsittelevän tutkimuksen kentälle. Empiirinen tutkimus selkokirjallisuuden ymmärrettävyydestä olisi myös tarpeen
Perceptions on collaboration, time management and meaningfulness : Millennials’ innovations in the subject teacher education programme
No full textYritysmielikuvan rakentamisen ja maakuvaviestinnän yhteys kasvuyritysten ulkoisessa digitaalisessa viestinnässä
No full textYrityksillä on merkittävä rooli kotimaansa maakuvan luomisessa. Tämä pro gradu -tutkielma syntyi ulkoministeriön maakuvayksikön toiveesta selvittää, millainen suhde suomalaisilla yrityksillä on maakuvaviestintään. Tutkielman tutkimuskohteeksi rajautui suomalaisten kasvuyritysten ulkoisessa digitaalisessa viestinnässään luomien yritysmielikuvien suhde maakuvaviestintään.
Tutkimuksen toteutusta varten kerättiin kaksiosainen aineisto. Ensimmäisen osan muodostivat seitsemän suomalaisen kasvuyrityksen markkinoinnin ja viestinnän työntekijöille tehdyt teemahaastattelut, jotka toteutettiin yksilöhaastatteluina. Toinen osa muodostui samojen yritysten verkkosivuilta poimitusta autenttisesta viestintädatasta. Tätä aineistoa analysoitiin laadullisesti temaattisen sisällönanalyysin avulla ja tällä tavoin muodostettiin vastaukset kolmeen tutkimusongelmaa valottavaan tutkimuskysymykseen.
Tutkielman tulokset osoittavat, että kasvuyritysten viestimä arvopohja koostuu pääosin seitsemästä arvosta tai teemasta, jotka ovat ihmisläheisyys, asiantuntijuus, kasvu, korkea laatu, tieteellinen tutkimus, luotettavuus ja rehellisyys sekä pohjoismaalaisuus. Kasvuyritykset luovat yritysmielikuvaa tulosten mukaan sekä perinteisin argumentein vetoamalla vastaanottajan järkeen ja tunteisiin että erilaisin visuaalisin valinnoin. Näiden yritysten digitaalisten viestintäkanavien vuorovaikutteisuus on heikkoa. Tulosten mukaan suomalaiset kasvuyritykset viestivät vaisusti suomalaisuudestaan ulkoisissa digitaalisissa kanavissaan, koska ne eivät näe suomalaisuudesta viestimistä merkityksellisenä esimerkiksi liiketoiminnan kannalta.
Tuloksista voi päätellä, että suomalaisilla kansainvälisesti toimivilla kasvuyrityksillä on potentiaalia toimia Suomen maakuvalähettiläinä. Tämän toteutuminen kuitenkin vaatisi sitä, että kasvuyritykset viestisivät eksplisiittisemmin suomalaisuudestaan
Opintojen ohella työssä käyvien opiskelijoiden palautumisen keinot ja kokemukset
No full textTässä tutkimuksessa tarkasteltiin opintojen ohella työssä käyvien opiskelijoiden palautumista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia keinoja opiskelijoilla on palautua yhdistetystä työ- ja opiskelustressistä ja miten opiskelijat kokevat palautumisen. Nykyajan työelämä on psyykkisesti kuormittavaa ja mielenterveysongelmat ovat suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen, joten palautumisella on oleellinen merkitys hyvinvoinnin kannalta. Puutteellinen palautuminen voi johtaa stressikuormituksen kasvamiseen ja pitkällä aikavälillä terveysongelmiin. Palautumista on aikaisemmin tutkittu enimmäkseen kokoaikaisen työnteon näkökulmasta, joten tässä tutkielmassa palautumisen tutkimusta laajennettiin osa-aikaisesti työskenteleviin opiskelijoihin.
Tutkimuksen teoreettisena taustana käytettiin työhyvinvoinnin malleja ja teorioita palautumisesta. Laajoina taustateorioina olivat ponnistelujen ja palautumisen malli sekä voimavarojen säilyttämisen teoria. Palautumisen kokemuksia tarkasteltiin neljän psykologisen mekanismin kautta, joita ovat psykologinen työstä irrottautuminen, rentoutuminen, kontrolli ja taidonhallintakokemukset. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2020 haastattelemalla opintojensa ohella työskenteleviä yliopisto-opiskelijoita. Aineisto koostui viidestä yksilöhaastattelusta, ja aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia. Analyysikehikko muodostui ponnistelujen ja palautumisen mallia sekä voimavarojen säilyttämisen teoriaa mukailevista yläluokista, ja psykologisten mekanismien alaluokista. Alaluokiksi lisättiin myös uni ja aikapula.
Analyysin perusteella aikapula kehysti haastateltavien elämää ja kietoutui palautumisen kokemuksiin. Aineistossa oli jokaista psykologista mekanismia mukailevia palautumisen keinoja ja kokemuksia. Psykologista irrottautumista koettiin esimerkiksi urheillessa ja ystäviä nähdessä, ja rentoutumista televisiota katsellessa. Kontrolli toteutui aikatauluttamisen avulla ja taidonhallintakokemuksia saatiin urheiluharrastuksissa. Erityisesti psykologista irrottautumista ja kontrollia mukailevat palautumisen keinot olivat haastateltaville tärkeitä, ja myös rentoutumismekanismia mukailevat palautumisen keinot koettiin oleellisiksi. Taidonhallintakokemusten merkitys palautumiselle jäi sen sijaan pienemmäksi. Uni oli tärkeä palautumisen edistäjä ja voimavara haastateltaville, mutta sen määrä jäi välillä vähäiseksi.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opintojen ohella työssä käyvien opiskelijoiden palautuminen ei aina ole helppoa ja sitä kehystää usein aikapula. Aikapulasta huolimatta opiskelijoilla on monia palautumisen keinoja, joilla he ylläpitävät hyvinvointiaan