47495 research outputs found
Sort by
Nuorten ilmastoaktivistien Twitter-viestintä
No full textTwitteriä pidetään Suomessa elitistisenä sosiaalisen median kanavana ja Twitter-viestintää on Suomessa tutkittu erityisesti politiikkaan liittyen. Aiempaa tutkimusta nuorten ilmastoaktivistien Twitter-viestinnästä Suomessa ei tiettävästi ole. Nuorten ilmastoaktivismi on kansainvälisesti tunnettu ja ajankohtainen ilmiö, joka näkyy myös Suomessa esimerkiksi nuorten järjestämien ilmastolakkojen muodossa. Nuoret ilmastoaktivistit käyttävät yhtenä viestintäkanavana Twitteriä, joka mahdollistaa monipuolisen julkisen vuorovaikutuksessa olemisen eri osapuolten kanssa.
Tutkielman tavoitteena oli tutkia, millaista nuorten ilmastoaktivistien Twitter-viestintä on. Aineistoon on kerätty Twitteristä kahdeksan nuoren ilmastoaktivistin lähettämiä tviittejä ja heidän tviitteihinsä tulleita vastauksia Aineisto koostuu 2408 tviitistä, jotka on julkaistu Twitterissä maaliskuussa 2020 ja ne on kerätty manuaalisesti. Tutkielmassa tarkastellaan, mitä sisältöjä nuorten ilmastoaktivistien Twitter-viestinnässä on. Lisäksi tutkielmassa tutkitaan nuorten ilmastoaktivistien lähettämien tviittien viestinnällisiä funktioita ja heidän tviitteihinsä tulleiden vastausten viestinnällisiä funktioita. Aineisto analysoitiin laadullisesti ja siinä hyödynnettiin kvantifiointia. Tutkielman avulla saatiin lisätietoa siitä, millaista on nuorten ilmastoaktivistien Twitter-viestintä. Tutkielma tuo tietoa siitä, millaiset sisällöt ovat yleisimpiä nuorten ilmastoaktivistien Twitter-viestinnässä ja siitä, miten nuorten ilmastoaktivistien viesteihin näytetään suhtautuvan heidän tviitteihinsä tulleiden vastausten perusteella.
Tutkielman tulosten perusteella selvisi, että rajaa yhteiskunnallisten ja muiden sisältöjen välillä on paikoittain hankala selkeästi erottaa, sillä aiheet limittyvät toisiinsa. Tulosten perusteella selviää, että viihtymiseen liittyvät sisällöt toistuvat useimmiten aineistossa. Huomattava osa tviiteistä liittyi sisällöltään ilmastolakkoihin ja ilmastonmuutokseen. Nuoret ilmastoaktivistit käyttivät Twitteriä eniten itsestä kertomiseen. Nuorten ilmasto-aktivistien tviitteihin vastattiin useimmiten ilmaisemalla samanmielisyyttä tai erimielisyyttä. Toiseksi käytetyin viestinnällinen funktio nuorille tulleissa vastauksissa oli supportiivinen viestintä. Aineistosta erottui selvästi kielteinen ilmastoaktivisteihin kohdistuva kommentointi. Tulosten pohjalta voidaan pohtia, miten nuorten ilmastoaktivistien yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja halukkuuteen keskustella Twitterissä vaikuttavat heille osoitetut ilkeät kommentit ja haukkuminen
Tuottavuuden parantaminen päällehitsauksessa
No full textTämän kandidaatintyön tarkoituksena oli tutkia eri mahdollisuuksia kehittää suurten kappaleiden korjaavan päällehitsauksen menetelmiä. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, eikä se sisältänyt käytännön testejä.
Työn tuloksena voidaan todeta kaasukaari- ja jauhekaarihitsauksen soveltuvan päällehitsaukseen tietyin, kuten lämmöntuontiin perustuvien rajoittein. Molemmat menetelmät ovat otollisia muunneltaviksi ja selkeimmin korjaavaan päällehitsaukseen soveltuva menetelmämuunnosten tyyppi on useampien polttimien lisääminen prosessiin. Prosessin muuntaminen tällä tavoin on varsin suoraviivaista, eikä aiheuta merkittäviä laitteistokuluja verrattuna yksipolttimisen laitteiston hankintahintaan. Muunneltu prosessi kuitenkin on haastavampi hallittava hitsatessa geometrialtaan vaihtuvia kappaleita ja menetelmämuunnoksen hyödyt ja haitat tulee punnita tarkoin ennen hankintapäätöksen tekoa
Interference, Robustness, and Solutions for Multi-GNSS Receivers
No full textModern society highly depends on Global Navigation Satellite System (GNSS) technology as millions of people everyday make use of applications and services that rely upon accurate and reliable positioning, navigation, and timing information. The use of satellite-based navigation technology is so widespread that it is hard nowadays to find infrastructures or systems that do not benefit from it. A disruption in the GNSS operation could have an impact on communications, transportation, energy, and defense infrastructures, to name a few. The consequences could be severe in case of safety-critical applications, such as aviation, public safety services, and autonomous vehicles.
