47495 research outputs found
Sort by
Earlier and Less Invasive Diagnosis of Celiac Disease
No full textKeliakia on yleinen ravinnon gluteenin ylläpitämä immuunivälitteinen sairas, joka ilmenee hyvin vaihtelevin oirein. Hoito gluteenittomalla ruokavaliolla on tehokas ja suhteellisen yksinkertainen. Moninaisesta taudinkuvasta johtuen diagnoosi kuitenkin tehdään usein vasta vuosia kestäneen oireilun jälkeen. Diagnosoimaton sairaus heikentää potilaiden elämänlaatua ja altistaa pitkäaikaiskomplikaatioille. Monimuotoista taudinkuvaa on esitetty syyksi diagnoosiviiveelle, mutta tieteellinen näyttö viiveen taustoista ja seurauksista on puutteellista.
Keliakiadiagnoosin kulmakivi on ollut pitkään ohutsuolen koepalassa näkyvä suolinukan vaurioituminen. Keliakialle tyypillistä histologista limakalvovauriota voi ilmetä kuitenkin monissa muissakin tiloissa. Lisäksi patologien tulkinnat koepalan vauriosta eroavat, ja näytteiden käsittely sekä leikkaussuunta vaikuttavat merkittävästi tulkintaan. Korkeiden veren transglutaminaasivasta-aineiden (TG2-ab) pitoisuuksien on osoitettu olevan spesifisiä keliakialle. Vuonna 2012 eurooppalaiset lastenlääkärit julkaisivat ensimmäistä kertaa diagnoosikriteerit, joiden mukaan ohutsuolinäytettä ei tarvita lapsilta keliakian diagnosoimiseksi, jos oireisella lapsella TG2-ab lukema ylittää normaalin ylärajan vähintään 10-kertaisesti, endomysiumvasta-aineet (EMA) ovat positiiviset ja todetaan keliakialle altistava genotyyppi. Vasta-aineisiin perustuvat kriteerit ovat osoittautuneet hyvin tarkoiksi lasten kliinisissä tutkimuksissa, mutta aikuisille vastaavat kriteerit on esitetty vasta hiljattain ja vain Suomessa.
Tässä väitöskirjatutkimuksessa oli tavoitteena etsiä keliakian diagnoosiviiveelle altistavia tekijöitä ja viiveen seurauksia. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, soveltuvatko serologiaan perustuvat lasten keliakian diagnoosikriteerit myös aikuiskäyttöön riippuen siitä, mikä henkilön ennakkotodennäköisyys keliakialle on.
Tutkimus koostuu kolmesta erillisestä osatyöstä. Osatyössä I tutkittiin retrospektiivisesti tekijöitä, jotka voisivat olla yhteydessä pitkään, yli 10 vuotta kestäneeseen keliakian diagnoosiviiveeseen 825 aikuiskeliaakikolla. Osatyössä II selvitettiin keliakialiittoon liittyneeltä 611 potilaalta vähintään 3 vuotta kestävään diagnoosiviiveeseen mahdollisesti liittyviä tekijöitä sekä diagnoosihetkellä että vuoden kuluttua gluteenittoman ruokavalion aloittamisesta. Osatyössä III tutkittiin, voidaanko keliakia todeta aikuisilla luotettavasti ilman tähystyksessä otettavaa koepalaa, jos ”triplakriteerit” täyttyvät eli TG2-ab ylittää viiterajan vähintään kymmenkertaisesti ja EMA sekä geenitesti ovat positiiviset. Diagnoosikriteereitä tutkittiin kolmessa keliakian ennakkotodennäköisyyden suhteen erilaisessa ryhmässä: 412 oireisella korkean riskin henkilöllä, 2357 keliakiaa sairastavan potilaan sukulaisella eli keskisuuren riskin henkilöllä sekä 2722 väestöseulotulla matalan riskin henkilöllä.
Osatyössä I todettiin, että pitkä, > 10 vuoden diagnoosiviive lyheni ajan mittaan ja erityisesti vuonna 1997 julkaistun ensimmäisen suomalaisen keliakian Käypä hoito- suosituksen jälkeen. Perusterveydenhuollossa tehtävien diagnoosien osuus lisääntyi suositusten julkaisemisen jälkeen, mutta viive ei ollut yhteydessä siihen, millä terveydenhuollon tasolla diagnoosi oli tehty. Pitkä diagnoosiviive oli yhteydessä klassisiin keliakiaoireisiin kuten ripuliin ja imeytymishäiriöihin, sekä yhtäaikaiseen neurologiseen tai tuki- ja liikuntaelimistön sairauteen, kun taas viiveen riski oli vähentynyt keliakiaseulonnalla löydetyillä potilailla.
