47495 research outputs found
Sort by
Epigenome-450K-wide methylation signatures of active cigarette smoking : The Young Finns Study
No full text
Sisävalmistusvaiheen laadunvarmistus omaperusteisessa asuinkerrostalohankkeessa
No full textTämä diplomityö on tehty toimeksiantona tamperelaiselle uudisasuntotuotantoon keskittyneelle rakennusliikkeelle, Asuva Oy:lle. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten kohdeyrityksen laadunvarmistustoimia voidaan kehittää niin, että viimeistely- ja luovutusvaiheessa ilmenevien laatuvirheiden ja -puutteiden määrä laskisi ja asiakkaiden tyytyväisyys paranisi.
Ongelmaa lähestyttiin tapaustutkimuksen keinoin perehtymällä kohdeyrityksen rakennushankkeessa tehtyihin virhehavaintoihin. Virhehavainnot jaoteltiin tutkimuksen kirjallisuusselvitysosiossa muodostetun virhejaottelun mukaisesti. Virhejaottelun perusteella muodostettiin käsitys yleisimmin esiintyvistä laatuvirheistä sekä arvioitiin virheiden syntymekanismeja.
Tarkemman virhejaottelun ja laatuongelmien määrittelyn jälkeen muodostettiin ehdotuksia laadunvarmistustoimenpiteiksi teoriaosuudessa käsitellyn kirjallisuuden sekä tutkijan omien, tutkimuksen kohteena olleessa hankkeessa kerrytettyjen kokemusten perusteella. Muodostettuja ehdotuksia arvioitiin ja jatkokehitettiin kohdeyrityksen toimihenkilöstölle pidetyssä työpajassa.
Tutkimuksessa löydetyt laatuvirheet noudattelevat yleisesti rakennusalalla vallitsevaa tilannetta. Tutkimuksessa jaotelluista virheistä 39 prosenttia oli erilaisia sisä- ja parvekepintojen kolhuja, sotkuja ja naarmuja. Huonolaatuisen työjäljen vuoksi tehdyt virhehavainnot edustivat 27:ää prosenttia kaikista virheistä, keskeneräisen tai puutteellisen asennuksen osalta 17:ää prosenttia, materiaali- tai tuoteosavirheiden osalta neljää prosenttia, käyntivirheiden osalta neljää prosenttia sekä seinä- ja kattopintojen halkeamien osalta kahta prosenttia. Noin kuusi prosenttia havainnoista ei kuulunut mihinkään edellä mainituista virhetyypeistä, eikä niistä voinut muodostaa yhtä tai useampaa havaintotyyppiä.
Keinot laatuvirheen tai -puutteen asiakkaalle luovutettavaan tuotteeseen päätymisen estämiseksi voidaan jakaa kolmenlaisiin laadunvarmistustoimiin, jotka ovat edellytysten luominen, ohjaus ja varmistus. Edellytysten luomista on esimerkiksi se, että työn tekemiseksi tarvittavat tiedot siirretään hankinnasta toteutukseen tehtäväsuunnitelmien avulla ja tehtävän laatuvaatimukset kirjoitetaan auki ennen urakkaneuvottelujen aloittamista. Ohjauksen tärkein laadunvarmistustoimi on mallityön teettäminen ja sen tarkastaminen. Lisäksi aliurakoitsijan työnjohdon läsnäoloon ja osallistumiseen tulee kiinnittää huomiota. Tärkein varmistamiseen liittyvä laadunvarmistustoimi on valmiin työn laatuvaatimusten mukaisuuden varmistaminen erityisten tarkastuskierrosten avulla, joihin osallistuu työmaan toimihenkilöstön lisäksi toimistolla pääsääntöisesti työskenteleviä työntekijöitä. Tarkastuskierroksissa tarkastetaan tietyn työvaiheen valmis osakokonaisuus. Tarkastusten objektiivisuutta ja tehokkuutta parantamaan muodostetaan tarkastuslistat aiemmissa kohteissa esiintyneiden laatuvirheiden perusteella. Viimeistelyvaiheen itselleluovutustarkastuksien avulla havaitaan loput, aiemmin havaitsematta jääneet virheet.