Despite its essential role, GNSS technology is not immune to errors, since it is vulnerable to a wide range of threats that can degrade its performance or even completely deny the service. Due to the weakness of GNSS signals at the time of reception on Earth, one of the major threats to GNSS operation, and the key driver behind this thesis, is Radio Frequency Interference (RFI). In this context, the thesis aims at understanding the behavior of GNSS receivers in the presence of interference and at investigating solutions to improve their robustness. Standard test procedures that utilize real-world interferences are proposed and put into practice with the intent to help the GNSS community understand the impact of the most frequently encountered interference types and ensure that receivers are robust against them. Moreover, the thesis investigates solutions to the interference problem. It provides an overview of the existing detection and mitigation techniques, assesses the performance of well-known countermeasures, and then focuses on the development of innovative solutions to improve GNSS robustness to interference
WebSocket-ohjelmointirajapinnan käytettävyys sovelluskehityksessä
No full textTässä tutkielmassa tarkastellaan WebSocket-protokollan toimintaperiaatteita ja tutustutaan sen ohjelmointirajapintaan. Tavoitteena on tunnistaa tärkeimmät WebSocket API:n (Application Programming Interface) käytettävyysongelmat. Protokollan käytettävyyttä tarkastellaan erityisesti sovelluskehityksen näkökulmasta. Käytettävyydessä otetaan huomioon ensisijaisesti ohjelmointirajapinnan käytön ja kehityksen ketteryys, mutta myös yhteensopivuus-, luotettavuus- ja turvallisuusnäkökulmat.
Perinteisten HTTP-protokollaan perustuvien, pyyntö-vastaus-sykliä hyödyntävien protokollien käytettävyys ei vastaa enää uusimpia vaatimuksia monissa sovelluksissa, sillä ne lisäävät tarpeetonta verkon kuormitusta, eikä niitä ole suunniteltu reaaliaikaiseen ja kaksisuuntaiseen verkkoviestintään. Myös WebSocket käyttää HTTP-protokollaa yhteyden avaamisessa asiakkaan (client) ja palvelimen välille, mutta se on ensimmäinen aidosti kaksisuuntaisen kommunikoinnin mahdollistava verkkoteknologia. Kaksisuuntaisuuden tuoman suorituskykyedun ansiosta se on erittäin käyttökelpoinen teknologia moniin sellaisiin absoluuttista reaaliaikaisuutta vaativiin sovelluskohteisiin, joissa aiemmat protokollat ovat osoittautuneet riittämättömiksi.
Selaimen tarjoama JavaScript-kielinen natiivi WebSocket API on suppea ja yksinkertainen. Koska WebSocket-protokollaa voidaan käyttää myös muissa kuin HTTP-perusteisissa selainsovelluksissa, sen ohjelmointirajapinta ei sisällä ratkaisuja palomuurien, virustorjuntaohjelmien, verkon kuormituksentasaajien tai yhteyskatkoksien käsittelyyn. Tämä muodostaa protokollan käytettävyysongelmia sovelluskehityksessä, joiden ratkaisuksi tässä tutkielmassa esitetään rajapintalaajennoksia.