Osatyössä II keliakian diagnoosiviive oli yhteydessä heikentyneeseen elämänlaatuun ja lisääntyneeseen perusterveydenhuollon palveluiden ja lääkkeiden käyttöön sekä diagnoosia edeltävänä että seuranneena vuotena. Riski diagnoosiviiveeseen ei ollut yhteydessä useimpiin tutkittuihin sosioekonomisiin tekijöihin, mutta riski oli pienentynyt opiskelijoilla ja kotiäideillä verrattuna työssäkäyviin.
Osatyössä III serologiaan perustuvien ”triplakriteereiden” täyttymisellä oli 100 % positiivinen ennustearvo sille, että myös ohutsuolen koepalassa todettiin villusatrofia. Kriteerit toimivat samalla tavalla riippumatta keliakian ennakkotodennäköisyydestä tai siitä, oliko potilaalla keliakiaan sopivia oireita. Myöskään geenitesti ei lisännyt kriteereiden diagnostista tarkkuutta. Tutkimuksessa todetusta 274 uudesta keliakiapotilaasta ”triplakriteerit” täyttyivät 33 prosentilla, joilla tähystys olisi siis voitu jättää tekemättä.
Tämän väitöskirjatutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että keliakian diagnoosi viivästyy yli 10 vuotta aiempaa harvemmalla, mutta edelleen viidesosalla potilaista. Keliakialle tyypillisten oireiden esiintyminen ei nopeuta diagnoosin tekemistä. Koska jo vähintään kolmen vuoden diagnoosiviive on yhteydessä heikentyneeseen elämänlaatuun ja lisääntyneeseen terveyspalveluiden käyttöön, viivettä tulisi yhä pyrkiä lyhentämään. Keliakiadiagnostiikan siirtyminen perusterveydenhuoltoon on todistetusti tehostanut diagnostiikkaa, joten yleislääketieteen edustajien kouluttamiseen kannattaa jatkossakin panostaa. Väitöskirja osoittaa, että keliakia voidaan luotettavasti diagnosoida korkeiden TGA-ab:n ja positiivisten EMA:n perusteella ilman koepalaa aikuisilla, mikä voisi lyhentää keliakian diagnoosiviivettä monilla potilailla ja säästää terveydenhuollon resursseja.Celiac disease is a common immune-mediated disease with a variable clinical picture. Treatment with a gluten-free diet (GFD) is simple and efficient. Due to heterogenous phenotypes, the diagnosis is often made after years of persistent symptoms. Undiagnosed celiac disease predisposes patients to impaired quality of life and risk of complications. The heterogenous clinical picture has been suggested to be a reason for the diagnostic delay, but the evidence of the causes and consequences of the delay is insufficient.
Mucosal damage established in small-intestinal biopsies has long been the gold standard of the diagnosis of celiac disease. However, similar histological lesions can also be seen in many other conditions. Moreover, pathologists vary in their interpretations, and the handling and cutting of the biopsies markedly affects the final reading. High serum levels of transglutaminase 2 antibodies (TG2-ab) have been shown to be highly specific for celiac disease. In 2012, the first European pediatric criteria allowed omitting biopsy in the diagnostics if TG2-ab exceeds the upper limit of normal (ULN) at least 10-fold, endomysium antibodies (EMA) are positive, the disease-associate genotype is confirmed, and symptoms are present. The criteria have been shown to be accurate in clinical pediatric research and have recently been suggested for adult use only in Finland.
The aim of this dissertation was to elucidate factors that predispose or result from diagnostic delay in celiac disease. Another aim was to ascertain whether the pediatric serology-based criteria are accurate in diagnosing adults across a range of pretest probabilities of the disease.
The dissertation consists of three sub-studies. In Study I, factors associated with a long, > 10 years’, diagnostic delay of celiac disease were retrospectively investigated in 825 previously diagnosed adults. In Study II, 611 celiac disease patients diagnosed in 2007-2008 were surveyed at diagnosis and after one year on a GFD, and possible factors associated with a delay of ≥ 3 years were explored. Study III evaluated whether celiac disease can be accurately diagnosed in adults without biopsies with TG2-ab ≥ 10x ULN, positive EMA, and correct genotype. These “triple criteria” were tested in three cohorts with different pretest probability: 421 high-risk individuals with clinical suspicion, 2,358 moderate-risk family members of coeliac disease patients, and 2,722 low-risk subjects from general population.