Tapaustutkimuksen aineistossa oli osittain virhehavaintojen päällekkäisyyttä, eikä virhehavaintoja voida pitää keskenään samalla tavalla ja samoilla kriteereillä toistettuina auditoinnin tyyppisenä dokumentaationa. Kuitenkin tutkimuksen tulokset antavat hyvän kuvan siitä, mihin kohdeyrityksen asuntotuotannon laatuongelmat liittyvät, mikä on niiden painoarvo ja mitä toimenpiteitä niiden korjaamiseksi voidaan tehdä
'Building on shaky ground' : challenges to and solutions for primary care guideline implementation in four provinces in South Africa : a qualitative study
No full text
Kierkegaardin poetiikan ongelmia: runoilijan syntyminen ja kaunokirjallinen metodi Toisto-romaanin valossa
No full textTanskalaisajattelija ja -kirjoittaja Søren Kierkegaard (1813–1855) suhtautuu tuotannossaan runoilijaan usein kriittisesti ja kuvaa tämän osaa onnettomaksi. Kierkegaardin tuotteliaimman vuoden 1843 romaani Toisto (Gjentagelsen), jonka Kierkegaard julkaisi pseudonyymillä Constantin Constantius, on tekijän tuotannossa poikkeus kuvatessaan, kuinka runoilija saa syntynsä. Constantin tapaa onnettomasti rakastuneen Nuorukaisen, josta haluaa tehdä runoilijan. Nuorukainen ei halua runoilijaksi, vaan turvautuu Jobin kirjaan lohdutuksen lähteenä. Runoilijalla on paikkansa Kierkegaardin eksistenssifilosofiassa. Runoilija on esteetikko, ja siten alimmalla eksistoinnin tasolla. Tutkimuskysymykseni on, miten runoilija syntyy Toistossa kahden hahmon vuorovaikutuksessa ja mikä rooli kärsimyksellä runoilijaeksistenssiin tulemisessa on.
Toisto on kiinnostava tutkimuskohde, sillä se on kompleksisuudellaan haastanut Kierkegaard-tutkijoita. Tutkijat ovat kiistelleet siitäkin, onko Toisto ylipäätään romaani. Haastan aiemman tutkimuksen lukemalla Toistoa Bildungsromanina. Perustelen lukutapani sillä, miten Kierkegaard oli muiden Tanskan kultakauden edustajien tavoin hyvin perehtynyt saksalaisen romantiikan kirjallisuuteen ja otti siitä vaikutteita omaan kaunokirjalliseen tuotantoonsa. Kierkegaard suhtautui romantiikkaan kriittisesti, mutta tämä ei poista Bildungsroman-tulkinnan mahdollisuutta Toiston osalta, sillä myös kriittinen variointi kuuluu Bildungsromanin historiaan ja lajiin. Tämän myötä Toistoa on mielekästä lukea Bildungsromanina, joka toteuttaa Kierkegaardin romantiikan käsitysten kritiikkiä ja tarjoaa vaihtoehdoksi pyrkimystä eksistointiin. Kirjallisuushistorialliset seikat muodostavat taustan tutkimukselleni, mutta varsinaisesti lajintunnistus tapahtuu teoksen tekstuaalisten piirteiden kautta, erityisesti henkilöhahmoja analysoimalla. Bildungsroman-piirteitä ovat muun muassa teoksen keskittyminen Nuorukaisen kehityksen kuvaukseen ja tämän olemus taipuisana protagonistina, joka joutuu käymään läpi koettelemuksia. Nuorukainen kärsii, mutta se ei tee hänestä runoilijaa. Pikemminkin hän alistuu kohtaloonsa.