Tutkielmassa osoitetaan, miten Socket.io API:n avulla voidaan saavuttaa merkittäviä WebSocket-protokollan käytettävyysparannuksia säilyttämällä ohjelmointirajapinnan johdonmukaisuus ja selkeys sovelluskehityksessä. Vaikka web-sovelluskehittäjän ratkaistavaksi jää vielä paljon tietoturvahaavoittuvuuksia, kuten palvelunestohyökkäysten, WebSocket-sivustokaappausten ja väärennettyjen pyyntöjen käsittelyä, muodostavat Socket.io ja sen sisältämät moduulit hyvin käyttökelpoisen rajapinnan web-sovellusten tiedonsiirto-ongelmien ratkaisemiseksi. Lisäksi aiemmat tutkimukset osoittavat, että käytettävyysparannukset eivät merkittävästi heikennä yhteyden tiedonsiirtoviivettä verrattuna WebSocket-ohjelmointirajapintaan. Tästä huolimatta suorituskykykriittisissä sovelluksissa tulisi käyttää aina WebSocket API:a
Projektista toiseen oppimisen tehostaminen tiedonhallinnan keinoin
No full textProjektiliiketoiminnan systemaattinen kehittäminen on luonteensa vuoksi haastavaa. Yksittäiset projektit ovat toimintaympäristöiltään, organisoitumiseltaan ja toimintatavoiltaan sekä tavoitteiltaan ainutlaatuisia suorituksia, jolloin projektin aikana kertyneistä kokemuksista tai opeista ei välttämättä ole tulevaisuudessa sellaisenaan hyötyä. Projektiliiketoimintaa harjoittavan organisaation on kuitenkin tärkeä kehittää toimintaansa, ja kokemuksesta oppiminen on yksi keskeisimpiä oppimisen ja kehittymisen väyliä. Laadun ja kustannustehokkuuden parantamisen lisäksi projekteista oppimiseen liittyy työntekijöihin henkilöitynyt tieto. Projektiliiketoimintaa harjoittavan organisaation riski aivovuodolle on erityisen suuri, sillä jokaisella työntekijällä on ainutlaatuinen kokemustieto projekteista, joissa on ollut osallisena. Hiljaisen tiedon organisaatioon sitomisessa ja projekteista kokemusten organisaation muistiin tallentamisessa tarvitaan olennaisesti myös tiedonhallinnan ratkaisuja.
Tutkimus toteutettiin yhdessä EngineeringCo:n kanssa, Naval -liiketoimintayksikössä. EngineeringCo on insinöörisuunnitteluun erikoistunut yritys, jonka eri liiketoimintayksikössä työskennellään järjestään projektimuotoisesti. Naval -yksikön projektit ovat laivanrakennushankkeita tai muita merenkulkuun liittyviä projekteja. Tutkimuksen tavoitteena oli parantaa Navalin projekteista oppimisen kykyä ja vähentää hiljaiseen tietoon liittyvää riskiä tiedonhallinnan keinoin. Tutkimus toteutettiin konstruktiivisen tutkimusotteen mukaisesti, jossa yleisesti tunnettuun tutkimusongelmaan pyritään löytämään tutkimustapaukseen sopiva käytännönläheinen ratkaisu. Tutkimuksen aineistona käytettiin haastatteluja Naval -yksikön kokeneiden asiantuntijoiden kanssa. Haastatteluja käytiin sekä EngineeringCo:n nykytilan selvittämiseksi, että luodun konstruktion arvioimiseksi ja validoimiseksi.
Tutkimuksen tuloksena saavutettiin ymmärrys EngineeringCo:n nykyisestä projektista toiseen oppimisen kyvystä ja haasteista. Löydetyt haasteet olivat projektiliiketoimintaa harjoittavalle organisaatiolle luonteenomaisia ja kirjallisuudenkin tunnistamia kehityskohtia. Niistä johdettiin kolme kriittisintä yksittäistä haasteiden aiheuttajaa; 1) projekteista ei kerätä tarpeeksi tietoa, 2) olennaista tietoa ei tunnisteta ja 3) projektien kokemustieto on jäsentämätöntä. Näitä aiheuttajia pyrittiin ratkaisemaan viitekehyksellä, joka muodostui ehdotuksen mukaisesta pro-jektitietokannasta sekä uudesta toimintatavasta projektien aikana. Tutkimuksen tuloksena suositellun tietokannan tulisi olla intuitiivinen, kaikille avoin ja sieltä tulisi olla mahdollista hakea erilaisia koosteita ja raportteja esimerkiksi asiakkaan, projektityypin tai jonkin avainsanan mukaan. Suositellun toimintamallin idea oli irrottaa nykyisestä projektin loppupalaverista lessons learned -osio omaksi prosessikseen, joka alkaisi jo projektin alkaessa, pelkästään lopus-sa käytävän yksittäisen palaverin sijaan. Myös mittareita suositeltiin käytettäväksi osana lessons learned -prosessia automaattisen seurannan ja raportoinnin mahdollistamiseksi.