It was observed in Study I that delayed celiac disease diagnosis of > 10 years declined over time and particularly after 1997, when the first Finnish Current Care Guidelines for celiac disease were issued. The proportion of diagnoses made in primary health care increased over time, but no association between the site of diagnosis and risk of delay was found. A long diagnostic delay was associated with classical celiac disease symptoms such as diarrhea and malabsorption, and with concomitant neurological or musculoskeletal disease, whereas the risk of the delay was reduced in screen-detected patients.
In Study II, a diagnostic delay of ≥ 3 years was associated with poorer quality of life and increased use of primary health care services and use of medications both before and one year after diagnosis. The risk due to delay was not associated with most of the socio-economic factors explored but was reduced in students and homemakers compared to employed patients.
In Study III, the positive predictive value of the “triple criteria” for biopsy- proven celiac disease was 100%. The accuracy was not affected by pretest probability for the disease or by the presence of symptoms. Genotyping did not improve the accuracy of the criteria. Of the 274 newly diagnosed celiac disease patients in Study III, the “triple criteria” were fulfilled in 33%, who thus could have been spared the biopsy.
The findings of this dissertation show that although a long diagnostic delay in celiac disease of over ten years has become rarer, it still occurs in one-fifth of patients. The presence of typical symptoms of celiac disease does not increase the probability of a prompt diagnosis. As a delay of three years is already associated with impaired quality of life and increased use of healthcare services, the delay should still be shortened. The shift in diagnostics towards primary health care has proven useful, which motivates to further educate general practitioners. This dissertation demonstrates that celiac disease can be accurately diagnosed based on high level of TGA-ab and positive EMA without biopsies, which may shorten the diagnostic delay and save the resources of the health care system
Социолингвистическое исследование метаязыковых высказываний русскоязычных билингвов с позиций народной лингвистики
No full textTutkielmassa tarkastellaan venäjänkielisten kaksikielisten kielitietoisuutta. Työn konkreettinen tavoite on selvittää, missä Venäjällä ihmisten puheessa tavataan omaleimaisia kielellisiä erikoisuuksia.
Työn teoreettisen viitekehyksen muodostaa kansanlingvistiikka. Kansanlingvistiikka on tieteenala, joka tutkii maallikoiden näkemyksiä kielestä. Tässä tapauksessa maallikolla tarkoitetaan henkilöä, jolla ei ole kielitieteellistä korkeakoulututkintoa. Näin ollen työn keskeinen käsite on ”maallikko”. Muita keskeisiä käsitteitä ovat ”kielitietoisuus” ja ”metakieli”. ”Kielitietoisuudella” tarkoitetaan maallikon käsityksiä kielestä ja ”metakielellä” ilmaisuja, joita maallikko käyttää kieltä koskevien näkemystensä kuvaamiseen.
Näin ollen, tutkimukseni kohteena on nimenomaan Suomessa asuvien kaksikielisten venäjänkielisten maallikoiden näkemykset venäjän kielen alueellisista varieteeteista Venäjällä. Suomesta asuvista venäjänkielisistä on ilmestynyt useita tutkimuksia, mutta heidän näkemyksiään venäjän kielestä on tutkittu kansanlingvistisestä näkökulmasta toistaiseksi vähän.
Empiirisen tutkimusaineiston keräämiseen käytin sosiolingvististen kyselylomakkeiden ja mielikuvakartan yhdistelmää. Kyselylomakkeiden ja mielikuvakarttojen avulla tutkijat ovat selvittäneet maallikoiden näkemyksiä kielivariaatioiden alueellisista rajoista. Sosiolingvistisiä kyselylomakkeita käytin selvittääkseni informanttien venäjän kielen teoreettista tuntemusta varmistaakseni, että informantteja todella voidaan pitää maallikkoina. Miellekarttatehtävää käytin selvittääkseni missä Venäjällä ihmisten puheessa tavataan omaleimaisia kielellisiä erikoisuuksia. Empiirinen tutkimusaineisto on kerätty marraskuussa 2019 Tampereen yliopistolla ja tutkimukseen osallistui yhteensä 17 ensimmäisen ja toisen vuoden venäjän kielen opiskelijaa.