Lukutapaani ohjaa retorisen kertomusteorian käsitys kertomuksesta retorisena tekona. Toiston tutkiminen tästä näkökulmasta on erityisen mielekästä jo siksi, että romaani pyrkii kertojahahmojensa kautta usein ohjaamaan lukijan tulkintoja, haastamaan ja jopa eksyttämään sekä neuvottelemaan lukijaa kummankin hahmon puolelle. Konkreettisimmillaan retorinen kertomusteoria näkyy henkilöhahmojen analyysissa, mutta lähestymistapana se vaikuttaa läpi tutkielmani siihen, millä tavoin tarkastelen romaanin kertojahahmoja, kertomuksen edistymistä ja kerronnan etiikkaa. Toisto on ymmärretty usein eksistenssifilosofiaa käsitteleväksi teokseksi, mutta retorisen kertomusteorian valossa tulkittuna romaanista esiin nousevat eettiset ulottuvuudet. Niiden aktivoitumista edistävät kertojien välinen hierarkia ja suoran ja epäsuoran karakterisaation muodot romaanissa.
Keskeinen eettinen kysymys Toistossa on kärsimyksen oikeutus, jota Nuorukainen vastustaa ja Constantin puoltaa. Nuorukainen tulkitsee Jobin kirjan kärsivää sankaria vilpittömyyden äänenä. Hän suhtautuu kieleen varauksellisesti sen ironisuuden, petoksellisuuden ja retorisen manipuloinnin vuoksi. Nuorukainen ei ole kielestä vapaa, vaan toteuttaa toisen sanoin puhumista. Tässä nojaan Mihail Bahtinin dialogisuuden käsitteeseen sen eri muodoissa. Kierkegaard oli Bahtinille tuttu ajattelija, vaikka yhteys jää usein mainitsematta. Yhtäältä kieli itsessään on dialogista, aina toisten käyttämää ja jo-puhuttua. Toisaalta erityinen dialogisuuden muoto on polyfonia, jossa yhden tekijän kertomuksessa on useita ääniä, idean ihmisiä. Ristiriita äänten välillä ei ole vain dramaattista, vaan eksistentiaalista. Toistosta polyfonisen tekee se, että Nuorukainen edustaa vilpittömyyden, Constantin runoilijan luomisen ideaa. Näkemyksiä ei soviteta, vaan konflikti jää ratkaisematta. Polyfoniaa tukee se, että Nuorukainen ja Constantin eivät ole vain hahmoja, vaan pseudonyymejä, fragmentoitua tekijyyttä.
Kierkegaardin poetiikka toteutuu pseudonyymien välisessä vuorovaikutuksessa, mitä Toisto hyvin ilmentää. Kierkegaardin teosten lukeminen pikemminkin kaunokirjallisuutena kuin filosofiana haastaa monologisoivia ja systematisoivia tulkintoja Kierkegaardin eksistenssifilosofiasta. Kertomusteorian ja kirjallisuuden lajitutkimuksen avulla voidaan paikantaa, mitkä Kierkegaardin piirteet tekevät hänen tuotannostaan eräänlaista poetiikkaa. Kierkegaardin kaunokirjallinen metodi mahdollistaa eriävien mutta yhtä aikaa tosien ja vakavasti otettavien näkemysten esittämisen
The Non-Governmental Organisational Support Given to African Migrant Women When Integrating in Austria
No full textThe thesis aims to describe the support available for the African migrant woman integrating in Austria. It investigates what integration challenges this social group faces in Austria. Secondly, the study identifies the interventions Non-Governmental Organisations (NGOs) have for African migrant women and how this supports the integration of these women in Austria. In seeking answers to these questions, six expert interviews were conducted with two migrant NGOs in Austria as cases studies for this thesis.
Influenced by the intersectional theoretical discourse, the thesis identifies that the combined identities of the members in this group influence their integration experiences in Austria. The findings reveal that being marginalised and having a weak social support system challenges the social group. These are barriers that make African migrant women vulnerable as they face a problematic integration in Austria.