Tuloksessa keskeisintä oli siirtää vastuu projekteista oppimisen fasilitoimisesta projektipäälliköltä pysyvälle organisaatiolle. Projektista toiseen oppimisen merkittävimpiä haasteita on sen tilapäinen kokoonpano, joka hajaantuu osittain jo ennen projektin päättymistä muihin tehtäviin, eikä silloin projektin päättyessä toteutettavalla lessons learned -prosessilla saavuteta parhaita tuloksia. Prosessin omistajuuden ollessa pysyvällä organisaatiolla, voidaan tiedon keruu- ja uudelleen hyödyntämistapoja valvoa, vaalia ja kehittää systemaattisemmin. Tutkimustavoitteet saavutettiin, mutta projektiliiketoimijoiden toimintaympäristöt ovat hyvin omintakeisia, jolloin tapaustutkimuksen tulokset ovat hyvin rajallisesti yleistettäviä
Opettajan vastuu ja rooli koulukiusaamiseen puuttujana
No full textKoulukiusaaminen on jatkuvasti julkisuudessa esillä oleva aihe ja sen lopettamiseksi käydään päivittäin kovaa kamppailua maan jokaisessa koulussa. Tässä laadullisessa tutkimuksessa näkökulma koulukiusaamiseen rajautuu siihen puuttumiseen opettajan toimintana. Tavoitteena on selvittää millaisena muut kuin kouluhenkilökunnan jäsenet näkevät ja kokevat opettajan roolin sekä vastuun koulukiusaamiseen puuttujana. Opettajan roolia voidaan pitää merkittävänä koulukiusaamiseen puuttumisessa, sillä hän työskentelee lähellä lapsia ja oppii tuntemaan kaikki oppilaansa sekä yksilönä että ryhmän jäsenenä. Opettajaa sitovat työssään lain ja opetussuunnitelman velvoitteet puuttua kiusaamiseen, mutta hänen vastuutaan voidaan tarkastella myös ammattietiikan näkökulmasta.
Tutkimuksen aineisto koostuu kymmenestä yleisönosaston mielipidekirjoituksesta, jotka on kirjoitettu vuosina 2009–2010 ja 2018–2020. Aineistoa analysoitiin laadulliselle tutkimukselle tyypillisin keinoin sisällönanalyysin avulla. Aineistolähtöisesti toteutetussa analyysissä otettiin huomioon tutkimuskysymyksen jaottelu opettajan roolista sekä vastuusta, mutta itse teemoittelu tehtiin aineistosta nostettujen tulosten mukaan. Teemoitteluun valitut aiheet olivat: opettajan vastuu koulukiusaamiseen puuttumisesta, tämän vastuun laiminlyönti, kiusaamiseen puuttuminen väärin sekä oikein, puuttumisen keinot ja tilanteet, joissa opettaja ei voinut puuttua kiusaamiseen, koska ei tiennyt siitä. Lisäksi tuloksissa tarkasteltiin kootusti mielipidekirjoitusten välisiä eroja.
Tutkimuksen tulosten mukaan opettajan vastuu koettiin osana koulun vastuuta ja sen nähtiin olevan opettajan työmäärää kohtaan liian suuri. Kirjoittajien mukaan opettajien tulisi ottaa vastuuta myös tunnetaitojen opettamisesta osana kiusaamisen ehkäisyä. Mikäli opettaja ei ottanut vastuuta kiusaamistilanteisiin puuttumisesta, sen arvioitiin olevan seurausta opettajan osaamattomuudesta sekä epäeettisestä toiminnasta. Väärin hoidetuissa puuttumistilanteissa korostui opettajan tehottomuus ja löyhä puuttuminen, kun taas hyvin hoidetuissa tilanteissa määrätietoisuus ja pitkäjänteisyys. Kiusaamiseen puuttumisen keinot nähtiin riittämättöminä ja opettajan näkökulmasta liian vähäisinä.
Kirjoittajien näkemysten ja kokemusten kautta saatiin viitteitä siitä, että opettajat tarvitsisivat tukea kiusaamistilanteisiin puuttumisessa ja niihin tarvittavien, jo olemassa olevien, keinojen käyttämisessä. Myös ryhmäilmiön näkökulmaa tulisi kouluissa tuoda esiin enemmän, sillä kirjoituksista voitiin huomata tämän näkökulman olevan useammalle vieraampi