Informanttien miellekarttatehtävään tekemät merkinnät osoittavat, että Venäjän eri osissa tavataan omaleimaisia kielellisiä erikoisuuksia. Informantit merkitsivät karttaan alueita Euroopan puoleisella Venäjällä, mutta erityisesti alueita merkittiin Aasian puoleiselle Venäjälle. Metakielen analyysi tukee edellä esitettyä näkemystä, että kielellisiä erikoisuuksia tavataan eri puolilla Venäjää, mutta poikkeaa karttamerkinnöistä siten, että näitä omaleimaisia alueita tavataan erityisesti Euroopan puoleisessa osassa Venäjää. Tarkoituksemme oli myös selvittää, millaisia kielellisiä erikoisuuksia näillä informanttien merkitsemillä alueilla tavataan. Tarkastelemalla näitä kielihavaintoja eri näkökulmista selvisi, että havainnot sisältävät niin foneettisia, kieliopillisia, kuin myös sanastollisia erikoisuuksia. Informanttien havainnot olivat paikoin erittäin tarkkoja ja toisinaan hyvin suuripiirteisiä. Lisäksi oli erittäin mielenkiintoista huomata, että muutamissa informanttien kommenteissa löytyi kieliaineksia venäjän pohjoisista ja eteläisistä murteista. Se, että Venäjän ulkopuolella asuvien venäjänkielisten havainnoissa voidaan löytää murteellisuuksia, mielestäni tukee näkemystä, että murteet ovat ainakin jossain määrin osa nykyvenäjää.
Empiirisen tutkimusaineiston analysointi ei paljastanut pelkästään informanttien kielitietoisuutta, vaan se toi esiin myös tutkimustani koskevia ongelmia. Selvisi, että aineiston keruuseen käyttämäni metodologia sisälsi rakenteellisia ongelmia, jotka ovat saattaneet vaikuttaa informanttien vastauksiin. Kävi ilmi, että esimerkiksi miellekarttatehtävän ohjeistus oli puutteellinen. Työssä kuitenkin esitetään keinoja, joilla vastaavia ongelmia voisi tulevissa tutkimuksissa välttää.Sotsiolingvistitšeskoe issledovanie metajazykovyh vyskazyvanij russkojazytšnyh bilingvov s pozitsii narodnoj lingvistiki / Sosiolingvistinen tutkimus kaksikielisten venäjänkielisten metakielestä kansanlingvistisestä näkökulmast
Tasapainoa etsimässä: Euroopan integraatio yhteisöllisen valtatasapainon näkökulmasta, vuodet 1958-1969
No full textTämä tutkielma tarkastelee Euroopan integraation keskeisiä kehityskulkuja vuosien 1958-1969 välisellä ajanjaksolla yhteisöllisen valtatasapainon instituution ideaalityypin avulla. Tutkielman tavoitteena on osallistua valtatasapainon käsitteestä käytävään tieteellisen keskusteluun sekä osoittaa, että valtatasapainon avulla voidaan tarkastella Euroopan integraatiota ja syventää ymmärrystä niistä tekijöistä, jotka integraation viitekehyksessä vaikuttavat valtioiden päätöksentekoon. Tutkimuksellisesti tätä tavoitetta voidaan pitää tärkeänä, sillä valtatasapainoa ei juurikaan sovelleta Euroopan integraation tarkasteluun, ja käsite on myös muuttunut kansainvälisen politiikan tutkimuksen saralla epämuodikkaaksi.