With Austrian integration purported as assimilative in its orientation, I studied what NGOs offer for alleviating the recognised challenges of the migrants. We also explore the reasons justifying support from the NGOs. I identify that NGOs focus on providing basic services, developing capacities and thirdly, giving voice to migrants. Also, the justification for the support given against the spectrum of migrant integration dimensions reveals that support offered concentrates on the structural and cultural integration of the social group. Emotional integration interventions of support are less in focus for NGOs, although this dimension of integration is a need for the social group considering its dominant marginalisation challenges. Based on the findings of the study, particular emphasis should be payed to African migrant women when structuring integration modalities in Austrian society
Vesidiplomatiaa luottamuksen lähteillä: Sisällönanalyysi luottamuksen rakentamisen käytännöistä kolmansien osapuolten vesidiplomatiahankkeissa
No full textTämä pro gradu -tutkielma käsittelee luottamusta kansainvälisillä rajavesistöillä kolmannen osapuolen vesidiplomatiahankkeiden kontekstissa. Epäluottamus on nähty rajat ylittävän vesiyhteistyön yhtenä keskeisimpänä haasteena, johon voidaan vastata vesidiplomatian keinoin. Tutkielmassa selvitetään, millaisia luottamuksen rakentamisen käytäntöjä esiintyy kolmansien osapuolten vesidiplomatiahankkeissa ja miten niiden avulla voidaan vahvistaa kansainvälistä rauhaa.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kansainvälisen politiikan luottamusteoriasta ja kansainvälisten käytäntöjen tutkimuksesta vesidiplomatian kontekstissa. Luottamusta tarkastellaan sekä rationaalisen, konstruktivistisen että psykologisen luottamusteorian lähestymistavan kautta. Epäluottamus nähdään tutkielmassa kansainvälisillä rajavesistöillä vallitsevana kehyksenä, jota on mahdollista murtaa kansainvälisten käytäntöjen kautta. Tutkielman lähtökohtana on, että vesidiplomatian luottamuksen rakentamisen käytännöillä voidaan edetä kohti diplomaattisia transformaatioita ja konfliktin lieventämistä.
Tutkimusaineisto koostuu vesidiplomatiaa käsittelevistä julkaisuista, joista kerättyä tietoa syvennettiin haastattelemalla kolmannen osapuolen organisaatioiden vesidiplomatia-asiantuntijoita. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teorialähtöistä sisällönanalyysia, jonka avulla aineistosta on tunnistettu ja kategorisoitu vesidiplomatian luottamuksen rakentamisen käytäntöjä teoreettiseen viitekehykseen peilaten.
Tutkielman perusteella kolmannen osapuolen vesidiplomatiatoimija voi rakentaa luottamusta niin rationaalisen, konstruktivistisen kuin psykologisen lähestymistavan mukaisesti. Yksi tutkielman keskeinen havainto on, että luottamusteoreettiset lähestymistavat kietoutuvat vesidiplomatian käytännöissä toisiinsa, sillä useita käytäntöjä voi tarkastella eri teoreettisista näkökulmista.Tutkielmassa kolmannen osapuolen luottamuksen rakentamisen käytännöiksi on tunnistettu kahdeksan teemaa, joita ovat luotettava ja avoin tieto kaiken lähtökohtana, turvallisuusdilemman sijaan yhteisten hyötyjen jakaminen, instituutioiden merkitys kestävän luottamuksen perustana, luottamuksen rakentaminen vedestä välittyvin narratiivein, veden korostaminen yhdistävänä identiteettinä, henkilöidenväliset kohtaamiset, vesidiplomaattien rooli kommunikaation edistäjänä ja viestinviejinä sekä nuorten vesidiplomatia-asiantuntijoiden merkitys tulevaisuuden luottamuksen rakentajina. Täten tutkimus tukee luottamustutkimuksessa esiintynyttä näkemystä, jonka mukaan luottamus tulisi nähdä moniulotteisena ilmiönä, jota on hyvä tarkastella eri lähestymistapoja yhdistellen