Tutkielmani lähestyy Euroopan integraatiota englantilaisen koulukunnan teoreettisesta viitekehyksestä ja omaksuu koulukunnan ajattelusta johdettavissa olevan valtatasapainokäsityksen, jota nimitän yhteisöllisen valtatasapainon instituutioksi. Tämä valtatasapainokäsitys ymmärtää valtatasapainon kansainvälisen yhteisön instituutiona, jonka avulla yhteisön suurvallat pyrkivät ylläpitämään kansainvälisen yhteisön järjestystä ja vakautta. Tieteellisen tiedontuottamisen osalta tutkielma omaksuu analytistisen viitekehyksen, mikä painottaa ideaalityyppien roolia tieteellisen tiedon tuottamisessa. Ideaalityypit ovat yleistäviä käsitteitä, jotka korostavat tiettyjä tekijöitä, joiden voidaan ajatella vaikuttaneen tarkasteltavaan ilmiöön tai kehityskulkuun. Näiden tekijöiden vaikutusten havainnoimisessa hyödynnän kontrafaktuaaleja, joiden kautta voidaan tarkastella sitä, miten tapahtumat olisivat kehittyneet ilman ideaalityyppiin kuuluvia tekijöitä. Analytismissa painotetaan myös analyyttisten narratiivien muodostamista, jotka rakentuvat ideaalityyppien korostamien ja aineistosta nousevien tilannekohtaisten tekijöiden varaan. Analyyttisten narratiivien avulla voidaan tarkastella kokonaisvaltaisesti sitä, mitkä tekijät vaikuttivat tapahtumien kulkuun, ja havainnollistaa, minkälaisia rajoitteita ideaalityypin kuvaamilla tekijöillä on. Aineistona käytän tutkielmassani historiallisia narratiiveja, joita tutkimastani ajanjaksosta on tuotettu.
Tämän viitekehyksen kautta muodostuvat myös tutkielmani tutkimuskysymykset, joita on kaiken kaikkiaan kolme:
1) Miten yhteisöllisen valtatasapainon instituutio selittää Euroopan integraation keskeisiä kehityskulkuja vuosien 1958-1969 välisellä ajanjaksolla?
2) Mikä vaikutus yhteisöllisen valtatasapainon instituution ideaalityypin kuvaamilla toimintamalleilla oli Euroopan integraatioon tarkasteltavana ajanjaksona?
3) Mitkä muut tekijät vaikuttivat valtioiden toimintaan ja päätöksentekoon tarkasteltavana ajanjaksona?
Analyysin pohjalta esitän, että yhteisöllisen valtatasapainon instituution vaikutus jäsenvaltioiden toimintaan ilmeni erityisesti silloin, kun jäsenvaltiot pyrkivät ratkaisemaan sellaisia tilanteita, jotka uhkasivat koko integraatioprojektin tulevaisuutta ja vakautta. Instituution mukaista toimintaa kuitenkin rajoittivat jäsenvaltioiden erilaiset näkemykset siitä, mitkä olivat Euroopan yhteisön sisäisen alueellisen yhteisön jäsenistön rajat, ja alueellisen yhteisön järjestyksen perustavoitteet. Nämä erimielisyydet kärjistyivätkin kriiseiksi erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa alueellisesti merkittävä suurvalta Ranska koki integraation kehittyvän sen näkemysten vastaiseen suuntaan. Huomionarvoista on myös se, että Euroopan yhteisössä valtiot tasapainottivat toisiaan pehmeän tasapainottamisen keinoilla, ja pehmeällä tasapainottamisella vaikutettiin jopa suurvaltojen alueellisiin ja globaaleihin tavoitteisiin, sekä alueellisen yhteisön keskeisiin toimintamalleihin. Tämän vuoksi sen vaikutusta voidaan pitää merkittävänä Euroopan integraation viitekehyksessä
Cloud-Based Access Portal for Designer Documentation in SoC Development
No full textDocument Management System plays an important role in any organization especially when it comes to retrieving hundreds of documents. Various companies use Document Management Systems for their specified purposes like accessing and managing the documents, editing online etc. Each Document Management System functionality varies according to the required features. Keeping in mind above mentioned criteria, Documentation Technology team in our department came up with an idea to create an access portal where the Designer Team can access required documents through one access point.
Designer documentation in our department is scattered in various platforms and tools. It’s hard to keep track of each document, whether it’s HW, SW, Modelling, Design, or Verification related. The Access Portal front end is based on HTML, CSS, and Bootstrap. While Django Framework and Python are used to build the back end. PostgreSQL serves as a database to store the documents. Docker is used as a cloud container to run the website on our company’s internal cloud UNIX server
Investing in Prevention: Exploring Decision-Making Drivers
No full textInvesting in prevention is a pressing issue that is still underexplored. Though investing in prevention is common for sectors such as public health and even mandatory for certain as-pects like car insurance, it is difficult to assess the value of prevention. Investing in prevention is not as straightforward as other investments given that benefits from prevention are delayed in time and difficult to assess. While people commonly associate products and services of prevention with purchasing insurance policies or other items of public health, there are myriad less evident forms of prevention; these include products and services that seek to deter cli-mate change. Interestingly, when we think about ‘clean’ technologies, we seldom describe them as preventive. Environmental investments seek to ameliorate climate change; for these invest-ments, the element of prevention is avoiding future negative consequences for oneself, an or-ganization or the community. This variance of scope of an investment in environmental preven-tion poses additional challenges on how to assess and communicate value.
Understanding why people invest in prevention and acknowledging the preventive quality of certain solutions could shed light on how to influence their rate of adoption. Both for the socie-ty’s general wellbeing and for businesses whose success relies on preventive behavior, it is imperative to understand how to initiate and push forward an investment in prevention. There-fore, identifying and understanding the drivers of investments in prevention offers an interest-ing and multifaceted research opportunity, particularly for investments related to environmental protection.
The objective of this thesis is to identify and examine decision-making drivers for invest-ments in prevention. The context of this study was within two case projects with an environmen-tal focus: adoption of black carbon environmental innovations and the selection of sustainable building materials. This objective was achieved through a combination of theoretical and practi-cal work based on the Switching Path Analysis Technique (SPAT), a methodology to study supplier switching processes. For this, a literature review explored the topics of customer val-ue, technology and innovations, decision-making processes, management accounting for deci-sion-making, and investment in prevention. Then, a theoretical framework was created to shed light on decision-making drivers, participants and management accounting tools in use. The framework was applied to study a series of completed investment decisions in prevention re-lated to environmental protection.
Findings on this thesis illustrate a series of decision-making drivers for investments in pre-vention. This study shows that an investment in prevention starts with a decision-making entity that presents preventive behavior (that is, has a lifestyle oriented towards prevention, or con-siders prevention as a decision-making criteria). This customer might experience an internal or external stimulus that helps identify that something is not in line with prevention-focused goals and therefore, seeks to invest in a solution that fulfills these goals. Finally, the use of future-illustrating management accounting tools, such as total cost of ownership was identified as purposeful for organizations that supply products or services of prevention as they depict lifecycle benefits, however acknowledging that these tools might not always ensure the best value for money perspective. Based on these findings, this thesis illustrates a series of practi-cal and managerial implications for organizations whose success relies in some way on preven-tive behavior. This work helps illustrate the versatility of the concept of prevention, thus making findings applicable for diverse settings of prevention
C#- ja Angular-ohjelmistojen testaus
No full textOhjelmistoprojektin kasvaessa ei saa unohtaa ohjelmistotestauksen merkitystä osana kehitysprosessia. Projektin kasvaessa ja monimutkaistuessa myös odottamattomien ohjelmistovirheiden mahdollisuus kasvaa. Ohjelmistotestaamisen avulla pyritään löytämään mahdollisia ohjelmistovirheitä ja takaamaan ohjelmiston oikeellinen toiminta jo mahdollisimman varhaisesta kehitysasteesta lähtien. Ilman ohjelmistotestausta ohjelmistoon voi suuremmalla mahdollisuudella jäädä virheitä, jotka voivat pahimmillaan ilmetä vasta ohjelmiston julkaistussa versiossa loppukäyttäjän käytössä.
Tämän tutkielman tarkoituksena on kehittää John Deere Forestry Oy:n ohjelmistotestauskäytäntöjä ja antaa katsaus testaukseen liittyvään kirjallisuuteen ja hyviin käytäntöihin. Tutkielman laajuus on rajattu C#- ja Angular-ohjelmistojen testaamiseen, mutta ohjelmistotestaamista käsitellään aluksi yleisemmällä tasolla. Yleisemmän tason katsauksen jälkeen tutkielmassa vertaillaan erilaisia C#- ja Angular-ohjelmistojen testaamiseen käytettäviä testityökaluja. Lopuksi käydään läpi John Deere Forestry Oy:llä tehtyjä testityökaluihin liittyviä valintoja
Kuntakonsernin talousinformaation hyödyntäminen kunnanvaltuutettujen päätöksenteossa : konserniajattelun kasvava merkitys kuntataloudessa
No full textKunnissa ylintä päätösvaltaa käyttää kunnanvaltuusto, jonka jäsenenä ovat kuntavaaleissa valitut kunnanvaltuutetut. Kuntien kiristyvä taloustilanne ja julkisen sektorin velkaantumisen kasvu on lisännyt painetta rakennemuutoksille, jonka seurauksena kunnat ovat esimerkiksi yhtiöittäneet toimintojaan. Kuntasektorin muutokset painottavat talousinformaation ja taloudellisten vaikutusten arvioinnin tärkeyttä osana päätöksentekoa. Esimerkiksi kuntalain uudistuksen myötä kuntien arviointimenettely ja kriisikuntakriteerit ulotettiin kuntakonsernin tasolle. Muutaman vuoden välein päivitettävät yleisohjeet talousinformaation laadinnasta tarkentavat ja korostavat entistä enemmän kuntakonsernin talousinformaation tuottamista. Pelkästään konsernitilinpäätöksen laadinnan yhteydessä tehtävät liitetiedot ovat tarkentuneet jokaisen yleisohjepäivityksen myötä. Kuntien toimintaympäristön muuttuessa ja kunnan ulkoistaessa tai yhtiöittäessä toimintojaan, antaa kuntakonsernin informaatio emokunnan talousinformaatiota vertailukelpoisemman tiedon. Konserni-informaatio eliminoi toiminnan järjestämismuodon aiheuttaman talousvaikutuksen.
Tutkimus toteutettiin laadullisena empiirisenä tutkimuksena, jossa konsernia käsittelevä empiirinen materiaali koostuu neljän keskikokoisen kunnan 19 kunnanvaltuutetun haastattelusta. Teoreettinen viitekehys avaa kunnan ja kuntakonsernin talousinformaatioon liittyvää käsitteistöä sekä perustelee lukijalle liitteen kaksi mukaisia, valittuja haastatteluaineistoja ja -kysymyksiä. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustelee, miksi kuntakonsernin informaatiota tulisi hyödyntää osana päätöksentekoa ja tiedolla johtamista. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka hyvin valtuutetut tuntevat oman kuntansa konsernin ja millainen käsitys heillä on oman kuntakonserninsa taloustilanteesta. Tutkielman tarkoituksena oli tuoda ilmi, muuttuuko valtuutettujen käsitys kuntakonsernin taloustilanteesta, jos taloustilannetta verrataan emokunnan taloustilanteeseen. Tutkielmassa havainnollistettiin, kuinka hyvin valtuutetut tuntevat konsernitilinpäätöksen laadintaperiaatteet. Tutkimuksessa nostettiin esiin ne asiat, jotka kiinnittivät valtuutettujen huomion kuntakonsernin talousinformaatiossa ja mitä asioita valtuutetut pitivät kuntakonsernin talousinformaation osalta tärkeänä. Tutkielmassa selvisi myös, kuinka paljon valtuutetut käyttävät aikaa konsernin talousinformaation läpikäyntiin suhteessa kunnan talousinformaatioon sekä vaikuttaako kuntakonsernin taloustilanteen käsityksen muodostamiseen muut mahdolliset informaatiolähteet.
Tutkimustulokset osoittivat talousinformaatiossa suurimman merkityksen olevan pelkästään emokunnan talousinformaatiolla, eikä kuntakonsernin talousinformaatiota osata hyödyntää riittävästi. Niin kuntakonsernin rakenne kuin laadintaperiaatteet eivät olleet täysin valtuutettujen tiedossa. Käytettävistä asiakirjoista suurin painoarvo oli talousarviolla ja tulevien kausien taloussuunnitelmalla. Myös muulla viranhaltijoilta, toisilta luottamushenkilöiltä tai konserniyhtiöiden hallituksen kokouksista saatavalla informaatiolla oli konsernitilinpäätöstä suurempi merkitys arvioidessa kuntakonsernin taloudellista tilaa. Käytetyin talouden tunnusluku oli laina per asukas. Tutkimustulokset osoittivat, että kunnissa kuntakonsernin talousinformaation käyttö koettiin vähäiseksi muun muassa sen haastavan ymmärrettävyyden takia. Aikaa kuntakonsernin talousinformaation käsittelyyn käytettiin murto-osa siitä, mitä kunnan talousinformaatioon käytetään. Käsitys kuntakonsernin taloustilanteesta muodostettiin pääasiassa tilikauden yli- tai alijäämän perusteella. Saatujen tutkimustulosten perusteella kunnanvaltuutettujen konsernitalousosaamista tulisi kehittää. Saatuja tutkimustuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi kuntien tiedolla johtamisen sekä päätöksenteon taloudellisten vaikutusten arvioinnin kehittämiseen niin ylimpien virkamiesten kuin poliittisten päätöksentekijöidenkin osalta
Meemit äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen työkaluina
No full textTutkimus tarkastelee meemien käyttöä suomenkielisessä äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten tuttuja meemit ovat äidinkielen ja kirjallisuuden opettajille, millaisia meemejä ja missä määrin he ovat käyttäneet opetuksessaan, mikä motivoi heitä hyödyntämään meemejä opetustyössä sekä mitä oppisisältöjä he ovat pyrkineet opettamaan meemien avulla. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on käytetty multimodaalisiin tekstilajeihin, monilukutaitoon, kielipedagogiikkaan sekä mediaan keskittyviä kansainvälisiä ja kotimaisia tutkimuksia.
Tutkimuksen aineisto koostuu 45 äidinkielen ja kirjallisuuden sekä suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppiaineen opetustehtävissä työskentelevän henkilön vastauksista sähköiseen kyselylomakkeeseen. Aineisto kerättiin talven 2019 aikana äidinkielen opettajille suunnatun epävirallisen Facebook-ryhmän kautta. Lomake oli suomenkielinen ja se sisälsi sekä suljettuja monivalinta- ja Likert-asteikollisia kysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Aineisto analysoitiin soveltamalla pääosin laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä. Opettajien vastaukset ryhmiteltiin ja niistä koostettiin viisi aihepiiriä, jotka käsittelevät meemien opetuskäyttöä äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineessa: opettajien meemien tuntemus, meemien opetuskäyttöön motivoivat tekijät, opettajien käyttämät meemit, meemien käyttö opetusvälineenä sekä meemien opetuskäytön kehittäminen.
Meemit olivat suurimmalle osalle vastaajista tuttuja jollain tapaa, mikä selittyy osittain kyselyyn vastaamisen vapaaehtoisuudella sekä vastaajajoukon painottumisella osallistujiin, jotka todennäköisesti ovat kiinnostuneet aihepiiristä ennestään. Vastaajat kertoivat kohtaavansa meemejä ennen kaikkea sosiaalisessa mediassa sekä opetettaviensa ja läheistensä kautta. Toiset opettajista kuvailivat kohtaavansa meemejä silloin tällöin sattumalta, toiset taas ilmoittivat jakavansa ja tekevänsä niitä itse. Tärkeimpiä motivaatiotekijöitä meemien opetuskäytölle nousi aineistosta kolme: meemien kytkeytyminen opetettavien arkeen, meemien rooli modernina mediasisältönä sekä meemien huumori, jonka vastaajat kuvailivat tekevän opetuksesta hauskaa ja mielekästä. Vastaajat kertoivat käyttäneensä opetuksessaan eniten kuvaa ja tekstiä sisältäviä kuvamakroja sekä oppitunneilla tehtyjä meemejä. Vastauksista ilmeni, että opettajat olivat käyttäneet meemejä eniten kulttuuritietoisuuden ja median, tekstien tulkitsemisen sekä kirjoitetun kielen normien hallinnan opettamiseen, mutta kaikkiaan meemejä oli hyödynnetty vastaajajoukossa lähes kaikkien äidinkielen ja kirjallisuuden sekä suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppiaineen sisältöjen opetuksessa. Yleisimmät tavat käyttää meemejä opetuksessa olivat vastausten mukaan meemien teettäminen, meemeistä keskusteleminen ja meemien liittäminen osaksi opetusmateriaalia tai laajempaa tehtävää. Vastausten perusteella osa opettajista uskoi, että meemien opetuskäyttöä kannattaisi kehittää ja opettajilla pitäisi olla enemmän tietoa sekä taitoa meemien käyttämiseen.
Tutkimustulokset osoittavat, että meemien ottaminen opetusvälineeksi äidinkielen ja kirjallisuuden opetukseen on perusteltua. Meemien opetuskäyttö vastaa aineiston valossa perus- ja toisen asteen opetussuunnitelmien vaatimuksiin multimodaalisten tekstien tulkinnan, käytön ja tuottamisen sekä monilukutaidon opetuksesta. Lisäksi tutkimus tukee aiempia tutkimustuloksia meemien pedagogisista mahdollisuuksista, kytköksistä kieleen ja kulttuuriin sekä asemasta sosiaalisen median kasvavana tekstilajina, joka pitäisi huomioida ajankohtaisessa opetuksessa. Tutkimus täydentää äidinkielen ja kirjallisuuden opetusta koskevaa keskustelua ja tarjoaa opetuksen tueksi niin meemitietoutta kuin meemien konkreettisia soveltamistapojakin
